...Uskomattoman karmaisevia tekstejä löytyy kuivaakin kuivemmista taloushistorian opuksistakin, ihan painajaisen puolelle menee.
Kysymys sotakorvauksista oli yksi mikä nousi vääjäämättä esille voittoisien liittolaisten keskuudessa toisen maailmansodan käännyttyä loppupuolelleen, kun alkoi selviämään kuka olisi se jolle laskun voisi osoittaa.
Suomi ja Romania saivat ensimmäiseksi omat pankkisiirtolomakkeensa joissa oli komeasti kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettu maksun saaja ja tilinumerot. 300 miljoonaa dollaria. Karmeana yllätyksenä sitten vielä se että maksuksi osoitettavat kamat reitataan vuoden 1938 hintatason mukaan. Molotov oli puhunut "käyvästä hinnasta" vielä keväällä 1944 ja kaikki muut maailman ihmiset ymmärtävät tuon tietysti sen hetkisenä maailmanmarkkinahintatasona. Kremlin kaksoset eivät kuitenkaan halunneet ymmärtää asiaa noin.
No yleinen käsitys lienee se että saksalaisilta ei olisi edes vaadittu lainkaan sotakorvauksia toisen maailmansodan loputtua johtuen saaduista huonoista kokemuksista Versaillesin rauhan määrittelemistä korvaussummista. No ainakin itselleni tuli pienenä yllätyksenä kun en ollut asiaa aikaisemmin lukenutkaan.
Jaltan konferenssin yhteydessä NL ehdotti sotakorvauksia Saksan maksettavaksi ja jättipä konferenssin osanottajille yksityiskohtaisen suunnitelman miten asia tultaisiin hoitamaan. Korvaussummaa ei kuitenkaan tuolla vielä määritelty julkisesti. Loppukommunikeassa ilmoitettiin vain että "Saksan olisi suoritettava suurin mahdollinen sotakorvaus tavaratoimituksina".
Se mitä ei haluta heti kertoa voidaan pistää vaikka salaiseen pöytäkirjaan. Tuohon salaiseen pöytäkirjaan kirjattiinkin sitten NL:n esittämä korvaussumma joka oli 20 000 miljoonaa dollaria josta olisi Neuvostoliitolle korvamerkittynä 50%. Britannian valtuuskunta merkitsi pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä ainakin korvaussumman mainitsemisesta tässä yhteydessä.
Samaiseen salaiseen pöytäkirjaan merkittiin myös eräs toinenkin tapa miten sotakorvauksia olisi voitu kirjata suoritetuksi muuten kuin tavaroina.
Saksalaisen työvoiman käyttö olisi myös yksi tapa saada sotakorvauksia. Mitenkähän tämä oli tarkoitus saada käytännössä toimimaan?
Näitä oli tarkoitus pohtia liittoutuneiden Moskovaan perustettavassa sotakorvauskomissiossa.
Moskovassa pohdittiin ja soviteltiin aikanaan. Tuo sotakorvaussumman määrittely pysyi edelleenkin yhtenä kipukohtana , kuten myös liittolaisten keskinäinen epäluuloisuus alkoi kasvamaan.
Potsdamin konferenssissa ei saatu aikaiseksi muuta kuin artikla jossa todettiin Saksa "mahdollisimman laajalti korvausvelvolliseksi Yhdistyneille kansakunnille aiheuttamistaan vahingoista ja kärsimyksistä". NL sai ottaa sotakorvaukset omalta miehitysvyöhykkeeltään ja tuossa vaiheessa myös NL suostui suorittamaan omasta osuudestaan Puolan osuudenkin. Muut liittoutuneet saivat omilta vyöhykkeiltään vastaavat edut. Järjestelyä täydentämään luotiin tavaran vaihtosopimus itä- ja länsivyöhykkeiden välillä.
Kuitenkin jopa tuossa vaiheessa tuo lopullinen sotakorvaussumma jäi edelleenkin määrittelemättä nimenomaan länsiliittoutuneiden tahdon mukaisesti.
