Viime aikoina yhä useammat sotahistorioitsijat ovat tulleet siihen tulokseen, että länsiliittoutuneiden täysin vastaansanomaton ilmaherruus lännessä johti välillisesti Saksan suurtappioon Minskin taistelussa (ns. Operaatio Bagration). Koska ainoa mahdollisuus estää maihinnousun onnistuminen lännessä oli Lufwaffen voimakkaampi hävittäjälentokonemäärä siellä, vähensi Saksan sodanjohto kohtalokkoolla tavalla ilmasuojaa eteenkin Valko-Venäjällä.
Tällä laajalla rintamaosuudella oli 22.6.44 hyökkäyksen alkaessa toimintavalviima VAIN 40 HÄVITTÄJÄLENTOKONETTA YLI 6000 NEUVOSTOLIITTOLAISTA KONETTA VASTASSA!!!
Uskomaton juttu kun ajattelee että Suomella oli Kannaksella samaan aikaan yksinään yhtä paljon ja osasto Kuhlmeynin mukaan tulon jälkeen lähes kaksinkertainen määrä hävittäjiä.
TAISTELUT VOITTI SE JOLLA OLI ILMAHERRUUS. LÄNSI RATKAISI II MAAILMANSODAN.
Tällä laajalla rintamaosuudella oli 22.6.44 hyökkäyksen alkaessa toimintavalviima VAIN 40 HÄVITTÄJÄLENTOKONETTA YLI 6000 NEUVOSTOLIITTOLAISTA KONETTA VASTASSA!!!
Uskomaton juttu kun ajattelee että Suomella oli Kannaksella samaan aikaan yksinään yhtä paljon ja osasto Kuhlmeynin mukaan tulon jälkeen lähes kaksinkertainen määrä hävittäjiä.
TAISTELUT VOITTI SE JOLLA OLI ILMAHERRUUS. LÄNSI RATKAISI II MAAILMANSODAN.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ellen aivan väärin muista niin myöhemmässä vaiheessa Lufwaffella oli n. 200 hävittäjää ja hävittäjäpommittajaa. Mutta niistä varsinaisessa hävittäjätoiminnassa oli vain puolet ja lisäksi - kuten yleensäkin - n. 1/3 koneista oli huollossa.
Ts. alussa n. 40 hävittäjää ja myöhemminkään ei milloinkaan enempää kuin 70-80 konetta torjumassa n. 6000 venäläiskonetta.
Saksa tosiaan hävisi lopullisesti pelin idässäkin kun sen oli siirrettävä 3/4 hävittäjäkoneista länteen ja Italiaan.
Kuulostaa noin hetimiten uskomattomalta.
Toki -44 Saksalla oli vaikeuksia saada pidettyä ilmassa tarpeeksi hävittäjiä.
Toisaalta mm. Hollannin meripatojen jälkeen paljastui 3000 Lännen alasammuttua lentäväälinnoitusta.
En oikein usko tuohon suhteeseen, edes -44 tilanteessa.
Mutta muistan Suomen sodanjohdon hermostuneen tiedosta, että Suomi-NL koneissa tullaan lähelle 1:20.
Onneksi Saksasta tullet n. 100 Mersua hoitivat homman hyvinkin paljon paremmalla suhteella.
Luftwaffen hävittäjäkoneitten määrä ei missään vaiheessa wwII:n aikana noussut Puolan ja Ranskan sotaretkien määrää korkeammaksi. Taistelu Britanniasta oli paha takaisku, josta Luftwaffe ei - yllättävää kyllä - toipunut määrällisesti. Lukaiskaapa Gallandin muistelmat uudestaan. Sakujen höökiessä kohti Moskovaa v. 1941 niillä oli saman verran koneita kuin Ranskaa vastaan hyökätessään. Kun sodassa alkoi tulla selkään joutuivat sakut jakamaan koneensa monelle rintamalle.
Saksalla oli koko itärintamalla Norjasta Bulgariaan kesäkuussa 1944 kaikkiaan 2445 erilaista lentokonettta. Niistä oli päivähävittäjiä vain 781, joista päivittäin lentokunnossa noin 500. NL:n ilmavoimat käsittivät samaan aikaan noin 10 000 lentokonetta.
Valko-Venäjälla Bagrationin operaatioalueella oli Saksalla noin 250-300 hävittäjää,joista päivittäin lentokunnaossa noin 200. NL:lla oli samaan aikan operaatiota tukemassa 4000 ( erään tiedon mukaan jopa 6000) konetta.
Saksan tappio oli etukäteen selvä.Koska maihinnousu lännessä onnistui, oli Saksan lopullinen tappio vain ajan kysymys.
Silti sakslaisten joukkojen pääosa taisteli sitkeästi ja urhoollisesti loppuun asti. Kyse oli nyt aina enemmän kotimaan puolustuksesta, ei enää natsien valloituksista.
Todellisuudessa oikea luku kesäkuun 26. päivänä 1944 oli vain 2110, joista toimintavalmiina oli n. 1500 loput enemmän tai vähemmän korjauksessa ja huollossa.
Näistä 2110 koneesta vain n. 720 oli joko Me-109, Me-110 tai Fw-190 hävittäjää/hävittäjäpommittajaa. Fw-190 koneet olivat etupäässä maataistelukoneita (saksalainen vastine venäläisten IL-2:lle). Varsinaiseen hävittäjätoimintaan oli varattu vain runsaat 300 konetta, joista toimintavalmiina ehkä 70% ja painopiste Ukrainassa. Lisäksi mm. Pohjois-Norjaan sijoitetut koneet on laskettu mukaan itärintaman kiintiöön.
Bagration alussa Valko-Venäjällä oli hävittäjiä käytössä seuraavasti:
Fliegerführer Nr. 1 [Minsk]:
Tac-Reconnaissance: 12./NAGr. 12 Mogilev 12 Bf 109
Tac-Reconnaissance: 2./NAGr. 5 Budsslav 12 Bf 109
Tac-Reconnaissance: 4./NAGr. 31 Budsslav 12 FW 189
Night Ground-Attack: Stab/NSGr. 2 Lida-Grodna 2 Ju 87: Ar 66
Night Ground-Attack: 1./NSGr. 2 Bobruisk 14 Ju 87
Night Ground-Attack: 3./NSGr. 2 Lida-Grodno 21 Ju 87
Night Ground-Attack: 4./NSGr. 2 Mogilev 17 Ju 87: Ar 66
Night Ground-Attack: 1./Ostl. St. [Russ.] Lida-Grodno 9 Go 145: Ar 66: Polikarpov U-2
Night Ground-Attack: 1.u. 2./NSGr. 1 Kovno - Re-equipping
Night Ground-Attack: Stab I./Eins.Gr.Fl.Sch.Div. Borisov / Various
Night Ground-Attack: 2. u. 3./Eins.Gr.Fl.Sch.Div. Borisov 42 Various
Night Ground-Attack: 1./Eins.Gr.Fl.Sch.Div. Dubinskaya / Various
Jagdabschnittführer Nr. 6 [Priluki]:
Day-Fighter: Stab/JG 51 Orscha 5 Bf 109:FW 190
Day-Fighter: Stabsstaffel/JG 51 Orscha 12 Bf 109:FW 190
Day-Fighter: I./JG 51 Orscha 35 Bf 109
Day-Fighter: III./JG 51 Bobruisk 31 Bf 109
Day-Fighter: IV./JG 51 Mogilev - Bf 109
Laskekaa konemäärät ja huomioikaa että noin kolmannes ei ollut toimintavalmiina.