Tätini kuoli maaliskuun alussa ja lauantaina oli hautajaiset minulle jäi tätini kanssa huonot välit, mutta en halua muistella niitä huonoja aikoja vaan hyviä aikoja. Teki pahaa nähdä täti kuolleena ja ruumis oli mennyt jo aika pahaksi kun oli kuolleena ollut kuukauden. Alkoi itkettää niin paljon koska täti oli lapsena minulle hyvin läheinen ja hänellä jäi myös poika ja tytär suremaan olimme lapsena myös hyvin läheisiä. Näen vaan koko ajan sen ruumiin joka makaa siellä silkkien suojissa laitoin punaisen ruusun tätini arkkuun, kyllä siinä väkisinkin tulee itku kun tietää sen olevan lopullista ja koskaan ei ole enää paluuta eikä voida jutella.
Minulla on oman äidin ja isän menetys joskus edessä ja varmaan sekoon ja haluun itsekkin kuolla.
Äiti on minulle nyt muutenkin ollut tärkeä kun minulla on ollut vaikeaa ja on masentanut äiti aina kuuntelee mitä minä sitten teen kun äiti kuolee pois selviinkö siitä ikinä.
Soitan joka päivä äidille kun pelkään, että sekin kuolee kun täti kuoli. Se oli äidin sisko entä jos se suree itsensä niin, että sekin kuolee.
Musta tuntuu, että olen sekoomassa kun pelkään kuolemaa pelkään, että läheinen kuolee.
Minulla on oman äidin ja isän menetys joskus edessä ja varmaan sekoon ja haluun itsekkin kuolla.
Äiti on minulle nyt muutenkin ollut tärkeä kun minulla on ollut vaikeaa ja on masentanut äiti aina kuuntelee mitä minä sitten teen kun äiti kuolee pois selviinkö siitä ikinä.
Soitan joka päivä äidille kun pelkään, että sekin kuolee kun täti kuoli. Se oli äidin sisko entä jos se suree itsensä niin, että sekin kuolee.
Musta tuntuu, että olen sekoomassa kun pelkään kuolemaa pelkään, että läheinen kuolee.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei Kaikki lähtee
Elämän- ja kuolemanraja on hiuksen hieno. Kaikki taphtuu aikanaan ja sitä tuskin mitataan ajassa. Kenelläkään ei aina ole hyvät välit kakkien kanssa ja sekin kuuluu elämään. Tärkeintä, että rakastat tätiäsi edelleenkin sillä rakkaus on kuolemaakin väkevämpi.
Älä elä elämää kuoleman pelossa. Kaikki taphtuu aikanaan ja sitä ennen on elettävä niin hyvin kuin vain voi ja vieläpä koettaa olla onnellinen. Suruun ei välttämättä kuole ja usein sen aiheuttaa aivan joku muu.
Päivät kuluvat ja samaan suuntaan mennään kaikki. Näinä päivinä on vain etsittävä voimia kantaa se mikä on annettu kannettavaksi.
Voimia sinulle ja Isän kätteen
Juttua : Youtube : Eckhart Tolle
Kirja: Robert Anton Wilson - Prometheus Rising
Suosittelen juttelemaan kuolemasta ja noista peloista vanhempiesi kanssa. Kokekaa ja tuntekaa yhdessä.
Hmm. Pitää varmaan itsekin jutella. Tuli vaan mieleen.
Minusta sinun kannattaisi jutella äitis kanssa asiastasi, pelostasi, että mitä sitten, kun häntä ei enää ole, jne. Minulla tuli hirveä kuolemalle rakkaitteni menettämisen pelko, kun isäni kuoli 1991, kävin terv.keskuspsykologilla juttelemassa ja se auttoi. Pääsin pelostani yli. Hae sinäkin ammattiapua, jos puhuminen läheistesi kanssa ei riitä helpottamaan oloasi. Sä selviät kyllä.