Ystävästä tuli hirviö äitiyden myötä

Shockin´single

Olen edelleen järkyttynyt viikonlopun tapahtumasarjasta ja kaikesta jonka eräs kaveripiiriini kuuluva tuore äiti järjesti yhteisillä juhlilla joihin osallistuimme. Tämä 6kk ikäisen pojan äiti käyttäytyi kuin riivattu ja itse mieheni kanssa seurasimme aivan järkyttyneinä koko episodia...

Jotenkin jäi ihan hirvittävän paha mieli koko viikonlopunvietosta tämän kyseisen henkilön takia, joka koko illan ylisti äitiyden ihanuutta (oli humalassa ensimmäitä kertaa vuoteen..) painosti jokaikistä pariskuntaa kertomaan miksi ei ole hankittu lapsia, huuteli kesken ruokailun kommentteja päivänsankarille siitä miten hänen tulisi jo hankkiutua raskaaksi, ja kyseli syitä miksi näin ei ole käynyt. Porukassa oli muutamia lapsettomia pariskuntia jotka häpeästä soikeana yrittivät jutella lapsiasianajajan vauvauteluiden ja huudon päälle muita ajankohtaisia asioita. Yrittäessäni keskustella tämän entisen läheisenkin kaverini kanssa (nykyään olemme ajautuneet tuttavuustasolle) sain vain ylimielisiä ilmeitä ja tiuskaisuja siitä miten en ymmärrä mitän lapsellisen elämästä ja maitoa tihkuvista rinnoista ja samaan hengenvetoon alkoi taas paasaus siitä miten mahtavaa äitinä olo on ollut ja vauva vain on niiiin ihana...

Mikä hullunlehmänpistos tälle ystävälleni on pistetty persiiseen? Ennen tämä nainen oli yksi maailman ihanimpia, lempeitä olentoja, jonka seurassa oli hyvä olla. Nyt hänen käytöksensä on luotaantyöntävää ja ällöttävää, suorastaan ahdistavaa. Ei todellakaan tee mieli olla tekemisissä enää vähään aikaan, eikä kysellä edes kuulumisia kun lähestulkoon pitää madella maantasolla tämän ylijumala-äidin edessä. Eihän noin voi eikä saa toimia! En itsekään katso asiakseni jaella muille entisenä kilpa-urheilijana ruokavalio ja treeniohjeita, paasata elämän terveellisyydestä ja liikakiloista taikka mistään muustakaan juuri minun elämääni koskettavasta asiasta. En osaa nyt ymmärtää asiaa.

Halukkuutta perheenperustamiseen kyllä meilläkin alkaisi jo olla mieheni kanssa. Odotamme vain vielä ihan hetken sopivaa hetkeä. Nyt tämän viikonlopun jälkeen olen itse kauhusta jäykkänä muutunko noin pässiksi idiootiksi äitiyden myötä..Enhän enhän, kertokaa, että elämä jatkuu ja järkeviä itejäkin löytyy. Tuntuu että kaverini olisi oikeasti jotenkin vähän seonnut...Olen kai vaan sitten niin ymmärtämätön lapsettomana.

360

83569

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mutta...

      Itselläni oli pitkä sinkkukausi, lähes 9 vuotta, jonka aikana paras ystäväni pamautti naimisiin, ostivat talon, tekivät pari muksua ja hankkivat pari lemmikkieläintä.

      Ja olen saanut kuulla niin paljon vihjailuja esim. lapsentekoikäni ohimenemisestä (olen 27 v), vanhoistapiioista, ikisinkuista jne. Ei siinä, että kaverini joskus puhuu mitä sylki suuhun tuo, mutta kun se mieskin on siinä mukana kertomassa, että kyllä mun nyt pitäis lapsia jo miettiä...

      Nyt olen ollut jo muutaman kuukauden parisuhteessa. Ihme ettei tuo pariskunta ole vielä vihjaillut mitään...

      • Aikaa jäljellä

        Ei kannata jonkun tyhmän kaverin kommenteista välittää!
        Sitten vasta 35 vuoden jälkeen alkaa jo olemaan ensimmäisen lapsen teossa joitakin riskitekijöitä, mutta nekään ei ole jokaisen kohdalla samaan aikaan.

      • Nimetön

        Mulla on sama homma, vaiks en mä siitä niin hirveesti välitä. Lähinnä se painostus tulee kyllä työkavereilta.
        Mun kaverit on kyllä raskauden jälkeen olleet ihan normaaleja eikä käyttäytynyt millään oudolla tavalla. Raskauden jälkeen voi kyllä tulla kaiken maailman masennuksia tai käyttäytyä erilailla miten ennen.
        Ihmettelen suuresti miksi tämä joka keskustelun on aloittanut ei ole keskustellut asiasta ystävänsä kanssa ja kirjoittelee tämmösiä tänne keskustelupalstoille. Jos ei itsellä ole lapsia eikä tiedä raskaudesta taikka lapsista kovinkaan paljon, niin sillon ei pitäisi olla niin hätänen arvostelemaan. Juttelemalla asioista saa selvää. Kannattaisi vissiin jutella myös tämän ystävän miehen kanssa ja kysyä, että onko kaikki hänen mielestään ok!

      • yleensä
        Nimetön kirjoitti:

        Mulla on sama homma, vaiks en mä siitä niin hirveesti välitä. Lähinnä se painostus tulee kyllä työkavereilta.
        Mun kaverit on kyllä raskauden jälkeen olleet ihan normaaleja eikä käyttäytynyt millään oudolla tavalla. Raskauden jälkeen voi kyllä tulla kaiken maailman masennuksia tai käyttäytyä erilailla miten ennen.
        Ihmettelen suuresti miksi tämä joka keskustelun on aloittanut ei ole keskustellut asiasta ystävänsä kanssa ja kirjoittelee tämmösiä tänne keskustelupalstoille. Jos ei itsellä ole lapsia eikä tiedä raskaudesta taikka lapsista kovinkaan paljon, niin sillon ei pitäisi olla niin hätänen arvostelemaan. Juttelemalla asioista saa selvää. Kannattaisi vissiin jutella myös tämän ystävän miehen kanssa ja kysyä, että onko kaikki hänen mielestään ok!

        kirjoitetaan kun halutaan keskustella jostain asiasta ja lukea muiden mielipiteitä/kokemuksia.
        Siis asiasta kuin asiasta.
        Miksi tämä aihe olisi sen kummempi?
        Tuskin itsenikään tekisi mieli tollaisen jälkeen jutella kys. tyypin kanssa yhtään mitään, saati mennä kyseleen että onks sul kaikki kotona...

      • mä 27

        Eihän nykyään 27 lapseton ole mitään..
        ei pidä ottaa niin paljon paineita siitä!
        EI elämää ole vain yhtä lapsitekoa ja naimisiin menoa..
        On paljon muutakin.
        Olen itse ainakin huomannut kuinka suhteet kariutuu lapsen tulon takia/naimisiin menon takia.
        Tai jos ei kariudu niin ollaan sit hampaat irvees,muka rakastetaan toisiaan,mutta miten se onni näkyy päälepäin?

        Olen 28vee,eronnu 3 pitkästä suhteesta,muutamasta lyhkäsestä tms.. en vaan jaksa enää tota sama touhuu,oon niin kurkkua myöten täynnä.
        Mua ei vois vähempäkään kiinnostaa lapsiteko,koska haluan elää nuoruuden vapaasti.
        Matkustaa ja tehdä asioita,ilman et joku on riippuvainen minusta.
        Yhtävyhin nykyään voi tulla raksaaksi 40vuotiaana.
        Mulla ei ole kiire ja en edes ehkä halua omia lapsia!
        Ei ole väärin ajatella omaa parasta ja sitä että tässä maailmassa on jo niin paljon hyvättyjä,aviottomia ja eroperheisiä kakaroita.
        EHken vaan halua sellasta!
        Kun se lapsi tulee,se on sit forewer,ei edes 18vee ikä riitä että sen kanssa loppuis murheet.
        Mä en halua olla kuten muut. Lapsen syntymä,sen kasvatus,eläkkeelle ja elämä onkin ohi... eeeeiii!
        Kerran vain eletään,ei se noin pitäs mennä!

      • normaali äiti
        mä 27 kirjoitti:

        Eihän nykyään 27 lapseton ole mitään..
        ei pidä ottaa niin paljon paineita siitä!
        EI elämää ole vain yhtä lapsitekoa ja naimisiin menoa..
        On paljon muutakin.
        Olen itse ainakin huomannut kuinka suhteet kariutuu lapsen tulon takia/naimisiin menon takia.
        Tai jos ei kariudu niin ollaan sit hampaat irvees,muka rakastetaan toisiaan,mutta miten se onni näkyy päälepäin?

        Olen 28vee,eronnu 3 pitkästä suhteesta,muutamasta lyhkäsestä tms.. en vaan jaksa enää tota sama touhuu,oon niin kurkkua myöten täynnä.
        Mua ei vois vähempäkään kiinnostaa lapsiteko,koska haluan elää nuoruuden vapaasti.
        Matkustaa ja tehdä asioita,ilman et joku on riippuvainen minusta.
        Yhtävyhin nykyään voi tulla raksaaksi 40vuotiaana.
        Mulla ei ole kiire ja en edes ehkä halua omia lapsia!
        Ei ole väärin ajatella omaa parasta ja sitä että tässä maailmassa on jo niin paljon hyvättyjä,aviottomia ja eroperheisiä kakaroita.
        EHken vaan halua sellasta!
        Kun se lapsi tulee,se on sit forewer,ei edes 18vee ikä riitä että sen kanssa loppuis murheet.
        Mä en halua olla kuten muut. Lapsen syntymä,sen kasvatus,eläkkeelle ja elämä onkin ohi... eeeeiii!
        Kerran vain eletään,ei se noin pitäs mennä!

        Toivon sydämestäni elämääsi valoa, joka palauttaisi kaiken sen kauneuden mitä elämä parhaimmillaan antaa.

        Tuntui pahalle lukea tekstiäsi, sillä niin syvä pettymys maailman luonnollisimpaan yhtälöön näyttäisi olevan kadonnut.. miehen ja naisen väliseen rakkauteen jonka luonnollinen tulos on synnyttää uutta elämää.

        Tottakai jokainen saa elää yksin, yhdessä, lapsilla tai ilman. Jokaisen pitäisi kuunnella sydäntään ja seurata mitä se tahtoo. Ja hyväksyä itsensä.

        Silloin kun ihminen pystyy hyväksymään itsenstä sellaisena kuin on, hänellä ei ole tarvetta syyttää tai arvostella toisten elämäntapaa.

        Elämä on ihanaa, ota siitä kaikki irti - rakastamalla!

      • lapseton 30v
        mä 27 kirjoitti:

        Eihän nykyään 27 lapseton ole mitään..
        ei pidä ottaa niin paljon paineita siitä!
        EI elämää ole vain yhtä lapsitekoa ja naimisiin menoa..
        On paljon muutakin.
        Olen itse ainakin huomannut kuinka suhteet kariutuu lapsen tulon takia/naimisiin menon takia.
        Tai jos ei kariudu niin ollaan sit hampaat irvees,muka rakastetaan toisiaan,mutta miten se onni näkyy päälepäin?

        Olen 28vee,eronnu 3 pitkästä suhteesta,muutamasta lyhkäsestä tms.. en vaan jaksa enää tota sama touhuu,oon niin kurkkua myöten täynnä.
        Mua ei vois vähempäkään kiinnostaa lapsiteko,koska haluan elää nuoruuden vapaasti.
        Matkustaa ja tehdä asioita,ilman et joku on riippuvainen minusta.
        Yhtävyhin nykyään voi tulla raksaaksi 40vuotiaana.
        Mulla ei ole kiire ja en edes ehkä halua omia lapsia!
        Ei ole väärin ajatella omaa parasta ja sitä että tässä maailmassa on jo niin paljon hyvättyjä,aviottomia ja eroperheisiä kakaroita.
        EHken vaan halua sellasta!
        Kun se lapsi tulee,se on sit forewer,ei edes 18vee ikä riitä että sen kanssa loppuis murheet.
        Mä en halua olla kuten muut. Lapsen syntymä,sen kasvatus,eläkkeelle ja elämä onkin ohi... eeeeiii!
        Kerran vain eletään,ei se noin pitäs mennä!

        Mä olen niin samaa mieltä nimimerkin mä27 kanssa, et ei kaikkien tarvi tehdä juuri samalla tavalla kuin muut. Ja ei kellään oo oikeutta tulla arvostelemaan jos toinen tekee eritavalla kuin toinen. Enää ei eletä 50-luvulla! Haloo!!! Mulla on koira ja taitaa jäädä mun ns. ainoaksi "karvavauvaksi". Tykkään lapsista mutta on kiva kun sukulaisten ja kavereiden lapsissa on palautusoikeus. Ei ole samalla tavalla sidoksissa kuin omaan. Maailmaan mahtuu myös erilaisuutta ja se on enemmän nykypäivää.

      • Itselläni 5. lasta

        Mutta en käske muita hankkimaan. Toiset nauttii vapaudesta.

      • 3 nuoren äiti
        Itselläni 5. lasta kirjoitti:

        Mutta en käske muita hankkimaan. Toiset nauttii vapaudesta.

        Sinulla on onnea, kun olet 5 lapsen äiti. On kuitenkin väärin ja julmaakin sanoa, että¨lapset jotenkin tehtäisiin. Lapset saadaan, JOS saadaan. Kaikki eivät valitettavasti toiveista huokimatta koskaan saa lapsia.

      • kärsein
        3 nuoren äiti kirjoitti:

        Sinulla on onnea, kun olet 5 lapsen äiti. On kuitenkin väärin ja julmaakin sanoa, että¨lapset jotenkin tehtäisiin. Lapset saadaan, JOS saadaan. Kaikki eivät valitettavasti toiveista huokimatta koskaan saa lapsia.

        ko. olioista, jotka paasasivat äitiydestään aj utelivat kaiken aikaa samoin. Itse ei mieheni kanssa saatu lapsia, joten pamautimme suoraan ja kerran suutuin sen jälkeen pohtivista lapsettomuushoitoasioista niin paljon, että sain erittäin humalaisen jumala-äitimuorin itkemään... Hyi minua... Pahin painajaiseni oli joutus 8 tuoreen äidin kanssa samaan ravintolapöytään, jossa puhuttiin kakasta, sen väristä, koostumuksesta jne... OMG!!!
        Nykyään itselläni on 9kk. poika, mutta onneksi en synnyttänyt aivojani mukulan mukana... Voi olla muutakin elämään... Ja toisia ei tosiaan luultavasti kiinnosta kaikki vaipanvaihdot jota päivisin teen... Heivaa se kamus helvetin tiittiin ja ota opikses, miten EI TULE käyttäytyä...

      • Tehty
        3 nuoren äiti kirjoitti:

        Sinulla on onnea, kun olet 5 lapsen äiti. On kuitenkin väärin ja julmaakin sanoa, että¨lapset jotenkin tehtäisiin. Lapset saadaan, JOS saadaan. Kaikki eivät valitettavasti toiveista huokimatta koskaan saa lapsia.

        Eiköhän se nyt enemmän kuitenkin tekemistä vaadi. Vaikka jätettäis se seksin osuus pois, ni kyllä siinä silti on aika paljon tekemistä.

        Kyllähän lapsia saadaan, mutta ei se kuule ilman tekemistä tule, että josko siinä nyt olis sulla tullut pikku virhe.

      • ..........
        Nimetön kirjoitti:

        Mulla on sama homma, vaiks en mä siitä niin hirveesti välitä. Lähinnä se painostus tulee kyllä työkavereilta.
        Mun kaverit on kyllä raskauden jälkeen olleet ihan normaaleja eikä käyttäytynyt millään oudolla tavalla. Raskauden jälkeen voi kyllä tulla kaiken maailman masennuksia tai käyttäytyä erilailla miten ennen.
        Ihmettelen suuresti miksi tämä joka keskustelun on aloittanut ei ole keskustellut asiasta ystävänsä kanssa ja kirjoittelee tämmösiä tänne keskustelupalstoille. Jos ei itsellä ole lapsia eikä tiedä raskaudesta taikka lapsista kovinkaan paljon, niin sillon ei pitäisi olla niin hätänen arvostelemaan. Juttelemalla asioista saa selvää. Kannattaisi vissiin jutella myös tämän ystävän miehen kanssa ja kysyä, että onko kaikki hänen mielestään ok!

        toisten lapsenteot kuuluu kellekään?NIITÄ EI OLE PAKKO TEHDÄ YHTÄÄN!!! tuo kyllä vaikutti niin sekopäiseltä,et huhhuh!Mitä ihanaa on rääkyvissä lapsissa ja perhe-elämässä? Ei mitään! Parempi vain nauttia pelkästä parisuhteesta ja ei saada eikä tehdä yhtään lasta!

      • me tehtiin kaksi
        3 nuoren äiti kirjoitti:

        Sinulla on onnea, kun olet 5 lapsen äiti. On kuitenkin väärin ja julmaakin sanoa, että¨lapset jotenkin tehtäisiin. Lapset saadaan, JOS saadaan. Kaikki eivät valitettavasti toiveista huokimatta koskaan saa lapsia.

        Ensimääsen tekoon ei paljon menny aikaa mutta toista oikeen tosiaan tehtiin 2.v ja sitten se saatiin tehtyä elikkä toisen tekeminen oikeen tuntuu tekemiseltä mutta minusta ihan kivalta tekemiseltä.Ei niitä olisi saatu tehtyä jos ei olisi oltu yhdynnäsä.Lukekaa vähän biolokiaa.

      • muita viisaampana
        Tehty kirjoitti:

        Eiköhän se nyt enemmän kuitenkin tekemistä vaadi. Vaikka jätettäis se seksin osuus pois, ni kyllä siinä silti on aika paljon tekemistä.

        Kyllähän lapsia saadaan, mutta ei se kuule ilman tekemistä tule, että josko siinä nyt olis sulla tullut pikku virhe.

        pitävä ämmä ja nyt kaikki tosi fiksut ämmät tietää että niin se on että lapsia saadaan.Miksi siten kaikki ei saa.Jotkut yrittää tosisaan teherä kaikkensa että saisi lapsen mutta ei vaan saa.Vai eikö ne tierä mitenkä niitä saa voi olla että siinä pitää teherä jotain että saa lapsen.En halua loukata niitä jotka ei saa/pysty tekemään lasta.Se on ikävää ja ymmärän jonkun verran ku ei meillekään sitä siunaantunu heti ja siinä piti tosiaan teherä hirveesti että se saatiin tehtyä.

      • tulee kohdusta
        3 nuoren äiti kirjoitti:

        Sinulla on onnea, kun olet 5 lapsen äiti. On kuitenkin väärin ja julmaakin sanoa, että¨lapset jotenkin tehtäisiin. Lapset saadaan, JOS saadaan. Kaikki eivät valitettavasti toiveista huokimatta koskaan saa lapsia.

        ei niitä kukaan sinulle tuo vaan lapsi itse tulee kohdusta ja kätilö vaan ottaa vastaan.Tosin nykyään niitä saa kiinasta sitäkö tarkootit mutta kohdusta ne on nekin tuleet alunpitäen.

      • 3 lasta saanut
        Tehty kirjoitti:

        Eiköhän se nyt enemmän kuitenkin tekemistä vaadi. Vaikka jätettäis se seksin osuus pois, ni kyllä siinä silti on aika paljon tekemistä.

        Kyllähän lapsia saadaan, mutta ei se kuule ilman tekemistä tule, että josko siinä nyt olis sulla tullut pikku virhe.

        Iimisellä on aika itsekkäästi nykyisin tapana määritellä kaikki tehdyksi, silloinkin, kun itsellä ei ole mitään ansiota. Lapset saadaan, mikäli kaikki miljoona ja risat asiaa osuu kohdalleen hedelmöityksestä syntymään. Tätä uskomatonta tapahtumaketjua ei edes leikillään voi kutsua tekemiseksi. Lapsi on lahja, joka saadaan.

        Liian moni pari jää ilman lasta monen vuoden yrittämisestä huolimatta. Mitä heille sanot? Ette vain osanneet tehdä lasta? Ikävä, ettette tehneet lasta?? Eikö paremmalta kuullosta ikävä, ettette saaneet lasta??

        Toivottavasti et erehdy koskaan sanomaan lapsettomuudesta kärsivälle parille tehneesi lapset. Se tuntuu lapsettomasta kuin piiskan iskulta. Voi tietysti olla, että asian tajuaa vain lapsettomuuden tuskan omakohtaisesti kokenut.

      • !!!!!!!!!!
        .......... kirjoitti:

        toisten lapsenteot kuuluu kellekään?NIITÄ EI OLE PAKKO TEHDÄ YHTÄÄN!!! tuo kyllä vaikutti niin sekopäiseltä,et huhhuh!Mitä ihanaa on rääkyvissä lapsissa ja perhe-elämässä? Ei mitään! Parempi vain nauttia pelkästä parisuhteesta ja ei saada eikä tehdä yhtään lasta!

        TÄYSIN SAMAA MIELTÄ ! KIITOS.

      • että mitä oot menny
        3 nuoren äiti kirjoitti:

        Sinulla on onnea, kun olet 5 lapsen äiti. On kuitenkin väärin ja julmaakin sanoa, että¨lapset jotenkin tehtäisiin. Lapset saadaan, JOS saadaan. Kaikki eivät valitettavasti toiveista huokimatta koskaan saa lapsia.

        TEKEMÄÄN.Kukaan ei sanonu että olisin saanu jotain ei eres rippikoulu pappi.

      • Mihin hävisi järki?
        että mitä oot menny kirjoitti:

        TEKEMÄÄN.Kukaan ei sanonu että olisin saanu jotain ei eres rippikoulu pappi.

        Holtiton seksuaalikäyttäytyminen ON tekemistä, vieläpä tyhmää sellaista. Asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että vaikka itse aktia voi kuvailla verbillä tehdä, lapsi syntyy tai hänet saadaan, JOS kaikki mienee niin kuin pitää ja siinä kaikessa ei ihmisen tekemisellä ole mitään sijaa.

      • miekkonen_ vaan
        normaali äiti kirjoitti:

        Toivon sydämestäni elämääsi valoa, joka palauttaisi kaiken sen kauneuden mitä elämä parhaimmillaan antaa.

        Tuntui pahalle lukea tekstiäsi, sillä niin syvä pettymys maailman luonnollisimpaan yhtälöön näyttäisi olevan kadonnut.. miehen ja naisen väliseen rakkauteen jonka luonnollinen tulos on synnyttää uutta elämää.

        Tottakai jokainen saa elää yksin, yhdessä, lapsilla tai ilman. Jokaisen pitäisi kuunnella sydäntään ja seurata mitä se tahtoo. Ja hyväksyä itsensä.

        Silloin kun ihminen pystyy hyväksymään itsenstä sellaisena kuin on, hänellä ei ole tarvetta syyttää tai arvostella toisten elämäntapaa.

        Elämä on ihanaa, ota siitä kaikki irti - rakastamalla!

        sä puhut asiaa! olen kanssasi eritttäin samaa mieltä!!

      • mielestäni jotain
        Mihin hävisi järki? kirjoitti:

        Holtiton seksuaalikäyttäytyminen ON tekemistä, vieläpä tyhmää sellaista. Asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että vaikka itse aktia voi kuvailla verbillä tehdä, lapsi syntyy tai hänet saadaan, JOS kaikki mienee niin kuin pitää ja siinä kaikessa ei ihmisen tekemisellä ole mitään sijaa.

        tekemistä kumminkin jos on ihmislapsesta kyse.

      • että lapsia saadaan
        Mihin hävisi järki? kirjoitti:

        Holtiton seksuaalikäyttäytyminen ON tekemistä, vieläpä tyhmää sellaista. Asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että vaikka itse aktia voi kuvailla verbillä tehdä, lapsi syntyy tai hänet saadaan, JOS kaikki mienee niin kuin pitää ja siinä kaikessa ei ihmisen tekemisellä ole mitään sijaa.

        kun niitä haluaa elikkä kantapään kautta oppii vai pitääskö sanoa mulkunpään kautta.

      • eikö se yrittäminen
        3 lasta saanut kirjoitti:

        Iimisellä on aika itsekkäästi nykyisin tapana määritellä kaikki tehdyksi, silloinkin, kun itsellä ei ole mitään ansiota. Lapset saadaan, mikäli kaikki miljoona ja risat asiaa osuu kohdalleen hedelmöityksestä syntymään. Tätä uskomatonta tapahtumaketjua ei edes leikillään voi kutsua tekemiseksi. Lapsi on lahja, joka saadaan.

        Liian moni pari jää ilman lasta monen vuoden yrittämisestä huolimatta. Mitä heille sanot? Ette vain osanneet tehdä lasta? Ikävä, ettette tehneet lasta?? Eikö paremmalta kuullosta ikävä, ettette saaneet lasta??

        Toivottavasti et erehdy koskaan sanomaan lapsettomuudesta kärsivälle parille tehneesi lapset. Se tuntuu lapsettomasta kuin piiskan iskulta. Voi tietysti olla, että asian tajuaa vain lapsettomuuden tuskan omakohtaisesti kokenut.

        oo tekemistä olenkaan.Jos on tehny kaikkensa sen eteen että olisi saanut lapsen eikä ole saanut niin eikö oo väärin sanoa etteivät he tehneet mitään sen eteen että olisivat saaneet lapsen koska lasta ei voi tehdä eikä sen asian eteen voi tehdä mitään kun niitä vaan tulee jostain niiku senttejä dnalta.

      • HUKASSA!
        mielestäni jotain kirjoitti:

        tekemistä kumminkin jos on ihmislapsesta kyse.

        Taas sai ihan yksinkertainen juttu uuden ulottuvuuden, jolla ei alkuperäisen asian kanssa ole mitään tekemistä. Kyllä tässä biologian kirjan asemesta tarvitaan äidinkielen oppeja..

        Yhdyntää voi tietysti kuvata tekemiseksi, hauskaksikin puuhasteluksi, mutta LASTEN TEKEMINEN???? Saanko reseptin, joka VARMASTI onnistuu??? Uskallan epäillä.

      • niin hienosti sanottu
        kärsein kirjoitti:

        ko. olioista, jotka paasasivat äitiydestään aj utelivat kaiken aikaa samoin. Itse ei mieheni kanssa saatu lapsia, joten pamautimme suoraan ja kerran suutuin sen jälkeen pohtivista lapsettomuushoitoasioista niin paljon, että sain erittäin humalaisen jumala-äitimuorin itkemään... Hyi minua... Pahin painajaiseni oli joutus 8 tuoreen äidin kanssa samaan ravintolapöytään, jossa puhuttiin kakasta, sen väristä, koostumuksesta jne... OMG!!!
        Nykyään itselläni on 9kk. poika, mutta onneksi en synnyttänyt aivojani mukulan mukana... Voi olla muutakin elämään... Ja toisia ei tosiaan luultavasti kiinnosta kaikki vaipanvaihdot jota päivisin teen... Heivaa se kamus helvetin tiittiin ja ota opikses, miten EI TULE käyttäytyä...

        "Onneksi en synnyttänyt aivojani sen mukulan mukana"!!!!! :D

        Kiitos!!!! ;P

        Meillä vasta yksi lapsi, hän nukkuu "ikilepoa" (kuollut). Synnytetty on ja.Jotain asioita ja kokemuksia hoidettu... Oli sitten "normaali" tai ei, ei ole tarvetta (ainakaan vielä ilmennyt) pitää suurta möyhkää. -Sen KAI voi pitää jostain muustakin, joka ei ole ihmisille niin henkilökohtainen asia..?

        Ja asia kuin asia: jos et siitä mitään tiedä, pidä turpasi kiinni, tai ole valmis kysymään ja selvittämään ENNEN "N.Mikkonen -mielipiteitäsi".

      • sanaan
        HUKASSA! kirjoitti:

        Taas sai ihan yksinkertainen juttu uuden ulottuvuuden, jolla ei alkuperäisen asian kanssa ole mitään tekemistä. Kyllä tässä biologian kirjan asemesta tarvitaan äidinkielen oppeja..

        Yhdyntää voi tietysti kuvata tekemiseksi, hauskaksikin puuhasteluksi, mutta LASTEN TEKEMINEN???? Saanko reseptin, joka VARMASTI onnistuu??? Uskallan epäillä.

        "tekeminen" takertuminen on pelkkää saivartelua. Lapsia saadaan, tehdään tai hankitaan tai mitä hyvänsä. Ne on vaan sanoja. Jokainen ymmärtää, ettei kaikki voi syystä tai toisesta saada lapsia, ja se on tietysti kurja juttu. Mutta jos lasten "tekeminen" jo sanana aiheuttaa noinkin kiivaita tunteita, niin voi voi.

      • plomm1
        Aikaa jäljellä kirjoitti:

        Ei kannata jonkun tyhmän kaverin kommenteista välittää!
        Sitten vasta 35 vuoden jälkeen alkaa jo olemaan ensimmäisen lapsen teossa joitakin riskitekijöitä, mutta nekään ei ole jokaisen kohdalla samaan aikaan.

        Oma äitini synnytti minut 47 vuotiaana ja tuli vielä 53 vuotiaanakin raskaaksi, joka ei kylläkään sitten ollut enää onnistunut raskaus.
        Ja ihan terve minä olen.. Ainakin äkkiä päältä päin uskois ;)

        Miksi aina ihmetellään sitä, miksi jollain ei ole lapsia ? Miksei sitä miksi jollain niitä on toistaa kymmentä?

        Yhtä onnellinen voi olla ilman niitäkin tai niiden kanssa.

      • LAPSETTOMUUS
        sanaan kirjoitti:

        "tekeminen" takertuminen on pelkkää saivartelua. Lapsia saadaan, tehdään tai hankitaan tai mitä hyvänsä. Ne on vaan sanoja. Jokainen ymmärtää, ettei kaikki voi syystä tai toisesta saada lapsia, ja se on tietysti kurja juttu. Mutta jos lasten "tekeminen" jo sanana aiheuttaa noinkin kiivaita tunteita, niin voi voi.

        ...voi kaikessa synkkydessään merkitä. Saivartelusta ei todella ole kysymys, kun haluaa käyttää sanoja tai termejä, jotka satuttavat vähiten.

        Lapsettomuuden kokevalle on testen tekeminen kauhistuttava ilmaisu.

      • KEHOTTAA
        eikö se yrittäminen kirjoitti:

        oo tekemistä olenkaan.Jos on tehny kaikkensa sen eteen että olisi saanut lapsen eikä ole saanut niin eikö oo väärin sanoa etteivät he tehneet mitään sen eteen että olisivat saaneet lapsen koska lasta ei voi tehdä eikä sen asian eteen voi tehdä mitään kun niitä vaan tulee jostain niiku senttejä dnalta.

        ... palauttelemaan kotikielioppia päähän.
        Sitten voi ehkä osata käyttää verbejä oikein.

      • mulla oli hauskaa
        että mitä oot menny kirjoitti:

        TEKEMÄÄN.Kukaan ei sanonu että olisin saanu jotain ei eres rippikoulu pappi.

        kun luin niitä. tää keskustelu kun meni ihan pilkunviilaukseksi ja aiheen viereen.

      • ASIAAN??
        eikö se yrittäminen kirjoitti:

        oo tekemistä olenkaan.Jos on tehny kaikkensa sen eteen että olisi saanut lapsen eikä ole saanut niin eikö oo väärin sanoa etteivät he tehneet mitään sen eteen että olisivat saaneet lapsen koska lasta ei voi tehdä eikä sen asian eteen voi tehdä mitään kun niitä vaan tulee jostain niiku senttejä dnalta.

        Lapsen alulle saamiseksi on todella TEHTÄVÄ jotain. Kutsutaan sitä nyt vaikka puuhasteluksi tai hauskan pidoksi TAI TYÖKSI. TYÖ tunnetusti tehdään, vaikka siitäkään ei nykypäivänä voi mennä takuuseen.

        Se, mitä tämän "tekemisen" jälkeen tapahtuu ei enää ole ihmisen tekemisestä kiinni. Lapsi saadaan tai syntyy, jos kaikki menee hyvin. Siihen ei enää tekeminen auta. Itsestä huolehtiminen raskauden aikana kylläkin.

      • E.N
        niin hienosti sanottu kirjoitti:

        "Onneksi en synnyttänyt aivojani sen mukulan mukana"!!!!! :D

        Kiitos!!!! ;P

        Meillä vasta yksi lapsi, hän nukkuu "ikilepoa" (kuollut). Synnytetty on ja.Jotain asioita ja kokemuksia hoidettu... Oli sitten "normaali" tai ei, ei ole tarvetta (ainakaan vielä ilmennyt) pitää suurta möyhkää. -Sen KAI voi pitää jostain muustakin, joka ei ole ihmisille niin henkilökohtainen asia..?

        Ja asia kuin asia: jos et siitä mitään tiedä, pidä turpasi kiinni, tai ole valmis kysymään ja selvittämään ENNEN "N.Mikkonen -mielipiteitäsi".

        Itse en ole synnyttänyt, mutta mukana ollt.Se on jotain mailmaa ihmeelisempää kun näkee kun vasta syntynyt lapsi näkee sen tilan mihin syntyi.
        Näin miehen näkökulmasta katsottuna. 4 tyttölapsen isänä.
        En Tiedä mikä maiilmassa voisi olla kamalampaa Äidille tai Isälle lapsen menettäminen.
        Siskokin aikoinaan synnytti kaksospojat jotka
        taistelivat kuukauden verran tässä maailmassa,ja ovat nukkuneet jo ikiunta noin 16 vuotta.
        En Tiedä miten Sisko ja hänen silloisen aviopuolisonsa sen kestivät ja kestävät
        koska sitä ei voi pyyhkiä ja unohtaa, pahana unena. Naiset taitavat olla meitä miehiä näissä asioissa vahvempia.
        Kaikille lapsensa tai lähimmäisensä menettäneille jaksamista.

      • Tushu
        Nimetön kirjoitti:

        Mulla on sama homma, vaiks en mä siitä niin hirveesti välitä. Lähinnä se painostus tulee kyllä työkavereilta.
        Mun kaverit on kyllä raskauden jälkeen olleet ihan normaaleja eikä käyttäytynyt millään oudolla tavalla. Raskauden jälkeen voi kyllä tulla kaiken maailman masennuksia tai käyttäytyä erilailla miten ennen.
        Ihmettelen suuresti miksi tämä joka keskustelun on aloittanut ei ole keskustellut asiasta ystävänsä kanssa ja kirjoittelee tämmösiä tänne keskustelupalstoille. Jos ei itsellä ole lapsia eikä tiedä raskaudesta taikka lapsista kovinkaan paljon, niin sillon ei pitäisi olla niin hätänen arvostelemaan. Juttelemalla asioista saa selvää. Kannattaisi vissiin jutella myös tämän ystävän miehen kanssa ja kysyä, että onko kaikki hänen mielestään ok!

        ... tiedä lapsettoman elämästä ja sen perusteista, ei pitäisi olla kovin hätäinen arvostelemaan.

        LUE, kakara, mitä avauksessa sanotaan! Siinä mitään kritisoida, siinä ollaan hädässä kun kivasta tuleekin kakka!

        Nähnyt liikaa näitä äitiyden myötä itsensä liian hyväksi luulevia yli-äitejä. Omani oli täysi horo, alkoholisti. Oikein Äiti.

      • tekisit lasta
        Tehty kirjoitti:

        Eiköhän se nyt enemmän kuitenkin tekemistä vaadi. Vaikka jätettäis se seksin osuus pois, ni kyllä siinä silti on aika paljon tekemistä.

        Kyllähän lapsia saadaan, mutta ei se kuule ilman tekemistä tule, että josko siinä nyt olis sulla tullut pikku virhe.

        voi olla ettet silti saa.

      • Nimetön
        että mitä oot menny kirjoitti:

        TEKEMÄÄN.Kukaan ei sanonu että olisin saanu jotain ei eres rippikoulu pappi.

        No minä sen nyt sitten sanon: SAIT toosaa, pesää, römpsää...

      • ei paljon koske..
        3 lasta saanut kirjoitti:

        Iimisellä on aika itsekkäästi nykyisin tapana määritellä kaikki tehdyksi, silloinkin, kun itsellä ei ole mitään ansiota. Lapset saadaan, mikäli kaikki miljoona ja risat asiaa osuu kohdalleen hedelmöityksestä syntymään. Tätä uskomatonta tapahtumaketjua ei edes leikillään voi kutsua tekemiseksi. Lapsi on lahja, joka saadaan.

        Liian moni pari jää ilman lasta monen vuoden yrittämisestä huolimatta. Mitä heille sanot? Ette vain osanneet tehdä lasta? Ikävä, ettette tehneet lasta?? Eikö paremmalta kuullosta ikävä, ettette saaneet lasta??

        Toivottavasti et erehdy koskaan sanomaan lapsettomuudesta kärsivälle parille tehneesi lapset. Se tuntuu lapsettomasta kuin piiskan iskulta. Voi tietysti olla, että asian tajuaa vain lapsettomuuden tuskan omakohtaisesti kokenut.

        Voi näitä superäitejähän on pilvin pimein mitkä saarnaa äitiyden ihanuutta julkisesti, mutta kotona on hermot jatkuvasti riekaleina lapsilauman kanssa. Mulla on 10v lasten väli, mut on siitä saanu kuulla, miten väärin se on lapsia kohtaan, kun ei ole toisileen kaveriksi ym. Mä en vaan tajuu mitä toisten lastenteko ym. yksityisasiat muille kuuluu. mutta luulenpa näitten monilapsisten olevan kateellisia, kun toisilla on muutakin elämää ja ennenkaikkee aikaa itselle ja PARISUHTEELLE.Tehkää ite lapsia vaikka joka vuosi, mutta älkää tuputtako mallia muille!!!!

      • iäti lapseton
        mä 27 kirjoitti:

        Eihän nykyään 27 lapseton ole mitään..
        ei pidä ottaa niin paljon paineita siitä!
        EI elämää ole vain yhtä lapsitekoa ja naimisiin menoa..
        On paljon muutakin.
        Olen itse ainakin huomannut kuinka suhteet kariutuu lapsen tulon takia/naimisiin menon takia.
        Tai jos ei kariudu niin ollaan sit hampaat irvees,muka rakastetaan toisiaan,mutta miten se onni näkyy päälepäin?

