Hieman kokemuksianne/mielipiteitänne kaipaisin:
Erikoislääkäri määräsi pitkäaikaiseen unettomuuteen (unitutkimus tehtiin, jne.) pari vuotta sitten Rivatrilia 1-3 tbl/ilta ja Tenoxia tukemaan sitä sekä kahta muuta lääkettä, jotka ajettiin "alas" toisen lääkärin pyynnöstä n. 6 kk sitten koska unihäiriö ei lakannut ja tuli myös muita oireita.
Viime vuonna selvisi, kahden muun erik. lääkärin tutkimuksissa/haastattelussa että syynä unihäiriöön on enemmänkin post-traumaattinen stressi (osa syistä vakavia, pitkän ajan takaa) uupumus (sittemmin myös mm. uuden työpaikan huono ilmapiiri, jossa pari lähes kiusaajaksi "diagnosoitua" tyyppiä saanut mellastaa vuosia ja asiaa aletaan vasta nyt hoitaa työterveyshuollon kautta.)
Olen molemmille lääkäreille kertonut, että mielestäni Rivatril ei ole nyt oikea lääke. Jälkimmäinen totesi, että yritetään vielä pitää se jonkin aikaa ja tarkistetaan tilanne toukokuussa...
Itse olen toista mieltä, mutta en jaksa puolustaa näkemystäni riittävästi hänelle:
Rivatril vie selvästi toimintarmoani. Työtehtävistä selviydyn hyvin/melko hyvin/välillä loistavasti (vahvan osaamiseni ansiosta pitkälti!), mutta vapaa-aikana en tahdo saada mitään aikaiseksi; en jaksa lenkkeillä, en hoitaa kotia kuten haluaisin, en avata tulevia kirjeitä, jne. jne.
(Siis HALUAISIN, mutta en pysty! Aloitekyky aivan nollassa. On taustalla toki surutyötä kahden läheisen kuolemasta, mutta surua olen elämässäni joutunut kokemaan lapsesta asti.)
Muita oireita:
- hiusten melko runsas lähtö (aiemmin en huomannut, nyt niitä lähtee joinakin päivinä tosi paljon)
- jatkuva alaselän kipu (nyt noin 2 viikon jaksoissa, välillä 1 vko parempana), herättää myös öisin
- seksuaalinen haluttomuus
- paino ei alene millään (vaikka kuinka tarkasti katson mitä syön)
- sisäreisien verisuonet tms.? kipeinä joinakin päivinä pahasti (ei varsinaisia suonikohjuja, jotain pahkuroita 1-2 ainakin).
- lihasjännitystä (työstäkin johtuvaa)
- tavaroita tipahtelee käsistä oudosti (ex-ammattini ja käsityön harrastajataustani kautta olen aina ollut näppärä)
- keskittymiskyky todella huono (esim. heräsin tänään klo 7.30 ja vieläkään en pysty tekemään mitään! => siksi oli pakko kirjoittaa tännekin jotta saisin selvyyttä asiaan & tukea)
- lähimuisti huonohko (huonontunut), esim. saatan kadottaa avaimet/kukkaron/pankkikortinkin nykyisin 1-3 krt/vko
- esim. kieliä en pysty kertaamaan (tarvitsisin esim. englantia ja ruotsia opiskella); en pysty/jaksa
- kirjoja en pysty lukemaan, vain lyhyitä lehtijuttuja/leikkeitä
- aivoissa nytkin "tyhjä" olo, "humaltunut" tunne (alkoholia käytän n. 1-2 annosta/kk) ja viimeisestä annoksesta 2 viikkoa.
Mikä avuksi? Tämä vaikuttaa todella paljon sosiaaliseen elämään sekä yleiseen jaksamiseen.(HUOM! Paniikkihäiriön oireita/tuntemuksia minulla ei ole. En pelkää sosiaalisia tilanteita. Korkeanpaikan kammoni on pahentunut: esim. erään junaradan ja vilkkaan tien yli menevää kävelysiltaa en voi kävellä.)
Masentunut en tunne olevani, enemmänkin alentuneen toimintakyvyn turhauttama.
