Tämä ikäluokka on kokenut monenlaista murrosta. Tuli vanhat ajat mieleen, joskus lapsuudessa ei tunteita paljon näytetty. Ei meillä ainakaan. Iso lapsilauma ja vanhemmilla oli paljon työtä arjen eteenpäin pyörittämisessä.
Silti sellainen turvallisuuden tunne oli läsnä, vaikka ei paljon halailtu.
-49
Kuinka teillä kotona
näytettiin tunteita?
64
2101
Vastaukset
- muistiinijääneet
tunteet olivat negatiivisia.
Toisen väkivaltaisuus ilmeni puheissa, toisen teoissa, toisiaan kohtaan.jotka kertoivat, että ainoa kerta kun isä otti syliin, kun piti kiini ja antoi remmiä takapuolelle.Että semmosta se hellyys oli.
- muistiinjääneet
marja-liisa41 kirjoitti:
jotka kertoivat, että ainoa kerta kun isä otti syliin, kun piti kiini ja antoi remmiä takapuolelle.Että semmosta se hellyys oli.
koskaan kuritettu ruumiillisesti, ei millään lailla.
Kaipa olin kiltti, liiankin. - voinut elämällä
eteenpäin niitä purkaa ja sisäisesti auttaa itseäsi.
Niin minun on pitänyt tehdä että olen selvinnyt, iloisena, tyytyväisenä ja katkeroitumattomana.
Ota mielikuvissasi se lapsi joka olit syliisi ja kerro hänelle kaikki ne asiat joita olisit halunut vanhemmiltasi kuulla. Anna myös anteeksi vanhemmillesi. Muista mitkä olivat senaikuiset olosuhteet. He tekivät varmasti parhaansa.
Lämmöllä- 49 - vastaan, että niin
luulin minäkin, mutta ei sentään.
Kyllä niitä hyviäkin hetkiä oli.
Tänään vasta olen vastaillut aloitteeseeni, kun olen ehtinyt.
Kotona oli kanssa ankara kuri...
Ketjussa olen niitä käynyt läpi.
Mutta näin jälkikäteen osanut vähän paremmin suhteuttaa vanhempienkin omaan lapsuuteen ja sota-ajan vaikeuksiin. Eivät ole koko totuus, mutta oma ymmärrys auttaa, nyt lähinnä itseäni, kun vanhemmat ovat pistuneet jo täältä.
terveisiä Sinulle -49
- viivatiina
semmoisessa tilanteessa kun tuntu olevan halin tarpeessa nykyään halaillaan vähän liikaakin ainakin mun mielestä on välillä sellasta esittämisen makuakin.
- ei opittu
näyttämään tunteita. Hiukan epäselvää, mikä on ikäluokka, joka täällä kirjoittaa. Onko suurin osa hiukan yli 5-kymppisiä? Heidän kokemuksensa lienevät toisia kuin nyt pian 60 täyttävien, ja on lapsuus ollut kaikin puolin erilaista. Moni ikäiseni vertautui vanhempiin, nuorimmat olivat aivan mukuloita, joita halveksittiin. Ehkä oli tämäkin seurausta kodin ilmapiiristä. Itselläni oli kavereita 1-4 vuotta vanhemmista jokseenkin yksinomaan vielä aikuisiän kynnykelle asti, sen oman vuosiluokan ohella.
- susa51
Kun olen 50:n paremmalla puolella.
Lapsia ei oikein maalla pidetty sellaisessa arvossa, kun on nykyään.
Kyllä ihan selkään sai ja ihan pienestäkin syystä. Vanhemmat eivät halailulla ainakaan meillä, osoittaneet positiivisia tunteita.
Pelkät ilmeet kun ei ihan siihen riitä, kehumista ei saanut, kuin kiertotietä kuulla.
On nykyään positiivista, että halataan ja kehutaan. Ainakin laissa, on kielletty remmilla läiskimiset ja sen kaltaiset, ihan syystäkin.
Omiani olen kehunut ja halannut sitäkin enemmän. - ketjun aloittaja
Olin lapsena hyvin ujo, mutta aikuisena olen ottanut takaisin.
Luonteeltani olen ulospäin suuntautunut.
Kerrompa edesmenneestä Äidistäni tapauksen. Hän eli 2-viimeistä vuottaan laitoksessa ja viimeksi aivan vuodepotilaana.
Käydessäni häntä katsomassa minulla oli tapana halata tullessa sekä lähtiessäni, lähtiessäni annoin suukon hänen poskelleen, kunnes eräänä kertana keksin jäädä "ruinaamaan" miksi minä vaan tässä suukottelen enkä saa takaisin pusua poskelle, ja jäin siihen lähelle odottamaan. Voi olisittepa nähneet Äitini ilmeen ja Onnen kun hän antoi suukon poskelleni ensimmäistä kertaa! Se oli todella ihana ja liikuttava hetki.
Meitä on paljon sisaruksia. Ja oli jonkinlainen rinki, kun käytiin äitiä tervehtimässä, aina tiedoitettiin toisille. Tämän kerran jälkeen, veljeni soitti että on menossa Äidin luokse, kerroin että olin saanut suukon ja kuinka sen sain, kehiutin häntäkin hieman odottelemaan...Riemuissaan velipoika soitti, kertoen onnellisella äänellä, että Äitipä moiskautti suukon- jota ei ole tehnyt koskaan aiemmin! :) Tämän pienen ihanan hetken halusin kanssanne jakaa, että kyllä vanhemmatkin oppivan näyttämään hellyyttä.
Sinulle jolle vastasin haluan vielä mainita, on totta, että me lähellä 60- olevat olemme kokeneet aivan erilaisen lapsuuden, johtuen köyhyydestä ja sota-ajan läheisyydestä 10. vuodessa tapahtui valtava muutos.
Terveisiä Sinulle ja kaikille kirjoittaneille.
vm - 49 (aloittaja) - Joka vitsaa säästää se
susa51 kirjoitti:
Kun olen 50:n paremmalla puolella.
