Tyttö 16 v

Tarkoitatko että sulla on nyt tytär 15v ja samaa kinastelu jatkuu? Tuleeko riidat teillekin tyhjästä ja miten suhdaudut riitoihin?
Olen kyllä kuullut muiltakin että tyttöjen kanssa tulee riitaa, mutta kyllä mua silti harmittaa.

Siis hämmästyneenä luen viestejä, jossa sanotaan, että nuori päättää muuttaa toisen vanhemman luo. Alaikäisen lapsen kyseessä ollessa päätöksen hänen asuinpaikastaan tekevät vanhemmat.Vanhempien tulisi keskenään sopia, neuvotella ja pohtia, mikäli tuollaisiin asumisjärjestelyjen muutoksiin päädytään. Nyt kuullostaa sille, että lapset juoksevat milloin kenenkin luona riippuen siitä mistä päin murrosikäisellä sattuu tuuli puhaltamaan.

Varsinaisena asiana, tilanne on nyt mikä on. Tyttö on saanut vedättää oman mielensä mukaan. Totta kai poikakaveri inhoaa anopintekelettä, kun tyttö on etukäteen "valistanut" poikaystäväänsä. Joka tapauksessa tytöt irtautuvat henkisesti murrosiässä äidistään. Ja tätä kivuliasta irtautumista joudutte nyt kestämään. Osittain tähän kipuiluun liittynee tuo päätös muuttaa isän luokse. Pohjimmiltaan nuori ehkä on testannut sinua, että välitätkö tarpeeksi. Turha kai jälkikäteen sanoa, että oikeampi ratkaisu olisi ollut näyttää silloin tytölle välittämistä ja sanoa, että et muuta, koska isäsi ei pysty sinusta huolehtimaan ja juopottelee. Muuttolupa voi nuoresta vaikuttaa sille, että äiti on valmis hänet hylkäämään.

Kaikki nuo päivittäiset soitot yms. vaikuttavat sille, että nuori haluaa varmistella, että välittääkö äiti. Rajat tarvitsee sinun asettaa sen suhteen, että miten annat tytön itseäsi kohtelevan, mutta samalla joudut osoittamaan ja kertomaan, että rakastat häntä hänen (ajoittain typeristä) sanoista ja teoista huolimatta.

muuttaa pois kirjoitti:

Siis hämmästyneenä luen viestejä, jossa sanotaan, että nuori päättää muuttaa toisen vanhemman luo. Alaikäisen lapsen kyseessä ollessa päätöksen hänen asuinpaikastaan tekevät vanhemmat.Vanhempien tulisi keskenään sopia, neuvotella ja pohtia, mikäli tuollaisiin asumisjärjestelyjen muutoksiin päädytään. Nyt kuullostaa sille, että lapset juoksevat milloin kenenkin luona riippuen siitä mistä päin murrosikäisellä sattuu tuuli puhaltamaan.

Varsinaisena asiana, tilanne on nyt mikä on. Tyttö on saanut vedättää oman mielensä mukaan. Totta kai poikakaveri inhoaa anopintekelettä, kun tyttö on etukäteen "valistanut" poikaystäväänsä. Joka tapauksessa tytöt irtautuvat henkisesti murrosiässä äidistään. Ja tätä kivuliasta irtautumista joudutte nyt kestämään. Osittain tähän kipuiluun liittynee tuo päätös muuttaa isän luokse. Pohjimmiltaan nuori ehkä on testannut sinua, että välitätkö tarpeeksi. Turha kai jälkikäteen sanoa, että oikeampi ratkaisu olisi ollut näyttää silloin tytölle välittämistä ja sanoa, että et muuta, koska isäsi ei pysty sinusta huolehtimaan ja juopottelee. Muuttolupa voi nuoresta vaikuttaa sille, että äiti on valmis hänet hylkäämään.

