Uskonto on mielen illuusioon piirretty ääretön virtuaalilabyrintti, jossa ei ole uloskäyntiä. Valaistunut ihminen ei voi olla uskonnollinen, koska hänellä ei ole mieltä. Valaistunut on siis uskonnoton, koska uskonto on mielessä esiintyvä ilmiö ja valaistuneella ei ole mieltä, hän on mieletön. Valaistuneen mielettömyys ei ole sama kuin se subjektiivinen mielettömyys, josta yleensä puhutaan. Sanomme mielekkääksi sitä, mistä olemme samaa mieltä, ja mielettömäksi sitä, mikä on ristiriidassa oman mielemme kanssa. Valaistunut ihminen ei voi olla ristiriidassa kenenkään kanssa, koska hän on mieletön, mielestä vapaa, mutta ei mielivapaa.
Uskonto ja mieli
Rev.McMoon
1177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täysin valaistunutta ihmistä tuskin on olemassakaan, ainakaan tässä ulottuvuudessamme
mutta valaistuneempia kuin esim. minä tai sinä tai hän....takuulla on...
Ns. valoihmiset ovat siirtyneet egopohjaisesta mielentilasta ja ajattelusta kokonaan ja pysyvästi sydämentasolle...
esim. Dalai Lama
Mielihän on se meidän kärsimyksemme tuottaja... Uskonto voi jalostaa egoamme huonompaan suuntaan, jos se pyrkii fundamentaliseksi, silloin oma mielemme rakentaa oikean sähköaidan kaikelle
sille, mitä ei lue ohjekirjassa.
Mutta taas, jos oma mieli havaitsee, että se onkin kärsimyksen lähde ja voi jopa tarkkailla tuota oman kärsimyksensä alkulähdettä ja löytää sen esim. hiljentymällä, tuolla löydöllä ei ole enään mitään tekemistä uskonnon kanssa.
Sellainen löytö tuottaa paljon iloa, mitä voi jakaa ilman että pukee sen uskonnolliseen viittaan. Ihminen hallitsee silloin mieltänsä rakkauden kautta, se on valaistumista.
Uskonnothan ovat myös moraalisääntöjä ja ne asettavat aidat käyttäytymiselle, älä juovu kofeiinista, älä työskentele sapattina, kumarra Mekkaan jne. jne.
Elävä usko tunnistaa nuo rajat, mutta elää pelkästään rakkauden voimasta