Venäjän rohkeat korkeilla arvomerkeillä palkitut ilmavoimat surmasivat lapsiamme ja vahuksiamme, kymmenissä eri kaupungeissamme summittaisilla terroripommituksillaan. Miksi suomalaiset eivät vastanneet samalla mitalla takaisin?
Miksi suomalaiset eivät pommittaneet lentokoneillaan
siviilikaupunkeja?
16873
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Suomalaisilla ei ollut kylliksi pommikoneita, saksalaisilla oli. Nämä kaksi natsijohtoista maata sotivat Neuvostoliittoa vastaan IM BUND ja syyllistyivät lukemattomiin sotarikoksiin, koska mitkään inhimillisyyden asettamat rajoitukset eivät fasistiseen meininkiin vaikuttaneet.
Neuvostoliitto oli fasistinen valtio. Ja harjoitti imperialismia täysin rinnoin.
Mikähän esti suomalaisia tappamasta venäläisiä siviilejä ja pommittamasta strategisesti tärkeitä kohteita kuten yliopistot ja asuinkorttelit?
Oliko venäläisten pommitukset sotarikoksia kun pommittivat meidän siviilikohteita kaupunkeja ja kauppaloita? Miksi venäläiset yleensäkin pommittivat Vallilan ja Kallion kaupunginosia joissa asuui pääsääntöisesti VAIN työläisiä?
yliopistot ja asuinkorttelit EIVÄT todellakaan ole strategisesti tärkeitä kohteita.
oikeasti tärkeidenkin kohteiden pommittamisessa oli ihan tarpeeksi tekemistä meidän konevahvuudellamme.
Suomi puolustautui. Siksi emme pommittaneet siviilikohteita, emmekä ahdistaneet ja surmanneet siviilejä yleensäkään.Itä-Karjalan venäläiset koottiin leireille huollettaviksi ja työllistettäviksi.
NL pommitti suojattomia kaupunkeja ja surmasi siviilejä kaikissa naapurimaissa, myös Suomessa. Se ei välittänyt omistakaan kansalaisistaan.Sellainen ei kuulunut sosialistiseen diktatuurihallintoon lainkaan.
Venäläiset ajoivat usein pakolaisrivistöjen rinnalla panssareilla, kun tiesivät tämän. Stukat tulivat, niin sovjetti panssarit ajoivat omien siviiliensä rattaiden ja ihmisten yli.
se olisi ollut väärin. luulisi jokaisen sen ymmärtävän.
ja tärkeämpiäkin kohteita oli.
Venäläisten pommitukset olivat kaikki rauhanpommituksia. Suomalaisilla taas ei ollut vastaavanlaisia aikeita.
" Venäläisten pommitukset olivat kaikki rauhanpommituksia. Suomalaisilla taas ei ollut vastaavanlaisia aikeita. "
Hiivatin suomalaiset, eivät pommittaneet Leningradia, koska siitä olisi saattanut syntyä rauha!
Nurmeksen pommituksissa 23. tammikuuta yhteensä 22 kuollutta 37 pommituskertaa, 150 konesuoritusta.
Katsokaa wikistä pommitusten kohteet.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_pommitukset
Hyvinkään sairaala,joka tuhoutui käyttökelvottomaksi.
Kun lentokoneita on vähän ja pommejakin vain välttävästi, niin kohteet täytyy priodisoida, eli laittaa tärkeysjärjestykseen.
Silloin asevoimien joukko-osastot tulee väkisinkin etusijalle ja muut kohteet vasta seuraavaksi.
Mikäli näin ei toimittaisi, niin ilmavoimiemme tappiot olisi kasvaneet liian suuriksi ja konemäärä laskenut liian pieneksi, koska jokaisessa pommituslennossa on suuri riski tulla ammutuksi alas.
Alas ammuttu lentokone on sitten poissa tärkeämmistä kohteista, kun ratkaisutaisteluja käydään.
olisi ollut kuitenkin poikaa? Samat sotastrategiathan ovat aina hyökkääjän ja piirittäjän arsenaaleissa ollut aina kautta hostorian.
Miksi suomalaiset Leningradin piiritäjät eivät ampuneet YHTÄÄN tykin laukausta - tai LENTOKONEEN konekiväärisarjaakaan kaupungin lapsiin ja vanhuksiin? Taitaa historia hakea vertaistaan piirittäjää, kautta tunnetun historiamme! Miksi näin tapahtui?
