Meidän on tärkeää ilmaista Jumalan hengen hedelmää kaikissa elämämme piirteissä. Miksi on näin? Koska, kuten olemme nähneet, kypsyys ei ole näkymätöntä tai kätkettyä, vaan sille ovat ominaisia selvästi havaittavat piirteet. Sitä mukaa kuin kasvamme hengellisesti noudattaessamme Jumalan hengen opastusta, asenteemme ja tekomme muuttuvat suurenmoisella tavalla. "Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.", sanoi apostoli Paavali (Galatalaisille 5:16).
Paavali jatkoi luettelemalla "lihan teot", jotka ovat lukuisat ja "ilmeiset". Ennen kuin joku alkaa arvostaa Jumalan vaatimuksia, hänen elämänsä on muotoutunut maailman tapojen mukaan ja sen ovat voineet täyttää jotkin seuraavista seikoista, jotka Paavali mainitsi: "haureus, epäpuhtaus, irstaus, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen, vihollisuudet, riita, mustasukkaisuus, vihanpuuskat, kinastelut, jakaumat, lahkot, kateus, juopottelu, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset" (Galatalaisille 5:19–21). Mutta kun ihminen edistyy hengellisesti, hän pääsee vähitellen voitolle näistä ei-toivottavista "lihan teoista" ja tekee tilaa "hengen hedelmälle". Tämä ulkonaisesti näkyvä muutos osoittaa selvästi, että ihminen edistyy kohti kristillistä kypsyyttä. (Galatalaisille 5:22.)
Seuraavaksi on syytä tarkastella sitä, miten Paavali sisällytti sanaan "hedelmä" kaikki mainitsemansa toivottavat ominaisuudet. Henki ei tuota monenlaisia hedelmiä, joista me voimme poimia meille mieluisimmat. Kaikki Paavalin luettelemat ominaisuudet – rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys ja itsehillintä – ovat yhtä tärkeitä, ja yhdessä ne mahdollistavat uuden kristillisen persoonallisuuden (Efesolaisille 4:24; Kolossalaisille 3:10).
Joko sinä olet pukenut yllesi uuden kristillisen persoonallisuuden? (1. Pietarin kirje 2:12, 21).
Jotta voit pukea yllesi uuden peroonallisuuden niin sinun tulee ensin saada riisuttua se vanha
persoonallisuutesi pois, ja se tehtävä ei aina olekkaan kovin helppoa tai miellyttävää. Katso rohkeasti peiliin , tunnista ja tunnusta omat
vikasi tai puutteesi; siitä se sitten lähtee etenemään se kehitys, hitaasti mutta varmasti, kunhan jaksat tehdä koko ajan töitä muutoksen eteen. Välillä saatat kompastella ja kaatuakin jopa, mutta pakkoko sitä on jäädä rämpimään siihen lätäkköön, ei kun ylös vaan ja jatkaa hommia siitä mihin oli jäänyt. Huomaat, että muutos saa aikaan positiivisia asioita sekä sinulle itsellesi että kanssaihmisillesi.
Paavali jatkoi luettelemalla "lihan teot", jotka ovat lukuisat ja "ilmeiset". Ennen kuin joku alkaa arvostaa Jumalan vaatimuksia, hänen elämänsä on muotoutunut maailman tapojen mukaan ja sen ovat voineet täyttää jotkin seuraavista seikoista, jotka Paavali mainitsi: "haureus, epäpuhtaus, irstaus, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen, vihollisuudet, riita, mustasukkaisuus, vihanpuuskat, kinastelut, jakaumat, lahkot, kateus, juopottelu, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset" (Galatalaisille 5:19–21). Mutta kun ihminen edistyy hengellisesti, hän pääsee vähitellen voitolle näistä ei-toivottavista "lihan teoista" ja tekee tilaa "hengen hedelmälle". Tämä ulkonaisesti näkyvä muutos osoittaa selvästi, että ihminen edistyy kohti kristillistä kypsyyttä. (Galatalaisille 5:22.)
Seuraavaksi on syytä tarkastella sitä, miten Paavali sisällytti sanaan "hedelmä" kaikki mainitsemansa toivottavat ominaisuudet. Henki ei tuota monenlaisia hedelmiä, joista me voimme poimia meille mieluisimmat. Kaikki Paavalin luettelemat ominaisuudet – rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys ja itsehillintä – ovat yhtä tärkeitä, ja yhdessä ne mahdollistavat uuden kristillisen persoonallisuuden (Efesolaisille 4:24; Kolossalaisille 3:10).
Joko sinä olet pukenut yllesi uuden kristillisen persoonallisuuden? (1. Pietarin kirje 2:12, 21).
Jotta voit pukea yllesi uuden peroonallisuuden niin sinun tulee ensin saada riisuttua se vanha
persoonallisuutesi pois, ja se tehtävä ei aina olekkaan kovin helppoa tai miellyttävää. Katso rohkeasti peiliin , tunnista ja tunnusta omat
vikasi tai puutteesi; siitä se sitten lähtee etenemään se kehitys, hitaasti mutta varmasti, kunhan jaksat tehdä koko ajan töitä muutoksen eteen. Välillä saatat kompastella ja kaatuakin jopa, mutta pakkoko sitä on jäädä rämpimään siihen lätäkköön, ei kun ylös vaan ja jatkaa hommia siitä mihin oli jäänyt. Huomaat, että muutos saa aikaan positiivisia asioita sekä sinulle itsellesi että kanssaihmisillesi.
Vastaukset 24
Vanhimmat
huomaan,jatkan hieman musiikin käsittelyä.
Aikaisemmassa aloituksessa joku kyseli,onko hevi-musiikki syntiä.
Usein kypsymättömillä,pinnallisilla,>>siivilöi hyttynen,niele kameli>>-uskovilla on ihmeellinen >>laskuoppi>>.
He laskevat yhtälön:Ei >>uskonnollinen>>(mitä se sitten milloinkin kenenkin mielestä on!)musiikki sen kuuntelu = jumalaton uskova,joka elää irstaasti ja synnissä,juopottelee ja mässäilee,
tai:uskonnollinen musiikki sen kuuntelu = kunnollinen,hurskas,TOSI uskova,siveä ja puhtoinen,rehellinen ja vilpitön jne.jne.
Voi,voi ja vielä suuri voi-huuto!Mikä >>pyhä yksinkertaisuus>>!
Musikki joka on esim.tyyliltään heviä,rokkia,poppia tai muuta monen tekopyhän mielestä maallista,saatanan musiikkia;ei lähestulkoonkaan aina ole sitä!
Olen löytänyt paljon hyvin kauniilla Jeesuksen siunaamilla,jopa Raamatunteksteillä varustettuja >>raskaamman tason>> musiikkikappaleita.Monesti sävelet ovat tosi kauniita,eikä ainakaan minulla tulisi yhtään pahaa ajatusta mieleen.Miten likainen täytyy olla mielikuvituksen,joka kuulee musiikissakin jotain pahaa?
Jos sanat eivät ole pahoja ja eivätkä esim.saatanaa korottavia,ei voi alkaa väittämään sen olevan saatanasta.Päinvastoin monet hengellisiksi lauluiksi kutsutut laulavat esim.rakkaudesta kuin se olisi kahden ihmisen välistä,eikä Jumalasta kuulu sanaakaan!