        Olen 28vee,eronnu 3 pitkästä suhteesta,muutamasta lyhkäsestä tms.. en vaan jaksa enää tota sama touhuu,oon niin kurkkua myöten täynnä.
        Mua ei vois vähempäkään kiinnostaa lapsiteko,koska haluan elää nuoruuden vapaasti.
        Matkustaa ja tehdä asioita,ilman et joku on riippuvainen minusta.
        Yhtävyhin nykyään voi tulla raksaaksi 40vuotiaana.
        Mulla ei ole kiire ja en edes ehkä halua omia lapsia!
        Ei ole väärin ajatella omaa parasta ja sitä että tässä maailmassa on jo niin paljon hyvättyjä,aviottomia ja eroperheisiä kakaroita.
        EHken vaan halua sellasta!
        Kun se lapsi tulee,se on sit forewer,ei edes 18vee ikä riitä että sen kanssa loppuis murheet.
        Mä en halua olla kuten muut. Lapsen syntymä,sen kasvatus,eläkkeelle ja elämä onkin ohi... eeeeiii!
        Kerran vain eletään,ei se noin pitäs mennä!

        Olen täysin samaa mieltä, että elämä eletään itselle. Ei lapsille. Jokaisella on vain yksi elämä. Jos haluaa matkustella ja olla itsenäinen niin mitä pahaa siinä on. Nautintohan se on ettei tarvitse kuunnella parkua ja vaihtaa kakkavaippoja. Saa mennä niin kun huvittaa!

      • koska tekemisessä on ollut ...
        3 nuoren äiti kirjoitti:

        Sinulla on onnea, kun olet 5 lapsen äiti. On kuitenkin väärin ja julmaakin sanoa, että¨lapset jotenkin tehtäisiin. Lapset saadaan, JOS saadaan. Kaikki eivät valitettavasti toiveista huokimatta koskaan saa lapsia.

        Lopettakaa nyt hyvän saan aikana tämän fraasin jankkaaminen "lapsia ei tehdä". Suurin osa tekee niitä ja samalla taitavat saadakin.

      • Jut
        .......... kirjoitti:

        toisten lapsenteot kuuluu kellekään?NIITÄ EI OLE PAKKO TEHDÄ YHTÄÄN!!! tuo kyllä vaikutti niin sekopäiseltä,et huhhuh!Mitä ihanaa on rääkyvissä lapsissa ja perhe-elämässä? Ei mitään! Parempi vain nauttia pelkästä parisuhteesta ja ei saada eikä tehdä yhtään lasta!

        Älä nyt, lapset ovat ihania ja kyllä niitä kannattaa hankkia...
        Ei kaikki muutu hirviöiksi, kait se on ohimenevää jos niin käy! Tsemppiä!

      • Tässä oikein hyvä
        että mitä oot menny kirjoitti:

        TEKEMÄÄN.Kukaan ei sanonu että olisin saanu jotain ei eres rippikoulu pappi.

        selvennys saajille.

      • jauhakaa nyt sanojen merkit...
        3 nuoren äiti kirjoitti:

        Sinulla on onnea, kun olet 5 lapsen äiti. On kuitenkin väärin ja julmaakin sanoa, että¨lapset jotenkin tehtäisiin. Lapset saadaan, JOS saadaan. Kaikki eivät valitettavasti toiveista huokimatta koskaan saa lapsia.

        Laitan ruokaa suuhuni, mutta siihen loppuukin sitten oma tekemiseni. Tuurista ja monesta muusta asiasta on kiinni se, meneekö ruoka koskaan perille. Sama juttu lapsen tekemisen ja saamisen kanssa. Alkutekeminen on sama kaikilla, loput hoituu jos hoituu.

      • maximillian
        3 nuoren äiti kirjoitti:

        Sinulla on onnea, kun olet 5 lapsen äiti. On kuitenkin väärin ja julmaakin sanoa, että¨lapset jotenkin tehtäisiin. Lapset saadaan, JOS saadaan. Kaikki eivät valitettavasti toiveista huokimatta koskaan saa lapsia.

        eiköhän se luonto ole tänkin asian hoitanut niin, että kaikkia yksilöitä ei kannata jatkojalostaa lajin tulevaisuuden takia. Joku vika fyysisesti, luonneseikka tms... Monella ois syytä ihan vaan kattoo peiliin hieman itsekriittisesti ja miettiä, että haluaako sen näköisillä geeneillä tehdä jälkeläistä kärsimään ja kiusattavaksi.

      • joku
        .......... kirjoitti:

        toisten lapsenteot kuuluu kellekään?NIITÄ EI OLE PAKKO TEHDÄ YHTÄÄN!!! tuo kyllä vaikutti niin sekopäiseltä,et huhhuh!Mitä ihanaa on rääkyvissä lapsissa ja perhe-elämässä? Ei mitään! Parempi vain nauttia pelkästä parisuhteesta ja ei saada eikä tehdä yhtään lasta!

        Nyt osuit naulan kantaan!!! Olen samaa mieltä lapsista. Lapset ovat kivoja kunhan ne eivät ole omia!!!

      • -----------------
        iäti lapseton kirjoitti:

        Olen täysin samaa mieltä, että elämä eletään itselle. Ei lapsille. Jokaisella on vain yksi elämä. Jos haluaa matkustella ja olla itsenäinen niin mitä pahaa siinä on. Nautintohan se on ettei tarvitse kuunnella parkua ja vaihtaa kakkavaippoja. Saa mennä niin kun huvittaa!

        "Nautintohan se on ettei tarvitse kuunnella parkua ja vaihtaa kakkavaippoja."

        meillä on vajaa kolme kuukautta vanha esikoinen, ja täytyy sanoa, että sana "onnellisuus" on vauvan myötä saanut ihan uusia merkityksiä. Rajoittaahan lapsi elämää ja on rankkaa, mutta on siinä tämä toinenkin puoli.

        kaikkea ei voi saada, elämä on valintoja...

      • ...
        sanaan kirjoitti:

        "tekeminen" takertuminen on pelkkää saivartelua. Lapsia saadaan, tehdään tai hankitaan tai mitä hyvänsä. Ne on vaan sanoja. Jokainen ymmärtää, ettei kaikki voi syystä tai toisesta saada lapsia, ja se on tietysti kurja juttu. Mutta jos lasten "tekeminen" jo sanana aiheuttaa noinkin kiivaita tunteita, niin voi voi.

        Se on jännä huomata kuinka AINA kun tulee puheeksi nämä lasten saamiset/tekemiset/hankkimiset, niin nousee kova sana sota. Kummallista pilkunviilaamista. Jokainen varmasti käsittää mitä joku tarkoittaa sanalla "tehdä lapsi", tai "saada lapsi". Miksi niihin pitää aina puuttua? Joo, se on todellakin valitettavaa etteivät kaikki saa lapsia, tiedän sellaisia pareja, mutta en ymmärrä miksi heitä pitää jotenkin niin suojella että kielletään muita käyttämästä sellaista kielikuvaa kuin haluaa? Joillakin tulee melkein raivonpuuska jos joku sanoo että "haluaisin tehdä lapsen". En voi kuin pyöritellä silmiä... Siis oikeasti, mitä sitten jos joku haluaa puhua lapsen teko yrityksestä tuolla tavalla? Ei se ole keneltäkään toiselta pois. Ketään ei ole pilkattu tai nimitelty eikä kenellekään ole oltu ilkeitä, niin on aivan turha vetää siitä aina herneet nenään. Ihmisten pitäisi oppia vähän relaamaan tässä asiassa.

      • sitten sitä saamista
        LAPSETTOMUUS kirjoitti:

        ...voi kaikessa synkkydessään merkitä. Saivartelusta ei todella ole kysymys, kun haluaa käyttää sanoja tai termejä, jotka satuttavat vähiten.

        Lapsettomuuden kokevalle on testen tekeminen kauhistuttava ilmaisu.

        niin voihan siitäkin vetää herneet nenään.Elikkä jos lapsi on jumalan lahja ja lapsi saadaan niin eikö selainen joka ei saa lasta voi ajatella että on niin huono ihminen ettei jumala anna hänelle sitä lahjaa että on kauhia sanonta tämäkin ja siihen tekemiseen nähden mielestän vielä kauhiampi.Niin ja onhan niitäkin ihmisiä jotka eivät saa eres sitä kumppania jonka kanssa voisi saada tai tehdä lapsen.Tämä maailma vaan on epäreilu paikka.Joillekin tulee lapsia vaikkei niitä haluakaan ja se ei oo niiden oma vika ainakaan jos ajatelaan että niitä saadaan.

      • ettet loukkaa
        3 nuoren äiti kirjoitti:

        Sinulla on onnea, kun olet 5 lapsen äiti. On kuitenkin väärin ja julmaakin sanoa, että¨lapset jotenkin tehtäisiin. Lapset saadaan, JOS saadaan. Kaikki eivät valitettavasti toiveista huokimatta koskaan saa lapsia.

        lapsettomia ihmisiä kun niitä mielestäsi saadaan lahjana ja ehkäisyhän on yhtäkuin olla vastaanottamatta lahjaa ja lasta.Lestaariolaaset ajattelee just näin ja heitä syyllistetään siitä kun eivät käytä ehkääsyä.On vähän kummalista tää nykyajan syyllistäminen ja tosiasiootten vääristelyä.Aika ristiriitaasta puhetta eikä ajatella asioota kun yhdestä kulmasta.

      • Rolig
        ettet loukkaa kirjoitti:

        lapsettomia ihmisiä kun niitä mielestäsi saadaan lahjana ja ehkäisyhän on yhtäkuin olla vastaanottamatta lahjaa ja lasta.Lestaariolaaset ajattelee just näin ja heitä syyllistetään siitä kun eivät käytä ehkääsyä.On vähän kummalista tää nykyajan syyllistäminen ja tosiasiootten vääristelyä.Aika ristiriitaasta puhetta eikä ajatella asioota kun yhdestä kulmasta.

        Tuntuu olevan se yksioikoinen näkökanta sielä päässä. Olen kokemut lapsettomuuden tuskan kaikesta "TEKEMISESTÄ" huolimatta. Totuus on se, että lapset syntyvät jos ovat syntyäkseen, EI heitä tuosta noin vain tehdä.

        Uskontoa on tunnekuohun vallassa turha sotkea tähän. Syntyvyyden säännöstely ehkäisemällä on ihan eri asia. Toki ehkäisyä pitää käyttää, jos lapset eivät ole toivottuja.

        Niin ehkäisystä kuin "tekemisestä" huolimatta lapsia tulee tai ei tule. Ihminen kuvittelee voivansa hallita luonnon toimia ihan miten vain. Lapsettomuudeta kärsivälle lause "tehtiin lapsi" kertoo vain suuresta ymmärtämättömyydestä elämää kohtaan ja luulosta voida hallita niinkin monisäikeistä asiaa kuin lapsen saaminen.

        Kysymys on siis käsitteestä, ei mistään luulosta voida siirtää vastuu lapsen syntymästä jonkun, esimerkiksi uskonnon harteille.

      • silloin pitää
        Rolig kirjoitti:

        Tuntuu olevan se yksioikoinen näkökanta sielä päässä. Olen kokemut lapsettomuuden tuskan kaikesta "TEKEMISESTÄ" huolimatta. Totuus on se, että lapset syntyvät jos ovat syntyäkseen, EI heitä tuosta noin vain tehdä.

        Uskontoa on tunnekuohun vallassa turha sotkea tähän. Syntyvyyden säännöstely ehkäisemällä on ihan eri asia. Toki ehkäisyä pitää käyttää, jos lapset eivät ole toivottuja.

        Niin ehkäisystä kuin "tekemisestä" huolimatta lapsia tulee tai ei tule. Ihminen kuvittelee voivansa hallita luonnon toimia ihan miten vain. Lapsettomuudeta kärsivälle lause "tehtiin lapsi" kertoo vain suuresta ymmärtämättömyydestä elämää kohtaan ja luulosta voida hallita niinkin monisäikeistä asiaa kuin lapsen saaminen.

        Kysymys on siis käsitteestä, ei mistään luulosta voida siirtää vastuu lapsen syntymästä jonkun, esimerkiksi uskonnon harteille.

        jonkinlainen päätös TEHDÄ jos käyttää ehkäisyä ja sitten jättää sen pois että saa lapsen.Onko vaikeeta ymärtää.Kuinkas esimerkiksi viinin teko sitäkö vaan saadaan eikä tarvitse tehdä kun se alkoholi vaan muodostuu itsestään eikä ole tekiän käsissä tämä ihmeellinen prosessi.

      • viinikin joskus
        Rolig kirjoitti:

        Tuntuu olevan se yksioikoinen näkökanta sielä päässä. Olen kokemut lapsettomuuden tuskan kaikesta "TEKEMISESTÄ" huolimatta. Totuus on se, että lapset syntyvät jos ovat syntyäkseen, EI heitä tuosta noin vain tehdä.

        Uskontoa on tunnekuohun vallassa turha sotkea tähän. Syntyvyyden säännöstely ehkäisemällä on ihan eri asia. Toki ehkäisyä pitää käyttää, jos lapset eivät ole toivottuja.

        Niin ehkäisystä kuin "tekemisestä" huolimatta lapsia tulee tai ei tule. Ihminen kuvittelee voivansa hallita luonnon toimia ihan miten vain. Lapsettomuudeta kärsivälle lause "tehtiin lapsi" kertoo vain suuresta ymmärtämättömyydestä elämää kohtaan ja luulosta voida hallita niinkin monisäikeistä asiaa kuin lapsen saaminen.

        Kysymys on siis käsitteestä, ei mistään luulosta voida siirtää vastuu lapsen syntymästä jonkun, esimerkiksi uskonnon harteille.

        epäonistuu.

      • ..............
        me tehtiin kaksi kirjoitti:

        Ensimääsen tekoon ei paljon menny aikaa mutta toista oikeen tosiaan tehtiin 2.v ja sitten se saatiin tehtyä elikkä toisen tekeminen oikeen tuntuu tekemiseltä mutta minusta ihan kivalta tekemiseltä.Ei niitä olisi saatu tehtyä jos ei olisi oltu yhdynnäsä.Lukekaa vähän biolokiaa.

        Juntti. Se on biologia. G:llä!!

      • Rolig
        ... kirjoitti:

        Se on jännä huomata kuinka AINA kun tulee puheeksi nämä lasten saamiset/tekemiset/hankkimiset, niin nousee kova sana sota. Kummallista pilkunviilaamista. Jokainen varmasti käsittää mitä joku tarkoittaa sanalla "tehdä lapsi", tai "saada lapsi". Miksi niihin pitää aina puuttua? Joo, se on todellakin valitettavaa etteivät kaikki saa lapsia, tiedän sellaisia pareja, mutta en ymmärrä miksi heitä pitää jotenkin niin suojella että kielletään muita käyttämästä sellaista kielikuvaa kuin haluaa? Joillakin tulee melkein raivonpuuska jos joku sanoo että "haluaisin tehdä lapsen". En voi kuin pyöritellä silmiä... Siis oikeasti, mitä sitten jos joku haluaa puhua lapsen teko yrityksestä tuolla tavalla? Ei se ole keneltäkään toiselta pois. Ketään ei ole pilkattu tai nimitelty eikä kenellekään ole oltu ilkeitä, niin on aivan turha vetää siitä aina herneet nenään. Ihmisten pitäisi oppia vähän relaamaan tässä asiassa.

        .. on niin kova paikka, ettei sen kanssa osaa "relata", valitettavasti. Kysymyksessä on loputon surutyö, jota lapsia "tekevät" rehvastelullaan vielä pahentavat. Ei toki tarvitse herneitä nenäänsä vedellä (se ei sitä paitsi tunnu kivalta), mutta keskustelussa voi ottaa huomioon muidenkin tunteita.

      • Rolig
        silloin pitää kirjoitti:

        jonkinlainen päätös TEHDÄ jos käyttää ehkäisyä ja sitten jättää sen pois että saa lapsen.Onko vaikeeta ymärtää.Kuinkas esimerkiksi viinin teko sitäkö vaan saadaan eikä tarvitse tehdä kun se alkoholi vaan muodostuu itsestään eikä ole tekiän käsissä tämä ihmeellinen prosessi.

        ... annettu, ei voi kauhalla ottaa. Niin se on. Valitettavasti.

      • ...
        Rolig kirjoitti:

        .. on niin kova paikka, ettei sen kanssa osaa "relata", valitettavasti. Kysymyksessä on loputon surutyö, jota lapsia "tekevät" rehvastelullaan vielä pahentavat. Ei toki tarvitse herneitä nenäänsä vedellä (se ei sitä paitsi tunnu kivalta), mutta keskustelussa voi ottaa huomioon muidenkin tunteita.

        pitää huomioida muita, niitäkin jotka eivät ole lapsettomia, kaikkia. Tarkoitin vain että tuntuu sellaiselta että niiden lapsettomien ympärillä pitää aivan kuin hiipiä sukkasilla ettei heitä vain loukkaisi. Ja kaikki siis sen yhden sanan takia. Sitä tarkoitan. Ja yhtähän lailla lapsettomien kannattaa yrittää nähdä asian sellaisten kannalta jotka saavat lapsia. Mielestäni se kuuluu mennä molemmin päin. Ketään kun ei olla tahallaan vinoilemassa. Jos jollain on lapsettomuus vielä niin arka asia että sanonta "tehdä lapsi" loukkaa, niin silloin ehdotan ettei varmaan kannata lueskella mitään palstoja semmoisesta asiasta ja kiusata itseään.

    • gsdmnfsdfmsdlö

      mietin että voiskohan tossa olla takana raskauden jälkeinen masennus? sehän voi purkautua erinäisillä tavoilla, kuten masennus siis muutenkin. ei vaan halua näyttää että hänellä menee huonosti niin yrittää sen takia kovasti kaikille meluta miten ihanaa äitinä oleminen on, ettei totuus tulisi julki.

      • minustakin,

        tai sitten jotkut äidit tosiaan jotenkin "pimahtavat" äitiyden myötä, alkavat pitää itseään jotenkin lähes jumalolentoina, kun ovat lapsen saattaneet maailmaan. Ja ovat sitä mieltä että lapsettomat eivät ymmärrä mistään mitään.
        Mutta kovin vahvasti itsekin ap reagoit tuohon ystäväsi käytökseen, kutsut ällöttäväksi ja hirviöksi???! mistä moinen vahva reaktio? anna hänen höyrytä äitiyttään, ei sun siitä tarvitse välittää sen kummemmin.

        Tai sitten voi olla tosiaan tuo masennuskin, tai muuten vaan hormonit sekaisin synnytyksen jälkeen. Ja alkoholia ekaa kertaa pitkän ajan jälkeen.....niin ihmekös tuo. Voi se tuo käytös siitä pian palautua normaaliksi!

      • Iskä vaan

        Olen ihan samaa mieltä nimimerkin "gsdmnfsdfmsdlö" kanssa! Se on se masennus. Piste!!!

      • tai-siis-jo-pimahtanut
        Iskä vaan kirjoitti:

        Olen ihan samaa mieltä nimimerkin "gsdmnfsdfmsdlö" kanssa! Se on se masennus. Piste!!!

        Masentunut ei käyttäydy noin. Masentunut makaa sängyssä eikä halua nähdä ja kuulla kenestäkään saati vastailla puhelimeen. Sallikaa mun nauraa että järjestäisi lapsen esittelytilaisuuksia tai kutsuja ja bailuja.
        Tuo muija on todellisesti mennyt psykoosiin jossa on puhjennut kaksisuuntainen mielialahäiriö ja elää nyt sitä maanista vaihetta; hirveä faarti touhuta, askarrella, puhua pulputtaa, jumaloida jotain yhtä ainutta asiaa (tällä kertaa lasta kun sellainen kapistus sattuu olemaan) jne. Lapsi ei olekaan hänelle rakkauden hedelmä tai lapsi sanan merkityksessä. Vaan esine jonka kautta hän kompensoi omaa käyttäytymistään, arvoaan ja "hyväksytyksi" tulemistaan. Siis se muija on pimahtanut yksinkertaisesti. Osan voi pistää tietysti alkoholin piikkiin. Kertoja ei tainnut mainita kuinka se (tuo) muija käyttäytyy selvinpäin ja puhelimessa? (Lukaisin tarinasta pääosion). Mutta mutta. En minäkään miehenä katsoisi moista menoa saati hänen puolisona. Pitäisikö hiven sääliä hänen miestään. Ämmän hössäys on mennyt niin pitkälle että taitaa jäädä puolisokin aivan syrjään siitä elämän keskiöstä.

      • stressitilanne

        hormoonit hyrrää, lapsen hoidosta ja vastuusta oleva stressitilanne päällä, tilanne on aivan toisenlainen kuin vieläpä ennen raskautta, joka myös vaikuttaa hormonitasapainoon ja käyttäytymiseen.

        Kun tähän tilanteeseen sekoitetaan vielä alkoholia, ei mielestäni tarvitse yhtään ihmetellä että käyttäytyy miten sattuu ...

        Muutamissa vertaispopulaatioissa, mm. hiirillä ja rotilla stressireaktioissa emon on todettu jopa syöneen poikasensa.

        Toivottavasti voitte vuosien jälkeen yhdessä todeta, miten ihminen elämä muuttuu ja ihmiset sen mukana. Mikään ei kuittenkaan ole tärkeämpää kuin tämä muutos.

      • monta tapaa,
        tai-siis-jo-pimahtanut kirjoitti:

        Masentunut ei käyttäydy noin. Masentunut makaa sängyssä eikä halua nähdä ja kuulla kenestäkään saati vastailla puhelimeen. Sallikaa mun nauraa että järjestäisi lapsen esittelytilaisuuksia tai kutsuja ja bailuja.
        Tuo muija on todellisesti mennyt psykoosiin jossa on puhjennut kaksisuuntainen mielialahäiriö ja elää nyt sitä maanista vaihetta; hirveä faarti touhuta, askarrella, puhua pulputtaa, jumaloida jotain yhtä ainutta asiaa (tällä kertaa lasta kun sellainen kapistus sattuu olemaan) jne. Lapsi ei olekaan hänelle rakkauden hedelmä tai lapsi sanan merkityksessä. Vaan esine jonka kautta hän kompensoi omaa käyttäytymistään, arvoaan ja "hyväksytyksi" tulemistaan. Siis se muija on pimahtanut yksinkertaisesti. Osan voi pistää tietysti alkoholin piikkiin. Kertoja ei tainnut mainita kuinka se (tuo) muija käyttäytyy selvinpäin ja puhelimessa? (Lukaisin tarinasta pääosion). Mutta mutta. En minäkään miehenä katsoisi moista menoa saati hänen puolisona. Pitäisikö hiven sääliä hänen miestään. Ämmän hössäys on mennyt niin pitkälle että taitaa jäädä puolisokin aivan syrjään siitä elämän keskiöstä.

        -pulpahtaa esiin. maanis debressio on tänään tätä,huomenna taas aivan toisin.vaimoni sairastaa sitä.nyt on 10v lääkkeillä ,ei oo niin paha.vieläkin karkaa mopo,tulee ummet ja lammet ja minä aina syyllinen.(ollut hoidossa 3 kertaa )en sano että tää tapaus on sitä,mutta meillä näin oli.saattoi olla puoli vuotta pois 2 kertaa.ei mitään havaintoa .näin 80-90 luvulla,

      • voi käyttäytyä
        tai-siis-jo-pimahtanut kirjoitti:

        Masentunut ei käyttäydy noin. Masentunut makaa sängyssä eikä halua nähdä ja kuulla kenestäkään saati vastailla puhelimeen. Sallikaa mun nauraa että järjestäisi lapsen esittelytilaisuuksia tai kutsuja ja bailuja.
        Tuo muija on todellisesti mennyt psykoosiin jossa on puhjennut kaksisuuntainen mielialahäiriö ja elää nyt sitä maanista vaihetta; hirveä faarti touhuta, askarrella, puhua pulputtaa, jumaloida jotain yhtä ainutta asiaa (tällä kertaa lasta kun sellainen kapistus sattuu olemaan) jne. Lapsi ei olekaan hänelle rakkauden hedelmä tai lapsi sanan merkityksessä. Vaan esine jonka kautta hän kompensoi omaa käyttäytymistään, arvoaan ja "hyväksytyksi" tulemistaan. Siis se muija on pimahtanut yksinkertaisesti. Osan voi pistää tietysti alkoholin piikkiin. Kertoja ei tainnut mainita kuinka se (tuo) muija käyttäytyy selvinpäin ja puhelimessa? (Lukaisin tarinasta pääosion). Mutta mutta. En minäkään miehenä katsoisi moista menoa saati hänen puolisona. Pitäisikö hiven sääliä hänen miestään. Ämmän hössäys on mennyt niin pitkälle että taitaa jäädä puolisokin aivan syrjään siitä elämän keskiöstä.

        Miten vain joillakin masennus ilmenee agressiivisuutena kuten mulla.

      • ota-tai-jätä
        tai-siis-jo-pimahtanut kirjoitti:

        Masentunut ei käyttäydy noin. Masentunut makaa sängyssä eikä halua nähdä ja kuulla kenestäkään saati vastailla puhelimeen. Sallikaa mun nauraa että järjestäisi lapsen esittelytilaisuuksia tai kutsuja ja bailuja.
        Tuo muija on todellisesti mennyt psykoosiin jossa on puhjennut kaksisuuntainen mielialahäiriö ja elää nyt sitä maanista vaihetta; hirveä faarti touhuta, askarrella, puhua pulputtaa, jumaloida jotain yhtä ainutta asiaa (tällä kertaa lasta kun sellainen kapistus sattuu olemaan) jne. Lapsi ei olekaan hänelle rakkauden hedelmä tai lapsi sanan merkityksessä. Vaan esine jonka kautta hän kompensoi omaa käyttäytymistään, arvoaan ja "hyväksytyksi" tulemistaan. Siis se muija on pimahtanut yksinkertaisesti. Osan voi pistää tietysti alkoholin piikkiin. Kertoja ei tainnut mainita kuinka se (tuo) muija käyttäytyy selvinpäin ja puhelimessa? (Lukaisin tarinasta pääosion). Mutta mutta. En minäkään miehenä katsoisi moista menoa saati hänen puolisona. Pitäisikö hiven sääliä hänen miestään. Ämmän hössäys on mennyt niin pitkälle että taitaa jäädä puolisokin aivan syrjään siitä elämän keskiöstä.

        Oletkos vähän säälittävä. Masennus ilmenee eri ihmisillä hyvinkin eri tavalla. Juuri sinunlaistesi vuoksi masentuneet eivät uskalla kertoa sairaudestaan. Dorka.

      • Normaali äiti
        tai-siis-jo-pimahtanut kirjoitti:

        Masentunut ei käyttäydy noin. Masentunut makaa sängyssä eikä halua nähdä ja kuulla kenestäkään saati vastailla puhelimeen. Sallikaa mun nauraa että järjestäisi lapsen esittelytilaisuuksia tai kutsuja ja bailuja.
        Tuo muija on todellisesti mennyt psykoosiin jossa on puhjennut kaksisuuntainen mielialahäiriö ja elää nyt sitä maanista vaihetta; hirveä faarti touhuta, askarrella, puhua pulputtaa, jumaloida jotain yhtä ainutta asiaa (tällä kertaa lasta kun sellainen kapistus sattuu olemaan) jne. Lapsi ei olekaan hänelle rakkauden hedelmä tai lapsi sanan merkityksessä. Vaan esine jonka kautta hän kompensoi omaa käyttäytymistään, arvoaan ja "hyväksytyksi" tulemistaan. Siis se muija on pimahtanut yksinkertaisesti. Osan voi pistää tietysti alkoholin piikkiin. Kertoja ei tainnut mainita kuinka se (tuo) muija käyttäytyy selvinpäin ja puhelimessa? (Lukaisin tarinasta pääosion). Mutta mutta. En minäkään miehenä katsoisi moista menoa saati hänen puolisona. Pitäisikö hiven sääliä hänen miestään. Ämmän hössäys on mennyt niin pitkälle että taitaa jäädä puolisokin aivan syrjään siitä elämän keskiöstä.

        millainen ihminen kirjoittaa tähän malliin ihmisistä, lapsista...

        Ehkä elämäänsä pettynyt ja näkee ympärillään pettymystä.

        Jokainen ihminen on täydellinen! Joillakin vaan sattuu olemaan perimä joka on heittänyt kuraa enemmän kuin toisilla. Ja jos ympäristö jatkaa tuon kuran heittämistä - ei se täydellisyys pysty tulemaan esiin koskaan.

        Valoa elämääsi!

      • A-nn-ika

        olen samaa mieltä, käytöksellä nainen varmasti haluaa peitellä elämänsä todellista tilaa. Ikäänkuin vastareaktiona puhuu omasta elämästään päinvastoin. Ihanaa! pitäisi lukea kamalaa! Ja kuten sanoit alkoholilla oli osuutta asiaan... ota puheeksi selvinpäin, varmaan ystäväsikin on nolo tapahtuman jälkeen.

      • kaveri just
        minustakin, kirjoitti:

        tai sitten jotkut äidit tosiaan jotenkin "pimahtavat" äitiyden myötä, alkavat pitää itseään jotenkin lähes jumalolentoina, kun ovat lapsen saattaneet maailmaan. Ja ovat sitä mieltä että lapsettomat eivät ymmärrä mistään mitään.
        Mutta kovin vahvasti itsekin ap reagoit tuohon ystäväsi käytökseen, kutsut ällöttäväksi ja hirviöksi???! mistä moinen vahva reaktio? anna hänen höyrytä äitiyttään, ei sun siitä tarvitse välittää sen kummemmin.

        Tai sitten voi olla tosiaan tuo masennuskin, tai muuten vaan hormonit sekaisin synnytyksen jälkeen. Ja alkoholia ekaa kertaa pitkän ajan jälkeen.....niin ihmekös tuo. Voi se tuo käytös siitä pian palautua normaaliksi!

        Kans on ihan Jumalolento, ku sai lapsen, aikasemmin se selitti miten typeriä äidit on ja miten ne kasvattaa kakaransa, nyt ku hällä on oma, niin pitää muita itseään tyhmempinä ja tietenkin omaa lastaan maailman viisaimpana..

        Mistä meitä Äitejä oikein tulee?

    • tiedä...

      , mutta tuntuu raskauden jälkeiseltä masennukselta. Mutta miten saada ko. ihminen keskustelemaan neuvolassa ko. asiasta.

    • kaikille....

      Tai ainakin omassa lähipiirissäni on käynyt.

      Itse tulkitsen asian niin, että he ovat äitiyden traumauttamia, eivätkä parane tuosta koskaan. Hulluus ja muut henkiset sairaudet tulevat kaikilla jollakin tavoin pintaan, se on vaan hinta kaikesta. Kaksi hullua ystävää olen jo jättänyt tämän takia.

      Järjen ja normaalin sosiaalisen kanssakäymisen menetys on myös osa prosessia. Tuntuu, että ennen niin järkevät ja toiset huomioon ottavat ihmiset eivät enää kykene ajattelemaan mitään tai ketään, ja heittävät yhtäkkiä samoja juttuja kuin 17-kesäisinä. Todella karseeta seurattavaa.

      • äitiyden myötä?

        Yksi ysätävistäni sekosi niin, ettei suostunut enää kuulemaan meidän seikkailuista viikonloppuna, kun elämässä on kuulemma parempaakin.

        vaipanvaihto ja puklun pyyhintä kai tekee ihmisestä jotenkin paremman kuin muut....
        näytti vaan enemmänkin katkeralta ja väsyneeltä itseensä...

      • Normaali äiti

        Eikö elämä anna meille eteemme juuri sitä mitä tarvitsemme oppiaksemme. Ja jos ajatellaan, että olemme kaiken luoneet elämäämme aivan itse.. omilla ajatuksilla, sanomisillamme ja tekemisillämme... eikö ole luonnollista että ihminen joka suhtautuu negatiivisesti äitiyteen, saa edelleen äitejä, noita niin hulluja, eteensä.

        Meillä jokaisella on oma tehtävämme maailmassa, monilla naisilla se on äitiys. Toivoisin, että maailma piankin alkaisi arvostaa äitiyttä jolloin ehkä se näkyisi myös äitien olotilassa.

        Hulluudesta ja henkisistä sairauksista uskalletaan puhua täällä mutta miten moni oikeasti auttaa läheisiään kun huomaa jotain ikävää elämään virtaavan...

        Jokainen ilkeily ja hyväksymättömyys on hätähuuto paremman maailman puolesta. Kuunnellaan ja toimitaan parhaan kykymme mukaan. Alkuun pääsee hyvin sillä että katsoo itseään peiliin, onko sanonut tai ajatellut päivänmittaan pahaa vai jakanut jotain sisäisestä hyvyyden arkustaan.

        Se arkku on meillä jokaisella, voimme jakaa siitä ja nähdä miten virtaus vahvistuu vahvistumistaan. Jostain pitää uskaltaa aloittaa.

      • vauvavaiheen aikana

        ... eli oikeasti äidit "taantuvat" (joku idea siinä on lapsenhoidon kannalta, en muista mikä) ja se johtuu hormoneista. Mutta jos vauva on jo 20-vuotias ja äiti on edelleen vähän hitaalla, voidaan todeta vaiva kroonistuneeksi.

    • osuutta asiaan...

      Humalassa ensimmäistä kertaa vuoteen? Toki lapsen saaminen muuttaa ihmistä, mutta oisko tuossa ensimmäisessä humalassa purkautunut sitten enemmän kuin äitihenkilö itsekään osasi odottaa? Harva on humalassa fiksu, ja tuo hormonihomma voi vielä sotkea asiaa entisestään.

      Sinuna antaisin kyllä kaverille vielä toisen tilaisuuden, mielellään selvin päin. Ei niin, että humalan piikkiin voisi laittaa mitä vain, mutta onhan mahdollista, että häntä itseäänkin nolottaa nyt.

      • klklkl

        samaa mieltä. Itselläkin joskus tuntui( selvin päin), että puhui kaverit pyörryksiin, kun näki pitkästä aikaa. Jouduin oleen paljon kotona pojan kanssa, kun oli keskonen ja viruksia liikenteessä. Samoin mies reissuhommissa.

      • Äiti minäkin

        Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Siis että mahdollisesti humalalla oli vaikutusta asiaan enemmän kuin henkilö tai sinäkään itse osasitte ajatella. Pitkä tauko alkoholin käytössä nimittäin näkyy ja tuntuu yllättävän suurena humalatilana pienestäkin määrästä eikä käyttäytymistäkään osaa välttämättä kontrolloida kuten ennen (raskaus 9kk kyseisen henkilön 6kk). Nimimerkillä itselläni meni myös eka humala raskauden ja synnytyksen jälkeen aivan yli... Mut se kannattaa (yrittää) ottaa huumorilla... :D

      • herranjestas sentään!

        On jurrissa typerämminkin käyttäydytty. Ai että olet vieläkin järkyttynyt ja et enää haluaisi nähdä ihmistä joka on "ystäväsi" tuon yhden sekoilukerran jälkeen. Varmasti hormoneilla ja ekoilla känneillä pitkästä aikaa on vaikutunksensa. Ehkä jossakin on jokin täydellisten ihmisten heimo...

      • lontoon_tyylit

        Tämä lause on supisuomalainen käsite, ja paljon suomalaisessa mediassa käytetty. En ole koskaan muualla lukenut ko. lausetta liitteenä minkään jutun kanssa.

        Lauseen lukija ajattelee,; "no, siinä se taas nähtiin mitä kännissä voi saada aikaan". Samalla lukija ymmärtää ja antaa anteeksi, sillä kännissä voi sattua mitä vaan itse kullekkin.

        Am I right, or am I right?

      • puolustuksen puheenvuoro
        lontoon_tyylit kirjoitti:

        Tämä lause on supisuomalainen käsite, ja paljon suomalaisessa mediassa käytetty. En ole koskaan muualla lukenut ko. lausetta liitteenä minkään jutun kanssa.

        Lauseen lukija ajattelee,; "no, siinä se taas nähtiin mitä kännissä voi saada aikaan". Samalla lukija ymmärtää ja antaa anteeksi, sillä kännissä voi sattua mitä vaan itse kullekkin.

        Am I right, or am I right?

        Et ole ihan oikeassa. Siinä mielessä toki, että jokainen tosiaan tietää (sinäkin?), että kun joku on ottanut pari lasillista liikaa, niin käytös voi muuttua arvaamattomasti.

        Mutta ei se tarkoita, että jos saman asian tekee selvinpäin tai humalassa, niin humalassa tekeminen olisi jotenkin "vähemmän rangaistavaa". Ap:n kirjoituksen äitiä tuskin nyt tarvitsee mistään rangaista... mutta enpä usko, että hänkään voi selvittyään olla pelkästään ylpeä käytöksestään. Kännissä voi sattua mitä vaan, sen tietää jokainen, mutta vastuuta se ei silti poista. Luulen, että tässä ketjussa moni on halunnut sanoa, että normaali häveliäisyys olisi useimpia tuoreita äitejä estänyt laukomasta raskaaksitulokommentteja päivänsankarille. Mutta kun hormoniensa kanssa piehtaroiva äiti otti pitkästä aikaa annoksensa, niin esiin pääsi pikkupirutar, joka ei enää muistanut käytöksen kultaisen kirjan oppeja.

      • pointteja

        Tässäpä vanhemman lapsettoman naisen havaintoja.

        Nuorena, lapsentekoikäisenä oli aikamoista mennä bileisiin, joissa oli näitä äitiyden huumaamia (ja alkoholin) naisia. Siinä käytiin viinin innoittamina läpi koko skaala, onneksi ei katsottu synnytysvideoita...

        Vuosien kuluessa se yksityiskohtainen alapään ja maidontuotannon kuvaus loppui ja elettiin kertoa mitä kaikkea kivaa pikkupiltit ovat keksineet ja miten hienoja harrastuksia heillä on. Jokunen oli saanut kympinkin jossain kuoluaineessa.

        Olen yhä lapseton ja tulen olemaan, eikä se minua haittaa. Nyt ystävien lapset ovat ja teinejä ja on ääni muuttunut kellossa, sillä nyt nämä äidit painiskelevat teiniensä kanssa. Haistatteluja, pinnaamista, tupakkakokeiluja, pussikaljoja, poliisitkin olivat käyneet jne. Joillakin mies oli kas kummaa, löytänyt nuoremman naisen ja saanut uusia lapsukaisia tämän kanssa.

