Mihin?

Ei sieltä tarvitse minnekään lähteä merta edemmäs kalaan,siellä on kaksikin kapakkaa (ainakin toissa vappuna).Tanssilavalla toinen sekä myöskin kahvilan puolella on tarjoilua.Ja jos ei näitä palveluja tarvitse,ei sinne ole pakko mennä.

Ei sieltä tarvitse minnekään lähteä merta edemmäs kalaan,siellä on kaksikin kapakkaa (ainakin toissa vappuna).Tanssilavalla toinen sekä myöskin kahvilan puolella on tarjoilua.Ja jos ei näitä palveluja tarvitse,ei sinne ole pakko mennä.

usempi kirjoitti:

Ei sieltä tarvitse minnekään lähteä merta edemmäs kalaan,siellä on kaksikin kapakkaa (ainakin toissa vappuna).Tanssilavalla toinen sekä myöskin kahvilan puolella on tarjoilua.Ja jos ei näitä palveluja tarvitse,ei sinne ole pakko mennä.

Onpa buffetti saanut kovan arvonnousun kapakaksi.
Onko Orimattilan porukan typerä vappupila?

Vaiko pelkkä vappu 40 euroa? En löytänyt sitä eilen heidän kotisivuiltaa.

Viikon loppu? kirjoitti:

Vaiko pelkkä vappu 40 euroa? En löytänyt sitä eilen heidän kotisivuiltaa.

Motor-Karavaan lehdessä on tarkka ohjelma ja pitää paikkansa, hinta koko vapusta ja viikon lopusta on 40 euroa vaunu ja auto kunnalta ja sisältää ruokailuja tanssilippuja ja yllätyksiä jne.

tietoa..... kirjoitti:

Motor-Karavaan lehdessä on tarkka ohjelma ja pitää paikkansa, hinta koko vapusta ja viikon lopusta on 40 euroa vaunu ja auto kunnalta ja sisältää ruokailuja tanssilippuja ja yllätyksiä jne.

minulle outo lehti. missä sitä myydään. haluaisin tutustua lehteen.
onko jonkin karavaanikerhon jäsenlehti.

kyllä on tiukka paikka 50vuotiaalle!

viihtyy mutta kirjoitti:

kyllä on tiukka paikka 50vuotiaalle!

Uudessakaupungissa. Siellä on tekemistä lapsille ja aikuisille.

Rairanta kirjoitti:

Uudessakaupungissa. Siellä on tekemistä lapsille ja aikuisille.

Rairantaan, mutta heillä ei ole mitään erityistä suunniteltu vappua varten - normaali viikonvaihde vaan? Useampiakin kehotuksia on tullut mennä Kehräämölle jossa on kevään suurtapahtuma Vappuna.

Kiitos, Anneli, kirjoituksestasi. Täyttä asiaa ja lyhyesti. Me taas pysymme vappuna kotona. En keksi mitään syytä lähteä minnekään.

Muuta jorinaa aiheen ”innoittamana”:

Eräs äiti kirjoitti taannoin toisella palstalla hyvin pienten lasten viihtymisestä ja viihdyttämisestä autossa ajon aikana. Hän sanoi paljon mutta lyhyesti: ”talouspaperirulla on kova sana.” (saattoi olla vessapaperirullakin). Tuo lausahdus kertoo paitsi siitä miten lapsen kaunis ja kiva löytyy läheltä ja ilman isoa rahaa ja hulapaloa, mutta myös siitä, kuinka oman asenteen tulisi olla sellainen, että eipä tuo maailmaa kaada kontata ja kerätä silputtua talouspaperia sitten perillä autosta. Siinä kuluu pikkuisella rattoisasti ja hiljaisuuden vallitessa pari tuntia ennen kuin kaikki palat ovat irti ja rypistettynä lattialla;-)

Minulla on neljä pientä, ekaluokkalainen ja sitä nuorempia ja sitten vielä kaksi jo isosti aikuista. Lapsenlapsiakin on kolme. Kaikille heille tuntui ja tuntuu riittävän ja olevan pääasia se, että perhe saa olla yhdessä, lähekkäin. Matka ”sitoo” perheen yhteen sekä yhteisen kokemisen kautta, mutta myös ihan fyysisesti; autoon, veneeseen, hotellihuoneeseen, vaunuun. Siellä yhdessä lukeminen, pelaaminen, jutteleminen jne. on ihan eri juttu kuin kotona, jossa se/ne vielä usein jää loppujen lopuksi tekemättä. (Domino on viimeisin hankinta ja samassa pöydässä viihtyy kolmesta – kahdeksaan vuotiaat hyvin. Maksoi alle 10 euroa). Listaa voisi jatkaa, mutta se ei ole tässä pääasia. Pääasia on se, että isä ja äiti ovat oikeasti läsnä. Ei vain olemassa kotitöinen, pihatöinen, omine harrastuksineen ja tietysti ison osan päivästä töissä. Siellä vaunussa ja leirintäalueella isä vastaa kun häneltä kysyy, eikä vain mumise askareidensa takaa. Hän on läsnä ja hän on tuonut meidät tänne. Siellä voi isä ja poika harjoitella ”kaarnaveneen” tekemistä. Ja äiti voi selittää tyttärelle miksi pojat todella ovat ”ihan tyhmiä”. Yksivuotiaan ilme keinussa on kuin aurinko. Sama juttu ilman keinua. Kolmevuotias haluaa ja saa auttaa kaikessa. Mikään ei voita sitä. Kuusivuotias tietää mitä pilvet ovat ja saa todistaa, että osaa käydä itse vessassa. Hän on jo iso. Seitsemänvuotias on oikeasti iso, omasta mielestään, ja saa keinuttaa pikkusiskoaan ja auttaa leirielämän askareissa. Ei tarvita treffejä yhtään mihinkään. Ei viina ja vappua; jähinää ja juhannusta.