Hengellisissä on aivan täysin maallisia,ihmisiä korottavia kappaleita ja musiikki VOI OLLA aivan typerää ja usein ihan >>iskelmää>> tai rokkia ym.
Että pata taas kattilaa soimaa.
Kun taas maallisissa on usein tosi puhuttelevia sanoja,kertoen monenlaisesta esim.taivaskaipuusta.
EI VOI,EIKÄ SAA YLEISTÄÄ TÄSSÄKÄÄN!
Paljon tärkeämpää on ELÄÄ tiukassa kurissa ja nuhteessa,kuin se,että ei uskalla mukamas toisten uskovien pelossa kuunnella kuin >>ammuvainaan äänellä ja nuotilla>> laulettuja herännäisten körttikappaleita!
Olen myös,sanottakoon se vielä,nähnyt uskovia,jotka muka hurskastelevat >>miten sinä kuuntelet tuollaista KAUHEAA,hyi-olkoon,musiikkia>>,vaivautumatta edes perehtymään mitä se on!Tuomitaan kuuntelematta,ja todetaan >>räminäksi!>>
Nämä uskovat ovat kuitenkin tavoiltaan olleet sellaisia,että olen IHMETELLYT,miten he kehtaavat edes puhua Jumalasta:
Tv:t ovat auki ohjelman kuin ohjelman kohdalla,elokuvissa ja >>ravinteleissa>> käydään,ja riekutaan shoppaillen ja maallisista puhellen!Käydään >>viihdekokouksissa>>,kuunnellaan typeriä radiokanavia,ja sitten:Haukutaan kauniin musiikin kuuntelijaa!
Minulle ei tulisi mieleen hankkia töllöä,eikä elää maailmassa!Seuraan tosi tarkasti Mestarini jalanjäljissä,eikä musiikki minua erota Herrasta.
Toki kuuntelen enimmäkseen hengellistä,myös paljon pelkkiä säveliä,eihän kaikissa ole sanoja!Sitäpaitsi,eivät kaikki musiikkikappaleet kehoita synnin tekemiseen,vaikkeivat varsinaisesti olisi hengellisiä.
Minulle ainakin itse sävel on tärkein.Turhaa,turhaa on puhua ja hurskastella heidän,jolla nämä muotojumalisuuden peruspilarit ovat muka kunnossa:Hempeä hymy aina kasvoilla,aina samaa mieltä,aina kaunista ja hurskasta(muka)muskiikkia...jne.
Ei kerro minulle muuta,kuin että:Tuo ihminen yrittää esittää parempaa kuin on!Liian >>täydellistä>> on olevinaan,ei mene läpi tästä seulasta!
Olikohan >>hengellistä kypsyyttä>> kun nuorempana sain hankittua muutaman hyvän >>älppärin>>,ja eräs uskova nähtyään ne,otti ne,ja katkaisi palasiksi,ja kiikutti roskikseen,ulos asti,koska halusi >>pelastaa sieluni>> saatanan käsistä!Tosi on,ettei se saatana ollut kuin hänen päässään!
Olen silti AINA SAMANLAINEN,Jeesuksen oma,vaikka kuuntelisin millaista musiikkia.En ole niin vietävissä,että menisin musiikin siivittämänä heti syntielämään.Monet heikot ja horjuvat eivät käsitä,mitä menettävät,ja saattavat toisiltakin viedä,kun eivät salli ihmisten valita oman kuuntelumieltymysten mukaista musiikkia!
Kaikki on puhdasta puhtaille!
Heikot pelkäävät että sielu vilahtaa musiikin mukana helvettiin.Todella järkyttävää taikauskoisuuteen menevää farisealaisuutta,sekä hengen heikkoutta,kuin pitää pelätä saatanaa noin paljon!He >>askaroivat>> näissä muotoseikoissa,ja muu on sitten aivan pimeydessä vaeltelua.Niin se on.
Kaksitahoinen ja kaksijakoinen persoona tuo Paavali konsanaan. Siksipä hän ei edes itseään kyennyt johdattamaan taivaanportille saakka, vaan tuupertui kesken matkan. Henkeä ja uskoa hänessä ei ollut, mutta itselleen täysin vieraita sanoja hän suolsi ulospäin kuin jokin pakkomielteinen pimäessä oleskeleva vanki.
Jolle pimeyttä valaiseva Valo oli liikaa!
Sen vuoksi hän toimikin juuri siten kuten ihminen yleensäkin toimii, alkaen rakentamaan valheistaan verkkoa muille, mutta itse siihen takertui.
Kristus, opetuksiensa mukaan: Yksikään ihminen ei voi palvella kunnilla ja hyvällä omalla tunnolla kahta herraa saman aikasesti. Ja Paavali olkoon siitä yksi esimerkki, varsinkin kun hän oli vielä juutalainen ja roomalainen samanaikaisesti!
Uudelleen syntyminen ylhäältä päin juutalaisten kohdalla tarkoitti puhtaasti vain sitä silloin, jotta heidän tuli luopua kaikista juutalaisista tavoistaan ja ottaa vastaan Taivaallinen Isä siten
kuten Kristus opetti. Ja nyt kannattaa huomioida ettei taivaallinen Isä milloinkaan ala sotimaan itseään vastaan tai kumoamaan omia periaatteitaan
tai näkemyksiänsä luomuksistaan.
Ymmärsinköhän oikein kirjoituksesi, että olet sitä mieltä, ettei meillä ole tarvetta muokata ajatteluamme ja muuttaa käytöstämme paremmin vastaamaan sitä mitä Jeesus opetti? Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Eikö nämä kaikki hengen hedelmän ominaisuudet liity siihen?
Käsittääkseni sinä kyllä jo pyrit ainakin siihen. Mitäpä minä siihen lisäisin. Oikein teet. Mutta nimien suhteen olet kokonaan metässä. Isä, joka on kaiken luonut, ei oman egonsa tähden tarvitse enää esiintyä tuon enenpiä. Eikös tuo näyttö jo riitä.
Vai, haluatko sinä näihiin Luojan luomiin jotakin vielä lisätä?
Jumalan oma nimikö? Se ei ole pelkkä arvonimi tai nimilappu. Se edustaa Jehova Jumalaa ja sulkee piiriinsä kaikki hänen ominaisuutensa. Sen vuoksi Raamatun mukaan hänen nimensä ”on pyhä” (Jesaja 57:15). Mooseksen laissa Jumalan nimen häpäiseminen tuotti kuolemantuomion (3. Mooseksen kirja 24:16). Ja huomaa, minkä Jeesus asetti ensi sijalle rukouksessa: ”Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” (Matteus 6:9.) Pyhittäminen merkitsee erilleen asettamista ja syvää kunnioittamista. Mutta miksi Jumalan oma nimi, joka on jo itsessään puhdas, tarvitsisi pyhittämistä?
Jumalan pyhää nimeä on loattu valhein ja parjauksin. Eedenissä Saatana valehteli Jehovasta ja vihjasi, että Hän on epäoikeudenmukainen Suvereeni (1. Mooseksen kirja 3:1–5). Siitä lähtien Saatana – tämän epäpyhän maailman hallitsija – on pitänyt huolen siitä, että Jumalaa koskevia valheita on riittänyt (Johannes 8:44; 12:31; Ilmestys 12:9). Uskontokunnat ovat kuvanneet Jumalan mielivaltaiseksi, etäiseksi tai julmaksi. Ne ovat väittäneet hänen tukevan niiden verisiä sotia. Miten Jumala, jonka perusominaisuus on RAKKAUS, tukisi sotia? Miten se sopii Jeesuksen käskyyn, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi? Olisiko Jeesus antanut tällaisen käskyn, jos hänen Isänsä tukisi sotia?