Lapsia ei oikein maalla pidetty sellaisessa arvossa, kun on nykyään.
Kyllä ihan selkään sai ja ihan pienestäkin syystä. Vanhemmat eivät halailulla ainakaan meillä, osoittaneet positiivisia tunteita.
Pelkät ilmeet kun ei ihan siihen riitä, kehumista ei saanut, kuin kiertotietä kuulla.
On nykyään positiivista, että halataan ja kehutaan. Ainakin laissa, on kielletty remmilla läiskimiset ja sen kaltaiset, ihan syystäkin.
Omiani olen kehunut ja halannut sitäkin enemmän.Lastaan vihaa.
Ei voi niitä aikoja verrata nykyiseen. Ja hyvä näin, eikö?
Kyllä sain itsekin vaikka mielestäni olin hiljainen, ujo ja kiltti...
Kiltti vieläkin, mutta tahtoa, sellaista omaa on kasvanut!
-49
- Pirre*
tunteita ei näytetty, - ei halittu, eikä pidetty sylissä.
- -nainen-
No, kun tässä nyt oikein tätä mietin. Niin äitini ei varmastikkaan pitänyt koskaan sylissä. Ja kun katselin noita vauva-aikojen valokuvia. Niissäkään en ole koskaan muuten äitini sylissä. Mummolassa istuin joskus mummon sylissä. Ja sitten hieman isompana, muistelen, että ukki otti aina syliin istumaan keinutuoliin, kun tuli töistä kotiin ja kuunneltiin yhdessä Metsäradiota. Ja ukin selän päällä *käveltiin* paljon, kun hänellä oli *iskiasta*.
Ja tiedättekö, meillä miehet vei *pentukatraan* saunaan lauantai-iltana. Ja kyllä vastottiin lujasti isän ja ukin kanssa. Ja saunajuomana oli hapanta punaherukkamehua :) - Pirre*
-nainen- kirjoitti:
No, kun tässä nyt oikein tätä mietin. Niin äitini ei varmastikkaan pitänyt koskaan sylissä. Ja kun katselin noita vauva-aikojen valokuvia. Niissäkään en ole koskaan muuten äitini sylissä. Mummolassa istuin joskus mummon sylissä. Ja sitten hieman isompana, muistelen, että ukki otti aina syliin istumaan keinutuoliin, kun tuli töistä kotiin ja kuunneltiin yhdessä Metsäradiota. Ja ukin selän päällä *käveltiin* paljon, kun hänellä oli *iskiasta*.
Ja tiedättekö, meillä miehet vei *pentukatraan* saunaan lauantai-iltana. Ja kyllä vastottiin lujasti isän ja ukin kanssa. Ja saunajuomana oli hapanta punaherukkamehua :)ollutkin edes mummo/la, mutku ei sitäkään, - onneksi oli kirjat, ja hyvä mielikuvitus :)
- Heikunkeikku
...näytettiin tunteita.
Pienenä tyttönä, joka ilta, käperryin äidin kainaloon ja hän kertoi kolme satua. Ekaksi kahdesta hiirestä (Toiskantissu ja Hiiruhippa) ja heidän ystävistään Piikistä ja Miikistä (olivat siilejä), toinen satu oli Tupu, Hupu ja Lupu ja heidän kommelluksistaan ja sitten kolmas satu oli mistä milloinkin. Äitini keksi sadut omasta päästään.
Isoveljeni joka on minua 14v vanhempi, kertoi myös hassuja satuja. Intiaanista ja ampiaisesta. Ne olikin tosi jänniä.
Sitten meillä "harrastettiin" Selkäpiirrustusta. Vuorotellen toinen piirsi toisen selkään jonkun kuvan tai kirjaimen ja toinen yritti arvata, mitä se toinen piirtää.
Mukavia hellittely-sanoja myös muistan.
selkään en saanut koskaan.Meillä kaikilla muksuilla oli vähintään kolme käytössä olevaa nimeä. Isä sanoi omalla hellittelynimellä, äiti toisella ja vihaisena sisarukset nimittivät omalla keksimällään haukkumasanalla.
- Meriläinen
yhteistä.
Meillä ja luettiin satuja jotka oli keksitty omasta päästä.
Isä oli varsinainen sadunkertoja kun puhui vähä hoono soomi ja silloin sai nauraa monille kommelluksille.
Äitikin keksi omasta päästä paljon.
Kirjoja sain sitten kun osasin jo lukea tädiltäni aina kaikiksi lahjoiksi.
Viisikot oli mun lemppareita niissä pääs mielikuvitus liikkeelle.
Mutta halattiinko meillä muuten se on jo toinen tarina.
Kait meillä halattiin ja hakattiin, kaikkea mahtui lapsuuteenikin.
Pakoon juoksua ja halailuja. - 10 vuotta nuorempia
Vai kuinka? -49
KAIKILLE:)) Meillä ei kovinkaan usein ehditty näyttää tunteita. Isällä ja äidillä oli aina kiirettä. Mutta kyllä joskus isä piti sylissä,äidin sylissä en muista olleeni. Mummoni kanssa olin paljonkin,hän oli minulle jonkinlainen äidin korvike. Minä olen omille lapsilleni yrittänyt näyttää tunteitani ja olla enemmin läsnä,kuin omat vanhempani olivat. Halailen mielelläni hyviä ystäviäni ja tietenkin lapsiani.
- vastauksia
lueskellessa uumoilen vastaajien olevan joko a)häiriintyneitä tai b)rikollisia.
Remmiä ja tukkapöllyä eikä halauksia. Siitä ne rikolliset alkunsa saavat. Kyllä nykyään sentään on hyvä kun lapset saavat tehdä mitä mieli tekee.
t:karju Iltaa pohojanmaalta.
