Olen köyhä

Miten adventisti on koetellut uskoaan?

Ei tässä adventtilaisia tarvita.

Kulutusjuhlan viettäminen ei katso paljonko on rahaa.

Rikkaalla on vain rahahuolet.
Kaiken minkä rikas hankkii on huolet mitenkä pitää arvonsa ja mitenkä tuottaa lisää ja romahtaako ?

Rikas ei ei saa onnea esim. uuden kahvikeittimen ostosta, tai 60 centin appelsiinikilosta, tai euron kanankoivista.

Mersun hankinta tuottaa jotakin vastaavaa kun köyhä ostaa uudet kengät tai polkupyörän.
Muutama päivä, niin asia on jo arkipäivää.

Kaunis puolisokin on viimeistään kahdne vuoden kuluttua arkipäivää ja tuttu pärstä.
Näin on aina, eli tuo ensihuuma kestää korkeintaan 2 vuotta jonka jälkeen alkaa arkikin ja kysytään mitenkä yhteen sovitaan ja rakkautta joka käänteessä.
Vuosikymmenten mukana mies ei ole enää filmin sankari eikä akka missi.

Minusta ennenekaikkea kulutusjuhla on vähävaraisten hommaa.
Tiedän upporikkaita jotka ostavat maitopurkit aina punakiset laput päällä ja kenkäparin ostaminen on äärimäisen vaikeaa talaoudellisista syistä.

Vähävarainen saa iloa tarjousten hakemisesta ja löytöjen tekemisestä.

Neuvo:
- Budjetoi kaikki menosi paperilla ja analysoi paperilla kaikki rahamenosi mitä Sinulla on.
Näin tiedät mihin rahasi menevät. Järkevöidyt kun näet mitä jonkun asian ostaminen tekee per /kk.
Laskusi laske yhteen mitä tekee vuodessa, jaa se 12 osaan ja siirrä joka kuukausi määräsumma sivuun ja iloitset laskujesi maksamisesta kun on aina millä maksaa.
Laskuja ei tarvitse harmitella kun tiedät etukäteen mitä laskuja vuoden mittaan saat, maksat ne iloiten ja nautit laskujen maksamisesta.

Kestokulutushyödykkeet mieti aina 1-3 vuotta etukäteen mitä tulet tarvitsemaan, budjetoi, niin seuraat sitten automaattisesti hintoja ja ostopäätöksesi järkevöityy. Et osta lehmää jos tarvitset hevosen, sikaa säkissä ja maksa liikaa, ja ostoksesi on harkittu, et joudu katumaan.

Tee kaikki ruokasi itse.
Reseptejä löytyy kirjastosta ja netistä + lue purkkien kyljet.
Älä mene nälkäisenä kauppaan.

Rakasta mainoksia. Mainokset neuvovat mistä saat halvalla, ja iloitset osoksistasi.

Tyrehdytä kolikkovirta.
Vaikka halpa yhden euron kahvi joka päivä = 30 euroa/ kk.
Älä pidä lompakkoa mukana ellet ole ostoksilla tekemässä harkittuja ostoksia.

Valtaosa konkursseista olisi vältetty jos yrittäjät olisivat vaivautuneet, osanneet ja ymmätäneet suunnitella tilinpäätöksiään, eli ennakkotilinpäätöksiä.
Silloin homma on handussa, ja jos homma ei suju nuotiien mukaan, tietää että jotakin on tapahtumassa, voi asiaan vaikuttaa ja välttää katastrofin.
Mitä vähemmän varoja sitä tärkeämpää on talouden suunnittelu/budjetointi talouksissa.

Siinä on ainoastaan pointti että homma on hanskassa, ei tarvitse kulkea paskat housuissa koko ajan rahan vuoksi, ja saa vähällä rahalla sitä enemmän tavaraa mitä paremmin em. asiat tekee.

Ei tässä adbenttiasiaa tarvita, adventtiasia merkitsee Jeesuksen odotusta.

Jos maksat kymmenyksiä, huomaat että Jumala siunaa Sinua asiassa, ja et haaveile turhista ja rahasi riittävät paremmin.

Jumala vie 10% lähimmäisten hyväksi rakkaudessa Herran työssä, piru vie kaiken turhuuksiin ja rahan kirouksiin asti. Mal 3:8,10.

