Vastaus: suuren yksityisyrittäjän eduksi (pienet yrittäjät jo kärsivät, koska kysyntä hiipuu markkinoiden mukana), jotta öky voi olla herrana ja näyttää, että on millä mällätä.
Lainaan nyt vielä "kommunistinen puolue" -palstalta Hannu Rainestoa:
"Kaksi piipullista kapitalismin takamukseen
Julkaistu 4. 4. 2009 0:20
Viikonlopun aloitukseksi ja virkistykseksi suosittelen kahta oivaa kapitalismia kriittisesti ruotivaa kirjoitusta. Luin itse molemmat lyhyellä lomallani, eivätkä ne lomaani suinkaan pilanneet. Päinvastoin. Niissä oli eettisesti koskettava viesti, joka sai entistä perusteellisemmin miettimään elämäntapaamme liittyviä arvovalintoja. Jo entuudestaan kriittiselle mielelle ne olivat juuri sopivaa polttoainetta. Ja juuri siksi uskon niiden sopivan myös tämän blogin lukijoille, vaikka hieman aiheen ulkopuolelle ehkä osuvatkin.
Ensimmäisessä kirjailija ja toimittaja Jeremy Seabrook kirjoittaa mukaansa tempaavaan tyyliin brittiläisen Guardianin verkkosivuilla taloudellisesta väkivallasta. Rajaton taloususko on johtanut suuren mittakaavan väkivaltaan, jonka seurauksena ihmisarvo on poljettu mutaan ja saveen. Seabrook kysyy:
Will the time come when the loss of a single child from malnutrition or preventable disease appears, not as a consequence of nature, ignorance or our own powerlessness, but as a suspicious death?
Kysymyksen esittämisestä huolimatta hänen omat odotuksensa muutoksesta parempaan eivät ole järin korkealla: jatkossakin rikkaat - ja juuri siksi ihannoidut - syövät lehtien palstatilan köyhien ja heikkojen kuollessa kaikessa hiljaisuudessa. Sitä tekee taloudellinen väkivalta.
Toisessa kirjoituksessa Yle Radio 1:n verkkosivuilla käsitellään ranskalaisen Le Monde -lehden toimittajan Hervé Kempfin tuoretta kirjaa Pelastakaa planeetta, hylätkää kapitalismi (Pour sauver la planète, sortez du capitalisme). Siinä hän kritisoi voimakkaasti kapitalismin kaikkivoipaisuutta sekä siihen liittyvää yksilöllisyyden korostusta ja kaiken kaupallistamista. Yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, solidaarisuudesta ja yhteisestä hyvästä on tullut lähes kirosanoja. Kempfin mukaan elämme maailmassa, jossa kaikki kilpailevat kaikkia vastaan, jossa vierustoveri on ikuinen uhka, ei suinkaan tuki ja turva. Hän, ja tässä Kempf on Seabrookin hengenheimolainen, tuomitsee individualismin ja ultraliberalismin mukanaan tuoman rikkauden ja kulutuksen palvonnan ja kutsuu kapitalismia pyörittäviä upporikkaita oligarkeiksi.
Jos osaisin ranskaa, lukisin Kempfin kirjan pikimmiten. Mutta kun en osaa, joudun tyytymään murusiin toivoen pikaisia käännöksiä kirjasta.
http://blogit.hs.fi/irtisanottu/?p=34
Anu Silfverberg"
Eli tämä taloudellinen valta tuntuu juuri sinun omassa nahassasi eikä tämä vielä mitään, koko ajan mennään alaspäin aina torppariuteen asti(piikki kokoomuksen sloganiin, missä kaikki ovat yksityisyrittäjiä. Voisi tietysti olla demarienkin).
