Elämme mielenkiintoista aikaa murroskohdassa. Vanha aika, ja sen arvot ja ihanteet, eivät enää palvele meitä, mutta uusi aika ei ole vielä alkanut. On selvää, että tämänlaisissa tilanteissa yhteiskunnassa vaivaa suunnattomuuden tuntu.
Aika on ajanut monien uskonoppien ohi. Ihmiset ovat jo luonnostaan paljon moraalisempia ja eettisempiä kuin esim. raamattu opettaa. Samalla kun uskonto on joissain asoissa jäänyt meidän jälkiuskonnollisen yhteiskuntamme arvojen kehittymisen riippakiveksi, on meillä todellakin edessämme arvotyhjiö, ja ateismi ei sellaisenaan voi tarjota siihen mitään. Tuskin monet ateistit edes niin kuvittelevatkaan. Koska kuitenkin ateismi on osittain saanut myös ajatusliikkeen statuksen, niin arvokeskustelu voisi olla myös heidän keskuudessaan paikallaan.
Miten voisimme parantaa yhteiskuntamme tilaa arvojen ja ihanteiden osalta? Uskontoon vanhassa muodossaan ei liene enää takaisin menemistä. Uskontojen pitäisi kasvaa monta metriä, että ne voisivat olla taas yhteiskuntamme arvoihanteiden johtotähtiä. Tämä lienee sula mahdottomuus.
Kuitenkin emme voi kieltääkään että syvälle ihmisen tietoisuuteen on rakennettu tila, joka tuntuu yhdistävän meitä. Tuohon tietoisuudentilaan liitty myötätunto,pyhyys ja rakkaus. Tämän tietoisuuden saavuttaminen ja pitäminen arjenmelskeessä ei onnistu monelta ilman harjoitusta ja pyrkimystä siihen. Moni ei edes tiedä että heillä edes on sellainen tietoisuuden taso. Ei ole epäilystäkään siitä etteikö yhteiskuntamme olisi onnellisempi, jos useammat meistä pyrkisi kohti tuota tietoisuudentilaa, ja sen tuomaa onnellisuutta.
Jos jaetaan ihmiset maailmankatsomuksensa perusteella tosi karkeasti uskiksiin ja ateisteihin, niin näen ateisteissa enemmän toivoa, koska monesti he ovat joutuneet itse ajattelemaan tiensä ateismiin. Itsetutkiskelu ja oma ajattelu on erittäin tärkeää, joten pisteet siitä. Samalla monia ateisteja on ajanut päätelmiinsä myös ahdistuksen tunne uskontojen mielipuolisista piirteistä. Sillä seurauksella, että ateisti hylkää ajatuksen kaikesta henkisyydestä, koska hän liittää sen mielessään heti ahdistaviin uskontoihin. Ehkä tämä asia estää monia ateisteja todella lähtemästä sisäiselle matkalle.
Tarvitaan uudet arvot. Pitäisi kehittää uudet kymmenen käskyä. Ihanteet, joita voisimme lapsillemme opettaa. Kuitenkin joku nimi tai liike pitäisi saada noiden ihanteiden taakse. Ateismi tai kristinusko se ei voi olla. Itse mietin pitkään, että mitkä olisivat minun kymmenen käskyä, jotka olisivat tarpeeksi joustavat aina muuttuviin elämäntilanteisiin, mutta jotka antaisivat tutkimisen aihetta ja kasvun varaa koko elämän ajaksi. Päädyin kolmeen käskyyn:
-Ole rehellinen itsellesi.
-Ole rehellinen toisille.
-Kunnioita elämää.
Päällisin puolin yksinkertaiset ja "helpot", mutta yksinkertaisetkin asiat vain syvenevät kierros kierrokselta, kun elämme oman elämämme kehää.
Rauhallista pääsiäistä kaikille.