        Kunhan pääsette tänne viidenkympin korville, niin näkyy koko kirjo. Tässä on se hyvä puoli, että enää ei bileissä toitoteta mikset tee lapsia ja ota (?) miestä. Se mitä ei ole, ei osaa kaivata. Aika helpolla olen päässyt ja voin keskittyä nyt pelkästään itseeni. Toki teineille kummilapsille rahaakin annan, mutta taitavat kaljaa ostella sillä. No, niin minäkin ostin joskus nuorena... ;))

    • thret5

      Kirjoita sille kirje ja pistä postiluukusta.

    • sitoutuminen

      Tällä äidillä taitaa olla tavallista voimakkaammin ilmenevä vauvahurahdus. Voi toki olla masennustakin, kuten joku arveli.

      Näkisin niin, että vauvaan on hurahdettava jossakin määrin (juuri se, mikä toisista tuntuu rasittavalta käytökseltä). Sen kautta vauvaan sitoudutaan, ja häntä jaksetaan hoitaa kaikissa tilanteissa. Myös silloin, kun vaikkapa itse on sairas ja vauva vaan huutaa - yölläkin.

      Mulla on kolme lasta - kaikki jo opiskelevia nuoria. Jos mulle nyt paiskattaisiin menneisyydestä yksikin lasteni "vauvapäivä tai yö" niin minä en selviäisi siitä. En jaksaisi enkä tahtoisi sitä loputtomalta tuntuvaa vääntöä. Lastenhoito on työlästä vaikkakin ihanaa.

      Mutta kun tuore äiti on sellaisessa "pilvessä" kuin kuvailemasi äitykkä oli, niin hän kyllä jaksaa. Jatkossa hän luultavasti tasaantuu käytöksessään, mutta kun kunnon sitoutuminen vauvaan on tapahtunut, niin hän jaksaa huolehtia sen 18 v.

      Luulen, että tällä "hulluudella" on biologinen perusta ja tarkoituksenmukainen syy. Koita kestää, se menee ohi. Minullakin meni (vaikka en minä kyllä niin pöljä ollut kuin kertomasi tapaus).

    • 3*mutsi

      Ehkä ystäväsi oli vain juovuksissa...vuoden tauko teki tehtävänsä, ja meni överiksi.

      Oletko käynyt tapaamassa häntä ihan päiväsaikaan arkisissa askareissa? Ihan niinkuin täälläkin on arveltu, tuo äitiyden ja vauvan ylenpalttinen ylistely haiskahtaa lievältä masennukselta. Ystäväsi on ehkä kaikelta valvomiseltaan, imettämiseltään ja äitiyden taakaltaan hieman katkera teille lapsettomille ihmisille, jotka saatte mennä/tulla miten haluatte. Jonkinlainen marttyyri-kompleksi.

      Äläkä pelkää, ei äitiys tarkoita kaikilla sitä, että muuttuu "pässiksi idiootiksi". Itse kolmen lapsen äitinä olen aina varonut rasittamasta ystäväpiiriäni kakka-pissa-pulauttelu-jutuilla ja kunnioittanut myös lapsettomien ystävieni valintaa. Ja äitiys ei saisi koskaan sulkea pois sitä, että on myös nainen ja ihminen.

      Pyydäpä tätä ystävääsi vaikka lenkille tai shoppailemaan. Sano, että nyt ei puhuta sanakaan vauvasta ja äitiydestä. Jos hän kaupassa yrittää ensimmäiseksi mennä lastenvaateosastolle, vedä hänet pois sieltä. Kyllä se entinen lempeä ja ihana kaveri siellä äitiyden marttyriviitan alla edelleen taitaa olla. Se pitää vaan kaivaa uudestaan esiin.

    • Tuulikkitar

      Sinänsä tuttu asiaa. Mekein hermostuin yhteen ystävääni, joka oli täysin vauvaplaneetalla.. ja kehtasi sitten yökötellä useaan otteeseen meidän vauvaamme eli käärmelemmikkiämme. Vastasin, että kyllä minuakin kakkavaipat ja puklaukset yököttäää... heehee. Ehkä hieman kaukaa haettu vertaus, mut kuitenkin.

      Yks kaveri on tosin muuttunut vaan positiiviseen suuntaan vauvan saatuaan. Siitä on tullut itsevarmempi ja sosiaalisempi.

      • naisten välillä.

        Olen kyllä ulkopuolisena tunnistavani myös naisten keskinäistä kateutta tuosta ap:n tarinasta. Siis alkuperäinen kirjoittaja saattaa olla kateellinen lapsenteossa onnistuneelle ystävälleen ja purkaa sen sitten haukkumalla ystäväänsä.

        Naisten keskinäinen kateus on sellaista, jonka vain ulkopuolinen huomaa ja tämä näkyisi kyllä elävässä elämässä ap:n silmistä jos näin asia olisi.

        Olen huomannut, että naiset käyttäytyvät kontroilloimattomasti kun ovat kateellisia, haukkuvat ja keksivät tarinoita siitä kateuden kohteesta. Työelämässä esiintyy paljon sellaista käytöstä.

        Tässäkin tapauksessa voi olla yksinkertaisesti siitä kyse että ap oikeasti haluaisi lapsen, ei vaan itse tiedosta asiaa.

        Ehkä se lapsen tehnyt nainen ei ollutkaan niin kamala.

      • osansa saanut
        naisten välillä. kirjoitti:

        Olen kyllä ulkopuolisena tunnistavani myös naisten keskinäistä kateutta tuosta ap:n tarinasta. Siis alkuperäinen kirjoittaja saattaa olla kateellinen lapsenteossa onnistuneelle ystävälleen ja purkaa sen sitten haukkumalla ystäväänsä.

        Naisten keskinäinen kateus on sellaista, jonka vain ulkopuolinen huomaa ja tämä näkyisi kyllä elävässä elämässä ap:n silmistä jos näin asia olisi.

        Olen huomannut, että naiset käyttäytyvät kontroilloimattomasti kun ovat kateellisia, haukkuvat ja keksivät tarinoita siitä kateuden kohteesta. Työelämässä esiintyy paljon sellaista käytöstä.

        Tässäkin tapauksessa voi olla yksinkertaisesti siitä kyse että ap oikeasti haluaisi lapsen, ei vaan itse tiedosta asiaa.

        Ehkä se lapsen tehnyt nainen ei ollutkaan niin kamala.

        Siis hänhän kertoi vain mitä käytöstä kohtasi. Miten tämä liittyy kateuteen?

        Itse näen asian toisin, koska olen saannut niin tuta kavereitani, jotka on kuin lobotoitu lapsen tulon jälkeen. Saanut jo epäilemään omia haluja tehdä lapsia tähän maailmaan. Voiko itsensä menettää niin totaalisesti, ettei enää näe edes miten käyttäytyy?

      • kohtukateutta
        naisten välillä. kirjoitti:

        Olen kyllä ulkopuolisena tunnistavani myös naisten keskinäistä kateutta tuosta ap:n tarinasta. Siis alkuperäinen kirjoittaja saattaa olla kateellinen lapsenteossa onnistuneelle ystävälleen ja purkaa sen sitten haukkumalla ystäväänsä.

        Naisten keskinäinen kateus on sellaista, jonka vain ulkopuolinen huomaa ja tämä näkyisi kyllä elävässä elämässä ap:n silmistä jos näin asia olisi.

        Olen huomannut, että naiset käyttäytyvät kontroilloimattomasti kun ovat kateellisia, haukkuvat ja keksivät tarinoita siitä kateuden kohteesta. Työelämässä esiintyy paljon sellaista käytöstä.

        Tässäkin tapauksessa voi olla yksinkertaisesti siitä kyse että ap oikeasti haluaisi lapsen, ei vaan itse tiedosta asiaa.

        Ehkä se lapsen tehnyt nainen ei ollutkaan niin kamala.

        Olen kyllä tunnistavinani ap:n tarinasta, että kyseessä on kohtukateutta sairastava mies, joka haluaisi itse synnyttää, ja keksii sitten aivan päättömiä valheita lapsen tehneestä naisesta.

        Miesten kohtukateus on sellaista, että vain ulkopuolinenn huomaa ja tämä näkyisi kyllä elävässä elämässä ap:n silmistä jos näin asia olisi.

      • normaali-tallaaja
        kohtukateutta kirjoitti:

        Olen kyllä tunnistavinani ap:n tarinasta, että kyseessä on kohtukateutta sairastava mies, joka haluaisi itse synnyttää, ja keksii sitten aivan päättömiä valheita lapsen tehneestä naisesta.

        Miesten kohtukateus on sellaista, että vain ulkopuolinenn huomaa ja tämä näkyisi kyllä elävässä elämässä ap:n silmistä jos näin asia olisi.

        heh...ap on nainen, etkö lukenut?

        Taidat vain itse olla yksi seonneista mamuista.

        "Antakaa mulle valtaa, kuunnelkaa mua, mulla on lapsi, kohtasin jeesuksen!"

      • katsoppa
        normaali-tallaaja kirjoitti:

        heh...ap on nainen, etkö lukenut?

        Taidat vain itse olla yksi seonneista mamuista.

        "Antakaa mulle valtaa, kuunnelkaa mua, mulla on lapsi, kohtasin jeesuksen!"

        mihin kommenttiin ko. viesti viittaa. Etkö lukenut?

      • Normaali äiti
        normaali-tallaaja kirjoitti:

        heh...ap on nainen, etkö lukenut?

        Taidat vain itse olla yksi seonneista mamuista.

        "Antakaa mulle valtaa, kuunnelkaa mua, mulla on lapsi, kohtasin jeesuksen!"

        En keksinyt nimimerkkiäni sillä, että tahtoisin tuoda julki miten äitinä voi olla "tavan tallaaja".. mutta sinun kohdallasi tuo kolahti.

        Mikähän on saanut sinut ajautumaan tilanteeseen missä olet. Mahtanetko itse nähdä mitä teet elämällesi...

        Tiesitkö, että luot parhaillaan omaa maailmaasi. Sanoillasi, teoillasi ja jopa ajatuksillasi on valtava voima. Mietitkö koskaan mitä tuollaiset lauseesi aiheuttavat niissä joita ne kohtaavat.

        Minä toivon sinulle niin paljon valoa kuin jaksat vastaanottaa... sillä sillä jeesuksellakin taitaa oikeasti olla näppinsä pelissä tällä planeetalla. Ja vähän epäilen ettei se tykkää tuollaisesta tekstistä mitä päästelit.

        Aina ne pelkät sanat eivät kerro kaikkea. Sanat ovat vain energiaa jota viljelet ympäristöösi. Ja yksi maailmankaikkeuden laeista on, että energia palautuu AINA lähettäjälleen.

      • Itse sain
        naisten välillä. kirjoitti:

        Olen kyllä ulkopuolisena tunnistavani myös naisten keskinäistä kateutta tuosta ap:n tarinasta. Siis alkuperäinen kirjoittaja saattaa olla kateellinen lapsenteossa onnistuneelle ystävälleen ja purkaa sen sitten haukkumalla ystäväänsä.

        Naisten keskinäinen kateus on sellaista, jonka vain ulkopuolinen huomaa ja tämä näkyisi kyllä elävässä elämässä ap:n silmistä jos näin asia olisi.

        Olen huomannut, että naiset käyttäytyvät kontroilloimattomasti kun ovat kateellisia, haukkuvat ja keksivät tarinoita siitä kateuden kohteesta. Työelämässä esiintyy paljon sellaista käytöstä.

        Tässäkin tapauksessa voi olla yksinkertaisesti siitä kyse että ap oikeasti haluaisi lapsen, ei vaan itse tiedosta asiaa.

        Ehkä se lapsen tehnyt nainen ei ollutkaan niin kamala.

        ihan toisenlaisen käsityksen ap:n kertomuksesta. Turha tuota naisten mukamas keskinäistä kateutta on aina syyttää. Älä takerru stereotypioihin.

      • määritteleminen
        Normaali äiti kirjoitti:

        En keksinyt nimimerkkiäni sillä, että tahtoisin tuoda julki miten äitinä voi olla "tavan tallaaja".. mutta sinun kohdallasi tuo kolahti.

        Mikähän on saanut sinut ajautumaan tilanteeseen missä olet. Mahtanetko itse nähdä mitä teet elämällesi...

        Tiesitkö, että luot parhaillaan omaa maailmaasi. Sanoillasi, teoillasi ja jopa ajatuksillasi on valtava voima. Mietitkö koskaan mitä tuollaiset lauseesi aiheuttavat niissä joita ne kohtaavat.

        Minä toivon sinulle niin paljon valoa kuin jaksat vastaanottaa... sillä sillä jeesuksellakin taitaa oikeasti olla näppinsä pelissä tällä planeetalla. Ja vähän epäilen ettei se tykkää tuollaisesta tekstistä mitä päästelit.

        Aina ne pelkät sanat eivät kerro kaikkea. Sanat ovat vain energiaa jota viljelet ympäristöösi. Ja yksi maailmankaikkeuden laeista on, että energia palautuu AINA lähettäjälleen.

        normaaliksi on usein vaarallista. Usemmiten ns. normaalit ihmiset suvaitsevat vain itsensä kaltaisia ihmisiä. Se valitettavasti näkyy hieman myös sinun kirjoituksissasi.

      • Zapeli
        naisten välillä. kirjoitti:

        Olen kyllä ulkopuolisena tunnistavani myös naisten keskinäistä kateutta tuosta ap:n tarinasta. Siis alkuperäinen kirjoittaja saattaa olla kateellinen lapsenteossa onnistuneelle ystävälleen ja purkaa sen sitten haukkumalla ystäväänsä.

        Naisten keskinäinen kateus on sellaista, jonka vain ulkopuolinen huomaa ja tämä näkyisi kyllä elävässä elämässä ap:n silmistä jos näin asia olisi.

        Olen huomannut, että naiset käyttäytyvät kontroilloimattomasti kun ovat kateellisia, haukkuvat ja keksivät tarinoita siitä kateuden kohteesta. Työelämässä esiintyy paljon sellaista käytöstä.

        Tässäkin tapauksessa voi olla yksinkertaisesti siitä kyse että ap oikeasti haluaisi lapsen, ei vaan itse tiedosta asiaa.

        Ehkä se lapsen tehnyt nainen ei ollutkaan niin kamala.

        Tuo on kyllä niin totta mitä olen kuullut naisvaltaisilta aloilta (toki turhaa yleistää liikaa.) Se katellisuus on joskus ihan käsittämätöntä (ei ruukaa kohdistua mieheen, vaan nimenomaan toiseen naiseen.) Sitä en sitten tiedä mistä moinen johtuu.

        Tässä tapauksessa tuntuisi silti enemmänkin avautumisen johtunee kaverin idioottimaisesta käytöksestä. Pystyn kyllä kuvittelemaan helposti juuri kuvatunlaista käytöstä sellaisilta, jotka ovat hieman liian täynnä omaa huonoa itseään.

        Puhuin juuri tänään yhden jenkin kanssa, ja hän puhui lapsistaan ylpeänä kaikenlaista. Siinä ei ollut kuitenkaan mihinkään suuntaan mitään negatiivistä sävyä, vaan hänen kanssaan oli mukava jutella, vaikka itselläni ei jälkikasvua vielä olekaan. Luulen että suurin osa fiksuista ihmisistä ei tuputa lapsia muille.

      • vai kateutta
        naisten välillä. kirjoitti:

        Olen kyllä ulkopuolisena tunnistavani myös naisten keskinäistä kateutta tuosta ap:n tarinasta. Siis alkuperäinen kirjoittaja saattaa olla kateellinen lapsenteossa onnistuneelle ystävälleen ja purkaa sen sitten haukkumalla ystäväänsä.

        Naisten keskinäinen kateus on sellaista, jonka vain ulkopuolinen huomaa ja tämä näkyisi kyllä elävässä elämässä ap:n silmistä jos näin asia olisi.

        Olen huomannut, että naiset käyttäytyvät kontroilloimattomasti kun ovat kateellisia, haukkuvat ja keksivät tarinoita siitä kateuden kohteesta. Työelämässä esiintyy paljon sellaista käytöstä.

        Tässäkin tapauksessa voi olla yksinkertaisesti siitä kyse että ap oikeasti haluaisi lapsen, ei vaan itse tiedosta asiaa.

        Ehkä se lapsen tehnyt nainen ei ollutkaan niin kamala.

        kyllä se ei todellakaan aina ole kateutta äitejä kohtaan, jos niitten iänikuisia juttuja lapsista ei viitti kuunnella. itselläni on myös lapsia, mutten joka pippaloissa viitti kuvia esitellä. niille jutuille on oma aikansa ja paikkansa. eikös se äitikin osais tai vois joskus vaan pitää hauskaa, ettei ne mukulajutut seuraa kapakkaankin. Mikä se on, ettei äitejä saa arvostella? olkaa naiset ennenkaikkee naisia, sitten vasta äitejä.

    • maruschka70

      kaverilta nyt kun on selvinpäin mistä moinen käytös? Syitähän löytyy niin paljon kuin on ihmisiä ja erilaisia elämäntilanteita. Yleistämään ei toinna ryhtyä - eihän kukaan lapsia enää yrittäisikään jos moisen reaktion äidille aiheuttaisi... ;)

    • itsetunnolta

      Kokee luultavasti jotain alemmuuskompleksia teidän muitten joukossa ja kyllä varmaan humalalla on osuutta asiaan, varsinkaan jollei ole päästänyt 'höyryjä' ulos koko vuoteen.

      Äitiys on muutenkin aika käänteentekevä asia naisen elämässä. Tiedän paljon naisia, jotka ovat esim. vihanneet lapsia ennen oman/omien lasten syntymää ja sitten seonneet täysin omasta höpönassustaan :)

      Tuollainen käytös kertoo ennen muuta suhteellisuudentajun puutteesta.

    • _Kinka_

      Ystävällesi on täytynyt tapahtua jotain suurempaa joko raskauden tai äitiyden aikana. Olisiko ehkä se paljonpuhuttu synnytyksen jälkeinen masennus, jota ystäväsi ei ehkä vain halua myöntää. Tuntuu, että keinolla millä hyvänsä, hänen täytyy saada pitää kulissit pystyssä, vaikka tilanne kulissien takana olisikin sitten jotain muuta.
      Todella ikävää, että jouduitte kokemaan tuollaista. Tämä kyseinen äiti saattaa olla ammattiavun tarpeessa. Kuka sen hänelle kertoo?

    • vie aivosolut

      Siltä vaikuttaa. Imettäminen vie täysin alkeellisemmatkin käytöstavat mennessään. Enää ei nähdä muuta kuin itsensä ja lapsensa. Sosiaalinen verkosto hajoaa, kun kukaan ei jaksa enää kuunnella toisen meuhkaamista ja herätystä lapsen tekoon. Juu, ymmärretään, on kivaa kuin uskoon tuleminen....

    • ja kaduttaa

      On sekaisin ja kaduttaa koko lapsen teko. Nyt yrittää teitä samaan ansaan kanssaan paasaamalla.

    • innoissaan

      Luulen, että ystäväsi on vain innoissan äitiydestään. Hän on löytänyt itsestään ja elämästään uusia puolia ja haluaisi, että muutkin kokisivat "herätyksen".

      Itselläni on useita tuttavia, jotka ovat hurahtaneet - koiriin! Ihan samanlaista paasausta heiltäkin irtoaa. Tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi kun koiralliset tuttavani tapaavat seurassani toisensa.

      • mamin mussukat

        SUA käy sääliksi.
        Koiriin hurahtaneena tunnistan tuosta oman käytökseni. Jostain syystä normaalit puheenaiheet tuntuu maailmasta loppuneen eikä puhuttavaa keksi kuin toisten koirallisten kanssa. Ruokamerkkejä ja oman mussukan edesottamuksia voi aina vatvoa loputtomiin ja toki näyttelykehien juorut ovat pajon tärkeämpiä kuin taanuma tai Vanhasen tekstiviestit. :D Tunnistan vian itsessäni mutta en osaa sitä poistaa. Voimia sinulle jaksaa kestää hurahtaneita ystäviäsi!!!

      • pätee
        mamin mussukat kirjoitti:

        SUA käy sääliksi.
        Koiriin hurahtaneena tunnistan tuosta oman käytökseni. Jostain syystä normaalit puheenaiheet tuntuu maailmasta loppuneen eikä puhuttavaa keksi kuin toisten koirallisten kanssa. Ruokamerkkejä ja oman mussukan edesottamuksia voi aina vatvoa loputtomiin ja toki näyttelykehien juorut ovat pajon tärkeämpiä kuin taanuma tai Vanhasen tekstiviestit. :D Tunnistan vian itsessäni mutta en osaa sitä poistaa. Voimia sinulle jaksaa kestää hurahtaneita ystäviäsi!!!

        varmaan ihan mihin tahansa asiaan, joka milloinkin on kyseiselle ihmiselle ajankohtainen ja tärkeä. Ystäväni rakensi viime kesänä taloa perheelleen. Mistään muusta emme sitten koko kesänä puheneetkaan. Yritin kyllä, mutta aina tuli talo väliin ;-)

    • valvominen ja viina

      Älä vedä johtopäätöksiä yhden kerran perusteella. Lapsen saaminen ja pitkä aikainen valvominen vievät voimat ja joskus järjenkin. Aikuisten kanssa ei tule oltua kovin paljoa. Siihen vielä viinat päälle vuosien tauon jälkeen niin sekasinhan siinä menee. Kyllä se elämä ja järki tasaantuu vuosien saatossa. Tuo kohta elämässä vaatii ihmiseltä todella paljon, ehkä enemmän kuin mikään muu. Et voi vielä ymmärtää kuinka paljon.

    • Sinkku30

      Oisit vaan sanonu että HAISTA ÄMMÄ VITTU!
      Vituttaako olla äitinä noin paljo?

      Sinkuilla on rahaa, vapautta ja mukavia kavereita..

      Enkä tosiaankaan halua yhden yhtä PENTUA!

      • ------A------

        Tässä taas esimerkki kunnon ns. sinkusta. Vuosi vuodelta muuttuu pirullisemmaksi ja viimeistään viisikymppisenä on suoranainen demoni, jota kaikki välttelee.

    • ettänyt

      sinulla, alkuperäiskirjoittaja, taitaa olla aika voimakkaitakin sisäisiä ristiriitoja lapsenhankinta-asiassa.

      • tai ehkä ei

        Olen samaa miletä. Kirjoittaja ei kateudeltaan voi ottaa vastaan toisen äänekästä mielihyvää elämänsä herätyksestä. Pitäisi ymmärtää toisen oikeus saarnata ja käyttäytyä huonosti. Onhan tämä sentään saannut lapsen. Siis LAPSEN! Pitäisi vähä niinku kunnioittaa toisen oikeuksia olla äiti. NIINKU...

    • entinen ystävä

      todella pahaa tekee katsoa vierestä kuinka ihminen muuttuu lapsen myötä komentelevaksi nartuksi, joka kuvittelee olevansa parempi ihminen. Huomaa, ettei saa toisesta enää samaa ystävää tuekseen, kun tää keskittyy vaan höpöttään omista tuntemuksistaan ja saarnaamaan siitä kuinka lapsia kannattaa tehdä.

    • nimimerkki

      Kirjoitat ihan asiaa. Mutta hiukan kävin miettimään nimimerkkiäsi ...single, kun kerrot kuitenkin seurustelevasi...????

      Tarina on monille totta lähipiireistä, mutta kävi kyllä mielessä josko tähän liittyy myös omia tuntemuksiasi parisuhteeseesi liittyen?

      • samaa nähnyt

        Ärsyttäähän se kun lähipiirissä lapsen saanut pariskunta tai yh odottaa, että kaikki muutkin ympärillä alkavat lisääntymään ja lopettavat alkoholin käytön, koska itsekin ovat näin tehneet. Ja puheenaiheet ovat vain lapsukaiseen liittyviä tai vihjailuja ja ihmettelyä, miksi muut eivät jo ole raskaana.

    • kokemuksia minulla

      Minun tuttavani eivät ihan noin sekopäisiä tapauksia ole, mutta aika lähellä... Äitiyttä hehkutetaan koko ajan ja minähän en tiedä enää varmaan mistään asioista maailmassa mitään, kun en ole äiti. Ja myönnän, etten tiedä äitiydestä mitään, mutta kun maailmassa on paljon muitakin tärkeitä asioita. Kyllä minäkin pikkuhiljaa lapsia haluan, mutta ei minulla ole mitään kiirettä. Toisaalta tuntuu, etten vielä edes olisi valmis äidiksi. En ole ehkä vielä valmis ottamaan täysin vastuuta toisesta ihmisestä, ja ajattelen, että kun saan lapsia, haluan olla todella hyvä ja vastuuntuntoinen äiti.

      Eli ainakin jonkin aikaa vielä olen se akka, jota ei voi edes kunnon naisena pitää, kun en ole äiti. (Siltä se nimittäin näiden mammojen seurassa välillä tuntuu...)Jos ei seurani mammoille kelpaa, kun puhun muustakin kuin lapsista, niin sitten täytyy etsiä uusia ystäviä. :) Toivottavasti minusta ei ikinä tule hysteeristä mammaa, jolla ei elämässä ole mitään muuta sisältöä kuin lapset.

      • tuttu tarina

        Omista kokemuksista löytyy samaa kuin edellisellä. Sellaisista tuoreista äideistä, jotka eivät sentään heittäytyneet ap:n kirjoituksen kuvaamalla tavalla mahdottomiksi. Viina selittää tietysti ap:n tapausta osaltaan.

        Omasta elämästä pari tapausta tulee mieleen, joissa tuore äiti ei mitenkään alkon kanssa lätrännyt. Äitiys- ja vauvajutut eivät olleet aiemmin kuuluneet keskusteluaiheisiimme. Mutta kun ne piltit olivat olemassa, yhtäkkiä minunkin "edellytettiin" haluavan lapsia. Kumpikin äiti oli niin väsynyt, ehkä jopa masentunut, ettei olisi käynyt minkään eikä ainakaan onnellisen äitiyden mannekiineiksi. Enemmän tuli mieleen, että kyseessä oli arki, joka lapsen kanssa oli osoittautunut ihan muuksi kuin mitä sen "piti olla". No, kumpikin äityli tasaantui sittemmin, ja nykyään kummasti löytyy muutakin keskusteltavaa kuin pilttien ihanuus. Taitavat olla jo sen verran arjen kovettamia, että muut aiheet tuovat tervetullutta vaihtelua.

        Tosin ei siitä ole kauankaan vielä, kun sain ihan suoraan kuulla, etten voi erästä asiaa ymmärtää, kun en ole itse äiti (asia ei koskenut lapsia suoranaisesti). Mutta ilmeisesti jotkut äidit ovat sitä mieltä, että kaikki liittyy lapsiin/äitiyteen ja lapsettomat eivät voi sen vuoksi ymmärtää mitään mistään... :( Kyseinen äityli huomasi tosin hetimiten itsekin, että oli tullut pieni kömmähdys ja pyysi itse oma-aloitteisesti anteeksi tökeröyttään.

        Aloittajalle, uskon, että kaverisi saattaa vielä "normalisoitua" eli hänen elämässään tulee vielä olemaan muutakin kuin lapsihöpinät ja toisten vajavaisuuden (lapsettomuuden) vähättely. Mutta jos ei niin tapahdu, niin itsekin sanoit, että olette enää tuttavuustasolla, joten menetys ei sinulle ole niin suuri, jos hänen kanssaan ei enää järkevästi pysty kommunikoimaan.

      • säälitään

        tosiaan, että vanhaksi piiaksi jäät ja eti nyt äkkiä mies (oon 27v.) jne. Eikä sinkun elämä ole minkään arvoinen eikä sinkun jutut, mutta siltä musta itsestäkin tuntuu, en halua olla sinkku enkä bilettää vaan haluan perheen, mutta sitä ei voi sormia napsauttamalla saada :(

    • no-mam

      Antakaa anteeksi heikolle. Täytyy ymmärtää näitä ystäviä, jotka eivät ole enää osa kaveripiiriä, vaan joutuvat kyykkimään kotona nyytin kanssa, kykenemättä ajattelemaan enää muuta kuin vaippoja ja maitopulloja. Tuleehan siinä terveempikin hulluksi ja kuvittelee olevansa maailmanvaloittaja. Säälittää, siksi annan olla rauhassa kunnes palaavat ihmisten ilmoille!

    • hormonimyrsky

      Hei!
      Kovin on itsekästä tuo kaverisi käytös. Merkit viittaavat synnytyksen jälkeiseen hormonimyrskyyn. Toisilla tulee masennus, toisilla taas heittää yli laidan oikein kunnolla. Sinä et voi mitään asialle, mutta tuon kaverin läheiset voisivat kyllä jotenkin asiaan puuttua.
      Sinua kehottaisin rohkeasti lapsentekoon, vaikka varmasti olet järkyttynyt moisesta kokemuksesta. Ei kaikista tule "hulluja lehemiä" synnytyksen jälkeen. Aurinkoa kevääseen!

    • ollut

      ollut humalassa vuoteen. Eiköhän tuo jo riitä selitykseksi sekoiluun.

      Ihmisillä voi olla yllättävän huono alkoholinsietokyky tuossa tilassa. Imettävät äidit saattavat muutenkin olla vähän höperöitä.

      Varmasti hän palautuu ajan mittaan normaaliksi.

    • eivät tosiaan

      sovi yhteen. Varmaan ystävääsi nolotti seuraavana päivänä.

    • Nainen, isolla N:llä

      Taisi tuore mamma olla luonnon synnyttämässä hormoonihuurussa, jos yleisesti hyväksytyt käytöstavat alkavat unohtua.Voi myös lapsettomana kuvitella miten jumalaiselta oman lapsen teko saattaa tuntua ja saa tuntuakin.Niinhän luonto on määrännyt että jaksaisi raskaan kasvatus&rakastamistyön tehdä jälkeläisensä kohdalla.Joka kymmenes äiti sairastuu raskauden jälkeiseen masennukseen, joka saattaa ilmetä tietyntyyppisenä maniana.Olen 35-vuotias erittäin onnellinen lapseton nainen.Kymmenet naisystäväni ovat perustaneet perheen ja saaneet jälkeläisiä.Tässä samassa olen löytänyt kolmannen sukupuolen: miehet, naiset ja äidit.Äidit ovat oma lukunsa, heillä on erityispiirteensä:kun he olivat sinkkuja, he rymistelivät yksin rohkeina läpi euroopan yöjunissa, mutta nyt äitinä,kauhistelevat omia tekemisiään, joita eivät ikinä lasten synnyttyä voisi kuvitellakaan tekevänsä.Toinen äiti tuttavani-terveydenhuollon ammattilainen sanoi pienen lapsen synnyttyään, että jos joku uhkaisi tätä lastani, olisin valmis vaikka tappamaan hänet.Kolmas naistuttavani kertoi joskus kokeneensa ostoskeksuksessa suurta pelkoa-jos joku tulisi ja varastaisi vauvani.Näin luonto on järjestänyt asiansa.Erään tutkimuksen mukaan Jenkki armeijassa haluttaisiin kouluttaa hävittäjälentäjiksi mielellään naisia, koska heillä on luonnostaan synnynnäinen suojeluvietti, joka suojaisi itse hävittäjälentäjää posttraumaattiselta stressireaktiolta.Mieshävittäjä lentäjää tämä ominaisuus ei suojaa ja he usein kärsivät psyykkisesti toimistaan.Naisilla taas fyysiset ominaisuudet ovat miehiä heikompia toimimaan ja sietämään G-voimia lentäjänä.Mutta palatakseni tuohon miksi kaikki ei tee tai saa lapsia-houkkaamiseen, on eteeni tullut myös uskomattomia tapauksia.Etäinen työkaverini alkoi tivaamaan, milloin aion lapseni hankkia?Hän tiesi etten ollut edes pysyvässä parisuhteessa.Pitääkö kaikkien naisten hankkia lapsia?Pitääkö jokaisen kohdun synnyttää?Yhtä paljon mielestäni kuin jokaisen pitäisi hankkia vaikka akateeminen tutkinto tai väitellä tohtoriksi.Joskus olen jäänyt miettimään että se perheen perustaminen on tila, josta ei pois peruutella-oli se sitten pahaltakin tuntuva vaihtoehto.Siinä on oltava ja pysyttävä.Niinpä joskus olen ajatellut että nämä äidit toivoisivat meidän onnellisuudessa elävien lapsettomien naisten ajautuvan samaan raskassoutuiseen lauttaan.Minun elämän filosofiani on elää onnellinen elämä, johon ei välttämättä todellakaan kuulu jälkeläiset ja sitä on vaan parempi oppia kunnioittamaan.Joku hapan naama saatta ajatella:itsekästä.Miten niin?Jos, joka päivä annan aikani muille ihmisille ja yhteiskunnalle onko se todella itekästä?Entä ne ne kotonaan vuosia lapsiaan kasvattavat naiset, joiden lapset kasvavat ja kehittyvät ilman vieressä vahtimistakin!?Itsekästäkö?Tuokaan vaihtoehto ei ole itsekästä, jokaisen oma valinta.Parasta on antaa etukäteen anteeksi tämän tyyppiselle kehittymättömälle käytökselle-hänellä on kova elämän korkeakoulu vielä käytävänä jos aikoo ihmissuhteissaan menestyä.

      • joka ymmärtää

        aika paljon äitiydestä,vaikka ei lapsia..on ihan totta mitä kirjoitit,ja se lapsi/äiti suhde..on yksi vahvimpia tunteita..itse olen ajatellut että jos joskus lapselleni jotain sattusi,niin en tiedä jaksaisinko elää...ja tämän kyseisen ihmisen joka aloitti tämän ketjun..kannataisi myös miettiä sitä,että lapsi on mullistanut kyseisen äidin elämän..joten jos on oikeasti hyvä ystävä,niin ei yksi humalainen ilta saisi sitä ystävyyttä pilata..:)

      • janiiina83

        ei oo mitään kolmatta sukupuolta on vaan naisia ja miehiä ja niitä tyttöjä joista ei oo tullut äitejä. ite kuulun vielä tyttöihin.. ikävä kyllä. mutta myönnän että on myös täti-ihmisiä jotka osaavat jo kantaa vastuunsa edes itsestään.

    • siitä<<

      hirviön teki eikä äitiys..Kyllä maailma vois olla upea paikka ilman viinankittaajia ja kaikkea sitä mitä ne saa aikaan.

    • Nicole79

      Jotenkin tuo kirjoitus huvitti, ei sillä että en sitä uskoisi, vaan siksi että olen itse raskaana. Monet kerrat olen miettinyt minkalainen äiti minusta tulee, ja miten siihen itse suhtaudun, ja entä sitten muut! Monet ystävistäni ketkä ovat jo saneet lapsia, osaavat kyllä hillitä itsensä, eivätkä ole koko ajan "mainostamassa" äitiyden ihanuutta. Enenkin jos seurassa on ystäviä kenellä ei ole lapsia. Ei ole itsestäänselvyys että kaikki haluavat edes lapsia. Toivon että itsekin joskus olisin niin ystävällinen omia ystäviäni kohtaan etten "pilaisi" heidän iltojaan äitiyden ihanuudesta paasaamalla.

      Mutta samaahan tekee rakastunut ihminen, kertoo koko ajan kuinka ihana puoliso on, etenkin muutaman siiderin jälkeen. Mutta rajansa kaikella, pitäisi huomata kyllä seuralaisista mikäli omat jutut ei tunnu kiinnostavan ketään.

      T:Tuleva Hullu Äiti ;)

    • muutosss

      En usko että muutut huonoon suuntaan. ystävälläsi on tuo lapsi asia kaikki kaikessa ja nähtävästi humalatilassa asia hieman meni ns yli.Inhottavaahan tuollainen on. Mutta kyllä minä ainakin voin sanoa että äitiys muutti minut ihanempaan suuntaan, toiset huomioivaksi,lämpimäksi ihmiseksi.Älä pelkää , et menetä mitään, saat moninkertaisesti tullessasi äidiksi.

      • vasta äitinä?

        Eikö muka voi olla hyvä, toiset huomioon ottava ihminen ennen äitiyttä? Eiköhän se piirre ole ihmisessä jo ennen äitiyttä, jos on. Itse ainakin otan toiset huomioon, vaikken ole äiti. Ja luulen, että tämä piirre vain korostuu sitten, kun lapsia saan.

    • eräs äiti

      Eli kaikille naisille äitiys ei vain yksinkertaisesti sovi.. Tuossa mietin myös sitä, että voisko olla niin että tuo äiti on liian yksinäinen ja hän purkaa tuota kautta pahaa oloaan pois.. Odottakaahan kun äitiysloma loppuu ja hänkin voi viedä lapsensa hoitoon, niin mä uskon että tuostakin naisesta tulee taas se oma itsensä.. Ja jos vielä isäkin osallistuis lapsensa hoitoon.. ja jos isällä on työkiireitä.. jonkun pitää hoitaa perheen elatuskin, niin silloinhan ystävät voi järjestää kivoja hetkiä myös tuolle äidlle.. vapaa lapsen hoidosta.. jotta tuokin äiti voi tehdä niitä asioita mitä tekin ennen vauvaa.. ym. Ne on vaatiin vain hieman järjestelyä.. niin eiköhän tuo nainen oo, sama oma itsensä kun oli ennenkin.. mä uskon ainakin näin..

    • onnellinen 40

      Odota muutama vuosi, kyllä toi ohi menee. Itse sain kuunnella vuoron perään lapsia saavilta ystävättäriltäni, kuinka ihanaa aikaa he viettävät ja miten minä rassukka en sitä ymmärrä. Eihän minun elämälläni voinut olla edes tarkoitusta.Jotkut uskaliaat epäilivät jo koko naiseuttani. Naiseksi kuulemma tulee vasta kun on synnyttänyt. No joo...Vuodet vierähtäneet ja samat ystävättäret valittavat kuinka eivät ymmärrä nyt murkkuikäisiä lapsiaan ja ihailevat mieheni ja minun vapautta mennä ja tulla. Kaikki elävät omalla tavallaan, toivottavasti vain valinta on oikea.