Hoitavat lääkärit ovat ainakin hinnoiltaan alansa huippuja ;), mutta mitä pieni ihminen voi tehdä muuta kuin yrittää saada heitä tajuamaan, että näin ei voi jatkua kauan?
(Tai toinen on työterveyslääkäri, toinen yksityisen lääkäriaseman lääkäri joka hoitanut minua pitempään kuin työterveyslääkäri.)
Oma "diagnoosini": Lääkkeen vaihto tarpeen ja terapiaan haku. (Taloudellisista syistä jälkimmäinen ei nyt mahdollista vielä).
Mutta vaihdanko samalla taas lääkäriä...? Silloin parantumisen alkaminen viivästyisi entisestään.
Erikoislääkäri määräsi pitkäaikaiseen unettomuuteen (unitutkimus tehtiin, jne.) pari vuotta sitten Rivatrilia 1-3 tbl/ilta ja Tenoxia tukemaan sitä sekä kahta muuta lääkettä, jotka ajettiin "alas" toisen lääkärin pyynnöstä n. 6 kk sitten koska unihäiriö ei lakannut ja tuli myös muita oireita.
Viime vuonna selvisi, kahden muun erik. lääkärin tutkimuksissa/haastattelussa että syynä unihäiriöön on enemmänkin post-traumaattinen stressi (osa syistä vakavia, pitkän ajan takaa) uupumus (sittemmin myös mm. uuden työpaikan huono ilmapiiri, jossa pari lähes kiusaajaksi "diagnosoitua" tyyppiä saanut mellastaa vuosia ja asiaa aletaan vasta nyt hoitaa työterveyshuollon kautta.)
Olen molemmille lääkäreille kertonut, että mielestäni Rivatril ei ole nyt oikea lääke. Jälkimmäinen totesi, että yritetään vielä pitää se jonkin aikaa ja tarkistetaan tilanne toukokuussa...
Itse olen toista mieltä, mutta en jaksa puolustaa näkemystäni riittävästi hänelle:
Rivatril vie selvästi toimintarmoani. Työtehtävistä selviydyn hyvin/melko hyvin/välillä loistavasti (vahvan osaamiseni ansiosta pitkälti!), mutta vapaa-aikana en tahdo saada mitään aikaiseksi; en jaksa lenkkeillä, en hoitaa kotia kuten haluaisin, en avata tulevia kirjeitä, jne. jne.
(Siis HALUAISIN, mutta en pysty! Aloitekyky aivan nollassa. On taustalla toki surutyötä kahden läheisen kuolemasta, mutta surua olen elämässäni joutunut kokemaan lapsesta asti.)
Muita oireita:
- hiusten melko runsas lähtö (aiemmin en huomannut, nyt niitä lähtee joinakin päivinä tosi paljon)
- jatkuva alaselän kipu (nyt noin 2 viikon jaksoissa, välillä 1 vko parempana), herättää myös öisin
- seksuaalinen haluttomuus
- paino ei alene millään (vaikka kuinka tarkasti katson mitä syön)
- sisäreisien verisuonet tms.? kipeinä joinakin päivinä pahasti (ei varsinaisia suonikohjuja, jotain pahkuroita 1-2 ainakin).
- lihasjännitystä (työstäkin johtuvaa)
- tavaroita tipahtelee käsistä oudosti (ex-ammattini ja käsityön harrastajataustani kautta olen aina ollut näppärä)
- keskittymiskyky todella huono (esim. heräsin tänään klo 7.30 ja vieläkään en pysty tekemään mitään! => siksi oli pakko kirjoittaa tännekin jotta saisin selvyyttä asiaan & tukea)
- lähimuisti huonohko (huonontunut), esim. saatan kadottaa avaimet/kukkaron/pankkikortinkin nykyisin 1-3 krt/vko
- esim. kieliä en pysty kertaamaan (tarvitsisin esim. englantia ja ruotsia opiskella); en pysty/jaksa
- kirjoja en pysty lukemaan, vain lyhyitä lehtijuttuja/leikkeitä
- aivoissa nytkin "tyhjä" olo, "humaltunut" tunne (alkoholia käytän n. 1-2 annosta/kk) ja viimeisestä annoksesta 2 viikkoa.