Kaikki nuo päivittäiset soitot yms. vaikuttavat sille, että nuori haluaa varmistella, että välittääkö äiti. Rajat tarvitsee sinun asettaa sen suhteen, että miten annat tytön itseäsi kohtelevan, mutta samalla joudut osoittamaan ja kertomaan, että rakastat häntä hänen (ajoittain typeristä) sanoista ja teoista huolimatta.

Lue lisää

tätä muuttosysteemiä

äiti kahdelle kirjoitti:

tätä muuttosysteemiä

Niin minäkin ihmettelin kun minun tyttäreni ilmoitti muuttaneensa, kun töistä tullessa ihmettelin mihin oli tavarat hävinneet. Pitkään yritin taistella mutta mitään ei voi tehdä, kun on isä mustamaalannut soskussa valheillaan ja hyvin aivopessyt myös tytön. Näin meillä pohjoisessa asiat hoidetaan. Soskussa uskotaan sitä, joka on parempi puhumaan ja tietysti tyttö on isän kanssa samaa mieltä, että saa pitää "vapautensa".

Murkun äiti kirjoitti:

Niin minäkin ihmettelin kun minun tyttäreni ilmoitti muuttaneensa, kun töistä tullessa ihmettelin mihin oli tavarat hävinneet. Pitkään yritin taistella mutta mitään ei voi tehdä, kun on isä mustamaalannut soskussa valheillaan ja hyvin aivopessyt myös tytön. Näin meillä pohjoisessa asiat hoidetaan. Soskussa uskotaan sitä, joka on parempi puhumaan ja tietysti tyttö on isän kanssa samaa mieltä, että saa pitää "vapautensa".

Lue lisää

siitä, että tyttö tietää hänellä olevan yhden välittävän vanhemman, jolle voi aina soittaa, oli hätä tai ei mitään asiaakaan edes. Kyllä se puheyhteys sieltä taas jossain vaiheessa löytyy. Väestöliiton sivulta löytyy aggressiokasvun portaat, niissä on aika hyvin kiteytetty lapsen itsenäistymisen ja irtautumisen vaiheet, jotka nekin on tärkeitä, että lapsi selviäisi sitten aikuisuudessa. Murrosiän kuuluukin aiheuttaa kasvukipuja, niin lapsille kuin vanhemmille.

pidät huolen kirjoitti:

siitä, että tyttö tietää hänellä olevan yhden välittävän vanhemman, jolle voi aina soittaa, oli hätä tai ei mitään asiaakaan edes. Kyllä se puheyhteys sieltä taas jossain vaiheessa löytyy. Väestöliiton sivulta löytyy aggressiokasvun portaat, niissä on aika hyvin kiteytetty lapsen itsenäistymisen ja irtautumisen vaiheet, jotka nekin on tärkeitä, että lapsi selviäisi sitten aikuisuudessa. Murrosiän kuuluukin aiheuttaa kasvukipuja, niin lapsille kuin vanhemmille.

Lue lisää

Pitäisikö minun tehdä niin, etten pidä nyt yhteyksiä ollenkaan ja odotan kun hän itse soittaa? Jokunen kk sitten en itse pitänyt yhteyttä 4 pvään, niin jo alkoi tyttö soittaa, että mikä on kun en ole soittanut, sanoi ettei ole tottunut etten ole soittanut. Luulin muutama vuosi sitten että kylläpä on tosi ihana että murkkuikä on näin helppo, ei kiukuttelua tms..luulin että murrosikä alkaa n.13 v, ja naisten ns. vaivat alkoivat ollessaan 10-11 v. olisi kiva tietää kuinka vanhaksi tää kiukuttelu jatkuu. Välillä on niin äitin tyttöä, soittaa monta kertaa päivässä ja välillä taas raivoo puhelimessa, kuten eilen..."mä en kestä sua".."pää hajoo sun takia" jne muuta mukavaa...huoh, mitähän tuossakin tilanteessa pitäisi sanoa tai tehdä. Miksi kiukuteellaan äideille, miksi ei isälle????

väsynyt äiti kirjoitti:

