Arkea

Katson mä ulos akkunasta,
tuo maisema edessäin vaalenee vasta,
tuolt aurinko kurkistaa tunturin takaa,
se oranssilla maisemat maalaa.
Nyt kevättä tekee se olan takaa ja
valkoisena hohtavat meillä hanget.
Ne kohta on muistojen joukkoon menneet,
jää taakse nuo syksyiset pimeät päivät ja
pakkas öistä vain muistojen häivät.
Ei kulje taivaalla pohjolan palot,
ne varjoon jää sinisen valon.
Nyt nautin mä valoista laajan lapin,
sen kuulaus ja kirkkaus valon.
Ne kertovat selvästi meille sen,
on kesä tulossa lappihin,
sen myötä me saamme sen mitä muualla koskaan koeta ei.
Kun yöttömiä öitä kokea saa niin silloin vasta voi aavistaa, miten kaunis onkaan tämä maa.