Jeesuksen käskyhän olisi ollut ristiriidassa hänen Isänsä opetuksen kanssa. Jeesus kuitenkin aina tähdensi että hänen saama opetus tulee Isältä. Jumalan suurenmoiset luomisteot on usein luettu sokean sattuman, evoluution, ansioksi. Jumalan nimeä on tosiaan parjattu pahoin. Se täytyy pyhittää; sille kuuluva kunnia on palautettava.
Kaikkeuden Suvereeni ei loputtomasti suvaitse nimensä häpäisemistä. Sillä hän on julistanut: ”Oman kansani Israelin minä opetan tuntemaan pyhän nimeni, enää minä en salli nimeäni häväistävän. Kaikki kansat tulevat tietämään, että minä olen Herra (Jehova), Israelin Pyhä.” (Hesekiel 39:7, ks. myös Hesekiel 38:23.)
Odotamme hartaasti hänen nimensä pyhittämistä ja hänen suvereeniutensa kunniaan saattamista.
Etpä sinäkään tiedä Luojamme, taivaallisen Isän nimeä. Eikä sitä ole edelleenkään kerrottu. Kristus olisi sen voinut julki tuoda aikoinaan, muttei tuonut. Päättele siitä jotakin lisää.
Kristus sentään tunsi taivaallisen Isän, kuten moni hänen puheensa sen oivallisesti todistaa.
Eikä yksikään ihminen tarvitse Luojansa nimeä huutaakseen apua Isältä taivaista, sillä riittää kunhan osaa ääneen sanella/puhua: Isä meidän joka olet taivaisssa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä kuten taivaissa. jne jne.
Tuon rukouksen sanat, löytyvät Matteuksen kirjan luvusta kuusi, Kristuksen antamin ohjein.
Mooseksen uskoiset yleensä uskovat kuten Mooses halusi, me kristityt vain, kuten Kristus ohjeisti.
Ero on valtava! Sen huomaa käytännössäkin.
Eikä tietenkään taivaallinen Isä sodi itseään vastaan milloinkaan, eikä toimi periaatteittensa vastaisesti yhdessäkään tilanteessa. Siksipä ei VT:een. ja Ut:een sanomiakaan voida yhdistää siten toisiinsa milloinkaan kuin ihmiset tekevät. Ja siksipä myöskin, kun ne kertovat aivan eri asioista ja persoonista kaiken kaikkiaan. Toinen kumoaa toisen täydellisesti. Kospa toinen on vain juutalaisuuteen kuuluvaa kirjallisuutta ja toinen roomalais/kreikkalaiskatoliseen mailmaan kuuluvaa
uskonollista kirjallisuutta, joista tosin löytyy
kyllä Luojamme, taivaallisen Isän se tahto joka kyllä on tarkoitettu aivan jokaiselle ihmiselle
noudatettavaksi jokapäiväisessä elämässään.
Ja siitä suuri kiitos! Taivaalliselle Isälle! Hän ei syrji eikä sorrra ketään, yhtäkään elävää, eikä nöyryytä yhtäkään elävää vain itsensä tähden.
Raamattu ei yhdy sanoihisi.
Ensinnäkään se ei ole ristiriidassa itsensä kanssa, niin kuin väität.
Toiseksi siellä on kerrottu Jumalan nimi, JHWH (Jehova tai Jahve). Vuoden 1992 kirkkoraamattu Jesaja 42:8,2.Moos.3:14,alav.;3:15;6:2,3;15:3;33:19;34:5.
(Mikähän on se syy, miksi Jumalan nimeä ei käytetä johdonmukaisesti joka kohdassa, jossa Tetragrammi JHWH esiintyy heprealaisessa tekstissä?) Kristus toi sen julki ja käytti sitä. Esim. Matt.22:37:"Rakasta Herraa (Jehovaa),Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on meille käsky, jota Jeesus käski noudattaa.
En oikein ole saanut selville teksteistäsi mihin uskosi perustat, mutta ei se ainakaan ole sopusoinnussa Raamatun opetusten kanssa, valitettavasti. Mutta jos et Raamattuun haluakkaan uskoasi perustaa, niin silloinhan sillä ei ole väliä. On olemassa vain yksi TOTUUS ja se löytyy Raamatusta.
Mitä Raamattu sanookaan Luojamme nimen huutamisesta:
Roomalaisille 10:13:"Onhan kirjoitettu: Jokainen joka huutaa avukseen Herran (Jehovan)nimeä, pelastuu". (Room.10:9-17)
Valitettavasti yhdestäkään Raamatun jakeesta ei löydy kirjainyhdistelmää jhwh, ei edes vanhoista hepreankielisistä teksteistä. Eikä yhdessäkään oikein käänetystä Raamatun jakeesta löydy sanaa jehova erisnimenä eikä edes nimenä jota voitaisiin pitää joko etu-, taikka suku-, nimenä.
Kirkastettu ja voideltu ihmisen Poika, Kristus opetti ihmisiä turvautumaan hänen Luojaansa, taivaalliseen Isään. Ja niin hän itsekkin teki erittäin monta erinäistä kertaa, polvistuen ja rukoillen yksin eristyneenä 'Isä meidän', joka olet taivaissa jne jne..
Tuo on siis avain kaikkeen oikeaan, viisauteen, vanhurskauteen ja rakkauteen sekä lojaalisuuteen
että myöskin iankaikkisuuteen. Usko Luojaan, taivaalliseen Isään siis. Ja hän on elävä oikein hyvässä kunnossa oleva persoonien Persoona, joka on eläville Jumala, Luoja, Isä Vanhanikäinen.
Kristityn uskon yksi perusta on siis Kristuksen
julistama ilosanoma, hänen antamat opetukset ja hänen tekemänsä teot, ja hän on se oikea paragon
kaikessa meille ihmisille.
Tässä hiukan historiantietoa tetragrammista JHWH.
Ensimmäisen temppelin aikaisia hautausmaita
Eräänä tietolähteenä ovat olleet hautausmaat, jotka ovat peräisin ensimmäisen temppelin ajalta eli ajalta ennen vuotta 607 eaa., jolloin babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin. Vaikuttavia löytöjä tehtiin vuosina 1979–80, jolloin Hinnomin laakson rinteiltä kaivettiin esiin joukko hautaluolia. ”Tämä on yksi niistä hyvin harvoista ensimmäisen temppelin aikaisista säilytyspaikoista, jotka on Jerusalemissa tehtyjen arkeologisten tutkimusten historiassa löydetty täysin koskemattomina. Siellä oli toista tuhatta esinettä”, kertoo arkeologi Gabriel Barkay. Hän jatkaa: ”Jokaisen Israelissa ja varsinkin Jerusalemissa työskentelevän arkeologin hartain toive on löytää kirjoitettua aineistoa.” Löydettiin kaksi pientä hopearullaa. Mitähän ne sisälsivät?
