Monet väittävät, että kristinusko ei ole ainutlaatuinen. Heidän kannattaisi ensi töikseen pohtia, kuinka monen muun uskonnon perustaja on noussut kuolleista. Yksi tapa väistää tämä kiusallisen itsepintainen kysymys on sanoa, ettei Jeesus noussutkaan haudasta.
Tämä argumentti sortuu tiedon puutteeseen. Jeesuksen historiallisuudesta on vankat todisteet myös ei-kristillisistä lähteistä. Esimerkiksi Josefus (37-100 jKr.), Tacitus (55-117), Suestonius (69-140), Plinius nuorempi (61-113) ja Lukianos mainitsevat joko Kristuksen nimeltä tai viittaavat ristiinnaulitsemiseen.
Tämä argumentti sortuu tiedon puutteeseen. Jeesuksen historiallisuudesta on vankat todisteet myös ei-kristillisistä lähteistä. Esimerkiksi Josefus (37-100 jKr.), Tacitus (55-117), Suestonius (69-140), Plinius nuorempi (61-113) ja Lukianos mainitsevat joko Kristuksen nimeltä tai viittaavat ristiinnaulitsemiseen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kristittyjä jo oli monessa paikassa ympäri Rooman valtakuntaa, sen asian toteaminen on eri asia kuin ylösnousemuksen tai minkään muunkaan uskon opetuksen todistaminen. Se on uskonasia, mutta on muitakin uskontoja joiden jumalat kuolivat ja nousivat ylös, etenkin lähi-idässä oli tällaisia. Siksi israelilaiset kutsuivat omaa Jumalaansa "eläväksi Jumalaksi" koska hän ei välillä kuollut vaan oli aina elävä.
Uskonnot ovat erilaisia, niiden opit ja tavoitteet ovat erilaisia, joten esimerkiksi uskonnoissa joissa uskotaan sielunvaellukseen kuolleista noussut jumala olisi tarpeeton.
kaikissa noissa lähdeviittauksissa on jälkijättöisyys. Nuo historioitsijat ovat kirjoittaneet kuulopuheiden perusteella, eivätkä heidän tekstinsä sisällä lähdeviittauksia.
Jeesus- nimisen (Jeesus oli erittäin yleinen nimi) saarnamiehen edesottamuksista on kyllä jonkinlaista tietoa Roomalaisten historioitsijoiden kirjoituksissa, mutta ei ainoaakaan kunnollista tietoa (silminnäkijätieto) Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, puhumattakaan kuolemasta, hautaamisesta tai henkiin heräämisestä.
Kristinnuskon ainutlaatuisuus kaatuu jo pakanauskonnoista tehtyihin kopiointeihin, joista Jeesuksen ristinkuolema ylösnousemukisneen on vain yksi.
on syntynyt.nimirodin aikaan.kun Herra sekoitti kielet ja mantereet erkani ni samat jutut eri muodos joka paikas.
on kyllä jpoitakin viitteitä Raamatun ulkopuolisissakin lähteissä. Jumalallisuudesta tai ylösnousemuksesta ei. Ei myöskään Jeesuksen muista väitetyistä ihmeteoista.
Historian kirjoitus ei myöskään kerro niistä Raamatun tapahtumista mitä väitetään tapahtuneen Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, kuten vainajien nousemisesta haudoistaan ja liikkumisesta ihmisten parissa. Outoa, eikö?
Tuon kaltaisen tapahtuman olisi kuvitellut jääneen elämään historian kirjoihin vaan mitään ei ole muistiin merkitty. Tapahtuma olisi ollut niin hämmästyttävä, että on turha kuvitella, etteikö se olisi herättänyt sensaatiomaista huomiota.
jossain ei-kristillisessä tekstissä, ei vielä osoita, että ko. teksti olisi itsenäinen todistaja Jeesuksesta, tämän kuolemasta jne. vaan sen "todistus" saattaa olla vain sekundaari, perustua itse asiassa kristillisiin lähteisiin, kirjallisiin tai siihen mitä ao. kirjoittajan oman ajan kristityt puhuivat. Näin on mm. tuon Josefuksen todistuksen kanssa, siinä määrin kuin sitä ei ole myöhempien, kristittyjen toimesta muokattu. Josefus on käyttänyt lähteenään samaa kristittyjen lähdettä, jota Luukas on käyttänyt Emmaus-kertomuksessaan.
http://homepages.which.net/~radical.faith/background/josephusonjesus.htm
todellisena henkilönä pitävästi missään aikalaisten eikä myöhempienkään historioitsijoiden kirjoissa, muuten kuin Raamattua lähteenä käyttäen.
Josefuskin sen ajan suurimpana historian kirjoittajana ei 20-osaiseen teokseen saanut mahtumaan kuin pari lausetta jostain Jeesuksesta joka ei välttämättä ole edes sama Jeesus kun se oli niin yleinen nimi siihen aikaan.
Tacitus ei kirjoittanut kuin Rooman historiasta oman näkemyksensä Neron ajoista eteenpäin.
Plinius oli kirjailija eikä historioitsija.
Suestonius eli jo paljon myöhemmin ja kirjoitteli Rooman keisareista.
Lukianos ei ollut historian kirjoittaja ollenkaan vaan kirjailija joka kirjoitti pääasiassa satiireja.
Kaikille noille nimille on yhteistä se että he ei olleet aikalaisia vaan myöhempiä kirjoittajia jotka olivat jo Raamatun evankeliumeista tietoisia.
vielä, että nuo ei-kristilliset lähteet eivät aina kerro edes Jeesuksesta itsestään mitään vaan kulloisenkin kirjoittajan oman ajan kristityistä. Esim. Plinius Nuorempi kirjoittaa kirjeessään keisarille oman aikansa kristityistä Vähässä Aasiassa, jossa hän tuolloin (n. 110-112) oli hallinnollisissa tehtävissä. Hän ei siis todista mitään Jeesuksen historiallisuudesta tai tämän elämän tapahtumista, vain siitä, että hänen aikanaan siellä-ja-siellä oli kristittyjä.
ja Roomassa sekä siellä, mihin kristinusko oli levinnyt ei tuolloin eikä ennen nyky-aikaa saanut kirjoittaa mitään joka olisi ristiriidassa Raamatun kanssa.
Noiden historioitsijoiden teoksista osa on myös hävinnyt ja kukapa tietää mitä kaikkea valtaapitävät kristityt on ehtineet tuhota ja muuttaa lähes kahden tuhannen vuoden aikana.
Rooman palaminenkin on sellainen asia jota on kaikin voimin yritetty laittaa sen keisarin harteille joka sen rakennutti.
Me ihmiset olemme kaikki ja samaa Jumalan jälkikuntaa. Meitä ei erota toisistamme mikään tapahtuma tai riitti.
Jumala on kaikkien ihmisten Jumala ja ainoa oikea Jumala, ei Jumala ole vain kristittyjen tai muslimien Jumala vaan ihan kaikkien ihmisten Jumala.
Kun me tajuamme tämän maailmanlaajuisen rakkauden tulemme me silloin täydellisiksi Jumalan rakkaudesta. Sitä ennen jos erottelemme ihmisiä tai ihmisryhmiä emme ole Jumalasta vaan ihan ihmisiä.
Rakkaus on Jumalasta ja rakkaus hyväksyy kaiken, mikä on tarkoitettu hyvää tehden.