Kirjoitin edellisen avaukseni "Aikaisemmin täällä" aprillipäivänä osittain tarkoituksella provosoivasti, jotta se herättäisi ainakin jonkinlaista keskustelua kirjoitusten tulkinnasta.
Kuten "Siltainsinööri" näyttää ymmärtäneen, sana 'occultus' on alussa tarkoittanut kaikkea tuntematonta ja salattua, kätkössä olevaa, mutta papisto on sen leimannut yksistään saatanallisilla ominaisuuksilla.
Olen huomannut täällä foorumeilla kirjoitusten selittämisessä sellaisen asian, että se on samanlaista kuin jos nollaa pienempiä lukuja, tai yleensä vastalukuja sekä itseisarvoja yritetään sääntöjä tuntematta arvaamalla saada kohdalleen. Monet selittävät kirjoituksia pelkästään omien lihallisten mielikuviensa mukaan.
'Luonnolliselle' ihmiselle on arvokasta kaikki näkyväinen, jota voidaan katsella ja käsin kosketella. Mutta Jumalalle on kaikki näkymätön konkreettista, jonka tähden Raamattu sanookin:
1. Korinttolaiskirje 1
27 "vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on",
Mitä edellä mainitsin vastaluvuista ja itseisarvoista, niin kirjoituksia selittäessä pitäisi ehdottomasti ottaa huomioon kirjoitusten itsensä sisältämät säännöt, joissa Jumalan lupauksille ja näkymättömälle jumalakuvalle on annettu etusija meitä vastaan puhuttuun sanaan ja katoavaiseen, näkyvään maailmaan nähden, [5.Ms.30:19 | 2.Kor.1:20]
2. Kor. 4:18
"meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia".
Roomalaiskirje 9
26 "Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi."
Kaikista meitä vastaankin puhutuista Jumalan sanoista huokuu Jumalan rakastava laupeus ja kärsivällisyys;
Jer. 31:20
"Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra."
Kuten "Siltainsinööri" näyttää ymmärtäneen, sana 'occultus' on alussa tarkoittanut kaikkea tuntematonta ja salattua, kätkössä olevaa, mutta papisto on sen leimannut yksistään saatanallisilla ominaisuuksilla.
Olen huomannut täällä foorumeilla kirjoitusten selittämisessä sellaisen asian, että se on samanlaista kuin jos nollaa pienempiä lukuja, tai yleensä vastalukuja sekä itseisarvoja yritetään sääntöjä tuntematta arvaamalla saada kohdalleen. Monet selittävät kirjoituksia pelkästään omien lihallisten mielikuviensa mukaan.
'Luonnolliselle' ihmiselle on arvokasta kaikki näkyväinen, jota voidaan katsella ja käsin kosketella. Mutta Jumalalle on kaikki näkymätön konkreettista, jonka tähden Raamattu sanookin:
1. Korinttolaiskirje 1
27 "vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on",
Mitä edellä mainitsin vastaluvuista ja itseisarvoista, niin kirjoituksia selittäessä pitäisi ehdottomasti ottaa huomioon kirjoitusten itsensä sisältämät säännöt, joissa Jumalan lupauksille ja näkymättömälle jumalakuvalle on annettu etusija meitä vastaan puhuttuun sanaan ja katoavaiseen, näkyvään maailmaan nähden, [5.Ms.30:19 | 2.Kor.1:20]
2. Kor. 4:18
"meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia".
Roomalaiskirje 9
26 "Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi."
Kaikista meitä vastaankin puhutuista Jumalan sanoista huokuu Jumalan rakastava laupeus ja kärsivällisyys;
Jer. 31:20
"Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra."
Vastaukset 2
Vanhimmat
olet tämänkin aloituksesi perusteella tässä -
"
vai miksi kysyt sellaista, minkä tiedät toisen jo huomanneen?
Sinä vaadit tuntemaan Jeesuksen hänen näkyvän lihansa mukaan! Minä uskon hänet sen mukaan, mitä hän opetti;
Joh. 8:25
"Niin he sanoivat hänelle: »Kuka sinä olet?» Jeesus sanoi heille: »Juuri se, mitä minä puhunkin teille.»"
Joh. 8:51
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa.
Kenenkään meidän liha ei voi pitää Jumalan sanaa, mutta Jumalan tahdosta syntynyt salainen sydämen ihminen voi;
Joh. 14:23
"Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: »Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.»"