Mikä avuksi? Tämä vaikuttaa todella paljon sosiaaliseen elämään sekä yleiseen jaksamiseen.(HUOM! Paniikkihäiriön oireita/tuntemuksia minulla ei ole. En pelkää sosiaalisia tilanteita. Korkeanpaikan kammoni on pahentunut: esim. erään junaradan ja vilkkaan tien yli menevää kävelysiltaa en voi kävellä.)
Masentunut en tunne olevani, enemmänkin alentuneen toimintakyvyn turhauttama.
Hoitavat lääkärit ovat ainakin hinnoiltaan alansa huippuja ;), mutta mitä pieni ihminen voi tehdä muuta kuin yrittää saada heitä tajuamaan, että näin ei voi jatkua kauan?
(Tai toinen on työterveyslääkäri, toinen yksityisen lääkäriaseman lääkäri joka hoitanut minua pitempään kuin työterveyslääkäri.)
Oma "diagnoosini": Lääkkeen vaihto tarpeen ja terapiaan haku. (Taloudellisista syistä jälkimmäinen ei nyt mahdollista vielä).
Mutta vaihdanko samalla taas lääkäriä...? Silloin parantumisen alkaminen viivästyisi entisestään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja milloin ne viimeksi on mitattu?
..kun viimeksi, n. 8 kk sitten mitattiin.
(Et ole ainoa näiden vuosien saatossa, joka on kysynyt tuota, mukaan lukien muutama lääkäri.)
Huom! Sellaista väsymystä, jota kilpirauhaspotilailla on, ei ole minulla. (En esim. nukahtele minne sattuu, milloin sattuu, jne. Ei myöskään ruokailun jälkeiseen aikaan liittyvää väsymystä = sokeriarvot olleet yllättävän hyvät aina, eikä lähisuvussa ole diabetesta).
Elimistössäni on kystia (sukutaipumus?) ja eräs niistä painaa aineenvaihdunnallisesti tärkeää "elintä". Sitä "seurataan", magneettikuvauksesta on nyt 3 v.... Mitään muuta ei ainakaan julkinen terveydenhuolto aio tehdä.
Nytkin kun tätä kirjoitan, on pää "kuin poissaoleva" (vaatii suurta keskittymistä etten kirjoita tähän nopeana kirjoittajana mitä sattuu/miten sattuu + kirjoitusvirheitä korjailen koko ajan...) 2h olen jaksanut tänään tehdä keskittymistä vaativaa hommaa, sitten alkoi takkuilla. Nukuin viime yönä pätkissä n. 7 h. (Siitä ehkä 3,5-4 h levollista/kunnon unta, loput "sieltä ja vierestä".)
Sydämen kammion lisälyönti tuntuu kaulalla välillä kerran/pvä, välillä jopa 5-10 krt/pvä. (Todettu 24 h seurannassa pari v sitten, oireiltuani ensin n. 2 v. Siihen ei ole kukaan lääkäri puuttunut sen kummemmin, vaikka ns. pelottaa voiko siitä pamahtaa joskus kammiovärinä tms. päälle?)
Eilen illalla juttelin vanhustyössä olevan ystäväni kanssa. Hänen mielestään voisi olla Rivatril+Tenoxin sivuoireita oireeni.
Mutta miten saan hoitavat lääkärit ymmärtämään tämän?
Toinen olisi kyllä suostunut vaihtamaan Rivatrilin pois, mutta kun joutui määräämään työpaikkamme ilmanlaadun (jota yritetään tutkia..., mutta ainakin happea usein liian vähän iltapäivisin & jotain, joka aiheuttaa p.ont.tulehduksia, kuumeilua jne., jne. n. 80%:lle meistä!!) vuoksi minulle Buventolia, hän kertoi ettei nyt oikein voi vaihtaa.
(Miksei voi? Rivatrilinhan voisi ajaa vähitellen alas ja kokeilla jotain toista tauon jälkeen. Toisaalta uni ON tärkeää, en jaksaisi nykyistä työtäni montaa päivää jos uneni tästä lyhenisivät.)