Esa T. 6.4 -09
Länsi-turunmaa
Lainaan nyt vielä "kommunistinen puolue" -palstalta Hannu Rainestoa:
"Kaksi piipullista kapitalismin takamukseen
Julkaistu 4. 4. 2009 0:20
Viikonlopun aloitukseksi ja virkistykseksi suosittelen kahta oivaa kapitalismia kriittisesti ruotivaa kirjoitusta. Luin itse molemmat lyhyellä lomallani, eivätkä ne lomaani suinkaan pilanneet. Päinvastoin. Niissä oli eettisesti koskettava viesti, joka sai entistä perusteellisemmin miettimään elämäntapaamme liittyviä arvovalintoja. Jo entuudestaan kriittiselle mielelle ne olivat juuri sopivaa polttoainetta. Ja juuri siksi uskon niiden sopivan myös tämän blogin lukijoille, vaikka hieman aiheen ulkopuolelle ehkä osuvatkin.
Ensimmäisessä kirjailija ja toimittaja Jeremy Seabrook kirjoittaa mukaansa tempaavaan tyyliin brittiläisen Guardianin verkkosivuilla taloudellisesta väkivallasta. Rajaton taloususko on johtanut suuren mittakaavan väkivaltaan, jonka seurauksena ihmisarvo on poljettu mutaan ja saveen. Seabrook kysyy:
Will the time come when the loss of a single child from malnutrition or preventable disease appears, not as a consequence of nature, ignorance or our own powerlessness, but as a suspicious death?
Kysymyksen esittämisestä huolimatta hänen omat odotuksensa muutoksesta parempaan eivät ole järin korkealla: jatkossakin rikkaat - ja juuri siksi ihannoidut - syövät lehtien palstatilan köyhien ja heikkojen kuollessa kaikessa hiljaisuudessa. Sitä tekee taloudellinen väkivalta.
Toisessa kirjoituksessa Yle Radio 1:n verkkosivuilla käsitellään ranskalaisen Le Monde -lehden toimittajan Hervé Kempfin tuoretta kirjaa Pelastakaa planeetta, hylätkää kapitalismi (Pour sauver la planète, sortez du capitalisme). Siinä hän kritisoi voimakkaasti kapitalismin kaikkivoipaisuutta sekä siihen liittyvää yksilöllisyyden korostusta ja kaiken kaupallistamista. Yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, solidaarisuudesta ja yhteisestä hyvästä on tullut lähes kirosanoja. Kempfin mukaan elämme maailmassa, jossa kaikki kilpailevat kaikkia vastaan, jossa vierustoveri on ikuinen uhka, ei suinkaan tuki ja turva. Hän, ja tässä Kempf on Seabrookin hengenheimolainen, tuomitsee individualismin ja ultraliberalismin mukanaan tuoman rikkauden ja kulutuksen palvonnan ja kutsuu kapitalismia pyörittäviä upporikkaita oligarkeiksi.
Jos osaisin ranskaa, lukisin Kempfin kirjan pikimmiten. Mutta kun en osaa, joudun tyytymään murusiin toivoen pikaisia käännöksiä kirjasta.
http://blogit.hs.fi/irtisanottu/?p=34
Anu Silfverberg"
Eli tämä taloudellinen valta tuntuu juuri sinun omassa nahassasi eikä tämä vielä mitään, koko ajan mennään alaspäin aina torppariuteen asti(piikki kokoomuksen sloganiin, missä kaikki ovat yksityisyrittäjiä. Voisi tietysti olla demarienkin).
Esa T. 6.4 -09
Länsi-turunmaa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Monissa yrityksissä ei enää ole yrittäjää ja siinäpä homma menee munilleen.
Yrittäjä pitää huolta yrityksestään ja pyrkii turvaamaan jatkuvuuden suhdanteista huolimatta, voi jopa kantaa vastuuta työntekijöistäänkin. Yrityksen koosta riippumatta toiminta on toisenlaista niin kauan, kuin se on yrittäjävetoista. Asioita vain hoidetaan toisin, kun pomolla on nimi ja kasvot.
Pörssiyhtiöiden omistus on levinnyt pitkin maailmaa pieninä palasina eikä omistajia kiinnosta mikään muu kuin mahdollisimman suuret voitot mahdollisimman äkkiä. Keinoilla ei ole mitään väliä ja suunnitelmat tehdään kolmen kuukauden pätkissä.