Aika on ajanut monien uskonoppien ohi. Ihmiset ovat jo luonnostaan paljon moraalisempia ja eettisempiä kuin esim. raamattu opettaa. Samalla kun uskonto on joissain asoissa jäänyt meidän jälkiuskonnollisen yhteiskuntamme arvojen kehittymisen riippakiveksi, on meillä todellakin edessämme arvotyhjiö, ja ateismi ei sellaisenaan voi tarjota siihen mitään. Tuskin monet ateistit edes niin kuvittelevatkaan. Koska kuitenkin ateismi on osittain saanut myös ajatusliikkeen statuksen, niin arvokeskustelu voisi olla myös heidän keskuudessaan paikallaan.
Miten voisimme parantaa yhteiskuntamme tilaa arvojen ja ihanteiden osalta? Uskontoon vanhassa muodossaan ei liene enää takaisin menemistä. Uskontojen pitäisi kasvaa monta metriä, että ne voisivat olla taas yhteiskuntamme arvoihanteiden johtotähtiä. Tämä lienee sula mahdottomuus.
Kuitenkin emme voi kieltääkään että syvälle ihmisen tietoisuuteen on rakennettu tila, joka tuntuu yhdistävän meitä. Tuohon tietoisuudentilaan liitty myötätunto,pyhyys ja rakkaus. Tämän tietoisuuden saavuttaminen ja pitäminen arjenmelskeessä ei onnistu monelta ilman harjoitusta ja pyrkimystä siihen. Moni ei edes tiedä että heillä edes on sellainen tietoisuuden taso. Ei ole epäilystäkään siitä etteikö yhteiskuntamme olisi onnellisempi, jos useammat meistä pyrkisi kohti tuota tietoisuudentilaa, ja sen tuomaa onnellisuutta.
Jos jaetaan ihmiset maailmankatsomuksensa perusteella tosi karkeasti uskiksiin ja ateisteihin, niin näen ateisteissa enemmän toivoa, koska monesti he ovat joutuneet itse ajattelemaan tiensä ateismiin. Itsetutkiskelu ja oma ajattelu on erittäin tärkeää, joten pisteet siitä. Samalla monia ateisteja on ajanut päätelmiinsä myös ahdistuksen tunne uskontojen mielipuolisista piirteistä. Sillä seurauksella, että ateisti hylkää ajatuksen kaikesta henkisyydestä, koska hän liittää sen mielessään heti ahdistaviin uskontoihin. Ehkä tämä asia estää monia ateisteja todella lähtemästä sisäiselle matkalle.
Tarvitaan uudet arvot. Pitäisi kehittää uudet kymmenen käskyä. Ihanteet, joita voisimme lapsillemme opettaa. Kuitenkin joku nimi tai liike pitäisi saada noiden ihanteiden taakse. Ateismi tai kristinusko se ei voi olla. Itse mietin pitkään, että mitkä olisivat minun kymmenen käskyä, jotka olisivat tarpeeksi joustavat aina muuttuviin elämäntilanteisiin, mutta jotka antaisivat tutkimisen aihetta ja kasvun varaa koko elämän ajaksi. Päädyin kolmeen käskyyn:
-Ole rehellinen itsellesi.
-Ole rehellinen toisille.
-Kunnioita elämää.
Päällisin puolin yksinkertaiset ja "helpot", mutta yksinkertaisetkin asiat vain syvenevät kierros kierrokselta, kun elämme oman elämämme kehää.
Rauhallista pääsiäistä kaikille.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Ehkä tämä asia estää monia ateisteja todella lähtemästä sisäiselle matkalle. "
Ehkä kirjoituksesi pateettista hölmöilyä.
"Kuitenkin joku nimi tai liike pitäisi saada noiden ihanteiden taakse."
Miksi? Oletko kuullut humanismista?
"-Ole rehellinen toisille."
Onko absoluuttinen rehellisyys aina toivottavaa tai järkevää?
"-Kunnioita elämää. "
Mitä tarkoitat elämällä ja mitä tarkoitat kunnioittamisella?
"Onko absoluuttinen rehellisyys järkevää"?
Onko totuudesta poikkeaminen totta.
"Mitä tarkoitat elämällä ja kunnioittamisella"?
Oletko kuullut humanismista.
"Joku nimi tai liike noiden ihanteiden taakse".
Ihminen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan.
