Moi kaikki. Tämä olisi varmaan kuulunut masennus-osioon, mutta jostain syystä halusin kirjoittaa tänne.
Suurin murheeni on vanhemmat ja heidän surunsa minua kohtaan, joka aiheuttaa minussakin pahaa masennusta ja surua. Kärähdin huumeiden käytöstä vanhemmilleni ikävällä tavalla ja seuraamuksin..Tämän jälkeen molemmat (eronneet) ovat alkaneet seuraamaan ajan viettoa, rahan kulutusta ja kaveripiiriä. Menen aina välillä useammaksi päivälle asumaan isälle, ikään kuin "vieroitukseksi". Aina kun lähden tunnen isän olevan surullinen, koska uskoo minun hairahtuvan taas pahoille teille. Suruttaa hirveästi ajatella kuinka isä surullisena miettii mitähän se poika puuhaa. Muuttoa sinnekkin on ehdotettu, mutta haluan olla itsenäinen ja päästä omaan työhön, asuntoon ja muutenkin elää itsenäisesti (vanhempia unohtamatta)
Olen muutenkin rikkinäinen itseni, menneisyyteni ja tulevaisuuden takia. Mielialani vaihtelee paljon, useasti olen vain todella alavireinen ja väsynyt. Nukun paljon, mutta olen silti päivisin niin väsynyt että pelkästään siivoaminen tuntuu liian raskaalta.
Lyhyesti: Elämäntilanteeni on surkea. En ole tyytyväinen _yhtään_ mihinkään itseeni ja tilanteeseni. Tuleivaisuus ei lupaa.
Suurin murheeni on vanhemmat ja heidän surunsa minua kohtaan, joka aiheuttaa minussakin pahaa masennusta ja surua. Kärähdin huumeiden käytöstä vanhemmilleni ikävällä tavalla ja seuraamuksin..Tämän jälkeen molemmat (eronneet) ovat alkaneet seuraamaan ajan viettoa, rahan kulutusta ja kaveripiiriä. Menen aina välillä useammaksi päivälle asumaan isälle, ikään kuin "vieroitukseksi". Aina kun lähden tunnen isän olevan surullinen, koska uskoo minun hairahtuvan taas pahoille teille. Suruttaa hirveästi ajatella kuinka isä surullisena miettii mitähän se poika puuhaa. Muuttoa sinnekkin on ehdotettu, mutta haluan olla itsenäinen ja päästä omaan työhön, asuntoon ja muutenkin elää itsenäisesti (vanhempia unohtamatta)
Olen muutenkin rikkinäinen itseni, menneisyyteni ja tulevaisuuden takia. Mielialani vaihtelee paljon, useasti olen vain todella alavireinen ja väsynyt. Nukun paljon, mutta olen silti päivisin niin väsynyt että pelkästään siivoaminen tuntuu liian raskaalta.
Lyhyesti: Elämäntilanteeni on surkea. En ole tyytyväinen _yhtään_ mihinkään itseeni ja tilanteeseni. Tuleivaisuus ei lupaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei ja huomenta
En tiedä, että minkä ikäinen olet ja oletko muutoin kypsä hoitamaan itseäsi ja asioitasi.
Sinulla on hyvä sydän sillä sinä osaat ajatella myös vanhempiasi sillä se pelko mitä he sinua kohtaan ajattelevat on valtavan suuri. On arvokasta, että on vanhemmat jotka rakastavat ja ovat huolissaan. He rakastavat sinua äärettömästi.
Itse valitset pitkälti joitakin elämän asioita. Yksi valinta on huumeet. Osaisitpa valita itsesi hoitamisen ja sitä kautta löytää ns. oikean tien. Sitä kautta on myös helppo itsenäistyä ja tuottaa vanhemmille suurta iloa ja rakkautta.
Pyydä apua vanhemmilta, lääkäriltä ja kaikesta muusta mahdollisesta. Kaikki eivät osaa tai kykene palaamaan ns. huonoilta teiltä vaan jäävät sinne ja lopuksi kuolema korjaa ns. ennenaikojaan.
Ennenaikainen kuolema on yleensä toinen vaihtoehto joka tulee vääjäämättä. Nyt sinulla on vielä järkeä ja tuntoa toimia toisin.
Voimia sinulle!
Kun vanhempasi murehtivat, sinä syyllistyt ja se kertoo, että et ole tunteeton ihminen. Sinulla on mahdollisuus kasvaa kypsäksi ihmiseksi.
Kaikilla on kehitysvaiheissa monenlaisia oloja. Ota se opiksi ja kokemukseksi, joka on kasvattava. Pidä tätä kasvukriisinä ja kehityskriisinä, josta opit jotakin ainutlaatuista. Tiedät enemmän kuin moni muu.
Huumeet auttavat tuskin ketään ja yritä jonkin aikaa välttää kaikkia riippuvuuksia aiheuttavia asioita. Jos olet kovin masentunut, hanki kevyt masennuslääke, jos liikunta ja kevyt sopivat syöminen ai riitä.
Useat poliitikotkin ovat nuoruudessaan kokeilleet huumeita, älä sure kohtuuttomasti. Maailmaan mahtuu ja kaikkea sattuu. Kun olet varma itsestäsi, voit sanoa isälle, että voi lopettaa murehtimisen.
Hyvää elämää sinulle!
Sehän on vaan itsestäs kiinni kuinka paljon annat muitten murehtia! Varmasti vanhempasi evää sulta kaiken mistä vaan voit hyötyä, ja ihan oikein. Pidit siitä tai et, tulet käyttämään heitäkin vielä hyväksi. Ellet ole jo sitä tehnyt. Olet selvästikkin hoksannut minkä vaikutuksen ympäristöösi teet käyttäjänä, etkä ole tyytyväinen siihen. Hyvä! Pidä siitä ajatuksesta kiinni ja olet askeleen lähempänä itsenäisyyttä ja oman elämäsi herruutta.
Apua saa kun vaan pyytää, mutta periksi ei kannata antaa vaikka kuinka tekisi mieli.
Ja mitä vanhempiisi tulee. Luottamus heidän osalta ei todennäköisesti ihan heti palaa, mutta kun sen taas saavuttaa, tietää olevansa kuivilla.
Olen itse nuoruuteni ryypännyt ja siitä kaksi vuotta oli mukana kaikki mahdollinen maan ja taivaan välillä.
Muistoksi näistä ajoista jäi mm rikosrekisteri ja kaksi vuotta ehdonalaista. Lopetin, kun tajusin että edessä olisi vieroitus laitoksessa ja sitäkautta uusi elämä. Pääsin eroon kaikesta ja nyt voin rauhassa hymyillä, kun tiedän selvinneeni :)
Kaikki meistä ei ollut yhtä onnekkaita.