CITALOPRAM 40MG

kait, kun tuolla kysyt, normaaliannos on 2 - 4 mg ilman viinaa, todennäköisesti viina ei tee mitään tai sammut, fiiliksiä et saa. Voi tuollaisilla annoksilla, jos on aitoa tavaraa aiheuttaa vai unihäiriöitä pitkään käytettynä.

Onnea kokeiluille, tuommoista annosta aitona ei yhdessä pillerissä saa missään maassa.

Sitalopraamia otetaan kerta-annoksena suun kautta, joko aamulla tai illalla. Tabletit on otettava nesteen kera, ruoan kanssa tai ilman.



Antidepressiivinen vaikutus alkaa aikaisintaan kahden viikon kuluttua hoidon aloittamisesta. Hoitoa tulee jatkaa, kunnes potilas on pysynyt oireettomana 4-6 kuukauden ajan. Sitalopraamihoito on lopetettava vähitellen. Suositus on, että annosta pienennetään vähitellen 1-2 viikon kuluessa.



Aikuiset



Suositeltava aloitusannos on 20 mg/vrk. Vuorokausiannosta voidaan tarvittaessa suurentaa 40 mg:aan potilaan yksilöllisen vasteen mukaan. Enimmäisannos on 60 mg/vrk.



Iäkkäät potilaat (yli 65-vuotiaat)



Iäkkäiden potilaiden annoksen tulee olla puolet suositusannoksesta, esim. 10-20 mg/vrk. Annosta voidaan suurentaa potilaan yksiköllisen vasteen mukaan.



Lapset ja alle 18-vuotiaat nuoret



Ei suositella, koska valmisteen turvallisuutta ja tehokkuutta ei ole varmistettu tässä potilasryhmässä.



Heikentynyt munuaistoiminta



Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen, jos potilaalla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (kreatiniinipuhdistuma alle 20 ml/min) sairastavien potilaiden hoidosta ei ole tietoa.



Heikentynyt maksan toiminta



Maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden aloitusannos on 10 mg/vrk. Annoksen tulee olla alle 30 mg/vrk. Näitä potilaita tulee seurata kliinisesti.


Vasta-aiheet:

Yliherkkyys sitalopraamille tai jollekin apuaineista.



Sitalopraamia ei tule antaa potilaille, jotka saavat monoamiinioksidaasin (MAO) -estäjiä, mukaan lukien yli 10 mg:n selegiliinin vuorokausiannokset. Sitalopraamia ei tule antaa, ennen kuin irreversiibelin MAO-estäjän käytön lopettamisesta on kulunut kaksi viikkoa tai ennen kuin reversiibelin MAO-estäjän käytön lopettamisesta on kulunut tuotetiedoissa ilmoitettu aika. MAO-estäjähoitoa ei tule aloittaa, ennen kuin sitalopraamihoidon lopettamisesta on kulunut viikko.



Vakavia, joskus jopa hengenvaarallisia reaktioita on ilmoitettu esiintyneen potilailla, jotka saavat yhdistelmähoitona SSRI-valmistetta ja monoamiinioksidaasin (MAO) -estäjää, kuten selektiivistä MAO-estäjä selegiliiniä, ja reversiibeliä MAO-estäjä moklobemidia, sekä potilailla, jotka ovat vasta lopettaneet SSRI-hoidon ja aloittaneet MAO-estäjähoidon.



Joissakin tapauksissa on havaittu merkkejä serotoniinioireyhtymästä. Sitalopraamin ja MAO-estäjän yhteisvaikutusten oireita ovat mm.: kuume; jäykkyys; myoklonus; autonomisen hermoston epästabiilius, johon saattaa liittyä nopeita vitaalitoimintojen muutoksia; mielialan vaihtelut, mukaan lukien sekavuus, ärtyneisyys ja voimakas agitaatio, joka johtaa sekavuustilaan ja koomaan.


Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet:

Koska potilaan tila ei välttämättä kohene ensimmäisten tai niitä seuraavienkaan hoitoviikkojen kuluessa, häntä tulee seurata huolellisesti tämän jakson ajan. Itsemurhayrityksen mahdollisuus kuuluu masennukseen ja se saattaa säilyä, kunnes merkitsevä hoitovaikutus saavutetaan. Kaikista SSRI-valmisteista saatu kliininen kokemus on osoittanut yleisesti, että itsemurhariski saattaa suurentua paranemisen alkuvaiheessa. Sitalopraamitabletteja tulee määrätä pienin mahdollinen määrä yliannostusriskin pienentämiseksi. Sitalopraamia ei tule käyttää samanaikaisesti serotonergisesti vaikuttavien lääkevalmisteiden, kuten sumatriptaanin tai muiden triptaanien, tramadolin, oksitriptaanin ja tryptofaanin kanssa.



Diabeetikoilla SSRI-hoito saattaa aiheuttaa hoitotasapainon muutoksia. Insuliinin ja/tai suun kautta otettavan diabeteslääkkeen annosta on tarvittaessa muutettava.



Sitalopraamihoito on lopetettava, jos potilaalla ilmenee epileptisiä kouristuksia. Sitalopraamia ei tule antaa potilaille, joiden epilepsia ei ole hallinnassa, ja potilaita, joiden epilepsia on hallinnassa, tulee seurata huolellisesti. Sitalopraamihoito tulee lopettaa, mikäli kohtauksia alkaa esiintyä useammin.



Sitalopraamin ja sähkösokkihoidon samanaikaisesta antamisesta on vain vähän kliinistä kokemusta, joten varovaisuutta tulee noudattaa.