Suomalaisten tapa viettää juhlapyhiä on kovin primitiivinen ja oikeastaan murheellinen, kuten Anneli totesi,. Liikaa alkoholia, monella tavalla hallitsematonta, jopa vaarallista käytöstä aina rakettien ampumisesta ihmisten keskelle puukotuksiin ja tappeluihin saakka. Öykkäröimistä ja meteliä. Oksentamista ja tunkeilevaa käytöstä monella tasolla. Rikkinäisiä pulloja ja grillitulen äärellä humalassa horjuvia hahmoja.

Tässä, valitettavasti, karavaanarit tapahtumineen eivät tee kovin suurta poikkeusta. ”Juhlakansa” niin Uutena Vuotena, wappuna kuin Juhannuksenakin muodostaa joukon, jossa en edes itse viihdy saati vie sinne lapsiani. No, ei se nyt aina näin kauheaa ole, mutta kaukana ollaan siitä, mitä se voisi/pitäisi olla.

En tiedä kuinka monta vuosikymmentä vielä pitää odottaa, että saavutamme sivistyneen tavan olla ja iloita yhdessä. Esimerkkinä vaikka espanjalainen feria –perinne. Perheet (aivan pienet lapset mukaan lukien), parit ja ”sinkut” kävelevät juhla-asuihin pukeutuneina aamusta iltamyöhään erilaisissa tilaisuuksissa kaduilla, ravintoloissa ja teltoissa. Voit nähdä ja kuulla naurua, tanssia, syömistä ja juomistakin - tarjolla on viiniä ja koko alkoholijuominen kirjo, mutta kukaan ei ole humalassa! Kukaan ei öykkäröi (paitsi jos joukkoon on eksynyt englantilainen tai suomalainen ”turisti”).

Kaikki ruohot eivät ole vihreämpiä aidan toisella puolella, mutta kellastuneita on tälläkin puolella. Ja joskus aivan pelkkää multaa, jossa törröttää kossupullo.

Nyt lähden nukkumaan ennen kuin joku käskee. Sitä ennen otan kahden sormen (jotka eivät ole etusormi ja pikusormi) levyisen Hennessy -"myssyn"

Vaunumatkailija kirjoitti:

Kiitos, Anneli, kirjoituksestasi. Täyttä asiaa ja lyhyesti. Me taas pysymme vappuna kotona. En keksi mitään syytä lähteä minnekään.

Muuta jorinaa aiheen ”innoittamana”:

Eräs äiti kirjoitti taannoin toisella palstalla hyvin pienten lasten viihtymisestä ja viihdyttämisestä autossa ajon aikana. Hän sanoi paljon mutta lyhyesti: ”talouspaperirulla on kova sana.” (saattoi olla vessapaperirullakin). Tuo lausahdus kertoo paitsi siitä miten lapsen kaunis ja kiva löytyy läheltä ja ilman isoa rahaa ja hulapaloa, mutta myös siitä, kuinka oman asenteen tulisi olla sellainen, että eipä tuo maailmaa kaada kontata ja kerätä silputtua talouspaperia sitten perillä autosta. Siinä kuluu pikkuisella rattoisasti ja hiljaisuuden vallitessa pari tuntia ennen kuin kaikki palat ovat irti ja rypistettynä lattialla;-)