"Ehkä kirjoituksesi pateettista hölmöilyä."
tietenkin, mutta voisit kertoa, että miksi emme tarvitsisi hivenen pateettista hölmöilyä? Toit mielestäni pateettisen hölmöilyn negatiivisena esiin.
"Onko absoluuttinen rehellisyys aina toivottavaa tai järkevää?" jos lähdet sisäiselle matkalle, tulet ehkä joku vuosi huomaamaan että rehellisyys tarkoittaa "olla elämän myötäinen". Se kuitenkin pitää tajuta sisäisesti, siitä viisasteleminen ei johda mihinkään. Paitsi ehkä masennukseen :)
"Mitä tarkoitat elämällä ja mitä tarkoitat kunnioittamisella? "
Tämä on hyvä kysymys, ja tietenkin vastaus elää kulttuurista toiseen ja kehittyy edelleen. Tutki asiaa muutama päivä ja kerro minulle.
Nuo "käskyt" eivät ole käskyjä vaan itseasiassa meditaatioita. Jos tietoisuuden kehittämisen vie tarpeeksi pitkälle, nuokin käskyt vain sulavat tarpeettomina pois.
"jos lähdet sisäiselle matkalle, tulet ehkä joku vuosi huomaamaan että rehellisyys tarkoittaa "olla elämän myötäinen"."
Olisi aika oleellista puhua asioista niiden oikeilla termeillä eikä vaihtaa niiden tarkoituksia ihan miten sattuu.
"Tutki asiaa muutama päivä ja kerro minulle. "
Minä ainakin tarkoitan elämällä sen biologista merkitystä.
"Olisi aika oleellista puhua asioista niiden oikeilla termeillä eikä vaihtaa niiden tarkoituksia ihan miten sattuu."
Olet tietenkin oikeassa, kun asiaa tarkastelee puhtaan loogisesti. Määritteissä tulee pysyä jotta voisimme kommunikoida mielekkäästi? Entä jos on olemassa asioita, joille ei ole määritelmiä, ja joille on mahdotonta antaa sanoin ymmärrettävää määritelmää. Miten sitten pitäisi toimia? Ei auta kuin koittaa kuvata asiaa, mutta jokainen yksittäinen kuvaus on kuitenkin samalla väärä.
Jos oman tietoisuutemme ulottuvuudet olisivat tarkoin määriteltävissä ja rajattavissa, mystikot olisivat olleet lomalla jo kauan. Koska kuka tahansa voisi lukea että mitä empaattisuus ja rakkaus todella tarkoittaa, ja sitäkautta oppia sen kerralla.
Ongelma on vähän sama kuin yrittäisi lukemalla oppia soittamaan. Kovin vaikeata. Tottakai pitää tuntea teoriaa, mutta soittamaan oppiminen tapahtuu sisäisen "oivaltamisen" kautta. Näin myös tapahtuu myös oman tietoisuuden tutkimisen kanssa. Ei sitä voi lukemalla oppia.
Nuo kymmenen käskyä olisi yksi tapa antaa suuntaa ihmiselle, että mistä edes aloittaa etsinnän.
Älä lyö hihua myötäpalloon
jos se sinulle sopii; Olet uskollinen jos se
sinulle kelpaa."
Esteitä on vain yksi: sinä.
...pidit tuossa ihan vilpittömän puheenvuoron. Mikä sinällään on ihailtavan rohkea teko. Joten tässä muutamia ajatuksia.
Ihmiset ovat käytännössä nykyään aivan samanlaisia kuin antiikin aikoihin. Ihminen ei ole muuttunut hitustakaan moraalisemmaksi olioksi kuluneiden reilun kahden vuosituhannen aikana. Moraalikäsitteet ovat toki muuttuneet, mutta tämä on kulttuurillinen ilmiö eikä sellaisena merkki ihmisen muutoksesta.
Elossa oleva kulttuuri on jatkuvan muutoksen kourissa, kun kulttuuri ei enää muutu se on kuollut. Ihminen elää aina 'suuren' mullistuksen aikaa ja kokee oman elinaikansa erityisen merkityksellisenä. Mistä johtuu oman ajan mullistusten ainutlaatuinen merkityksellisyys.
