No niin nyt yöllä tulee kaksi vuotta kun menetin lapseni äkillisesti...siitä päivästä kun se tapahtui on alkanut tosiaan elämäni helvetti mutta toki voi sanoa että pahin on ohi...olen käynyt nyt jo valmiiksi viemässä haudalle kauniin ruusun ja kortin ja tieteenkin kynttilöitä -voin vain olla todella surullinen ja tänään koko ajan iltaa myöten alkaa itkettämään enemmän ja enemmän ja kaikki palaa mieleeni kaikkine suruineen hautajaisineen ja sen jälkeisenä tuskana ja itkuna mutta takasinhan se ei poikaa tuo, on enää tämä ääretön suru ihan hirveetä mutta elämän on jatkuttava kuitenkin ja jospa se siitä...
OMAN LAPSEN KUOLEMAN KAUHEUS..
kaksi vuotta...sitten
71957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
suureen suruusi=(.Elämä ei aina ole reilua mutta eiköhän me jakseta porskuttaa eteenpäin.. ei poikasi olisi halunnut että suret häntä vaan hän kannustaa jatkamaan eteen päin. Itse menetin isäni viime syksynä ja suru ja ikävä on aivan kamalaa. Mut pakko vaan jaksaa.. Iso halaus täältä ja voimia eteen päin=) et ole yksin
Minulla tulee tänään 2 kuukautta,kun poika nukkui pois. Hän täyttäisi 23 vuotta viikon päästä.
Ikävä ja suru on viiltävä.
Yritettävä on jaksaa päivä kerrallaan,mutta vaikeaa se on.
Luoja suokoon meille voimia ikävään.
Hei sinä
Tällä palstalla on useita jotka ovat menettäneet lapsensa. Useilla se on ollut juuri poika-lapsi. Ainut poika. Kirjoittelimme aiemmin palstalla MIKÄ ON AUTTANUT SURUSSA? Nyt olemme avanneet uuden nimellä RAKKAUS ON KUOLMAA VÄKEVÄMPI. Siellä pitäisi minun lisäkseni olla lähes samat kirjoittajat ja joitakin uusia.
Olemme yhdessä pohtineet arkea ja päivän tapahtumia mutta siinä ohessa miettineet keinoja mikä auttaa surun kantamisessa. Olemme vaihtaneet kokemuksia, eläneet toisemme rinnalla oppien ja kehittäen jotain uutta itsellemme.
Emme ole olleet elämysten perässä tai hakeneet todisteita ja sitä oikeaa tietoa YouTubesta. On vain eletty arkea ja tuntemuksia. Joskus kauniit runot antavat lohdutusta ja monesti kun päivä pysähtyy kysymykseen MIKSI? on jonkun kirjoitus ja ajatus vienyt eteenpäin.
Oman lapsen kuolema on kauheus koko elämällemme. On oma ja muut läheiset jonka takia pitää meidänkin kulkea tämä elämä loppuumme saakka. Sitä ennen on etsittävä voimia elämään.
Voimia sinulle ja olet tervetullut palstallemme jos kiinnostaa.
Palstalle RAKKAUS ON KUOLEMAA VÄKEVÄMPI?
siinä se tulee vastaan
Kovin paljon kiitoksia kutsusta...voin kyllä tullakkin kunhan kerään ensin voimia ja ajatuksia eli ts. kokoan taas itseni jotenkin nämä vuosipäivät syntymä ja KUOLIN päivät saa voimani aivan loppuun eli elän sitä alkuaikaa jotenkin liian tuoreesti aina kun nää päivät koettaa vuodessa.niin meitä on takuulla paljon alkuaikoina olinkin tällä palstalla ihan joka päivä ja oli todella asiallisia keskusteluja ja saman kokeneita ja muutenkin kuoleman kokeneita oli silloin paljon en nyt tiedä ovatko he enää täällä...?? onhan pariin vuoteen jokaiselle sattunut varmaan paljon jo asioita ...mutta ...mutta tulen kyllä ainakin vierailemaan sinne muutaman päivän päästä kiitos terv.AP
Voimia sinulle ja kaikille, jotka olette menttäneet maailman rakkaimmaan aarteen. Joskus voimat riittävät pyörittämään arkea ja joskus saa voimia ajatella muuta, mutta joskus sitä musertuu sen suuren tuskan alle. Joku päivä on helpompi, joku päivä on musertavaa tuskaa. Tuskaa jatkuu ja jatkuu, tuntuu ettei jaksa. Tuntuu, ettei se lopu koskaan. Jonain päivänä aurinko hymyilee ja näyttää kasvonsa. Se tuskalinen suru muuttaa muotoaan lämpimäksi ikäväksi. Sydämmeen jää kaunis muisto, mutta sitä ei unohda koskaan. Ei koskaan. Sitä ennen on surettava suru.
Pojallasikin on hirveä ikävä äitiänsä kuten sinulla poikaasi. Hän odottaa, että pääset hänen luokseen. Hän rukoilee, jaksa äiti jaksa! Sure, mutta ole vielä onnellinen. Olen tässä ja halaan sinua vaikket näe minua. Taipaleesi on raskas, voinko auttaa sinua? Jos vain voin antaa sinulle voimaa taipaleesi... Rakkautesi poikaasi on kuolemaa väkevämpi. Suurin voima mitä maanpäällään kantaa. Uskon, että näemme rakkaamme vielä. Ja että he odottavat meitä jossain, minne me emme tavoita. Minulle ainakin se antaa suurta toivoa ja voimaa. Ja muistot. Ainut asia mikä on jäljellä rakkaasta, mutta sitäkin kauniimpia ne ovat. Ne ovat kultaa. Se, että voimme olla onnellisia jälleen ei tarkoita että unohtaisimme. Se tarkoittaa, että voimme iloita rakkaastamme ilman tuskaa.