Aatuhan tarjosi Leningradia Suomalaisille, mutta Mannerheim oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei Suomi sekaannu kaupungin valtaamiseen.
Kaupunki olisi ollut vaikea kohde, kapeine katuineen ja kanavineen, sen lisäksi Suomi olisi saanut riesakseen 4 miljoonaa kaupungin asukasta, joita olisi pitänyt vartioida ja ruokkia.
Saksalaiset itsekkin jättivät kaupungin valtaamatta ja alkoivat näännyttää sitä piirittämällä, mutta piiritysrengas vuoti Suomen puolelta ja kaupunki kesti piirityksen sentakia, sekä jäi lopulta valtaamatta.
" Saksalaiset itsekkin jättivät kaupungin valtaamatta ja alkoivat näännyttää sitä piirittämällä, mutta piiritysrengas vuoti Suomen puolelta "....
Oliko syy sepissä vai sysissä?
Saksalaiset olivat saavuttaneet Nevan keskijuoksun 25.8.41 Ivonovskojen luona katkaisten samalla Leningrad-Moskova rautatien. Samalla Hitler antoi ohjeen OKH:n sotamarsalkka
Lebille jonka mukaan välittämättä mistään operatiivisista näkökohdista, Suur-Saksan arvovalta vaatii yhteyden saamista suomalaisiin mahdollisimman pian. Sitä varten on tilanteen suinkin salliessa, jopa ennen Leningradin täydellistä saartamista lähetettävä voimia itään Lotinanpellon suuntaan. Käsky johtui Mannerheimia kohtaan tulleista painostuksista, jotka hän kuittasi kysymyksellään: ” Koska teidän voimanne sitten ovat Syvärillä, minä haluan tietää jotta voin itsekin toteuttaa suunnitelmiani ”. Mannerheim pysyi järkkymättä päätösten takana eikä lähtenyt edelleenkään hyökkäämään Leningradia kohti. Keitelin ja Erfurthin pyynnöt Marsalkka kuittasi neuvotteluiden jälkeen ” wir werden überlegen ”. Harkitsemme asiaa. Rytin saavuttua jo toisen kerran Mikkeliin viikon kuluessa, Mannerheim seuraavana päivänä yhdessä puolustusministeri Waldenin kanssa jätti henkilökohtaisesti kielteisen vastauksen Erfuthille toimitettavaksi edelleen OKH:lle. Siinä Marsalkka toimitti samat näkökohdat jotka jo oli aiemmin esittänyt Keitelille. Suomalaisten voimat eivät yksinkertaisesti riitä kyseiseen operaatioon.
Erfuth ei voinut kuin valittaa tehtyä päätöstä, muta totesi kantanaan ettei päätöksellä ole sotilaallisia perusteita koska Kannaksen venäläinen on jo lyöty, ja vain rippeiden olevan jäljellä. Nämä eivät voisi miehittää puolustuslinjaa kunnolla. Mikäli taas venäläiset saavat aikaa, tilanne muuttuu oleellisesti. Erfurt toteaa poliittisten motiivien vieneen voiton sotilaallisten sijaan. Mannerheimin ja Rytin harkinnassa.
Mikä vaikutus suomalaisten itsepäisyydellä oli. OKH:n operatiivisen osaston päälikkö eversti Heusinger on merkinnyt Erfurthin edellä mainittuun raportin reunaan huomautuksensa.” Vihdoinkin tulee esiin jo vapaussodasta tuttu Mannerheim joka oli saksalaisille hyvä niin kauan kun hänelle oli siitä hyötyä.
(Erfuthin raportti OKH:lle 31.8 1941 sisältyy aktiin OKH Gen.St.d.H.Op.Apt.,I/N Band II,Finland,22/227. Militärgeschichtliches Forschungsamt. Freiburg.)
Ja maavoimien komentaja Brauchitcsh kommentoi ” Tämä suomalaisten kiitos on sopimaton ” (unanständig )Mihinkähän tässä viitataan kiitoksella? Erfuth esittää Aunuksessa olleen saksalaisen divisioonan siirtoa Kannakselle yksin hyökkäämään tavoitteenaan omat joukot. Ajatuksesta luovutaan OKH:ssa. Erfurth raportoi kuitenkin seuraavana päivänä asiasta Mannerheimille, joka suhtautui ajatukseen täysin torjuvasti koska divisioonan kuljetukset vaatisivat liian paljon aikaa vallitsevissa olosuhteissa.