28.3.1946 päästiin yksimielisyyteen Saksan teollisuuden uudelleen järjestelemisestä. Tavoite oli laskea teollisuustuotanto n. 50-55% vuoden 1938 tasosta. Rakennusteollisuus luettiin pois tuosta kontrollista. Ensisijainen tarkoitus tällä oli siis Saksan varusteluteollisuuden alasajo.
Vuosi 1946 poisti päiväjärjestyksestä kaikenlaiset päätökset liittoutuneiden kesken jotka edellyttivät poliittista yksituumaisuutta - joten nämä korvausasiatkin siirtyivät toteutumatta historian lehdille. Kylmä sota tuli ja pelit vihellettiin poikki - aivan kuten Hitler oli laskelmoinut vielä viimeisenä kevättalvena bunkkerissaan. Hän ei tosin sitä itse päässyt näkemään.
Yksi kysymys jää edelleenkin ilmaan ja se on tuo saksalaisen työvoiman käyttö sotakorvaussuorituksena. Mitenkä tuollainen työsuoritus olisi arvioitu rahana ja suhteutetaan tällaisiin korvauksiin? Muistetaan myös se että venäläiset osasivat ryöstöhinnoitellakin tarvittaessa , kuten muistetaan tuossa ikävässä yllätyksessä Suomen ja Romanian kohdalla vuoden 1938 hintatason vetäminen hatusta.
Lisäksi otetaan huomioon tosiseikka että alkuperäisten (siis Jaltan ajoilta) ajatuksien mukaan saksalaista teollisuutta oltiin ajamassa rajusti alas - täysin päinvastoin kuin vastaavaa teollisuutta Suomessa. Tuo olisi pahimmillaan tuonut ajankohtaiseksi juuri tuon saksalaisen työvoiman käytön sotakorvauksien suorittamiseksi.
Täytyy kuitenkin ottaa huomioon että siis etenkin britit vastustivat näitä sotakorvauksia ja mahdollista on että tuo on hyväksytty tuohon salaiseen pöytäkirjaan venäläisiä miellyttämään.
Täysin mahdollista siis on että tällaista ei koskaan olisi edes toteutettu käytännössä vaikka brittien neuvotteluvoima nähtiin moneen kertaan ainakin täällä Suomessa näissä vastaavissa asioissa.
Mutta mikäli tällainen olisi toteutunut olisi se ollut tulevaisuuden kuvana karmaiseva sodan hävinneen Saksan kansan kannalta katsottuna, pahimmillaan saksalaiset olisivat viettäneet sukupolven orjakansana.
...voi voitettuja...
Kysymys sotakorvauksista oli yksi mikä nousi vääjäämättä esille voittoisien liittolaisten keskuudessa toisen maailmansodan käännyttyä loppupuolelleen, kun alkoi selviämään kuka olisi se jolle laskun voisi osoittaa.
Suomi ja Romania saivat ensimmäiseksi omat pankkisiirtolomakkeensa joissa oli komeasti kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettu maksun saaja ja tilinumerot. 300 miljoonaa dollaria. Karmeana yllätyksenä sitten vielä se että maksuksi osoitettavat kamat reitataan vuoden 1938 hintatason mukaan. Molotov oli puhunut "käyvästä hinnasta" vielä keväällä 1944 ja kaikki muut maailman ihmiset ymmärtävät tuon tietysti sen hetkisenä maailmanmarkkinahintatasona. Kremlin kaksoset eivät kuitenkaan halunneet ymmärtää asiaa noin.
No yleinen käsitys lienee se että saksalaisilta ei olisi edes vaadittu lainkaan sotakorvauksia toisen maailmansodan loputtua johtuen saaduista huonoista kokemuksista Versaillesin rauhan määrittelemistä korvaussummista. No ainakin itselleni tuli pienenä yllätyksenä kun en ollut asiaa aikaisemmin lukenutkaan.
Jaltan konferenssin yhteydessä NL ehdotti sotakorvauksia Saksan maksettavaksi ja jättipä konferenssin osanottajille yksityiskohtaisen suunnitelman miten asia tultaisiin hoitamaan. Korvaussummaa ei kuitenkaan tuolla vielä määritelty julkisesti. Loppukommunikeassa ilmoitettiin vain että "Saksan olisi suoritettava suurin mahdollinen sotakorvaus tavaratoimituksina".
