Mitä paavi tarkoittaa kun hän etsii Jumalan kasvoja?
Tarkoittako hän että Jumala on ihmisen? näköinen persoona/henkilö?
"Kasvojen teema kulkee punaisena lankana läpi koko teoksen. Ratzinger etsii "Herran kasvoja". Kyse ei ole enemmästä eikä vähemmästä kuin Jumalan todellisuudesta, Jumalan persoonasta."
Tämän tärkeän kysymyksen seriffi koki aiheelliseksi poistaa eilen? Mikisi? sehän on aivan olennainen osa katolilaisuutta ja kristinuskoa, persoonallinen jumalkäsite, toisin kuin buddhalaisuuden abstrakti jumaluus.
Oliko lause, kun paavi katsoo peiliin hän näkee jumalan, liikaa? Paavihan edustaa jumalaa maanpäällä eikö hänessä ole mitään jumalallista jos jumala kerran on persoona jota paavi edustaa?
http://www.hs.fi/artikkeli/Jumala kasvoista kasvoihin/1135245086262
Onko jumala pesoonallinen olento kristinuskossa/katolilaisuudessa?
Vai onko ´persoonallinen jumala´ jotain sellaista mihin ihminen ei voi/halua/osaa/kykene vastaamaan? Eli hänestä ei myöskään silloin ole sopivaa puhua. Vai miksi tätä aihetta ei saa käsitellä?
Onko niin että jumala on personallinen jotain sellaista mikä on olemassa mutta ei ihmisen käsityskyvyllä, niinkuin kirkko usein toteaa ole käsitettävissä?
Sitä vaan että jos jumalaa ei voi käsittää niin miksi hänellä kuitenkin on "kasvot"? Miten kristityt sen tietää jos eivät pysty tietämään mitään muutakaan?
Tarkoittako hän että Jumala on ihmisen? näköinen persoona/henkilö?
"Kasvojen teema kulkee punaisena lankana läpi koko teoksen. Ratzinger etsii "Herran kasvoja". Kyse ei ole enemmästä eikä vähemmästä kuin Jumalan todellisuudesta, Jumalan persoonasta."
Tämän tärkeän kysymyksen seriffi koki aiheelliseksi poistaa eilen? Mikisi? sehän on aivan olennainen osa katolilaisuutta ja kristinuskoa, persoonallinen jumalkäsite, toisin kuin buddhalaisuuden abstrakti jumaluus.
Oliko lause, kun paavi katsoo peiliin hän näkee jumalan, liikaa? Paavihan edustaa jumalaa maanpäällä eikö hänessä ole mitään jumalallista jos jumala kerran on persoona jota paavi edustaa?
http://www.hs.fi/artikkeli/Jumala kasvoista kasvoihin/1135245086262
Onko jumala pesoonallinen olento kristinuskossa/katolilaisuudessa?
Vai onko ´persoonallinen jumala´ jotain sellaista mihin ihminen ei voi/halua/osaa/kykene vastaamaan? Eli hänestä ei myöskään silloin ole sopivaa puhua. Vai miksi tätä aihetta ei saa käsitellä?
Onko niin että jumala on personallinen jotain sellaista mikä on olemassa mutta ei ihmisen käsityskyvyllä, niinkuin kirkko usein toteaa ole käsitettävissä?
Sitä vaan että jos jumalaa ei voi käsittää niin miksi hänellä kuitenkin on "kasvot"? Miten kristityt sen tietää jos eivät pysty tietämään mitään muutakaan?
Vastaukset 18
Vanhimmat
RE:"Jumalan kasvot"
no religion 11.4.2009 klo 13.07
Kasvot (Aapeli Saarisalo)
Hepreassa ja kreikassa ei ole sanaa, joka täydelleen vastaisi sanaa "henkilö". Sen sijaan heprea usein tässä merkityksessä käyttää k.-sanaa.
1. Ihmisen k. ovat sielun kuvastin, «Sananl. 15:13»; «Hes. 7:18»; «Joel 2:6»; «Jes. 45:16». Voitonriemusta loistivat Stefanuksen k. aivan kuin enkelten k., «Ap. t. 6:15». Mooses puhutteli Jumalaa k:oista k:oihin, «2. Moos. 33:11»; «5. Moos. 5:4», ja Jumalan kirkkaus heijastui hänen k:oistaan, «2. Moos. 34:29». Kirkastusvuorella loistivat Jeesuksen k. niinkuin aurinko, «Matt. 17:2», ja korotetun Kristuksen k:oilta loistaa Jumalan täysi kirkkaus. «2. Kor. 4:6». K. peitettiin kunnioituksesta, «2. Moos. 3:6»; «1. Kun. 19:13»; k:ojen poispäin kääntäminen merkitsi halveksumista, «2. Aik. 29:6»; «Hes. 14:6».