      • kaduttaa ku et

        hankkinu lapsia.Eikä kukaan tuu kattomaan sua vanhusten taloon.

      • Sanny34
        kaduttaa ku et kirjoitti:

        hankkinu lapsia.Eikä kukaan tuu kattomaan sua vanhusten taloon.

        ...ainakaan minulle aika että lapsettomuus kaduttaa, se on ihan tietoinen valinta.
        Eikä se ole niin taattua että ne jälkeläiset tulevat sinne vanhainkotiin sua katsomaan, tiedän työni puolesta valitettavan paljon vanhuksia, joilla lapsia on, mutta yksin joutuvat vuodesta toiseen olemaan....ei käy jälkikasvu katsomassa, eikä edes korttia näy.....

      • turvaksiko?
        kaduttaa ku et kirjoitti:

        hankkinu lapsia.Eikä kukaan tuu kattomaan sua vanhusten taloon.

        Hankitaanko lapsia sitä varten, että tulevat katsomaan sitten vanhainkotiin? Hei haloo...miten itsekästä ajattelua. Jos toi on sun syy hankkia jälkikasvua niin voit pettyä vielä tosi pahasti kun ne haluaakin elää omaa elämäänsä ja viis veisaa susta. Hanki vielä elämä ja ystäviä kun voit.

      • lapsia vain epäitsekkäistä ...
        turvaksiko? kirjoitti:

        Hankitaanko lapsia sitä varten, että tulevat katsomaan sitten vanhainkotiin? Hei haloo...miten itsekästä ajattelua. Jos toi on sun syy hankkia jälkikasvua niin voit pettyä vielä tosi pahasti kun ne haluaakin elää omaa elämäänsä ja viis veisaa susta. Hanki vielä elämä ja ystäviä kun voit.

        Taidat olla Äiti Teresan reinkarnaatio.

      • ja ystäviä
        turvaksiko? kirjoitti:

        Hankitaanko lapsia sitä varten, että tulevat katsomaan sitten vanhainkotiin? Hei haloo...miten itsekästä ajattelua. Jos toi on sun syy hankkia jälkikasvua niin voit pettyä vielä tosi pahasti kun ne haluaakin elää omaa elämäänsä ja viis veisaa susta. Hanki vielä elämä ja ystäviä kun voit.

        eikös se oo just vasta itsekästä kun ei halua lapsia ja kantaa vastuuta.Toki jos on oikeen vastuuton niin on parempikin kun ei hanki lapsia ku ne jäisi oman onensa nojaan.Mitäs muuten sitten kun oot viimeenen hengissä ja ystävät on hauras ei lapsia ei enää mitään ja elämäkin meni aivan hukkaan kun ei täyttänyt sitä tehtävää mikä meille on annettu.Muistelet sitten vanhana kun oli niin kivaa olla tietokoneella illat ku kukaan lapsi ei sinua tarvinnut.

    • Erilaisia ratkaisuja

      Minusta tuossa käyttäytymisessä on osin kyse myös omien valintojen ja ratkaisujen puolustamisesta. Jos joku ihminen on sinkku ja aivan tyytyväinen tilanteeseensa, jonkun toisen mielestä hänen pitäisi silti olla aina hakeutumassa parisuhteeseen. Jos joku ihminen sitten elää aivan onnellisessa parisuhteessa toisen aikuisen ihmisen kanssa, niin silti jonkun toisen mielestä heidän pitäisi hankkia lapsia. Jos sitten jollain pariskunnalla on vain yksi lapsi, niin silti joidenkin toisten mielestä niitä lapsia pitäisi olla ainakin 2-3 ettei sitä yhtä hemmoteltaisi pilalle.

      Miesnäkökulmasta parisuhteen kannalta voi olla myös ongelmallista mikäli nainen muuttuu lapsen saamisen myötä pelkästään äidiksi ja kokonaan unohtaa sen vaimon roolin. Minusta jokaisen pitää itse päättää mikä vaihtoehto tuntuu heistä itsestään parhaalta ja olla välittämättä ympäristön paineista. Mitä sitten tulee vielä kissojen ja koirien rooliin, niin jos minuun joskus iskisi jonkinlainen maaginen hoivavietti, niin hankkisin kyllä mielummin pari kissanpentua kuin omia jälkeläisiä.

    • klamy

      onpas tapaus...saattaapa hywinkin oll masennusta,en ole kyll ikin kuullu moista enkä todell tunne omass piiris moista. mull kaks lasta eikä käytös ole muuttunut miksikään niistä ajoista.älä ole huolissais ei siust tule moisen kaltaista!

      onnea kowasti perheen perustamiseen ja kaikkea hywää teille=)

    • Taitaa olla niin

      Että vihaa äitiyttä ja siksi paasaa noin, hän kadehtii palpestonta elämää usko pois. Jos näin ei ole niin kyseinen idootti on niin perusteelisen aivopesty et joaiseen parisuhteeseen kuuluu lapsi, et ihminen on luuseri jos ei lapsia tee, näinhän osa näistä lehmistä ajattelee. Eivät voi käsittää että ihmisen arvot on erilaisia, painotetaan eri asoihin, toisille on normaali lapsuus toisilla ei ja jos lapusuus on ollut epämielluttävä ei hevein lapsia halua tehdä ja jokainen ei vaan halua lapsia tehdä tähän sairaaseen maailmaa.

      Samalla perusteella mä voisin paasata kaikille miten luuserait he ovat kun tekevät lapsia turvakseen et edes joku vanhasta haahkasta välittää sitten joskus.

      • paasta

        Siitä miten itsekkäitä akat ja ukot ovat kun telkevät lapsia oman mielensä mukaan, vaikka maailma on mikä on.

      • tohon

        kirjoitukseen sillä niin tyhjentävä se oli.Jep! =D

    • Yhden lapsen äiti

      Hänellä on hormoonitasapaino sekaisin ja vielä alkoholia siihen päälle- huh huh!
      Suhde on jo kovilla sinäänsä pienokaisen tulosta maailmaan. Lapsi ottaa paikkansa ja se on joskus tuoreille isille ja äideille rankka paikka. Äiti on myös yliväsynyt kun reagoi noin... tasaantuu vuoden sisällä.
      Nyt juuri äiti tarvitsisi tukea/kuuntelua/apua. Ja hän käytöksellään karkoittaa kaikki läheltä... ehkä puhelu sillointällöin- mitä kuuluu? olisi ainakin paikoillaan... kunhan tomu laskeutuu...

    • Shockin´Single

      Kiitos teille, olette antaneet ajattelemisen aihetta tästä asiasta.

      Tarkennan asiaa vielä, ettei tämä henkilö ollut seurueen ainoa äiti-ihminen, mutta muut mielestäni käyttäytyivät hyvinkin normaalisti. Itselleni tuli kanssa mieleen heti välittömästi jonkinasteinen katkeruus ja vihamielisyys lapsettomia pariskuntia kohtaan... En tiedä sitten onko oman ulkonäön muutos ollut hänelle myöskin kova paikka, koska väistämättä huomasin painon nousseen aikalailla raskauden ja äitiyden myötä. Itseäni tällaiset seikat eivät haittaa, enkä sellaista koskaan kenellekkään päin naamaa huomauttaisi, yleensä olen juuri se joka kannustaa painonousuaan valittelevia ystäviä näkemään muita hyviä puolia itsessään. Tiedän siis millä olisin voinut iskeä häntä takaisin halutessani, mutta miksipä lähteä sille linjalle ollenkaan.

      Tiedän että tätä kyseistä ystävääni ärsyttää suunnattomasti urheilijan taustani, koska hän itse vihaa urheilua. Olenkin jättänyt tietoisesti pois keskusteluistamme urheilun, koska se ei ole häntä vuosiin kiinnostanut pätkääkään. Olemme jutelleet aina muista jutuista. Itse kuitenkin viihdyn urheilijan kropassani hyvin ja voin hyvin ,joka varmaan väistämättä näkyy ulospäin. Uskon ja naisena tiedänkin (kuten joku jossakin viestissä sanoi kateudesta joka näkyy silmistä) että hyväkroppaisen naisen katsominen ei ole helppoa sille joka itse on siitä tilanteesta todella kaukana. Ymmärrän minä.

      Joku epäili kateutta taholtani, myönnän itse aivan täysin sen, että hänen elämäntilanteensa on mielestäni mielenkiintoinen. Olenhan itse myös sinnepäin suuntaamassa todennäköisesti lähiaikoina. En kuitenkaan koe, että hän on "onnistunut lapsenteossa" ninkuin joku sanoi, koska en ole itsekään vielä "epäonnistunut". Olen siis vain ihmeissäni ja surullinenkin. Koko sunnuntaipäivän olin ihmeellisessä mielentilassa, kun tajusin, että olen menettänyt ystävän joka joskus on ollut tärkeäkin minulle.

      • Äiti (ei täydellinen) myös

        En lukenut nyt muita vastauksia joita olet saanut aiheeseen, mutta ymmärrän oikein hyvin sekä sinua että ystävääsi.

        Ensimmäinen humala raskauden ja synnytyksen jälkeen voi olla melko kammottava kaikille seuralaisille. Kuka vain pitkään paussia pitänyt tietää kuinka se viina kilahtaa huppuun. Siihen kun sotkee vielä päälle äitihormonit, niin avot. Eihän se puolustus ole, tyhmää käytöstä ystävältäsi. Mutta viina se varmaan pitkälti tuohon vaikutti.

        Itse paasasin pizzasta (kyllä, luit oikein) ensimmäisessä humalassani lapsen jälkeen. Kehuin sitä kyseistä pizzaa niin kauan että ystäväni päättivät ristiä minut Pizzaksi. (no onneksi se nimitys jäi pian)

        Ymmärrän myös, että jos olet hyväkuntoinen, ystäväsi ehkä tuoreena äitinä kadehtii siitä. Minäkin kadehdin (no olen edelleenkin läski) hoikkia ihmisiä. Minäkin haluan olla hoikka, enkä vain ikuisella laihdutuskuurilla.

        On myös tutkittu juttu, että naisen aivot raskauden aikana oikeastikin hieman "tyhmentyy". Tämä ilmenee muistiongelmina ja tyhminä töppäilyinä (rouva mikkosmaisena käytöksenä ehkä myös). Se menee ohi kun aivot ymmärtävät ettei vauva olekaan maailman keskipiste. Selviytymisen kannalta tällainen toimintamalli on käsittääkseni ollut elintärkeä (silloin luola-aikaan kylläkin), eikä aivot ole vielä päässeet siitä aivan yli. Itselläni se meni ohi kun lapsi oli >1v.

        Ymmärrän myös sinua. Tuollaista paasaamista ei ole mukava kuunnella. Sehän on ihan hirveää! Oletko keskustellut asiasta ystäväsi kanssa? Ehkä hän ei itse ymmärtänyt käyttäytymistään? Ja vaikka ymmärsikin, ei ehkä kehtaa nostaa aihetta enää esille, koska häpeää niin paljon.

        Äitinä oleminen on ensimmäisen vuoden ajan myllerrystä, josta ei aina tiedä onko onnellinen, surullinen vai mitä kaikkea siltä väliltä. Toivon että saatte välinne kuntoon, ja muistathan; lapset ON ihania, mutta nainen menee hieman sekaisin lapsen saatuaan ;) Me kaikki äidit ymmärrämme tuoreita äitejä hyvin. Olemmehan kaikki muutkin menneet imetysliivit ja seksintappajahousut päällä suihkuun, ulkoiluttaneet roskista vaunujen alla ympäri korttelia ja paasanneet pizzoista suu vaahdossa. Tervetuloa joukkoomme ;)

      • Yhden lapsen äiti
        Äiti (ei täydellinen) myös kirjoitti:

        En lukenut nyt muita vastauksia joita olet saanut aiheeseen, mutta ymmärrän oikein hyvin sekä sinua että ystävääsi.

        Ensimmäinen humala raskauden ja synnytyksen jälkeen voi olla melko kammottava kaikille seuralaisille. Kuka vain pitkään paussia pitänyt tietää kuinka se viina kilahtaa huppuun. Siihen kun sotkee vielä päälle äitihormonit, niin avot. Eihän se puolustus ole, tyhmää käytöstä ystävältäsi. Mutta viina se varmaan pitkälti tuohon vaikutti.

        Itse paasasin pizzasta (kyllä, luit oikein) ensimmäisessä humalassani lapsen jälkeen. Kehuin sitä kyseistä pizzaa niin kauan että ystäväni päättivät ristiä minut Pizzaksi. (no onneksi se nimitys jäi pian)

        Ymmärrän myös, että jos olet hyväkuntoinen, ystäväsi ehkä tuoreena äitinä kadehtii siitä. Minäkin kadehdin (no olen edelleenkin läski) hoikkia ihmisiä. Minäkin haluan olla hoikka, enkä vain ikuisella laihdutuskuurilla.

        On myös tutkittu juttu, että naisen aivot raskauden aikana oikeastikin hieman "tyhmentyy". Tämä ilmenee muistiongelmina ja tyhminä töppäilyinä (rouva mikkosmaisena käytöksenä ehkä myös). Se menee ohi kun aivot ymmärtävät ettei vauva olekaan maailman keskipiste. Selviytymisen kannalta tällainen toimintamalli on käsittääkseni ollut elintärkeä (silloin luola-aikaan kylläkin), eikä aivot ole vielä päässeet siitä aivan yli. Itselläni se meni ohi kun lapsi oli >1v.

        Ymmärrän myös sinua. Tuollaista paasaamista ei ole mukava kuunnella. Sehän on ihan hirveää! Oletko keskustellut asiasta ystäväsi kanssa? Ehkä hän ei itse ymmärtänyt käyttäytymistään? Ja vaikka ymmärsikin, ei ehkä kehtaa nostaa aihetta enää esille, koska häpeää niin paljon.

        Äitinä oleminen on ensimmäisen vuoden ajan myllerrystä, josta ei aina tiedä onko onnellinen, surullinen vai mitä kaikkea siltä väliltä. Toivon että saatte välinne kuntoon, ja muistathan; lapset ON ihania, mutta nainen menee hieman sekaisin lapsen saatuaan ;) Me kaikki äidit ymmärrämme tuoreita äitejä hyvin. Olemmehan kaikki muutkin menneet imetysliivit ja seksintappajahousut päällä suihkuun, ulkoiluttaneet roskista vaunujen alla ympäri korttelia ja paasanneet pizzoista suu vaahdossa. Tervetuloa joukkoomme ;)

        Lisätäkseni edelliseen. Oman kehon hyväksyminen raskauden jälkeen, varsinkin jos on jäänyt ylipainoa kovasti- se lisää synnytyksen jälkeistä masennusta, jos äidillä on taipumusta tähän. Se voi purkautua ylireagointina, niinkuin juhlissa kävi.
        Itse menetin Hyvän ystävän, kun hän katkeroitui miehille. Hän on ihmisenä ihana, mutta liian ehdoton ja "täydellinen"- on hankala elää sellaisen kanssa. Ja kun suhde toisensa perään kariutui- katkeruus oli ihan kamala. En voi tavata häntä, toisten ihmisten ollessa paikalla- hän raivostuu ihan pienestäkin ja kohteena on yleensä mies tai siihen liittyvä asia. Ja lopuksi en enää jaksanut kuunnella sitä loputonta haukkumista- kuinka pahoja/katalia/ilkeitä/pettäjiä miehet ovat. Puuuuuuuuuuuuhhhh!! Annan tomun laskeutua... menköön sitten vaikka vuosi jos toinenkin. Joskus laitan viestiä/meiliä ja katson mikä tilanne on- edelleen raivoruusnana ;) En enää jaksa murehtia, enempi minua on alkanut huvittaa. Joku päivä saatatte nauraa koko kamalalle tunnekuohulle ja episodille- mutta se vie aikaa.

      • Joku ystävätär

        Miksi ihmeessä ajattelet, että olet menettänyt ystäväsi? Sanoiko hän haluavansa irtisanoa ystävyyden? Miksi sinä haluat lakata olemasta hänen ystävänsä?

        Etkö voi antaa pitkäaikaiselle ystävällesi anteeksi yhden illan kännihölmöilyä? Aika vähissä sinun ystävän tunteesi kyllä ovat, jos ystäväsi eivät saa mokailla edes toisinaan.

        Hän oli humalassa ja on lisäksi vauvahuumassa ja innoissaan elämän muutoksestaan. Miksi ajattelit hänen juttelunsa olevan vihamielistä? Jos hän tuntuikin painostavan lapsettomia, hän ei välttämättä tarkoittanut sitä noin. Kun alkoholiin tottumaton ja hormonipöllyssä elävä ihminen on humalassa, suusta saattaa päästä mitä tahansa sammakoita. Hän halusi ehkä vain ilmaista ilonsa äitiydestä ja korostaa sitä teille muillekin, eikä humalansa takia tajunnut olla hienotunteinen esim. lapsettomuudesta kärsiviä kohtaan.

        Mielestäni sinun kannattaisi keskustella asiasta, molemmat selvin päin, ystäväsi kanssa ja ilmaista, että pahoitit mielesi. Eiköhän se asia siitä selviäisi.

        Minusta tuntuu aika ilkeältä, että nostit tässä esiin hänen ylipainonsa, sillä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa ja olet luopumaan hänestä ystävänä silmän räpäyksessä ja yhden illan mokailun takia. Onko sinulla ehkä liikaa ystäviä?

        Tekstistäsi kuultaa valitettavasti läpi, että halveksit ylipainoisia, etkä hyväksi ystäviksesi henkilöitä, jotka tekevät virheitä. Ehkäpä sinulla olisi aihetta pohtia omia asenteitasi.

      • katala tauti!

        On sitä itse vaikea itsessään nähdä.

        Minä en ole kateellinen, vaikka entiseltä ystävältäni on lapsen teko onnistunut, ja itse en tiedä (varmasti) pystynkö koskaan samaan. Olenpahan vaan niiiiin kateellisen katkera, että ystävästänikin tuli kertaheitolla entinen.

        Normaali ihminen ei tuollaisesta ystäväänsä hylkää, vaan osaa suhtautua hänen muuttuvaan elämäntilanteeseesa ymmärryksellä. Pieni ja lapsellinen on mielesi, jos tuollainen asia muodostui ystävyyden esteeksi.

        Ei sinusta ole kellekkään ystäväksi.

    • ja lääkkeiden.

      sekakäyttö saa aikaan muutoksia luonteessa. Ketjunaloittajalle,miten voi toisen ihmisen huonot käytöstavat vaikuttaa sinun päätöksiisi,haluatko lasta vai et? Eikö valtaosa ihmisistä tee itsenäisesti päätöksen,jos lapsen haluaa tehdä?

    • Pärde

      Näyttääpi ystäväsi potevan pahanlaatuista synnytyksen jälkeistä masennusta. Se on yllättävän yleistä nykyään.

    • ...

      Miksi olet noin pihalla asioista? Perusluonne voi olla sellainen ja humala varsinkin tekee lisää ihmisestä kummallisen. Ei se äitiys siihen outouteen vaikuta, paitsi väsyttää kenties stressaa joitakin. Ja voihan henkilö olla lapsellinen. Ihmisiä on moneen junaan, mutta et ole huomannut?

      Mitä ahdistut ja kauhistelet, on niitä ennenkin häiriöisiä ollut. Lopeta suhde naiseen jos ei sovi kuvioon.

    • että humalalla oli

      osuutta asiaan..myös jos on väsynyt ja humalassa,niin saattaa mennä jutut ihan sekoiksi..:)älä ota herneitä nokkiin..uusi äiti,ja varmaan ihan vauvan lumoissa..:)jos on niin pitkä väli ettei oo ottanu,niin varmaan menee juttu ihan humalan piikkiin..kyllä se siitä kunhan elämä tasaantuu..älä hylkää ystävää lapsen tulon takia...se ei ole sitten oikeaa ystävyyttä...:)

    • kaksi poikaa pyöräyttänyt

      Olen itse saanut aikaiseksi kaksi lasta kahden vuoden sisään. Kotiäitinä olen siis ollut kaksi vuotta ja jatkan vielä kolme eteenpäinkin.

      Olen huomannut ettei minulla ole enää paljoakaan yhteläisyyksiä entisten lapsettomien kavereideni kanssa. Ei oikein jaksaisi kuunnella juttuja siitä miten "mulla on hirvee läskimaha" kun kaveri painaa 50 kiloa ja kylkiluut törröttävät nahan alta....tai et etutukka on ihan rasvanen kun itsellä on kolme päivää siitä kun on ehtinyt suihkuun....tai saati jotain tyhjänpäiväisiä bilejuttuja tai mulla on töissä tosi kiire nyyh nyyh.

      Sitten kun on lapsia ja hoidat niitä ympäri vuorokauden, vastaat niiden kasvusta ja kehityksestä ja vastaanotat kaikki äitiyden paineet joita itse sekä ulkopuoliset asettavat niin voin sanoa ettei mikään työ ole niin raskasta ja kyllä siinä ympäröivä maailma menettää merkityksensä. Samoin omat tarpeet väistyvät lasten tieltä.

      ystäväsi totuttelee vasta elämänsä suurimpaa mullistukseen. Tottuneeko tuohon koskaan...
      Hän rakastaa lastaan ja haluaa kuuluttaa sen koko maailmalle. Etkö sinäkin halunnut kun tapasit poikaystäväsi.

      Sitten kun itsestäsi tulee äiti, voit ehkä ymmärtää hänen tuntemuksensa. Aivan varmaa on, että nyt et sitä voi ymmärtääkään. Sitten äitinä sinäkin voit illanistujaisissa ottaa osaa keskusteluun kakkavaipoista, yövalvomisista, tissimaitosuihkuista yms. Ensimmäiseen vuoteen ainakaan itseäni ei mikään muu aihealue kiinnostanutkaan.

      Ensimmäiset kolme kuukautta sitä vaan on niin kiinni pienessä ja huokailee miten ihana se on. Puolivuotiaan kanssa myös. Vuoden ikäisen kanssa jo kaipaakin muuta puhuttavaa.

      Minuakin tietysti kiinnostaa miksi joku ystäväni ei kolmenkympin ohittaneena ala lisääntyä. En ole kylläkään alkanut tätä heiltä sen ihmeemmin tivaamaan. Siinä ystäväsi ehkä on hiukan ylireagoinut. Mennee humalan piikkiin.

      Ehkä itsekin voisit hiukan miettiä sanomisiasi toisesta. Se että puhuu taukoamatta jälkikasvustaan ja humalaisen utelut lapsenteosta tutuiltaan ei varmaankaan tee ihmisestä "pässiä idioottia". Olisit onnellinen että on ystävä joka viitsii kaiken kiireen keskellä koota kavereita yhteen. Itse en jaksaisi.

      Haiskahtaa kateudelle.

      • ihan aikuinen

        En ole ap, mutta ehkä pieni tarkempi lukutuokio sinulle olisi paikallaan? Ap. ja pässiksi heittäytynyt äiti osallistuivat samoille juhlille. Jotka joku muu järjesti. Ja jolle myös tämä äitiyden-onnela aukoi päätään. Mitä tekemistä sillä on lauseesi "Olisit onnellinen että on ystävä joka viitsii kaiken kiireen keskellä koota kavereita yhteen." kanssa?

        Muuten tulee mieleen, että elämässä on monenlaisia asioita. Kuten tiedetään, kaikki eivät koskaan saa lapsia. Kaikki eivät myöskään niitä halua, vaikka saisivatkin. On aika kapeakatseista sinun sanoa heistä, omista kavereistasi siis "mulla on töissä tosi kiire nyyh nyyh". Ehkä työlläkin vielä on jokin merkitys ihmisen elämässä? Ehkä he eivät ymmärrettävästi kiinnostu sinun vaippajutuistasi, jos sinulla ei riitä mielenkiintoa mihinkään heidän juttuihinsa?

        Olen sitäkin mieltä, että äitiyden ei tarvitse viedä keneltäkään kaikkea aikaa, tarmoa ja mielenkiintoa. Lapset käsittääkseni hankitaan osaksi elämää, ei niin, että ne olisivat elämän ainoa asia. Kuinka moni tuore äiti pilaa parisuhteensa sillä, ettei käy siellä suihkussa muutamaan päivään - mistään muusta miehen huomioimisesta nyt puhumattakaan. Ja sitten hetken päästä itketään, että mies meni ja löysi uuden.

      • kyl pakko puollustautua
        ihan aikuinen kirjoitti:

        En ole ap, mutta ehkä pieni tarkempi lukutuokio sinulle olisi paikallaan? Ap. ja pässiksi heittäytynyt äiti osallistuivat samoille juhlille. Jotka joku muu järjesti. Ja jolle myös tämä äitiyden-onnela aukoi päätään. Mitä tekemistä sillä on lauseesi "Olisit onnellinen että on ystävä joka viitsii kaiken kiireen keskellä koota kavereita yhteen." kanssa?

        Muuten tulee mieleen, että elämässä on monenlaisia asioita. Kuten tiedetään, kaikki eivät koskaan saa lapsia. Kaikki eivät myöskään niitä halua, vaikka saisivatkin. On aika kapeakatseista sinun sanoa heistä, omista kavereistasi siis "mulla on töissä tosi kiire nyyh nyyh". Ehkä työlläkin vielä on jokin merkitys ihmisen elämässä? Ehkä he eivät ymmärrettävästi kiinnostu sinun vaippajutuistasi, jos sinulla ei riitä mielenkiintoa mihinkään heidän juttuihinsa?

        Olen sitäkin mieltä, että äitiyden ei tarvitse viedä keneltäkään kaikkea aikaa, tarmoa ja mielenkiintoa. Lapset käsittääkseni hankitaan osaksi elämää, ei niin, että ne olisivat elämän ainoa asia. Kuinka moni tuore äiti pilaa parisuhteensa sillä, ettei käy siellä suihkussa muutamaan päivään - mistään muusta miehen huomioimisesta nyt puhumattakaan. Ja sitten hetken päästä itketään, että mies meni ja löysi uuden.

        äideillä ei ole aikaa aina huomioida itseään..:)kun ensisijaisesti huomioidaan lapsi/lapsia..:)jos aikaa jää niin sitten itsensä..joskus myöhään illalla kun lapset nukkuu on aikaa itselleen...ja mikä mies se sellainen on joka vastoinkäymisen tullessa jättää vaimonsa??ei mun mies mua jätä sen takia,että oon joskus niin pirun väsynyt ja naamataulukin muistuttaa röllinpersettä..:)tottakai pitäs muistaa huolehtia itsestään,mutta aina sitä ei kerta kaikkiaan jaksa jos 6-7 aikaan aamulla herää leikkimään lasten kanssa,ja juoksee kokopäivän perässä,kun illalla saa lapset nukkumaan,niin ei siinä paljon muuta jaksa kun sohvalla pötköttää ja katsoa jonkun ohjelman..:)näin se vaan menee...

      • myös kaksi poikaa pyöräyttänyt

        Olen sun kanssas samaa mieltä. En itsekään lapsettomana voinut mitenkään ymmärtää et joku voi vapaaehtoisesti haluta äidiksi. Ja sitten ne keskustelut on vaan sitä vauvaa, vauvaa ja vauvaa. Ajattelin että mä kuulun niihin naisiin jotka eivät koskaan lisäänny. Ja jos joku äidiks hurahtanut uskalsi ruveta mun kanssa keskustelemaan vauvoista, osasin aika ilkeestikin sen keskustelun lopettaa. Ja sitten mun hyvä ystäväni sai vahinkovauvan jonka yksin hoisi ja kasvatti. Raskaus olisi mun mielestä tietysti pitänyt lopettaa heti alkuunsa. No mun "melko" voimakkaat mielipiteeni tekivät muutamia katkoksia meidän ystävyyteemme. Lapsi syntyi ja olihan se aika söpö. Tosi avuton rääpäle mikä tarvitsi ihan järkyttävän paljon äitinsä hoivaa ja huolenpitoa. Huomasin jossain vaiheessa että keskustelut tämän ystävän kanssa koskivat lähes aina lapsia ja nautin keskusteluista. Minuun taisi iskeä vauvakuume. Esikoiseni synnyttyä taisin paasata äitiyden ihanuudesta samalla antaumuksella kuin aikoinaan vauvainhostani:)

      • ihan aikuinen
        kyl pakko puollustautua kirjoitti:

        äideillä ei ole aikaa aina huomioida itseään..:)kun ensisijaisesti huomioidaan lapsi/lapsia..:)jos aikaa jää niin sitten itsensä..joskus myöhään illalla kun lapset nukkuu on aikaa itselleen...ja mikä mies se sellainen on joka vastoinkäymisen tullessa jättää vaimonsa??ei mun mies mua jätä sen takia,että oon joskus niin pirun väsynyt ja naamataulukin muistuttaa röllinpersettä..:)tottakai pitäs muistaa huolehtia itsestään,mutta aina sitä ei kerta kaikkiaan jaksa jos 6-7 aikaan aamulla herää leikkimään lasten kanssa,ja juoksee kokopäivän perässä,kun illalla saa lapset nukkumaan,niin ei siinä paljon muuta jaksa kun sohvalla pötköttää ja katsoa jonkun ohjelman..:)näin se vaan menee...

        Nooh, en puhunut mitään siitä, että tuoreen äidin tarvitsisi mitään sotamaaleja joka päivä nassuun lyödäkään. Mutta kun edellisellä kirjoittajalla ei kolmeen päivään ollut aikaa käydä suihkussa. Netissä tosin ehti kirjoitella aikas pitkän vuodatuksen. Sinä aikana tehokkaampi olisi jo suihkutellut...

        Se on hyvä, jos sinun miehesi arvostaa sinua itsenäsi. Niin sen pitäisi ollakin. Mutta tässä ketjussa on ollut puhetta siitä, että äitiys muuttaa naisen jotenkin kokonaan (edellisen kirjoittajan oikein otsikkoa myöten hulluksi). Eikä naisten tarvitse muuttua hulluiksi tai pitkäaikaisiksi peikontakamuksiksi, jos eivät itse niin halua. Mikä on jo eri asia.

      • tuli äiti,

        mutta se ei tehnyt minusta debiiliä ääliötä, joka olisi kiinnostunut vain vauvan ruumiintoiminnoista. Mielestäni lapsi on osa perhettä ja elämää, mutta ei maailman napa eikä mikään huume, jonka tulisi tehdä ihmisestä hormoniöyryinen pelle.

      • kaksi lasta pyöräyttänyt
        ihan aikuinen kirjoitti:

        En ole ap, mutta ehkä pieni tarkempi lukutuokio sinulle olisi paikallaan? Ap. ja pässiksi heittäytynyt äiti osallistuivat samoille juhlille. Jotka joku muu järjesti. Ja jolle myös tämä äitiyden-onnela aukoi päätään. Mitä tekemistä sillä on lauseesi "Olisit onnellinen että on ystävä joka viitsii kaiken kiireen keskellä koota kavereita yhteen." kanssa?

        Muuten tulee mieleen, että elämässä on monenlaisia asioita. Kuten tiedetään, kaikki eivät koskaan saa lapsia. Kaikki eivät myöskään niitä halua, vaikka saisivatkin. On aika kapeakatseista sinun sanoa heistä, omista kavereistasi siis "mulla on töissä tosi kiire nyyh nyyh". Ehkä työlläkin vielä on jokin merkitys ihmisen elämässä? Ehkä he eivät ymmärrettävästi kiinnostu sinun vaippajutuistasi, jos sinulla ei riitä mielenkiintoa mihinkään heidän juttuihinsa?

        Olen sitäkin mieltä, että äitiyden ei tarvitse viedä keneltäkään kaikkea aikaa, tarmoa ja mielenkiintoa. Lapset käsittääkseni hankitaan osaksi elämää, ei niin, että ne olisivat elämän ainoa asia. Kuinka moni tuore äiti pilaa parisuhteensa sillä, ettei käy siellä suihkussa muutamaan päivään - mistään muusta miehen huomioimisesta nyt puhumattakaan. Ja sitten hetken päästä itketään, että mies meni ja löysi uuden.

        Voi anteeksi kun en oikein saanut luettua epäselvästi muodostettua lausetta oikein. Onneksi on teitä jotka heti korjaavat asiat oikeinpäin! Varmaankin luppoaikaa töissä osallistua keskusteluun näinkin pienellä viiveellä. Eikös tässä ollut tarkoitus auttaa/kommentoida kirjoituksilla jotain toista, ei minua!?

        Olen kapeakatseinen ihminen, myönnettäköön. Käyn vielä lastenhoidon lisäksi iltatöissäkin ja voin sanoa että sillä on suuren suuri merkitys henkiseen jaksamiseeni.

        Äiti on tosiaankin yli-ihminen. Ei sitä muuten pystyisi organisoimaan päivittäistä rumbaa kotona. Samalla äiti kuitenkin painiskelee jatkuvasti riittämättömyytensä kanssa.

        Ystäväni onneksi ovat kiinostuneita vauva-asioista ja minäkin kuuntelen heidän "huolensa". En vain koe juuri noita mainitsemiani karkeasti ilmaistuja asioita kovinkaan tärkeiksi nykyiseen pohdittavaan verattuna. Muistan kyllä hämärästi vielä ajan kun ne olivat päällimmäisiä asioita elämässäni.

        Sinulla ei selvästikään ole lapsia, ehkei kumppaniakaan. Jos olisi, silloin ehkä tietäisit että pari päivää ilman suihkua ei pilaa parisuhdetta. Mies on myös yhtä yltäpäältä oksennustaudin kuorruttama. Huomioimme ehkä toisemme kahdeksan aikoihin illalla nukutusoperaation jälkeen. Ehkäpä lämmitämme saunan ja peseydymme yhdessä toisiimme vaahdoten.

      • kaksi lasta pyöräyttänyt
        ihan aikuinen kirjoitti:

        Nooh, en puhunut mitään siitä, että tuoreen äidin tarvitsisi mitään sotamaaleja joka päivä nassuun lyödäkään. Mutta kun edellisellä kirjoittajalla ei kolmeen päivään ollut aikaa käydä suihkussa. Netissä tosin ehti kirjoitella aikas pitkän vuodatuksen. Sinä aikana tehokkaampi olisi jo suihkutellut...

        Se on hyvä, jos sinun miehesi arvostaa sinua itsenäsi. Niin sen pitäisi ollakin. Mutta tässä ketjussa on ollut puhetta siitä, että äitiys muuttaa naisen jotenkin kokonaan (edellisen kirjoittajan oikein otsikkoa myöten hulluksi). Eikä naisten tarvitse muuttua hulluiksi tai pitkäaikaisiksi peikontakamuksiksi, jos eivät itse niin halua. Mikä on jo eri asia.

        Just just...se on niitä suuria valintoja mitä päivittäin joutuu tekemään.

        Ei varmaan mieleen juolahtanut että tästä koneelta pystyy päivystämään päiväunien kestoa ja oksennustaudin etenemistä vähän paremmin kuin suihkusta. Tietty voisin herättää ton 2 v ja ottaa itkuhälyttimen mukaan ja jos vauva herää ulkona niin sit äkkiä ulos hakemaan sitä kun toinen leikkii ammessa pellehyppyjä...

        Edelleen miehen kanssa yhteistä suihkua odotellessa....

      • äidin nuppu
        tuli äiti, kirjoitti:

        mutta se ei tehnyt minusta debiiliä ääliötä, joka olisi kiinnostunut vain vauvan ruumiintoiminnoista. Mielestäni lapsi on osa perhettä ja elämää, mutta ei maailman napa eikä mikään huume, jonka tulisi tehdä ihmisestä hormoniöyryinen pelle.

        Ihmiset on katsos erilaisia. Jotkut suhtautuvat itselleen tärkeisiin asioihin antaumuksella. Noissa aikaisemmissa viesteissä joku tunnusti ei koiraihmisenä keskustelun tuttujen koiraihmisten kanssa olevan hirveetä. Ja niin se varmaan on että sinkkunaiset puhuvat miehistä, äidit lapsista jne. Ja jokainen meistä varmaan on kiitollinen jos on ollut äidilleen se maailman tärkein asia...

      • kaksi lasta pyöräyttänyt
        kyl pakko puollustautua kirjoitti:

        äideillä ei ole aikaa aina huomioida itseään..:)kun ensisijaisesti huomioidaan lapsi/lapsia..:)jos aikaa jää niin sitten itsensä..joskus myöhään illalla kun lapset nukkuu on aikaa itselleen...ja mikä mies se sellainen on joka vastoinkäymisen tullessa jättää vaimonsa??ei mun mies mua jätä sen takia,että oon joskus niin pirun väsynyt ja naamataulukin muistuttaa röllinpersettä..:)tottakai pitäs muistaa huolehtia itsestään,mutta aina sitä ei kerta kaikkiaan jaksa jos 6-7 aikaan aamulla herää leikkimään lasten kanssa,ja juoksee kokopäivän perässä,kun illalla saa lapset nukkumaan,niin ei siinä paljon muuta jaksa kun sohvalla pötköttää ja katsoa jonkun ohjelman..:)näin se vaan menee...

        Minä huolehdin itsestäni silloin kun ehdin. Nytkin kasvaa kolme senttiä pitkät karvat jaloissa ja tosiaan suihkusta on aikaa.

        Ennen sinkkuna sitä vahasi jokaisen karvatupen pari kertaa viikkoon ja viimeisteli alapääkarvatkin pinseteillä.

        Kyllähän se on melko muutos varmasti miehellekin kun timmistä kimulista kuoriutuu naarasleijonan raapimamahainen lismaletti. Oletan kuitenkin että rakkaus ei ole kiinni vain ulkonäöstä ja yhteistä henkistä puolta on rakennettu kestämään pientä ulkonäkövajausta.

        Kyllä tässä mammakerhoon vielä laittaudutaan ja jos ehtii prismassa pyörähtää. Sehän on viikon kohokohta.

        Mutta viestiisi palaten. Meilläkin sohvalla pötkötellään ja siinä on hyvä kahdestaan. Niin se vain menee....

      • ehtii käymään
        kaksi lasta pyöräyttänyt kirjoitti:

        Minä huolehdin itsestäni silloin kun ehdin. Nytkin kasvaa kolme senttiä pitkät karvat jaloissa ja tosiaan suihkusta on aikaa.

        Ennen sinkkuna sitä vahasi jokaisen karvatupen pari kertaa viikkoon ja viimeisteli alapääkarvatkin pinseteillä.