Aina iltaasin ku me tenavat mentihin nukkumahan niin äite kävi peittelemäs ja puristi kaulasta ja antoo pusunki.
Äite ei juurikaan meille lukenu, isä kylläkin aina silloon ku oli kotona, ehtooaikahan. Isä oli kuorma-autoolija ja palijon menoos.
Tenavana, varsinki kesääsin olin palijon mumman ja paapan luona ja sieltä ne kaikiista rakkahimmat muistot mielehen on jäänykki. Nehän passas mua ku piispaa pappilas, mutta kyllä mummalla oli kuitenki selevät rajat lastenlapsilleensa ja piti niistä kiinni. Mumma keitti mulle aina iltapalaksi perunaryyneistä sellaasta sanottihin helemivelliä ja voileipää oli ja välihin kattoo pöyrän viilipurkeilla, miten ny milloonki.
Aamuusihin ku heräsin niin mummalla oli jo ruis tai ohorapuuro keitettynä valamiiksi, joskuus kaurapuuro. Välihin "juonittelin" sen puuronsyönnin kans. Mumma ruukkas aina sanoa notta: ku puuroa syö ja leivällä riivaa, niin ei polovet tutise.
Kaikki ne rakkahat on jo päässehet aikaa pois maaliman vaivoosta. Palijon kuitenki kultaasia muistoja ja valokuviakin on jääny mun elämänpäivien ilooksi.
Kovasti oroottelen täs jo ittelleni lastenlapsia jotta jos oliis minullakin sellaanen onni elämässä siirtää sitä kultaa niille pienille mitä itte omaas lapsuuressani sain palijon, rakkautta ja huolenpitoa ihan tuhulaalemalla.
terv.
pikkuusen aikaa sitten pajaasta tullu seppä ja kotuurina ollu Tiitu kulta.seppäpohojanmaalta kirjoitti:
Iltaa pohojanmaalta.
Aina iltaasin ku me tenavat mentihin nukkumahan niin äite kävi peittelemäs ja puristi kaulasta ja antoo pusunki.
Äite ei juurikaan meille lukenu, isä kylläkin aina silloon ku oli kotona, ehtooaikahan. Isä oli kuorma-autoolija ja palijon menoos.
Tenavana, varsinki kesääsin olin palijon mumman ja paapan luona ja sieltä ne kaikiista rakkahimmat muistot mielehen on jäänykki. Nehän passas mua ku piispaa pappilas, mutta kyllä mummalla oli kuitenki selevät rajat lastenlapsilleensa ja piti niistä kiinni. Mumma keitti mulle aina iltapalaksi perunaryyneistä sellaasta sanottihin helemivelliä ja voileipää oli ja välihin kattoo pöyrän viilipurkeilla, miten ny milloonki.
Aamuusihin ku heräsin niin mummalla oli jo ruis tai ohorapuuro keitettynä valamiiksi, joskuus kaurapuuro. Välihin "juonittelin" sen puuronsyönnin kans. Mumma ruukkas aina sanoa notta: ku puuroa syö ja leivällä riivaa, niin ei polovet tutise.
Kaikki ne rakkahat on jo päässehet aikaa pois maaliman vaivoosta. Palijon kuitenki kultaasia muistoja ja valokuviakin on jääny mun elämänpäivien ilooksi.
Kovasti oroottelen täs jo ittelleni lastenlapsia jotta jos oliis minullakin sellaanen onni elämässä siirtää sitä kultaa niille pienille mitä itte omaas lapsuuressani sain palijon, rakkautta ja huolenpitoa ihan tuhulaalemalla.
terv.
pikkuusen aikaa sitten pajaasta tullu seppä ja kotuurina ollu Tiitu kulta.Sama oli meilläkin. Vihan päälle ei saa nukkua sanottiin ja kaikkien hyvä mieli tarkastettiin iltaisin. "Tyk, tyk" huudeltiin toisilleen ja piti vastata samoin. Ja samaa olen tehnyt itse lapselle ja lapsenlapsellenikin. Se tarkoittaa minä tykkään sinusta.
miljoona kirjoitti:
Sama oli meilläkin. Vihan päälle ei saa nukkua sanottiin ja kaikkien hyvä mieli tarkastettiin iltaisin. "Tyk, tyk" huudeltiin toisilleen ja piti vastata samoin. Ja samaa olen tehnyt itse lapselle ja lapsenlapsellenikin. Se tarkoittaa minä tykkään sinusta.
kultaanen milijoona oot lapsuurestas saanu. Ne kantaa ja niillä jaksaa koko elämänajan.
terv. me Tiitun kans..- Mielestäsi ???
vastauksia kirjoitti:
lueskellessa uumoilen vastaajien olevan joko a)häiriintyneitä tai b)rikollisia.
Remmiä ja tukkapöllyä eikä halauksia. Siitä ne rikolliset alkunsa saavat. Kyllä nykyään sentään on hyvä kun lapset saavat tehdä mitä mieli tekee.
t:karjuEn osaa muuta kommentoida!
-49 - En osaa toimittaa
seppäpohojanmaalta kirjoitti:
Iltaa pohojanmaalta.
Aina iltaasin ku me tenavat mentihin nukkumahan niin äite kävi peittelemäs ja puristi kaulasta ja antoo pusunki.
Äite ei juurikaan meille lukenu, isä kylläkin aina silloon ku oli kotona, ehtooaikahan. Isä oli kuorma-autoolija ja palijon menoos.
Tenavana, varsinki kesääsin olin palijon mumman ja paapan luona ja sieltä ne kaikiista rakkahimmat muistot mielehen on jäänykki. Nehän passas mua ku piispaa pappilas, mutta kyllä mummalla oli kuitenki selevät rajat lastenlapsilleensa ja piti niistä kiinni. Mumma keitti mulle aina iltapalaksi perunaryyneistä sellaasta sanottihin helemivelliä ja voileipää oli ja välihin kattoo pöyrän viilipurkeilla, miten ny milloonki.