Pitäisikö minun tehdä niin, etten pidä nyt yhteyksiä ollenkaan ja odotan kun hän itse soittaa? Jokunen kk sitten en itse pitänyt yhteyttä 4 pvään, niin jo alkoi tyttö soittaa, että mikä on kun en ole soittanut, sanoi ettei ole tottunut etten ole soittanut. Luulin muutama vuosi sitten että kylläpä on tosi ihana että murkkuikä on näin helppo, ei kiukuttelua tms..luulin että murrosikä alkaa n.13 v, ja naisten ns. vaivat alkoivat ollessaan 10-11 v. olisi kiva tietää kuinka vanhaksi tää kiukuttelu jatkuu. Välillä on niin äitin tyttöä, soittaa monta kertaa päivässä ja välillä taas raivoo puhelimessa, kuten eilen..."mä en kestä sua".."pää hajoo sun takia" jne muuta mukavaa...huoh, mitähän tuossakin tilanteessa pitäisi sanoa tai tehdä. Miksi kiukuteellaan äideille, miksi ei isälle????

Lue lisää

jos siltä tuntuu (riidan jälkeen tms) ja sitten soitella kun siltä tuntuu? Ihan niin kuin muidenkin ihmisten kanssa. Ja tytön mielialat vaihtelee varmaan siinä missä muidenkin ihmisten (no ainakin murkkuikäisten ihmisten). Ja sille ihmisellehän sitä kiukutellaan, joka on läheisempi ja turvallisempi. Jos tulee noita kommentteja "mä en kestä sua jne", niin mitä jos sanoisit miltä tuntuu? Että "mä kuule rakastan sua, mutta mua loukkasi toi asia mitä sanoit." eli käyttäytyisit kuin ketä tahansa toista melkein aikuista ihmistä kohtaan. Ei tuntuisi niin raskaalta niellä kaikkia kommentteja, kun niitä ei tarvitsisi niellä vaan niihin voi reagoida ihan rehellisesti.

muuttaa pois kirjoitti:

Siis hämmästyneenä luen viestejä, jossa sanotaan, että nuori päättää muuttaa toisen vanhemman luo. Alaikäisen lapsen kyseessä ollessa päätöksen hänen asuinpaikastaan tekevät vanhemmat.Vanhempien tulisi keskenään sopia, neuvotella ja pohtia, mikäli tuollaisiin asumisjärjestelyjen muutoksiin päädytään. Nyt kuullostaa sille, että lapset juoksevat milloin kenenkin luona riippuen siitä mistä päin murrosikäisellä sattuu tuuli puhaltamaan.

Varsinaisena asiana, tilanne on nyt mikä on. Tyttö on saanut vedättää oman mielensä mukaan. Totta kai poikakaveri inhoaa anopintekelettä, kun tyttö on etukäteen "valistanut" poikaystäväänsä. Joka tapauksessa tytöt irtautuvat henkisesti murrosiässä äidistään. Ja tätä kivuliasta irtautumista joudutte nyt kestämään. Osittain tähän kipuiluun liittynee tuo päätös muuttaa isän luokse. Pohjimmiltaan nuori ehkä on testannut sinua, että välitätkö tarpeeksi. Turha kai jälkikäteen sanoa, että oikeampi ratkaisu olisi ollut näyttää silloin tytölle välittämistä ja sanoa, että et muuta, koska isäsi ei pysty sinusta huolehtimaan ja juopottelee. Muuttolupa voi nuoresta vaikuttaa sille, että äiti on valmis hänet hylkäämään.

Kaikki nuo päivittäiset soitot yms. vaikuttavat sille, että nuori haluaa varmistella, että välittääkö äiti. Rajat tarvitsee sinun asettaa sen suhteen, että miten annat tytön itseäsi kohtelevan, mutta samalla joudut osoittamaan ja kertomaan, että rakastat häntä hänen (ajoittain typeristä) sanoista ja teoista huolimatta.

