Tässä nyt on tullut jokseenkin mielenkiintoisia kommentteja siitä miten yhteiskunnan taikka yhteisön ajamat moraaliset säännöt ja ohjeet muodostuvat laeiksi sekä miten tämä selittää ihmisten moraalisen ja eettisen käytöksen.
Osittain samaa mieltä mutta pääosin täysin väärässä.
Ihmiset eivät todellakaan ole moraalisia taikka eettisiä sen takia että jokin sääntö, ohje, laki taikka määräys näin sanoo.
Tämä täysin riippumatta siitä onko kyseessä uskonnollinen vaikka sekulaari laki järjestelmä.
Yleisesti hyväksytyt periaatteet ja vallitsevat käsitykset kyllä muodostavat perustan lain säätämiselle. Yhteiskunnassa olevat lait ovat siis verrattavissa yhteiskunnan vallitsevaan tilaan.
Yhteiskunnat muodostavat tietyn ryhmän rakenteen sisään jossa samalla lailla jostakin asioista ajattelevat ihmiset kokoontuvat ja määrittävät millä ehdoilla joku voi olla osa tätä samaa yhteisöä.
Tämä siis siitä seurauksesta että ihmiset alkoivat muodostamaan laajempia yhteisöjä.
Nykyaikana tälläinen kollektiivinen lakien ja sääntöjen asetaminen ei ole mahdollista eikä se oikein ole ollut pitkään aikaan.
Tämä johtuen yksinkertaisesti siitä että yhteisöjen koot ovat kasvaneet sellaisiksi ettei ole mahdollista päättää yhteisesti kaikista käsiteltävistä asioista.
Toinen seikka mikä tähän vaikuttaa on se että valtioiden koot ovat kasvaneet kyläyhteisöistä ja kaupunkivaltioista jokseenkin paljon.
Näin ollen nykyinen lainsäädäntö perustuu elitistiseen malliin jossa jokin tietty hyvin markinaalinen osa kansasta päättää miten tulisi toimia ja miten ei.
Näitä lakeja sitten sovelletaan kollektivistisesti kaikkiin yhteiskunnassa asuviin yksilöihin.
Lakien säätäminen ei kuitenkaan yksin takaa sitä että kukaan niitä varsinaisesti noudattaisi.
Eikä rangaistuksen pelotekkaan oikeastaan toimi kovinkaan hyvin, tästä hyvänä esimerkkinä se että ihmiset tekevät rikoksia, maissa jotka rankaisevat ko. rikkomuksesta kuolemantuomiolla.
Ainoa varsinaisesti merkittävä tekiä sille noudatetaanko jotakin lakia vaiko ei on yksilöllinen päätös siitä noudattaako lakia vai onko sitä noudattamatta.
Riippumatta täysin siitä mitä yhteiskunta on määrittänyt joksikin säädökseksi, jota kollektiivisesti pitäisi noudattaa, tätä sääntöä joko noudatetaan taikka ei täysin riippuen siitä mitä johonkin tilanteeseen joutunut henkilö päättää tehdä.
Ihmiset eivät siis toimi jonkin kollektiivisesti määritellyn moraalisen taikka eettisen ohjeiston mukaisesti sen takia että jokin säännöstö pakottaisi heidät toimimaan jollakin lailla.
Tälläistä pakotetta ei ole olemassa, tai ei ainankaan sellaisessa muodossa joka olisi jollakintavalla varsinaisesti toimiva, taikka itseasiassa kykenisi estämään jotakin toimintaa.
Ihmiset toimivat aivan kuten haluavat toimia jo nyt ja tulevat aina toimineet.
Tämä ei tietenkään tee kaikista toimista oikeutettuja taikka yleisesti hyväksyttyjä eikä vähennä millään tavalla yhteisön oikeutta toimia asettamiensa lakien mukaisesti. Tämä ei myöskään tarkoita sitä etteikö lakia rikkonut henkilö joutuisi vastuuseen teostaan taikka sitä että yhteiskunnalla ei olisi oikeutta rangaista teosta laissa määritetyllä tavalla.
Käytännössä ihmiset kuitenkin tekevät moraalisia ja eettisiä valintoja päivittäin täysin tekemättä mitään erikoista huomiota ko. tekoa tehdessään.
Ihmiset toimivat näin koska haluavat toimia näin.
Ei sen takia että joku on määrännyt että näin pitäisi taikka ei pitäisi toimia.
Käytännössä siis jokainen ihminen soveltaa yksilöllistä moraalista ja eettistä käsitystään.