2. Jumalan kasvoista puhuu Raamattu tarkoittaen Jumalan läsnäoloa, «Ps. 139:7», mikä velvoittaa rukoukseen, «Ps. 27:8»; «Ps. 100:2». Taivaassa saamme katsella välittömästi Jumalan k:oja, «Matt. 18:10»; «1. Kor. 13:12». Sen, että Jumala peittää k:nsa, so. ei anna armoaan, olemme synneillämme aiheuttaneet, «5. Moos. 31:17»; «Job 13:24»; «Ps. 22:25»; «Ps. 69:18»; «Jes. 59:2». Kun kadumme syntejämme ja saamme kokea anteeksiantamuksen, tulevat virvoituksen ajat Herran k:oista, «Ap. t. 3:20». Uskovalle ovat Jumalan k. lohdutuksen ja ilon lähde, «Ps. 21:7»; «Ps. 17:15»; «Job 33:26». Armollisen Jumalan k. ovat kuin aurinko, jonka valossa hänen kansansa vaeltaa, «Ps. 89:16».
-"Jumalan kasvot" tarkoittaa siis enenkaikkea Jumalan läsnäoloa.
Tämän tyyppisisää kysymyksissä on aina yksi onglema: tuntuu, että pitäisi alkaa selittää kristinuskon perusteita alusta pitäen. Aina ei jaksa, vaikka ehkä pitäisi...
Kysymykseen on kuitenkin tullut jo yksi hyvä vastaus, joten tyydyn kertomaan oman näkemykseni.
Kristinuskon Jumala on persoonallinen Jumala. Haluan nähdä hänen kasvonsa, mutta ei ole ikinä tullut mieleen, että millainen nenä, silmät tai suu Jumalalla mahtaa olla. Hänen kasvojensa näkemisessä millään tuollaisella ei ole merkitystä.
Persoonallinen Jumala saattaa "näyttää" joltain ihan muulta kuin mitä nyt pystymme edes kuvittelemaan. Siksi en edes kuvittele Jumalan kasvoja ihmiskasvoina. Jumalan kasvojen tunteminen on Jumalan tuntemista, mutta siinä ei inhimillisellä kasvojen piirteilla ole mitään merkitystä.
Kukaan ei näe Jumalaa katsoessaan peiliin, mutta näkee kyllä Jumalan luoman olennon, jossa on jumaluutta.
onko hänen kasvoilleen tapahtunut jotain outoa hänen noustessaan ylös taivaaseen?
Entä Maria, joka myös otettiin ruumiillisesti taivaaseen, mitenkähän hänen kasvojensa laita on?
Jaa että onko Jeesuksen kasvoille tapahtunut jotain hänen noustessaan taivaaseen? Sanoisin, että kuka tietää - ja mitä väliä sillä on?
Mutta ennen muuta on muistettava, että Jeesus oli olemassa jo ennen kuin hän syntyi ihmiseksi. Eikä meillä ole mitään tietoa siitä, miltä Jeesus "näytti" ennen ihmiseksi syntymistään. Ei siis ole mitään viitettä siitä, että Jeesus olisi ennen tai jälkeen maallisen vaelluksensa näyttänyt samalta kuin ihmiseksi syntyessään. Tai että olisi näyttänyt joltain muulta.
Marian "ulkonäöstä" tällä hetkellä ei ole tietoa. Se on myös täysin merkityksetön asia. Ihminen voi vapaasti ajatella Mariaa sellaisena kuin hän on maalauksissa ja veistoksissa. Jos se auttaa lähestymään rukouksessa Mariaa, niin hyvä niin.
>>Oliko lause, kun paavi katsoo peiliin hän näkee jumalan, liikaa? Paavihan edustaa jumalaa maanpäällä eikö hänessä ole mitään jumalallista jos jumala kerran on persoona jota paavi edustaa?
"Oliko lause, kun paavi katsoo peiliin hän näkee jumalan, liikaa? "
Kyllä oli ja perusteeni kirjoituksen poistoon.
ole persoonallinen jumala? Vai tarkoittaako jumala vain ´läsnäoloa´kokemusta?