        Kyllähän se on melko muutos varmasti miehellekin kun timmistä kimulista kuoriutuu naarasleijonan raapimamahainen lismaletti. Oletan kuitenkin että rakkaus ei ole kiinni vain ulkonäöstä ja yhteistä henkistä puolta on rakennettu kestämään pientä ulkonäkövajausta.

        Kyllä tässä mammakerhoon vielä laittaudutaan ja jos ehtii prismassa pyörähtää. Sehän on viikon kohokohta.

        Mutta viestiisi palaten. Meilläkin sohvalla pötkötellään ja siinä on hyvä kahdestaan. Niin se vain menee....

        Oletteko te oikeasti päiväkaupalla käymättä suihkussa?

      • mutta kavereilla kyllä
        tuli äiti, kirjoitti:

        mutta se ei tehnyt minusta debiiliä ääliötä, joka olisi kiinnostunut vain vauvan ruumiintoiminnoista. Mielestäni lapsi on osa perhettä ja elämää, mutta ei maailman napa eikä mikään huume, jonka tulisi tehdä ihmisestä hormoniöyryinen pelle.

        Riippuu aika paljon ihmisestä. Yksi hyvä ystäväni ei muuttunut mielestäni lainkaan, mitä nyt laihtui imettäessään. Käytiin yhdessä punttisalilla, otettiin vaan vauvalle mukaan viltti ja leluja, ja hyvin meni.

      • Sarla

        Joopa joo.

        Olen äiti, kyllä. Silti toivon totisesti, etten koskaan mene kellekään sanomaan: "Sitten, kun olet äiti, sinäkin tajuat."

        Äitiys on jokaiselle siihen ryhtyvälle erilainen kokemus. Eikä minulla ainakaan ole ollut ollenkaan sellaista vaihetta, että kakasta ja pukluista puhuminen olisi ollut ainut mielenkiinnon kohde.

      • Mother Miia

        Minusta on itsestään selvää, että me ihmiset olemme erilaisia ja äitiyden kokemuskin varmasti vaihtelee. Omalta osaltani voin sanoa, että kyllä edelleen löytyy äitejä, joita en voi monissa asioissa ymmärtää, eivätkä he varmaan minua.

        Minusta on äidiksi edelleen tosi moukkamaista mennä lapsettomille julistamaan, että heidänkin pitää lapsia hankkia. Ihmiset ovat erilaisia ja lapsia ei missään nimessä tule hankkia ympäristön painostuksesta! Uskon edelleen, ettei kaikkia ole tarkoitettu äidiksi.

        Sitten on vielä pariskuntia, jotka eivät pysty saamaan lapsia kovasta halustaan huolimatta, ja heitä varmasti raastaa, että joku tulee hieromaan äitiyttä heidän naamaansa.

        Kohtuus siis kaikessa. Itse en koskaan esiintyisi noin tunkeilevasti, mutta eipä meillä toisaalta harrastetakaan humalahakuista juomistakaan.

      • ihmiskohtainen
        myös kaksi poikaa pyöräyttänyt kirjoitti:

        Olen sun kanssas samaa mieltä. En itsekään lapsettomana voinut mitenkään ymmärtää et joku voi vapaaehtoisesti haluta äidiksi. Ja sitten ne keskustelut on vaan sitä vauvaa, vauvaa ja vauvaa. Ajattelin että mä kuulun niihin naisiin jotka eivät koskaan lisäänny. Ja jos joku äidiks hurahtanut uskalsi ruveta mun kanssa keskustelemaan vauvoista, osasin aika ilkeestikin sen keskustelun lopettaa. Ja sitten mun hyvä ystäväni sai vahinkovauvan jonka yksin hoisi ja kasvatti. Raskaus olisi mun mielestä tietysti pitänyt lopettaa heti alkuunsa. No mun "melko" voimakkaat mielipiteeni tekivät muutamia katkoksia meidän ystävyyteemme. Lapsi syntyi ja olihan se aika söpö. Tosi avuton rääpäle mikä tarvitsi ihan järkyttävän paljon äitinsä hoivaa ja huolenpitoa. Huomasin jossain vaiheessa että keskustelut tämän ystävän kanssa koskivat lähes aina lapsia ja nautin keskusteluista. Minuun taisi iskeä vauvakuume. Esikoiseni synnyttyä taisin paasata äitiyden ihanuudesta samalla antaumuksella kuin aikoinaan vauvainhostani:)

        Yksilön ominaisuushan tuo on. Että ensin on äärivoimakkaat mielipiteet äitiyttä vastaan ja sitten sen puolesta.

        Osaatko kuvitella, että on kuitenkin myös lapsettomia, jotka eivät inhoa vauvoja ja ihmettele ystävävanhempien innostusta heistä, ja lapsellisia, jotka muistavat vielä jollain tapaa millaista oli kun ei ollut lapsia ja ottavat tämän huomioon lapsettomien ystävien seurassa?

        Kyllä se on niin, että hienotunteisuus ja kyky ottaa toisten näkökulma huomioon joko löytyy ihmiseltä tai sitten ei. Oli sitten äiti tahi ei.

      • eipä paljon muuta
        myös kaksi poikaa pyöräyttänyt kirjoitti:

        Olen sun kanssas samaa mieltä. En itsekään lapsettomana voinut mitenkään ymmärtää et joku voi vapaaehtoisesti haluta äidiksi. Ja sitten ne keskustelut on vaan sitä vauvaa, vauvaa ja vauvaa. Ajattelin että mä kuulun niihin naisiin jotka eivät koskaan lisäänny. Ja jos joku äidiks hurahtanut uskalsi ruveta mun kanssa keskustelemaan vauvoista, osasin aika ilkeestikin sen keskustelun lopettaa. Ja sitten mun hyvä ystäväni sai vahinkovauvan jonka yksin hoisi ja kasvatti. Raskaus olisi mun mielestä tietysti pitänyt lopettaa heti alkuunsa. No mun "melko" voimakkaat mielipiteeni tekivät muutamia katkoksia meidän ystävyyteemme. Lapsi syntyi ja olihan se aika söpö. Tosi avuton rääpäle mikä tarvitsi ihan järkyttävän paljon äitinsä hoivaa ja huolenpitoa. Huomasin jossain vaiheessa että keskustelut tämän ystävän kanssa koskivat lähes aina lapsia ja nautin keskusteluista. Minuun taisi iskeä vauvakuume. Esikoiseni synnyttyä taisin paasata äitiyden ihanuudesta samalla antaumuksella kuin aikoinaan vauvainhostani:)

        "Esikoiseni synnyttyä taisin paasata äitiyden ihanuudesta samalla antaumuksella kuin aikoinaan vauvainhostani:) "

        Tämä vain kertoo henkisestä kypsymättömyydestäsi. Valinnoissaan ja elämänhallinnassaan vakaa ihminen ei koe tarvetta paasata kenellekään.

    • maalima täynnä

      Maailma on täynnä näitä pikku Mikkosia. Hehän tietävät toisten puolesta miten on parasta elää. Anna vaan mennä toisesta korvasta ulos. Jos huuto äityy kovaksi, niin ainahan voi pyytää rauhoittumaan tai lähtemään pois.

    • en itse

      muuttuisi ihan kauheaksi kun sitten joskus sen ensimmäisen lapsen saan:). Toivottavasti minusta ei tulisi kaikkitietävää mammaa,joka tietää senkin miten toisten tulee elää..mutta on se varmasti suuri asia jos lapsen saan..mut nää kauhumammat on varmaan niitä,joilla on ollu vaikeuksia saada lasta ja ne unelmat ihanasta äitiydestä on romuttunu ja sit purkautuu tälläsenä käytöksenä...

    • tintu

      Ikävä kyllä noita löytyy joka kaveriporukasta.
      Olen itse törmännyt samaan, mutta yleensä tuo suunnaton ylemmyydentunne häviää lapsen ensimmäisen uhmaiän myötä. Viimeistään teini iän koittaessa.
      Ei sinusta samanlaista tule. Siskoni on 9.v lapsen äiti ja voin sanoa että hänellä on jalat maassa. Poika on sen verran rasavilli kotona että ei uskoisi miten ope kehuu kun niin kunnollinen poika. Lapsi on aina lapsi ja jokainen kasvattaja tekee virheitä. Ystävälläsi taitaa olla lähinnä pätemisen tarvetta vaikka muille jakaa...

    • ei koskaan

      Lapsia en hanki. Ikinä. Vaimon kanssa näin päätettiin ja ollaan tosi tyytyväisiä päätökseemme. Vanhemmille on tehty selväksi, että mitään vihjailuja ei kannata edes yrittää ja kavereille sanotaan, että jos meillä ei ole lapsia niin se ei ole ainakaan meidän ongelma. Ollaan oltu 10 vuotta yhdessä joista 6 naimisissa. Molemmat ollaan 35-vuotiaita eikä mistään vauvakuumeesta ole kummallakaan ollut mitään tietoa. Muutamat tosi kivat pariskunnat joiden kanssa vietettiin ennen paljon aikaa ovat nyt enää hyvää päivää tuttuja sen jälkeen kun heille tuli lapsia. He muuttuivat yhdessä yössä (synnytys) täysin narsistisiksi.

      • Kjalle

        En halua omia biologisia lapsia. Äpäriä on jo liikaa. Miten ihmiset voivat olla niin itsekkäitä, että haluavat vain BIOLOGISIA lapsia. Humaanimpaa olisi hoitaa jo niitä, jotka täällä jo ovat.

      • janiiina83
        Kjalle kirjoitti:

        En halua omia biologisia lapsia. Äpäriä on jo liikaa. Miten ihmiset voivat olla niin itsekkäitä, että haluavat vain BIOLOGISIA lapsia. Humaanimpaa olisi hoitaa jo niitä, jotka täällä jo ovat.

        no mulle kävis jonkun muunkin lapsi.. mutta adoptioprosessista on tehty mahdoton masennuksen sairastaneelle köyhälle pariskunnalle.. Täytyy olla aika superihminen tai pitäs vaihtaa mies rikkaaseen pettäjään että pääse adoptiojonossa edes portille asti. ..ja se kidnappaaminenkin on aika väärin oli sitten lapsi kuinka äpärä!

    • Kade

      Kaikki äideiksi tulevat muuttuvat tuollaisiksi, koska niillä ei ole muuta elämää kuin se vauva. Ensin ne yhdeksän kuukautta pelkää, että niistä tulee "hirviöäitejä" ja sitten niin käy. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut tämä muutos nähtyä useita kertoja. Kaverit vaan katoavat vaippojen sekaan, koska molemmat, sekä minä että he, ajattelemme, että toisella ei ole oikeaa elämää. Kun nähdään, minulta kysytään "Onks sulla jo joku mies?" - ei - jonka jälkeen onkin pari tuntia hyvää aikaa kertoa, kun kakkavaippa sitä ja tätä ja kuinka h**vetin lahjakas meidän lapsi on muihin verrattuna. Sitten saatetaaan hetken aikaa miettiä, miten minä olen niin säälittävä, etten löydä miestä ja tee tusinaa lasta. Ei huvita kahvitella.
      Myönnän, että se osittain johtuu kateudesta, että en edes halua kuunnella. Kyllä minäkin haaveilin omista lapsista ja kyllä, minustakin olisi varmasti tullut hirviöäiti, mutta kun niin ei käynyt, niin silloin on helpompi pysyä erossa äiti-ihmisistä!

    • juonnilla on

      varmasti osuutta asiaan.ja jos muilla ihmisillä porukasta ei ollut lapsia,yritti hän ehkä "pienoisen" liiottelun kautta tuoda esille,että oma elämä on ainakin muuttunut lapsen myötä paremmaksi.ja lisäksi,jos hänellä ei koko puoleen vuoteen ole ollut ketään kenelle kehua ja ylistää lastaan ja olotilaansa,ni se purkautui noin...ennenkuin luulet että ihana ystäväsi on poissa,kannattaa ajatella hormoneja,alkoholia ja laittaa ystävälle vaikka viesti että mitä kuuluu,koska häntä voi jopa hävettää ,kuten "ekojen kännien" jälkeen hyvin monia. ei kannata ehkä "hylätä" "ystävää" sen takia,mitä hän kerran on tehnyt kännissä... : )

    • joopa joo ja nähty on

      jotkut kyllä muuttuu ja epäilen että alkoholi on vaikuttanut pikkuisen lisää tuohon juttuun..... jotkut muutuu kyllä todella ihmeellisiksi kun muksun pyöräyttävät maaailmaan.....

      • tyypillinen

        suomalais nainen,ilmankos suomi euroopan kärkimaa eroissa.
        ite olin 37 ja heti tulin raskaksi,eka kerrasta kun ei kumia käytetty,tosin mies oli 24v joten siemen voimakasta.kyllä neljökymmentä nainen viellä vauvansaa.
        ei kannata kovin nuorenna lasta hankkia,voi rillutella pitää hauskaa.

    • hecate72

      ...että ystävällesi on ns. "noussut äitiys hattuun"...

      Mutta tottahan se on, että äitiys muuttaa naista, enemmän kuin voisi edes kuvitellakaan. Minä ainakin koin ja koen edelleenkin, että elämä vakavoitui kerta heitolla: entisen "huolettoman" elämän tilalle tuli mitä ihmeellisimpien huolenaiheiden kirjo ja se vastuu, oh, se vasta painaakin entisestäänkin painuneita hartioita!

      Aika on toinen asia, jonka huomaa muuttuneen lapsen myötä: se ei riitä enää mihinkään! Ystävyyssuhteet ja pahimmassa tapauksessa myös parisuhde sekä sukulaissuhteet kärsivät ajanpuutteesta. Eihän maailman pitäisi pyöriä vain yhden asian/henkilön ympärillä, mutta näin se vaan on, että lapsesta tulee (tai ainakin pitäisi tulla) se elämän keskipiste: aikataulut sovitetaan lapsen aikatauluun ja (valitettavasti itsekin "syyllistyn" tähän...) lähes aina lapsi tulee tavalla tai toisella keskusteluihin mukaan.

      Nämä jo itsessään ovat asioita, jotka riittävät leventämään kuilua "lapsellisten" ja lapsettomien välillä. Jos vielä sotketaan alkoholia mukaan, tulee soppa varmasti kiehumaan ylitse!

      Itse inhosin yli kaiken sitä jatkuvaa kyselyä, no milloin teille tulee perheenlisäystä tai mitenkäs te ette vielä ole lapsia hankkineet! Totesin aina ykskantaan, ettei se aina ole niin helppoa tulla raskaaksi ja sillä yleensä sai vähän näpäytettyä takaisin. Nyt pojan ollessa 2,5 v. puolituntemattomat nnapurit huutelevat, että eikun toista kehiin...! Niin helppoa sanoa, että siitä vaan toista tekemään, kun reilun vuoden yrittämisen jälkeenkään ei vielä ole tärpännyt...

      Vanhemmuus joka tapauksessa muuttaa ihmistä ja elämää, ja naista ehkä useimmiten enemmän (eikä välttämättä parempaan...).

    • mies vaan

      Sen enempää ottamatta kantaa entisen ystäväsi epäasialliseen ja naurettavaan käytökseen, haluan sanoa sinulle pari sanaa.

      Sanoit, että odotatte miehesi kanssa sopivaa hetkeä lapsen tekoon. Ei sellaista kuule ole, eikä tule. Tuo on niin klisee, kuin vain jokin voi olla. Erittäin "hyvä" syy lykätä lapsen tekemistä. Itselläni on kolme lasta, eikä yksikään ole saanut alkuaan ns. sopivalla hetkellä. Mielestäni tuo sopivan hetken odottelu kertoo siitä, että ehkä vielä ole valmiita lapsen saamiseen?

      Kannattaa pitää myös mielessä se, että ei se lapsen tekeminen välttämättä käy niin kuin elokuvissa. Voi olla, että nalli napsahtaa ensimmäisellä yrittämällä, mutta voi myös olla, että yritätte vuosia ja missään tutkimuksissa teistä kummastakaan ei löydetä mitään vikaa. Syystä tai toisesta ei vaan tärppää.

      Eli neuvoni on, että älkää miettikö liikaa, koska olisi sopiva hetki. Kun tulet raskaaksi, niin kyllä siinä on ihan tarpeeksi aikaa järjestää aika "sopivaksi".

      Loppuun vielä muutama sana tästä ystävästäsi. Voihan hänellä hormoni tasapaino heitellä, varsinkin jos imetys on juuri loppunut? Tai mitä jos hän ei itse olekaan niin onnellinen, mitä kertoi? Mitä jos hän yrittääkin vain esittää onnellista, vaikka totuus olisikin jotain ihan muuta?

      Täältä tähän,

      mies vaan

      • Shockin´ Single

        Tiedän hyvin tuon asian, mukava kuulla kuitenkin jonkun jo perhe-elämää nähneen mielipide tähän "sopivan hetken odotukseen". Olen samaa mieltä. En usko että täydellinen päivä koskaan koittaa ja tilillä odottelee miljoonia euroja, pihalla Audi Q7 ja kaikki on pilkulleen kohdallaan...joten varmasti asiaa kannattaa lähteä viemään eteenpäin ihan lähiaikoina.

        Kuten varmasti tiedät ja sanoitkin, ei ole olemassa ehdottoman oikeaa hetkeä, mutta uskon että on olemassa kuitenkin ehdottoman vääriä hetkiä. Meillä on esimerkiksi sellainen elämäntilanne tällä hetkellä, ettemme yksinkertaisesti pysty aloittamaan perheen perustusta. Syyt ovat moninaiset, asunnolliset ja taloudelliset. Maksamme pois erittäin suurta meistä riippumattomasti tullutta velkaa, joka imee joka ikisen pennin ja vie yöunetkin välillä. Tästä emme ole puhuneet kenellekkään, sillä asia on aika hankala ja ikävä käsitellä myös meille.

        Näkymä näyttäisi muuttuvan kuitenkin puolen vuoden sisään, jolloin velka on maksettu ja on jo paljon enemmän happea hengitellä kohti perhe-elämää. Sitten ei enää odotella yksityiskohtien paikalleen asettumista kun olemme saaneet suuremmat kuviot kuntoon, vaan toivottelemme uuden elämän tervetulleeksi mikäli sellainen meille suodaan.

    • Itelles

      "Ystävästä tuli hirviö äitiyden myötä".. "oli humalassa ensimmäitä kertaa vuoteen.."

      Oikein menisi näin: Ystävästäni tuli hirviö humaltumisen myötä! Joillekkin ei vain kato tuo alko sovi..

    • "super äiti"...

      siinä syitä. mutta toki lapsen saanti muuttaa ihmistä toisia enemmän kun toisia. esim itse en äitiyden myötä itse muuttunut ja ainoa puheen aihe ei ole lapsi.

      jah huomioon ottaen äiti ihmisillä ei välttämättä ole muuta puhuttavaa kun lapsi jos viettää kaiken ajan sen seurassa ja mies ei vahdi yhtään.

      äitiydessä on toki hyvät ja huonot puolensa mutta itse se pitää selvittää hankkimalla oma käärö :D

    • täytyy sanoa

      et on yksittäinen tapaus.

    • weskuu

      Ja lasteni äiti , joka suureen ääneen moitti niitä ketä meinaavat suurinpiirtein kuolla synnyttäessään ja vaipuvat masikseen .
      Sitten koitti oma aika ja lasten tulon jälkeen hetken meni hyvin ja sitten kilahti ja nyt se akka on menettäny parhaas kaverinsa miehes lisäksi .
      Joskus sanosinkin et ekasta lapsesta lähtee ulkonäkö ,tokasta luonne ja kolmannesta isä .
      Ei nykywosu kestä vittu mitään ,parempi jättää lapset tekemättä ,ettei mee nuppi sekasi ja tarvii leikkii jumalatarta ja marttyyria.

    • Kyllä se siitä tasaantuu

      ...naisista vinksahtaa ainakin hiukan ensimmäisen tenavan putkahdettua.

      Kyllä se siitä tasaantuu vuosien ja lisätenavien mittaan... :-) Parinkymmenen vuoden päästä on jo ihan toiset jutut.

    • pelasta maapallo

      Maailman suurin ekoteko lähtee makuuhuoneesta. Yksilahkeinen päälle ja vielä pillerit huiviin ja maailma pelastuu. Ei tarvita kuin noin 100 vuotta ja ihmisiä ei enää ole tuhoamassa maapalloa.

    • "Ymmärrä mitään"

      Vaimoni "pysyi" normaalina,synnytyksen jälkeen.Joihinkin ihmisiin iskee synnytysmasennus,jospa hän on kääntäin verrannollinen tapaus,huomioi tämäkin mahdolisuus.Älä katkaise tuttavuutta tähän vielä.

    • 2xkummitäti

      Älä ota itsellesi turhia paineita - ei kaikki naiset "kilahda" tullessaan äideiksi - itse en ole henk.koht. törmännyt yhteenkään "ihmeäitiin" omassa tuttavapiirissäni!

      "Ystävälläsi" saattaa tosiaan olla synnytyksenjälkeinen masennus, tai hormoonit voivat heittää "häränpyllyä", mikä johtaa normaalista poikkeavaan käytökseen! Alkoholikin varmaan ennestään pahensi tilannetta! (Ei oo missään tilanteessa kivaa, jos joku "häiriköi" muita kännispäissään juhlissa, täten pilaten muiden juhlafiiliksen, paasaili sitten mistä hyvänsä aiheesta...!)

      Muutenkin mun mielestä koko lapsiasia on niin "arkaluontoinen", ettei siitä kannattaisi liiemmin paasailla tai udella. Joillekin voi olla todella rankkaa, jollei toiveista huolimatta omaa lasta saada alulle ja joku sitten vihjaa, että eikö jo olisi aika teidänkin saada vauva...! Tai sitten jotkut eivät ole vielä valmiita vanhemmuuteen tai eivät edes halua lapsia omaan arkeensa, mikä sekin on ihan okei!

      En koskaan utelisi toisten mahd. lapsensaannista, vaan annan henkilöiden itse ottaa asian puheeksi, jos niin haluavat - täten en loukkaa ketään, enkä astu kenenkään varpaille!

      Itse nautin normaalien äiti-ystävieni seurasta ja temmellän heidän lastensa kanssa rakastaen heitä, kuin olisivat omiani!!! :)

    • juuuuuuuuuuuuuuuuuu

      luonnollista tuokin.. jokun vähän alkaa keittää oman elämänsä kanssa.. vedet kiehuu vähän hellalle. sellaista se joskus on.

    • vähemmän hetero

      Meillä homoilla on usein naispuolisia ystäviä joiden kanssa vietämme aikaa, me olemme tuki ja turva niille, joilla menee poikaystävän tai aviomiehen kanssa huonosti.

      Olen itse joutunut kokemaan kuinka tiettyjen naisten olemus muuttuu erittäin kyseenalaiseen suuntaan sen jälkeen, kun ovat saaneet lapsen.

      Olen pyrkinyt ottamaan etäisyyttä, kun kaikkea ei tarvitse sulattaa. Kertomus oli ihan kuin omasta tuttavapiiristäni.
      hohhoijaa...

      Ilmeisesti kertomuksen äiti on myöskin saanut esikoisensa vasta varttuneemmalla iällä? Ei voi muuta sanoa kuin että voi lapsi raukkaa, mitä joutuukaan vielä kärsimään tuon täydellisen, siis agressiivisen, itsekeskeisen ja rääväsuisen äidin hoivissa.

    • ..käytöstä.

      ..vaikkein tommosta käytöstä kylläkää hyväksyisi minäkään, mutta jos kumminki edes jonkinlaista ymmärrystä hänen puolelle soisi.

      Synnytyksestä noin 3kk ja alkaa tapahtuu; hormonit alkaa palautuu raskaudesta ja sitä jatkuu seuraavat puoli vuotta, eli sinne asti kun synnytyksestä on kulunut 9kk. Yksilöllistä tokin miten kenelläki hormonit vaihtelee ja tasaantuu. Mutta siis raskaus ei lopu synnytykseen, hormonitoiminta ottaa sen oman aikansa normalisoituakseen.

      Eli mahdollisuus on että hormonit voi tuoda ns lisäpotkua tuohon mauhoomiseen. Vaikka itse äiti olenkin ja lapsi maailman rakkain, niin en siltikään kehtais jauhaa aina vaan lapsesta enkä näin ole tehnykää. Eli kyllä kysyy hormonien lisäksi myös käytöstapoja.

      Jospa aika ns parantais haavat eikä tarvisi sen takia ystäväänsä unohtaa.

      Hyvää kevättä sulle!

    • Flamberg

      En nyt kommentoi varsinaisesti tuota käytöstä, koska tuosta aiheesta on täällä aika paljon keskusteltu.

      Minua tässä vaivaa se, miten läheinen kaveri kyseessä oli?

      "Läheinen kaveri" "...yksi maailman ihanimpia, lempeitä olentoja, jonka seurassa oli hyvä olla."


      Tästä voisi päätellä, että tämä yksi ihanimpia ja lempeimpiä olentoja ei saanut paljoa nauttia ystävyydestänne raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen.

      Aika heppoista kaveruus on, jos nopeasti siirtyy pelkäksi tuttavuudeksi. Kyllä kaveriin pidetään useammin yhtettä ja jos menee homma yli, niin pyritään selvittämään onko kaikki kunnossa. Näin vain miehen näkökulmasta...

    • jurppiikato

      koska tajusi ku oli mukulan saanut niin koko elämä vapaus meni siinä sekä nuoruus ja hauskanpito.. seuraavat 20v sitten ei oo muutaku lapsen hoitamista ellei jopa enemmänkin jos huonosti kasvattaa..

    • äiti minäkin

      Kuulostaa siltä, että ystävänne on äitiyden myötä jäänyt aika yksin, niin kuin monesti käy. Silloin ei enää ole aikaa juosta kaiken maailman kutsuilla tai ei enää pääse niin vain shoppailemaan, kun täytyy ajatella lasta. Se alkuvaihe äitinä on ainakin maailman raskaimpia aikoja, varsinkaan jos ei kamalasti siltä puolisolta saa tukea tai puoliso käyttäytyy kuin kakara itsekin. Olikin yllättävää, kun mieheni koki oman lapsensa kilpailijana ja taantui itse lapsen tasolle. Niinkin voi käydä ja se ei ole edes harvinaista. En vaan sellaisesta mitään silloin tiennyt. Siitä ei varmaan kovin paljon puhuta. Silloin varsinkin on tosi yksin. Lisäksi me suomalaiset naiset tai ainakin minä koin, että tästä minun on yksin selvittävä ja apua en inise ja en sitten inissytkään, mutta muistan kyllä että olin tosi väsynyt ja henkisesti hirveen poikki ja jos olisin siinä vaiheessa nykäissyt kännit, niin lopputulos olisi voinut olla jotain tuollaista. Nyt ajattelen asioista aivan toisin ja jos olisin ihan järkevä ollut, niin olisin hakenut jotain apua, tosin sitä aina pelkää, että lapsi otetaan pois, jos on jotenkin heikko. Meillä ei paljon heikkoutta äideille suoda anteeksi. Ja tosi oli, että ainakin ne kaverit, joilla ei ollut omia lapsia hävisi pois, eikä ne takaisinkaan ole tullut, enkä ole niitä kyllä kaivannutkaan. Eläkööt pintaliitoaan niin kuin elävät. Olen nyt kuitenkin onnellinen ja lahjakkaan tytön äiti ja eronnut, kun en sitä aikuista lasta enää jaksanut.

    • prillit

      hän on ja vielä enemmän hän on äiti.Puhut aika ikävästi hänestä ja mielestäni sinun kannattaisikin miettiä omaa asenteen muutosta,miksi katselet häntä siten kun katsot eli negatiivisesti?

    • kanssasiskosi

      Todella tuttua juttua kirjoitit - menetin poikkeuksetta omat ystäväni heidän tultuaan raskaaksi. Sain kuulla suoraan olevani epänormaali miesystäväni kanssa... Ammatiltanikin kun olen lastenhoitajana niin heidän tuore nyytti nuutikaisensa ei tuottanut miulle minkäänlaisia väristyksiä, vaikka ostelin lahjoja ja olin lapsenpiikana silloin tällöin. Jokainen heistä väitti omansa olevan niin täydellisen poikkeavan fiksu ja ihana lapsi ettei lapseton voi ymmärtää.
      Arvaa, ymmärsivätkö he vuorostaan miun kolme peräkkäin päättynyttä keskenmenoani?
      Elämän laki on julma, ja jos siullakin tuollaisia ns. ystäviä, niin lopulta joudut toteamaan etteivät he ole ystävyyden arvoisia. Surullista, mutta totta.

    • JAJAJAJA

      Humalan vika ei äitiyden...

    • tildahildamaria

      Ei kenestäkään tule "hirviötyranniäitiä", mikäli ei itse tahdo. Jos haluat pitää ystävyyssuhteet kunnossa äitiaikana, sinä siihen pystyt terveellä maalaisjärjellä. Kaikista ei tosiaankaan ole yhtä mukavaa puhua pienistä. Tuliko tämä ystäväsi ajatelleeksi, onko juhlaväessä esim. tahattomasti lapsettomia?! Heille juhla on ollut todella ikävä kokemus.

      Omasta kohdastani sen verran, koska näin kirjoitan, että paras ystäväni ja siskoni saivat lapset loppu vuonna ja meillä mieheni kanssa silloin vielä lapsettomuushoidot kesken. Ystäväni muisti meidän tilanteen mielestäni todella hyvin. Hän viestitti vauvan syntymästä, mutta samassa hengenvedossa sanoi, että olisi kiva nähdä, tosin ilman sitä, että minua kovasti ahdistaisi tilanne. Hän antoi minun itse päättää, milloin olisin tarpeeksi vahva. Siskoni taasen hehkutti äitiyttä ja juuri ennen lapsen syntymää soitti minulle haukkumapuhelun, koska en ollut jaksanut myötäelää odotusaikaa.

      Myöhemmin ystäväni kysyi minua mieheni kanssa lapsensa kummeiksi ja on niin ihana muksu, että... Ja tämän kruunaa se, että meilläkin lääkkeet tehosivat ja syysvauva tulossa. Mutta ymmärrän (ehkä toisaalta) tunteesi.

      • saa palkinnon

        janottaa ja kusettaa ja väsyttää..mikä se on=

    • sälä

      voi voi onko sun pinnallista elämää kolhittu...kai sä oot joku oc

      • Toivotonta.......

        Joo ja sä joku typerä äiti joka antaa lapsillensa kaikki periksi ja niin on taas Suomessa kasvamassa seuraavia kouluammuskelijoita... Jee jee!

    • naisen nyt alkuun

      että vois sitä perhettä perustaa kaikki kun vaan istuvat jossain puukis illat pitkät höpöttämässä ja samalla salattujaelimiä katsellen.Tämän takia jo kerran eronnu ja kaksi lasta.Voi olla paree että jos nää nykyyset äirit on tälääsiä että panaan munat vaan junanalle ja eläköön naiset salattujen kautta elämänsä.Ruvetaan miehet vaan juomaan viinaa.

    • ajattelemantonta!!!

      "painosti jokaikistä pariskuntaa kertomaan miksi ei ole hankittu lapsia, huuteli kesken ruokailun kommentteja päivänsankarille siitä miten hänen tulisi jo hankkiutua raskaaksi, ja kyseli syitä miksi näin ei ole käynyt"

      - Ihan sama mikä on syy taustalla, mutta ei noin vain käyttäydytä!! On paljon ihmisiä, jotka eivät voi saada lapsia ja kärsivät siitä, jolloin tuollainen satuttaa todella paljon. Ehkä ne ihmiset kärsivät jo ihan riittävästi muutenkin.

      Toisaalta on myös meitä, jotka eivät yksinkertaisesti halua lapsia elämäänsä. Juuri kuulin yhden äidin kommentoineen lapsetonta ystäväpariskuntaani että "ette ole tekään sitten saaneet mitään aikaan". Eikö ihminen siis ole yhtään mitään jos ei halua lasta elämäänsä? Arvottomiako me muut olemme? Onko siinä jotain väärää että haluaa nauttia antoisasta parisuhteesta kumppaninsa kanssa kaksin, matkustella jne?

      Itsekin olen yli kymmenen vuotta saanut vastata uteluihin perheen perustamisesta. Mitä se kenellekään kuuluu olenko perustamassa perhettä ja jos en niin miksi? Välillä tuntuu siltä, että perheelliset ihmiset kadehtivat perheettömien vapaata elämää ja haluavat saada muut mukaan samaan helvettiin mitä itse elävät.

      • me hirviönaiset

        Lapsuudenaikaisen ystävän häihin kokoontui saman seudun silloisia tyttökavereita. Hääparia paikalle odoteltaessa oli aikaa vaihtaa kuulumisia. Siinä minä porukan ainoana lapsettomana kertoilin omiani kuten muut omiaan. Eräs entisistä kavereista totesi suoraan minulle päinnaamaa "et ole sitten saanut mitään aikaan" viitaten siihen, ettei lapsia ollut. Oliko se häneltä pelkkää äitiyden onnea, useamman kun oli jo ehtinyt pyöräyttää? Vai kateutta niistä asioista, joita minä olin ehtinyt saavuttaa hänen keskittyessään äitiyteensä? Vai vain tässäkin keskustelussa seliteltyä naisen hormonimylläkkää, jolla varjolla siis saa laukoa mitä sattuu (kuten joku jo kerkisi kirjoittamaankin)? Myönnän, että sanattomaksi silloin jäin, mutta jälkikäteen muistellessani siitä olen saanut monet hyvät naurut. En ehkä ole saanut "mitään aikaiseksi", muttei se ainakaan ole vienyt minulta alkeellisimpia käytöstapojakin.

    • jörden

      vai hirviö äiti oli sellanen sille pitäs vaa antaa lisää munaaa heh

    • taitaa olla

      No kyllähän sitä itse kukin on aikanaan hurahtanut tunteeseen, kun onlapsen saanut. Lapseen rakastuu ja elämä muuttuu ihan eriväriseksikin. Ehkä siinä tulee puhutuksi sitten turhan paljon pienoisesta, mutta ei siitä nyt kannata välittää.
      Ja toinen juttu lienee se, että ystäväsi oli humalassa.
      Entäs sinä, miksi kutsut häntä hirviöksi, mikä ongelma sinulla sitten on..

    • En kestä ääliöitä

      Noin käy, kun ei tiedä paikkaansa, eikä kunnioita toisia. Ei ymmärrä tai tohdi kyseenalaistaa omia elämänarvojaan, vaan omat arvot on ainoat oikeat.

      Pitääkö koko porukan kärsiä yhden takia?

      Kai tuollaisne öykkärin saa hiljaiseksi, kun tarpeksi kuuluvasti antaa ymmärtää ettei kiinnosta.
      Tai käskee sen äijän viedä rouva kotiin lepäämään :D
      Ja asiattomia kyselevälle henkilölle voi aina vastata asiattomasti, jotkut jopa kerjäävät sitä ;D

      Osa ihmisistä on fiksuja, ymmärtävät ja osaavat suhteuttaa juttunsa kuulijaporukan mukaan. Ymmärtävät ettei vauvajutut välttämättä kiinnosta kaikkia ja osaavat puhua muustakin.

      Sitten on se kaksinaismoralistinen porukka, joka tyrkyttää omia elämänarvojaan jatkuvasti toisille. Suorasukaista, jopa loukkaavaa puuttumista toisten ihmisten yksityiselmään. Tyrkytetään omia elämänarvoja ainoina totuuksina: naimisiin, lapsia, velaksi isot talot ja autot.
      Kuitenkin ollaan toisessa tilanteessa kadehtimassa sinkkujen tai lapsettomien pariskuntien elämäntapaa ja tekemisiä.

    • Saman kokenut

      Kuulosti aivan yhdeltä ystävältäni. Hänestä tuli aivan yhtä kauhea ellei kauheampi äippi-hirviö.
      Kukaan ei tajua hänen mielestä mistään mitään, jos sinulla ei ole lapsia.

      Loppujen lopuksi on tullut mieleen, että asiat eivät taida olla tällä naisella ja hänen miehellä ihan niin hyvin kuin halutaan toitottaa ja lapsen saaminen ei ollutkaan niin upea kokemus kuin olivat alun perin ajatelleet.
      Ja mikä saavutus nyt on saada lapsi?
      Pentuja sikiää joka päivä tähän maailmaan, monet heistä eivät edes ole haluttuja. Ihmettelen myös tälläisiä naisia, joiden maailmankuva tuntuu muuttuvan täysin ja lapsen saannin jälkeen kenenkään muun asiat eivät kiinnosta pätkääkään sekä asenne muita kohtaan on lähinnä ylenpalttinen ja vähättelevä 'Sä et tiedä mitään, kun ei sulla ole lasta'

    • jördenin veli

      no ni kommentii eikö vaa sellane äiti tartee vaa lisää kunno isoo jördeniä,iha joka päivvä ja monta kertaa heh jos nii kova vauva fani on se oikei se lisää vauvoja vaa ja välillä kepua naamaa se on elämää se

    • Ihmettelevä isä

      Samaa olen miettinyt jo yli kymmenen vuotta!

      Tuntuukin että naisen mielestä Äitiys on sairaus! Sekä lapsen tuoma vastuu on epäluonnollinen sitova sekä isän aiheuttama kostettava vamma äidille.

      Tuo äitiyden tuoma ylihysteria kaikkine täydellisyys ym pyrkimyksineen on marttyyriyden ja hädän,/pelon sekamelskaa johon ei normaalia sekä hillittyä tasapaiona juuri mahdu.

      Isänä olen ihmetellyt samaa ja sitä mikäli isä on lasten kanssa on äitiys viety ja vatrastettu tältä pyhimykseltä.

      Oikein tervettä että, naiset/äidit kerrotte onko muita ilmentymiä reagoinnissa ja käytöksessä?

    • jhdkhs

      aika typerä juttu olisin luullut että ystävästä tuli hirviö äitiyden myötä olisin kuvitellut jotain todella vakavampaa tottakai ihminen muuttuu kun saa lapsia ja kehottaa toisiakin hankkimaan mutta ei kannata uskoa nimittäin lapset ovat täysiä riiviöitä sen jälkeen kun ne täyttävät kaksi vuotta kannattaa viedä lapsia muuallekin kuin kouluun ja kotiin älä anna heidän asua neljän seinän sisällä nimittäin ne tulevat entistä vihasemmiksi siitä ja voin kertoa että minulla on itsellä se tunne olen 13 vuotias ja minulla on kaksi inhottavaa pikkuveljeä jotka huutavat ja riehuvat koko ajan!!!!

      kiitos lukemisesta muidenkin mielipiteitä!!

      terveisin 13 vuotias tyttö joka vihaa pikkuveljiään!!!!!!!!!!!!

