Suomi oman ympäristönsä keskellä

Suomi sijaitsee oman ympäristönsä keskellä. Niin on mahdollista sanoa yhä vielä nytkin Suomen EU-jäsenyyden aikana. Erityisen selkeä meidän geopoliittinen asemamme omalla paikallamme oli v.1992-94, mutta se aikajakso jäi valitettavan lyhyeksi.

NATO-jäsenyyden takia meidän sijaintimme, Suomen sijainti, isänmaamme geopoliittinen asema, status muuttuisi. Suomesta tulisi äärisyrjää, reuna-aluetta samaan tapaan kuin on nykyisin Norjan pohjoisin osa Ruija eli Finnmarken aggression varalta militarisoituna Naton koillisena turvavyöhykkeenä. Joku saattaisi kyllä rikastuakin. Ainakin rajalle vedettävää liikkumisen estämisjärjestelmää varten tarvittaisiin massiiviset mitat piikkilankaa, mutta mahtaisiko sekään tilaus tulla Nato-jäsenyyden aikana Suomalaiselle piikkilankatehtaalle.

Kun on usein mainittu, että Suomi sijaitsee syrjässä, niin Nato-jäsenyyden mukana Suomi vasta takimmaiseksi pussinperukaksi joutuisikin. Se olisi kolkko kohtalo. Me luopuisimme määrittelemästä itse geopoliittista asemaamme. Isänniksi tulisivat ulkovallat.

Ajatellaan esim. kansainvälistä lentoliikennettä. Helsinki-Vantaan lentoasema on muodostunut keskeiseksi lentoliikenteen linkkipaikaksi maantieteellisen sijainnin ansiosta. Maapallon pyöreyden johdosta lyhin lentoreitti Länsi-Euroopasta Itä-Aasiaan osuu linjautumaan juuri Helsingin kohdalta. Riittävän hyvät suhteet Venäjän kanssa ovat mahdollistaneet Helsingin ja Itä-Aasian lentoliikenteen vilkkauden. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, kun voi todeta, että mitä ilmeisimmin Suomen Nato-jäsenyys katkaisisi tuon lentoliikenteen reitin. Monen muun epämiellyttävän asian lisäksi.