Lue lisää

Ehkä et ole itse törmännyt tähän asiaan, kun niin moralisoit. Poikani oli n.16-vuotias, kun hän ilmoitti muuttavansa isälleen. Siinä ei auttanut, vaikka sossujen kanssa yritettiin puhua yms. Isä oli valmis ottamaan vastaan ja poika oli tarpeeksi vanha päättämään, missä asuu. Lisäksi yhteiskunnan systeemissä on jotain mätää, kun 15v täyttänyt saa tehdä itse muuttoilmoituksensa. Kyselin sitä maistraatista, mutta mitään ei voinut tehdä.

Nyt 16v tyttäreni on tehnyt myös monenlaista. Nyt hän muutti poikaystävänsä kanssa asumaan. Hän sai itse allekirjoittaa vuokrasopimuksensa ja myös teki itse muuttoilmoituksen. Mikään kesukustelu ei auttanut, ei edes sossujen kanssa, hekin ovat voimattomia tässä.

Vaikka olen ollut pitkään yksinhuoltaja, olen hakenut tukea lasten kasvatukseen. Olen uskova äiti, täysin raitis, en polta enkä juo, en ole mikään tiukkapipo. Olen kasvattanut lapsiani kunnioittamaan lähimmäistä ja Jumalaa ja olemaan rehellisiä.

Uskon, että tilanne helpottaa muutaman vuoden päästä ja lapset ymmärtävät, että olen aina halunnut vain heidän parastaan.

Murkun äiti kirjoitti:

Niin minäkin ihmettelin kun minun tyttäreni ilmoitti muuttaneensa, kun töistä tullessa ihmettelin mihin oli tavarat hävinneet. Pitkään yritin taistella mutta mitään ei voi tehdä, kun on isä mustamaalannut soskussa valheillaan ja hyvin aivopessyt myös tytön. Näin meillä pohjoisessa asiat hoidetaan. Soskussa uskotaan sitä, joka on parempi puhumaan ja tietysti tyttö on isän kanssa samaa mieltä, että saa pitää "vapautensa".

Lue lisää

sosku puuttuu asioihin?

muuttaa pois kirjoitti:

Siis hämmästyneenä luen viestejä, jossa sanotaan, että nuori päättää muuttaa toisen vanhemman luo. Alaikäisen lapsen kyseessä ollessa päätöksen hänen asuinpaikastaan tekevät vanhemmat.Vanhempien tulisi keskenään sopia, neuvotella ja pohtia, mikäli tuollaisiin asumisjärjestelyjen muutoksiin päädytään. Nyt kuullostaa sille, että lapset juoksevat milloin kenenkin luona riippuen siitä mistä päin murrosikäisellä sattuu tuuli puhaltamaan.

Varsinaisena asiana, tilanne on nyt mikä on. Tyttö on saanut vedättää oman mielensä mukaan. Totta kai poikakaveri inhoaa anopintekelettä, kun tyttö on etukäteen "valistanut" poikaystäväänsä. Joka tapauksessa tytöt irtautuvat henkisesti murrosiässä äidistään. Ja tätä kivuliasta irtautumista joudutte nyt kestämään. Osittain tähän kipuiluun liittynee tuo päätös muuttaa isän luokse. Pohjimmiltaan nuori ehkä on testannut sinua, että välitätkö tarpeeksi. Turha kai jälkikäteen sanoa, että oikeampi ratkaisu olisi ollut näyttää silloin tytölle välittämistä ja sanoa, että et muuta, koska isäsi ei pysty sinusta huolehtimaan ja juopottelee. Muuttolupa voi nuoresta vaikuttaa sille, että äiti on valmis hänet hylkäämään.

Kaikki nuo päivittäiset soitot yms. vaikuttavat sille, että nuori haluaa varmistella, että välittääkö äiti. Rajat tarvitsee sinun asettaa sen suhteen, että miten annat tytön itseäsi kohtelevan, mutta samalla joudut osoittamaan ja kertomaan, että rakastat häntä hänen (ajoittain typeristä) sanoista ja teoista huolimatta.