      • olisi kai kohteliasta

        ...kirjoittaa sinne muutama välimerkki sekaan. On nimittäin pirun vaikeaa saada tolkkua tommosesta pötköstä, mitä kirjoitit.

    • Älä hanki lapsia.

      Ole rohkeasti erilainen äläkä jätä itsestäsi geeniperimää turhaan pyörimään tähän surkeaan maailmaan. Jos saisin nyt valita, niin en jättäisi minäkään, vaan turha on itkeä kun maito on jo maassa. On varmasti olemassa ihmisiä, jotka jaksavat lapsia ja joiden mielestä lapset ovat elämän ilo. Minä en vain kuuluu heihin.

      No enää reilut viisi vuotta, niin ulko-ovi alkaa käymään vain yhteen suuntaan.

    • Ei tarvitse

      Vastata käytöksestään!!!! Kun on kuukautiset,tai kuu on kallellaan, raskaana,äitinä,hajut, valot, maut,äänet, mikä tahansa normaali asia on naiselle kanava käyttäytyä miten vain ja missä vain ja miten vain.

      Kun on nainen ei tarvitse vastata tai saattaa kuntoon asiaa, ilmoittaa vain että on nainen!!

      Outoa sekä järkyttävää.

      • se on

        kun miehet ei ymmärrä naisten vaivoja,kun miehillä niitä ei ole. Hormonit ja niiden vaihtelut kehossa on aika p...tä. En silti hyväksy aivan holtitonta käytöstä keltään naiselta, vaikka pms-oireet riivaisivatkin...

      • Ymmärtämälläkö?
        se on kirjoitti:

        kun miehet ei ymmärrä naisten vaivoja,kun miehillä niitä ei ole. Hormonit ja niiden vaihtelut kehossa on aika p...tä. En silti hyväksy aivan holtitonta käytöstä keltään naiselta, vaikka pms-oireet riivaisivatkin...

        Miten ihmeessä asia onkin miesten syytä?!

        Miesten ymmärtämälläkö moinen ylihysterisointi ym yli-itse keskeisyys sekä äitiyden ylijumallallisuus ja kaiken alleen polkeva hellan lettas meiniki poistuu?!

        Lapsi ei mitenkään luojan lahjana edellytä mitään äitimyytin taivaisiin nostamista vaan aitoa jakamista turvallisuuden sekä huolenpidon isän sekä läheisten kanssa.

        Myös hormaaonit ym on tehty sitä varten että nainen itse hallitsee niiden vaikutukset eikä mies!

    • Akka

      Eikä tossa viellä kaikki. Kotonakin on helevetti irti, noitten kanssa. Viiraa vintissä ja niin helppoa pistää kaikki hormoonien syyksi. Tekee ämmistä syyntakeettomia vähän joka asiaan.

    • jeahhh

      Kyll se niin on et ei kantsi teha muksuja. adoptoikaa!

      • olen itsekkin

        tehnyt oikein kunnolla ei lapsia ole eikä tule enkä edes harkitse tilaamista.
        ja pisteenä i:n päälle minulta on kohtukin jo pois leikattu ettei pääse edes sitä vahinkoa syntymään.
        I`m happy now.

      • kieltäydyn

        Kieltäydyn hankkimasta lapsia. En halua lasta. Joskus kun olen ollut jossakin ja syliini on tungettu lapsi niin lähes voin pahoin. Nehän haiseekin ja yksikin ihminen lisää tälle planeetalle on liikaa.

      • Lauralottasofia

        voikko sä mennä jonottamaan mun puolesta? sit se tulis vähä niin kun yllätyksenä! ei tarttis sairastua viideksi vuodeksi masennukseen ja kuulla sitten kiinan viranomaisilta ettei ne adoptoi ylipainoisille, yksinhuoltajille joilla korkein tutkinto on ammattitutkinto.. muualtakin voit mulle tietenkin sen lapsen hankkia mutta taitaa olla sama virsi joka paikassa.. pikkuhiljaa rahat menee pelkkään prosessiin.. 45-vuotiaana tajuaa että koko elämä on mennyt pelkkään itkemiseen ja täydellisyyden tavoitteluun että ois sitten hyvä vanhempi niitten sosiaalimulkkujen mielestä.
        Luojan kiitos oon raskaana.

    • normaali äiti

      Kuulostaa "vakavalle" tuo ystäväsi sekoaminen äitiydestä. Olen itse kahden lapsen äiti, ollut jo useamman vuoden. Tiedän siis kokemuksesta, että lapsi muuttaa elämän, ja monilla myös persoonaa.

      Me suomalaiset olemme yleensä hiljaisia ja ujoja... paitsi humalassa. Yleensä emme puhu kovinkaan syvällisistä asioista, emme varsinkaan ihmisen henkisistä kivuista tai henkisestä kasvusta.

      Lapsen tulo kuitenkin saa äidin sydämen (yleensä) niin kovalla vauhdilla avautumaan ja äidin voi olla vaikea jatkaa entiseen malliin. Äiti saa siis vahvan annoksen rakkauden eliksiiriä vauvan myötä. Ja se jos mikä, on vahvaa. Se saattaa aiheuttaa monilla myös parantumisprosessin niistä lapsuuden aikaisista kivuista ja traumoista joita hän on ilmentämättöminä kantanut kehossaan.

      Tuo parantumisprosessi voi sitten jatkua pitkään tai lyhyeen - riippuu miten paljon on tullut kerättyä roskia kehoonsa.

      Vauva on puhdasta valoa, tuo siis mukanaan aimo annoksen rakkautta, jolla on todettu olevan jopa parantava vaikutus ihmiskehoon ja ihmismieleen. Tuon valon vaikutukset voivat kuitenkin olla varsin epämukavaa katseltavaa ja kuunneltavaa, varsinkin ympäristölle, silloin kun ihminen ei itse ymmärrä joutuneensa (salaa) prosessiin jossa hänestä yritetään väen väkisin muokata parempaa ihmistä.

      Kuka yrittää ihmistä parantaa... ja Luoja tietää miksi! Ehkä se joka kaiken laittoi alulle, ehkä siksi, että maailma olisi jonain päivänä sellainen ettei kukaan satuttaisi toista ja jokainen näkisi niissä vauvoissakin tuon kauneuden josta äidit niin kovasti tahtovat puhua ja jotta maailman kauneutta ja runsautta voisi jakaa kaikille.

      • aloitusta

        tässä vilkaisin ja jäin miettimään, ettei se naisparka enää jos milloinkaan on hallitse itseään, hyvä olisi jos joku kuitenkin lähimmistä jaksaisi sen verran seurailla että osataan ajaoissa puuttua viranomaistoimin asiaan jos lapsen ja miksei myöskin äidin turvallisuus alkaa olla heikoilla

    • ITSESUGGESTIOSTA

      MITÄ ILMEISIMMIN HÄN ON OIVALTANUT VIIMEINKIN SEN, ETTÄ VANHEMMUUS ON TODELLA SUURI TAAKKA, JOHON LIITTYY TODELLISUUDESSA MAINOSTETTUA VÄHEMMÄN POSITIIVISIA ELEMENTTEJÄ. OIVALLUS TULI LIIAN MYÖHÄÄN JA NYT YSTÄVÄSI ON KATKERA JA KATEELLINEN NIILLE, JOTKA EIVÄT OLE OLLEET SAMALLA TAVOIN HÖYNÄYTETTÄVISSÄ KUIN HÄN. ÄITIYTTÄ TAI ISYYTTÄ EI VOI PERUUTTAA MITENKÄÄN. SEN KANSSA ON ELETTÄVÄ, PITI VANHEMMUUDESTA TAI EI.

      SINULLA ON NYT VALINNAN PAIKKA, TUETKO ELÄMÄSSÄÄN PAHAN EREHDYKSEN TEHNYTTÄ YSTÄVÄÄSI VAI KATKAISETKO YHTEYDEN HÄIRIINTYNEESEEN JA RASITTEEKSI KÄYNEESEEN IHMISEEN. VALITSITPA KUMMIN TAHANSA, RATKAISUSI ON VARMASTI OIKEA. SITÄ VIRHETTÄ ÄLÄ KUITENKAAN TEE, ETTÄ HANKIT ITSE LAPSIA TAVAN VUOKSI TAI PAINOSTETTUNA. LAPSELLA ON OIKEUS SYNTYÄ OIKEASTI HALUTTUNA.

    • nuori pojan äiti

      Ei kaikista äideistä tule noin sekoja paappoja ja hirviöitä. Itsellani meni useampi kuukausi edes tajuta millaista on olla äiti. totta kai sitä rakkautta ja hllyyttä halusi ammentaa sydämensä kyllyydestä. mutta kaikessa hiljaisuudessa vaikenin siitä miten raskasta on myös olla äiti. siinä on kaksi puolta se antamisen ja saamisen ilo - rakkaus. mutta myös se vastuu ja huoli, mikä tekee äitinä olemisen välillä hyvin raskaaksi henkisesti ja fyysisesti. mutta jokainen selviää niistä taidoillaan, toivottavasti. ei minulla eikä ystävilläni ikinä ollut tarvetta mennä huutelemaan tuolla tavalla asioita. itse kunnoitan ystäviäni joilla ei ole lapsia ja nöyrästi olen aivan hiljaa vaikka mieleni tekisi ylistää välillä. mutta minä ylistän sitä omalle pikku nyytilleni hiljaa sydämessäni.

    • on ihanaa

      kun sen o9ikein oivaltaa....kyllä järki pysyy päässä lapsen saamisen jälkeenkin =)

      • o paska

        vaikka paskassa marinoisi ..ja sama juttu ulosteenkin suhteen :)

    • hu hu

      eiköhän ois käskee aikuistuun ei o täysikäisen hommii toi tollainen jos olis mun muksu sais kunnolla selkään ja se on kyllä tepsiny

    • mimosa59

      toivottavasti jaksat edelleen olla kaverisi elämässä mukana, vaikka nyt se näyttäisikin vaikealta.
      ehkä arki on yllättänyt kaverisi äitiyden, ehkä hän on väsynyt, masentunut, äitiys ei olekaan pelkkää ruusunpunaista ihanuutta. kaverisi saattaa tuntea myös negatiivisia tunteita/ajatuksia vauvasta ja äitiydestä ja ne ovat hänet pelästyttäneet ja hän ei uskalla puhua niistä ääneen, ja siksi hän huutaa ääneen vakuuttaakseen itsensä ja unohtaakseen muut tunteensa.
      kerro kaverillesi miltä sinusta tuntuu, mitä ajatuksia hänen käytöksensä sinussa herättää ja kerro, että joskus myös negat tunteet kuuluvat äitiyteen ja niistä voi puhua esim neuvolassa käyntien yhtyedessä. yritä pitää kaverista kiinni, älä jätä yksin, kerro rehellisesti tunteesi.
      hyvää jatkoa sinulle ja káverillesi

    • Äiti 22v.

      itse olin ennen lasta aikamoinen äkäpussi, omaa napaa tuijottava itsekäs ja lapsellinen ääliö. Lapsi kyllä olinkin koska olin 18v kun synnytin poikamme. Lapsen saanti on vain jotenkin avartanut näkemyksiäni asioista ja muuttanut minua pehmeämmäksi ja olen kuullemma oikein sympaattinen ihminen nykyään,läheiset siis ovat näin sanoneet. Mielestäni lapsi on saanut minut kasvamaan ihmisenä ja opettanut paljon tästä elämästä, ei ole niin mustavalkoista enään. Eli voi se mennä näinkin päin :) Eiköhän lapsi muuta jokaista jotenkin, toisia enemmän toisia vähemmän. Rakastan lastamme ylikaiken ja ihana pieni ihminen hän onkin, mutta ei tulisi mieleenikään paasata suu vaahdossa muille siitä että heidänkin pitäisi yrittää lasta, tai kuuluttaa kirkossa äitiyden autuudesta. Lapsen kanssa kyllä väsyykin ja on huonojakin päiviä, se ei todellakaan ole aina niin erinomaista ja upeaa kuin entinen ystäväsi antaa ymmärtää. Osaa olla rankkaakin välillä. Lapsia tulee jos on tullakseen, ei painostuksesta eikä siksi että niin "kuuluu tehdä". Muutenkin, jos pariskunta haluaa lasta yrittää niin kannattaa olla täysin varma asiasta ja omasta henkisestä jaksamisestaan, ja sen pohjalta sitten. Tuollaisten "hullunlehmänpistos" potilaiden huutelut voi jättää omaan arvoonsa unohtaa kokonaan :)

    • myös vaimoni

      Hänestä tuli ihan hullu. Otti ja lähti synnytyksen jälkeen. Alko syytteleen minua kaikesta, kävi päällekkin ja uhkaili.

    • äityli66

      Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen olin lähes vuoden ajan todella hirveä supermama, joka meinasi saada slaakin jokaisen mukulan itkusta: ETTEKÖ OSAA HOITAA NIITÄ LAPSIANNE!?! Olin siis todella hermoheikko ja äitiys oli se maailman tärkein asia....

      Luulen, että kyse oli jostain hormonaalisista jutuista, jotka olivat pahimmillaan juuri ensimmäisen lapsen synnyttyä. Kaksi seuraavaa saatuani olin ihan tavallinen minä.

      Elikkä todennäköisesti ystäväsi tuosta palautuu, kun aikaa hieman kuluu...kärsiv'llisyyttä vaan.

    • ei hylkää..

      Muistan kuinka eräs nuoruuden ystäväni alkoi käyttäytyä tosi kummallisesti ja arvaamattomasti. Hän sai kiukkukohtauksia ja sain kuulla kunniani tämän tästä. Turhautuneena katkaisin välit, ja ajattelin, ettei minun tarvitse tuollaista kuunnella.

      Myöhemmin kuulin hänen hermoromahduksestaan ja hoitoon joutumisesta. Aloin ymmärtää mistä hänen käytöksensä johtui. Olin silloin liian nuori ja kokematon, että olisin ymmärtänyt ajoissa. Hylkäsin hänet, kun hän olisi kaikkein kipeimmin apuani tarvinnut.

      Tunnen vieläkin piston sydämmessäni, vaikka kaikesta on jo 20 vuotta. Menneeseen ei voi palata, enkä voi enää tehdä mitään. En tiedä olisinko silloinkaan voinut, mutta olisin ainakin voinut olla ystävänä rinnalla, ystävänä joka ei hylkää vaikka on vaikeaa.

      Jos siis jonkun läheisen käytös muuttuu radikaalisti, kannattaa yrittää ottaa selvää, mistä se oikein johtuisi. Elämän kriisipisteetkin saattavat laukaista outoa käytöstä, lapsen saaminenkin on sellainen, vaikka sinällään positiivinen. Sitäpaitsi naisen hormonit monasti tekevät aikamoisia tepposia.

    • tuttujuttu89

      Ei toi ole mahdotonta. jos joku on juomatta vuoteen,hän voi tulla jo helposti pienemmästä määrästä yhtä kovaan humalaan kuin moni muu kokeneempi alkon käyttäjä. itse kun pidän taukoa kuukauden ja sit juon ni huomaan kuinka helposti meinaa lähtee mopo käsistä mutta pystyn just ja just hillitsee mutta vuosi..voin kuvitella millanen idiootti itseolisin. Ei se tee ihmisestä kusipäätä että saa lapsen vaan alkoholi sen tekee..

    • ihmeissään oleva isä

      No kun nyt joskus itse teet sen ensimmäisesi, ja olet juomatta ensin odotusajan imetys ja kun ekat pileet tulee, niin haluaisin olla kärpäsenä katossa katsomassa humalaasi ja tekojasi.

      Niin et ymmärrä häntä koska hänella on asia joka vie kaiken huomion elämästään, eli vauva!! Ymmärrätkö täysin hänestä riippuvainen olento.

      Sinä olet sitten omasta mielestäsi täydellinen kun et tuputa omaaa liikunnallisuuttasi, oletko sittenkään? Luulet vain olevasi.

      Ajattele sinulla ei ole mitään!!! Ystävälläsi on kaikki!!

      • dopss

        "
        Ajattele sinulla ei ole mitään!!! Ystävälläsi on kaikki!! "

        Vai että paneminen ja taaperon synnyttäminen on 'kaikki'?

        Jännä miten 14 vuotiaat ei sitä jo sitten toteuta.. saati monet vanhemmatkaan. Kumminkin _maailman_helpoin_asia kyseessä.

      • Että sillee

        Niin juuri, lapsihan se on ainoa asia tässä elämässä minkä takia täällä yleensä ollaan :o). Höpö höpö, jokainen nauttikoon elämästään oli se sitten lapsellinen tai ei. Ja silti voi olla kaikki!

      • näitä just

        todella köyhä kommentti. Ihan kuin lasten teko oikeuttaisi hävittämään kyvyn ajatella ja käyttäytymään alentavasti muita kohtaan. Miksi noin alalinjaisesti hyökkäät toista vastaan. AP vain kertoi miten asian todisti.

        Taidat olla vaan samaa lajia isä, joka ei osaa lasten tulon myötä enää vähäisiäkään sosiaalisia taitoja tai ajatella muitakin kuin itseään.

      • hurahtaa

        eli ylijumala-asenne on sinullakin vauvan myötä tullut: Sinulla on KAIKKI (valta, voima ja kunnia iankaikkisesti, aamen) ja lapsettomalla ei MITÄÄN!

    • Saanut lapsensa 23,27 ja 38...

      ei ole väliä, minkä ikäisenä lapset tekee vai tekeekö ollenkaan. Jokaisen oma asia.

    • emmaliinis

      Sitä vain ärsyttää yli kaiken koska se on saanu lapsen ja joutunu siihen kammottavaan oravanpyörään. Sitte se veti kauheet perseet ja yrittää vakuuttaa kaikille miten ihanaa se on. Tosiasiassa se ei ees haluais olla moisessa tilanteessa.

      Oisin varmaan ite sanonu sille, että en oo hankkinu lapsia siks koska inhoan niitä, maitoa tihkuvia tissejä ja tommosta vittumaisuutta joka äidille näköjään tulee vanhemmuuden myötä, ja oisin vieläpä ylistäny miten ihanaa on elää lapsettomana, nauttia omasta miehestä, yhteisolosta, seksistä, matkustelusta, työstä, lemmikkieläimestä yms. ilman minkäänlaista vapauden rajoitusta! Sitte oisin vielä nauranu räkäsesti päälle ja lähteny pois paikalta.

    • Karskiman

      Ottakaa selvää kuinka paljon lapsi tulee maksamaan vanhemmille. Ja kuinka paljon aikaa lapsi vie. Lapsen vanhemmat ovat tuomittuja kitumaan jossain vastenmielisessä duunissa lopun ikäänsä.
      Viisas sinkku lopettaa työnteon alle 40vnä ja elelee koroilla sekä osakkeiden tuotoilla...käy kylpylöissä, hierojalla, etelässä ja ajelee uusilla autoilla. Partneri myös vaihtuu tarpeeksi usein.
      Älkää rakastuko. Miehen testotasot esim putoavat ja äijästä tulee nössö vaavin elättäjä. Näin luonto miehen vangitsee ja orjuuttaa. Naisen hoivavietistä puhumattakaan.

      • näinhän se mennnee

        No nyt oli miehen puhetta,itse olen 49 ja homma pelaa kun ei lapsia ole tullut, naisia riittää ja muutenkin rahaa harrastaa kun ei pentuja ole.Ja aina kun alkoi nainen lapsista puhua se oli bänks.ja kiertoon.

    • tosi järkkyä onkin,,,hui hui

      Joopa joo. Alkuperäinen voisi mennä myös vähän itseensä. Jos tuntuu siltä, että joku painostaa kun kysyy normaalin kysymyksen, että miksi teillä ei ole vielä lapsia. Niin sellaisia muitakin kysymyksiä ihmiset kysyy, mitkä ei aina itse miellytä. Kuitenkin itse voi päättää mitä vastaa. Voi olla täysin avoin ja kertoa, että ei olla vielä onnistuttu, tai ei olla vielä haluttu tai joskus myöhemmin. Yleensähän kuitenkin ystävien kanssa puhutaan muuta kuin, että on kaunis päivä. Jos kuitenkin jostain syystä ei halua kertoa miksi lasta ei ole hankittu niin voi ystävällisesti vastata, että tämä on meidän (kumppanin) välinen asia, josta emme halua keskustella ja toivottavasti ymmärrät sen.

      Ei pidä ottaa pikku asioista hernettä nenään ja järkyttyä noin mitättömästä. Että ystävästä tuli nyt vain tuttava - enpä usko, että siinä silloin ikinä ystävyyttä on ollutkaan. Miten ihmiset selviävät oikeasti vähän pahemmista elämän takapakeista jos tuollaisesta mennään jo järkyttymään. Niin ja neuvon edelleen, että jos jotain jäi hampaankoloon niin aikuiset ihmiset selvittelevät ne asiat eivätkä hauku täällä keskustelupalstalla ensin.

    • agagagagag

      6kk ikäsen vauvan äiti humalassa ekan kerran vuoteen. siis se dokas vielä ku oli 6. kuulla raskaana vai

    • Paga

      Oltiin tuossa joitakin vuosia sitten perinteisillä yhden entisen duunipaikan ihmisten illanvietossa. Oli tosi kiva paikka, joka joutui lomauttamaan ja pistämään porukan pihalle, mutta pidettiin kerran pari vuodessa yhteyksiä. Meitä istui pöydässä 4 naista. Vanhin meistä oli yrittänyt kaikkensa lapsen saamiseksi, mutta ei ollut tullut. Seuraava oli jo pitkään ollut suhteessa naimisissa olevaan mieheen, joka lupaili erota, kun hänen poikansa muutaman vuoden sisällä olisivat isompia ja tehdä tämän naisen kanssa lapsen. Ja minä, jolla mieheni kanssa oli sellainen lapsuus alkoholisoituneen vanhemman "lapsi"vanhempana, ettemme todellakaan hirveästi halunneet, ainakaan siinä vaiheessa uudelleen vanhemmiksi. Sitten oli meidän porukan nuorin, Kahden pienen lapsen äiti. Hän alkoi kolmannen kaljan jälkeen runoilla, että elämä ei ole yhtään mitään ilman lapsia. vasta lapset antavat elämälle tarkoituksen. Tätä höpinää tuli sitten sellaisella paatoksella, että tunsin syvää myötähäpeää ja ihmettelin, eikö hän kahden entisen työkaverinsa tilanteen hyvin tuntevana osannut pitää suutansa kiinni. Näin tuskan kummankin vanhemman ex-duunikaverini silmissä ja kaikkien olo oli äärettömän vaivautunut. Puhe loppui siitä pöydästä. Mutta pyhä äitien äiti vain jatkoi saarnaansa, kunnes me muut kolme siirryimme muualle. Nauttikoon onnestaan, mutta toisia ei loukata saa. En ole lesbo, mutta tuli jo mieleen humoristina, että mitä jos olisin alkanut samalla paatoksella saarnata hänelle, että sä kun et tiedä millaista naisen pillusta on nauttia, niin et tiedä elämästä mitään...Olisi varmaan pyhä äiti sylkenyt silmille, mutta siinä tilanteessa tuntui siltä, että se ihminen olis varmaan keinolla millä hyvänsä ravistella todellisuuteen, siihen, mikä se monelle on.

    • kvk2

      ...meillä ihmisilläon erilaisia tilanteita elämässä.

      Mitä luulet, et frendistäsi tuntuisi, jos hän lukis mielipiteesi täältä..

      Eli paras olis, jos ottaisit yhteyttä suoraan häneen & kertoisit mielipiteesi asiasta. kuitenkin hän on ystävasi?

      • 007

        Minkälainen ystävä tosiaan laittaa tänne tuollaista tekstiä ystävästään. Minusta sinä teet väärin. Ehkä kannattaisi sanoa tuo sille ystävällesi, uskon kyllä että jos hän tämän viestiketjun näkee niin loukkaantuu kyllä. Törkeää.

    • Virya

      Entä mitä eroa?

      • miax

        "Olen kyllä ulkopuolisena tunnistavani myös naisten keskinäistä kateutta tuosta ap:n tarinasta. Siis alkuperäinen kirjoittaja saattaa olla kateellinen lapsenteossa onnistuneelle ystävälleen ja purkaa sen sitten haukkumalla ystäväänsä."

        Tottahan toki jokaisen naisen suurin unelma on revittää alapäänsä, tuhota ihmissuhteensa ja tehdä se ikioma vavva..Sehän se onkin suuri onnistuminen elämässä, että on osannut leväyttää reitensä haralleen ja antaa jokun äijän heittää mällit sisään. Voi luoja, tuohonhan nyt pystyy lähes kuka tahansa.

        Miten joittenkin kaaliin ei vain voi upota, että joillakin on muitakin mielenkiinnonkohteita kuin se oksennuksen, rään ja paskan siivoaminen ja ympärivuorokautisen huudon kuunteleminen? Totta munassa minäkin voisin sen kersan vääntää milloin tahansa, mutta KUN EI KIINNOSTA!

        (Provosoivan kielenkäytön vuoksi tänne nyt varmaan ryntää lauma hurmosmammoja huutelemaan jotain niinkin fiksua kuin "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa" tms, mutta yrittäkää nyt ymmärtää. KAIKKI EIVÄT HALUA LAPSIA.)

      • Virya
        miax kirjoitti:

        "Olen kyllä ulkopuolisena tunnistavani myös naisten keskinäistä kateutta tuosta ap:n tarinasta. Siis alkuperäinen kirjoittaja saattaa olla kateellinen lapsenteossa onnistuneelle ystävälleen ja purkaa sen sitten haukkumalla ystäväänsä."

        Tottahan toki jokaisen naisen suurin unelma on revittää alapäänsä, tuhota ihmissuhteensa ja tehdä se ikioma vavva..Sehän se onkin suuri onnistuminen elämässä, että on osannut leväyttää reitensä haralleen ja antaa jokun äijän heittää mällit sisään. Voi luoja, tuohonhan nyt pystyy lähes kuka tahansa.

        Miten joittenkin kaaliin ei vain voi upota, että joillakin on muitakin mielenkiinnonkohteita kuin se oksennuksen, rään ja paskan siivoaminen ja ympärivuorokautisen huudon kuunteleminen? Totta munassa minäkin voisin sen kersan vääntää milloin tahansa, mutta KUN EI KIINNOSTA!

        (Provosoivan kielenkäytön vuoksi tänne nyt varmaan ryntää lauma hurmosmammoja huutelemaan jotain niinkin fiksua kuin "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa" tms, mutta yrittäkää nyt ymmärtää. KAIKKI EIVÄT HALUA LAPSIA.)

        Kaikki eivät saa lapsia, vaikka kuinka paljon ja kuinka moneen reikään niitä mällejä imaisisivat. Joillakin ei vaan ole kykyä jättää jotakin jälkeensä, eikä tällaisten kuulukaan lisääntyä.

    • Kyvytön

      Ei kannata odottaa hetkeäkään sopivaa hetkeä perheen perustamiselle! Sitten kun yrittämisen on aloittanut niin totuus valkenee siitä, että yrittämiseen voi hukkaantua vuosia. Ja ne vuodet ovat pelon täytteisiä siitä, että onko jompi kumpi meistä todella kyvytön saamaan lasta.

    • liikaako

      Kaikille ei sovi tuo "viisasten" tai mikä lie juoma!
      Eikös Matti Noin tehnyt tuota samaa vaikka ei äitikään ollut?

    • heijar

      ....mutta kyllähän se oman lapsen saanti niin ihmeellinen ja ihana asia on, että monella voi hetkellinen "pimahdus" tulla eikä oikein muusta haluaisi puhuakaan. Varmasti itselläkin oli esikoiden saadessa jutut aina vaan vauvassa... vaikka toisaalta kaveripiirissä on ollut samoihin aikoihin moni muu samassa jamassa, niin juttua on piisannut niin, ettei kellekään ole varmasti tullut "kiusaantunut" olo. Ehkä sitä itsellä olisi muukin juttu luistanut, jos kellään muulla ei olisi muksuja/vauvoja ollut. Mutta pointtini siis on, ettei kyseessä välttämättä mikään masennus ole, kun tuntuu että niin monet ovat olleet siitä vakuuttuneita.

      • heijar

        Senverran vielä lisättävä, että tuo toisten lastentekohankkeista utelu tai jopa painostus on kyllä tosi ajattelematonta. Aina pitää muistaa, ettei kaikilla ole mahdollisuus lapsia saadakaan, vaikka haluaisivat. Tässä tilanteessa on kyllä varmasti todela kiusallista ja surullistakin kuulla jatkuvasti kaveripiiristä kyselyä "ettekö meinaa koskaan lapsia hankkia".

    • höhlää

      No hei haloo, nainenhan oli humalassa! Sellaisessa tilassa saattaa itse kukin päästää suustaan vaikka minkälaisia sammakoita.

      Anna nyt kaverillesi edes vähän armoa! Ja ei tietenkään sinusta tule samanlainen, jos/kun hankit lapsia, eihän?

    • Äitiys on mielentila

      Pistäisin tökerön käytöksen humalan piikkiin. Sinänsä läheisille ystäville haluan ainakin minä kertoa, että elämästä ei ymmärrä kovin paljon ilman lapsia. Enkä missään nimessä tarkoita, että lasten tarvitsee olla biologisesti omia. Mitä tarkoitusta on lapsettoman elämällä? Miksi me olemme olemassa? Mun elämälle lapset antaa tarkoituksen. En silti piinaa ystäviä :-) vaikka välillä on vaikea asettaa sanansa oikein. Ja tosiaan, kyllä myös "lapsellisella" ihmisellä ja äidillä voi olla haastava työ ja muutakin elämää. Kaikelle on aikansa, mutta tällä hetkellä vahva mielipiteeni on, että lapseton jää elämän kirjosta niin surullisen paljon paitsi. Sori vaan. Äitiys ei ole biologiaa, se on mielentila. Ole hetken äiti.

      • Viisaita sanoja?

        Humala ei oikeuta mihinkään! Myöskään hormonit eivät oikeuta idioottimaiseen käytökseen. Muutenhan meidän naisten pitäisi tyynesti seurata vierestä, kun miehet "levittävät siementään" mahdollisimman laajalle. Mutta kun ihmiset eivät ole eläimiä!

        Ja se on hienoa, että lapset ovat antaneet sinun elämällesi tarkoituksen. Ei sitten tullut mieleen, että muille ihmisille elämän tarkoitus voi olla joktain ihan muuta? On todella törkeää sanoa, että lapsettoman elämällä ei ole tarkoitusta. Voisinpa veikata, että saisit nekkuun, jos menisit noin sanomaan esimerkiksi miehelleni tai vanhemmilleni. Maailma myös menettäisi yhden taiteilijan ja muutenkin lahjakkaan ihmisen, joka tuottaa monille iloa, jos minua, lapsetonta naista ei olisi olemassa. Sen sijaan en hirveästi arvosta jotain narkkaria, joka pyöräyttää maailmaan mukulan, joka puolestaan hirveästä lapsuudestaan johtuen vetäisee itsensä kiikkuun 17-vuotiaana potkittuaan ensin parit mummot sairaalakuntoon.

        Siksi toisekseen, äitiys (tai vanhemmuus) ei vielä yksinään tee ihmisestä millään lailla parempaa. Vai miksi Suomessakin on aivan järjetön määrä huostaanotettuja lapsia sekä sellaisia, jotka kärvistelevät tälläkin hetkellä kaameissa kotioloissa? Kysynpä vaan, jos kerran äitiys tekee pyhimykseksi ja antaa avaimet elämän ymmärtämiseen...

        Ai niin, sinä olet Äiti, joten olet meidän muiden yläpuolella ja saat päästellä suustasi mitä tahansa ääliömäisyyksiä.

      • sakke22
        Viisaita sanoja? kirjoitti:

        Humala ei oikeuta mihinkään! Myöskään hormonit eivät oikeuta idioottimaiseen käytökseen. Muutenhan meidän naisten pitäisi tyynesti seurata vierestä, kun miehet "levittävät siementään" mahdollisimman laajalle. Mutta kun ihmiset eivät ole eläimiä!

        Ja se on hienoa, että lapset ovat antaneet sinun elämällesi tarkoituksen. Ei sitten tullut mieleen, että muille ihmisille elämän tarkoitus voi olla joktain ihan muuta? On todella törkeää sanoa, että lapsettoman elämällä ei ole tarkoitusta. Voisinpa veikata, että saisit nekkuun, jos menisit noin sanomaan esimerkiksi miehelleni tai vanhemmilleni. Maailma myös menettäisi yhden taiteilijan ja muutenkin lahjakkaan ihmisen, joka tuottaa monille iloa, jos minua, lapsetonta naista ei olisi olemassa. Sen sijaan en hirveästi arvosta jotain narkkaria, joka pyöräyttää maailmaan mukulan, joka puolestaan hirveästä lapsuudestaan johtuen vetäisee itsensä kiikkuun 17-vuotiaana potkittuaan ensin parit mummot sairaalakuntoon.

        Siksi toisekseen, äitiys (tai vanhemmuus) ei vielä yksinään tee ihmisestä millään lailla parempaa. Vai miksi Suomessakin on aivan järjetön määrä huostaanotettuja lapsia sekä sellaisia, jotka kärvistelevät tälläkin hetkellä kaameissa kotioloissa? Kysynpä vaan, jos kerran äitiys tekee pyhimykseksi ja antaa avaimet elämän ymmärtämiseen...

        Ai niin, sinä olet Äiti, joten olet meidän muiden yläpuolella ja saat päästellä suustasi mitä tahansa ääliömäisyyksiä.

        tee äitiys sinusta parempaa... mutta toisaalta, jos oisit äiti, niin mihin se taiteentekemisesi olisi hävinnyt?

        En ymmärrä pointtiasi. taidetta tehdään tai ollaan tekemättä, elämästä ja kokemuksistahan se taide syntyy... ja taidetta tehdään oman elämänkokemusten perusteellla, jollekin se räjäyttävä kokemus voi olla vanhemmuus... jollekin taas jää voimavaroja muuhun kun sitä ei ole.

        kaikki ollaan tänne tullessa m/l tabula rasoja. ja se mitä viestitämme/teemme/ jätämme tekemättä on oman elämämme ja kokemustemme tuomaa.

        siinä lapsettomuus/lapsellisuus (HEH!) tuo oman lisänsä.

        ei kai se ole niin, että ainoastaan lapsettomat (ollessaan jollain lailla marginaalissa) voivat tehdä taidetta out of main stream?

        höpö höpö, sanon minä... ja otan mielelläni kommentteja vastaan

      • viisaita sanoja?
        sakke22 kirjoitti:

        tee äitiys sinusta parempaa... mutta toisaalta, jos oisit äiti, niin mihin se taiteentekemisesi olisi hävinnyt?

        En ymmärrä pointtiasi. taidetta tehdään tai ollaan tekemättä, elämästä ja kokemuksistahan se taide syntyy... ja taidetta tehdään oman elämänkokemusten perusteellla, jollekin se räjäyttävä kokemus voi olla vanhemmuus... jollekin taas jää voimavaroja muuhun kun sitä ei ole.

        kaikki ollaan tänne tullessa m/l tabula rasoja. ja se mitä viestitämme/teemme/ jätämme tekemättä on oman elämämme ja kokemustemme tuomaa.

        siinä lapsettomuus/lapsellisuus (HEH!) tuo oman lisänsä.

        ei kai se ole niin, että ainoastaan lapsettomat (ollessaan jollain lailla marginaalissa) voivat tehdä taidetta out of main stream?

        höpö höpö, sanon minä... ja otan mielelläni kommentteja vastaan

        No etpä tosiaan tajunnut pointtia. Tuo edellinen äiti tuossa paasasi, miten lapsettoman elämällä EI OLE TARKOITUSTA. Siihen minä vastasin, että minun elämälläni ainakin on tarkoitus, vaikka lapseton olenkin. Ja jos minua (turhaa, lapsetonta ihmistä?) ei olisi, myös koko maailma menettäisi jonkin verran. Eli minulla on tarkoitusta ihan maailmallekin eikä vain omille läheisilleni, mitä sitäkään ei pidä tietenkään aliarvioida ja väheksyä.

        Ei tietenkän taiteen tekeminen ole kiinni lapsista.

      • Piinattu

        Äläpä ihmettele, jos ystävät katoavat.

      • Äitiys on mielentila
        Piinattu kirjoitti:

        Äläpä ihmettele, jos ystävät katoavat.

        No pointti nimenomaan oli, että äitiys on mielentila, ei biologiaa. Maailmassa riittää tarvitsevia lapsia. Mun elämän tarkoitus löytyy lapsista, ehkä sitten jonkun toisen jostain muusta. Silti väitän, että elämästä jää hyvin paljon värejä kokematta ilman lapsia. Ja hei, don't worry, ystäviä on yllinkyllin.

    • köskös

      tuli tosiaan ensimmäisenä mieleen, josko vois hormonit olla vaikuttamassa asiaan? hormonien tasaantuminenhan kai vie jonkun vuoden verran synnytyksen jälkeen. en nyt ihan satavarma ole näistä mutta näin muistelisin, omaa kokemusta ei asiasta ole.

      voihan olla että tälle äiti-ihmiselle kyseinen ilta on voinut luoda melkoisia paineita, jos kerta joi itsensä humalaan ensimmäistä kertaa raskauden jälkeen tuttujen ihmisten seurassa, tai sitten alkoholi on ollut se tekijä, joka on laukaissut kaikki päällä olevat paineet. kuka tietää kuinka rankkaa ystävälläsi ja hänen puolisollaan on ollut uuden vauvan kanssa viimeiset puoli vuotta. ehkä ystäväsikin tällä hetkellä häpeää silmät päästään omaa käyttäytymistään kyseisenä viikonloppuna. voisitkohan sittenkin koittaa yrittää ymmärtää, tai ainakin jutella asiasta ystäväsi kanssa, jos hän kerran yhdessä vaiheessa on kovin läheinenkin ollut. asialla voi sittenkin kuitenkin olla monta eri vaihtoehtoa.