Aamuusihin ku heräsin niin mummalla oli jo ruis tai ohorapuuro keitettynä valamiiksi, joskuus kaurapuuro. Välihin "juonittelin" sen puuronsyönnin kans. Mumma ruukkas aina sanoa notta: ku puuroa syö ja leivällä riivaa, niin ei polovet tutise.
Kaikki ne rakkahat on jo päässehet aikaa pois maaliman vaivoosta. Palijon kuitenki kultaasia muistoja ja valokuviakin on jääny mun elämänpäivien ilooksi.
Kovasti oroottelen täs jo ittelleni lastenlapsia jotta jos oliis minullakin sellaanen onni elämässä siirtää sitä kultaa niille pienille mitä itte omaas lapsuuressani sain palijon, rakkautta ja huolenpitoa ihan tuhulaalemalla.
terv.
pikkuusen aikaa sitten pajaasta tullu seppä ja kotuurina ollu Tiitu kulta.Sinulle sillä oikialla murtehellasi, vaikka molemmat vanhemmat ovat sieltä lähtöisin. Lähtivät alle parikymppisinä. Tiedän kyllä ropsun, vai onko se kropsu...? Kihveli ja nappo olivat meilläkin, en paljoa muuta...
Tähän aloitteeseeni, muistan kuinka ihanalta tuntui, kun Äiti lämmitti täkkiä pyöreän muurin kyljees, ja toi sitten äkkiä sen päälle, asetellen tiukasti ympärilleni.
Lueppa "Seppäseni" suukkojuttu aiempaa ketjusta.
Lukkarinrakkautta pohojammaallepäin...-49 - lyhenne Sinulla
miljoona kirjoitti:
Sama oli meilläkin. Vihan päälle ei saa nukkua sanottiin ja kaikkien hyvä mieli tarkastettiin iltaisin. "Tyk, tyk" huudeltiin toisilleen ja piti vastata samoin. Ja samaa olen tehnyt itse lapselle ja lapsenlapsellenikin. Se tarkoittaa minä tykkään sinusta.
-Taas varmaan 10v. aloittajaa nuorempi? -49
Lähinnä eniten laulaen. Asuimme seurantalon vieressä ja saimme kuulla uusia iskelmiä sieltä aina saunailtaisin. Ja tietysti radiosta kuunneltiin iskelmiä. Ilo näytettiin laulaen ja tanssien ja suruisemmalla mielellä laulettiin synkkiä sotalauluja ja helluntailaisten virsiä. Aina laulettiin kotonani ja samaa olen itse jatkanut, vaikkakin paljon surkeammalla lauluäänellä...
Reilusti myös huudettiin ja raivottiin jos oli aihetta ja liioiteltiin kiitoksina ja ylistyksinä jos oli sellaista aihetta ja kehuttiin toisiaan ja rehvasteltiin myös omilla saavutuksilla.
Halattiin kyllä, ainakin iltaisin koska nukuttiin siskonpeteissä. Anteeksi pyydettiin toisiltaan kaulasta puristaen ja sanomalla yksinkertaisesti vain "ai".
Yksinäisyyttä eikä yksityisyyttä tunnettu. Pidettiin hyviä yhteyksiä kaikkiin naapureihin ja otettiin osaa myös heidän suruihin ja iloihin sekä tarjottiin aina apua vähempiosaisille.- Pirre*
väärässä perheessä - , milli, mie oon nyt katteuvvesta vihree..
Pirre* kirjoitti:
väärässä perheessä - , milli, mie oon nyt katteuvvesta vihree..
Äitini oli elänyt ilman äitiä ja häneltä puuttui äidin malli, ja me muksut elimme villeinä ja vapaina...
Pirre* kirjoitti:
väärässä perheessä - , milli, mie oon nyt katteuvvesta vihree..
sanoo. Kyllä Sinullakin on ollu hyvä koti. Kuinka muutoon Susta oliis tullu nuan kultaasen rakas tyttö.
terv. minä ja Tiitu täältä kotoa.- Pirre*
seppäpohojanmaalta kirjoitti:
sanoo. Kyllä Sinullakin on ollu hyvä koti. Kuinka muutoon Susta oliis tullu nuan kultaasen rakas tyttö.
terv. minä ja Tiitu täältä kotoa.me jotenkin pärjätty, en mie sillä..enkä syytä vanhempiani.
Mutta, tiijjän mistä olen jäänyt paitsi, ja siksi melkein "jumaloin" lapsiani. Pirre* kirjoitti:
me jotenkin pärjätty, en mie sillä..enkä syytä vanhempiani.
Mutta, tiijjän mistä olen jäänyt paitsi, ja siksi melkein "jumaloin" lapsiani.Sitä on niin monenlaista lapsuutta ja elämää, eikä voi kyllä verrata. Toiselta kohtaa on saanut liikaa toisesta kohtaa liian vähän. Mutta yhdestä olen aivan varma, sinä et ole mistään jäänyt paitsi. Sen kyllä huomaisi näinkin kaukaa ruudun takaa.
miljoona kirjoitti:
Sitä on niin monenlaista lapsuutta ja elämää, eikä voi kyllä verrata. Toiselta kohtaa on saanut liikaa toisesta kohtaa liian vähän. Mutta yhdestä olen aivan varma, sinä et ole mistään jäänyt paitsi. Sen kyllä huomaisi näinkin kaukaa ruudun takaa.
jaa että ei, mutta nyt kyllä ainakin unta paitsi, eli Hyvää yötä milli, ja muutki mukavat. :)
- Enkeli-trio
Pirre* kirjoitti:
me jotenkin pärjätty, en mie sillä..enkä syytä vanhempiani.
Mutta, tiijjän mistä olen jäänyt paitsi, ja siksi melkein "jumaloin" lapsiani.mää olenka "allekirjottanu" sun sanat ?
Ja,eiku taas.Samat sanat ja joka ikine.