Lue lisää

En ymmärrä että lapsi saa päättää kenen kanssa asuu siis sillain että hän ei halua nähdä toista vanhempaansa. Minä en ole eronnut, mutta ystäväni on ja he aikuiset päättivät järjestelyn ja kysyivät lapselta onko ok. Minun tyttöni Janna ja Jenna ovat kiitollisia minulle Jonnalle ja heidän isälleen Joonalle, koska emme ole eronneet sii ymmärrän sen että jos on pakko erota niin okei, mut ei turhsta. Kun me harkitsimme muuttoa niin kysyimme myös lastemme mielipidettä asiaan. Kaikkia asioita ei lapset voi päättää tai osallistua, mutta näin isot asiat pitää kysyä myös lapsilta.

Olipa kiva lukea, että ehkä toivoa on että meidänkin välit ehkä joskus paranee. Minkä ikäinen sinä olit kun sinulla oli ns. vaikea ikä ja kauanko sitä kesti. Asuitko sinä silloin kotonasi? Kuten sanoin alussa, niin tyttäreni muutti isällensä viime kesänä, mutta viikonloput on poikaystävänsä kotona. Pelkään myös riitaiset välimme etännyttää meidät toisistaan? Puhuitko sinäkin poikaystävällesi pahaa äidisäsi ja lähtikö poikaystäväsi mukaan eli eikö hänkään sitten pitänyt äidistäsi?

väsynyt äiti kirjoitti:

Olipa kiva lukea, että ehkä toivoa on että meidänkin välit ehkä joskus paranee. Minkä ikäinen sinä olit kun sinulla oli ns. vaikea ikä ja kauanko sitä kesti. Asuitko sinä silloin kotonasi? Kuten sanoin alussa, niin tyttäreni muutti isällensä viime kesänä, mutta viikonloput on poikaystävänsä kotona. Pelkään myös riitaiset välimme etännyttää meidät toisistaan? Puhuitko sinäkin poikaystävällesi pahaa äidisäsi ja lähtikö poikaystäväsi mukaan eli eikö hänkään sitten pitänyt äidistäsi?

Lue lisää

...ja muutin poikaystävälleni kun kotona oli asiat "niiin huonosti" yms... kyllä se siitä! mulla oli aika paha kapinavaihe...

.............................. kirjoitti:

...ja muutin poikaystävälleni kun kotona oli asiat "niiin huonosti" yms... kyllä se siitä! mulla oli aika paha kapinavaihe...

Kauan sulla kesti sitä kapinavaihetta, ja minkä ikäinen olit kun se meni ohi?
Kiva tietää että se ehkä menee joskus ohi, ja saadaan välimme kuntoon.No onneksi se on vain murrosikää, ettei ole sen vakavampaa, vaikka nyt tosin tuntuu siltä.

väsynyt äiti kirjoitti:

Kauan sulla kesti sitä kapinavaihetta, ja minkä ikäinen olit kun se meni ohi?
Kiva tietää että se ehkä menee joskus ohi, ja saadaan välimme kuntoon.No onneksi se on vain murrosikää, ettei ole sen vakavampaa, vaikka nyt tosin tuntuu siltä.

Lue lisää

Kun meni lopullisesti ohi, ja aloin kaivata äitiäni, ja huomasin, ettei neuvot niin turhia olekaan :) elämä potki sen verran, että oppimalla opin sitten arvostamaan myös muita ihmisiä, ja sitä, että he ovat elämässäni! :) toki nykyään jotain pieniä erimielisyyksiä äitini kanssa on (mulla on vauva ja siitä kova neuvomaan), mutta ne on pieniä, ja koskee vauvan ruokintaa ym, mutta tiedän sekin että hyvää tarkoittaa :) kyllä tyttäres aivan varmasti oppii vielä arvostamaan sinua, tällä hetkellä vaan niin paha vaihe päällä, ja itsekin olin sellainen että halusin sitten sinne missä ei "määräillä ym" niin paljon.

