USA voitti maaliskussa alkaneen Irak-invaasionsa hyökkäysvaiheen suhteellisesti mitättömin miestappioin. Muutaman viikon kuluttua valloittaja kuitenkin joutui sen ikävän tosiasian eteen, etteivät valloituksen kohteeksi joutuneet irakilaiset suurin joukoin hurranneetkaan jenkkejä vapauttajina, vaan alkoi miehittäjää vastaan kohdistuvien pommi- ja itsemurhaiskujen aika. Toteutui se, josta viisaammat olivat jo alunperin varoitelleet: sota alkoi siitä mihin sen olisi länsimaisen ajattelun mukaan pitänyt loppua. Voitonjuhlijat eivät tajunneet, että heillä on vastassaan erilaisella psyykendynamiikalla varustettu vihollinen.
En ole huomannut, että sodan pitkittyessä jenkit olisivat pystyneet saavuttamaan suurempaa tilannehallintaa. Kukaan ei tiedä, miten syvät ja monihaaraiset juuret maanalaisella vastarinnalla on. Yritykset panna pystyyn toimivaa amerikkalaisystävällistä nukkehallintoa ovat toistaiseksi olleet tuloksettomia. Yhtäältä ollaan ajauduttu jatkuvaan hallintakriisiin Irakissa, toisaalta ollaan jouduttu vapaan maailman arvostelun ja tuomion kohteeksi. Sitä suinkaan ei ole vähentänyt se, että hyökkäyssodan taloudellisia sotasaaliita on pyritty jakamaan juuri niin häikäilemättömästi kuin mitä sodanvastustajat jo ennakolta arvasivat. He tiesivät Bushin hallinnon tekopyhyyden.
Luulisi USA:ssa valtaa pitävän, juutalaispankkiirien ja öljyteollisuuden tukeman klikin ottaneen jotain opikseen Irakissa jatkuvasta vastarinnasta. Voisi kuvitella, että he nyt olisivat varautuneen ennakolta ja paremmin - tietäisivät että väistämättä eteen tulee ongelmia. Sillä kuten sodan "voittaminen" myös nyt tapahtunut Saddamin löytyminen ja pidättäminen ei välttämättä olekaan mikään ratkaiseva askel lopullisen voiton varmistamisessa. Yhtä hyvin voi nytkin käydä juuri päinvastoin: tämänkin näytelmä kääntyy jenkkien tappioksi. Lähitulevaisuus näyttää ovatko jenkit oppineet mitään.
Saddamiin liittyy paljon ongelmia. Entisenä USA:n vasallina hän tietää liikaa. Tätä ongelmaa ei voitu välttää sillä, että mies olisi yksinkertaisesti tapettu tavattaessa, sillä silloin olisi käynyt ilmi ettei USA:lla ole varaa päästää Saddamia ääneen. Maailma olisi heti arvannut mistä oli kyse. Saddam tietää kuviot, eikä sortunut tekemään vastarintaa. Hänellä on hyvät neuvotteluasemat. Häntä voidaan uhata vain luovuttamisella paikallisten lynkkaajien käsiin, mikä saattaa todellakin olla eräs epätoivoinen vaihtoehto, johon jenkit päätyvät.
Silloin Saddamin eliminoimisesta seuraa, että diktaattorin demonisoimisesta saatava hyöty jäisi käyttämättä. Tämä tarkoittaa, että arabikulttuurille ominainen pahuuden projisointi - siis asia jonka ratkaiseva vaikutusta amerikkalaiset eivät toistaiseksi ole oppineet - siirtyisi nopeasti Saddamista jenkkeihin. Mitä nopeammin tapaus Saddam käsitellään tai joutuu pois päiväjärjestyksestä, sitä nopeammin tulevat jenkit kohtaamaan sen vihan, joka aiemmin kohdistui Saddamiin. Länsimaisen silmissä tämä näyttää käsittämättömältä ja järjenvastaiselta, mutta näin tulee käymään. Sanokaa viisaan sanoneen.
Siksi tapaus Saddam pitäisi käsitellä hitaasti ja demonisointia koko ajan ylläpitäen. Saddamin oikeudenkäynnin pitäisi olla kulissina vuosikausia, ja näiden kulissien taustatuella pitäisi yrittää rakentaa toimivaa ja edes auttavasti uskottavaa siviilihallintoa uuteen alusmaahan. Tämä kaikki on erinomaisen vaikeata, koska mikään siinä ei vastaa läntisen psyykendynamiikan vaatimuksia. Mitä vihatummaksi Saddam saadaan, sitä paremmalta jenkit näyttävät - aluksi. Sitten seuraa vaihe, jossa viha arabikulttuurille ominaiseen tapaan siirtyy yhdestä kohteesta toiseen. Nyt viha kohtaakin uusia vallanpitäjiä. He ovat Saddamin perillisiä. Ja mitä pitemmäksi juttu venyy, sitä suuremmaksi kasvaa mahdollisuus, että jenkit ryssivät sen. Pahimmistakin konnista kasvaa yllättävän helposti sympatiaa saavia sankareita, jos heitä ei koko ajan pidetä säännöstellyn julkisuuden haarukassa.
