ITSEMURHAA EI KANNATA TEHDÄ!

Ainakin kerrankoitan yrittää taitaapi olla ainut asia mitä en ole hoksanuut viel kokkeilla

Suomessa on korkeat itsemurhaluvut. Määrätyssä iässä nuorilla miehillä itsemurha on yleisin kuolinsyy. Omaiset usein voivat vain kysellä jälkeenpäin; "Miksi jätit meidät?"

Hyvin usein itsemurhan tehnyt on puhunut jotakin itsemurhasta, mutta läheiset eivät osaa ja ymmärrä reagoida hälytysmerkkeihin. Itsemurhaa hautova tuntee elämänsä usein tarkoituksettomaksi. Hän kärsii usein alemmuuden tunteista, ja syyttää itseään tai muita epäonnistumisisestaan. Itsetunto on heikko. Itsemurha on kuitenkin tavallisimmin täydellinen yllätys omaisille. Alkoholilla on usein oma roolinsa tapahtumaketjussa, ja teko on usein harkitsematon.

Itsemurhaa yrittäneet ovat maininneet teon syiksi koston, itserankaisun, paon, vetoomuksen, halun nukkua ja päästä pois, halun kuolla ja muuttaa olomuotoa. He ovat kokeneet elämänsä liian kovaksi.

Itsemurha tekona on niin raju, järkyttävä ja lopullinen, ettei sitä ei voida ymmärtää mitenkään järjellisesti järkeväksi. Voidaankin ajatella että kysymyksessä on aina jonkinasteinen mielen ja henkisen tasapainon järkkyminen. Kukaan ei voi täydessä harkinnassa ja ymmärryksessä tehdä sellaista tekoa. Voittamattomia ongelmia ei yleensä ole olemassakaan. Vaikeudet voidaan aina järjestelyin siirtää syrjään. Monet eivät kuitenkaan ymmärrä hakea apua lääkäriltä, sosiaalityöntekijältä, avioliittoneuvojalta, terapeutilta tai velkajärjestelyjä. Epätoivoinen näkee ongelmansa vain omasta kapeasta sektoristaan, ja jumittuu saman suppean ajattelunsa ympärille. Itsemurhaan liittyy yleensä aina psyykkinen kuormitus. Ulkopuolinen tavallisesti näkee aina paremmin ulospääsyn vaikeuksista kuin ahdistunut itse.

Masennus on sairaus, jonka syyksi voitaneen laskea merkittävin osa itsemurhista. Masentunut ei voi saada mielihyvää mistään, eikä kokea iloa, onnea ja tyydytystä, koska hänellä on keskushermoston aineenvaihduntahäiriö. Nämä keskushermoston aineet mm. serotoniini mahdollistavat mielihyvän tuntemukset. Elämässä voi siis kaikki olla kunnossa, mutta sairastunut kyllästyy elämäänsä, koska ei koe siinä enää mitään elämisen arvoista, ja mielihyvää tuottavaa. Hänelle elämä on pelkkää tuskaa, ahdistusta, pelkoa ja epätoivoa. Hänellä ei sairaana ole realistista otetta elämäänsä. Hänen todellisuustajunsa hämärtyy omien mielikuviensa, luulottelujensa ja itsetuhoviettinsä vuoksi. (Kts. opetuskirje "Masennus ja murhe" http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli)

Sanotaan että suomalainen "ei puhu eikä pussaa?" Kyllä ihminen on onnellisempi jos hän näyttää tunteensa, ja uskaltaa rakastaa, ja ylipäätään pyrkii rakkauteen. Kielteisiä tunteita ei sovi näyttää vihassa, mutta ne voidaan purkaa pois keskustelemalla sovussa asiallisesti. Viha syö vihaajaa itseään, ja anteeksianto vapauttaa positiivista energiaa joka tuo mielihyvää. (Matt 5:44, Luuk 6:27) Anteeksianto tekee ihmisestä "positiivisen ihmisen" joka vaikuttaa myönteisesti olemuksellaan ja puheillaan. Anteeksi antamaton ja ylpeä huokuu katkeruutta ja pahansuopaisuutta. Mieltä painavien ja vaivaavien asoiden patoaminen aiheuttaa arvaamattomia seurauksia, kun ne hallitsemattomasti joskus kerralla purkautuvat, sitten kun malja on täysi. Avioeroluvut vähentyisivät, ja niiden tuomat jälkiongelmat, jos parit keskustelisivat aina riitansa pois päiväjärjestyksestä. Ihmisen muisti ja mieli kasaa mielipahaa ja pettymyksiä varastoon. Hyvä tapa ehkäistä itsemurhia onkin rakkaus, välittäminen ja avunanto. Itsemurhaa harkitseva on vaikeuksissa, ja neuvoton omassa ahdistuneessa ymmärryksessään.