Mihinkään kirjaan tätä ei ole kuitenkaan kirjattu.
Osittain samaa mieltä mutta pääosin täysin väärässä.
Ihmiset eivät todellakaan ole moraalisia taikka eettisiä sen takia että jokin sääntö, ohje, laki taikka määräys näin sanoo.
Tämä täysin riippumatta siitä onko kyseessä uskonnollinen vaikka sekulaari laki järjestelmä.
Yleisesti hyväksytyt periaatteet ja vallitsevat käsitykset kyllä muodostavat perustan lain säätämiselle. Yhteiskunnassa olevat lait ovat siis verrattavissa yhteiskunnan vallitsevaan tilaan.
Yhteiskunnat muodostavat tietyn ryhmän rakenteen sisään jossa samalla lailla jostakin asioista ajattelevat ihmiset kokoontuvat ja määrittävät millä ehdoilla joku voi olla osa tätä samaa yhteisöä.
Tämä siis siitä seurauksesta että ihmiset alkoivat muodostamaan laajempia yhteisöjä.
Nykyaikana tälläinen kollektiivinen lakien ja sääntöjen asetaminen ei ole mahdollista eikä se oikein ole ollut pitkään aikaan.
Tämä johtuen yksinkertaisesti siitä että yhteisöjen koot ovat kasvaneet sellaisiksi ettei ole mahdollista päättää yhteisesti kaikista käsiteltävistä asioista.
Toinen seikka mikä tähän vaikuttaa on se että valtioiden koot ovat kasvaneet kyläyhteisöistä ja kaupunkivaltioista jokseenkin paljon.
Näin ollen nykyinen lainsäädäntö perustuu elitistiseen malliin jossa jokin tietty hyvin markinaalinen osa kansasta päättää miten tulisi toimia ja miten ei.
Näitä lakeja sitten sovelletaan kollektivistisesti kaikkiin yhteiskunnassa asuviin yksilöihin.
Lakien säätäminen ei kuitenkaan yksin takaa sitä että kukaan niitä varsinaisesti noudattaisi.
Eikä rangaistuksen pelotekkaan oikeastaan toimi kovinkaan hyvin, tästä hyvänä esimerkkinä se että ihmiset tekevät rikoksia, maissa jotka rankaisevat ko. rikkomuksesta kuolemantuomiolla.
Ainoa varsinaisesti merkittävä tekiä sille noudatetaanko jotakin lakia vaiko ei on yksilöllinen päätös siitä noudattaako lakia vai onko sitä noudattamatta.
Riippumatta täysin siitä mitä yhteiskunta on määrittänyt joksikin säädökseksi, jota kollektiivisesti pitäisi noudattaa, tätä sääntöä joko noudatetaan taikka ei täysin riippuen siitä mitä johonkin tilanteeseen joutunut henkilö päättää tehdä.
Ihmiset eivät siis toimi jonkin kollektiivisesti määritellyn moraalisen taikka eettisen ohjeiston mukaisesti sen takia että jokin säännöstö pakottaisi heidät toimimaan jollakin lailla.
Tälläistä pakotetta ei ole olemassa, tai ei ainankaan sellaisessa muodossa joka olisi jollakintavalla varsinaisesti toimiva, taikka itseasiassa kykenisi estämään jotakin toimintaa.
Ihmiset toimivat aivan kuten haluavat toimia jo nyt ja tulevat aina toimineet.
Tämä ei tietenkään tee kaikista toimista oikeutettuja taikka yleisesti hyväksyttyjä eikä vähennä millään tavalla yhteisön oikeutta toimia asettamiensa lakien mukaisesti. Tämä ei myöskään tarkoita sitä etteikö lakia rikkonut henkilö joutuisi vastuuseen teostaan taikka sitä että yhteiskunnalla ei olisi oikeutta rangaista teosta laissa määritetyllä tavalla.
Käytännössä ihmiset kuitenkin tekevät moraalisia ja eettisiä valintoja päivittäin täysin tekemättä mitään erikoista huomiota ko. tekoa tehdessään.
Ihmiset toimivat näin koska haluavat toimia näin.
Ei sen takia että joku on määrännyt että näin pitäisi taikka ei pitäisi toimia.
Käytännössä siis jokainen ihminen soveltaa yksilöllistä moraalista ja eettistä käsitystään.
Mihinkään kirjaan tätä ei ole kuitenkaan kirjattu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Homo sapiens on täsmälleen sama kaikkialla ja ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia.Kaikki ovat tasa-arvoisia ja kaikkia tulee arvioida täsmälleen samoilla kriteereillä,ihminen on sama kaikkialla.
