Menetin isäni viime syksynä. Tuntuu että asiat ovat menneet"oudoksi" sen jälkeen. Kuukausia isäni kuolemasta eräänä iltana istuessani sohvalla tuli yhtä äkkiä kuin kylmä ilma lähelle minua. ikäänkuin ikkuna olisi ollut auki ja kylmä viima olisi vetänyt ikkunasta. Ihmettelin hetken ja kysyin mieheltäni oliko ikkunaa jossain auki kun tuntui kylmältä..Kuulostaa ehkä järjettömältä mutta näin on kaynyt usein. Eräänä aamuna heräsin taas kylmään "viimaan" aivan kasvojeni kohdalla..viimeisin tapaus sattui eilen istun sohvalla (taas) =) ja kohta tuli kylmä "ilma" joka oli lähelläni todella kauan ja yhtä äkkiä se kylmä kosketti kättäni!! En usko että mieli voi tehdä tollasia kepposia. Onko muille sattunut jotain yhtä selittämätöntä? vai "kuvittelenko" vain kaiken
Outoa
onko?
101036
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jos nukun muutaman yön 2-4 tunnin yöunilla, niin tulee vilunväristyksiä.
Hyvin nukkuneena en oo huomannut.
Veikkaisin mielen kepposia.
Välillä väsyneenä oon myös huomaavinani sivusilmällä liikettä, mutta kun katsoo sinne niin ei siellä mitään oo.
puolesta, että pääsee toiselle puolelle, niin loppuu tuo...läheisesi se siinä etsii tietä vain, sinne jonnekkin.
uskoisin, että kuoleman jälkeen on jotain.
Sillon kun kultani tapasin juteltiin usein, että ihan kuin me oltaisiin aiemminkin tunnettu. Ajateltiin samalla tavalla ja sanottiin samoja asioita yhteen ääneen.
Minäkin koitan etsiä jotain todella epätodennäköisiä asioita jotka kelpaa todisteeksi, että kuoleman jälkeen on jotain. Ehkä yhden sellaisen olenkin jo löytänyt.
Mietin kyllä noita kaikkia vilunväristyksiä jne.
Näin eilen unen pitkästä aikaa, kuollut ystäväni jutteli siinä kanssani.
Iltaisin juttelen kullalleni ajatuksissani, en saa vastausta. Jospa se joskus tulee...
Isäni kuoli viime lokakuussa. Oli ensimmäinen joulu ilman isää. Hän oli viettänyt viimeist 20 vuotta joulut perheemme kanssa. Ajattelin aaton aattona, että millainen jouluhan tästä tulee ilman isää. Mietin, että onko hänellä nyt hyvä olla. Mietin, että jos sinulla isä on hyvä olla, niin aanna joku merkki.
Aamulla keittiön pöydällä paloi kynttilä. Se oli sytytetty illalla, mutta se oli noita Tiimarin lyhtykynttilöitä, jotka palavat vain 4-5 tuntia.
Joten sen ei olisi pitänyt enää aamulla 8 aikaan palaa. Minulle tuli hyvä olo ja joulu sujui ihan hyvin, kävimme haudalla viemässä kynttilät isän j a äidin haudalle.
Minä olen parikin kertaa tuntenut äskettäin kuolleen puolisoni tuoksun aivan vierelläni. Nämä ovat olleet tilanteissa, joissa olen ollut aivan tavallisissa kotiaskareissa enkä juuri niillä hetkillä erityisesti häntä ole ajatellut. Jollain tapaa se on tuntunut lohduttavalta.
tupakanpolton lopettettuani (n 40v ) tunnen edelleen aika/ajoin tupakan tuoksun ja nikotiinin maun suussani !-vaikka olen jo ollut 4 vuotta ilman tupakaa,,
Hei,
minäkin olen kokenut täsmälleen saman ilmiön vuosia sitten, läheiseni itsemurhan jälkeen. Tuon kylmyyden tunsin kahdesti eri tilanteessa, lisäksi koin pari muutakin merkkiä.
En ole erityisen uskovainen ihminen, enkä tuota ennen ajatellut asiaa sen enempää. Tulin kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, ettemme kuoltuamme katoa vaan jotakin jää tai muuttuu toiseksi. En ole etsinyt kokemalleni vastausta, sitä tuskin löytäisinkään, enkä ole halunnut asiaa hehkuttaa tai mainostaa. Uskokoon ken tahtoo.
Kokemus oli kuitenkin todellinen, ei "haettu" eikä liittynyt muuten mihinkään erityiseen tilanteeseen. Noiden tapahtumien jälkeen aivan vastaavaa ei ole tullut vastaan.