Kun ihminen ymmärtää ja käsittää rakkauden, ja vaalii rakkautta kaikissa ihmissuhteissaan, hän voi olla onnellinen, ja nauttia elämästään. Jeesuksen ristinkuolema on meille elämäksi. (Joh 3:16) Kukaan ei ihmiseltä voi tätä lahjaa riistää, ellei hän itse anna siihen mahdollisuutta, ja itse suostu siihen. Herrassa Jeesuksessa on rauha, toivo, turva, elämä ja varmuus. Anteeksianto ja luottamus. (Ps 46) Herraan turvaava perii maan, ja vanhurskaat asuvat siinä iankaikkisesti. (Ps 37:29, Jes 57:13) Kun ihminen turvaa Jumalaan hän ei vaivu epätoivoon. (1 Tess 4:13-18, 1 Kor 15:51-58) Turha sureminen häpäisee Jumalaa ja Jeesusta. Luottamus Jumalaan antaa pohjaa kaikelle elämälle. Jumala ei hylkää. Ero Jumalasta johtuukin aina ihmisen omasta päätöksestä. Jumala on aina valmis antamaan uuden mahdollisuuden. Hän armahtaa kaikesta synnistä jos ihminen vain itse tahtoo syntinsä hylätä. (Joel 2:12-13, Jes 45:22)

Surusta toivutaan parhaiten jos päätetään toipua, ja toimitaan asian eteen. Tietoiset esteet ilolle poistetaan. Asiat järjestellään kuntoon. Ulkopuolinen apu auttaa ongelmien näkemisessä. Välittävät ihmiset voivat olla suureksi avuksi. Turvallisuus on tärkeä. Erilaisia vertaistukiryhmiä ja kriisiryhmiä järjestetään. Ihmisten pariin on hyvä hakeutua, vaikka mieluisan harrastuksen ympärille. Hengellinen apu, tuki ja yhteisö ovat usein avainasemassa, ja rakastavat ihmiset löytyvät niistä. On hyvä varata toipumiseen riittävästi aikaa. Mistään tavalliseen elämään kuuluvista asioista ja rutiineista ei ole syytä luopua, elleivät ne ole epäterveellisiä tai muuten huonoja asioita. Lääkäri voi auttaa terveysasioissa ja antaa lääkehoitoa mm. univaikeuksiin ja masennuksen hoitoon. Ihmisen tulee myös hyväksyä itsensä ja tunteensa. Jos omatunto puhuttelee, on se Jumalan Pyhän Hengen puhuttelua ja painava asia on hoidettava kuntoon.

Ne asiat jotka voidaan siirtää odottamaan otollisempaa aikaa, on hyvä siirtää ajankohtaan jolloin niitä voidaan paremmin hoitaa ja voimia riittää paremmin. Mieti missä voisit tarvita apua, ja tunnista avuntarpeesi. Voit turvautua ulkopuoliseen apuun. Vältä kaikkea mikä aiheuttaa mielipahaa, ja on aiheuttanut surusi, tai laukaissut masennuksesi. Rukoile ja turvaudu Korkeimpaan. Parannuksenteko synneistä on tärkeä päätös. Lupaa Jumalalle uskollisuutesi, mutta muista pitää lupauksesi parhaan kykysi mukaan.

Raamatun asenne itsemurhaan on ehdottoman torjuva. Elämä on Jumalan lahja. Jos ihminen riiistää itseltään tai toiselta hengen, hän rikkoo käskyä "älä tapa." (2 Moos 20:13, 1 Joh 3:4) Armon aika päättyy kuolemassa, ja ihmisellä ei ole teostaan katumuksen mahdollisuutta. Tietysti monet ovat olleet tilassa, jossa heitä ei voida pitää teostaan vastuullisena, ja siksi voimme turvata ja luottaa armollisen Jumalan oikeudenmukaisuuteen.

Kun ihminen luopumuksessaan astuu tietyn Jumalan pitkämielisyyden rajan yli, Jumalan Henki vetäytyy pois. Side taivaan ja ihmisen välillä katkeaa. Raamatussa Kuningas Saul ja Juudas Iskariot tekivät epätoivoissaan itsemurhan tällaisessa tilanteessa, kun armo oli menetetty. (1 Sam 28:31, Matt 27:3-5, Mark 3:28-29) Ihmisellä on kuitenkin aina mahdollisuus vaikuttaa itse ikuiseen kohtaloonsa katumalla syntinsä, ja kääntymällä Jumalan puoleen niin kauan kuin elää!

Muista että pohjalta pääsee vain ylöspäin! "Paistaa se päivä vielä risukasaankin!" Sanotaan.

Siunausta
jari laurila