sivulta:http://www.box55.pp.fi/fff4.htm
luku 44.
Harjoitin tuohon aikaan paljon syvämeditaatiota ja sain tajuntaani intuitiivisen viestin hyvin kaukaa ja korkealta: ’’se minkä teette yhdelle näistä vähäisimmistä, sen teitte nyt minulle ja itsellenne ’’. Kohta pian sain hyvin merkillisen yhteensattuman kautta käsiini erään vanhan muinaissuomalaisen legendan , jota jostain syystä eivät suomenruotsalaiset olleet onnistuneet tuhoamaan . Siinä sanottiin näin
luku 45.
Ruotsalaiset valloittajat tulivat tähän maahan , tulivat kiiltävin peitsin, kirjavin kypärin, loistavaa ristiä edellänsä kantaen. Kalevan miehet nousivat jumaliansa puolustamaan, kylät paloivat, ryskyen kaatuivat pyhät lehdot. Valloittajien miekka tuli ja voitti. Vastahakoinen kansa tapettiin tai karkoitettiin korpiin kuolemaan, mutta heikko kansanosa kastettiin uusien herrain alamaisiksi. Kansoja valloitetaan ja kukistetaan, ihmisiä karkoitetaan ja nöyrryytetään, mutta kukistuvatko jumalat ja voidaanko jumaliakin karkoittaa ? Vai minne joutuivat Ilmattaret, minne Päivättäret, Kuuttaret, minne Ahti Vellamoinen, minne Tapio sinipiikoinensa ? Minne kaikki ne haltijat , jotka ihmiskieltä taitaen olivat ilman pitkiltä pihoilta ihmiselle puhuneet, jotka meren hyrskyissä hänelle miehuutta laulaneet, jotka tähtiöinä hänen haaveitansa herättäneet tai metsäsalojen poluilla hänen runomieltänsä virittäneet ja hänen yksinäisyytensä ikävän vaihtaneet riemuun. Jos miehet hävisivät, hävisivätkö jumalat? Eivät hävinneet, kaikki elävät vielä tänä päivänä, joka meille paistaa. Valloittajien tietämättä , tahtomatta, oli hurmeiseen maahan istutetun ristin mukana seurannut myös Totuuden Henki, joka ei ole koskaan tulen ja miekan kanssa liittoa tehnyt. Maahan tultuaan se kutsui kansan hylkäämät jumalat eteensä ja puhui heille näin : MINUN NIMESSÄNI poistukoon kerran kaikki se, mikä tulella ja miekalla rakennettu on, niin että joka on kerran ottanut, se on kerran antava, ja joka on kerran ryöstänyt, se on kerran lahjoittava, ja joka on herraksi tullut, on itsensä palvelijaksi tekevä. Eikä se ole miekalla ja tulella poistuva, vaan teidän minun enkelieni avulla. Katso, minä teen teidät enkeleikseni , ja teidän puheenne olkoon ihmisille jälleen kuuluva, kunnes kaikki täyttyy ja minä näen kahtia revityn ihmiskuntani jälleen yhtyneenä...Näin puhui Totuuden Henki ja se antoi uusille enkeleilleen 960 vuotta aikaa odottaa käskyn toimeenpanoa. Hän sanoi uuden ajan alkavan sieltä Suomen osasta jossa pimeys on suurin ja jossa tultaisiin 12 nuorta ihmistä verellä uhraamaan.
Tämä on jo alkanut.
luku 44.
Harjoitin tuohon aikaan paljon syvämeditaatiota ja sain tajuntaani intuitiivisen viestin hyvin kaukaa ja korkealta: ’’se minkä teette yhdelle näistä vähäisimmistä, sen teitte nyt minulle ja itsellenne ’’. Kohta pian sain hyvin merkillisen yhteensattuman kautta käsiini erään vanhan muinaissuomalaisen legendan , jota jostain syystä eivät suomenruotsalaiset olleet onnistuneet tuhoamaan . Siinä sanottiin näin
luku 45.
Ruotsalaiset valloittajat tulivat tähän maahan , tulivat kiiltävin peitsin, kirjavin kypärin, loistavaa ristiä edellänsä kantaen. Kalevan miehet nousivat jumaliansa puolustamaan, kylät paloivat, ryskyen kaatuivat pyhät lehdot. Valloittajien miekka tuli ja voitti. Vastahakoinen kansa tapettiin tai karkoitettiin korpiin kuolemaan, mutta heikko kansanosa kastettiin uusien herrain alamaisiksi. Kansoja valloitetaan ja kukistetaan, ihmisiä karkoitetaan ja nöyrryytetään, mutta kukistuvatko jumalat ja voidaanko jumaliakin karkoittaa ? Vai minne joutuivat Ilmattaret, minne Päivättäret, Kuuttaret, minne Ahti Vellamoinen, minne Tapio sinipiikoinensa ? Minne kaikki ne haltijat , jotka ihmiskieltä taitaen olivat ilman pitkiltä pihoilta ihmiselle puhuneet, jotka meren hyrskyissä hänelle miehuutta laulaneet, jotka tähtiöinä hänen haaveitansa herättäneet tai metsäsalojen poluilla hänen runomieltänsä virittäneet ja hänen yksinäisyytensä ikävän vaihtaneet riemuun. Jos miehet hävisivät, hävisivätkö jumalat? Eivät hävinneet, kaikki elävät vielä tänä päivänä, joka meille paistaa. Valloittajien tietämättä , tahtomatta, oli hurmeiseen maahan istutetun ristin mukana seurannut myös Totuuden Henki, joka ei ole koskaan tulen ja miekan kanssa liittoa tehnyt. Maahan tultuaan se kutsui kansan hylkäämät jumalat eteensä ja puhui heille näin : MINUN NIMESSÄNI poistukoon kerran kaikki se, mikä tulella ja miekalla rakennettu on, niin että joka on kerran ottanut, se on kerran antava, ja joka on kerran ryöstänyt, se on kerran lahjoittava, ja joka on herraksi tullut, on itsensä palvelijaksi tekevä. Eikä se ole miekalla ja tulella poistuva, vaan teidän minun enkelieni avulla. Katso, minä teen teidät enkeleikseni , ja teidän puheenne olkoon ihmisille jälleen kuuluva, kunnes kaikki täyttyy ja minä näen kahtia revityn ihmiskuntani jälleen yhtyneenä...Näin puhui Totuuden Henki ja se antoi uusille enkeleilleen 960 vuotta aikaa odottaa käskyn toimeenpanoa. Hän sanoi uuden ajan alkavan sieltä Suomen osasta jossa pimeys on suurin ja jossa tultaisiin 12 nuorta ihmistä verellä uhraamaan.
Tämä on jo alkanut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Wilkersonin ajatuksia kohusanoman jälkeen
Yesa 5.4.2009 klo 22.19
http://www.patmos.fi/fin/patmospostit/vuosi_2009/huhtikuu_2009/david_wilkersonin_kiireellinen_sanoma/david_wilkersonin_ajatuksia_jalkeenpain/?id=554
Tutuatu myös aiempaan Wilkersonin profetiaan!