Piän lisäys,et met nukuttii kolme siskost viärekkäi
samas sänkys :) Siin sitä hellyyt ja isosisko kertos satui.( mää )
aamul ku herättii,ni äiti oliki jo töis leimopos ja isä ei ollu viäl kotti kerinnykkä raitilt. - Sinulla ! Meilläkin
Laulettiin... Se oli niitä ihania hetkiä. Etenkin muistan joulut. Isä luki Jouluevankeljumin ja sen päälle laulettiin Enkelitaivaan sydämestämme niin...
-49 Sinulla ! Meilläkin kirjoitti:
Laulettiin... Se oli niitä ihania hetkiä. Etenkin muistan joulut. Isä luki Jouluevankeljumin ja sen päälle laulettiin Enkelitaivaan sydämestämme niin...
-49Kaikkihan on vain siitä kiinni mihin sitä vertaa.
Minulla oli hyvin vaikea ja raskas lapsuus, mutta ihan eri syistä kuin tunnetiloista.
Luulenpa että suurien vaikeuksien keskellä ihmiset, siis perheet, käyttäytyvät eritavalla ja arvostavat eri asioita kuin normaalisti.- Ja sitten emme
miljoona kirjoitti:
Kaikkihan on vain siitä kiinni mihin sitä vertaa.
Minulla oli hyvin vaikea ja raskas lapsuus, mutta ihan eri syistä kuin tunnetiloista.
Luulenpa että suurien vaikeuksien keskellä ihmiset, siis perheet, käyttäytyvät eritavalla ja arvostavat eri asioita kuin normaalisti.lapsina voi edes ymmärtää mitä vanhempamme ovat kokeneet.
Luulen oman hyväksyntäni lähteneen siitä, että aikuisena jo ymmärsin mitkä lähtökohdat heillä oli elämässään, ja mikä oli senhetken elämäntilanne, köyhyys sodan jälkeen, ei sitä voi edes kuvailla nykynuorille, eivät ymmärtäisi.
Romaanin aiheita paljon poistuu kun ikäluokkamme vanhenee ja katoaa.
Tässä vaikka vinkki.
Nuoriso voi lukea kirjoja, mutta eivät osaa ottaa vastaan suusansllista puhetta vanhemmiltaan. -49 Ja sitten emme kirjoitti:
lapsina voi edes ymmärtää mitä vanhempamme ovat kokeneet.
Luulen oman hyväksyntäni lähteneen siitä, että aikuisena jo ymmärsin mitkä lähtökohdat heillä oli elämässään, ja mikä oli senhetken elämäntilanne, köyhyys sodan jälkeen, ei sitä voi edes kuvailla nykynuorille, eivät ymmärtäisi.
Romaanin aiheita paljon poistuu kun ikäluokkamme vanhenee ja katoaa.
Tässä vaikka vinkki.
Nuoriso voi lukea kirjoja, mutta eivät osaa ottaa vastaan suusansllista puhetta vanhemmiltaan. -49ja kun ajattelee vielä että me olemme sotilaiden, siis ammattitappajien, kasvattamia...
- Isämme kokivat hirveintä
miljoona kirjoitti:
ja kun ajattelee vielä että me olemme sotilaiden, siis ammattitappajien, kasvattamia...
Mitä ihminen voi kokea. En sanoisi tappajiksi. Kun sinne oli mentävä, tai...
Mutta ne traumat jotka heille jäi kaiken tuon jälkeen, ovat olleet hirvittäviä, monet sekosivat, toiset joivat itsensä hengiltä, osa kuritti lapsiaan, jotkut eivät voineet nukkua uniltaan... Tämä lista on loputon, siksi halusin ja haluan ymmärtää, enkä tuomita.
-49
Sisareni, minua 12 vuotta vanhempi, muistaa lapsuutensa ankeana, tunteettomana ja kylmänä. Hän oli vuosikausia suorastaan vihamielinen koko sanalle "lapsuus".
Isäni oli sodankäynyt, kuorma-autoilija, vähäeleinen "kunnon työmies". Ennen sotaa laulava soittajapoika (mandoliini), sodan jälkeen melko juro ja sanaton.
Minä muistan kyllä ängenneeni hänen syliinsä, ja olleeni aina pienenä mukana hänen töissään. Aamu neljältä lähdettiin ajamaan ja illalla tulimme takaisin. Jos väsytti, pötkötin kuorma-auton penkillä, pää hänen sylissä.
Aikuisenakin aina halasin häntä - tykkäsi hän siitä tai ei.
Äidin kanssa välimme olivat aina hyvin läheiset ja välittömät. Halailtiin ja suukoteltiin.
Keskenään isä ja äiti eivät näyttäneet mitään tunteita.- Yksitoista vuotta
vanhempi sisar muistaa lapsuutemme vielä ankeempana kuin minä, siitä keskeltä. Meitä on 9 -sisarusta.
Nuoremmat minua muistavat taas aivan erilaisen lapsuuden kuin minä. Joskus tuntuu hassulta ja kummalliseltakin että puhumme samoista asioista ja aivan eri "sävelin". -49
- viivi-amaldiina
turvallisen ja lämpimän kodin.
Ei meillä halailtu,harvoin vanhempien syliin pääsi, mutta suuret surut itkettiin yhdessä vanhempien kanssa. Pahaolo purettiin pois.
Työtähän piti toki tehdä heti kun pää pikkuisen paskasta nousi, ja sitä tekemistä oli jokaiselle joka kynnelle kykeni, ei ollut koneita ja muita apuja.
Hyvä ja lämmin sisar-suhde toimii edelleen hyvin.
Kai se on ollut vanhempien tarkoituskin kasvattaa meidät yhteen, olemme sukurakkaita.- kannanottoja ko asiaan
Joita en ehdi nytkään lukemaan, sitten myöhemmin.
Jolloin otan kantaa omasta puolestani vielä.