Työterveyslääkäri totesi, että n. 5 h unta/yö pitäisi saada. Mielestäni nyt on melko selkeää, että se ei täyty. (Tuntuu siis siltä, enhän minä sekuntikellon kanssa mittaile untani.) Joka tapauksessa töissä klo 8-16 on jatkuvasti keskityttävä moneen asiaan yhtä aikaa suht meluisassa avokonttorissa, taukoja ei pysty pitämään kuin n. 60-70% siitä mitä olisi lainkin suositus. (= Aivot ovat tosi tiukilla koko ajan.)
Kaikki neuvot ovat enemmän kuin tervetulleita.
Yhtenä asiana itse huomenna pyrin varaamaan ajan työterveyslääkäriltä. (Toiselle erikoislääkärille aika vasta toukokuussa hänen aikataulujensa takia.)
Työpaikallani on vallalla yliyrittämisen kulttuuri; erityisesti pari eläkeikää lähestyvää henkilöä rellestää sillä, miten vähän he ovat lääkärissä käyneet... ja toinen oli "yli-ihmisenä" 2 viikkoa melkoisessa flunssassa töissä, kunnes jäi talvilomalle - ja sairasti siitä lähes puolet - ja muistaa mainita miten HÄN sairasti vasta lomalla. Niinpä minuunkin on tarttumassa tuollainen vääränlainen enhän-MINÄ-nyt-lääkäriin-uskalla-mennä -syndrooma.
(Talossa myös revitellään toisten sairauksilla ja vanhat työntekijät yrittävät arvata miksi joku lähtee lääkäriin, jos uskaltaa... ja esimies yrittää urkkia mitä lääkäri sanoi... = epätervettä toimintaa!).
Oireet tuttuja home altistuksen ajoilta, lääkkeitä ei tilanteessa ollut kuin kipuun, mutta muuten ikävän tutulta kuulosti. Vuosia oireitten syytä yritin selvittää kunnes putkiremontti romautti terveyden täysin. Toivottavasti vain sivuoireita, rivatril tosin yleensä jopa lisää toimeliaisuutta ja tarmokkuutta.
Olen täysin samaa mieltä, että lääkkeen vaihto olisi hyväksi.
Käytin rivatrilia pari vuotta, alussa 0.5 mg. ja viimeksi 2mg. iltaisin, samalla meni unilääkettä.
Olen myös pitkäaikaisuneton, käynyt unitutkimukset, ja pyysin lopuksi sairaalaan. En jaksanut enää taistella unettomuuteni kanssa. Siellä uusi lääkäri totesi, että minulle oli tullut nk. paradoksaalinen unettomuus. Nämä lääkkeet saivat aikaan päinvastaisen ilmiön. Ne tavallaan kääntyivät minua vastaan.
Siitä alkoi vieroitus, ensin unilääke ja sitten rivatrilit pois. Olen ollut nyt noin kuukauden ilman. En muistele hyvällä sitä lääkäriä, joka kaksinkertaisti annoksen. Minulla ovat hiukset ohentuneet tosi paljon.
Olen sitä mieltä, ettei unettomalle annettaisi ensimmäiseksi bensodiatsepiineja. Muitakin lääkkeitä voisi ensin kokeilla.
sinun pitäisi lopettaa Rivatril käyttö tyystin.
Sehän on aika vahva keskushermostoon vaikuttava lääke, joka on alunperin tarkoitettu epilepsian hoitoon.
Itse sain Rivatrilia suuren selkäleikkauksen jälkeen lähinnä lihasrentoutukseen. Eipä tarvinnut mitään muuta unilääkettä ja aamulla oli vielä niin tokkura olo, etten ollut työkuntoinen kun iltapäivällä jos sittenkään.
Tosin en ollut työssä ja en olisi kyennyt olemaan ainakaan Rivatril lääkkeen aikana. Aamulla herättyäni meni siis koko aamupäivä "heräillessä" ja otin torkkuja aamutv:n katselun lomassa.
Olen hoito-alan ammattilainen ja nykyään eläkkeellä. Eli nuo monet "ongelmasi" voivat johtua lääkkeestä. Mutta kilpirauhasarvot pitää tarkistaa myös.
combona Remeronia iltaisin ja Efexoria aamuisin.