Aika ei ole 'nyt' ajanut uskonoppien ohi tämä tapahtui jo tapahtunut moderniin aikaan siirryttäessä renesanssista alkaneen prosessin kuluessa. Aika ajoi modernin kauden kuluessa myös uskonnon ohi.
Näkemyksesi ihmisiä yhdistävästä tilasta voidaan kiistää. Voidaan esimerkiksi perustellusti väittää, että ihmisiä todellisuudessa yhdistävät itsekkyys, kuolemanpelko ja siihen liittyvä eksistentialistinen yksinäisyys. Tästä näkökulmasta esimerkiksi 'pyhyys'-kokemus on psyykkeen tapa suojella itseään eksistentialistisen yksinäisyyden aiheuttamalta ahdistukselta. Kannattaa tähän liittyen perehtyä vaikka 'weltschmerz' ja 'angst' käsitteisiin.
Kaiken kaikkiaan perään kuuluttamasi 'uudet' arvot ovat olleet jo satoja vuosia ja jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukea joku 'introduction to ethics' tai 'introduction to the history of moral concepts' teos alkuun. Ihan vaan ettei tarvitse kuluttaa aikaansa pyörän uudelleen keksimiseen.
vastauksestasi. Olen aikanani tapellut ihan tarpeeksi eri näkemysten edustajien kanssa, ja huomannut sen täysin hedelmättömäksi touhuksi. Vilpittömyys ja sillan rakentaminen tuntuu paljon paremmilta tavoilta.
"Ihmiset ovat käytännössä nykyään aivan samanlaisia kuin antiikin aikoihin."
En ihan ymmärrä miten voit tulla tähän johtopäätökseen. Esim. Richard Dawkins aika hyvin kertoo luennoissaan (shifting moral zeitgeist) miten esim. Hitlerin teot eivät olleet aikalaisille niin kauheita, kun me nyt ne koemme.
Uskon toki että antiikin ihmisen voi kasvattaa yhtä moraaliseksi kuin nyky ihmisenkin, jos puitteet ovat samat. Näiden puitteiden synty kuitenkin kertoo jotain ihmisestä, ja hänen moraalinsa evoluutiosta.
"Näkemyksesi ihmisiä yhdistävästä tilasta voidaan kiistää. Voidaan esimerkiksi perustellusti väittää, että ihmisiä todellisuudessa yhdistävät itsekkyys, kuolemanpelko ja siihen liittyvä eksistentialistinen yksinäisyys."
Tämä on hyvä huomio, ja tähän on minun hirveän vaikea vastata, siten että henkisyyteen perehtymätön sen tajuaisi. Pohjimmiltaan ihmistietoisuus on kuitenkin rakastava ja myötämielinen, koska se on saumaton osa kaikkea. Tätä ei oikein voi "ajatella", se pitää vain kokea. Sen takia mystikot eivät juuri puhu jumalasta ja lopullisista totuuksista, koska niistä ei oikein voi puhua (wittgenstein: jos ei voi puhua, pitää vaieta). Mystikot kuitenkin puhuvat eri asioista jotka pikkuhiljaa johdattavat tuohon oivallukseen, eivät oivalluksesta itse.
Nämä esittämäni arvot ovat tosiaan olleet aikojen alusta asti, ja niihin aina palataan. Ajattelin ehdottaa että niihin voitaisiin taas palata. Tällä kertaa vain ilman kirkkoa ja uskontoa.
"Elämme mielenkiintoista aikaa murroskohdassa. Vanha aika, ja sen arvot ja ihanteet, eivät enää palvele meitä, mutta uusi aika ei ole vielä alkanut. On selvää, että tämänlaisissa tilanteissa yhteiskunnassa vaivaa suunnattomuuden tuntu."
Mistäs tiedät että elämme mielenkiintoista aikaa?
Luulet itsestäsi liikoja. Ei sun naapurit ole
sen pahempia kuin G.W.Wellsin naapurit aikoi-
naan.