Barkay selittää: ”Kun näin auki levitetyn hopealiuskan ja panin sen suurennuslasin alle, näin sen pinnan olevan täynnä hentoja kirjaimia, jotka oli tehty jollakin terävällä välineellä tälle hyvin ohuelle ja hauraalle hopealevylle. – – Piirtokirjoituksessa selvästi näkyvä Jumalan nimi muodostuu neljästä heprealaisesta kirjaimesta, jotka on kirjoitettu muinaisheprealaisilla kirjaimilla: jod-he-waw-he.” Eräässä myöhemmässä julkaisussa Barkay sanoo vielä: ”Hämmästykseksemme molempiin hopealevyihin oli kirjoitettu siunaus, jonka sanamuoto on lähes sama kuin Raamatussa oleva pappien lausuma siunaus.” (4. Mooseksen kirja 6:24–26.) Tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin Jehovan nimi ilmeni jossakin Jerusalemista löytyneessä piirtokirjoituksessa.
Miten tutkijat määrittivät hopearullien iän? Pääasiassa sen arkeologisen ympäristön perusteella, josta ne löydettiin. Säilytyspaikasta löydettiin yli 300 saviastian palasta, jotka pystyttiin ajoittamaan 600- ja 500-luvuille eaa. Kun kirjoitustyyliä verrataan muihin ajoitettuihin piirtokirjoituksiin, päädytään tuohon samaan ajanjaksoon. Rullat ovat nähtävillä Israel-museossa Jerusalemissa.
Ei-raamatulliset lähteet osoittavat, että Jumalan nimeä käytettiin muinoin jokapäiväisissä yhteyksissä
Mesan kivi, joka on peräisin 900-luvulta eaa., todistaa, että Israelin lähistöllä asuneet pakanakansatkin tunsivat nimen Jehova
Saviastian palanen, joka löydettiin Aradista Juudasta, oli ilmeisesti 600-luvulla eaa. kirjoitettu kirje. Sen alkusanat kuuluvat: ”Herralleni Eljasibille: Jehova kysyköön rauhaasi.” Ja se päättyy sanoihin: ”Hän asuu Jehovan huoneessa”
Lakisin kirjeessä, jonka arvellaan olevan peräisin 600-luvulta eaa., käytetään kahdesti nimeä Jehova edustavaa Tetragrammia
N. 35 km Jerusalemista lounaaseen sijaitseva hautaluola löydettiin 1961. Sen seinästä löytyneessä, kenties 700-luvulta eaa. säilyneessä piirtokirjoituksessa julistettiin: ”Jehova on koko maan Jumala”
Näissä vanhan kreikkalaisen käsikirjoituksen katkelmissa Jumalan persoonanimi esiintyy heprealaisin kirjaimin kirjoitettuna Tetragrammina kreikkalaisen tekstin joukossa
Näistä ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. peräisin olevista kreikkalaisen Septuagintan (Fouad 266) papyruskatkelmista näkyy Tetragrammin käyttö 5. Mooseksen kirjan osissa. Näiden Jumalan nimeä edustavien neljän heprealaisen kirjaimen käyttö jatkui joissakin Septuagintan jäljennöksissä vielä satoja vuosia myöhemminkin. Jeesuksella Kristuksella ja hänen opetuslapsillaan oli siis Raamatun hepreankielisen tekstin lisäksi kreikkalainen Septuaginta, ja ne molemmat sisälsivät Jumalan nimen. Epäilemättä Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten alkuperäiset kirjoittajat siksi käyttivätkin Jumalan nimeä, varsinkin lainatessaan Raamatun heprealaisista kirjoituksista kohtia, joissa oli Tetragrammi
Vanha heprean kieli oli kuolleena melkein liki 2000 vuotta, eikä siihen ole kuulunut tuollaisia kirjaimia ollenkaan jota käytät. Vanhin tunnettu heprean kielinen kirjoitus on noin vuodelta 900 eKr - 50 vuotta. Hepran kielessä on kyllä yhdistelmä YHVH tunnettuna.
Tuo ns. Mesan kivi on kirjoitettu moab:iksi ja on kuningas Mesan omaa ylistystä vain omista sota
ja valloitus saavutuksistaan.
Ja sitten joku sana jehova on taas aivan jotakin muuta.
Rosettan kivi kuitenkin on ollut se avain jonka avulla on vanhaa heprealaista kieltä voitu elvyttää sillä koptin ja koineen kieliset VT:een
tekstit ovat olleet siihen yksi perusta. Sekä latina ja vanha saksa sekä yiddish ja näiden eri versiot "Raamatusta".
Kaikki ne sanalliset käännökset ja väännnökset YHVH kirjainyhdistelmästä ovat sittenkin vain ihmisten itsensä tekemiä tulkintoja, eikä kukaan tiedä täsmällisesti jota se tarkoittaa. Eikä Kristus ikinä edes ottanut tuota yhdistelmää käsitelväksi puheissaan. Eikä hän kertonut Luojan taivaallisen Isän nimen olevan jehova, joten sekin kertoo paljon, jopa paljon enemmän kuin monien tutkijoiden omavaltainen käännöksien tekeminen ja kirjainten tulkitseminen edukseen.
Hän kuitenkin tunsi taivaallisen Isän, Luojamme! Toisin kuin nämä monet "tutkijat".
Ja se kaikki jota on kirjoitettu jollakin toisella
kielellä joistakin nimistä joskus, ei tietenkään ole kytkettävissä suoraan vanhaan heprean kieleen.
Kuten ei suomen kieleenkään. Tuosta kaikesta voi päätellä jotta muinaiset juutalaiset jotka eivät ole sama asia kuin Israelin heimo ovat kyllä itse keksineet jälkikäteen kirjoittaa tiettyihin teksteihinsä sanan jahwe ja jahve, vastoin näitä
israelin ns kirjakäärön tekstejä. Joita ei löydy vastaavuutta. Eikä tukea tuolle nimikäytännölle vaan se on myöhäsyntyinen, kuten niin moni muukin
asia historiassa.
Paljon on myös argelogisia väärennöksiä liikkeellä
ja lisää kekstiään koko ajan, koska rahalla on kyllä aivan valtava vaikutus yksilön elämään. Ja joillakin on tarve kirjoittaa historiaa aina vaan uudestaan, tilanteista vähän riippuen.
Nykyään tunnettujen jäljennöskatkelmien perusteella professori W. G. Waddell kirjoittaa: ”Origeneen Hexaplassa – – Aquilan ja Symmakhoksen kreikkalaiset käännökset sekä LXX [Septuaginta] esittivät kaikki JHWH:n sanalla ΠΙΠΙ; Hexaplan toisella palstalla Tetragrammi oli kirjoitettu heprealaisin kirjaimin.” (The Journal of Theological Studies, Oxford, XLV vsk., 1944, s. 158, 159.) Toiset uskovat, että Origeneen alkuperäisessä Hexaplassa Tetragrammi oli kirjoitettu heprealaisin kirjaimin kaikilla sen palstoilla. Origenes itse sanoi, että ”tarkimmissa käsikirjoituksissa NIMI on kirjoitettu heprealaisilla kirjaimilla, ei kuitenkaan nykyisillä heprealaisilla [kirjaimilla] vaan kaikkein vanhimmilla”.
