Heräsin aamulla pää tulvillaan elämän tarkoitusta. Se tuli kuin visuaalinen ääniaalto ja onnettomien vaikerrus kiusasi korviani. Tämä asia koskee kaikenikäisiä ihmisiä pikkulapsista mummoihin. Kaikkein kamalintahan se on kun kukaan ei leiki leikki-ikäisen kanssa ja he joutuvat leikkimään mielikuvituskavereitten kanssa. Samoin vanhus kärsii kun ei leikitä "aja mua takaa, niin saat mun tekarit"-leikkiä. Parisuhteissa valitetaan että ei koskaan tehdä mitään yhdessä, mikä selvästi viittaa leikkimielisyyden puutteeseen. Miltein kaikki ihmiset valittavat leikinpuutteesta, paitsi työnarkomaanit, joiden leikkiä on työnteko.
Elämän tarkoitus on siis leikkiä, laulaa ja urheilla. Urheilun sijalla pitäisi olla tanssi, mutta se on helpompi sijoittaa tähän listaan urheiluna, koska se sopii niille jotka eivät tanssi.
Laulu ja tanssiminen voi olla jopa kiellettyä monilla elämän osa-alueilla, sitä ei esimerkiksi saa tehdä työpaikalla kuin pikkujouluissa, mutta urheilupäivän hyväksyvät kaikki.
Yksi ylitse muiden on kuitenkin leikkiminen, sillä sen puutteesta vaikeroivat kaikki iästä huolimatta. Leikkiminen ei ole kiellettyä, mutta sitä ei katsota hyvällä silmällä, jos et ole alle kouluikäinen.
Kaikki leikkimään :)
Elämän tarkoitus on siis leikkiä, laulaa ja urheilla. Urheilun sijalla pitäisi olla tanssi, mutta se on helpompi sijoittaa tähän listaan urheiluna, koska se sopii niille jotka eivät tanssi.
Laulu ja tanssiminen voi olla jopa kiellettyä monilla elämän osa-alueilla, sitä ei esimerkiksi saa tehdä työpaikalla kuin pikkujouluissa, mutta urheilupäivän hyväksyvät kaikki.
Yksi ylitse muiden on kuitenkin leikkiminen, sillä sen puutteesta vaikeroivat kaikki iästä huolimatta. Leikkiminen ei ole kiellettyä, mutta sitä ei katsota hyvällä silmällä, jos et ole alle kouluikäinen.
Kaikki leikkimään :)
Vastaukset 27
Vanhimmat
Leikkiminen ei ole vain tekoja, vaan myös ajatuksia.
Ateisti ei leiki ajatuksilla, koska hän on kahlinnut itsensä tieteellisesti todistettaviin faktoihin.
Sama pätee kristittyihin fundamentalisteihin, jotka kahlitsevat itsensä Raamatun sanoihin.
Leikkikenttä on siinä fundis-ateistien ja fundis-kristittyjen välissä. Aita on matala. Kiivetkää yli ja tulkaa leikkimään!
Hämmentävän tarkkanäköinen huomio! Bravo, ma'm!
EI MIKÄÄN TURHA ALOITUS!!!!
Tämä EI OLE sarkasmia...
Jos joku edelleenkin käsittää tämän sarkasmiksi on hän harvinaisen kieroutunut yksilö, jonka pitäisi ryhtyä leikkimään VÄLITTÖMÄSTI!
Ei tule mitään mieleen. Käykö sauvakävely leikkimisestä?
lisäisin foliopipon, se sopii sauvojen kanssa hyvin. Lisäksi voit päällystää sauvat myös foliolla.
Olenko sitten vastuussa, jos tulee kolareita, kun autoilijat pelästyvät meitä? Onko siitä olemassa lakipykälää?
"Olenko sitten vastuussa, jos tulee kolareita, kun autoilijat pelästyvät meitä? Onko siitä olemassa lakipykälää?"
on pykälää, tai sitten kesäisin minihameiset tyttöset olisivat jatkuvasti syytettynä tieliikenteen vaarantamisesta.
Hyvä kysymys on tietenkin, että pitäisikö olla? Jos olisi, niin ainakin minä haluaisin tuomariksi, määräämään heille just sopivia rangaistuksia;)
Mikähän sellainen sopiva rangaistus mielestäsi olisi? Drinksuille terassille kanssasi?
ihan hyvä vaihtoehto.
Toisaalta pitäähän niissä rangaistuksissa olla myös variaatioita. Yksi vois olla "viikko ilman pikkupöksyjä" - tuomio, jotta tuomarilla riittää puuhaa jatkossakin.