Miten silloin kun paavi antaa ex cathedra lausuntoja ja on pyhän hengen suojelema eikö hän silloinkaan jos katsoo peiliin näe jumalaa?
Itse sanoisin että elämä sinällään on ´jumalallista´
kaikessa muodossaan joten kun itse katson peiliin näen ´jumalan´/näen elämän.
Mitä persoonallisella jumalalla tarkoitetaan katolisen opin mukaan,jos hän ei olekaan ihmisen näköinen niinkuin Jeesus ym.
Jos paavi katsoo peiliin hän ei näe jumalaa, annat ymmärtää, mutta miksi ei näe, jos ja kun hänellä on jumalan valta ja erehtymätön oikeus(viittaan ex cathedra tilanteita)?
Eikö paavissa ole mitään jumalallista? olen jotenkin ymmärtänyt tähän asti että katolisten mielestä olisi.
No vastaan itse senverran että kun Raamatun mukaan Mooses on puhunut kavoista kasvoihin jumalan kanssa ja Jeesuskin on jumala niin eikö jumalalla ole silloin kasvoja? Niitä kasvoja joita Paavi etsii? Kaktolisen kirkon jumala on persoonallinen ja ihmisenhahmoinen?
http://www.helsinginhiippakunta.evl.fi/piispa/puheenvuoroja/puheenvuorot_2007/?x31659=31329
Olisi ystävällistä antaa vähän lisävalaistusta tähän persoonalliseen jumalkäsitykseen, johon olette varmasti paremmin perehyneitä.
Kun taas ykseyden oivaltamiseen ja sen kokemiseen ei tarvitse uskontoa eikä muitakaan oppeja.
Jos ja kun paavissa ei ilmeisesti ole mitään jumalallista niin ainakin Jeesus oli ihmisennäköinen jumala. Sitä ei kai katolinen kiellä? Ja katsoessan peiliin hän näki jumalan.
Jumalalla on ihmiskasvot. Hän on ottanut ne itselleen.
Jeesus sanoo "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän".
Sillä aikaa kun Ratzinger joukkoineen etsii jumalan kasvoja ilman että pystyy ilmaisemaan mitä etsii tavallinen matti meikäläinen voi kunnioitaa ja arvostaa elämää ilman mitään oppia suoraan ja avoimesti.Vaikka peiliin katsomalla. Elämä on avoin ja elävä mysteeri.Se riittää. Vähän jäi ihmetyttämään tuo ettei katolinen osaa tai halua sanoa jumalasta mitään jos kysymys on esitetty totutusta poikkeavasti.On kaiketi turvallisempaa harjoittaa rituaalinomaista kielenkäyttöä. Mutta siksihän te olettekin katolisia. Hyvää jatkoa.
"Vähän jäi ihmetyttämään tuo ettei katolinen osaa tai halua sanoa jumalasta mitään jos kysymys on esitetty totutusta poikkeavasti." Älä nyt imartele itseäsi. Sinun kysymykesi ei ollut esitetty tavallisesta poikkeavalla tavalla. Kysyit vain jotain epäolennaista ja sinulle vastattiin ilman rituaalipuhetta, että sitä ei tiedetä, miltä Jumala, Jeeus tai Maria "näyttää" peilistä katsottuna - ja että sillä ei ole merkitystä, kun etsitään Jumalan kasvoja. Kyse kun on muusta kuin peilikuvasta tai inhimillisessä mielessä ulkonäöstä. Sitä paitsi nämä ovat yleiskristillisiä asioita: kaikki kristityt etsivät tavalla tai toisella Jumalan kasvoja, mutta he eivät ole kiinnostuneita Jumalan nenän muodosta tai huulten mallista.
persoonallista jumalaa. Tai ainakin Ratzinger etsii. Eikö niin? Matti Meikäläinen voi sillä aikaa toteuttaa uskonnon hyveitä ilman että etsii mitään. Elämää voi kunnioittaa ja arvostaa sellaisenaan ilman uskontoa. Tarkoitan vain että ei tarvitse etsiä tai löytää mitään. Elämä on mitä on, se on mysteeri itsessään. Ihan pelkkää ajanhukkaa on etsiä henkiolennon kasvoja ja voivotella miten kurjaa elämä on. Sano nyt vielä miksi sinä etsit jumalan kasvoja?
Minä en kyllä voivettoel elämän kurjuutta Jumalan kasvoja etisessäni tai muutenkaan. Elämä on minulle lahja Jumalalta, suuri ja ihmeellinen lahja. Etsin Jumalan kasvoja, koska en halua sulkea silmiäni siltä todellisuuden osalta, jota tiede ei pysty selvittämään. En halua olla kapeakatseinen ja rajoittunut - siksi etsin Jumalan kasvoja. Etsin Jumalan kasvoja siksi, että haluan oppia elämästä enemmän, haluan tuntea suurimman mahdolisen voiman, sen mikä on kaiken takana. Ehkä etsin Jumalan kasvoja myös siksi, että olen utelias ja opinhaluinen.
jokainen kai haluaisi tietää vastauksen elämän arvoitukseen, siihen miten elämä on mahdollista. Uskonnoilla on sitten omat sääntönsä miten ja mitä etsitään. Jotkut taas haluavat edetä omin neuvoin ilman sääntöjä. Tämä kaikki on ok. Elää ja antaa muiden elää. Miten elämän arvoitus ratkeaa jumalan kasvojen kautta jää minulle arvoitukseksi. Muiden tapa etsiä on kai katolisista yhtä arvokasta ja kunnioitettavaa?
Etsintä on positiivista sinänsä. Meillä on varmaankin erilaiset näkemykset siitä, mistä _kannattaisi_ etsiä, mutta arvostan joka tapauksessa elämän perimmäisten kysymysten pohdintaa ja arvoperusteiden etsintää.
Katoliset uskovat Isa jumalaan ja sakramentteihin. Pidän hupaisana sitä että viini muuttuisi kellon kilahduksella vereksi. Mailmaan miljoonille katolisille se taas ei tuota mitään ongelmia. Jos ja kun ihmisillä on ihmisen näköinen jumala on eläimillä varmaan jumalana oman lajinsa edustaja. Epäilen kuitenkin etteivät eläimet tarvitse jumalia toteuttakseen itseään. Eikä kissan maitolautanen muutu vereksi vaikka kollit kuinka maukuisivat kuutamolla. Ollan yhtämieltä kaiketi vain siitä että elämä on mielenkiintoinen mysteeri. Ja ihmisten uskomukset vielä suurempia mysteerejä jotka usein toimivat heitä itseään vastaan. Kaikkea hyvää ja onneakin uskonnolliselle tiellesi.
Puhe Jumalan kasvoista on vertauskuvallista ilmaisua. Uskova etsii Kristuksen kasvoja, eli Kristuksen hengellistä kohtaamista. Kristuksen kasvot edustavat kristitylle Jumalan kasvoja. Jumalan kasvoja ei etsitä siksi, että kiinnitettäisiin hänen huomionsa ihmiseen, vaan jotta ihminen itse "näkisi" Jumalan hälyäänien, näköharhojen ja muun keskeltä. Jumala kyllä katsoo meitä riippumatta siitä mitä itse teemme. Tällaista tämä kristinusko on. Suurin osa uskonnollisista ilmaisuista on vertauskuvia. Täytyyhän sitä olla jokin keino sanallisesti ilmaista uskon asioita.
Jumala katsoo meitä" siis abstraktioko? Jospa asiat olisvatkin edes näin hyvin, vaan eivät ole. Kyllä katolinen kirkko uskoo nimenomaan persoonalliseen Isä Jumalaan joka huolehtii lapsistaan. Koko katolisen maailmankuva on typistynyt ihmisen moraalinvartijaksi, missä katoliset vahtivat toistensa tekemisiä. Oli väärä foorumi kysyä mitään. Olen sen ennenkin huomannut ettei katolisia jaksa maailman asiat kiinnostaa eikä näkemykset uskonnostakaan ole kuin aivan pintapuolisia. Vaikka tuo avioliiton sakramentti. Järjetön asia miettiä kun maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita. Ulkokultaista tekopyhää hurskastelua. Laajempi asioiden ymmärrys puuttuu. Jos kuuluu kirkkoon pitää noudattaa sakramentteja ja muita kirkon oppeja jotka taas ovat täysin järjettömiä. Katolinen kirkko on julma kirkko joka harjoittaa opeillaan kiusaamista ja julmuutta. Mutta siihen ei ole mikään pakko kuulua. Joku armokin on lähinnä ´flow´ n kokemista ei siihen mitään uskontoa tarvita. Ainostaan paronilla on jonkun verran järkeä päässä ja muutama hyvä ajatuskin. Muut ovat uskonnon tylsistämiä. Hyvää jatkoa ja pärjäämistä ehkä se ei onnistu ilman uskonnon tukea.