Jumalan nimi Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa
Hepr. יהוה (JHWH)
”Jehova” (hepr. יהוה, JHWH), Jumalan persoonanimi, esiintyy ensi kerran 1Mo 2:4:ssä. Jumalan nimi on verbi, imperfektiivinen kausatiivimuoto heprealaisesta verbistä הוה (ha·wah′ ’tulla [joksikin]’). Jumalan nimi merkitsee sen tähden ’hän saattaa tulemaan (joksikin)’. Tämä ilmaisee Jehovan sellaiseksi, joka etenevästi toimimalla saattaa itsensä tulemaan lupausten Täyttäjäksi, sellaiseksi joka aina toteuttaa tarkoituksensa. Ks. 1Mo 2:4, 2Mo 3:14, alav.
Nykyisten kääntäjien suurin loukkaus Pyhän Raamatun jumalallista Tekijää kohtaan on hänen erityisen persoonanimensä poistaminen tai kätkeminen. Todellisuudessa hänen nimensä esiintyy heprealaisessa tekstissä 6828 kertaa muodossa יהוה (JHWH tai JHVH), jota tavallisesti sanotaan Tetragrammiksi eli tetragrammatoniksi (kirjm. ’nelikirjaiminen’).
Ensimmäinen englanninkielinen raamatunkäännös, jossa käytettiin Jehovan nimeä, oli vuonna 1530 ilmestynyt William Tyndalen käännös Raamatun viidestä ensimmäisestä kirjasta. Hän kirjoitti ”Iehouah” (1Mo 15:2; 2Mo 6:3; 15:3; 17:16; 23:17; 33:19; 34:23) ja ”Iehoua” (5Mo 3:24). Eräässä huomautuksessaan tähän painokseen Tyndale kirjoitti: ”Iehovah on Jumalan nimi – –. Sitä
paitsi aina kun näet HERRAN kirjoitettuna isoilla kirjaimilla (ellei kyseessä satu olemaan painovirhe), se on hepreaksi Iehovah.”
Suomalaisissa raamatunkäännöksissä Jumalan nimi esiintyy jo vuoden 1642 Raamatussa 2Mo 4:21:n selityksessä muodossa ”Iehovah”. Vuoden 1685 Raamatussa se on 2Mo 6:1:n reunahuomautuksessa muodossa ”Jehovah”. Sittemmin tämä nimi esiintyy ns. Vanhojen kirkkoraamattujen rekisterissä hakusanan ”Jumala” kohdalla seuraavasti: ”Jumalan olennollinen ja oma nimi, jolla hän itsensä muista, jotka jumaliksi kutsutaan, eroittaa, on se nimi Jehovah.”
Kun vuoden 1933 Vanhan testamentin suomennos oli ilmestynyt, itämaiden kirjallisuuden professori Knut Tallqvist julkaisi siitä arvostelun, jossa hän mainitsi mm.: ”Mitä erisnimiin tulee, on todettava se omituinen ja kiusallinen tosiasia, että käännöksen lukija ei saa tietää mikä nimi VT:n jumalalla oikeastaan on. – – Nimien Jahve, Jahu, Jah ja Adonai suomennoksena esiintyy kaikkialla vain Herra. Että Herran oikea nimi on Jahve mainitaan vain ohimennen pienessä alaviitassa. Tästä ovat m.m. seurauksena sellaiset omituiselta kuulostavat lauseet kuin ’Herra, Herra kutsui’, ’Herra, Herra pyyhki’ sen sijaan että olisi sanottava: Herra Jahve kutsui j.n.e. Vain siitä syystä, että juutalaiset aikoinaan rupesivat välttämään Jahven nimen lausumista, ei toki meillä ole syytä iäti noudattaa samaa tapaa saatikka sitten poistaa nimi tekstistä.” (Teologinen Aikakauskirja 1933, s. 101, 102.) Tämä ei kuitenkaan soveltunut raamatunkäännöskomitean noudattamiin ”käännösperiaatteisiin” (A. F. Puukko, Suomalainen Raamattumme, Helsinki 1946, s. 395).
Jossa on kirjoitettuna YHVH. Löydät sen nyt varmaan jo omin silmin ja myös siihen selityksen!
Tuossa alkuperäisimmän "Raamatun" jakeet ohessa!
Hebrew Transliterated
2:7 VYYTShUr YHVH 'aLHYM 'aTh-H'aDM 'yPhUr MN-H'aDMH VYPhCh B'aPhYV NShMTh ChYYM VYHY H'aDM LNPhSh ChYH.
Latin Vulgate
2:7 formavit igitur Dominus Deus hominem de limo terrae et inspiravit in faciem eius spiraculum vitae et factus est homo in animam viventem
Raamattu 1933/38
1. Mooseksen kirja 2
7 Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Raamattu 1992
7 Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.*
Ei siis jehovaa eikä jahwea/jahvea/jahvettia eikä niin ikään myöskään JHWH:oota ole tarjolla kuin virheellisten käännösten myötä! Joita kyllä löytyy
, englannninkielisinäkin kymmeniä erilaisia.
Eikä myöskään löydy tuosta paleo-hebrew, ennen vuotta 585 eKr. tehdystä hepreankielisestä teoksesta nuita tekeleitä joita täällä monasti tarjoillaan monen kirjoittajan toimesta.
Mutta uudestatestamentista löytyy katkelma. Jossa Kristus opettaa rukoilemaan Isä meidän rukouksen!
Huomioi siis Pater noster! Se on elävästä Sanasta
lähtöisin. Näin todistaa myös Matteus luvussaan
6:9 Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
9 sic ergo vos orabitis Pater noster qui in caelis es sanctificetur nomen tuum
9 ουτως ουν προσευχεσθε υμεις πατερ ημων ο εν τοις ουρανοις αγιασθητω το ονομα σου
Eikä Kristus yhdessäkään kohdassa ikinä elävä täällä maan päällä ollessaan opeta erikseen Isän nimestä yhtikäs mittää kenellekkään. Se onkin kattavin todiste siitä, ettei kukaan nimeä tiedä.
Jo Jumalan nimen esiintymistiheys Raamatussa osoittaa, miten tärkeä tämä nimi on Raamatun tekijälle, joka on tuon nimen haltija. Tetragrammi esiintyy heprealaisessa tekstissä 6828 kertaa (BHK ja BHS). Tämä vahvistetaan teoksessa Theologisches Handwörterbuch zum Alten Testament (1. osa, toim. E. Jenni ja C. Westermann, 3. p., München ja Zürich 1978, palstat 703, 704).
Martti Luther noudatti raamatunkäännöksessään aikansa uskonnollista tapaa. Esipuheessaan Vanhaan testamenttiin vuodelta 1523 hän kirjoitti: ”Sen, joka lukee tätä Raamattua, tulee myös tietää, että olen pyrkinyt kirjoittamaan juutalaisten Jumalan nimen, jota kutsutaan Tetragrammiksi, isoilla kirjaimilla, nimittäin siis HERRA.” (Lainaus teoksesta D. Martin Luthers Werke, Die Deutsche Bibel, 8. osa, Weimar 1934, s. 30.) Christoph Walther, Lutherin kirjanpainajan H. Lufftin korjauslukija, kertoo eräässä kirjoituksessaan vuodelta 1563: ”Kaikissa Wittenbergissä painetuissa Raamatuissa on ’HERRA’ pelkillä isoilla kirjaimilla siinä, missä yksin Jumalan oma suuri nimi ’Jehouah’ on hepreaksi.” (Lainaus teoksesta Die gantze Heilige Schrifft Deudsch, julkaissut Hans Volz yhteistyössä Heinz Blanken kanssa, München 1972, osa Anhang und Dokumente, s. 273.)