Minulla on neljä pientä, ekaluokkalainen ja sitä nuorempia ja sitten vielä kaksi jo isosti aikuista. Lapsenlapsiakin on kolme. Kaikille heille tuntui ja tuntuu riittävän ja olevan pääasia se, että perhe saa olla yhdessä, lähekkäin. Matka ”sitoo” perheen yhteen sekä yhteisen kokemisen kautta, mutta myös ihan fyysisesti; autoon, veneeseen, hotellihuoneeseen, vaunuun. Siellä yhdessä lukeminen, pelaaminen, jutteleminen jne. on ihan eri juttu kuin kotona, jossa se/ne vielä usein jää loppujen lopuksi tekemättä. (Domino on viimeisin hankinta ja samassa pöydässä viihtyy kolmesta – kahdeksaan vuotiaat hyvin. Maksoi alle 10 euroa). Listaa voisi jatkaa, mutta se ei ole tässä pääasia. Pääasia on se, että isä ja äiti ovat oikeasti läsnä. Ei vain olemassa kotitöinen, pihatöinen, omine harrastuksineen ja tietysti ison osan päivästä töissä. Siellä vaunussa ja leirintäalueella isä vastaa kun häneltä kysyy, eikä vain mumise askareidensa takaa. Hän on läsnä ja hän on tuonut meidät tänne. Siellä voi isä ja poika harjoitella ”kaarnaveneen” tekemistä. Ja äiti voi selittää tyttärelle miksi pojat todella ovat ”ihan tyhmiä”. Yksivuotiaan ilme keinussa on kuin aurinko. Sama juttu ilman keinua. Kolmevuotias haluaa ja saa auttaa kaikessa. Mikään ei voita sitä. Kuusivuotias tietää mitä pilvet ovat ja saa todistaa, että osaa käydä itse vessassa. Hän on jo iso. Seitsemänvuotias on oikeasti iso, omasta mielestään, ja saa keinuttaa pikkusiskoaan ja auttaa leirielämän askareissa. Ei tarvita treffejä yhtään mihinkään. Ei viina ja vappua; jähinää ja juhannusta.

Suomalaisten tapa viettää juhlapyhiä on kovin primitiivinen ja oikeastaan murheellinen, kuten Anneli totesi,. Liikaa alkoholia, monella tavalla hallitsematonta, jopa vaarallista käytöstä aina rakettien ampumisesta ihmisten keskelle puukotuksiin ja tappeluihin saakka. Öykkäröimistä ja meteliä. Oksentamista ja tunkeilevaa käytöstä monella tasolla. Rikkinäisiä pulloja ja grillitulen äärellä humalassa horjuvia hahmoja.

Tässä, valitettavasti, karavaanarit tapahtumineen eivät tee kovin suurta poikkeusta. ”Juhlakansa” niin Uutena Vuotena, wappuna kuin Juhannuksenakin muodostaa joukon, jossa en edes itse viihdy saati vie sinne lapsiani. No, ei se nyt aina näin kauheaa ole, mutta kaukana ollaan siitä, mitä se voisi/pitäisi olla.

En tiedä kuinka monta vuosikymmentä vielä pitää odottaa, että saavutamme sivistyneen tavan olla ja iloita yhdessä. Esimerkkinä vaikka espanjalainen feria –perinne. Perheet (aivan pienet lapset mukaan lukien), parit ja ”sinkut” kävelevät juhla-asuihin pukeutuneina aamusta iltamyöhään erilaisissa tilaisuuksissa kaduilla, ravintoloissa ja teltoissa. Voit nähdä ja kuulla naurua, tanssia, syömistä ja juomistakin - tarjolla on viiniä ja koko alkoholijuominen kirjo, mutta kukaan ei ole humalassa! Kukaan ei öykkäröi (paitsi jos joukkoon on eksynyt englantilainen tai suomalainen ”turisti”).

Kaikki ruohot eivät ole vihreämpiä aidan toisella puolella, mutta kellastuneita on tälläkin puolella. Ja joskus aivan pelkkää multaa, jossa törröttää kossupullo.

Nyt lähden nukkumaan ennen kuin joku käskee. Sitä ennen otan kahden sormen (jotka eivät ole etusormi ja pikusormi) levyisen Hennessy -"myssyn"

täyttä asiaa,meidän pääsiäinen meni pilalle eräällä etelä-suomen alueella.kesken täytyi lähteä pois,viereen 2autolla porukkaa ja vaunu.sakki aamusta iltaan täydessä jurrissa,äijät mulkku kourassa kuseksi joka paikkaan vaikka ympärillä liikkui lapsia.eivät näyttäneen huomata että ympärillä muitakin...terkut vaan uudehkolle Hobbylle!

Vaunumatkailija kirjoitti:

Kiitos, Anneli, kirjoituksestasi. Täyttä asiaa ja lyhyesti. Me taas pysymme vappuna kotona. En keksi mitään syytä lähteä minnekään.

Muuta jorinaa aiheen ”innoittamana”:

Eräs äiti kirjoitti taannoin toisella palstalla hyvin pienten lasten viihtymisestä ja viihdyttämisestä autossa ajon aikana. Hän sanoi paljon mutta lyhyesti: ”talouspaperirulla on kova sana.” (saattoi olla vessapaperirullakin). Tuo lausahdus kertoo paitsi siitä miten lapsen kaunis ja kiva löytyy läheltä ja ilman isoa rahaa ja hulapaloa, mutta myös siitä, kuinka oman asenteen tulisi olla sellainen, että eipä tuo maailmaa kaada kontata ja kerätä silputtua talouspaperia sitten perillä autosta. Siinä kuluu pikkuisella rattoisasti ja hiljaisuuden vallitessa pari tuntia ennen kuin kaikki palat ovat irti ja rypistettynä lattialla;-)