Länsimaisen oikeuden tavoitteena on ensisijaisesti olla yhteiskunnan pelisäännöt ja pohja yksilön oikeuksien turvaamiselle,vasta toissijaisesti yhteiskunnallisen järjestyksen pito. Länsimaissa valtion pitäisi siis olla yksilöitä varten, itämaissa yksilö näyttää olevan valtiota varten.
On olemassa sellaisia arvoneutraaleja indikaattoreita, jotka ovat kaikille kulttuureille yhteisiä kaikkina aikoina, ja joiden perusteella eri kulttuurit voidaan myös asettaa paremmuusjärjestykseen.
Valistuksen jälkeen syntynyt ja kehittynyt, epäautoritatiivinen ja epäideologinen länsimainen laki- ja oikeusjärjestelmä roomalaisgermaanisine common law’eineen, Codex Napoleonicoineen jne on maailmanskaalassa kaikkein pisimmälle kehittynyt oikeusjärjestelmä ja edustaa kaikkein kehittyneintä ja edistyneintä oikeuskäsitystä.
Länsimaisen oikeuden pyrkimyksenä on pois erityisestävyydestä ja kohti yleisestävyyttä.
Raaoilla rangaistuksilla aiheutetaan yhteiskunnalle paljon suurempaa vahinkoa kuin mitä itse rikokset monesti on: ensinnäkin brutaali rangaistus on suurempi vääryys kuin itse rikos, toiseksi niillä ei ole minkäänlaista erityisestävyyttä, kolmanneksi ne aiheuttavat kostonhimoa ja katkeruutta ex-rikollisessa ja neljänneksi niillä on brutalisoiva ja väkivaltaa lietsova vaikutus yhteiskuntaan.Rangaistusten olisi oltava symmetrisiä rikoksen kanssa, rangaistus ei saisi aiheuttaa suurempaa vääryyttä kuin itse rikos.
Oman'tunnon ohituksia tapahtuu monenlaisten ja useiden systeemien kautta--> uskonnon,politiikan,rahan,kasvatuksen,yleisen moraalittomuuden,johtajien esmerkkien kautta ja se on surullista ja tuhoavaa.
>> Homo sapiens on täsmälleen sama kaikkialla ja ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia.Kaikki ovat tasa-arvoisia ja kaikkia tulee arvioida täsmälleen samoilla kriteereillä,ihminen on sama kaikkialla.> Länsimaisen oikeuden tavoitteena on ensisijaisesti olla yhteiskunnan pelisäännöt ja pohja yksilön oikeuksien turvaamiselle,vasta toissijaisesti yhteiskunnallisen järjestyksen pito.> Länsimaisen oikeuden pyrkimyksenä on pois erityisestävyydestä ja kohti yleisestävyyttä. > Oman'tunnon ohituksia tapahtuu monenlaisten ja useiden systeemien kautta--> uskonnon,politiikan,rahan,kasvatuksen,yleisen moraalittomuuden,johtajien esmerkkien kautta ja se on surullista ja tuhoavaa.
//En katso että olisi olemassa jonkinlaista yleispätevää mallia joka voitaisiin määritellä systemaattiseksi omaksitunnoksi.//
- Heittoni oli ajatus yleisesti moraaliin ja eettisyyteen.
Yhteiskunnassa moraali/eettisyys/yhteisöllisyys kärsii siitä,että arveluttava/itsekäs toiminta piilotetaan milloin minkäkin naamion taakse "hyväksyttävämpänä" mm. "demokratian",markkina-talouden,kvartaalijaksojen, "jumalan sanan", tehokkuuden, tai "yleisen hyväksytyn tavan" jne.
Yksilö menettää sisäisesti itsensä ja oman'arvon'tuntonsa tasan siinä vaiheessa, kun "tuuli-viirit" kääntyy, eli yleinen mielipide vaihtuu toiseksi,tämä silloin jos oma toiminta on perustunut "naamioon", eli muuhun kuin omaan tuntoon ja omiin periaatteisiin. Vaara on sama niin yksilöllä kuin yhteisöllä--> luhistuminen, laajuus ja kärsimys-luokka tietysti eri.
Systemaattisen'omantunnon mittari voisi olla yhteisön yleinen hyvinvointi, joka toteutuakseen vaatii kaikilta yhteisön jäseniltä mm. epä-itsekkyyttä.