Aurinkoista päivää kaikille!
-49 kannanottoja ko asiaan kirjoitti:
Joita en ehdi nytkään lukemaan, sitten myöhemmin.
Jolloin otan kantaa omasta puolestani vielä.
Aurinkoista päivää kaikille!
-49mieheltäni, että näkikö hän koskaan lapsena vanhempiensa suutelevan. Niin ei kuulemma, ja en kyllä minäkään. Ei sitä mitään sellaista läheisyyttä näytetty. Jos sitä oli, niin varmaan nurkan takana salaa. Kyllä se varmaan johtui siitä sodasta, vai jäyhästä suomalaisesta luonteesta, tiedä häntä. Mutta minusta voisi ottaa vähän ameriikasta mallia,ja ruveta pikkusen pehmeämmäksi!Siellähän sanotaan joka käänteessä, että minä rakastan sinua!
- taas siellä
marja-liisa41 kirjoitti:
mieheltäni, että näkikö hän koskaan lapsena vanhempiensa suutelevan. Niin ei kuulemma, ja en kyllä minäkään. Ei sitä mitään sellaista läheisyyttä näytetty. Jos sitä oli, niin varmaan nurkan takana salaa. Kyllä se varmaan johtui siitä sodasta, vai jäyhästä suomalaisesta luonteesta, tiedä häntä. Mutta minusta voisi ottaa vähän ameriikasta mallia,ja ruveta pikkusen pehmeämmäksi!Siellähän sanotaan joka käänteessä, että minä rakastan sinua!
puhutaan paljon, mitä ei ollenkaan tarkoiteta.
Pinnallisuuden mallimaa.
Kysytään mitä kuuluu, muttei ole aiettakaan jäädä kuuntelemaan, mitä vastataan. - ja yllättäen paljon
marja-liisa41 kirjoitti:
mieheltäni, että näkikö hän koskaan lapsena vanhempiensa suutelevan. Niin ei kuulemma, ja en kyllä minäkään. Ei sitä mitään sellaista läheisyyttä näytetty. Jos sitä oli, niin varmaan nurkan takana salaa. Kyllä se varmaan johtui siitä sodasta, vai jäyhästä suomalaisesta luonteesta, tiedä häntä. Mutta minusta voisi ottaa vähän ameriikasta mallia,ja ruveta pikkusen pehmeämmäksi!Siellähän sanotaan joka käänteessä, että minä rakastan sinua!
muutakin, joka ei ollutkaan lapselle sallittua, tulipa tuosta näkemisestä pieni trauma, josta en kehdannut kenellekään puhua. Vasta aikuisena ymmärsin, tai hiukan ennen sitä...
-49
- ollut
jotenkin näin että:Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa..? No meillä ei säästetty vaan sitä rakkautta osoitettiin aika usein,näin silloin ajateltuna ei aina ollut omasta mielestään sitä ansainnut niinkin usein vähempikin hellyys ois riittänyt mutta jälkeenpäin nyt miettiessä nykyäänkin voisi olla joskus suotava konsti joissakin tapauksissa!
- helisevä
Hyvät tunteet näytettiin ja hellyyttä sekä rakkautta riitti, mutta negatiiviset tunteet kätkettiin eikä niistä puhuttu.
Ylihuolehtivat olivat / ovat vanhempani vieläkin.
Äiti leikki ja pelasi peleja sekä hyppäsi narua kanssamme.
Piirtäminen ja muu puuhastelu kuului yhteiseen tekemiseen.
Yksi hauska muisto on kun äiti teki minulle talvella pulkkamäen.
Illalla oli kantanut vettä, että jäätyi mäki oikeeksi ihmemäeksi.
Tanssimme porukalla tangoa.
Seisoin isän varpailla ja minua kehuttiin, kun askeleet meni oikein.
Vanhempani näyttivät hellyyttä toisilleen avoimesti.
Erityisesti muistan sen, kuinka kauniisti isäni puhui äidilleni.
Äiti osasi ja osaa kyllä temppuilla, eikä ole yhtä hienokas ihminen kuin isäni.
Oli kuitenkin jotakin ,josta vaijettiin ja jo pienenä ymmärsin, ettei kaikkea ääneen sanota.- kevätsiivoa, mutta
miljoona kirjoitti:
Tulinpas ihan uteliaaksi. Kaikillahan niitä kuulema luurankoja...
Luurankoja ei enää sieltä löydy.
Olen pitkän tien kulkenut niitä poistaessa ja kolistellessa ja nyt voin sanoa olevani: Onnellinen Ihminen! Paljon kärsivällistä työtä takana...
Terveisiä Sinulle, juuri vastasin edelliseen viestiisi.
-49 - helisevä
miljoona kirjoitti:
Tulinpas ihan uteliaaksi. Kaikillahan niitä kuulema luurankoja...
Oon funtsaillu, mikä se oli, mistä vaijettiin.
Olen joskus miettinyt sen olleen jokin mustasukkaisuus juttu, sillä äitini on todella kaunis nainen ja semmoinen eläväinen persoona.
No en halua asiaa enää heiltä kysyä, sillä nykyisin he ovat niin seesteisiä, mutta vieläkin tiedostan sen "jutun" kun olen heidän luonaan pitempään eli naisenvaistoni sanoo, ettei kaikki ole ihan sitä, miltä näyttää. - Helpompaa kun
helisevä kirjoitti:
Oon funtsaillu, mikä se oli, mistä vaijettiin.
Olen joskus miettinyt sen olleen jokin mustasukkaisuus juttu, sillä äitini on todella kaunis nainen ja semmoinen eläväinen persoona.
No en halua asiaa enää heiltä kysyä, sillä nykyisin he ovat niin seesteisiä, mutta vieläkin tiedostan sen "jutun" kun olen heidän luonaan pitempään eli naisenvaistoni sanoo, ettei kaikki ole ihan sitä, miltä näyttää.Ei kaivele irti, tai revi vanhoja arpia.