Buchanan on Washingtonissa Yhdysvalloissa olevan Wesleyn teologisen seminaarin emeritusprofessori. Hän selittää: ”Muinoin vanhemmat usein nimesivät lapsensa jumaliensa mukaan. He siis lausuivat lastensa nimet samoin kuin jumalien nimet lausuttiin. Tetragrammi liitettiin ihmisten nimiin, ja he käyttivät aina keskimmäistä vokaalia.”
Tarkastellaanpa muutamia esimerkkejä Raamatussa mainituista erisnimistä, joihin sisältyy Jumalan nimen lyhennetty muoto. Jonatan, joka esiintyy hepreankielisessä Raamatussa muodoissa Jō·na·tan′ tai Jehō·na·tan′, merkitsee ”Jaho tai Jahowah on antanut”, sanoo professori Buchanan. Profeetta Elian nimi on hepreaksi ’E·li·jah′ tai ’E·li·ja′hu. Professori Buchananin mukaan tuo nimi merkitsee ”Jumalani on Jahoo tai Jahoo-wah”. Samoin Josafatin hepreankielinen nimi on Jehō-ša·fat′, ja se merkitsee ”Jaho on tuominnut”.
Vielä 300-luvulla Hieronymus, latinalaisen Vulgatan kääntäjä, sanoo Samuelin ja Kuninkaiden kirjojen esipuheessaan: ”Ja me löydämme Jumalan nimen, Tetragrammin [ts. יהוה], eräistä kreikkalaisista teoksista vielä nykyäänkin muinaisin kirjaimin ilmaistuna.” Eräässä vuonna 384 Roomassa kirjoitetussa kirjeessä Hieronymus sanoo: ”Yhdeksäs [Jumalan nimi] on Tetragrammi, jonka he katsoivat olevan – – [anekfō′nēton], ts. lausumaton, ja se kirjoitetaan näillä kirjaimilla: jod, he, vau, he. Kun eräät tietämättömät näkivät sen kreikkalaisissa kirjoissa, heillä oli tapana kirjainten samankaltaisuuden vuoksi lukea se ΠΙΠΙ [kreikkalaisia kirjaimia, jotka vastaavat latinalaisia kirjaimia PIPI].” (F. Dunand, Papyrus Grecs Bibliques, Kairo 1966, s. 47, alav. 4.)
Juutalaiset soferit (sō·ferim′ ’kirjurit’) muuttivat 134 kohdassa alkuperäisen heprealaisen tekstin nimen JHWH sanaksi ’Ado·naj′. Gins.Mas (IV osa, s. 28, § 115) sanoo: ”Olemme nähneet, että monissa näistä 134 tapauksesta, joissa nykyisessä hyväksytyssä tekstissä lukee Adonaī tämän masoran mukaisesti, joissakin parhaissa käsikirjoituksissa ja varhaisissa tekstijulkaisuissa lukee Tetragrammi, ja siksi herää kysymys: mistä tällainen poikkeama on peräisin? Selitystä ei tarvitse hakea kaukaa. Ikimuistoisista ajoista saakka on juutalaisissa ohjeissa säädetty, että tämä lausumaton nimi on luettava Adonaī, ikään kuin se olisi kirjoitettu אדני [’Ado·naj′] eikä יהוה [JHWH]. Mikään ei siksi ollut jäljentäjille luonnollisempaa kuin korvata se ilmauksella, joka osoitti, mitä piti lausua Tetragrammin sijasta, jota heitä oli kielletty lausumasta.”
Seuraavassa on luettelo näistä 134 kohdasta (lähde: Gins.Mas, I osa, s. 25, 26, § 115):
1Mo 18:3, 27, 30, 31, 32; 19:18; 20:4; 2Mo 4:10, 13; 5:22; 15:17; 34:9, 9; 4Mo 14:17; Jos 7:8; Tu 6:15; 13:8; 1Ku 3:10, 15; 22:6; 2Ku 7:6; 19:23; Esr 10:3; Ne 1:11; 4:14; Job 28:28; Ps 2:4; 16:2; 22:30; 30:8; 35:17, 22, 23; 37:13; 38:9, 15, 22; 39:7; 40:17; 44:23; 51:15; 54:4; 55:9; 57:9; 59:11; 62:12; 66:18; 68:11, 17, 19, 22, 26, 32; 73:20; 77:2, 7; 78:65; 79:12; 86:3, 4, 5, 8, 9, 12, 15; 89:49, 50; 90:1, 17; 110:5; 130:2, 3, 6; Jes 3:17, 18; 4:4; 6:1, 8, 11; 7:14, 20; 8:7; 9:8, 17; 10:12; 11:11; 21:6, 8, 16; 28:2; 29:13; 30:20; 37:24; 38:14, 16; 49:14; Va 1:14, 15, 15; 2:1, 2, 5, 7, 18, 19, 20; 3:31, 36, 37, 58; Hes 18:25, 29; 21:9; 33:17, 20; Da 1:2; 9:3, 4, 7, 9, 15, 16, 17, 19, 19, 19; Am 5:16; 7:7, 8; 9:1; Mi 1:2; Sak 9:4; Mal 1:12, 14.
Saathan sinä olla juutalainen jos haluat. Taikka jehovan todistaja. En minä sitä voi kieltää. Mutta kyllä oikein uskova kristitty vain tyytyy siihen jota Kristus opetti. Elikä se siitä.
Onhan hinduillakin satoja nimiä jumalilleen. Eikä sekään hindulaisuudesta tee sen enenpää kuin jota se jo on. Ihmisten uskoa joihinkin jumaliin, joita he ovat itse keksineet itselleen jumaliksi. Ja hekö kaikki, joita tuossa luettelit laitat Opettajaamme, Kristusta suuremmaksi, nuo kaikki erehtyväiset ihmiset ja heidän pätemisen tarpeensa. Kristus sanoi ihmisistä näin: Anna Isä anteeksi heille, sillä he eivät tiedä sitä jota tekevät. Ja näin se on. Sinäkin vain tarjoilet ihmisten omia sekalaisia ja itsekkäitä tulkintoja minulle, vaikka Kristus on asiasta mielipiteensä lausunut paljon sinua ennen.
Elohim, Adonai, Koores ovat kaikki vain tapoja ilmaista yksityiskohtia asioista. Eivätkä nekään sinänsä tarkoita sen enenpää kuin sanat jumalat, jumala, herra. Eikä tietenkään Luojamme, taivaallisen Isän nimi esiinny yhtäkään kertaa Raamatussa, kun ei sitä siellä ole! Yksinkertaista
eikö vaan.
nöyryyttä tarvitaan. Tosiasiat puhuvat tämän asian puolesta. Eikä totuus Jumalan nimen, JHWH suhteen miksikään muutu, vaikket sitä hyväksykään. Et ole edes ainoa. Mutta siltikään se ei siitä muutu. Mutta Raamatun mukaan pelastuminen riippuu siitä
hyväksymmekö tuon nimen vai emme.