Tosi mukava lukea että muutkin taistelee murroikäisten tyttöjen kanssa. Miten jos en nyt pitäisi yhtyttä, ja annan ajan kulua, niin käykö niin että tyttären tai minun vaikeampi kynnys ottaa yhteyttä, ja tuleeko sellanen tunne että oltas etäydytty.Minä olen käytännössä ollut henkilö, jolle hän avautuu, ja pyytää neuvoa, siis tarkoitan että isänsä ei kyllä teen mitään tytön hyvinvoinnin eteen.
Se on vaan niin outoa, että toisena päivänä se on minua kohtaa hyvällä päällä, ja äiti on ns. ihana....mutta seuraava päivänä kaikki voi olla just toisin päin. Minulla on myös pari vuotta vanhempi poika, ja hänen kanssaan ei ole ollut samanlaista kinaa näistä arkipäivän asioista.

väsynyt äiti kirjoitti:

Tosi mukava lukea että muutkin taistelee murroikäisten tyttöjen kanssa. Miten jos en nyt pitäisi yhtyttä, ja annan ajan kulua, niin käykö niin että tyttären tai minun vaikeampi kynnys ottaa yhteyttä, ja tuleeko sellanen tunne että oltas etäydytty.Minä olen käytännössä ollut henkilö, jolle hän avautuu, ja pyytää neuvoa, siis tarkoitan että isänsä ei kyllä teen mitään tytön hyvinvoinnin eteen.
Se on vaan niin outoa, että toisena päivänä se on minua kohtaa hyvällä päällä, ja äiti on ns. ihana....mutta seuraava päivänä kaikki voi olla just toisin päin. Minulla on myös pari vuotta vanhempi poika, ja hänen kanssaan ei ole ollut samanlaista kinaa näistä arkipäivän asioista.

Lue lisää

edelleenkin sitä mieltä että säilytä toki tyttöösi hyvät välit. En yritä saada enempää riitaa toki aikaan mutta anna hänen hoitaa niitä käytännön asioita itse. Jos kerran muuttaa pois kotoa niin silloin pitää myös ottaa enemmän vastuuta itsestään. itse muutin kotoani pois 19- vuotiaana mieheni luo 30 vuotta sitten ja vieläkin ollaan yhdessä. Ja tytärkin tuittuilee joten tuttua on. Jos taas haluat tyttösi muuttamaan kotiin niin anna vain neuvoja mutta pistä ne rahahanat kiinni. Silloin viimeistään tyttö muuttaa takaisin. Varsinkin jos se isän asunto on enemmän nukkumispaikka ja ex-miehesi ei paljoa tytön eteen tee kuten sanoit. Routa ajaa porsaan kotiin. Niinhän sitä sanotaan. Toisaalta tyttäresi on jo niin aikuisuuden kynnyksellä että ehkäpä seuraava askel on sitten poikaystävän kanssa yhteen muutto mikäli rahatilanne sallii. Kyllä niistä nuorista ihan kelpo kansalaisia tulee. Onhan meistäkin tullut.

väsynyt äiti kirjoitti:

Tosi mukava lukea että muutkin taistelee murroikäisten tyttöjen kanssa. Miten jos en nyt pitäisi yhtyttä, ja annan ajan kulua, niin käykö niin että tyttären tai minun vaikeampi kynnys ottaa yhteyttä, ja tuleeko sellanen tunne että oltas etäydytty.Minä olen käytännössä ollut henkilö, jolle hän avautuu, ja pyytää neuvoa, siis tarkoitan että isänsä ei kyllä teen mitään tytön hyvinvoinnin eteen.
Se on vaan niin outoa, että toisena päivänä se on minua kohtaa hyvällä päällä, ja äiti on ns. ihana....mutta seuraava päivänä kaikki voi olla just toisin päin. Minulla on myös pari vuotta vanhempi poika, ja hänen kanssaan ei ole ollut samanlaista kinaa näistä arkipäivän asioista.