Minulla on neljä pientä, ekaluokkalainen ja sitä nuorempia ja sitten vielä kaksi jo isosti aikuista. Lapsenlapsiakin on kolme. Kaikille heille tuntui ja tuntuu riittävän ja olevan pääasia se, että perhe saa olla yhdessä, lähekkäin. Matka ”sitoo” perheen yhteen sekä yhteisen kokemisen kautta, mutta myös ihan fyysisesti; autoon, veneeseen, hotellihuoneeseen, vaunuun. Siellä yhdessä lukeminen, pelaaminen, jutteleminen jne. on ihan eri juttu kuin kotona, jossa se/ne vielä usein jää loppujen lopuksi tekemättä. (Domino on viimeisin hankinta ja samassa pöydässä viihtyy kolmesta – kahdeksaan vuotiaat hyvin. Maksoi alle 10 euroa). Listaa voisi jatkaa, mutta se ei ole tässä pääasia. Pääasia on se, että isä ja äiti ovat oikeasti läsnä. Ei vain olemassa kotitöinen, pihatöinen, omine harrastuksineen ja tietysti ison osan päivästä töissä. Siellä vaunussa ja leirintäalueella isä vastaa kun häneltä kysyy, eikä vain mumise askareidensa takaa. Hän on läsnä ja hän on tuonut meidät tänne. Siellä voi isä ja poika harjoitella ”kaarnaveneen” tekemistä. Ja äiti voi selittää tyttärelle miksi pojat todella ovat ”ihan tyhmiä”. Yksivuotiaan ilme keinussa on kuin aurinko. Sama juttu ilman keinua. Kolmevuotias haluaa ja saa auttaa kaikessa. Mikään ei voita sitä. Kuusivuotias tietää mitä pilvet ovat ja saa todistaa, että osaa käydä itse vessassa. Hän on jo iso. Seitsemänvuotias on oikeasti iso, omasta mielestään, ja saa keinuttaa pikkusiskoaan ja auttaa leirielämän askareissa. Ei tarvita treffejä yhtään mihinkään. Ei viina ja vappua; jähinää ja juhannusta.

Suomalaisten tapa viettää juhlapyhiä on kovin primitiivinen ja oikeastaan murheellinen, kuten Anneli totesi,. Liikaa alkoholia, monella tavalla hallitsematonta, jopa vaarallista käytöstä aina rakettien ampumisesta ihmisten keskelle puukotuksiin ja tappeluihin saakka. Öykkäröimistä ja meteliä. Oksentamista ja tunkeilevaa käytöstä monella tasolla. Rikkinäisiä pulloja ja grillitulen äärellä humalassa horjuvia hahmoja.

Tässä, valitettavasti, karavaanarit tapahtumineen eivät tee kovin suurta poikkeusta. ”Juhlakansa” niin Uutena Vuotena, wappuna kuin Juhannuksenakin muodostaa joukon, jossa en edes itse viihdy saati vie sinne lapsiani. No, ei se nyt aina näin kauheaa ole, mutta kaukana ollaan siitä, mitä se voisi/pitäisi olla.

En tiedä kuinka monta vuosikymmentä vielä pitää odottaa, että saavutamme sivistyneen tavan olla ja iloita yhdessä. Esimerkkinä vaikka espanjalainen feria –perinne. Perheet (aivan pienet lapset mukaan lukien), parit ja ”sinkut” kävelevät juhla-asuihin pukeutuneina aamusta iltamyöhään erilaisissa tilaisuuksissa kaduilla, ravintoloissa ja teltoissa. Voit nähdä ja kuulla naurua, tanssia, syömistä ja juomistakin - tarjolla on viiniä ja koko alkoholijuominen kirjo, mutta kukaan ei ole humalassa! Kukaan ei öykkäröi (paitsi jos joukkoon on eksynyt englantilainen tai suomalainen ”turisti”).

Kaikki ruohot eivät ole vihreämpiä aidan toisella puolella, mutta kellastuneita on tälläkin puolella. Ja joskus aivan pelkkää multaa, jossa törröttää kossupullo.

Nyt lähden nukkumaan ennen kuin joku käskee. Sitä ennen otan kahden sormen (jotka eivät ole etusormi ja pikusormi) levyisen Hennessy -"myssyn"

Meillä on nyt kuudes vuosi täällä Andaluciassa. Voi sanoa että meidän päätökseen vaikutti tämä feria kokemus eniten. Me pidimme ennen vaunua kausipaikalla etelä suomessa mutta meitä vaivasi esim se että tultiin juovuksissa koputtelemaan ovea ilta myöhään. Vappu oli kaikkein kamalin vaikka juhannuksena kyllä viihdyimme. Emme mekään lasiin sylje mutta liika on aina liikaa ja ihmisiksi pitää osata olla. Kyllä se totta on että suomessa ei osata käyttää alkoholia.

Vaunumatkailija kirjoitti:

Kiitos, Anneli, kirjoituksestasi. Täyttä asiaa ja lyhyesti. Me taas pysymme vappuna kotona. En keksi mitään syytä lähteä minnekään.