Koko organisaation tarkoitus ei olekaan tuottaa hyvää tavaraa/palvelua, tarjota työtä ja pitää yllä yhteiskunnan perusrakenteita. Yritetään vain siirtää mahdollisimman paljon rahaa asiakkaan taskusta osakkeenomistajan taskuun. Ei siinä voi syntyä sosiaalista vastuuta, ei yhteisöllisyyttä eivätkä humaanit arvot sovi koko yhtälöön.
Kommunismi ei toiminut ihmisen perusluonnon vuoksi eikä siksi toimi kapitalismikaan. Ihminen on ahne paska ja humanistit ovat poikkeusyksilöitä.
Nämä järjestelmät pitäisi risteyttää keskenään ja sitähän Suomessa on yritetty, tosin melko huonolla menestyksellä.
Tämä johtuu siitä, että ei pyritä tasapainoon vaan jatkuvaan kasvuun, joka on jo ajatuksena pähkähullu. Mitkään rakenteet eivät kanna ylikuormaa, kuten olemme taas kerran karvaasti saaneet kokea.
Maailmassa olisi kaikille kaikkea kyllin, jos jako olisi tasaisempi ja kehityksen kohteet järkeviä.
keskiluokaisilla palkansaajillakin ihan hyvin on mennyt ja menee edelleen. Kyllä he ihan hyvän osan ovat tuotannosta itselleen saaneet, johtoportaan palkansaajista nyt puhettakaan. Se vaan on tämän tuloerojen kasvun myötä kehittynyt tällainen alaluokkainen paskatöissä pyörivä väki ja työttömät ja pieneläkeläiset ovat vajonneet köyhyyteen.
http://www.vantaansanomat.fi/Uutiset/Paivan-Puheenaihe/Nosturifirma-ei-anna-kenkaa-vaan-kannustaa-lenkille
syrjätyvä rupusakki tässäkin mallissa oman roolinsa hakee, ja on nyt juuri meilläkin sitä koko ajan hakemassa. Se rooli on tilapäisluonteisissa paskatöissä pyörimistä niin kauan kuin on sen verran nuori että saa itsensä sellaisiin kelpaamaan, ja loppuelämä(joka yhä harvemmin sitten enää pitkään kestääkään)kidutaan ja kekaloidaan täysin syrjätyneenä miten parhaiten taidetaan.
Toisaalta myös kaikkinainen oman itsensä myyminen (siis lähinnä omaan kehoon liittyvät jutut) tulee edelleen lisääntymään syrjätyneen väen keskuudessa. Mutta näilläkin kasvavilla teollisuudenaloilla kysyntää tulee olemaan vain nuorista ja suht. terveistä syrjäytyneistä. Tyypillisiä tällaisa markkinoita edustaa prostituution eri muodot ja elinvaraosakauppa. Eikä siis vanhemmalle ja siraammalle syrjätyneelle väelle ole arvoa edes näillä markkinoilla. Näillä markkinoilla syrjätyneillä on lähinnä raaka-aineen rooli, ja sellaisen raaka-aineen joka nopeasti vanhetessaan pilantuu.
kiitos pääsiäissaarnasta!
Taloudellinen valta on muuttunut taloudelliseksi väkivallaksi huomaamatta ja salakavalasti jota ruokkii ihmisen ahneus ja itsekkyys.
Kun järjestelmä ajaa seinään ja kipukynnys ylittyy tapahtuu muutos.
Ylikävellyt ja poljetut tarttuvat taas kerran aseisiin ja etsivät oikeutta.
Obamaakaan ei olisi valittu presidentiksi jos taloudelinen tilanne olisi ollut toinen.
Ehkä kortit jaetaan uudelleen ja ahneus ja itsekkyys löytävät taas tiensä toteutua jossain toisessa muodossa.
Mitä voi itse tehdä on se ettei ole osallisena taloudellisen väkivallankäytön osana aina kun se vain on mahdollista.