Sitalopraamia tulee antaa varoen potilaille, joilla on aiemmin ollut maniaa/hypomaniaa. Sitalopraamihoito on lopetettava, jos potilas siirtyy maaniseen vaiheeseen.
SSRI-valmisteiden käytön yhteydessä on ilmoitettu esiintyneen vuotoajan pitenemistä ja/tai poikkeavaa vuotoa, kuten mustelmia, gynekologisia verenvuotoja, maha-suolikanavan verenvuotoa ja muita ihon ja limakalvon verenvuotoja (ks. kohta Haittavaikutukset). Varovaisuutta tulee noudattaa hoidettaessa SSRI-valmisteita käyttäviä potilaita, jotka saavat samanaikaisesti sellaisia vaikuttavia aineita, joiden tiedetään vaikuttavan trombosyyttien toimintaan, tai muita vaikuttavia aineita, jotka saattavat lisätä verenvuotoriskiä, sekä hoidettaessa potilaita, joilla on aiemmin ollut verenvuotohäiriö (ks. kohta Yhteisvaikutukset).



SSRI-valmisteita käyttävillä potilailla on harvinaisissa tapauksissa ilmoitettu esiintyneen serotoniinioireyhtymää. Tämän tilan kehittymisen merkkinä voi olla eri oireiden yhdistelmä, johon kuuluu esim. agitaatio, vapina, myoklonus ja kuume. Sitalopraamihoito tulee keskeyttää ja oireenmukainen hoito aloittaa välittömästi.



Psykoosioireet saattavat lisääntyä hoidon aikana psykoosipotilailla, joilla esiintyy masennustiloja.



Sitalopraamin antoa lapsille ja alle 18-vuotiaille nuorille ei suositella, sillä turvallisuutta ja tehokkuutta ei ole varmistettu tässä potilasryhmässä.



Sitalopraamin antoa potilaille, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma alle 20 ml/min), ei suositella, sillä käytöstä näillä potilailla ei ole tietoa (ks. kohta Annostus ja antotapa).



Maksan vajaatoiminnan yhteydessä suositellaan annoksen pienentämistä (ks. kohta Annostus ja antotapa), ja maksan toimintaa on seurattava huolellisesti.
Harvinaisissa tapauksissa, lähinnä iäkkäillä potilailla, on ilmoitettu esiintyneen hyponatremiaa ja antidiureettisen hormonin epäasianmukaisen erityksen oireyhtymää (SIADH), jotka korjautuvat yleensä hoidon lopettamisen jälkeen.
Haittavaikutuksia saattaa esiintyä useammin, jos sitalopraamia annetaan samanaikaisesti mäkikuismaa (Hypericum perforatum) sisältävien rohdosvalmisteiden kanssa. Tämän vuoksi sitalopraamia ja mäkikuismavalmisteita ei tule antaa samanaikaisesti (ks. Yhteisvaikutukset).



Hoidon alkuvaiheessa saattaa ilmetä unettomuutta ja agitaatiota. Annoksen titrauksesta saattaa olla apua.



Sellaisiin tekijöihin tulee kiinnittää huomiota, jotka saattavat vaikuttaa sitalopraamin vähämerkityksisen metaboliitin (didemetyylisitalopraamin) jakautumiseen, sillä tämän metaboliitin suurentuneet pitoisuudet saattavat teoriassa pidentää QTc-väliä riskiryhmään kuuluvilla yksilöillä. Kliinisesti merkitseviä muutoksia ei kuitenkaan havaittu kliinisissä tutkimuksissa, joissa seurattiin 2500 potilaan EKG:tä, mukaan lukien 277 potilasta, joilla oli ennestään sydänsairaus.


Yhteisvaikutukset:

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset



Sitalopraamin ja MAO-estäjien samanaikainen käyttö saattaa aiheuttaa vaikeita haittavaikutuksia, mm. serotoniinioireyhtymää (ks. kohta Vasta-aiheet).



Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) saattavat lisätä sumatriptaanin serotonergistä vaikutusta. Sitalopraamin ja 5-HT-agonistien, kuten sumatriptaanin ja muiden triptaanien, samanaikaista käyttöä ei suositella, ennen kuin tietoa on saatavilla enemmän (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).



Varovaisuutta tulee noudattaa, jos potilas saa samanaikaisesti antikoagulantteja; trombosyyttien toimintaan vaikuttavia lääkkeitä, joita ovat mm. steroideihin kuulumattomat tulehduskipulääkkeet (NSAID), asetyylisalisyylihappo, dipyridamoli ja tiklopidiini tai muita lääkkeitä (esim. atyyppiset psykoosilääkkeet, fenotiatsiinit, trisykliset masennuslääkkeet), jotka saattavat suurentaa verenvuotoriskiä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).



Sitalopraamin käytöstä saatu kokemus ei ole osoittanut kliinisesti merkittäviä yhteisvaikutuksia neuroleptien kanssa. Muiden SSRI-valmisteiden tapaan farmakodynaamisten yhteisvaikutusten mahdollisuutta ei kuitenkaan voida sulkea pois.



Haittavaikutuksia saattaa esiintyä useammin, jos sitalopraamia annetaan samanaikaisesti mäkikuismaa (Hypericum perforatum) sisältävien rohdosvalmisteiden kanssa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).



Sitalopraamilla ja alkoholilla ei ole osoitettu olevan farmakodynaamisia tai farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia. Sitalopraamin ja alkoholin samanaikainen käyttö ei kuitenkaan ole suositeltavaa.