Muuta jorinaa aiheen ”innoittamana”:

Eräs äiti kirjoitti taannoin toisella palstalla hyvin pienten lasten viihtymisestä ja viihdyttämisestä autossa ajon aikana. Hän sanoi paljon mutta lyhyesti: ”talouspaperirulla on kova sana.” (saattoi olla vessapaperirullakin). Tuo lausahdus kertoo paitsi siitä miten lapsen kaunis ja kiva löytyy läheltä ja ilman isoa rahaa ja hulapaloa, mutta myös siitä, kuinka oman asenteen tulisi olla sellainen, että eipä tuo maailmaa kaada kontata ja kerätä silputtua talouspaperia sitten perillä autosta. Siinä kuluu pikkuisella rattoisasti ja hiljaisuuden vallitessa pari tuntia ennen kuin kaikki palat ovat irti ja rypistettynä lattialla;-)

Minulla on neljä pientä, ekaluokkalainen ja sitä nuorempia ja sitten vielä kaksi jo isosti aikuista. Lapsenlapsiakin on kolme. Kaikille heille tuntui ja tuntuu riittävän ja olevan pääasia se, että perhe saa olla yhdessä, lähekkäin. Matka ”sitoo” perheen yhteen sekä yhteisen kokemisen kautta, mutta myös ihan fyysisesti; autoon, veneeseen, hotellihuoneeseen, vaunuun. Siellä yhdessä lukeminen, pelaaminen, jutteleminen jne. on ihan eri juttu kuin kotona, jossa se/ne vielä usein jää loppujen lopuksi tekemättä. (Domino on viimeisin hankinta ja samassa pöydässä viihtyy kolmesta – kahdeksaan vuotiaat hyvin. Maksoi alle 10 euroa). Listaa voisi jatkaa, mutta se ei ole tässä pääasia. Pääasia on se, että isä ja äiti ovat oikeasti läsnä. Ei vain olemassa kotitöinen, pihatöinen, omine harrastuksineen ja tietysti ison osan päivästä töissä. Siellä vaunussa ja leirintäalueella isä vastaa kun häneltä kysyy, eikä vain mumise askareidensa takaa. Hän on läsnä ja hän on tuonut meidät tänne. Siellä voi isä ja poika harjoitella ”kaarnaveneen” tekemistä. Ja äiti voi selittää tyttärelle miksi pojat todella ovat ”ihan tyhmiä”. Yksivuotiaan ilme keinussa on kuin aurinko. Sama juttu ilman keinua. Kolmevuotias haluaa ja saa auttaa kaikessa. Mikään ei voita sitä. Kuusivuotias tietää mitä pilvet ovat ja saa todistaa, että osaa käydä itse vessassa. Hän on jo iso. Seitsemänvuotias on oikeasti iso, omasta mielestään, ja saa keinuttaa pikkusiskoaan ja auttaa leirielämän askareissa. Ei tarvita treffejä yhtään mihinkään. Ei viina ja vappua; jähinää ja juhannusta.

Suomalaisten tapa viettää juhlapyhiä on kovin primitiivinen ja oikeastaan murheellinen, kuten Anneli totesi,. Liikaa alkoholia, monella tavalla hallitsematonta, jopa vaarallista käytöstä aina rakettien ampumisesta ihmisten keskelle puukotuksiin ja tappeluihin saakka. Öykkäröimistä ja meteliä. Oksentamista ja tunkeilevaa käytöstä monella tasolla. Rikkinäisiä pulloja ja grillitulen äärellä humalassa horjuvia hahmoja.

Tässä, valitettavasti, karavaanarit tapahtumineen eivät tee kovin suurta poikkeusta. ”Juhlakansa” niin Uutena Vuotena, wappuna kuin Juhannuksenakin muodostaa joukon, jossa en edes itse viihdy saati vie sinne lapsiani. No, ei se nyt aina näin kauheaa ole, mutta kaukana ollaan siitä, mitä se voisi/pitäisi olla.

En tiedä kuinka monta vuosikymmentä vielä pitää odottaa, että saavutamme sivistyneen tavan olla ja iloita yhdessä. Esimerkkinä vaikka espanjalainen feria –perinne. Perheet (aivan pienet lapset mukaan lukien), parit ja ”sinkut” kävelevät juhla-asuihin pukeutuneina aamusta iltamyöhään erilaisissa tilaisuuksissa kaduilla, ravintoloissa ja teltoissa. Voit nähdä ja kuulla naurua, tanssia, syömistä ja juomistakin - tarjolla on viiniä ja koko alkoholijuominen kirjo, mutta kukaan ei ole humalassa! Kukaan ei öykkäröi (paitsi jos joukkoon on eksynyt englantilainen tai suomalainen ”turisti”).

Kaikki ruohot eivät ole vihreämpiä aidan toisella puolella, mutta kellastuneita on tälläkin puolella. Ja joskus aivan pelkkää multaa, jossa törröttää kossupullo.