Joh.17:3:"Mutta tämä on iänkaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt,Jeesuksen Kristuksen." Täytyy siis tuntea molemmat sekä Jehova,Jumala että Jeesus Kristus. Jeesus jatkaa Joh.17:6:"Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille..."
Tiesitkö muuten mitä Jeesus-nimi tarkoittaa?
(lat. muoto kreikk. nimestä I·ē·sous′, joka vastaa hepr. nimeä Je·šu′a‛ tai Jehō·šu′a‛ ja joka merkitsee ’Jehova on pelastus’)
Jos näin olisi oikeasti, niin silloinhan Kristus olisi tuon nuin esittänyt, kuten sinä teit. Mutta valitan, hän ei sanallakaan viitannut justiinsa tuohon suuntaan. Vaan huusi kovalla äänellä: Tehkää parannus, sillä Taivasten Valtakunta on lähellä! Ja jos olisi siten kuten kerroit, niin hän olisi ollut varmasti aivan hiljaa!
Nimellä Pelastaja tarkoitetaan Kristusta, sillä hän on myös se lammastarhan veräjä josta jokaisen pelastautuvan pitää mennä sisään. Samalla hän on se Paimen, joka johdattaa tuolle veräjälle. Sekä myös se Opettaja, joka opettaa kuinka laumassa tulee käyttäytyä ohjastaen meitä eteenpäin. Pitäen itse huolen heistä, jotka meinaavat eksyä kesken pitkän ja vaikean matkan.
Kreikankielisillä tulkinnoilla ei valitettavasti voida edelleenkään tyhjentävästi selittää vanhaa hepreaa jota muinoin kirjoitettiin ja puhuttiin. Sillä sanat ovat vieläkin osittain yhä kateissa.
Toki monet väärintekijät, tekevät juuri niin kuin voi asiasta päätelläkkin, elikä väärin. Ja kuten kerroin nuissa edellisissä viesteissäni, niin yhdestäkään vanhasta alk. peräisestä tekstistä ei ole löytynyt JHWH kirjainyhdistelmää, eikä sanaa jahve tai jehova tai jahwe tai jahvetti! Eikä löydy. Sillä jos löytyy, niin sehän tarkoittaa käytännössä sitä että joku niitä sinne sijoittaa jälkikäteen, tehden väärennöstä karkealla tavalla
jotenkin itsekkäistä syistä.
Tuossa sinulle nimi Iesous sekä latinaksi ja kreikaksi' Ιησους ' ja lausuntaohje ee-ay-sooce kreikaksi', latinaksi sen voi lausua je-sus!
Joka siis tarkoittaa pelastajaa jonka voi lausua seemiläisiä kieliä ja niiden vanhoja perinteitä kunnioittaen täten 'Hänessä on oleva meille pelastus', taikka, 'Hän on oleva palastus'. Tai
sitten näin, 'Pelastus on teille tullut'.
Jos se lausuttaisiin niin kuin te opetatte, niin silloinhan se menisi jotenkin näin, 'Minä olen teille pelastus' Ja silloin herää kysymys taas. Miksi Kristus tuli turhaan ja julisti sen jota oli jo valmiiksi julistettu ja opetti kaiken sen jota oli jo valmiiksi opetettu. Sillä eihän Luojamme, taivaallinen Isä suinkaan idiootti ole, joka teettää saman työt moneen kertaan ikään kuin vain varmuuden vuoksi. Tuon kuvan kyllä monet Hänen vihollisensa Hänestä haluaa antaa! Tosiasiassa. Ei Hän ole siis niin kuin ihmiset tapaavat olla, vähän sadistisia ja masokistisia itselleen ja toisilleen, valehdellen sujuvasti niitä näitä.
Kun Jeesus oli maan päällä, hänen Isänsä oli hänen Pelastajansa, joka tuki ja vahvisti häntä pysymään nuhteettomana ankarissa koetuksissa (Hpr 5:7; Ps 28:8).
Sen lisäksi että Isä on Pelastaja, hän on myös ”Lunastaja” (Jes 49:26; 60:16). Hän lunasti muinoin kansansa Israelin vapaaksi vankeudesta. Kristityt Isä vapauttaa synnin orjuudesta lunastamalla heidät Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä (1Jo 4:14), joka on hänen pelastuskeinonsa ja joka on siksi korotettu ”Pääedustajaksi ja Pelastajaksi” (Ap 5:31). Jeesusta Kristusta voidaan siis aiheellisesti sanoa ”Pelastajaksemme”, vaikka hän pelastaessaan toimiikin Isänsä edustajana (Tit 1:4; 2Pi 1:11). Enkelin ohjauksessa Jumalan Pojalle annettiin nimi Jeesus, joka merkitsee ’Jehova on pelastus’, sillä kuten enkeli sanoi: ”Hän pelastaa kansansa sen synneistä.” (Mt 1:21; Lu 1:31.) Tämä nimi osoittaa, että Jeesuksen välityksellä saatava pelastus on lähtöisin Isästä. Tästä syystä pelastuksen yhteydessä puhutaan sekä Isästä että Pojasta. (Tit 2:11–13; 3:4–6.)
Isä pelastaa ”kaikenlaisia ihmisiä” Jeesuksen Kristuksen välityksellä (1Ti 4:10). Hän pelastaa heidät synnistä ja kuolemasta (Ro 8:2), Suuresta Babylonista (Il 18:2, 4), tästä Saatanan valvonnassa olevasta maailmasta (Joh 17:16; Kol 1:13) sekä tuhosta ja ikuisesta kuolemasta (Il 7:14–17; 21:3, 4). Ilmestyksen 7:9, 10:ssä osoitetaan ”suuren joukon” tunnustavan pelastuksen Jumalan ja Karitsan ansioksi.
Pelastus perustuu lunastusuhriin, ja Kristuksella Jeesuksella on Kuninkaana ja ikuisena Ylimmäisenä Pappina valta ja voima ”nyt ja aina pelastaa ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa” (Hpr 7:23–25; Il 19:16). Hän on ”seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja” ja myös kaikkien niiden pelastaja, jotka uskovat häneen (Ef 5:23; 1Jo 4:14; Joh 3:16, 17).
Jeesus ei todellakaan tullut turhaan.
Niin, juuri näin. Isä meidän, jolle Iesus rukouksensa osoitti! Nyt olet jyvällä. Ja huom! hän ei käyttänyt rukouksessaan kenenkään nimeä ei etu-, eikä suku- nimeä yhdesäkään kohdin, vaan
kaikkeuden Korkeimman taivaalliseen asemaan suoraan viittaavaa suurinta titteliä, elikä Isä, Abba! Luojaamme, Isäänsä hän kutsui monasti, myös hädän hetkellä tai kauhujen hetkellä. Ja toden totta, Hän, taivaallinen Isä kuulee juuri heitä kaikkia, jotka Häntä uskaltavat kutsua, jotka Häntä uskaltavat lähestyä, ja jotka uskaltavat ajautua olemaan ihmisen lapsia Hänen edessään.
Ei se tosiasia pois sulkeudu sillä, että Jeesus käytti nimitystä Isä, etteikö tällä Isällä olisi
myös erisnimi Jehova tai Jahve, niin kuin aiemmimminkin on tullut esille.