Se mitä ei haluta heti kertoa voidaan pistää vaikka salaiseen pöytäkirjaan. Tuohon salaiseen pöytäkirjaan kirjattiinkin sitten NL:n esittämä korvaussumma joka oli 20 000 miljoonaa dollaria josta olisi Neuvostoliitolle korvamerkittynä 50%. Britannian valtuuskunta merkitsi pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä ainakin korvaussumman mainitsemisesta tässä yhteydessä.
Samaiseen salaiseen pöytäkirjaan merkittiin myös eräs toinenkin tapa miten sotakorvauksia olisi voitu kirjata suoritetuksi muuten kuin tavaroina.
Saksalaisen työvoiman käyttö olisi myös yksi tapa saada sotakorvauksia. Mitenkähän tämä oli tarkoitus saada käytännössä toimimaan?
Näitä oli tarkoitus pohtia liittoutuneiden Moskovaan perustettavassa sotakorvauskomissiossa.
Moskovassa pohdittiin ja soviteltiin aikanaan. Tuo sotakorvaussumman määrittely pysyi edelleenkin yhtenä kipukohtana , kuten myös liittolaisten keskinäinen epäluuloisuus alkoi kasvamaan.
Potsdamin konferenssissa ei saatu aikaiseksi muuta kuin artikla jossa todettiin Saksa "mahdollisimman laajalti korvausvelvolliseksi Yhdistyneille kansakunnille aiheuttamistaan vahingoista ja kärsimyksistä". NL sai ottaa sotakorvaukset omalta miehitysvyöhykkeeltään ja tuossa vaiheessa myös NL suostui suorittamaan omasta osuudestaan Puolan osuudenkin. Muut liittoutuneet saivat omilta vyöhykkeiltään vastaavat edut. Järjestelyä täydentämään luotiin tavaran vaihtosopimus itä- ja länsivyöhykkeiden välillä.
Kuitenkin jopa tuossa vaiheessa tuo lopullinen sotakorvaussumma jäi edelleenkin määrittelemättä nimenomaan länsiliittoutuneiden tahdon mukaisesti.
28.3.1946 päästiin yksimielisyyteen Saksan teollisuuden uudelleen järjestelemisestä. Tavoite oli laskea teollisuustuotanto n. 50-55% vuoden 1938 tasosta. Rakennusteollisuus luettiin pois tuosta kontrollista. Ensisijainen tarkoitus tällä oli siis Saksan varusteluteollisuuden alasajo.
Vuosi 1946 poisti päiväjärjestyksestä kaikenlaiset päätökset liittoutuneiden kesken jotka edellyttivät poliittista yksituumaisuutta - joten nämä korvausasiatkin siirtyivät toteutumatta historian lehdille. Kylmä sota tuli ja pelit vihellettiin poikki - aivan kuten Hitler oli laskelmoinut vielä viimeisenä kevättalvena bunkkerissaan. Hän ei tosin sitä itse päässyt näkemään.
Yksi kysymys jää edelleenkin ilmaan ja se on tuo saksalaisen työvoiman käyttö sotakorvaussuorituksena. Mitenkä tuollainen työsuoritus olisi arvioitu rahana ja suhteutetaan tällaisiin korvauksiin? Muistetaan myös se että venäläiset osasivat ryöstöhinnoitellakin tarvittaessa , kuten muistetaan tuossa ikävässä yllätyksessä Suomen ja Romanian kohdalla vuoden 1938 hintatason vetäminen hatusta.
Lisäksi otetaan huomioon tosiseikka että alkuperäisten (siis Jaltan ajoilta) ajatuksien mukaan saksalaista teollisuutta oltiin ajamassa rajusti alas - täysin päinvastoin kuin vastaavaa teollisuutta Suomessa. Tuo olisi pahimmillaan tuonut ajankohtaiseksi juuri tuon saksalaisen työvoiman käytön sotakorvauksien suorittamiseksi.