Nyt lähden nukkumaan ennen kuin joku käskee. Sitä ennen otan kahden sormen (jotka eivät ole etusormi ja pikusormi) levyisen Hennessy -"myssyn"

kanssa monestakin asiasta. Hyvä että hengenheimolaisia löytyy...:)

Meillä ei vanhemmat pahemmin ota mitä nyt äiti joskus 1-2 sidukkaa mutta isä sitäkin vähemmän. Me etsitään se meidän onni löhöilystä ja yhteisestä hauskasta kun kenenkään ei todellakaan tarvitse leikata ruohoa tai tehdä muita kotijuttuja. Siksi ehkä joskus harmittaakin kuunnella vierusvankkureita kun vauhti on päällä.

Jos me halutaan mennä johonkin extraan niin Korkeasaari on aina hieno paikka käydä..:)

Anneli

linjoilla sinun kirjoitti:

kanssa monestakin asiasta. Hyvä että hengenheimolaisia löytyy...:)

Meillä ei vanhemmat pahemmin ota mitä nyt äiti joskus 1-2 sidukkaa mutta isä sitäkin vähemmän. Me etsitään se meidän onni löhöilystä ja yhteisestä hauskasta kun kenenkään ei todellakaan tarvitse leikata ruohoa tai tehdä muita kotijuttuja. Siksi ehkä joskus harmittaakin kuunnella vierusvankkureita kun vauhti on päällä.

Jos me halutaan mennä johonkin extraan niin Korkeasaari on aina hieno paikka käydä..:)

Anneli

Samat sanat tuosta hengenheimolaisuudesta!

Itse asiassa olen kovasti toivonut tai odottanut, että sellainen "lapsiperhejengi" muodostuisi tämän nettivälineen kautta. Kattaahan tämä maantieteellisesti ison alueen - maapallon.

Hieman olen kuitenkin ollut yllättynyt lapsiperheiden määrän pienuudesta. Ymmärrän toki jo oman kokemukseni kautta, että "tyypillisen" lapsiperheen vanhemmat ovat työikäisiä ja lapsiperheen arkeen ei netissä roikkumiseen juuri jää aikaa. Niin ikään jo yleissilmäys karavan -alueella osoittaa, että huomattavan suuri osa vaunukunnista muodostuu keski-iän ohittaneista pariskunnista. Mutta siltikin ihmettelen, että meitä "hengenheimolaisia" ilmoittautuu tänne aika harvakseltaan.

Minusta vaunumatkailu on mitä oivallisin tapa antaa perheelle yhteistä aikaa, antaa lapsille elämyksiä ja mahdollisuuden saada monipuolinen kuvan maailmasta. Takerrun yhä useammin kuluneeseen fraasiin ”matkailu avartaa”. Erilaiset ihmiskontaktit antavat rikkaan lisän niiden tärkeiden ja pysyvien ihmissuhteiden lisänä. Kolmevuotias tyttäreni osaa sanoa kolmella kielellä ”tahtoisitko leikkiä kanssani”. Kaikki minun ikäluokastani eivät saaneet sitä kakistettua yhdelläkään kielellä vielä kuusivuotiaanakaan.

Olemme SFC –jäseniä International Clubissa ja hyvä niin, mutta olen myös harkinnut SFC:läiseen Kristillisiin karavaanareihin liittymistä, sillä heidän järjestämillään tapaamisilla ei tuota häiriökäyttäytymistä ole. Lähinnä kannatuseleenä juuri sille terveelle tapakulttuurille, sillä me, kuten olen aiemmin sanonutkin, emme varsinaisesti etsi yhteisöä tai yhteisöllisyyttä tämän vaunumatkailun osana. Yhteisöllistä toimintaa harjoitamme muilla alueilla. Olen ymmärtänyt, että nämä Kristilliset ovat niissä ”uskon asioissa” matillisia ja suvaitsevaisia, eikä siis ole kysymys mistään sanan julistamisesta, vaan tervehenkisestä karavan -harrastuksesta. Lapsiperheitä ei sielläkään kuulemani mukaan montaa ole. Onko sinulla tästä parempaa tietoa?

Jos olisi SFC Alueettomat ja Matkustelevat Lapsiperheet –yhdistys, eli AML – tai pelkkä ML, niin liittyisin heti;-)

Vaunumatkailija kirjoitti:

Kiitos, Anneli, kirjoituksestasi. Täyttä asiaa ja lyhyesti. Me taas pysymme vappuna kotona. En keksi mitään syytä lähteä minnekään.

