Moi! Olen aina ollut hoikka, mutta murrosiän jälkeen olen huomannut, että olen tullut melko lihaksikkaaksi ilman mitään erityisempää liikuntaa. Onko lihaksikkuus perinnöllistä?
Isäni on ollut joskus parikymppisenä vähän ennen syntymääni hyvin lihaksikas.
Isäni on ollut joskus parikymppisenä vähän ennen syntymääni hyvin lihaksikas.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Todellakin. Toiset on ilman sen kummempia treenejä lihaksikkaita ja samoilla ihmisillä lihakset ja voima kasvaa myös paremmin treenillä kuin muilla.
muut pöllöjä proteinin,verkkarien,oman rektuumin
myyjiä.GEENIT ja AIVOT takaa menestyksen yhä!
Se on päivänselvää. Itse olen tällaisia, jotka eivät mitään himopunttitreeniä ikinä vetänyt. Muuta liikuntaa sen sijaan tulee vedettyä ja nykyään punttiakin. Isäni on tällainen "nallekarhu" ja ollut nuoruudessa aika kovassa kunnossa. Lukion ekalla kysyttiin että "vedätkö jotain nappeja?" kun olin niin lihaksikas. Silloin olin käynyt 8kk salilla.
Myös muutama kaveri on kovin vahva esim. eräs eräs alotti salillakäymisen samaan aikaan kun minä. Alussa jätkä mavetti 150 kiloa ja muutaman kuukauden treenin jälkeen 200. Sit on erikseen nämä jotka treenaavat helvetisti, hifistelevät ja kehittyvät todella hitaasti monta vuotta lahjakkaampia jäljessä eli "geenittömät".
Eli yhteenvetona - voimat ja lihakset ovat periytyvää kamaa. Luonnollisesti.
ne joilla ei lihaskasvu voimankasvu potentiaalia ole yhtä paljon ovat yleensä lihaskestävyydeltä tai aerobiselta kestävyydeltään omaa luokkaansa. Toki on myös heitä joilla ei ole minkäänlaisia fyysisiä edellytyksiä, mutta yleensä jompaankumpaan kategoriaan asetutaan. näkisin, että nei joilla heikoimmat lähtökohdat on treenaaminen myös kaikkein tärkeintä. heikkous ei siis voi olla syy treenaamattomuuteen.
Kysehän on todella geeneistä, maatyöläiset ja muut ovat ainaa olleet koko perse leveäselkäistä ja -niskaista väkeä, aateliset puolestaan tällaista mannerheim-tyyppiä. Niin kuin meikäläinen.
Ai sellaista "mannerheim-tyyppiä" joka esiintyi siinä animaatiossa?
Yks ja sama mannerheimi.
Geeneistä en tiedä mutta kuntopohjaa alkoi syntymään alle 10-vuotisena.
Talvella tuiskuyön jälkeen klo 5:n tienoissa ukon kaveriksi avaamaan tietä, 300m.
Alkuun pienellä, sittemmin normaalilla lumilapiolla.
Tietenkin myös pihan lumityöt.
Metrejä oli.
Puukuurissa pari, kolme 2h:n viikottaista rupeamaa.
Kesällä tietenkin puusavotta jatkui.
Lumitöiden tilalle tuli veden kanto.
Pahimmoillaan 400 l/päivä.
11-vuotisena ensimmäisen kerran viikoiksi yksin saaren propsin kuorintaan.
Keväisin koulumatkoilla linnunpesillä kiipeilyt.
Tuohon lisänä kaikki jääneet vapaa-ajat ulkona ja talvisin painiharkoissa.
Kyllä geenejä tuli mihin oli itsenäistyttyä helppo rakentaa jonkinlaista kilpailukuntoa.
Lihasta tuli väkisinkin punttitreenien kylkiäisenä.
Tietenkin geeneillä on oma vaikutuksensa.
Niin on myös lapsena ja nuorena harrastetulla liikunnalla.
Lapsuus- ja nuoruusiän vittumoiset työtkin huomasin vasta vanhoilla päivilläni fysiikan kannalta hyödyllisiksi.
koulumatkat oli tunnetust tuoho aikaa molempii suuntii ylämäkeä. :)
Kouluun hiidettiin kesät ja talvet lankuista veistetyillä suksilla ja koulumatka oli aina vähintään 20 kilometriä.
Matkaa oli vain nelisen kilometriä.
Monella kaverilla kilsa, pari enemmän.
Sukset olivat leveät, umpipuiset Joutseno merkkiset.
Voitto siteet.
Sopii vähätellä lapsuus- ja murrosiän liikunnan merkitystä mutta aikuisikää ajatellen se on erittäin tärkeää!
Mullakin haukka oli 45 ilman treenejä ja alle vuodessa venyi yli 50 sentin rajan. Hauikset ja ojentajat kasvaa todella helpolla ja jopa pienillä käsipainoilla nyhjätessä. Tuntuu melkein kuin pelkkä punttien noston ajattelu kasvattaisi niitä jo. Kyllä on kaverit katkeria kun treenaavat useita vuosia ja mulla on jo valmiiksi suuremmat.