Keksin jotain uutta, kun saamme nämä perusasiat ensin opittua.
"Mistäs tiedät että elämme mielenkiintoista aikaa?"
sen pohjalta mitä olen vanhemmilta ihmisiltä kuullut ajastamme vrt. heidän aikaansa. Ja tietenkin lukenut.
"sen pohjalta mitä olen vanhemmilta ihmisiltä kuullut ajastamme vrt. heidän aikaansa. Ja tietenkin lukenut."
Jos luet historian aikana tehtyjä kirjoituksia, ovat eri sukupolvet aina höyrynneet seuraavasta sukupolvesta.
Ei tarvita mitään instituutiota edustamaan puhdasta oppia taikka ihanteita. Ei kymmentä käskyä edustamaan taikka pakottamaan ihmisiä toimimaan joidenkin periaatteiden mukaisesti joidenka katsotaan edustavan absoluuttista inhimillisyyttä.
Meidän kuvamme siitä mikä on inhimillistä voidaan tulevaisuudessa nähdä yhtä barbaarimaiseksi kuin ne ajatukset joidenka me katsomme tässä ja nyt olevan sellaisia.
Utopiat, ideologiset asetelmat, yhteiskunnalliset rakenteet, aatteet ja asetelmat joidenka me katsomme olevan oikeutettuja ovat oikeutettuja vain koska me katsomme niitä omasta perspektiivistämme.
Me oikeutamme itsemme itsellemme.
Mitkään tälläisistä uusista kymmenestä käskystä, kiveen hakatut velvoitteet toimia jollakintavalla, eivät koskaan tule antamaan lopullista kuvaa mistään sillä ne edustavat ainoastaan aikaansa.
Niinpä ajatukset jotka tässä ja nyt asetetaan muiden yläpuolelle, vaikka ne tässä ja nyt nähtäisiinkin oikeutetuksi, tulevat jossakinvaiheessa olemaan painolastina jotka aivan samalla lailla ovat haitallisia positiiviselle yhteiskunnalliselle kehitykselle.
Mitä sitten tulee kommentteihisi ateismista.
>>...ja ateismi ei sellaisenaan voi tarjota siihen mitään.> Koska kuitenkin ateismi on osittain saanut myös ajatusliikkeen statuksen, niin arvokeskustelu voisi olla myös heidän keskuudessaan paikallaan. > Jos jaetaan ihmiset maailmankatsomuksensa perusteella tosi karkeasti uskiksiin ja ateisteihin, niin näen ateisteissa enemmän toivoa, koska monesti he ovat joutuneet itse ajattelemaan tiensä ateismiin.> Samalla monia ateisteja on ajanut päätelmiinsä myös ahdistuksen tunne uskontojen mielipuolisista piirteistä. Sillä seurauksella, että ateisti hylkää ajatuksen kaikesta henkisyydestä, koska hän liittää sen mielessään heti ahdistaviin uskontoihin. Ehkä tämä asia estää monia ateisteja todella lähtemästä sisäiselle matkalle. >Kuitenkin joku nimi tai liike pitäisi saada noiden ihanteiden taakse. Ateismi tai kristinusko se ei voi olla.
kirjoitus! Sitä oli ilo lukea. Kiitos.
Olen samaa mieltä että pohjimmiltaan tämä on turha aihe. Myös nimen antaminen tälle johtaa umppikujaan, koska silloin tulee taas luotua jotain, joka auttamatta jää joskus vanhaksi.
Sen takia tuossa opissa pitäisi olla käsky kirjoittaa se aina uudelleen :) Voisi raamattukin olla vähän erinäköinen uudelleen, jos se editoitaisiin 50 vuoden välein uusiksi.
"Henkisyys" on huono sana, mutta ihan oikeasti minulta loppuu sanat kesken. Meidän kielestä (ja varmaan monen muunkin kielestä) puuttuu kertakaikkiaan täsmälliset käsitteet, kun alamme puhumaan tietoisuuden käsitteettömästä osasta. Taipaapi olla paradoxi, johon ei oikein ole lääkettä.
vielä kerran kiitos ajatuksistasi.