Tietääkö hihut mistä ne jankuttaa, kun haluavat uskontojen olevan kaiken
kritiikin ja arvostelun ulkopuolella. Jos joku on säveltänyt kasan paskaa ja
saanut sen ulostettua paperille ja vielä määritellyt sen pyhäksi kirjaksi,
kuten vaikkapa raamattu tai koraani, niin millä perusteella näitä kirjallisuuden
uloste teoksia sitten voidaan tarkastella?
Onko ainoa peruste se, että se on jonkun paska jumalan sana ja se on siten
automaattisesti totuus? Tässä tulee jo ensimmäinen ristiriita. Koraani
ei voi olla kristitylle totuus eikä raamattu muslimille.
Ateistille kummatkin teokset ovat pelkkiä valheellisia paskalappukasoja, jotka
soveltuvat huonosti paperilaadustaan johtuen mihinkään järjelliseen toimintaan.
Pöydän puhdistaminen ei käy, perseen pyyhkiminen ei käy, nenän niistäminen ei käy...
Tyhjän älämölön määrästä johtuen näissä teoksissa suositaan yleisesti ohutta ja liukkaan
kiiltävää paperilaatua, että tämä kaikki järjetön ja joutava älämölö uloste saadaan
mahtumaan edes kohtuullisen pieneen tilaan.
Onko uskishihut miettineet sitä vaihtoehtoa koskaan, että jos tulee tilanne, jossa
uskovainen huomaa uskoneensa paskaan koko siihenastisen elämänsä? Ainiinnnn...
Epäilyshän oli ankarasti kiellettyyyy ja jos epäilee niiiiiin joutuu ulosteteteosten
mukaan helvettiin eikä pääsekään paratiisiin.
Mitä, ympyrä on sulkeutunut.
Uskovainen on loopissa ja kiertää. Uskovainen tarvitsee feedback eliminaattorin
päästäkseen ulos kierrosta. Jos hihu ei tajuu, niin kierto ilmenee siten, että
kun saarnaaja mölisee paskaansa esimerkiksi teltassa ja puhuu mikkiinsä ja menee
liian lähelle kaiutinta niin alkaa kuuluu vinkunaa... Se on feedbackii eli kiertoa,
jossa uskovainenkin viettää koko elämänsä...
kritiikin ja arvostelun ulkopuolella. Jos joku on säveltänyt kasan paskaa ja
saanut sen ulostettua paperille ja vielä määritellyt sen pyhäksi kirjaksi,
kuten vaikkapa raamattu tai koraani, niin millä perusteella näitä kirjallisuuden
uloste teoksia sitten voidaan tarkastella?
Onko ainoa peruste se, että se on jonkun paska jumalan sana ja se on siten
automaattisesti totuus? Tässä tulee jo ensimmäinen ristiriita. Koraani
ei voi olla kristitylle totuus eikä raamattu muslimille.
Ateistille kummatkin teokset ovat pelkkiä valheellisia paskalappukasoja, jotka
soveltuvat huonosti paperilaadustaan johtuen mihinkään järjelliseen toimintaan.
Pöydän puhdistaminen ei käy, perseen pyyhkiminen ei käy, nenän niistäminen ei käy...
Tyhjän älämölön määrästä johtuen näissä teoksissa suositaan yleisesti ohutta ja liukkaan
kiiltävää paperilaatua, että tämä kaikki järjetön ja joutava älämölö uloste saadaan
mahtumaan edes kohtuullisen pieneen tilaan.
Onko uskishihut miettineet sitä vaihtoehtoa koskaan, että jos tulee tilanne, jossa
uskovainen huomaa uskoneensa paskaan koko siihenastisen elämänsä? Ainiinnnn...
Epäilyshän oli ankarasti kiellettyyyy ja jos epäilee niiiiiin joutuu ulosteteteosten
mukaan helvettiin eikä pääsekään paratiisiin.
Mitä, ympyrä on sulkeutunut.
Uskovainen on loopissa ja kiertää. Uskovainen tarvitsee feedback eliminaattorin
päästäkseen ulos kierrosta. Jos hihu ei tajuu, niin kierto ilmenee siten, että
kun saarnaaja mölisee paskaansa esimerkiksi teltassa ja puhuu mikkiinsä ja menee
liian lähelle kaiutinta niin alkaa kuuluu vinkunaa... Se on feedbackii eli kiertoa,
jossa uskovainenkin viettää koko elämänsä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
korpeaakin. Haluavat aiteismin olevan kaiken kritiikin yläpuolella.
No, saahan sitä haluta kaikkea.
Ethän sinäkään mitään muuta tee kun huutelet puskista joka väliin, rekkaisit edes sen nikkisi äläkä ole tuommoinen selkärangaton pikkipaskiainen.
Kuinka ateismi voidaan edes hypoteettisesti ajatella kritiikin yläpuolelle? Ateismi ei ole dogmaattinen usko, kuten teismit ovat, joten miten sinä käytännössä kritisoit ateismia.
Kun lapsi uskoo joulupukkiin ja aikuinen ei, mikä on silloin näiden kahden "uskon" ero? Se, että toinen on naivi ja toinen käyttää tervettä järkeään, sekä on luopunut uskostaan. Täysin sama asia.
Näin ollen, ei ole mielipidekysymys, haluaako ateisimin olevan kritiikin yläpuolella, se yksinkertaisesti on, koska siinä ei ole kohtaa, mitä kritisoida. Ateismi yksinkertaisesti tarkoittaa jumaluskon puuttumista, ei mitään muuta. Näin ollen, voit ainoastaan kritisoida ateistia, mutta et ateisimia. Ja ateisitit nauttivat samaa ajattelun ja mielipiteen vapautta kuin uskovaisetkin, jotka syystä tai toisesta tuntuvat monesti laistavan oikeudestaan.
Uskontojen kanssa on siten täysin eri juttu, esimerkiksi Raamattu on konkreettinen kirja, missä on konkreettisesti ristiriitaisia "opetuksia" ja suoranaisia asiavirheitä. Niitä voi ja pitää kritisoida. Taas kysymys: Mitä uskovainen kritisoi? "Kritisoin jumaluskonpuuttumista!" , eli siis kuinka ja mitä kohtaa tästä tarkalleen ottaen haluat tai aioit kritisoida? Minä voin konkreettisesti osoittaa esimerkiksi 5.Moos. 13. 7-11, ja kritisoida sitä.
Ateismin kritisoimista voisi verrata näin: Vanhan Ladan ilmastointia ja ABS-jarruja ei voi kritisoida, koska siinä ei niitä ole lähtökohtaisestikaan.
Minua jaksaa huvittaa uskovaisten missio tehdä ateismista uusi uskonto. Kyllä, uskovaiset ovat niitä, ei ateistit. Ateismi ei sitä ole eikä siksi muutu, paitsi: Olen lukenut myös tällaisia kirjoituksia, jotka kieltämättä laittavat hymyilemään, kun uskovainen julistaa: "Ateisti USKOO vain ja ainoastaan järkeen ja kylmiin tosiasioihin, MIELETÖNTÄ!". Jaa-a, minusta on ihan mukavaa ja loppujen lopuksi terveellistä USKOA terveeseen järkeen ja sen käyttöön.
On tökeröä ja naivia retoriikkaa sekä Pyrrhoksen voitto uskovaisilta julistaa itsensä väittelyn voittajaksi kommentilla: "Minähän olen sanonut, että USKOOHAN ateistikin johonkin, nimittäin JÄRKEEN".