Muuta jorinaa aiheen ”innoittamana”:

Eräs äiti kirjoitti taannoin toisella palstalla hyvin pienten lasten viihtymisestä ja viihdyttämisestä autossa ajon aikana. Hän sanoi paljon mutta lyhyesti: ”talouspaperirulla on kova sana.” (saattoi olla vessapaperirullakin). Tuo lausahdus kertoo paitsi siitä miten lapsen kaunis ja kiva löytyy läheltä ja ilman isoa rahaa ja hulapaloa, mutta myös siitä, kuinka oman asenteen tulisi olla sellainen, että eipä tuo maailmaa kaada kontata ja kerätä silputtua talouspaperia sitten perillä autosta. Siinä kuluu pikkuisella rattoisasti ja hiljaisuuden vallitessa pari tuntia ennen kuin kaikki palat ovat irti ja rypistettynä lattialla;-)

Minulla on neljä pientä, ekaluokkalainen ja sitä nuorempia ja sitten vielä kaksi jo isosti aikuista. Lapsenlapsiakin on kolme. Kaikille heille tuntui ja tuntuu riittävän ja olevan pääasia se, että perhe saa olla yhdessä, lähekkäin. Matka ”sitoo” perheen yhteen sekä yhteisen kokemisen kautta, mutta myös ihan fyysisesti; autoon, veneeseen, hotellihuoneeseen, vaunuun. Siellä yhdessä lukeminen, pelaaminen, jutteleminen jne. on ihan eri juttu kuin kotona, jossa se/ne vielä usein jää loppujen lopuksi tekemättä. (Domino on viimeisin hankinta ja samassa pöydässä viihtyy kolmesta – kahdeksaan vuotiaat hyvin. Maksoi alle 10 euroa). Listaa voisi jatkaa, mutta se ei ole tässä pääasia. Pääasia on se, että isä ja äiti ovat oikeasti läsnä. Ei vain olemassa kotitöinen, pihatöinen, omine harrastuksineen ja tietysti ison osan päivästä töissä. Siellä vaunussa ja leirintäalueella isä vastaa kun häneltä kysyy, eikä vain mumise askareidensa takaa. Hän on läsnä ja hän on tuonut meidät tänne. Siellä voi isä ja poika harjoitella ”kaarnaveneen” tekemistä. Ja äiti voi selittää tyttärelle miksi pojat todella ovat ”ihan tyhmiä”. Yksivuotiaan ilme keinussa on kuin aurinko. Sama juttu ilman keinua. Kolmevuotias haluaa ja saa auttaa kaikessa. Mikään ei voita sitä. Kuusivuotias tietää mitä pilvet ovat ja saa todistaa, että osaa käydä itse vessassa. Hän on jo iso. Seitsemänvuotias on oikeasti iso, omasta mielestään, ja saa keinuttaa pikkusiskoaan ja auttaa leirielämän askareissa. Ei tarvita treffejä yhtään mihinkään. Ei viina ja vappua; jähinää ja juhannusta.

Suomalaisten tapa viettää juhlapyhiä on kovin primitiivinen ja oikeastaan murheellinen, kuten Anneli totesi,. Liikaa alkoholia, monella tavalla hallitsematonta, jopa vaarallista käytöstä aina rakettien ampumisesta ihmisten keskelle puukotuksiin ja tappeluihin saakka. Öykkäröimistä ja meteliä. Oksentamista ja tunkeilevaa käytöstä monella tasolla. Rikkinäisiä pulloja ja grillitulen äärellä humalassa horjuvia hahmoja.

Tässä, valitettavasti, karavaanarit tapahtumineen eivät tee kovin suurta poikkeusta. ”Juhlakansa” niin Uutena Vuotena, wappuna kuin Juhannuksenakin muodostaa joukon, jossa en edes itse viihdy saati vie sinne lapsiani. No, ei se nyt aina näin kauheaa ole, mutta kaukana ollaan siitä, mitä se voisi/pitäisi olla.

En tiedä kuinka monta vuosikymmentä vielä pitää odottaa, että saavutamme sivistyneen tavan olla ja iloita yhdessä. Esimerkkinä vaikka espanjalainen feria –perinne. Perheet (aivan pienet lapset mukaan lukien), parit ja ”sinkut” kävelevät juhla-asuihin pukeutuneina aamusta iltamyöhään erilaisissa tilaisuuksissa kaduilla, ravintoloissa ja teltoissa. Voit nähdä ja kuulla naurua, tanssia, syömistä ja juomistakin - tarjolla on viiniä ja koko alkoholijuominen kirjo, mutta kukaan ei ole humalassa! Kukaan ei öykkäröi (paitsi jos joukkoon on eksynyt englantilainen tai suomalainen ”turisti”).

Kaikki ruohot eivät ole vihreämpiä aidan toisella puolella, mutta kellastuneita on tälläkin puolella. Ja joskus aivan pelkkää multaa, jossa törröttää kossupullo.