Kävin kerran kuoleman rajan tuolla puolen.Ehdin saada jo sen ihanan kevyen ilmavan taivasruumiin, josta raamatussakin kerrotaan.Pystyin käymään missä vain ja tekemään mitä vain.Näin kaikki täällä olijat ja itseni itsenäni mutta täällä olijat eivät nähneet minua, eivätkä kuulleet.En voinut käsittää sitä, olinhan "elävä".Kuollut ei ole kuollut eikä siksi tajua että on kuollut täältä.Isäsi yrittää kaikin keinoin kertoa sinulle olevansa läsnä.PUHU HÄNELLE! Itse palasin takaisin ja kyllä tämä "maaruumis" on ihan onneton siihen toiseen verrattuna.
Perustan tämän vain omaan kokemukseeni.Kun puhut hänelle, älä kerro, että hän kuoli.Se on liian musertava tieto.Päätä itse.Voi kyllä olla, että hän ei edes usko sitä.
He eivät ole kuolleita vaan eläviä.
En vaan tiedä kuka hän on. Minulta ei ole kuollut kukaan todella läheinen. Asun yksin, ja nämä vierailut ovat alkaneet n.kaksi ja puoli vuotta sitten, muutettuani nykyiseen kotiini. Ne tulevat aivan yllättäen, ja aina vain jos olen yksin kotona. Minulle vain tulee, päinvastoin kuin sinulle, lämmin olo. Tunnen, että joku on vieressäni ymmärtäväisenä ja lohduttavana, ns.kumppanina. Pari kertaa en ole edes tiedostanut tilannetta, ennen kuin olen ollut sanomaisillani tälle "henkilölle" jotakin ääneen, ja tajunnut sitten että olenkin yksin. Olen yrittänyt selittää asiaa itselleni mielikuvituksen tuotteena, mutta näin ei ilmeisesti ole. Tätä tunnetta ei tule koskaan silloin jos itse yritän ajatella asiaa, vaan aina odottamatta, esim. televisiota katsellessa tai syödessä.
Muutama kuukausi sitten kävi ensimmäisen kerran niin, että ollessani viettämässä iltaa ystäväni kanssa, koin tällaisen vähän samankaltaisen tunteen. Ystäväni avomies kuoli kolme vuotta sitten, olimme tunteneet hänet lapsesta asti. Istuimme ystäväni luona keittiön pöydän ääressä, ja ystäväni näytti kirjeitä, joita hän oli saanut avomieheltään, silloin kun kaikki oli vielä kunnossa. Kirjeet olivat herkkiä, ja sellaisia, että mies oli aavistanut selvästi kuolemansa jo ennen sairastumistaan. Lukiessani kirjeitä, tunsin, että hän tuli istumaan ystäväni viereiselle tuolille. Tunne oli erittäin voimakas. Sitä jatkui ehkä n.15-20min. Kävimme välillä myös ulkona, ja tunsin selvästi, että hän seisoi vieressämme. Kerroin tästä ystävälleni, ja samalla myös aiemmista tuntemuksistani. Ystäväni uskoi minua, mutta ei itse tuntenut mitään. Tämä henkilö oli "mukanamme" koko keskustelun ajan. Kun puheemme siirtyi toiseen aiheeseen, tunsin että hän poistui paikalta. Vähän samalla tavalla, kuin aina normaalissakin elämässä jonkun poistuttua paikalta, tulee hetkeksi sellainen poistuneen henkilön jättämä aukko. Tämän jälkeen minulla ei ole ollut kuin kerran-kaksi tällainen tunne.
Menetin poikani kaksi vuotta sitten. Olen useasti tuntenut hänet lähelläni. Vuosi poikani kuoleman jälkeen nukuin sohvalla. Olin edellisenä iltana itkenyt ja surrut poikaani. Heräsin siihen, kun kylmä ilma "meni" sohvan ohitse ja tunsin kädelläni kylmän kosketuksen. Kuulin myös hiljaista askellusta ja kävin katsomassa, oliko joku perheenjäsenistäni mennyt vessaan. Vessassa ei ollut ketään. Mitä se oli, oliko poikani ollut vierelläni ja lohduttanut minua? Oloni oli rauhallinen ja nukahdin sänkyyni. Uskoni kuoleman jälkeiseen elämään on vahvistunut poikani kuoleman jälkeen. Uskon, että kuoleman jälkeen tapaamme rakkaamme toisessa olomuodossa ja tilassa.