Täytyy kuitenkin ottaa huomioon että siis etenkin britit vastustivat näitä sotakorvauksia ja mahdollista on että tuo on hyväksytty tuohon salaiseen pöytäkirjaan venäläisiä miellyttämään.
Täysin mahdollista siis on että tällaista ei koskaan olisi edes toteutettu käytännössä vaikka brittien neuvotteluvoima nähtiin moneen kertaan ainakin täällä Suomessa näissä vastaavissa asioissa.
Mutta mikäli tällainen olisi toteutunut olisi se ollut tulevaisuuden kuvana karmaiseva sodan hävinneen Saksan kansan kannalta katsottuna, pahimmillaan saksalaiset olisivat viettäneet sukupolven orjakansana.
...voi voitettuja...
Vastaukset 12
Vanhimmat
siviilejä rahdattiin ihan mukavasti sodan jälkeen NL:oon raiskaus ja työleireille. Siinä raiskaamisen ja kuolemisen ohella yritettiin sitten tehdä vähän puhdetöitä.
Tästäkään historiallisesta tapahtumasta ei ole yhtäkään tutkimusta olemassa. Eikö olekin jännä ilmiö? Jopa surkuhupaisaa on, että sodan aikana liittoutuneet kauhistelivat kun juutalaisia vietiin itään kuolemaan. No saksalaisia kun vietiin, niin yllättäen siinä ei sitten mitään pahaa ollutkaan. Aika rasistista touhua minusta.
"Tästäkään historiallisesta tapahtumasta ei ole yhtäkään tutkimusta olemassa. Eikö olekin jännä ilmiö?"
Jännempi ilmiö on se että sinä sellaista virheellisesti väität. No, tietämättömyys on tietysti hyvä apuväline kaikenlaiselle luulottelulle.
vielää sellaiseen törmännyt. Erityisen jännäksi asian tekee se, että koskaan yhtäkään dokumenttiakaan asiasta ei ole tehty, vaikka saksalaisten tekemisiä kyllä jaksetaan vatvoa ja jauhaa. Toki joitakin yksittäisiä kertomuksia on näkynyt jopa Suomenkin tv:ssä, mutta mitään kattavaa kokonaiskuvaa/tuomiota näistä ei ole annettu. On vain jaksettu hypnoottisesti toistella, että Saksa oli syypää sotaan ja kaikkeen muuhunkin, ja holocausti sitä ja holocausti tätä ja pälä pälä..
Sanos yksikin tutkimus, joka toteaa, että saksalaisia tapettiin sodan jälkeen enemmän kuin sodan aikana, kun sotilaat lasketaan mukaan. Eikö ole jännä ilmiö?
"vielää sellaiseen törmännyt. Erityisen jännäksi asian tekee se, että koskaan yhtäkään dokumenttiakaan asiasta ei ole tehty,"
Että ei ole dokumenttiakaan, no voi että. Olet ilmeisesti kaikki maailman dokumentitkin katsonut kun heittelet tuollaisia kategorisia väitteitä.
"Sanos yksikin tutkimus, joka toteaa, että saksalaisia tapettiin sodan jälkeen enemmän kuin sodan aikana, kun sotilaat lasketaan mukaan. Eikö ole jännä ilmiö? "
Jos kyseessä on faktapohjainen tutkimus niin ei yhtää, mutta surkeiden fiktiokirjoittajien "tutkimukset" ovat tietysti ihan oma lukunsa. Ne vain eivät kestä kriittistä analyysia.
Saksalaiset tekevät työtä tuotantolaitoksissaan tuottaen hyödykkeitä voittajavaltioille. Näinhän toimittiin Suomessakin. En näe mitään erityistä ongelmaa tuossa.
Saksan tollisuustuotannon alasajo on aivan ymmärrettävä asia. Sotatarviketeollisuus piti tietenkin ajaa alas ja toisaalta jaetussa ja sodanjälkeisessä tuhotussa Saksassa ei voinut ollakaan sitä teollisuustuotteiden volyymia, mitä ennen sotaa.