    • Vaikuttaa

      Ehkä hänen olisi hyvä jutella neuvolassa asiasta.
      Synnytys masennus ja synnytyspsykoosi saa aikaan kaikenlaista kummaa.

      • eikä diagnoosia

        Turhaa nimetä tai etsiä tieteellistä nimeä moiselle vaan naisten tulisi kantaa vastuu sekä laittaa psygoosinsa kondikseen ja jäsentää sekä tiedostaa oma yli lyöntinsä sekä katasrofaalienen reagointinsa.

    • äiti 9

      Äitiys kuuluu olla naiselle ykkösasia. Silloin kun äiti toimii oikein ja terveesti. Sinkut ei koskaan voi tätä ymmärtää. Hän olisi kaivannut runsaasti tukea ja ymmärrystä ja kuuntelemista, koska äitinä joutuu koko ajan olemaan palvelemassa toista ,lasta.
      Toivottavasti tarinan äiti löytää vertaistukea vanhemmista naisista ja jättää älyttömän kännäämisen mikä ei ole hyväksi kenellekään.

    • macmunkki

      aluksi se teidän juttu on ihan oho! sitten mennään ja ollaan omenoita, lopulta palvellaan saatanaa ja käytetään tatuointeja sitten meno on jo niin hurjaa että itsemurhat on perhe jengissä arki päivää ja kaikki vittuilijat on ensi ihan "daahh" ja parin päivän pääst kuollu, pontikka nopeuttaa oireita joten tsemppiä ps: käytä masennus lääkkeitä yhdynnän aikana niin et jaksa välittää vaimon/miehen vittuilusta ja paskamaisista tempuista

    • saman kokenut lapseton

      Joihinkin naisiin äitiys tuntuu vaikuttavan hyvin voimakkaasti alkuvaiheessa. Minä ajattelin ystävästäni, että aivot taisivat liueta imetyksen aikana maidon mukana. Vouhkaamista kestää vuoden-puolitoista henkilöstä riippuen, useimmat tasoittuvat ajan myötä lähes entiselleen.

    • sehän se

      Stressi muuttaa ihmiset hirviöiksi.

    • kikepa09

      Hei!
      Onpa teillä ollut ilta! Tuttavallasi ei tunnut asiat hyvin. Ehkä se äitiys ei tunnukaan niin hyvältä kuin hän haluaa uskotella.

      Olen huomannut, että nykyään on enemmän ja enemmän epärealistisia odotuksia äitiydestä ja lapsesta. Kun sitten todellisuus ei vastaa kuvitelmaa tulee riittämättömyyden ja pettymyksen tunteita. Ja koska me ihmiset olemme erilaisia kukin reagoi tavallaan.Huom! Voin olla tässä täysin hakoteillä ja todellisuudessa tuttavasi on vain onnesta soikeana, ehkä näin. Ja jos ei, toivon hänellä olevan vahvan tukiverkon ympärillään.

      Ja sinulle ja miehellesi! Jos olette ajatelleet vauvaa, rohkeasti toimeen. Kertomasi tilanne on varmasti poikkeus. Juttelkaa äitien ja isien kanssa ja vierailkaa vauvaperheissä jos heitä tuttavapiiriinne kuuluu. Näin tiedätte mihin ryhdytte. Kahden aikuisen lapsen äitinä (ja lapsenlasta toivoen) omalta kohdaltani voin sanoa, että äitiys ei ole aina läheskään ihanaa kun elää reaaaliaikaa. Tänään, tässä ja nyt päivääkään en vaihtaisi. Hyvää jatkoa.

    • on kyseessä eka lapsi

      Luulisin silloin kaikki äidistä näyttävän ja miksei isästäkin ja aivan ihmeelliseltä,olekin kärsivällinen.

    • hirviöksi tulemisesta

      Olisikohan hän nyt sitten ollenkaan ensimmäinen ihminen tai edes ainoa siinä teidän joukossanne, joka nautittuaan alkoholia olisi humalassa ja puhuisi mitä sattuu. Lyönpä vetoa,että teitä oli siellä muitakin, en nyt juuri sinua tarkoita, olet ehkä toisia parempi :) Viina vaan on sellainen juoma. Ja osaan kuvitella miten nainen, joka on saanut lapsen, kokenut äitiyden viehätyksen, juotuaan ensimmäistä kertaa alkoholia vuoteen, on ihan oikeasti kännissä ja kehuskelee mitä sattuu.
      Oliko siellä ketään muita sellaisia, jotka oli kännissä, vai ärsyttikö nimenomaan hän sinua jostain syystä. Olisko sana hirviö hiukan yliampuva ?
      Kaikenalaista.. jos nyt "ystävänä" haluat seurata hänen vointiaan, kehottaisin tekemään sitä selvinpäin.

      • mieltä!

        ihmetyttää vähän tuon aloittajan noin vahva reaktio tuohon asiaan. Eikö hän ennen ole nähnyt humalaista ihmistä??? varmasti viina noin pitkän ajan jälkeen noussut kunnolla päähän, ja hormonit sekaisin vielä synnytyksestä ja äitiydestä.
        Eri juttu, jos tuollainen käytös vain jatkuisi ja jatkuisi, ja myös selvinpäin. Sitten voisi olla jotain "pimahdusta" tapahtunut.

        Mutta hirviö ja ällöttävä??? ei nyt sentään siltä kuulostanut. Vai kävikö hän jonkun kimppuun, tai haukkui ja nimitteli? sitten voisi jo järkyttyä ja sanoa hirviöksi.

      • samaa mieltä

        Mun mielestä tän tyttelin reagointi juopuneen ystävänsä käytökseen meni hiukan yli. Olen kuullut ja nähnyt ystävieni humalapäissään käyttäytyvän paljon huonommin. Ilman et oon pohtinut jättää ystävyyden joskus ärsyttävien juttujen vuoksi. En ollut näissä bileissä kärpäsenä katossa, joten paha sanoo vetivätkö muut vieraat noin paljon herne maissi paprikaa nenäänsä. Kyseessähän oli ymmärtääkseni vain tuoreen äidin vauvahehkutus. Sekö ihan oikeesti pisti ärsyttämään noin paljon. Ettei vaan taustalla ollut kyse jostain ihan muusta?

    • *Klaus*

      Ei kannata hetkeen verrata ystävääsi siihen henkilöön jonka tunsit aikaisemmin, sillä hormonaalinen toiminta vaikuttaa hetkisen hänen
      tekemisiin. Monet unohtavat että esim minäkuva
      on ainoastaa kemiallinen reaktio ja kun siihen vaikutetaan eri määrillä hormooneja näkyvät muutokset suoraan henkilön käytöksessä. Lisäksi uskon että tuoreeseen äitiin vaikuttavat myös raskauden aikaiset ja jälkeiset muutokset kehossa hän saattaa katsoa että muut paikalla olijat ovat häntä viehättävämpiä ja hän hyökkää sanallisesti saadakseen huomiota. Uskon että hän palaa omaksi itsekseen muutaman lisäkuukauden kuluttua :)

    • 3 nuoren äiti

      Ystäväsi -tai tuttavasi- käyttäytyi huonosti, mutta äitiys on onni, joka jää monelta halukkaalta kokematta. Anna hänen nauttia omalla tavallaan, kyllä hän rauhoittuu vielä.

      Perheen perustaminen on jokaisen parin yksityisasia, johon kenenkään ei pidä puuttua, ei huolehtivien tai uteliaiden tätien, ei "hyvää tarkoittavien" ystävien, ei mahdollisesti tulevien isovanhempien. Neuvot, uteliaisuus, urkkiminen voivat aiheuttaa ennen kokematonta pahaa oloa ja ahdistusta, jota kukaan ei oikeasti halua toiselle.

      Sitä täysin "oikea" hetkeä lapsille ei tässä itsekkäässä yhteiskunnassa tulekaan. Aina olisi jotain, mitä haluaa tehdä ennen lapsia. Liian pitkälle viedyn suunnittelun jälkeen voi huomata, ettei lapsia ala kuuluakaan; pitkät, vuosia kestävät lapsettomuustutkimukset ja lopulta mahdollinen lpsettomuus. Elämää toki voi ja pitää suunnitella, muttei loputtomasti. Tsemppiä ja hyvää jatkoa!

    • 21vee

      kännissä, hei kamoon...
      Ei kai se oikeasti noin tyhmästi ajattele. Liika alkoholi kun saa ihmisen toimimaan typerästi. Tai jos se on ilman alkoholiakin noin tyhmä, niin...huh.

    • jaa

      no kyseessä nainen

    • neuvo

      Lapsi on ihmeellinen asia ja äitiys muuttaa naista, sille ei voi mitään. Jos yrittää elää samaa tahtia kuin ennen lasta, niin vikasuuntaan mennään ja lujaa. Seurauksena ongelmia lapsella, ennemmin tai myöhemmin. Kaikki edellä mainittu koskee MYÖS isää ja ylipäänsä niitä aikuisia, jotka lapsesta huolehtivat. Itseäni eivät lasteni vauva-aikana olisi vähempää voineet kiinnostaa tuttavien iltamenot, viikonlopun ryyppykekkerijutut tms. Kuuntelin ne pakolla kohteliaisuudesta, mutta menivät toisesta korvasta ulos. Sen ymmärtää oikeasti vasta sitten, jos ja kun itsellä on niitä lapsia. Kyllä ne sitten taas alkavat kiinnostaa enemmän, kun lapset ovat kasvaneet ja niitä voi jättää hoitoon välillä ja lähteä itsekin tuulettumaan. Se on luonnon laki.

      Itselläni lapsia on kolme, nuorin 1-vuotias, ns. iltatähti, jota odotettu kauan ja hartaasti. Nuorempana ei ollut miestä ja sitten kun se oli, ei lasta kuulunut vuosiin. Jouduimme myös kestämään kaikki mahdolliset ihmisten vauvautelut ja "vauvantekovinkit", saimme kuulla olevamme itsekkäitä uraihmisiä, kun emme hanki lapsia jne. Ihmiset, tässä asiassa varsinkin sellaiset, jotka lapsia "tekevät mittatilaustyönä sopivalla hetkellä" voivat joskus olla todella ääliöitä.

      Kun sitten esikoinen syntyi, hoitojen avulla, oli se maailman ihmeellisin asia. Joka päivä olen ajatellut nyt 10 vuoden ajan, miten ihmeellinen hän on! Joka päivä. Samoin ajattelen näistä kahdesta muusta lapsesta, joka päivä. Halin ja pusutan, kyselen ja komennan, kerron edelleen ihmeissäni kuopukseni uusista hampaista ja juuri opituista sanoista. Imettäessäni ihmettelin itsekseni ja ääneen sitä, miten maitoa voi aina tulla, kun vauvalla on nälkä, vaikka olisi juuri syönyt rinnat tyhjiksi. Näin siitä huolimatta, että olin jo elämässäni imettänyt kaksi vuotta tätä ennen -ja ihmetellyt samaa asiaa!

      En tee asiasta julkista numeroa, saan tarpeekseni, kun hihkun onneni kotona vauvalleni ääneen ja hän vastaa takaisin samalla ilolla ja onnella hekottaen. Tiedän omastakin kokemuksesta, että se, kenellä ei samaa "tilannetta ole päällä", on ulkopuolinen eikä mitenkään ymmärrä asiaa. Ne, ketkä ovat saman tunteen tunteneet joskus, muistavat sen lämpimänä muistona ja hymyilevät minulle, kun hihkun vauvastani.

      Jos hän on sinulle hyvin läheinen ystävä ja olette keskustelleet hankalista asioista aikaisemmin, niin ota asia puheeksi. Ethän menetä siinä mitään: jos hän ymmärtää, saat seesteisemmän ystävän itsellesi takaisin, ellei ymmärrä, miten nykytilanteesi muuttuu? Hän loukkaantuu sinulle ettekä tapaa ainakaan vähään aikaan, mutta niinhän nytkin toivot. Veikkaan itse äitinä, että hän on oikeasti väsynyt ja kun on lähtenyt "tuulettumaan", niin ampuu yli. On saattanut valvoa hampaitaan ähkivän vauvan kanssa, imettää tunnin välein tai mitä muuta tahana, mitä tuon ikäisen vauvan kanssa on luonnollista.

      Suvaitse häntä, anna hihkua onneaan, mutta kerro että toivot hänen myös kunnioittavan sinun tietämättömyyttäsi hänen onnentunteestaan ja hänen käytöksensä saavan sinut tuntemaan itsesi ulkopuoliseksi hänen maailmastaan. Veikkaan, että saatte asian selvitettyä. Eli mene hieman vastaan ensin.

    • sulla tullut

      mieleen,että tämä sun ystävä oli vahvassa humalassa....?!

    • äiti itsekkin

      hei!Jos tälläinen käytös ei mene ohi viimeistään ohitse puolessa vuodessa,niin sitten kyseessä on jo vakavampi tapaus!tuttavalleni kävi samoin,mutta hän "parani" kolmessa kuukaudessa.tod.näk.kaverillesi on käynyt niin,että synnytyksen jälkeinen masennus on kääntynyt ns.ympäri.Näin lääkäri selitti tuttavalleni,jolla oli nuo oireet lapsen syntymän jälkeen!itselläni on neljä lasta,mutta ONNEKSI ei tullut väsymystä pahempaa!tsemppiä vaan lasten tekoon ja onnea elämääsi!onneksi me kaikki olemme erilaisia....

      • sitten vaan

        Heh.. minusta tuntuu, että hän oli yksinkertaisesti vahvassa humalassa.. ja sitähän sattuu paremmillekin.

    • palveluala

      On totta,että se on ihana asia että saa oman vauvan.Onhan se ainutkertaista ja saahan siitä iloita.Tekin olisitte voineet sanoa ,että ihana ,kn vauva oli tervetullut.On paljon ikävämpää kuulla,ku lapsi syntyy ja vanhemmat jopa kieltää lapsensa.Se on minusta paljon ikävämpää.
      Hänen käytös oli varmaan inhotavaa ja poikkeavaa sen humalatilan vuoksi.Suosittelisin,että hän pienen lapsen äitinä jättäisi ne alkoholijuomat pois.Jos hän rakastaa lasta ja välittää.Vastuukin pitäisi tuntea.Toivon,että sinusta tulee joskus äiti ja myös järkevä,rakastava äiti.Iloitaan iloitsevien kanssa.Itketään itkevien kanssa.Siunausta ja kaikkea hyvä sinulle tSally

    • alistettu sinkku

      Ikävä kyllä kuullostaa NIIN tutulta!

      Ajattelin ensin, että ystäväni on jotenki sekaisin, mutta kyseistä "sekotilaa" on jatkunut viimeiset 8v ja kolmen ystäväni osalta.

      Kun sinusta tulee SUURI ÄITI, kaikki sinkkuystävsi muuttuvat itsekkäiksi, lapsettomiski ja mitättömiksi.
      Millään mulla, kuin äitiydellä ei ole merkitystä.

      Mitä tuohon sitten sanoisi? Etsikööt sitten ne ystävänsä jatkossa toisista äideistä-piste!

    • äiti vuodesta 86

      "Olen kai vaan sitten niin ymmärtämätön lapsettomana. " kyllä ja kateellinen. Kenties miehesi ei ole innostunut lapsista tai sitten sinulla on synnytyspelko. Oli mikä tahansa minusta on ainakin väärin että toiset uhraa opintossa ja uraputkensa tuottamalla veronmaksajia tähän maahan ja toiset herää vauvakuumeeseen vasta sitten kun jo tarvitsevat lapsettomuushoitoja ja me veronmaksajat saamme maksaa osan tuosta laskusta. Mitä tulee ystävääsi hän ei ole hirviö vaan nauttii elämänsä onnellisempia hetkiä ja haluaisi "parhaiden ystävien jakavan onnensa".
      "Porukassa oli muutamia lapsettomia pariskuntia jotka häpeästä soikeana yrittivät jutella lapsiasianajajan vauvauteluiden ja huudon päälle muita ajankohtaisia asioita." On erikoiset juhlat teillä kun on paljon porukkaa ja vain yksi keskustelurinki. Nämä kaksi pariskuntaa ja sinä ja miehesi olisitte voinut vallan hyvin muodostaa oman rinkinne ja keskustella teille oleellisia asioita. Siis työ, dietit, urheilu, bileistä ym lapsettomille pareille sopivia aiheita ja sivuuttaa muu hälinä ympäriltä. Se vaan on niin että vauvan saaneet äidit puhuvat paljon vauvoihin liittyvistä asioista. Sitten kun lapset ovat niin isoja että on taas aikaa uralle ja työlle me äidit vältellään teitä jotka myöhäsellä iällä ootte lapsenne tehneet. Sillä me aletaan olla niitä juttuja kurkkua myötä tännä niitä. Yleensä ihmiset juttelevat asioista jotka koskevat heitä joka päivä siis kotiäitiä ei työelämä jutut kiinnosta. Suosittelen vähän ymmärrystä ja älä ihmeessä ystävääsi unohda moisen ohimenevän kauden takia. Asiat jotka eivät sinua kiinnosta anna mennä vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Voit jonain päivänä tarvita ystävääsi ja kadut että annoit ystävyyden haihtua. Jos hän ehdottaa että teet ipana sano että et haluu/voi ym vaikkapa tuo synytyspelko. Valkoinen valhe ei ole pahasta ja ihminen voi muuttaa aina mielensä. Oma mieheni on perheensä 17 ipana ja synytetty 46 vuotiaana ja ihan järjissään ei siis vammainen, joten vanhanakin voi saada. Itse olen sitä mieltä, että lapsettomuusmaksut kuuluu lapsia haluaville ainakin, jos ikä äidillä ylittää 30 vuotta.

      • se vaan niin

        on, että lapsen saanti on maailman ihanin ja ihmeellisin asia, jonka haluaa jakaa kaikkien kanssa.
        Ette te "tietoisesti" lapsettomat uranaiset sitä nyt ymmärrä, ehkä sitten joskus kun päätätte tehdä omanne.

        Sanonkin, että nauttikaa onnesta te, joilla nautittavaa on ja kuuluttakaa siitä vaikka koko maailmalle, lapset ON ihania, ja mikä parasta, lapsenlapset vielä ihanampia.

      • mies vuodesta -76

        Olipas harvinaisen tyhmä kommentti.
        "minusta on ainakin väärin että toiset uhraa opintossa ja uraputkensa tuottamalla veronmaksajia tähän maahan"
        Kukaan ei Suomessa pakota tekemään lapsia. Koetko uhranneesi opintosi ja uraputkesi lapsiesi takia? Ehkä ei olisi sitten kannattanut tehdä lapsia, jos tuntuu tältä. Lapsia kun ei kannata tehdä vain "tuottaakseen veronmaksajia" ja sääliksi käy niitä lapsia joiden vanhemmat tästä syystä lapsia tekevät. Tai ovat lasten teon takia katkeria "uhratuista opinnoista ja uraputkesta". Jokainen lapsi ansaitsee olla toivottu ja arvostettu, eikä syyllinen uhrauksiin joita vanhemmat ovat joutuneet tekemään.

      • :) 32v

        Lukiessa viestiäsi, en tiennyt "itkeäkö, vaiko nauraa"...!

        En todellakaan tulkinnut alkuperäisviestiä samalla tavalla kuin sinä! Correct me if I'm wrong - itsellesi ovat tainneet lapset syntyä kesken opintojen("pilaten" alkuperäiset suunnitelmasiko?)...oli miten oli, niin kommenttisi kuullostivat tosi katkerilta ja ivallisilta!

        Kaikilla ihmisillä ei näet välttämättä osu se oikea äiti-/isäehdokas eteen alle 25veenä, siitäkö pitäisi rankaista! Olisit vaan iloinen, kun vaikutat saaneen omat lapsesi alulle ihan kotikonstein!

        Lapsettomuus voi olla tosi kova paikka monelle (ikään katsomatta), eikä kaikilla ole varaa maksaa hoitoja täysin omasta pussistaan - pitäisikö tällaisten ihmisten vain tyytyä elämään ilman lapsia, vaikka heillä olisi hirveän paljon rakkautta, turvaa & aikaa annettavaksi, muttei niinkään paljon mammonalla hankittua!

        Onneksi voin itse jutella omien ystävien kanssa milloin mistäkin. Vaikka monilla on lapsia ja itselläni ei (vielä) omia ole (vaikkakin rakastan bestiksieni lapsia kuin olisivat omiani - heistä kaksi kultaisia kummilapsia),niin silti ei tarvitse takertua vain tiettyjä henkilöitä koskeviin asioihin - tosiystävyys on sitä, ettei tuijottele vain omaan napaansa, vaan osaa ottaa myös muita huomioon!!!

        Kaikki ihmiset eivät seuraa samaa kaavaa elämässään ja hyvä niin, kukin tehköön miten itsestään parhaimmalta tuntuu - muiden mielipiteistä ja "haukuista" viis!

      • tyhmä olet!
        mies vuodesta -76 kirjoitti:

        Olipas harvinaisen tyhmä kommentti.
        "minusta on ainakin väärin että toiset uhraa opintossa ja uraputkensa tuottamalla veronmaksajia tähän maahan"
        Kukaan ei Suomessa pakota tekemään lapsia. Koetko uhranneesi opintosi ja uraputkesi lapsiesi takia? Ehkä ei olisi sitten kannattanut tehdä lapsia, jos tuntuu tältä. Lapsia kun ei kannata tehdä vain "tuottaakseen veronmaksajia" ja sääliksi käy niitä lapsia joiden vanhemmat tästä syystä lapsia tekevät. Tai ovat lasten teon takia katkeria "uhratuista opinnoista ja uraputkesta". Jokainen lapsi ansaitsee olla toivottu ja arvostettu, eikä syyllinen uhrauksiin joita vanhemmat ovat joutuneet tekemään.

        tai mies.

      • niin mistä

        Tollasten vouhottaja mammojen ukot vonkaa kapakassa meiltä sinkuilta, kun eukko on kotona pelkkä ÄITI. Ei kuule käy kateeks eukkoja , joilla ei ole muuta puhumista kuin penskat, huh huh. olkaahan naiset naisia, eikä pelkkiä imettäjiä, niin hyvin sujuu.

      • haapanensalonenkin

        eli silloin kun sinä teet lapsen KAIKKIA pitää kiinnostaa sinun asiat ja lapsesi jne. mutta kun ystäväsi tekee myöhemmin niin sinä et sitten jaksa ollenkaan olla hänen tukena.
        just just.
        oot kyllä aika "ihana" persoona jos todella noin ajattelet...kovaa tekstiä sinulta, mietin vaan että jos saman asenteen lapsiisi istutat niin niiden elämästä meidän muiden ihmisen kanssa voi tulla vähän hankalaa.
        Tuollainen minä, minulle, minun-asenne ei ole se paras valttikortti ihmisen seassa...

        saa taas todeta että ei se äitiys on se sit vuodesta 86 tai 68 kasvata uunosta ihmistä.
        noo, onhan sulla tässä VARMAAN vuosia jäljellä kasvaa ihmisenä.

      • luoja!

        Kylläpä sinulla otti luonnolle tuo kirjoitus!

        Taidat olla itse samanlainen lapsista paasaaja kuin kirjoituksen henkilö..?

      • mies vuodesta -76
        tyhmä olet! kirjoitti:

        tai mies.

        Hienosti perustelit mielipiteesi. :D

      • äiti 86
        luoja! kirjoitti:

        Kylläpä sinulla otti luonnolle tuo kirjoitus!

        Taidat olla itse samanlainen lapsista paasaaja kuin kirjoituksen henkilö..?

        mutta töiltäni en ole kereennyt käydän katsomassa ja kommentoimassa. Itse asiassa ei ole tarvinnut väärään aikaan kuunnella ystäviä sillä ne kaverit jotka lapset sai saivat lapsiaan viiden vuoden sisällä itsekkin ja se yks ainut sinkku. Sen nyt ymmärsi kysymättäkin, miksi hän ei lasta voinut saada. Kotoo kun kukaan ei kaveria löydä :) lapseni tosiaan tulivat ilman yritämisiä ja haluttuina, kun ukkokin tienas ainakin kahden edestä ei ollut töihin kiireitä ja omat opinnot sain ennen ekaa pois alta :) Enemmän ärsytti ja ärsyttää tuo miten paljon joudumme maksaan turhasta veroja ... ensi tehdään abortteja ja sitten haetaan lapsettomuushoitoja ... ja me maksetaan ensin tuloista veroa sitten kiinteistöistä ja sitten vielä tuota pääomaveroa.... ottaa päähän lähinnä toi veroja veron päälle.. sitten on näitä jotka ... jne ... Jos ei ole kiire lapsia tekeen kerkee sitä säästellä tulevaan lapsettomuushoitoonkin siis mikäli on työssä käyvä ....

    • myytti murtuu

      Hui kauheeta. Ei tuollaista saa mennä sanomaan. Äitiys on edelleen Pyhä Myytti Suomessa ja äidit marttyyreistä/pyhimyksistä seuraavia.

    • asro

      koko ihminen on äitiyshormoonien täyttämä. ensimmäinen lapsi tekee naisen tuollaiseksi,ei kyllä pitäs ihan noin sokea olla omalle käytökselleen, mutta jokatapauksessa vauva täyttää koko naisen elämän tuossa vaiheessa, kunnes aikaa kuluu. eikä kaikki ole tommosia, eikä se ihana nainen ja ystävä ole menetetty, antaa ajan kulua ja kaikki normalisoituu.

    • samoin

      Sellainen käytös saattaa olla synnnytyksen jälkeistä masennusta joka voi kestää pitkäänkin. Nainen muuttu aivan toiseksi, ilkeäksi ja loukkaavaksi toisia kohtaan. Häijyksi ja hyökkääväksi ja omahyväiseksi. Ei kukaan ole niin hyvä kuin hän. Tutulleni kävi samoin ja olen nykyisin aivan ahdistunut hänen seurassaan.. Ennen synnytystä hän oli kiva ihminen. Nyt ei ole mitään entisestä jäljellä. Lapsen hän hoitaa hyvin mutta siihen se hyvyys sitten loppuukin. Oma mies saa eniten siitä kärsiä. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen on saatavilla hyvä hoidot jos vaan asianomainen ymmärtää hakea apua. Yleensä ei ymmärrä koska hänen mielestään toisissa on ne viat, ei hänessä. Onneksi kaikkiin ei masennus iske vaikka saisi montakin lasta.

      • lisäys

        ...ja yleensä se johtuu hormooneista.

      • tukero
        lisäys kirjoitti:

        ...ja yleensä se johtuu hormooneista.

        Jep ! tosiaan, kaikkien ei tulisi lapsia tehdä, kyllä siinä pitää olla sujut itsensä kanssa. Tämä maailma tuntuu olevan muutenkin menossa kohti velkaantumista, pitäisi olla vastuuta. Meitä on moneen junaan jo nyt , ilman niitä upeiden geenien siirtämistä, taas tulevien sukupolvien kiusaksi : )
        itkua, naurua, itkua ,naurua,, ja sitä rataa

    • Kilbert

      Hei!
      Tuskimpa se kaikille äideille noin käy;saattaapa olla että ystävääsi ahdistaa oikeasti pienentyneet ympyrät, kun lapsi kuitenkin sitoo ja muuttaa elämää."kieltäminen"(ei tajua edes itse inhoavansa jotain osaa lapsellisten elämästä ja siitä infrastruktuurista johon sen mukana liittyy väkisinkin..?)voi johtaa myös näennäiseen uuteen idealismiin ja lopuksi ne hormonit, jotka heittävät rajustikin suuntaan ja toiseen synnytyksen jälkeen.Eipä olisi tosiaan haitaksi jos tuoreilta äideiltä edes mitattaisiin kunnolla hormonitasapaino synnytysten jälkeen; väitän, että monta sekoilua jäisi tekemättä...Varsinkin, kun hormonien heitellessä on täysin "kehonsa armoilla"

    • jii71

      hormoonit tehneet tepposen

      • tumppero

        epäilen kuitenkin näitä hormoni selityksiä, niillä usein salaillaan mielenterveysongelmia, näin se vain on, aika näyttää, ja elämä on kovaa silloin kun joutuu ottamaan tosissaan vastuuta asioista.

    • oikeasti...

      näin käyttäytyy oikeasti ja aidosti rakastunut äiti...opettele ymmäertämään...joskin liian aikaista juoda jos imettää ja siinä tulee alkoholihuuruissa sanottua sellaisille ihmisille jotka ei ymmärrä eikä tiedä sitä ihananuutta jota muut ei vain ymmärrä ...olen 6 lapsen äiti...yhsen kerran join imetysaikana mutta koska imetin yhteisestä sopimuksesta 1,5 vuoota se oli loppu aikaa...ja lapsi sai jo muuta ruokaa...mutta ne on unohtumattomia herkkiä ja kauniita hetkiä niitä ei ikinä saa takaisin...joten uskaltakaa nauttia ne on hyppy johonkin aivan ihanaan aitoon...tiedän mistä kerron...neljäs ylioppilas...

      • zxxz

        miksi äiti juo liikaa ?

      • Nimetön
        zxxz kirjoitti:

        miksi äiti juo liikaa ?

        että kun ollut raskaana ja imettänyt ei tarvitse kuin pikkaisen alkoholia kun se jo kihahtaa päähän ja tunnetusti se ei sovi kaikille...eikä imettäville äideille se kun siirtyy lapselle ja muutenkin...pitäisi osata nauttia elosta muuten...en tiedä niitä tapauksia joissa äiti juo koko raskausajan ja se on mieletöntä väkivaltaa täysin viatonta pientä elämää kohtaan suosittelen paskkohoitoa ja synnytyksen jälkeen lapsi pois kotiin jossa saisi oikeaa hoitoa...olen raaka mutta se on lapsen etu silloin kun vanhemmat ei otse sitä ymmärrä!

    • vain tämän Sinun.

      Ymmärrän kyllä muutokset, kriisit, onnen, ilon, surun ja huolen. Mutta en pysty käsittämään mikä on se juttu joka "jyrää muun maailman" alleen? Empatia? Missä? Käytöstavat? Missä? Ihmisellä on paljon muutoksia jne., mutta niin saattaa olla jollain muullakin -tai sitten ei ole. Yhtä rankkaa tai jopa rankempaakin saattaa olla ihmisellä/ihmisillä jotka eivät ole saaneet lasta -toiveestaan/hoidoista tms.-huolimatta. Tai sitä "rankkaa kautta" voi elää ihan nuori sinkkukin.Kuka vaan. Mistä sen tietää? Ei mistään. Eikä tuskin löydy halua arasta asiasta kertoakaan, jos toisen aloitus on tuollainen. Mokailut ja yliampumiset toki ymmärrän. Mutten sitä jos ei ymmärretä ihan vilpittömästi pyytää anteeksi.

      Silti....(Puhun vain omista ja kavereitten kokemuksista) mikään "promilletila" ei ole syy toimia toisia kohtaan noin loukkaavasti. Voihan sitä mielipiteensä ilmaista. Hyvä olisi kyllä jos olisi muittenkin jutut valmiina kuuntelemaan. Vaan jos asia on helevetin arka jo ihan ennestäänkin, mene sitä "totuuksiaan paasaavalle" humalaiselle itku silmässä YRITTÄMÄÄN puhua. 8/

    • Pär Pillhard

      ...pelokas aikuinen. Tullee olemaan koulukiusaaja tai -kiusattu.

    • miettikääpäs hiukan!

      Mitäs nämä äitylit, ja muutkin, tuumaisivat jos alkaisin paasata siitä, että ovatko ajatelleet kuolemaa? Joskus kun se omakin loppu koittaa eikä lähipiirikään keiku ympärillä ikuisesti? Mitenkäs lapsen sitten käy??? Syntymä ja kuolema, molemmat luonnollisia asioita, omalle kohdalle osuvat jokaiselle... Että jos alkaisinkin äitidestä paasaavalle jankuttaa takaisin kuolemasta ja luopumisesta?

      MINÄ olen kokenut NÄIN suuren surun - SINÄ et tästä mitään voi tajuta, etkä oikeastaan ole aikuinenkaan ennen kuin koet sen itse! Tajuatkos, sinunkin vanhempasi tulevat joskus kuolemaan??? Voisin kauhistelijoille vastata että ihan faktaahan se on ja hyvässä tarkoituksessa kerrottua, jos toinen ei olekaan osannut asiaa ajatella. Samantyyppistä propagandaa kuin äityden sokaisemilla vain vähän eri kantilta...

      En ole kateellinen, ymmärrän vauvasta tulevan onnen, vastuun ja sen rankan horminivaikutuksen (meillä on monta kummilasta) mutta todella harmittaa tuo tyyli. "Te ette nyt tajua - miksi ette jo HANKI niitä lapsia, ryhtykääpäs nyt jo!" Aivan kuin emme aikuisina ihmisinä tietäisi mikä on järkevää ennen kuin joku "viisas" sen meille ylhäältä opettaa...

      Meillä tilanne on se, ettei kummallakaan ole lainkaan sukua joten vakavasti mietityttää lasten hankkiminen tai saaminen. Emme halua ajatella vain itsekkäästi omaa mielihyväämme vaan myös tulevan lapsen tilannetta. Me emme elä ikuisesti - mitä sitten jos molemmat kuolevat ennenaikaisesti ja lapsi jää orvoksi? Ei ole sukulaisia, ei isovanhempia... Haluaisin lapsia, mutta en ole varma haluanko tuoda heitä tähän tilanteeseen.

      Olen silti vilpittömän onnellinen lapsen saaneiden ystävieni puolesta, kuten muustakin hyvästä mikä heille on sattunut. Mielestäni ystävyyttä ei olekaan, jos pitää olla katkera tai kateellinen toiselle - elämä ei ole tasapuolinen. Yksi asia on yhdellä hyvin toisella toinen.

      Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia ja ihmisten pitäisi olla huomaavaisempia näinkin herkissä ja isoissa asioissa. En haluaisi joutua vääntämään rautalangasta, että kyseessä on aihe, josta en välitä puhua - se pitäisi tajuta ihan itse.

      • ..........

        ku että totta turiset!!

      • orpoutumista?

        Toi oli kyllä paras syy, minkä olen kuullut, ettei pari hanki lapsia. Vahinko, etteivät vanhempasi olleet yhtä viisaita.

        Noin se polvi pojasta paranee!

        Etkö yhtään edes tajuu hävetä hölmöyksiä, joita suustas päästät? Silloin on toki parempikin, ettet hanki lapsia.

      • fdsaa
        orpoutumista? kirjoitti:

        Toi oli kyllä paras syy, minkä olen kuullut, ettei pari hanki lapsia. Vahinko, etteivät vanhempasi olleet yhtä viisaita.

        Noin se polvi pojasta paranee!

        Etkö yhtään edes tajuu hävetä hölmöyksiä, joita suustas päästät? Silloin on toki parempikin, ettet hanki lapsia.

        se koira älähtää johon kailikka kalahtaa.

        mieti vain omia hölmöyksiäsi

      • sanoisin/lisäisin

        sen että ihmisillä on vaan tapana valittaa kaikesta..tottakai itsekin joskus valitan...jos ei lapsia niin jotkut muuta asiat tökkii,jos lapsia niin voi kun on raskasta..siis oikeasti ihminen ei koskaan ole tyytyväinen aina löytyy syitä miksi valittaa...annetaan siis toistemme olla semmoisia kuin olemme..mulle vanhemmuus toi sen ahaa elämyksen,mutta ei se sitä tarkota että kaikille toisi...se on yksilökohtasta...ja vapaasta elämästä täytyy nauttia...sit kun saa lapset niin se nautinto jää olemattomaksi...itse pääsen kerran kuussa kahville rauhassa..ja siinä on mun biletys..:)että ei kannata kaikesta valittaa,nauttii siitä vapaudesta niin kauan kun sitä riittää...

    • harvat kummiskin

      En lukenut kuin muutaman vastauksen, jotka eivät enää liittynyt aiheeseen... en tiedä mikä ystävääsi vaivasi, itse uskon että oikeasti onnellisella äidillä ei ole tarvetta käyttäytyä noin, asiat eivät varmastikkaan ollut niin kohdallaan kun oli niin kova todistamisen tarve ja halukkuus et muutkin kokevat saman. Nyt se helpotus, harva muuttuu noin radikaalisesti, äitiys on ihanaa ja se näkyy kyllä päälle, ei sitä tarvitse todistella kovalla äänellä!Joten toivotan onnea teille kun aiotte perheen perustaa
      !:)

    • Stadin kundi

      Ei siinä häviä mitään, mutta voi voittaa vanhan tutun kuoman takaisin.

    • äitikkä

      Voidaan syyttää hormooneja, synnytyksenjälkeistä psykoosia ja myös sitä ettei lapseton oikein ymmärrä. Voit mennä huoletta puhumaan kaverillesi ja sanoa että miltäs tuntuis jos ei lapsensaanti oiskaan itsestäänselvyys ja kuulla tuollaista. Luulisi paukahtavan vähän järkeä päähän - jos ei hänen tarvitse mielestään olla hienotunteinen, ei häntä kohtaankaan tarvitse olla sitä.

      • :) 32v

        Olen kanssasi täysin samaa mieltä! Joillakin ihmisillä on se "paha tapa", että kokevat voivansa laukoa suustaan mitä hyvänsä ja ihmettelevät, "eikö sulla riitä huumoria" tms, kun toinen vaivautuu/pahoittaa mielensä! Kun roolit vaihtuu nämä ihmiset ovat pahimpia "pulttaajia" - he saavat kyllä "neuvoa" ja kritisoida muita, mutta luoja paratkoon, jos joku tekee heille saman, sitten heillä on itsellä "huumorintaju" nollassa! Aurinkoista pääsiäistä ja kevättä kaikille tasapuolisesti! :)

    • vaari vaan48v

      . jos haluaa kasvattaa lapsistaan edes yli 50 %
      todennäköisyydellä kunnollisia,
      sellaisia jotka saa mukavan, turvallisen ja hyväpalkkaisen työn ei voi elää kuin jokin vapaa sielu, ei päivääkään.

      . jos haluaa että elää vain yhden rakkaustarinan, eikä kuten keskimäärin 2,3 tarinaa elämässään,
      ei myöskään voi elää päivääkään kuten vapaa ja yksinäinen.



