Onko teillä ollut elämänne aikana sellaisia suhteita, jotka ovat kaatuneet elämänkatsomuksellisiin seikkoihin? Esimerkiksi ateisti-uskovainen, vasemmistolainen-kokoomuslainen, hevidiggari-klassisen ystävä jne?
Olisiko kyselyn aika?
.......
7288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No minun vanhempani ovat hellareita ja minä itse taas ihan terve ja normaalijärkinen.
Kaikenlainen normaali tervejärkinen kommunikointi rationaalisella tasolla oli tietysti mahdotonta. Seinähullujen idioottien kanssa ei voi keskustella järjellisellä tasolla, koska heillä ei sellaista tasoa ole.
Surullista.
Tyttöystävä kuului vielä kirkkoon mutta kun meidän raskaus selvisi niin erosi koska ei halua liittää pientä...
Joskus seurustelin yliopisto-opiskelijan kanssa samalla kun opiskelin sirkustaidetta, hänen kaverinsa siellä "hienoissa piireissä" vähän katselivat nenänvartta pitkin ...
80-luvulla tunsin erään bändäritytön, joka oli kaikin puolin "muodollisesti pätevä" ja kävi tosi kuumana minuun. Olinhan paikkakunnan kovin kitaristi siihen aikaan.
Yksissä kesämökkibileissä se puoliväkisin vei minut aittaan, ja olisi halunnut sukupuoliyhteyttä kanssani. En kuitenkaan antautunut, koska tyttö ei ollut uskovainen.
Jälkeenpäin olen miettinyt, että mitähän siitäkin suhteesta olisi oikeasti tullut....
Koska muuten meinaat kertoa, että mitkä ne jumaluskon puutteen myytit ovat?
niin voi noin sanoa. Syynä ei tosin ollut uskonto vaan täysin erilainen suhtautuminen maailmaan.
Ei pintaliitäjän kanssa kauaa jaksa. Jos maailma pyörii oman navan ympärillä ja muusta viis, niin mitä semmoisen kanssa edes juttelee. Just niin, ei mitään.
Ei oikeastaan ole. Nykyinenkin jonka kanssa seurustelen on itseasiassa harras katolinen kristitty. Tai no harras ja harras, hyväksyyhän hän meidänkin suhteen, vaikka se kuinka raamatun mukaan olisi iljetys... Eli tavallaan hänellä on aika liberaalit näkemykset omasta uskonnostaan, mutta pitää siitä silti kiinni, kun joskus ollaan siitä juteltu. Alusta saakka on tehty selväksi että minä olen ateisti ja hän uskova, ja molemmat hyväksytään se täysiin, eikä astuta kumpikaan toisten jaloille sen suhteen.
Ei tietääkseni. Suhteet loppuu luottamuksen loppumiseen.
Lapsuuteni yksi pahimmista järkytyksistä oli kuulla sattumalta parhaan kaverini vanhempien poliittinen suuntautuneisuus. Ajattelin että ystävyyden lopettaminen on pakko, mutta päivän pari mietittyäni huomasin, ettei ystäväni ole muuttunut miksikään sen tiedon jälkeen. Ystävyys jatkui ja jatkuu vieläkin.
Nykyään olen naimisissa ateistin kanssa. Uskontoon liittyvää keskustelua ei täysin voi välttää, mutta aika lyhyiksi ne jäävät.