Mannerheimin perimmäinen motiivi on nytkin löydettävissä. Jos Leningradia vastaan EI SUOMESTA MENTY, EIVÄT SAKSALAISETKAAN SAISI SITÄ TEHDÄ TÄTÄ KAUTTA.
LENIGRADI PIIRITYS - Suomi pelasti Leningradin,
Näin siinä kuulkaa vaan kävi. (talleta koneellesi) http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/pitajat.htm
Mannerheimin tietämättä koettelemukset jatkuivat Saksan taholta.
ELOKUUN 20.1941 Hitler määräsi Erfuthin Mikkelissä ottamaan esille suomalaisten mukaan saamiseksi Leningradin offensiiviin. Mannerheimille tähdennettiin ettei kaupunkia ollut suoralta kädellä valloittaa vaan saarrettava ja tuhota tykistöllä. Saksa toivoi mahdollisimman vahvojen suomalaisvoimien osallistuvan pohjoisesta käsin Leningradin saartamiseen, minkä lisäksi suomalaisten ja saksalaisten iskujoukkojen oli pyrittävä saamaan yhteys toisiinsa Itä-Kannaksella Leningradin ja Laatokan välisellä Alueella.
Aunuksessa taas suomalaisten oli Syvärin saavuttamisen jälkeen muodostettava sillanpää virran etelärannalle voimalaitoksen ja Lotinanpellon luo sekä sieltä jatkaa hyökkäystään etelään yhtyäkseen saksalaisiin joukkoihin.
Tämän viestin vaikutuksen Mannerheimiin Erfurth havaitsi ”ilmeisen epäsuotuisaksi”. Töin tuskin hilliten suuttumustaan Suomen ylipäälikkö ei voinut olla puuskahtamatta:
” Miten minun on se tehtävä? Mitä OKH luulee? Minulla ei ole uudenaikaisia aseita, ei lentäjiä ja tappiot ovat suuret. ” ( Kiihdyksissään marsalkka tuli sekoittaneeksi Saksan sotilaallisen hierarkian puhumalla OKH:stä. Kysymys oli OKW:stä ) Tyynnyttyään marsalkka totesi saksalaisten ehdotuksellaan aiheuttaneen kokonaan uuden tilanteen, josta oli neuvoteltava presidentin ja hallituksen kanssa. Suomalaiset eivät halunneet olla missään tekemisissä Leningradin kanssa. Heille oli mieluisinta että saksalaiset valtaisivat sen ja pysyisivät siellä. Keskustelu päättyi Mannerheimin lupaukseen harkita asiaa. Erfurthin poistuessa huoneesta vt. yleisesikunnan päälikkö , kenraali Hanell tuli eteishuoneessa onnittelemaan siitä että ” kaikki oli sujunut onnellisesti ”. Hän (Hanell) oli pelännyt ylipäällikkönsä räjähtävän. (viite – Erfurthin muistiinpanot)
23.8.1941 Mikkeliin saapui sotamarsalkka Keitelin virallinen kirje joka ei sisältänyt enää mitään uutta. Mannerheimin vastaus jätetiin Erfuthille 27.8.1941 jossa Mannerheim perusteli operaation olevan edullisempaa suorittaa etelästä käsin. Myös hallitus oli vastahakoinen ylittämään rajaa.
Hyökkäys Syvärille taas oli mahdollisuuksien rajoissa. Mannerheim muistutti OKW:tä vielä siitä että sekä Laatokan itä että länsipuolinen operaatio oli aloitettu saksalaisten omasta pyynnöstä. Niiden yhtäaikainen toteuttaminen ylitti suomalaisten voimavarat. Kun Kantalahdenkin valtauskin ( AOK Norwegenin toimesta ) näytti viivästyvän ei sieltäkään ollut reservejä saatavissa. Näin Mannerheim erittäin taitavasti laittoi saksalaiset itsensä vastuuseen hänen HÄNEN VOIMIENSA heikkoudesta.
Saksalaiset olivat saavuttaneet Nevan keskijuoksun 25.8.41 Ivonovskojen luona katkaisten samalla Leningrad-Moskova rautatien. Samalla Hitler antoi ohjeen välittämättä OKH:n sotamarsalkka Lebille jonka mukaan välittämättä mistään operatiivisista näkökohdista, Suur-Saksan arvovalta vaatii yhteyden saamista suomalaisiin mahdollisimman pian. Sitä varten on tilanteen suinkin salliessa, jopa ennen Leningradin täydellistä saartamista lähetettävä voimia itään Lotinanpellon suuntaan.