Eihän kansojen siirtämisessä olisi ollut mitään järkeä. Millä koneilla siirretyt ihmiset olisivat tuottaneet hyödykkeitä? Myös Neuvostoliiton tuotantolaitoksia oli tuhottu merkittävissä määrin.
..olisi pitänytkin mennä. Keskeneräisistä asioistahan tuossa oli kuitenkin kysymys. En muista Suomen ja Romanian vastaavien papereiden kohdalla (edes salaisissa pöytäkirjoissa) erikseen kirjatun ylös ja mainitun tällaista pätkää:
"Saksalaisen työvoiman käyttö olisi myös yksi tapa saada sotakorvauksia."
-miksipä kirjata ylös itsestäänselvyyksiä ,mikäli asia oli kysymys tuosta mikä olisi ollutkin luonnollista työvoiman käyttöä? Ei ole ollut tarvetta erikseen mainita mikäli hävinneen maan kansalaiset valmistavat sotakorvaustuotteita eri tehdaslaitoksissa - kuten ei mainittu täälläkään.
ja lisätään vielä tuo yksi lainaus tähän väliin:
"28.3.1946 päästiin yksimielisyyteen Saksan teollisuuden uudelleen järjestelemisestä. Tavoite oli laskea teollisuustuotanto n. 50-55% vuoden 1938 tasosta. Rakennusteollisuus luettiin pois tuosta kontrollista. Ensisijainen tarkoitus tällä oli siis Saksan varusteluteollisuuden alasajo."
--Ei kait siinä sitten mitään ongelmaa ole. Ellei ongelmia tule kun teollisuustuotannosta parhaassa tapauksessa ajetaan alas puolet ja selvitään ilman ongelmia ja saadaan tuotettua paikanpäällä tuolla mainitulla summalla korvaustuotteita.
Käytännössähän tuo on siis täysin päinvastoin kuin täällä Suomessa tehtiin ,venäläisten toivomuksesta muuten. Täällä laajennettiin nimenomaan teollisuutta joka työllisti koko rintamilta kotiutetun poppoon.
Siis mikäli tuon Jaltan hengen mukaan ja komission päätöksien mukaan olisi toimittu Saksassahan olisi ollut suorastaan ylitarjontaa työvoimasta.
Ratkaisuhan tuohon on kirjattu tuohon Jaltan konferenssin salaiseen pöytäkirjaankin. Siis pahimman kautta ajateltuna , jos joku olisi vaikka halunnut ihan rangaistakin jotakuta toista....?
Mutta ei kai sellaista sentään nykyaikaisessa maailmassa.
...nyt vielä , kun kesken työkiireiden piti koneelle istahtaa ,sellainen pikku juttu kuin että mikäli sotakorvaukset maksetaan tuotteina se tarkoittaa tietysti normaalikäytännön mukaan sitä että tuon yksittäisen tuotteen määritelty hinta alentaa tuota sovittua korvaussummaa omalta osaltaan kun tavara on toimitettu vastaanottajalle ja vastaanottaja on tavaran hyväksynyt.
Tuotteen hinta taasen muodostuu pääosin eri raaka-aineista sekä materiaaleista sun muista kuluista mitä sen tuotteen valmistaminen tulee maksamaan. Yhtenä huomattavana kulueränä lasketaan yleensä työntekijöiden palkat jotka osallistuvat tämän tuotteen valmistamiseen.
Pieni vastakysymys. Näetkö tässä mitään ongelmaa? Tässä on mielestäni ongelma tuo erikseen mainittu saksalaisen työvoiman käytön hyväksyminen sotakorvaussuoritteena.
Mikäli tuo saksalainen tehdastyöläinen valmistaa tuon sotakorvauksiin tarkoitetun tuotteen saksalaisessa tehtaassa on siinä tuotteen lopullisessa hinnassa JO MUKANA TUON TYÖLÄISEN TYÖPANOS HINNOITELTUNA.
Miksi helskutissa erikseen tuollainen kirjattiin ,ellei olisi ollut kysymys nimenomaan siitä että työväki kuittaa sotakorvausvelkoja työsuorituksellaan? Ja miten nuo olisivat sitä kuittailleet ja miten tuollainen olisi hinnoiteltu ei onneksi päästy katselemaan.