Nyt lähden nukkumaan ennen kuin joku käskee. Sitä ennen otan kahden sormen (jotka eivät ole etusormi ja pikusormi) levyisen Hennessy -"myssyn"

Onko käynyt mielessä, että Suomesta löytyy hurja määrä hienoja paikkoja, joissa voi olla melko lailla ihan vaan omineen? Meidän perheellä kauden startti menee luultavasti metsähallituksen maille / luonnonsuojelualueille, joissa usein on rajattu erikseen majoittumis- ja huoltoalueet myös karavaanareille. Perheeltä tulee edelleen positiivista palautetta viime reissulta Seitsemiseen, kun kaikessa rauhassa tehtiin osoitetulle leiripailalle tulet, paistettiin lehmä-pihviä ja ihmeteltiin vain kaikessa hiljaisuudessa luonnon kauneutta. Aarnimetsäpolut on kerrassaan upeita ja tarjoaa päiväohjelmaa muun ohessa. Paikalla oli jonkin verran muutakin porukkaa, paljolti telttailijoita, luonnonkävijöitä ja haikkaajia. Yllätys oli, että ulkomaalaiset pitkin ja poikin palloa olivat kerrassaan haltioissaan kotoisen Suomen kauneudesta - onko tämä meille liian itsestäänselvää? Kerrassaan hieno reissu, jos rauhaa ihan vaan perheen kanssa kaipaa. Sinneppä päin varmaan suuntaa kevään ensimmäinen reissu, jahka sää ja keli vähän helpottaa ja autoon uskaltaa lähipäivinä lopulta kesärenkaat ripustaa alle. Ja sen kylmän sadepäivän varalle - varatkaa vaunuun se toinenkin 120AH:n hupiakku, jotta pelikonsolit pyörivät ilman agrekaatin apua. Puskaparkissa joutuu olemaan omavarainen, mutta ympäristö ei oikein anna periksi pyöräyttää apuvoimalaa käyntiin.

vapun jälkeen. Eiköhän taas saada kuulla mitä se meno loppujen lopuksi oli. Jos todella tiedät jonkun alueen, jossa viina häiriöitä ei ole, niin auta kysyjää ja kerro paikka.

kirjoitellaan kirjoitti:

vapun jälkeen. Eiköhän taas saada kuulla mitä se meno loppujen lopuksi oli. Jos todella tiedät jonkun alueen, jossa viina häiriöitä ei ole, niin auta kysyjää ja kerro paikka.

Sellaiset kirjoittelevat, jotka eivät tiedä paikasta muuta kuin nimen. Senkin ovat lukeneet jostakin aikaisemmasta viestistä. Näille on tärkeintä saada monta vastausta omaan viestiinsä. Asia sisällöstä ei ole niin väliä.

Hörhölä kirjoitti:

Sellaiset kirjoittelevat, jotka eivät tiedä paikasta muuta kuin nimen. Senkin ovat lukeneet jostakin aikaisemmasta viestistä. Näille on tärkeintä saada monta vastausta omaan viestiinsä. Asia sisällöstä ei ole niin väliä.

yhtään aluetta, jossa öykkäröintiä EI esiintyisi vappuna? Et ainkaan sellaista maininnut. Onko sellaisia?

tiedä kirjoitti:

yhtään aluetta, jossa öykkäröintiä EI esiintyisi vappuna? Et ainkaan sellaista maininnut. Onko sellaisia?

Yhdelläkään SFC alueella ei humalaiset ja häiriköt kauan riehu. Isännät saava sellaista yrittäneet nopeasti kuriin. Suurinakin juhlapyhinä rauhallisimpia ja turvallisimpia alueita ovat SFC alueet. Itse olen häiriötöntä vappua viettänyt eri vappuina Kuninkaanlähteellä, Rairannassa, Krapurannassa, Valasrannassa, Salakalliolla, Mussalossa ja Kalajärvellä. Missä olet omaa vappuasi viettänyt, ja minkälaisessa seurassa?

Hörhölä kirjoitti:

Yhdelläkään SFC alueella ei humalaiset ja häiriköt kauan riehu. Isännät saava sellaista yrittäneet nopeasti kuriin. Suurinakin juhlapyhinä rauhallisimpia ja turvallisimpia alueita ovat SFC alueet. Itse olen häiriötöntä vappua viettänyt eri vappuina Kuninkaanlähteellä, Rairannassa, Krapurannassa, Valasrannassa, Salakalliolla, Mussalossa ja Kalajärvellä. Missä olet omaa vappuasi viettänyt, ja minkälaisessa seurassa?

Tuleva vappu vietetään vaihteeksi Salakalliolla.

tiedä kirjoitti:

yhtään aluetta, jossa öykkäröintiä EI esiintyisi vappuna? Et ainkaan sellaista maininnut. Onko sellaisia?

äläkä jauha pelkkää paskaa. Sieltä niitä löytyy kymmenittäin alueita jossa meno on enemmän kuin säällistä juhlaviikonloppuinakin.

jäsenalueluettelo kirjoitti:

äläkä jauha pelkkää paskaa. Sieltä niitä löytyy kymmenittäin alueita jossa meno on enemmän kuin säällistä juhlaviikonloppuinakin.

juopot mellastaa vappuna ja viikonloppuna.Siinä sulle jäsenalue luettelo ja jauhettua paskaa.

mahtaakohan tänä vappuna aikuiset miehet tapella kännipäissään kyläläisten kanssa verissäpäin kuka ,tekee parhaita taikatemppuja lapsille

metri heikki kirjoitti:

mahtaakohan tänä vappuna aikuiset miehet tapella kännipäissään kyläläisten kanssa verissäpäin kuka ,tekee parhaita taikatemppuja lapsille

hyvä teema vapuksi.