Käsky johtui Mannerheimia kohtaan tulleista painostuksista, jotka hän kuittasi kysymyksellään: ” Koska teidän voimanne sitten ovat Syvärillä, minä haluan tietää jotta minä voin itsekkin toteuttaa suunnitelmiani.
”. Mannerheim pysyi järkkymättä päätösten takana eikä lähtenyt edelleenkään hyökkäämään Leningradia
kohti. Keitelin ja Erfurthin pyynnöt Marsalkka kuittasi neuvotteluiden jälkeen ” wir werden überlegen ”. ( Harkitsemme asiaa.)
VIRALLINEN TIEDOTE SAKSALAISILLE - KIELTÄYTYMINEN
HYÖKÄTÄ LENINGRADIA KOHTI. 27.8.1941 (katso viite –48 sivu-285.) kirjan sivut-17, 18, 19. Eli Freiburgin arkistoihin Polvinen viittaa.
" Erfuthin raportti OKH:lle, ( Militärgeschichtliches Forschungsamt. Freiburg.)
Rytin saavuttua jo toisen kerran Mikkeliin viikon kuluessa, Mannerheim seuraavana päivänä yhdessä puolustusministeri Waldenin kanssa jätti henkilökohtaisesti KIELTEISEN vastauksen
Erfuthille, toimitettavaksi edelleen OKH:lle.
Siinä Marsalkka toimitti samat näkökohdat, jotka jo oli aiemmin esittänyt Keitelille. Suomalaisten voimat eivät yksinkertaisesti riitä kyseiseen operaatioon.
Erfuth ei voinut kuin valittaa tehtyä päätöstä, mutta totesi kantanaan, ettei päätöksellä ole sotilaallisia perusteita koska Kannaksen venäläinen on jo lyöty, ja vain rippeiden olevan jäljellä. Nämä eivät voisi miehittää puolustuslinjaa kunnolla.
Mikäli nämä saavat aikaa tilanne muuttuu oleellisesti. Erfurt toteaa poliittisten motiivien vieneen voiton sotilaallisten sijaan. Mannerheimin ja Rytin harkinnassa.
Mikä vaikutus suomalaisten itsepäisyydellä oli. OKH:n operatiivisen osaston päällikkö eversti Heusinger oli ( tuleva NATO.n kenraali)on merkinnyt Erfurthin edellä mainittuun raportin reunaan huomautuksensa.” Vihdoinkin tulee esiin jo vapaussodasta tuttu Mannerheim, joka oli saksalaisille hyvä niin kauan kun hänelle oli siitä hyötyä.
Ja maavoimien komentaja Brauchitcsh kommentoi ” Tämä suomalaisten kiitos on sopimaton ”(unanständig )
Mihinkähän tässä viitataan kiitoksella?
Erfuth esittää Aunuksessa olleen saksalaisen divisioonan siirtoa Kannakselle yksin hyökkäämään tavoitteenaan Leningradia ja maanmiehiään kohti Ajatuksesta luovutaan OKH:ssa.
Erfurth raportoi kuitenkin seuraavana päivänä asiasta Mannerheimille, joka suhtautui ajatukseen täysin torjuvasti koska divisioonan kuljetukset vaatisivat liian paljon aikaa vallitsevissa olosuhteissa.
Mannerheimin perimmäinen motiivi on nytkin löydettävissä. Jos Leningradia vastaan EI SUOMESTA MENTY, EIVÄT SAKSALAISETKAAN SAISI SITÄ TEHDÄ TÄTÄ KAUTTA.
Vielä Leeb yritti suomalaisten mukaan saamista hyökkäyksessään Leningradiin: Kaiken lisäksi v.Leeb raportoi 15.9.1941 Okh:LLE VASTUSTAJAN IRROITTAVAN JOUKKOJAAN Kannaksella, ja heittävän niitä Heeresgruppe Nordia vastaan
Vakan tiedot ovat kyllä jonkin verran virheellisiä, että vuoti Suomen puolelta. Laatokan jäätie ja kesällä laivareitti ei ollut lähelläkään suomalaisia. Lähinnä suomalaisista se oli n. 60 km:n päässä.