Toisinaan ne voivat alkaa parantua siitä, että uudeleen niitä tarkastellaan, ovathan ihmiset jo eläneet ja muuttuneet siitä ajasta.
Sinulla vanhemmat ovat vielä elossa? Hieno asia.
Voisitko ajatella lähestyä sitä vanhempaasi joka on Sinulle läheisempi?
-49 helisevä kirjoitti:
Oon funtsaillu, mikä se oli, mistä vaijettiin.
Olen joskus miettinyt sen olleen jokin mustasukkaisuus juttu, sillä äitini on todella kaunis nainen ja semmoinen eläväinen persoona.
No en halua asiaa enää heiltä kysyä, sillä nykyisin he ovat niin seesteisiä, mutta vieläkin tiedostan sen "jutun" kun olen heidän luonaan pitempään eli naisenvaistoni sanoo, ettei kaikki ole ihan sitä, miltä näyttää.Yritä vaan selvittää jotenkin muuta kautta. Itsekin olen muuten saanut kuulla hämmästyttävän jutun mikä kulkee salattuna suvussani, mutta se on hyvä luuranko, vaikkakin salaisuus. Ehkä joskus se salaisuus on ollut pelottava, mutta nyt ei enää.
Nyt vaan vintille porkkaamaan laatikoita ja valokuvia...ehkä alatkin harrastamaan sukututkimusta...- Pirre*
miljoona kirjoitti:
Yritä vaan selvittää jotenkin muuta kautta. Itsekin olen muuten saanut kuulla hämmästyttävän jutun mikä kulkee salattuna suvussani, mutta se on hyvä luuranko, vaikkakin salaisuus. Ehkä joskus se salaisuus on ollut pelottava, mutta nyt ei enää.
Nyt vaan vintille porkkaamaan laatikoita ja valokuvia...ehkä alatkin harrastamaan sukututkimusta...luurangoista, löytyy niitä meijjänkin suvun kaapista, eikun kaapeista, joitain vaiettuja asioita on valjennut tässä pikkuhiljaa aikuisuuden myötä.
Oikeastaan olen vieläkin "vihainen" vanhemmilleni näistä salailuista, tai surullinen paremminkin.. - valitsit
miljoona kirjoitti:
Yritä vaan selvittää jotenkin muuta kautta. Itsekin olen muuten saanut kuulla hämmästyttävän jutun mikä kulkee salattuna suvussani, mutta se on hyvä luuranko, vaikkakin salaisuus. Ehkä joskus se salaisuus on ollut pelottava, mutta nyt ei enää.
Nyt vaan vintille porkkaamaan laatikoita ja valokuvia...ehkä alatkin harrastamaan sukututkimusta...Se ON iso homma! -Onneksi suvussani on se jo tehtynä, neljä kirjaa jossa viimeisimmän tätäpäivää.
Se on kivaa todeta taiteilijoita ym. julkkiksia...
Mutta ei se niin tärkeää kuitenkaan...
Parempi elää tätäpäivää ja ehkä vielä tarkemmin tätä hetkeä, siitä saa parhaat irti...
Ajattelee-49 - helisevä
Helpompaa kun kirjoitti:
Ei kaivele irti, tai revi vanhoja arpia.
Toisinaan ne voivat alkaa parantua siitä, että uudeleen niitä tarkastellaan, ovathan ihmiset jo eläneet ja muuttuneet siitä ajasta.
Sinulla vanhemmat ovat vielä elossa? Hieno asia.
Voisitko ajatella lähestyä sitä vanhempaasi joka on Sinulle läheisempi?
-49Molemmat vanhempani ovat elossa ja terveitä.
Äitini kanssa olemme puhuneet kaikesta varsinkin nyt aikuisiälläni, mutta tietty raja tulee vastaan.
Isältä jos kysyisin hän kuittaisi, että tuo "kultasilmä" on niin vaikea tms. ja nauraisi päälle.
Aattelen , nyt eletään tässäajassa ja jos asia joskus selviää, se ei muuta mitään. Pirre* kirjoitti:
luurangoista, löytyy niitä meijjänkin suvun kaapista, eikun kaapeista, joitain vaiettuja asioita on valjennut tässä pikkuhiljaa aikuisuuden myötä.
Oikeastaan olen vieläkin "vihainen" vanhemmilleni näistä salailuista, tai surullinen paremminkin..sitä paljastuu pikkuhiljaa kaikenlaista. Nyt nykyään, kun on toi netti, niin äkkiäpäs sitä selvittää kinkkisenkin mysteerin...
Menneille ei kuitenkaan mitään voi, vanhuus on kai sitä anteeksi annon aikaa. Ja mitä kaikkea vielä meillä onkaan edessä.- Riippunee asiasta...
helisevä kirjoitti:
Molemmat vanhempani ovat elossa ja terveitä.
Äitini kanssa olemme puhuneet kaikesta varsinkin nyt aikuisiälläni, mutta tietty raja tulee vastaan.
Isältä jos kysyisin hän kuittaisi, että tuo "kultasilmä" on niin vaikea tms. ja nauraisi päälle.
Aattelen , nyt eletään tässäajassa ja jos asia joskus selviää, se ei muuta mitään.Omallekohdalleni en osaa kuvitella, kun vanhemmatkin ovat olleet kymmeniä vuosia jo poissa...
Parastako olla hienotunteinen ja odottaa...
Jospa asiat selkiävät. Jollei niin onko sillä mitään järisyttävää muutosta tämänhetkiseen elämään.
Saahan kaikilla olla salaisuuksia.
Mietiskelee itse avoin kirja -49 - itseni kanssa
miljoona kirjoitti:
sitä paljastuu pikkuhiljaa kaikenlaista. Nyt nykyään, kun on toi netti, niin äkkiäpäs sitä selvittää kinkkisenkin mysteerin...
Menneille ei kuitenkaan mitään voi, vanhuus on kai sitä anteeksi annon aikaa. Ja mitä kaikkea vielä meillä onkaan edessä.tehnyt todella pitkään.
Aluksi tuntui oudolta antaa anteeksi edesmenneille vanhemmille. Lähinnä isästä puhun. Mutta kun pikkuhiljaa pureuduin menneisyyteeni, ja taas esille hyppäsi, niitä asioita, joita olin painanut muistini unohduksen lokeroihin, aloin vähitellen ymmärtää, että tämähän onkin tärkeää työtä itsenikin kannalta.
Nyt voin katsoa lapsuuttani iloiten ja riemuiten. Olihan niin paljon iloista, hyvää, turvallistakin(aina väliollä) asiaa joista iloita.
Anteeksiantaminen on auttanut minua ihan hirveästi vapautumaan ja elämään tätähetkeä! :)
t.-49 - helisevä
Riippunee asiasta... kirjoitti:
Omallekohdalleni en osaa kuvitella, kun vanhemmatkin ovat olleet kymmeniä vuosia jo poissa...
Parastako olla hienotunteinen ja odottaa...
Jospa asiat selkiävät. Jollei niin onko sillä mitään järisyttävää muutosta tämänhetkiseen elämään.
Saahan kaikilla olla salaisuuksia.
Mietiskelee itse avoin kirja -49Oikeus salaisuuksin olkoon, eiväthän vanhempani tiedä minustakaan kaikkea, eikä ole tarvekkaan.
Nykyisin omiin lapsiin on niin avoimet suhteet . Joskus en olisi minäkään halunnut kuulla kaikkea eli sukuvika. - Pirre*
miljoona kirjoitti:
sitä paljastuu pikkuhiljaa kaikenlaista. Nyt nykyään, kun on toi netti, niin äkkiäpäs sitä selvittää kinkkisenkin mysteerin...
Menneille ei kuitenkaan mitään voi, vanhuus on kai sitä anteeksi annon aikaa. Ja mitä kaikkea vielä meillä onkaan edessä.kun pidettiin niin pimennossa, ettei tuntenut omia läheisiä sukulaisiaan, - jotka hyvän lisäksi he asuivat samalla kylällä, niinkuin isäni täti esim..
Sisareni oli tavannut Kaunialan sairaalassa tämän samaisen tädin jälkeläisen, vaimoko se nyt oli, - olivat samassa työpaikassa, mutta ikävä kyllä, varsinainen sukulainen oli ehtinyt kuolla ennekuin sisareni hänet tapasi..
Mie kyllä kolistelen lapsilleni kaikki luurangot ulos kaapeista. - myös aikaa
Pirre* kirjoitti:
kun pidettiin niin pimennossa, ettei tuntenut omia läheisiä sukulaisiaan, - jotka hyvän lisäksi he asuivat samalla kylällä, niinkuin isäni täti esim..
Sisareni oli tavannut Kaunialan sairaalassa tämän samaisen tädin jälkeläisen, vaimoko se nyt oli, - olivat samassa työpaikassa, mutta ikävä kyllä, varsinainen sukulainen oli ehtinyt kuolla ennekuin sisareni hänet tapasi..
Mie kyllä kolistelen lapsilleni kaikki luurangot ulos kaapeista.Jolloin lasten oli oltava hiljaa, kun vanhemmat puhuivat.
Ollaan siitä ajasta paljon viisastuttu, nyt lapsi huomataan, joskus ehkä liiaksikin kysytään mitä sinä nyt haluaisit. Että laidasta toiseen.
-49 - Pirre*
valitsit kirjoitti:
Se ON iso homma! -Onneksi suvussani on se jo tehtynä, neljä kirjaa jossa viimeisimmän tätäpäivää.
Se on kivaa todeta taiteilijoita ym. julkkiksia...
Mutta ei se niin tärkeää kuitenkaan...
Parempi elää tätäpäivää ja ehkä vielä tarkemmin tätä hetkeä, siitä saa parhaat irti...
Ajattelee-49vaikka sukua on "tutkittu" , tai sukuseuran perustamisesta on jo n.60 vuotta.
- sukututkimua asiat
Pirre* kirjoitti:
vaikka sukua on "tutkittu" , tai sukuseuran perustamisesta on jo n.60 vuotta.
ovat vieraita. Joku sukulaisista on sen tehnyt, tuntuu nololta tunnustaa, etten ole niitä edes itselleni hankkinut, ovat melko kalliita, vaan sisareni luona olen niitä selannut.
Eteläruotsiin juuret johtaa, pitäisi lukea paremmin, kun niin iso työ on tehty. Nyt se on tässäsukupolvessa asti.
Hyvää Pääsiäistä Pirrelle! -49
- Veljeni kehumisen
Maalatessamme keittiön lattiaa, Hän sanoi, sinähän pidät pensseliä kädessäsi ja liikutat rennolla kädellä, kuin itse taiteilija!
Ei ole kertaa, kun otan pensselin ja Miranolin, tms. purkin eteeni, niin tuo muistuu mieleeni! Ihana rakas isoveli, kuinka pienellä teit ison asian!
Nykyisin akvarellimaalari
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1011001
Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt54918Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv61820Miehen ja naisen ystävyys
Mitä järkeä on miehen ja naisen ystävyydessä jos toinen ajattelee toisesta enemmän= on rakastunut ja toivoo yhdessä oloa142751- 65685
- 78541
Pyydetään tiedonantoa "hyvinvointitalo"-hankkeen nykytilanteesta
ja aikataulusta. Odotetaanko uutta hallinto-oikeuden päätöstä. Hallinto-oikeushan antoi teknisenlautakunnan lupajaosto88519- 39508
- 40506
Naisten top-5 red flagit
1. Feminismi: kertoo keskenkasvuisuudesta, välttää vastuuta tekemällä miehistä kestosyyllisen kaikkeen 2. Ylipaino: kiel100504