Kysyy nyt neuvoa viisaammilta abdullahi , joka on käynyt vain kamelinajokurssin ja senkin kirjeopistossa.
ainakin 10 vuodeksi. Vastoin kaikki kansainvälisiä sopimuksia NL ei palauttanut sotavankeja sodan päätyttyä. No,rauhansopimusta Saksan kanssahan ei ole tehty vieläkään.
..oli vaihtoehtona tarjolla myös meikäläisille jotka olivat sotavankina venäläisten leireillä jatkosodan loppupuolella.
Kevään 1944 rauhanneuvotteluissa venäläiset eivät halunneet soveltaa sotavankiasiassa vastavuoroisuusperiaatetta. Suomalaiset sotavangit olisivat tuolloin jääneet Neuvostoliiton vankileireille siihen saakka kunnes lopullinen rauhansopimus olisi allekirjoitettu. Tällainen asia tuli esille noiden keskustelujen aikana.
Vasta syksyn neuvotteluissa tuli varmasti mukaan tuo vastavuoroisuusperiaate.
...olivat pääasiassa siviilejä. Hyvin nuoria, naisia ja vanhuksia. Kun liittoutuneet sallivat ihmisten kiinniottamisen ja Neuvostoliittoon kuljettamisen, Roosevelt ja Churchill hyväksyivät orjakaupan ja kuolemanleirit.
Suomen nykyisen itärajan taakse perustetuissa leireissä murhattiin ja näännytettiin erityisesti teini-ikäisiä saksalaisia siviilejä.
..alun alkaen kysymys nyt tuosta saksalaisesta työvoimasta ensisijaisesti ja siitä olisiko edessä ollut todellakin sukupolven mittainen orjatyö sodan voittaneen osapuolen hyväksi. Siltähän tuo näyttää noiden asiakirjojen mukaan mitä on julkaistu tuolta Jaltalta sekä tuon Moskovan komission työn tuloksista. Pahimmillaan tulkittuna siis. Ei siis ensisijaisesti näistä sotavangeista.
Voittajien keskinäiset ongelmat sekä lopullinen välirikko katkaisi sittemmin tuollaiset kaavailut alkuunsa. Mielestäni onneksi näin kävi.
"...olivat pääasiassa siviilejä. Hyvin nuoria, naisia ja vanhuksia. Kun liittoutuneet sallivat ihmisten kiinniottamisen ja Neuvostoliittoon kuljettamisen,"
- sen verran kuitenkin kiinnostaa että mahtaako tuollaisesta olla olemassa jotakin näyttöäkin ,muutakin kuin huhuja?
"Roosevelt ja Churchill hyväksyivät orjakaupan ja kuolemanleirit."
-Jaltan konferenssin aikana näytti olevan vallalla voittajien puolella varsin sotainen ja sanoisin jopa armoton mieliala tulevia voitettuja kohtaan muutenkin. Vannoivat että natsismi murskataan ja varmistetaan että Saksa ei enää koskaan olisi uhkana ihmiskunnalle. Näinhän ne lausumat muistetaan tuolta ajalta.
Kuitenkin siis brittien valtuuskunta johdonmukaisesti lähinnä vastusti näitä sotakorvauksia , ihan tuolla Jaltallakin. Jättivätpä siis vielä kirjallisen eriävän mielipiteensä pöytäkirjoihin , meidän jälkipolvien tiirailtavaksi.
"Suomen nykyisen itärajan taakse perustetuissa leireissä murhattiin ja näännytettiin erityisesti teini-ikäisiä saksalaisia siviilejä."
-Suomen lähialueillakinko? En ole kuullutkaan. Edelleenkin toistaisin kysymyksen että onko näistä mahdollisesti olemassa jonkinlaista näyttöäkin? Siis muutakin kuin huhupuheita?
Älähän käsitä väärin utelujani , nimittäin tuo asia kyllä kiinnostaisi ihan vilpittömästi minuakin. Mikäli asia on vain huhujen pohjalla on siihen aika vaikea ottaa kantaa suoralta kädeltä.