Omaisuus on hyvä asia eli ei siinä pahaa ole, jos se on rehellisin keinoin hankittu ja siihen suhtautuu oikein.
Saar 5:9, 1 Tim 6:10

PITÄÄKÖ KRISTITYN UHRATA OMAISUUTENSA PELASTUAKSEEN?
Opetuslapset jättivät kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Jeesus sanoi: "Tietäkää siis: -Yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta mitä hänellä on." (Luuk 14:33)

- Jeesus tuomitsee kaiken puolisydämisyyden. Hän haluaa ihmisen kokonaan. Kaikesta luopuminen ei tarkoita vain rahaa ja aineellista, vaan kaikkea mihin mieli on kiintynyt, jopa omaa elämääkin. Itsekieltäymys on kristittynä olemisen yksi ehto. Kuitenkin tähän liittyi sen hetken tilanne opetuslasten kohdalla. Jeesus kulki ja liikkui paljon ja he eivät voineet olla sitoutuneita yhteen paikkaan. (Luuk 9:57-62, 18:28-30, 22:35-36)

Kristityn kaikki omaisuus on lainaa Jumalalta. Jumala omistaa ja on antanut kaiken.(Ps 24:1, 50:9-12, 3 Moos 25:23) Poikakin osansa (Ps 2:7-9, Matt 28:18, Joh 3:35, 13:3, Job 1:3, 31:38-39) Jumalan ihmiselle lainaamasta omaisuudesta on ihmisen tehtävä tili Jumalalle. (Luuk 16:1-13) Jumala on antanut ohjeet kymmenyksistä ja kiitosuhreista jotka koituvat sielujen pelastukseksi lähimmäisten hyväksi Jumalan kunniaksi. Ihminen saa omistaa! Yksityisomaisuus ei ole väärin. Monet Raamatun uskonmiehistä olivat varakkaita. (1 Moos 13:2, 24:35, 26:12-14, 32:10, 13:5-6) Kysymys onkin siitä ettei ihmisen sovi kiinnittää sydäntään maalliseen jos Jumala on maallista omaisuutta siunannut. Raamatun rikkaat uskonmiehet huolehtivat Herran temppelin tarpeista ja köyhistä. Jumala siunaakin omaisuutta tarkoituksenaan varojen välittäminen Herran työsä ja puutteenalaisten tarpeisiin.

Jeesus varoittaa keräämästä aarteita maan päälle. (Matt 6:19) Rikas nuorukainen kiinnitti sydämensä maalliseen omaisuuteensa, eikä hän siksi tahtonut seurata Jeesusta. (Matt 19:21-23) Rikas mies ja Lasarus on vanha juutalainen kertomus jo ennen Jeesuksen aikoja. Jeesus käytti vertauksessaan tätä kansan tuntemaa tarinaa kuvatakseen rangaistusta joka seuraa ahneudesta. Rikas mies ei huolehtinut köyhistä, vaan ahneuksissaan piti kaiken itsellään. (Luuk 16:19-31)

Jeesus piti ihanteena auttamisen halua, ja kehotti kokoamaan aarteita taivaaseen. Tätä samaa lähimmäisrakkauden henkeä on kristityn seurattava. (Luuk 12:33) Alkuseurakunnassa kokeiltiin ja noudatettiin yhteisomistusta (Apt 2:44-45, 4:34-37) ajatuksella että kaikki oli Kristuksen. Kukaan ei kärsinyt puutetta ja rakkaus vallitsi. Kuitenkin myös tänä aikana oli voimassa omaisuuden omistusoikeus. (Apt 5:4, Room 16:2,5 (talo oli oma) Kol 4:15) Omistusoikeus oli alkuseurakunnankin aikana, mutta uskova teki hyvin kun uhrasi mahdollisimman paljon yhteiseksi hyväksi.

Kristityn tulee antaa sen mukaan mitä hänen sydämensä vaatii, omantunnon mukaan. Ei pakosta tai määryksestä. (2 Kor 9:7) "Iloista antajaa Jumala rakastaa." Paavali puhuikin iloisen uhrimielen puolesta, ei kaiken myymisen puolesta. Kristittyjen aarre ja omaisuus on ikuisissa asioissa. (Hebr 10:34, 1 Tim 6:17-19) Jeesus vertasi taivaan valtakuntaa aarteeseen jonka mies löysi ja innoissaan myi kaiken minkä omisti. (Matt 13:44-46) Jeesus on kristityn elämässä tärkeimmällä sijalla jolloin kaikki muu saa väistyä. (Matt 10:37-39)

Jumala on asettanut evankeliumin työn ihmisen tehtäväksi. Jumala on Henkensä välityksellä läsnä, mutta Hän ei pudota seteleitä taivaasta eikä enkelit astu tekemään käytännön työtä. Herran työ rahoitetaan vapaaehtoisilla uhreilla ja kymmenyksillä. Kun taivaan valo loistaa ja Henki koskettaa sydäntä, itsekkyys katoaa. Jumala siunaa omilleen varoja, että työ voi menestyä. Jumala vaatii tilin omastaan ja ihminen kieltäytyy ilosta ja rakkaudesta evankeliumin työn hyväksi turhuuksista ja ylellisyydestä.