      . jos eläisi siten lapsen kanssa kuten on ennen elänyt,
      lapset saisivat hyvin suurella todennäköisyydellä taistella työstää elämässä kuten
      metsän eläimet ruoastaan ja elämästään,
      et sinä kai sitä omille lapsillesi haluaisi.

      LASTRN kasvatus on aivan 24 tuntia ja vähintään 15 vuotta,
      jos heistä edes 50 % kunnollisia haluaa että voi iloita siten lopun elämäänsä.

      > Toisilla se on helppoa, toisilla se ei onnistu,
      kumpaan ryhmään itse kulut, se nähdään ensimmäisen kerran kun lapsesi lukion ovat käyneet ja jatko-opintoja katselavat.

    • mommyni

      Luulisin että ystäväsi on onnellisempi kuin ikinä ja imautunut täysin siihen pieneen maailmaan jonka lapsen hoitaminen kotona tuo.

      Hän ei voi ymmärtää miksi KAIKKI pariskunnat eivät vaan perusta perhettä kun kerta siihen olisi hyvät mahdollisuudet. Äitiys on mahtava asia ja se fakta kun maailmassa on joku jonka SINÄ olet ITSE synnyttänyt ja kasvattanut ja jolle vain SINULLA on oikeus olla ÄITI osaa muokata ajatusmalleja uusiks urakalla.
      Osaksi voi olla myös se, että kun on kotona ja vaan siinä äitimaailmassa, ja kaikkialla kulkiessa törmää toisiin vaunullisiin äiteihin, ei muita näekään kuin jo äitejä tai mahdollisia tulevia äitejä tai odottavia äitejä.

      Kaikilla ihmisillä ei ole tunneherkkyyttä nähdä asioita toisen ihmisen kannalta ja ajatella sitä itselle IHANAA ja täydellistä ja oikeaa asiaa siltä toiseltakin kantilta, ajatella toisen näkökulmasta. Minusta ystäväsi käytös oli sopimatonta ja hänelle PITÄISI sanoa, että maailmassa on ihmisiä joiden yksityisasiat kuten lapsettomuus/lapsellisuus eivät sinulle kuulu, jos he niin päättävät. Hänelle pitäisi sanoa, että sellainen arka ja iso asia kuin lapsen hankkiminen on sellainen puheenaihe jonka kanssa saa olla todella varovainen.

      Minä, 1:n lapsen äitinä ymmärrän helkutin hyvin niitä jotka tahtoo lapsen ja perheen, ja välillä kadejdin niitä pareja joilla ei ole lasta tai esim.lemmikkejä rajoittamassa ja säätelemässä elämää. Ymmärrän miksi joku haluua lapsen, ymmärrän miksi ei.

      lapsettomat jotka yrittää ja yrittää eikä siltikään tärppää ovat se 1 luokka vielä.

      hänen oma maailmansa on aika pieni ja se vaatii muilta kanssa ihmisiltä enemmän, niin ymmärrystä kuin muutakin.
      Tuo kuuluu siihen vaiheeseen kun lapsesi on sinulle kaikki kaikessa, ajan myötä, toisilla nopeammin toisilla hitaammin, hän palaa maan pinnalle.

      eivätkä kaikki äidit sekoa noin. on meitä järkeviäkin vielä jäljellä.
      ja se, hankitko sinä lapsia ja koska ja kenen kanssa on sinun oma, henkilökohtainen asia, eikä sinun tarvitse tehdä siitä julkisia selvityksiä kenellekään!

      • helmi1962

        No, jotenki oli taas aika normaali olo, kun luin tuon alkuperäisen kirjoittajan vuodatuksen.
        Mulla on kaksi, jo aikuista lasta. Myös monta ystävää, jotka eivät koskaan ole halunneet lapsia.
        Myös ystävä, joka sai lapset vasta vanhoilla päivillään.
        Ei minulle olisi tullut mieleenikään paasata ja riehua äitiyden ihanuudesta ja kurjuudesta, syytellä lapsettomia ystäviäni. Hyvä kun jaksoin koliikkivauvojeni kanssa paakertaa päivän kerrallaan, siinä sivussa juopon miehen kotiin odottelua...nykyään ex-mies...

        Mikä näitä nyjyajan ihmisiä vaivaa??? Kysyn vaan..

    • psykoosi ?

      Jos äidin käytös on kuvauksesi perusteella muuttunut melko rajusti, on syytä epäillä tämän uuden äidin olevan psykiatrisen hoidon tarpeessa. Masennus tai jopa psykoosi voivat olla mahdollisia. Psykoottisen äidin vauva on vaarassa.

      Älä tuomitse, vaan ohjaa hakemaan hoitoa.

    • NRPK

      on yksinkertaisesti väsynyt ja/tai masentunut.

    • Crash after crash

      Jos äitiys on yhtä "ihana". Sitten 15 vuoden kuluttua kun ovat eronneet ja yksin hoitaa lapset ei varmasti tule mieleen mainita mitään äitiyden ihanuudesta.

      • vierass

        Ihan kuin se mahdollinen yksinhuoltajuus ja kuluvat vuodet sitä äidinrakkautta ja iloa veisi. Surullista jos sinulla on tuo mielikuva, kenties jäänyt traumaattisena muistona kummittelemaan lapsuudestasi. Mutta eihän se niin mene suurimmalla osalla :) Harmi jos toiset masentuu ja katkeroituu noin.

      • Crash after crash
        vierass kirjoitti:

        Ihan kuin se mahdollinen yksinhuoltajuus ja kuluvat vuodet sitä äidinrakkautta ja iloa veisi. Surullista jos sinulla on tuo mielikuva, kenties jäänyt traumaattisena muistona kummittelemaan lapsuudestasi. Mutta eihän se niin mene suurimmalla osalla :) Harmi jos toiset masentuu ja katkeroituu noin.

        ja lyhyt kyky nähdä kokonaisuus. En puhu itsestani vaan tilastoista. Ne osoittavat aivan selvästi ja kiistattomasti mikä tilanne on. Eniten masennus lääkkeitä käyttävät yksinhuoltajat kun liitossa olevat. Yksinhuoltajat tuntevat itsensä onnettomampia, ja ovat yleisesti köyhempiä. Mutta itse et kykene näkemään omaa nenää pidemmälle.

    • teme.

      toimi ko. illanvieton aikana?

      Ei ole mitään yksiselitteistä vastausta tuohon käytökseen. Hormonit heittelivät, alkoholi ei sovi pitkän ajan jälkeen, ihminen on äitiyden myötä ajautunut täyteen egoismiin jne.

      Miksi et sanonut hänelle mitään takaisin, suoria sanoja? Miksei kukaan muukaan sanonut?

    • purje

      viisasten juoma eikä sovi hyvin
      hormoonimyrskystä toipuvalle... Anna anteeksi ystävällesi. Ei hän ole miksikään muuttunut. Kun vähän rapsuttaa uutta elämänvaihetta, niin sieltä paljastuu sama suloinen olento kuin ennenkin :) Kokemusta on!

      Hyvää pääsiäistä kaikille !

    • Nimetön

      Tuntuu ettei tämä ystäväsi olisi ihan sinut äitiydensä suhteen. Itse äitinä myös voin sanoa, että sitten kun lähden viihteelle yritän olla muutakin kuin äiti. Tosin välillä tuntuu ettei olisi muuta juteltavaa kuin oma lapsi, koska onhan se aina ajankohtainen asia tuoreen äidin elämässä. Tästä hullunlehmän pistoksesta, siltä se voi tuntua sivusta katsojista.. hormonit, hormonit saavat elämän helposti yhdeksi tunteiden kaaokseksi. Mutta kyllä tämä ystäväsi varmasti palautuu "normaali" tilaan vielä joskus =D.

    • 61maksi

      Kyllä se ohi menee se autuus äitiydestä, kun ensin lapsi itkee koliikkia ja kun se loppuu niin hampaat alkaa puhkemaan, sitten konttaa, lähtee kävelemään ja uteliaisuus on huipussaan. Saa pelätä kaiken aikaa ja olla silmät selässäkin. Itseään ei jaksa enää huoltaa, kun kaikki voima menee lapsen turvallisuudesta huolehtimiseen ja kodin ylläpitämiseen. Hyvässä lykyssä ei ole rahaa. Äiti pienellä äitiys- tai vanhempainrahalla ja isä juuri lomautettu tai sanottu irti työpaikastaan. Ei ole helppoa ei...
      Kyllä siinä kateuden piikki iskee...
      Toivoo muidenkin jakavan oman kurjuutensa, eikä porskuttaa sinkkun ja lapsettomana.
      Juhlatkin on pakko tärvellä omilla kommenteilla, että muillakaan ei olisi hyvä olla.
      Kysy tältä "ystävältäsi" olisiko hän hiukan kateellinen sinulle.

    • äiti vm 03

      Olipa tosi törkeää käytöstä. Älä pelkää, en ole tuollaisesta ennen kuullut, joten tuskin kovin moneen äitiys vaikuttaa tuolla lailla ;o) Itse keskenmenon kokeneena ja monien lapsettomien hoito-aikoja kuunnellessa (5 v), niitä lapsia tosiaan saadaan, ei tehdä. Monelle lapsenteko-asia voi olla arkakin, jos on yritetty, eikä ole tärpännyt. Todella uskomatonta käytöstä aikuiselta ihmiseltä, olkoon kuinka humalassa tahansa.

    • lukkis-84

      eli mulla on ollu vähän samanlaisia juttuja ja mulla oli synnytyksenjälkeinen masennus joka tuli puolivuotta synnytyksenjälkeen esille mutta kyllä se ohi menee

    • tosi ikävää

      Muistan omasta nuoruudestani pariskunnan, jotka tekivät nuorina lapsen. Ja sen jälkeen kaikkien pariskuntien olisi pitänyt myös tehdä. Kyseltiin ja irvailtiinkin, koska muut aikovat tehdä. Näin myöhemmin olen tajunnut, että he tunsivat itsensä ulkopuolisiksi kaveripiirissä, koska heillä oli lapsi ja jutut elämässä sen mukaiset. Me muut tykättiin vielä juhlia viikonloppusin ja viettää huoletonta nuoruutta. He kaipasivat samanhenkisiä ihmisiä ympärilleen, mutta eivät halunneet luopua vanhasta kaveripiiristä, eikä tarvitsekkaan. Kunhan vain ei hössötä vauva ja äitiys juttuja. Vierailut kyllä vähenivät tähän perheeseen, oli se sen verran ahdistavaa. Itse tulin äidiksi 19v ja kaveripiiri muuttuikin sen myötä, joskin osa kaverisuhteista palasi ennalleen, kun lapsi vähän kasvoi. Toisaalta yli kaksikymppisenä muutenkin kaverisuhteet muuttaa muotoonsa, eikä enään ihan joka päivä nähdäkkään.

    • 2 parasta maailmassa poikaa!!

      Sinun ystävä on onnellinen! Tee lapsi ja olette taas parhaat ystävät koska ymmärrät sen täysin!Äitiys on mahtavaa!! Mitään muu ei merkitse enää mitään...

      • kuteli

        Kauheeta udella tuolla lailla ja painostaa tekemään lapsia. On jo aika monta pariskuntaa ja naista, jotka ei vaan saa lapsia vaikka kuinka haluais.
        Syyllistäminen pois ja nautitaan siitä mitä itellä on.

      • 342048
        kuteli kirjoitti:

        Kauheeta udella tuolla lailla ja painostaa tekemään lapsia. On jo aika monta pariskuntaa ja naista, jotka ei vaan saa lapsia vaikka kuinka haluais.
        Syyllistäminen pois ja nautitaan siitä mitä itellä on.

        Ja mä TEIN. Ei se sen vaikeempaa ollut. Ja jos osa ihmisistä ei pysty tekemään lasta, heidän pitää sopeutua siihen, että puoli maailmaa ei aio muuttaa puhetyyliään siksi, että joukossa SAATTAA olla yksi, joka ei voi tehdä lasta. Enemmistön säännöillä eletään!

      • kaikkea sitä

        Venäläisen aksentin läpi "kuului" outoja. Toivottavasti ette ala liikaa lisääntymään täällä. Sillä, tuo mielipuolisuus se vasta tarttuvaa onkin.

    • Mummurainen

      Onneksi kaikki eivät muutu kun saavat lapsia. Itsellä 2 lasta ja 4 lapsenlasta (5 syksyllä). Molemmat äidint "normaalena". Jätä hänen kommetit omaan arvoonsa, ystäväiä on muuallakin, onneksi :)Miettikää koska teille sopii perheen perustaminen se aina henkilökohtainen asia. Mummurainen

    • äitinen

      Kyllä,äitiys ja lapsi ovat ihanimpia asioita mitä elämässä voi olla mutta tuollainen hullutus on jo sairautta.ei kenestäkään tule tuollaista (ellei halua ja siinä esimerkki kun ei tuolla äidillä ole muuta elämää). voisin itse nähdä tekstissäsi olevan äidin asian näin:

      -minulla on huono-itsetunto, olen lihonut ja muuttunut rumaksi äitiyden myötä.
      -minulla ei ole oikeasti enään muuta elämää kuin perhe ja koti.
      -seksi ei suju ja en kiinnosta miestäni.
      -minulla ei ole muuta sosiaalista elämää kuin neuvolassa ja kaupassa käynti.
      jne...
      ------------

      tyttäreni täyttää nyt 6kk ja neiti on elämäni suola mutta pidän muutakin elämää kuin kotona vaihtamassa vaippoja. käymme päivittäis kylässä ja näemme ihmisiä. minusta olisi varmasti tullut myös tuollainen jos en olisi muutanut elämääni.
      alkuun puhuin vain lapsestani ja äitiydestä ja voin jotenkin samaistaa itseni tähän äitiin joka ylistää näitä asioita, en kyllä mennyt näin pitkälle.
      nykyään elämässämme on paljon tapahtuma rikasta aikaa ja mielessä on muutakin kuin lapsi ja koti. tottakai lapsi on ja tulee aina olemaan tärkeintä mutta pitää sitä muutakin elämää olla!!

      T: Maailman paras äiti tyttärelleen

    • Hupsis

      On ihmisiä jotka sananmukaisesti kuolevat eläissään. Tuo vaikuttaa siltä, että entinen sielu olisi jättänyt ja tilalle olisi tullut peto poikimisen jälkeen. Valitettavaa, mutta itselläni on jonkinasteisia vastaavia kokemuksia ns. kuolleista sieluista; vanha ruumis elään ja jokin muu johtaa sitä. Se läheinen, rakastava ihminen ei ole enää läsnä, vaan on jättänyt.

    • Mies-75

      Olen mies, joten en tietenkään voi tietää millainen kokemus raskaus ja synnyttäminen on, mutta luulenpa että kaverillasi vain meni vähän överiksi. Ystäväsi elämässä on lapsen myötä tapahtunut radikaali muutos, ja koska noin pienen lapsen hoitaminen on aika kokopäivätyötä, niin ystäväsi elämään ei viime aikoina ole mahtunut muuta.

      Ystäväsi viettää suurimman osan ajastaan lapsen kanssa kahdestaan, varsinkin jos mies käy töisssä. Ystäväsi on siis suurimman osan lapsen kanssa kahdestaan, ja silloin kun ei ole, niin silloinkin elämä pyörii lapsen ympärillä. Keitä muita ystäväsi tapaa viikottain, paitsi miestään? Minäpä arvaan: muita pienten lasten äitejä, neuvolan tätejä, isovanhempia, hoitajia, ystäviä. Mistä heidän kanssaan keskustellaan? Vastaus: lapsesta. Entä kun mies tulee töistä kotiin, mistä puhutaan ensimmäisenä? Vastaus: lapsesta.

      Eli: Ystäväsi ei ole käytännössä hieman yli vuoteen jutellut kenenkään kanssa juuri mistään muusta kuin lapsesta, eikä ole ajatellut juurikaan muuta kuin raskautta, vauvaa, kasvavaa lasta... Joten: Ystäväsi pää pursuaa yli äyräiden tätä lapsiasiaa, eikä hän osaa puhua mistään muusta, koska se on ainoa asia mitä hänen elämäänsä on mahtunut viime kuukausina. Aivan sama juttu kuin uusilla varusmiehillä, jotka eivät lomilla osaa puhua mistään muusta kuin armeijajuttuja.

      Ystävälläsi on siis mieletön määrä tavaraa päässään, mikä pitää päästä purkamaan. Ja kun nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vedetään hieman alkoholia ja juovutaan, niin se tavara alkaa purkautua tällä tavalla hallitsemattomasti ja kaikenlaista lipsahtaa. Kuitenkin hyvin normaalia, eikä ystäväsi ole seonnut, eikä hirviö. Etkö itse ole ikinä sanonut mitään harkitsematonta kännissä?

      Tämä on ilmeisesti taas tätä naisten paljon puhuttua "suurempaa empaatiakykyä"? Heti kun ystävällä menee vähän överiksi, niin ollaan "järkyttyneitä" kuin pääministeri olisi juuri lähettänyt 69-viestin, ja hylätään ystävä. Pienestäpä sinä järkytyt.

    • Äitiintynyt

      Sinkku, koiran omistava, itseensä (ja ihan vähän elinkumppaniinsa sekä siihen dogiin) keskittynyt egoisti ei tajua, miltä vanhemmuus tuntuu.

      Minä tiedän, että se tarkoittaa sitä että ystävät katoavat, koska maailmasi on niin erilainen: Bailaavat narsistit eivät jaksa kuunnella sanaakaan elämäsi tärkeimmästä henkilöstä, lapsestasi.

      He eivät vaan tajua ja siksi jokainen sana kuulostaa saarnalta, tylsältä sellaiseltä.
      Eipä siinä kykene todellakaan keskittymään siihen, mmitä tapahtui viimeisimmäss jaksossa Lipstick Junglea tai mikä leffa tuli katsottua viime viikolla.
      Ei myöskään tajua, miksi entinen kaveri ei enää juttele Stockan kledjutarjouksista tai siitä millaiset bootsit tuli hankittua.

      Mielestäsi tällä tuoreella mutsilla on menossa ikuinen Galna Dagar.

      • njuujuu

        ei kaikki varmaan tajuakkaan miltä vanhemmuus ja lapsi tuovat elämään mutta kyllä minä ainakin kerkeän katsomaan telkkaria ja käydä shoppailemassa, oli lapsi mukana tai ei. onhan arki muuttunut lapsen myötä mutta eipä se ole niin erilaista kun ennen lasta... tämä sopii meille! :)

      • Lehtoori

        Kummaa kieltä - en mie tajjuu. Mutta kylläs noista mammoista tulee vain siitä yhdestä asiasta puhuvia. Silloin ne pittää vaa panna samaan koppiin rupattelemaan.

      • onnellisesta äidistä

        Olet aika naurettava. Tunnet olevasi jotenkin kaikkivoivampi kun olet ulostanut kääryleen.

        Egoisteja ovat sitten kaikki muut kuin sinä, joka jaksat selittää kavereillesi vain omista asioista arvostellen siinä samalla mielessäsi heidän elämäänsä. Tuskin sinkkukavereita enää vierellä onkaan tuollaiselle asenteella ja ylivallalla muita kohtaan.

        Niin ja tyhmiäkin vielä ovat kun eivät tajua että sinulla on nyt oikeus tehdä mitä haluat ja valistaa muita, olethan saaanut THE lapsen.

        Vaikutat katkeralta, niin kuin muutkin tuntemani mamut. Eikö teidän pitäisi säteillä nyt onnesta ja unohtaa kaikki ikävä. Mitä tälle myytille kuuluu?

      • ihanaa...kesä tulee!

        miten olla egoisti ja keskittyä samalla kumppaniinsa ja koiraansa?

        vaikuttaa aika kitkerän katkeralta vuodatukselta tämä. taitaa kaduttaa että otit hulluuden itseesi. katosiko vai kaikki kaverit? Hei voitko syyttää heitä tästä?

    • voivoivoivoi

      Voi olla että sillä kyseisellä ihmisellä on masenus tai hormonit sekaisin.. Se on aika normaalia raskaudeen jälkeen ja voi olla kauan kin sen jälkeen niin että hormoonit on sekasin ja silloin puhutaan vähän mitä sattuu.. Mutta hänen pitäis käydä läärkärissä sen takia että ei loukaisi muita kun ei visiin oikeen osaa itsehilintää...
      T äiti jolla on 5viikoa vanha vauva..

      • Mies-75

        Muuten kirjoitat asiaa, mutta en kyllä alkaisi lääkärille passittamaan. Kysehän on siis vain yhdestä tapauksesssa, joka sekin kännissä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

      • lapsen saannin jälkeen
        Mies-75 kirjoitti:

        Muuten kirjoitat asiaa, mutta en kyllä alkaisi lääkärille passittamaan. Kysehän on siis vain yhdestä tapauksesssa, joka sekin kännissä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

        toiset muuttuvat tunnistamattomiksi yli-äideiksi: eivät osaa puhua enää koskaan mistään muusta kuin lapsestaan, sen taidoista, vaatteista, itkemisestä, syömisestä jne. Lässyttävät lapselle koko ajan ja patistavat muitakin lapsentekoon. Samat tyypit ovat aina oikeassa ja tietävät kaiken lapsista ´ja niiden kasvatuksesta. Eivät välitä enää ulkonäöstään vaan kulkevat tukka rasvaisena, meikittömänä, verkkareissa joka paikassa. Koko elämän töyttää VAIN LAPSI. Esim av-mammat kuuluvat tähän joukkoon.

        Sitten on me normaalit, joiden elämää lapset eivät muuta kuin positiivisessa mielessä, osaamme puhua muustakin kuin lapsista, pukeudumme yhtä hyvin kuin ennenkin, huolehdimme ulkonäöstämme, koko elämä ei pyöri lasten ympärillä ja olemme positiivinen esimerkki nuorille siitä että lapsen saaminen tai muuta naista yli-äidiksi....
        Ja tietty ekaan ryhmään kuuluvat eivät mitenkään voi ymmärtää/hyväksyä, että joidenkin äitien elämä ei pyöri pelkästään lapsen ympärillä- ja silti on yhtä hyvä äiti

      • Mies-75
        lapsen saannin jälkeen kirjoitti:

        toiset muuttuvat tunnistamattomiksi yli-äideiksi: eivät osaa puhua enää koskaan mistään muusta kuin lapsestaan, sen taidoista, vaatteista, itkemisestä, syömisestä jne. Lässyttävät lapselle koko ajan ja patistavat muitakin lapsentekoon. Samat tyypit ovat aina oikeassa ja tietävät kaiken lapsista ´ja niiden kasvatuksesta. Eivät välitä enää ulkonäöstään vaan kulkevat tukka rasvaisena, meikittömänä, verkkareissa joka paikassa. Koko elämän töyttää VAIN LAPSI. Esim av-mammat kuuluvat tähän joukkoon.

        Sitten on me normaalit, joiden elämää lapset eivät muuta kuin positiivisessa mielessä, osaamme puhua muustakin kuin lapsista, pukeudumme yhtä hyvin kuin ennenkin, huolehdimme ulkonäöstämme, koko elämä ei pyöri lasten ympärillä ja olemme positiivinen esimerkki nuorille siitä että lapsen saaminen tai muuta naista yli-äidiksi....
        Ja tietty ekaan ryhmään kuuluvat eivät mitenkään voi ymmärtää/hyväksyä, että joidenkin äitien elämä ei pyöri pelkästään lapsen ympärillä- ja silti on yhtä hyvä äiti

        Pointtini oli, että yhden kostean yksittäistapauksen jälkeen ei kannata tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Kerrankos sitä kännissä menee överiksi.

    • Tibtta

      Kyllä kuulosti kamalalta tuo "ystäväsi" käytös. Asiakaspalvelussa olevana ja itsekin kolmen jo aikuisen lapsen äitinä olen huomannut ettei kertakaikkiaan näillä nuorilla äideillä ole mitään maalaisjärkeä lasten kanssa. Kaikenlisäksi nämä vanhempien pikku "enkelit" saa esim. kaupassa tehdä ihan mitä vain ilman mitään komentoa. Äidit itse tuntuvat ihan oikeasti olevan jättäneet ns. aivot narikkaan. Ei onneksi ihan kaikki äidit vaan noin kolmasosa mitä tässä tutkaillut; ).
      Tämä koskee jo odotusaikaa ja pahenee vain kun lapsi on syntynyt. Raskausaikanakin ollaan niin mahdottoman avuttomia ettei itse voida tehdä yhtään mitään esim nostaa jotain alle 10 kg tavaraa. Siis raskaus ei ole sairaus ja se ei todellakaan estä toimimasta ja tekemästä asioita normaalisti. Toisten lastenhankinta ajankohta ei kuulu kellekään eikä missään tapauksessa kenenkään ole asiallista kommentoida toisten asioista. Voihan olla, että on vaikka lapsettomuutta. Onneksi on myös järkeviä vanhempia sekä vanhemmiksi aikovia, jotka osaavat järkevästi toimia ja ajatella. Nämä ns. onnensa kukkuloilla kehuskelevat ovat yleensä huonon itsetunnon omaavia ja epävarmoja muutenkin joten sitten pitää yrittää korostaa itseään ja omaa erinomaisuuttaan.

    • on mennyt pöpiksi

      Suurin osa tähän kirjoittaneista tuskin hyväksyisi mitään tekosyytä, jolla toiselle ihmiselle saa paasata omaa elämänkatsomustaan. Kenties vielä tahallisesti loukata tökkimällä sellaisia aiheita, jotka tietää toisille olevan arka paikka. Ei tulis kysymykseen uskonnollinen herätys eikä edes känni kelpaisi kenellekään muulle tekosyyksi. Mutta äitiys, sen varjolla saa näemmä tehdä mitä vain. Kun mulla hormoonit nyt hyrisee, niin sen varjolla saan laukoa pässinpäisyyksiä ja kansa hurraa...

      Muutenkin keskustelu on pöpiä. Suurin osa ei lue toisten kirjoittamia, vaan se seitsemässadaskin kirjoittaja tulee varmaan jossain vaiheessa toteamaan aloittajalle, että kun kaverillas oli ne hormoonit ja sit vielä se viina... Tyypillistä meidän naisten keskustelua. Minä puhun enkä piittaa, kuunteleeko kukaan, koska minä tiedän, kun minullakin on ne hormoonit... Ja kun minulla on hormoonit... niin minun ei tarvitse olla vastuussa tekemisistäni, ei ainakaan, jos ne on vielä niitä mammahormooneja!

    • mutta pahemmalla tavalla

      Vaimoni kirjaimellisesti sekosi raskauden loppumetreillä ja synnytyksen jälkeen homma vain paheni. Hänestä tuli tosi peto. Aviomiehenä en osannut mitään (vaikka hoidin puolet lapsesta ja valvoin myös yökaudet lapsen kanssa, vaippoja vaihdellen ja syöttäen).

      Toisen lapsemme tullessa aista muuttuivat todella pahaksi. Vaimoni piti puolen tunnin kirkumis-huutokohtauksia,joissa luennoin minulle oikeaoppisen vaipanvaihdosta yms. Vieläpariin vuoteen lasten synnytyä hän ei ollut palannut normaaliksi, Raivokohtaukset, arvaamattomat mielialan vaihtelut, yhtäkkiset uuvahtamiset, katoamiset...
      Vaimoni pilasi lasteni varhaisimmat vuodet lähes kokonaan. Myös isä voi iloita niistä. Mielestäni hänellä myös on oikeus nauttia lapsista, sillä he ovat ilo. Sain onneksi olla heidän seurassaan paljon (saan edelleen), kun he olivat pieniä. Meille jäi kolmenkeskistä aikaa, joka korvasi paljon. Niin, että kuvaamasi kehusmisjuttu on sentään positiivista siihen nähden, mitä se raaimmillaan voi olla.

      • kantilta tutulta

        että kyllä mullakin välillä menee hermo miehen suhteen,mutta meidän tilanteessa,minä kyllä olen se joka pitää huolta lapsesta...en suutu pienestä,mutta jos mies heittäityy idiootiksi niin varmasti menee hermo...ja sillä idiootilla tarkoitan lähinnä surkeita käytöstapoja,isän pitäisi olla lapselle esimerkkinä...kiroilee ja muutenkin sikailee..niin kyllä välillä meinaa hermo mennä...mutta muuten asiat ok...vielä kun ymmärtäs mieskin käytöstapojen ja puhetyylin tärkeyden..mutta hienoa kun sinä olet nauttinut lapsesi kanssa olosta...olet varmasti hyvä isä..:)

    • åpäölouyyhhjih

      Voisiko olla, ettei kaverisi ole mitenkään sinut äitiytensä kanssa. Jos omia valintoja pitää hirveästi korostaa ja ihmitellä muiden valintoja, niin todennäköisesti henkilö kysyy itseltään, olenko tehnyt oikean valinnan.

      Vanhemmuus on sitovaa ja vanhemmaksi tulo on suuri elämän muutos. Jos hankit lapsen, ei sinun kuitenkaan tarvitse muuttua idiootiksi. Kunhan muistutat itsellesi, ettei muiden elämä pyöri vältätmättä lasten ympärillä, ei ainakaan sinun lapsesi.

    • se muija oli

      kännissä! Se on semmonen tilanne ku aika moni osaa olle helvetin ärsyttävä.

    • Hirsi omassa silmässä

      Miksi porata nettipalstoilla? Eikö reilua olisi soittaa "ystävälle" (Itse olen tarkempi ystävä -sanan käytöstä. Ystävyys kestää myötä- ja vastoinkäymiset.) ja kertoa loukkaantumisesta? Kenties hän kokee olevansa yksin äitiydessään ilman vertaistukea, eikä tunne oloaan kotoisaksi porukassa, jossa kukaan ei edes pyri ymmärtämään vaipparumbaa, joka kuitenkin on vain hetkellinen elämänvaihe.

      Ystävyys kestää sekoilut! Tuo on aika lievää, sanoisin.

    • asd.......

      Olen jo useita vuosia pistänyt merkille että äidiksi tuleminen tyhmentää naista, voisin siitä kirjoittaa vaikka kirjan
      Olisiko tässä kyseessä jonkilainen salailtu aivosolujen jakautuminen lapselle tms...?

    • Kokokansa

      Vierailkaa sivuilla www.kokokansa.tk ja tulkaa mukaan tekemään uutta erilaista verkkolehteä!

    • jordie

      olen jo kauan sitten huomannut, että joistakin tulee idiootteja lasten myötä.
      Kumma kyllä, asia jonka pitäisi viisastuttaa ja nöyrryttää ihmistä, nousee joillakin päähän.
      Pahin mahdollinen yhdistelmä on narsistinen ihminen ja lapsi.
      Siinä meillä on vastaleivottu ylijumala.

      Mutta älä murehdi, en usko että sinusta tulee ainakaan tekstisi perusteella samanlaista. Varsinkin kun nyt tiedät, miten naurettavalta se näyttää muiden silmissä.

    • äiti itsekin

      lapsen kanssa on ihanaa- ja kauheaa. (Itse lienen onnistunut kohtuullisesti).- Ei ystäväsi varmaan mitään pahaa tarkoita. Kysy häneltä ihan suoraan miksi käyttäytyy kuin käyttäytyy!

    • äitiylijumala

      Minä sain tapella synnytyksen jälkeen oman äitini kanssa, siis kun sain vauvan ja kärsin hirvittävästä väsymisestä sekä kroonisista kivuista! Hän ei ymmärtänyt ollenkaan mistä on kyse, hän oli kuin jokin villieläin minua kohtaan.

      Kun synnyttäneellä on päällä hirvittävä valvomisputki, kipujen jatkumo ja babyblues eli äitinäolomasennus, painokin saattaa olla kohonnut ja kunto nollassa, on ihminen erinomainen inhotuksen kohde vaikkei edes provosoisi..

      Et ole koskaan törmännyt sellaiseen ongelmaan vaikkapa kuukautisten aikana että ihmiset alkavat jotenkin sorsia helposti ja asiat menevät helpommin pieleen silloin kun on kipeänä? Vaikka yrittäisit olla niinkuin ennenkin, jotenkin ihmiset vain vainuavat kuin verikoirat ettet ole kunnossa? Ja alkavat käyttäytyä kuin eläimet..no, äitini käyttätytyi minua kohtaan niin kun olin kipeä synnytyksestä, jotain samaa on tuossa kaverissasikin joltain kantilta katsottuna.

      Synnytys voi muuttaa ihmistä, mutta ei loppuelämäksi, kaverillasi voi olla kysymys masennuksesta jota peittää tuolla tavalla, vaikka rakastaa äitiyttään. Onhan se näin, kun monta uutta asiaa riepottaa naista yhtä aikaa kun äidiksi tulee. Äidiksi tuleminen on usein myös jonkinlainen shokki, se on niin voimallinen ja vaativa kokemus.

      JOillekin jää synnytyksestä traumat jotka yrittää unohtaa kaikin keinoin, ovat vähän kuin sodasta kotiutuneet..Asiat kaunistellaan, koska niin tuntuu parhaimmalta keinolta selviytyä. Ehkä hänellä on sellainen trauma jäänyt käsittelemättä, hän keskittyy ihanan äitimyytin vaalimiseen.

      Jokainen synnytys on samalle äidillekin täysin erilainen kokemus tietyssä mielessä. Ne muuttavat erilaiseksi ihmisen persoonaakin.

      Pelkkä kovan kivun kokeminen muokkaa ihmistä kuin ihmistä kivun syistä riippumatta ja tästä voi seurata enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmia.

      Ole myötätuntoinen kaverillesi ja anna ajan kulua. Kohta näet että juttu purkautuu jotenkin, ole häntä kohtaan kärsivällinen. Mutta jos ei tätsä muutu, niin unohda hänen seuransa..

      • ...

        Minulla on yksi kysymys :) Mitä nuo krooniset kivut ovat synnytyksen jälkeen? En ole koskaan kuullut sellaisista. Tiedän että paikat ovat hellänä synnytyksen jälkeen, tottakai, mutta nehän paranevat aika pian. Aloittaja oli synnyttänyt sentään jo monta kuukautta sitten...

      • ...
        ... kirjoitti:

        Minulla on yksi kysymys :) Mitä nuo krooniset kivut ovat synnytyksen jälkeen? En ole koskaan kuullut sellaisista. Tiedän että paikat ovat hellänä synnytyksen jälkeen, tottakai, mutta nehän paranevat aika pian. Aloittaja oli synnyttänyt sentään jo monta kuukautta sitten...

        tarkoitin että aloittajan ystävä oli synnyttänyt jo monta kk sitten, EI aloittaja :D Heräsin juuri vähän aika sitten :D

    • synnytyksen jälkeen

      masennusta?
      Psykoottiseltahan tuo vaikuttaa se ystäsväsi!

    • fsdfsdfsdsdf
    • huippu-urheilijana

      ymmärrät varmaan että kyse on hormoneista. Hänellä ne ovat luojanluomia, tulosta elämän lisääntymisestä.
      Huippu-urheilussa ne samat kiksit saa ampulleista.

      Samapa se sille...
      Se on ohi menevää...

    • angustifolium

      Mieleeni tuli jompi kumpi otsikossa mainitsemistani syistä. Olen itse syönyt kahdenlaisia nk. onnellisuuspillereitä, joista toiset tekivät minusta ylivilkkaan. Runsaan alkoholimäärän vaikutuksesta lääkkeen päälle minulla ei ole kokemusta, mutta tietääkseni ne eivät yhteen sovi.

      Olen tahtomattani lapseton, enkä ole kokenut äitiyden hormonimyrskyä mutta jollakin tasolla voin sen kuvitella. Silti en usko, että hienotunteisuuteni lapsettomia kohtaan häviäisi totaalisesti! Toivottavasti kyseisellä äidillä on ystäviä, jotka voivat auttaa häntä.

    • naisen aivoja

      10%. Jospa se oli se ratkaiseva 10% mikä teki ihanasta ihmisestä idiootin?

      Ehkäpä sillä kaverillasi on ollut rankkaa tuo ensimmäinen puoli vuotta pienen lapsen kanssa ja purki nyt sitten tuolla tavalla asiaa. On varmaankin kateellinen lapsettomille pariskunnille ja pitää heitä laiskoina. Elämänhän pitäisi olla raatamista.

    Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenna teen sen

      Se on nyt päätetty. Pääsen pois tästä epätietosuudesta.
      Ikävä
      52
      1747

    2. Hakkarainen: persut Venäjän ja Pohjois-Korean tiellä

      Hakkarainen entisenä persujen kärkipoliitikkona tietää, mitä puhuu. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010422614.html
      Maailman menoa
      177
      1547

    3. Fuengirola.fi: Kohuissa rypenyt Jari Sillanpää, 58, harvinaisessa haastattelussa: "Minä haluan..."

      Ex-tangokuningas on kertonut kuulumisiaan Espanjan Aurinkorannikolta. Että ei muuta kuin elämässä etiäpäin, Jari Sillanp
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1072

    4. Ilouutinen! Anniina Valtonen heitti jymy-yllätyksen - Tämä ei jätä kylmäksi!

      Ohhoh, tämäpä ylläri! Anniina Valtonen sai puolisonsa kanssa lapsen viime vuoden lopulla. Lue lisää: https://www.suomi2
      Suomalaiset julkkikset
      9
      993

    5. Ootko muuten vieläkään hiffannut

      Että en kuulu sinun maailmaasi? On meissä samaa, ja samaa aaltopituutta oli, mutta tunsin oloni usein hyvin vaivautuneek
      Ikävä
      120
      921

    6. Susta on tullut

      Ihana nainen. ❤️
      Ikävä
      48
      799

    7. Miten nyt sanoisin

      tämän sinulle. Oletko mielessäni päivittäin, kysyin itseltäni ja vastaus oli, kyllä olet. Yllätyin, päädyin oudoille tei
      Ikävä
      39
      778

    8. Voitko vain unohtaa

      Minut. En ole sinun arvoisesi
      Ikävä
      57
      654

    9. Tämä ei voi jatkua

      Näin. Eilisen jälkeen tulin siihen tulokseen.
      Ikävä
      54
      632

    10. Oletko joskus pieni ja haavoittuva

      vai oletko aina vahva, miltä aina vaikutat? Nainen, oletko koskaan väsynyt ja haavoilla? Yritätkö silti pitää julkisivua
      Ikävä
      51
      628
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt