vaikka bussi pääsisin toisen kautta ,mutta muiden mielestä bussilla meno on tuhlausta
pelottaa ja panikoin jo valmiiksi
olen toisten mielestä tyhmä ja mielenvikainen kun pelkään jä jännitän sillan ylitystä.Koko reissu on tän asian suhteen pilalla jo etukäteen ,vaikka luvassa on kivaa.
Miksi mulle aina käy näin?En ole tottunut kävelemään oudossa kaupungissa ja oudoissa paikoissa siltojen yli.koko matkan fiilis on ihan pilalla.
pelottaa ja panikoin jo valmiiksi
olen toisten mielestä tyhmä ja mielenvikainen kun pelkään jä jännitän sillan ylitystä.Koko reissu on tän asian suhteen pilalla jo etukäteen ,vaikka luvassa on kivaa.
Miksi mulle aina käy näin?En ole tottunut kävelemään oudossa kaupungissa ja oudoissa paikoissa siltojen yli.koko matkan fiilis on ihan pilalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nappaa rauhoittava ja käy terapiassa...
Minulla on lapsi, nyt jo aikuinen 30:nen. Hänellä oli hirvittäviä pelkoja. Koulun alkaessa aloituskirkkopäivä peloitti ja ahdisti niin, että hän vapisi jo viikkoja etukäteen, itki kaikki vapaa ajat pelosta. Katsos, se korkea tila, kun katsoo ylöspäin. Muistan itse lapsuudessa, kun katselin kirkon sisäkattoa, ja ajattelin, että tuo tiili kun lähtee luistamaan, siinä lähtee röykkiönä muitkin tiiliä.
Ja sitten vaikka oli tavallinen pelto-oja, jonka yli tie johti, hän syöksyi jalkatilaan käpertyen ja kädet päätä pidellen. Isompien siltojen yli ei ollenkaan. Ei veneeseen, eikä lossiin voinut kuvitellakkaan.
Koulupsykologi otti pojan terapiaan, ja harjoittelun kautta asiaa lähestyttiin. Ensin käytiin niin pitkällä kuin pelko antoi periksi. Kirkon portaille ja eteiseen. Seuraavan kerran kirkkosaliin, ja niinpä koulun aloituskirkot sitten onnistuivat, kun sitä etukäteen oltiin terapoitu.
Myös korkean paikan ja vesistöjen ylitysterapiaa tehtiin.
Hän oli jotain 10 ikävuoden paikkeilla kun ajettiin kohti Jyväskylää Päijänteen länsipuolta ja nuoremmat lapset kuorossa huutivat, että lossille, lossille. Siinä ennen Jyväskylää, onkos se Luhanka, josta lähtee tie, ja vie lossilla yli Päijänteen.
Tämä pelokas poika käpertyi jalkatilaan, mutta jonkun kerran jo uskalsi kurkkata sieltä ikkunasta, ja kun päästiin yli, pääsi pitkällinen huokaus, että SELVITTIINHÄN tästä hengissä.
Sen jälkeen hän on sitten jo ollut laivallakin. Ja nyt aikuistuneena kavereiden mukana myös laivalla. Meidän tapauksessa terapointi toi hyviä tuloksia.
Otahan sinäkin yhteyttä vaikka Terveyskeskuksen psykologiin, niin pääset alkuun. Meillä onnistunut terapointi tapahtui Terveyskeskuksen psykoloogilla.