Lopun ajan evankeliumin työssä tarvitaan varoja enemmän kuin oli tarpeen patriarkkojen aikana. Kiitollisuus Kristuksen uhrista ja pelastuksesta saa kristityn iloiselle uhrimielelle. Jokainen antaa sen verran kuin on saanut eli suhteessa mahdollisuuksiinsa. "Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan." (Luuk 12:48) "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." (Matt 10:8, 2 Kor 8:7,11-12, 9:8-11)

KYMMENYKSET JA NIIDEN KÄYTTÖ
Jumala odottaa Hänen omikseen tunnustautuvilta vapaaehtoisia uhreja. Kymmenysten suhteen asia on toisin, sillä Jumala esittää, että kymmenesosa ihmisen tuloista ilman muuta kuuluu Jumalalle. (3 Moos 27:30,32) Kymmenesosa palautetaan Jumalalle Jumalan omaisuutena, ja käytetään evankeliumin työhön. Koko maailma on Herran ja Jumalan omaisuutta. (1 Kor 10:26, 2 Moos 19:5, 3 Moos 25:23) Siksi ihmisellä ei ole oikeutta aivan oman mielensä mukaan käyttää varojaan.

Kymmenykset mainitaan ensimmäisen kerran jo 1 Moos 14:20, kun Aabraham maksoi kymmenykset. Myös patriarkka Jaakob maksoi kymmenyksiä. (1 Moos 28:20-22) Temppelipalveluksen aikana kymmenykset maksettiin Leevin heimon papeille, jotka vastasivat temppelipalveluksen hoidosta, eli “evankeliumin työstä.” Kaikki kymmenykset menivät leeviläisten ylläpitoon, joille ei maata annettu lainkaan. (4 Moos 18:21-24) Vanhassa liitossa kymmenyksien maksu merkitsi Jumalan tunnustamista.

Lisäksi kerättiin uhrilahjoina muihin menoihin. Temppelin rakentaminen tapahtui uhrilahjoin. (2 Moos 25:1-8, 35:4-29) Köyhien sosiaaliapukin rahoitettu. (3 Moos 19:9-10, 25:25-28, 35-46) Alkuseurakunnassa annettiin lahjoja köyhille erikseen. (Apt 11:29, 1 Kor 16:1-4, Gal 2:10)

Profeetta Malakia puhutteli kansaa ankarasti kun kansa laiminlöi kymmenyksien maksun: Mal 3:7-12. Kymmenyksien maksuun on liittynyt aina Herran siunaus. (Jae 10) Malakia opetti kymmenyksien laiminlyömisen olevan riistämistä Jumalalta. (jae 8) Nykyaikana on paljon kertomuksia miten Herra on siunannut ihmeellisesti kymmenyksien maksajia. Rahat riittävät paremmin kun maksaa kymmenykset! Siunaus on näkynyt käytännössä kun rahaa on ihmeellisesti järjestynyt pulaan, ja että kristitty on tyytyväinen, eikä jatkuvasti näe turhia houkutuksia. Jumalan valtakunnan etsiminen on tärkein asia, ja Jeesus lupasi kaiken muunkin järjestyvän kun ensin huolehtii Herran työn. (Matt 6:32-33)

Uusi Testamentti muistuttaa kymmenyksistä, että temppelin palvelijat saavat kymmenyksistä elantonsa. Evankeliumin työntekijöillä on elantoon oikeus, koska kokopäiväisen evankeliumin työn vuoksi voimat ja aika eivät enää riitä elannon hankkimiseen muualta. “-Samoin Herra on määrännyt että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista.” (1 Kor 9:13-14) Paavali vertasi uuden liiton aikaa kymmenysasiassa leeviläisten aikaan. Jeesus muistutti kymmenyksistä kehottaessaan oikeudenmukaisuuteen, laupeuteen ja uskollisuuteen. Vapahtaja muistutti että näitä arvoja tulee noudattaa, “noita muitakaan (kymmenyksiä) unohtamatta.” (Matt 23:23) Mark 12:17 Jeesus kehotti antamaan Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.

Lopun aikana evankeliumin työn merkitys on ehkä vieläkin suurempi mitä oli temppelipalveluksen aikaan vanhassa liitossa? Siksi myös varoista huolehtiminen on tärkeä uuden liiton uskovan etuoikeus. Sananpalvelijoilla on oltava mahdollisuudet viedä evankeliumia. Maallikot tietenkin huolehtivat myös oman osuutensa kykyjensä ja armolahjojensa mukaan minkä voivat erilaisissa palvelutehtävissä lähimmäisten hyväksi Herran työssä.

Ahneus on synti joka ajaa itsekkyyteen, rakkauden tekojen ja evankeliumin työn laiminlyömiseen. (Matt 6:24, Luuk 12:15, Ef 5:3) Jos kaikki huolehtisivat uskollisesti taloudenhoitonsa Herran edessä, ei evankeliumin työ kärsisi puutetta. Jos kaikki huolehtisivat talenttinsa Herran edessä, työ edistyisi, ja tuottaisi hedelmää runsaammin. (Matt 25:14-30, 24:45-51, 21:33-46, 2 Kor 9:6, Gal 6:7,9) Herra lupaa pitää huolen omistaan. (Ps 37:3-5, Matt 19:27-29, Joh 14:1-3)


Siunausta
jari laurila

millä tavoin sinä olet köyhä, niin ehkäpä me adventistien ulkopuolella olevat uskovat voisimme jeesata sinua ja kantaa rukouksin asiasi puolestasi Jumalallekin tiedettäväksi..