Tai sitten ihan näitä supisuomalaisia ja perinteisiä kurituksia, joita ei saa lapsiin käyttää, mutta jotka voivat olla muutoin ihan käyttökelpoisia:D
Romaania lukiessa tai elokuvaa katsoessa sukeltaa mielikuvitusmaailmaan. Ohjattua leikkiä?
on parempi leikkiä interaktiivisia leikkejä muiden kanssa. Sinulla on selvästi ollut mielikuvituskavereita lapsena.
Eipä tainnut olla. Leikin ystävieni kanssa pihalla, barbeilla ja paperinukeilla kuten muutkin saman alueen lapsukaiset. Minä tykkään leffoista ja kirjoista vieläkin, vaikka niiden käyttöä olen vähentänyt huomattavasti. Peruskouluikäisenä ahmin molempia. Yli 10 kirjaa per lainauskerta ja sitä rataa. Muistaakseni sinäkin yliharrastit aikanaan lukemista.
Elokuvan katsominen ei ole leikkiä, elokuvan tekeminen on leikkiä. Kirjan lukeminen ei ole leikkiä, kirjan kirjoittaminen on leikkiä. Tyhmän kysymyksen lukeminen ei ole leikkiä, tyhmään kysymykseen vastaaminen on leikkiä.
Leikkiminen on LUOVAA toimintaa. Lukeminen tai elokuvan katselu ovat esileikkiä. Niitä suositellaan, jotta ihminen saa virikkeitä eli inspiraatiota omiin leikkeihinsä. Toisten leikkien passiivinen seuraaminen sinällään ei ole leikkiä. Ne ovat siis esi-esi-leikkiä.
Ajatusleikit joihin kulttuurin kuluttaminen voi johtaa kuuluu esileikkiin. Vasta kun tämä ajatusleikki manifestoituu toimintana voidaan puhua leikistä. Sosiologit kutsuvat leikkisästi leikkimistä kulttuurin tuottamiseksi. Leikki jakautuu karkeasti ottaen tieteeseen ja taiteeseen. Taidetta ovat ne leikit, jotka eivät ole tiedettä.
tietyssä iässä lukuahmatteja. Itsekin taisin lukea ensimmäisen asentokirjani jo kymmenen ikäisenä. Se tosin käsitteli judoa.
Sen toisen, jota sinä et ehkä vielä ole avannut, luin/katselin pari vuotta myöhemmin;)
Nykyään useammin käteen osuu tietokirja kuin romaani. Joogakirjan luin viime vuonna. ;)
En urheile, elämälläni ei ole tarkoitusta :D
Lasketaanko viidennessä kerroksessa ramppaamista töihin mennessä? En kyllä juuri laulakaan..oivoi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luolavertaus
Elämän tarkoitus--->pyrkimys olemaan vertauksen "se yksi vapautuneista vangeista".
**Elämän tarkoitus on siis leikkiä, laulaa ja urheilla. ***
Eikä ole, vaan 42!
esikoululaiset esileikkimään:-D)))))))))))))))
...esirukouksessa esitetään esinahoista esiliinaa entisöimään?!?
orsilla tavataan:-D))))))))))))))))))))))))))
...menköön reisille vain..;-D hähähhähähääää....
pistää on epäonnistuja:-D))))))))))))))))))))
..miksi uskovaisilla menee huonosti..hähähääää...
jos olet online katso profiilisi, siellä on viesti.
kun nyt sählään taas, joten koitin laitta sulle viestin, että katso profiiliisi.
Sulla on aina sana hallussa... ;-D
Jouni Hynynen sanoi ajatukseni julki (tietämättään), kun kertoi Nybergin ohjelmassa, ettei ymmärrä tanssia. Minulla on sama juttu siinä suhteessa, että ymmärrän kyllä fiilispohjalta kehoon siirretyn tunteen, mutta jos siitä aletaan tekemään kilpatanssityylistä sääntökokoelmaa, minulta loppuu ymmärrys. Se ikäänkuin vesittää koko tunnepohjaisen kehollisen viestinnän periaatteen. Ei mitään sitä vastaan että jotkut sitä tekevät, mutta minä jopa oksetun joskus kun katselen kilpa- tai paritanssia.
Tämä saattaa olla syynä myös siihen, miksi olen lentänyt teknobaarista pois kun olen moshannut joka biisiin. Jatkoin mossausta ulkona, joten ei niin väliä. Ja muijatkin oli rumia perkeleitä.