Lue lisää

Minusta teidän yhteydenpidossa on kaksi eri ongelmaa. Ensimmäinen on se, että sinä huollat tytön asiat, vaikka hän asuu isänsä luona. Siitä yhteydenpidosta voit luopua ja sanoa tytölle, että se on isän asia hoitaa niitä asioita, ei sinun.

Mutta muusta yhteydenpidosta älä luovu, koska tyttö kokee sen niin, että äiti hylkää. Toki siihen voit ottaa jonkun rytmin, soittaminen esim. 2-4 kertaa viikossa. Tai niinkuin muutkin etävanhemmat, että sinun luokse joka toinen viikonloppu jne.. Ja sitten juttelet asioista tyyliin mitä kuuluu ja enemmänkin kyselet ja kuulostelet kuin neuvot.

vaikka kuinka harmittaa kirjoitti:

Minusta teidän yhteydenpidossa on kaksi eri ongelmaa. Ensimmäinen on se, että sinä huollat tytön asiat, vaikka hän asuu isänsä luona. Siitä yhteydenpidosta voit luopua ja sanoa tytölle, että se on isän asia hoitaa niitä asioita, ei sinun.

Mutta muusta yhteydenpidosta älä luovu, koska tyttö kokee sen niin, että äiti hylkää. Toki siihen voit ottaa jonkun rytmin, soittaminen esim. 2-4 kertaa viikossa. Tai niinkuin muutkin etävanhemmat, että sinun luokse joka toinen viikonloppu jne.. Ja sitten juttelet asioista tyyliin mitä kuuluu ja enemmänkin kyselet ja kuulostelet kuin neuvot.

Lue lisää

Niin, siinä olet kyllä oikeassa, että isän pitäisi hoitaa, mutta kun minä ja lapsetkin tiedetään että isä ei jaksa eikä halua ja taitaa olla ongelmia itsensäkin kanssa. Tytär halusi muuttaa isälle, kun minä olen asioissa tarkempi ja huolehtivaisempi, ja "nakutan" liikaa. Tänä iltana kun juteltiin puhelimessa, niin nyt oli taas normaali ihana tyttö, eli mielivaihtelee laidasta toiseen., huomenna voi taas olla se kamala murkku. Olen kyllä saanut täältä lukiessani niin paljon helpottavia neuvoja, joten eiköhän se paista aurinko jonain päivänä ja voin huokaista helpotuksesta.Se joka sai myös oloni ns.surulliseksi eilen, että sain tietää että eipä minun lahjomis yritykseni auttanut...3kk tytön tupakkalakko loppui..enkä jaksa enää siitä stressata itseäni, en voi olla aina vahtimassa. Täytyy vain ajatella näin, että on sitä suurempiakin murheita olemassa ja ehkä hän joku päivä huomaa miten turhaa se on.

Miten sen tyttären saisi edes vähäksi aikaa muuttamaan isällensä? Meillä on yhteishuoltajuus, ja olen toisinaan riidan tuoksinassa sanonut tytölle, että muuttakoon isänsä luo, jos luulee siellä saavansa erilaisen kohtelun kuin minun luonani. Mutta mitäs tyttö: sanoo, ettei hän mahdu isälleen - huusholliin, jossa on tasan kaksi aikuista ja enimmäkseen tyhjillään seisova vierashuone. Ihmettelen suuresti, etteikö sinne mahtuisi. Varsinainen syy lienee, ettei isänsä halua häntä sinne, ei halua ottaa niin suurta vastuuta, vaikka yhteishuoltajana on aivan yhtä suuressa vastuussa kuin minäkin. Jos nyt alkaisinkin vaatia, että kun olen kuusitoista vuotta yksin huolehtinut lapsestani, niin nyt olisi isän vuoro huolehtia seuraavat kuusitoista. Mitenkähän mahtaisi käydä? Taitaisin joutua mielentilatutkimukseen.