Mutta kun/jos rohkaistuu jättämään vl-uskon... ajatus tuntuu ensiksi TODELLA kauhistavalta. Elämässä muuttuu KAIKKI! Vaikka ei välttämättä ulkonaisesti...
Tunnen monia jotka vatvoo asiaa vuosikausia. Vaikea ratkaisu ei menekään jälkiä jättämättä.
“Kutsuisin vanhoillislestadiolaisia fundamentalistiseksi yhteisöksi. Siinä oma yhteisö on yhteydessä Jumalaan, kun taas muut eivät ole. Siksi on sitä mullistavampaa jättää se.
Enemmän kuin uskosta, on kyse siitä, että syntyy johonkin kulttuuriin ja elää siinä. Jos siitä lähtee, kaikki muuttuu: identiteetti, elämäntapa, seksuaalisuus ja arvomaailma.”
http://freepathways.wordpress.com/2009/03/31/kuka-ja-mi ka-mina-sisimmassani-oikeasti-olen/
Tunnen monia jotka vatvoo asiaa vuosikausia. Vaikea ratkaisu ei menekään jälkiä jättämättä.
“Kutsuisin vanhoillislestadiolaisia fundamentalistiseksi yhteisöksi. Siinä oma yhteisö on yhteydessä Jumalaan, kun taas muut eivät ole. Siksi on sitä mullistavampaa jättää se.
Enemmän kuin uskosta, on kyse siitä, että syntyy johonkin kulttuuriin ja elää siinä. Jos siitä lähtee, kaikki muuttuu: identiteetti, elämäntapa, seksuaalisuus ja arvomaailma.”
http://freepathways.wordpress.com/2009/03/31/kuka-ja-mi ka-mina-sisimmassani-oikeasti-olen/
Vastaukset 1
Vanhimmat
pystyä muuttamaan kauas yhteisön vaikutuspiiristä pois. Sekä fyysinen, että sosiaalinen, täydellinen irtiotto!
Pohjoisen maaseudulla vähintään suurempaan kaupunkiin. Etelässähän on sitten näitä narsistisia "maitobaari"-lahkoja.
Kaikista lahkoista irti. Jos kristinuskoa haluaa harrastaa, voi mennä n eutraalin a kirkonpenkille. Aivan yksityisesti kohtaamaan uskoaan, jos vielä uskoa kuitenkin on?