Kyllä sinäkin varmaan käytät omasta isästäsi molempia nimiä. Puhuttelet häntä isäksi tai käytät
hänen erisnimeään tilanteesta riippuen, niin ainakin
valtaosa tuntemistani ihmisistä tekee. Minä ainakin kun esittelin isäni, kerroin myös hänen erisnimensä, en pelkästään; tässä on isäni.
Samoin teki Jeesus. Hän kertoi Isänsä nimen, jotta
ihmiset tietäisivät kenestä on kyse. Siihenkin aikaan ihmisillä oli paljon epäjumalia. Nimi Jehova, erotti hänet näistä epäjumalista. Näin kun ihmiset kuulivat nimen, he tiesivät että oli kyse tosi Jumalasta.
se herjaa hänen Luojaansa>>.Snl.14:31
Täällä maan päällä ei ole yhtään ihmistä,jonka kohdalla Jumala käskisi uskovan lakata toteuttamasta rakkauden kaksoiskäskyä.
>>Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. >>>>
Siinä ei ole yhtään henkilöä,Jumalan luomaa,poikkeuksena.
Tämä tuli mieleen siitä,kuinka tälläkin palstalla itseään monta kymmentä vuotta uskovana maininnut ja opettajan roolia vetänyt Yakov sanoi eräässä ketjussa tähän tapaan: >>Mä kunnioitan vain niitä,jotka kunnioituksen ansaitsevat>>.
Viestiketjusta hän sopivasti poisti kirjoituksia,tuonkinko(?),kuten monen muunkin >>opettavaisen lausahduksensa.>>
Hän selitti poistamisen olevan >>villioksien karsimista>>,tarkoittaen tietysti muita,kuin itseään.Hän,suuri >>leikkaaja>>,oikein >>Jumalan puutarhuri! >>
Siinä sitä hengen hedelmää oli ainakin hänellä kyllin!>>Sävyisyys>>,joka pukeutui pilkallisuuteen ja ilkimieliseen sydämeen,tuli julki.Koska ei tyyli ole muuttunut vieläkään,vaan pilkallisuus on ollut hänellä kätketymmin vieläkin esillä,siksi myös otin tämän puheeksi.
--------------------------------------------------
Minulle Jumala ei ole antanut erikoisoikeutta olla kunnioittamatta lähimmäisiäni.Vaikka sanoisin,suuttuisin,niin kunnioitan silti jokaista ihmistä.
Vain kunnioituksesta lähtee inhimillisyys.Siitä lähtee vain asenne,joka antaa toisten olla mitä he ovat.Vain kunnioitus ihmisiä kohtaan myös esim.katkaiseen juoruilut,mustamaalaukset,häiriköinnit,ja muun sellaisen,mitä usein ne,jotka eivät kunnioita,tekevät pilvin pimein.
Eri asioita voi olla kunnioittamatta,esim.yhteiskunnassakin vallalla olevia tapoja,laitoksia,jne.Mutta kun tullaan yksilötasolle,ja tiettyyn ihmiseen,ei enää voi sanoa:Tuo ihminen ei ANSAITSE kunnioitusta!
KUKA MEISTÄ SITTEN ANSAITSEE?Ei yhden yksikään itse!Kaikki tulee ylhäältä,valkeuksien Isältä.Itse me emme ansaitse kukaan muuta kuin kadotuksen.Se on ollut osamme alusta asti.
Oikeutta mitata toisiamme ihmisten silmin,ketkä kunnioituksen ansaitsevat,ketkä eivät,vie pieleen arvioinneissa.
--------------------------------------------------
Uskovan tulee vaeltaa arvollisesti,ja toisia pitäen yhtä hyvinä,ellei parempina, kuin itseään,eikä tässä katsota henkilöön.>>Toinen toistenne KUNNIOITUKSESSA KILPAILKAA KESKENÄNNE>>.Edelleen:Asenteena,tekoina;ei sanoina!
>>Vihastukaa,mutta älkää syntiä tehkö>>.Jos joku pyytää anteeksi,pitää anteeksi antaa.Ei vain >>seitsemän kertaa>>,vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.>>Jos ei anteeksi voi antaa,sekin pitää kertoa Jeesukselle,sillä Hän voi!Silloin voi vihastumisestaan huolimatta kunnioittaa jokaista.
Itsensähillitseväisyys ja sävyisyys asuu sydämessä,ei sanoissa.Sanoohan Raamattu:>>VAIKKA MINÄ PUHUISIN IHMISTEN JA ---ENKELIEN KIELILLÄ,MUTTA MINULLA EI OLISI RAKKAUTTA,---OLISISN MINÄ VAIN---HELISEVÄ VASKI TAI KILISEVÄ KULKUNEN. >>1.Kor.13:1
Näitä >kiliseviä kulkusia>> kyllä tapaa:>>Sanat on kauniita,sydän on muuta>>.
Jumalan vaikuttama rakkaus ihmisessä tulee esiin rehellisenä,peittelemättömänä asenteena,sekä laupiaina tekoina,silloin kun lähimmäinen apua on vailla.Se on ainoa >>järjellinen Jumalanpalvelus>>,että yrittää elää ihmisiksi,niin pitkälle kuin se niissä puitteissa on mahdollista,kuin meille on annettu.Rakkaus ei myöskään muuntele totuutta!
Jokaisella meistä on varmasti joskus joitain ihmisiä,joista olisi mukava sanoa,että tuota ihmistä en aio kunnioittaa.Minulle ainakin Jumala sanoo aina,jos alan niin >>jupista>>,että kunnioitettava on!Vaikka inhoaisi,vaikka tuntisi syvää vastenmielisyyttäkin,suuttuisi,mitä vain:silti on kunnioitettava!
Ei käy sotiminen Jumalan Sanaa vastaan!Muuten hänkin lopettaa meidän puolestamme taistelemisen.Sydämen lopputunteeksi pitää jäädä kunnioitus kaikkia kohtaan,vaikka sitä ei toisille kertoisikaan.Työtä se vaatii,ja nöyryyttä.Varsinkin nöyryyttä!
Sitä on maailmassamme liian vähän,siksi epäinhimillisyys rehoittaakin,ja ihmisiä pidetään roskan arvoisina!Heikot ja uupuvat poljetaan maahan,ilkeys ja vallanhalu kaikilla tasoilla on voimissaan.Se pärjää,joka on julkein!
kun lueskelen tekstiäsi, niin ei tahdo pysyä kokonaisuus hanskassa? Voisitko tiivistää oleellisimmat kohdat? Kelle vastaat ja mikä on ydin sanomasi? Tai sitten sinulla on paljon villoja, ja puruja juuri lainkaan.
En kyllä ymmärtänyt em. kirjoituksiakaan. Raamattua paremminkin ymmärrän. Olisiko se tarkoitettu meille vähemmänkin ymmärtäväisille?
Kaikille lukijoille,ja varsinkin omahyväisyyteen ja omavanhurskauteensa tukeutuville.Jos sanot >>ymmärtäväsi>> Raamattua,ymmärrät puhettani=tekstiäni.Keskustelen Raamatun mukaisesta hengen hedelmästä sitä käsittelevän otsikon alla.
väärä profeetta ja Paavalin jumala oli Jeesus, joten älä leiki JHWH:n nimellä.
JHWH ei hyväksy muita jumalia.