Elämme nyt mielenkiintoisia aikoja. Maailmanpoliisiksi omankädenoikeudella ryhtyneen roistovaltio USA:n sotaretki on eräässä kulminaatiopisteeessä. Tästedespäin asiat saattavat kehittyä joko hyvään tai huonoon suuntaan. Näytelmän osapuolia ovat yhtäältä Bushin hallinto, toisaalta amerikan kansa, jonka luottamus vähäjärkiseen johtajaansa kaipaa melkoista paikkailua. Yhtenä osapuolena on nyt Saddam, joka pystyy hädänalaisessa tilanteessaankin hyödyntämään jenkkejä. Hallitsematon ja hajanainen rooli on Irakin rikkonaisella kansalla, jota mikään ei yhdistä muu kuin korkeintaan yhteinen vihan kohde. Se voi olla Saddam, mutta jos Saddam häviää näkyviltä, sama viha voi kohdistua yhtä vahvana amerikkalaisiin.
Ja yhtenä, eikä vähäisenä osallisena tässä maailmannnäytelmässä olemme me kaikki, maailman kansalaiset, jotka hyvin huolestuneina olemme seuranneet jenkkien häikäilemätöntä ja hallitsematonta valloitussotaa miettien minähän päivänä me itse joudumme sellaisen kohteeksi.
En ole huomannut, että sodan pitkittyessä jenkit olisivat pystyneet saavuttamaan suurempaa tilannehallintaa. Kukaan ei tiedä, miten syvät ja monihaaraiset juuret maanalaisella vastarinnalla on. Yritykset panna pystyyn toimivaa amerikkalaisystävällistä nukkehallintoa ovat toistaiseksi olleet tuloksettomia. Yhtäältä ollaan ajauduttu jatkuvaan hallintakriisiin Irakissa, toisaalta ollaan jouduttu vapaan maailman arvostelun ja tuomion kohteeksi. Sitä suinkaan ei ole vähentänyt se, että hyökkäyssodan taloudellisia sotasaaliita on pyritty jakamaan juuri niin häikäilemättömästi kuin mitä sodanvastustajat jo ennakolta arvasivat. He tiesivät Bushin hallinnon tekopyhyyden.
Luulisi USA:ssa valtaa pitävän, juutalaispankkiirien ja öljyteollisuuden tukeman klikin ottaneen jotain opikseen Irakissa jatkuvasta vastarinnasta. Voisi kuvitella, että he nyt olisivat varautuneen ennakolta ja paremmin - tietäisivät että väistämättä eteen tulee ongelmia. Sillä kuten sodan "voittaminen" myös nyt tapahtunut Saddamin löytyminen ja pidättäminen ei välttämättä olekaan mikään ratkaiseva askel lopullisen voiton varmistamisessa. Yhtä hyvin voi nytkin käydä juuri päinvastoin: tämänkin näytelmä kääntyy jenkkien tappioksi. Lähitulevaisuus näyttää ovatko jenkit oppineet mitään.
Saddamiin liittyy paljon ongelmia. Entisenä USA:n vasallina hän tietää liikaa. Tätä ongelmaa ei voitu välttää sillä, että mies olisi yksinkertaisesti tapettu tavattaessa, sillä silloin olisi käynyt ilmi ettei USA:lla ole varaa päästää Saddamia ääneen. Maailma olisi heti arvannut mistä oli kyse. Saddam tietää kuviot, eikä sortunut tekemään vastarintaa. Hänellä on hyvät neuvotteluasemat. Häntä voidaan uhata vain luovuttamisella paikallisten lynkkaajien käsiin, mikä saattaa todellakin olla eräs epätoivoinen vaihtoehto, johon jenkit päätyvät.
Silloin Saddamin eliminoimisesta seuraa, että diktaattorin demonisoimisesta saatava hyöty jäisi käyttämättä. Tämä tarkoittaa, että arabikulttuurille ominainen pahuuden projisointi - siis asia jonka ratkaiseva vaikutusta amerikkalaiset eivät toistaiseksi ole oppineet - siirtyisi nopeasti Saddamista jenkkeihin. Mitä nopeammin tapaus Saddam käsitellään tai joutuu pois päiväjärjestyksestä, sitä nopeammin tulevat jenkit kohtaamaan sen vihan, joka aiemmin kohdistui Saddamiin. Länsimaisen silmissä tämä näyttää käsittämättömältä ja järjenvastaiselta, mutta näin tulee käymään. Sanokaa viisaan sanoneen.
Siksi tapaus Saddam pitäisi käsitellä hitaasti ja demonisointia koko ajan ylläpitäen. Saddamin oikeudenkäynnin pitäisi olla kulissina vuosikausia, ja näiden kulissien taustatuella pitäisi yrittää rakentaa toimivaa ja edes auttavasti uskottavaa siviilihallintoa uuteen alusmaahan. Tämä kaikki on erinomaisen vaikeata, koska mikään siinä ei vastaa läntisen psyykendynamiikan vaatimuksia. Mitä vihatummaksi Saddam saadaan, sitä paremmalta jenkit näyttävät - aluksi. Sitten seuraa vaihe, jossa viha arabikulttuurille ominaiseen tapaan siirtyy yhdestä kohteesta toiseen. Nyt viha kohtaakin uusia vallanpitäjiä. He ovat Saddamin perillisiä. Ja mitä pitemmäksi juttu venyy, sitä suuremmaksi kasvaa mahdollisuus, että jenkit ryssivät sen. Pahimmistakin konnista kasvaa yllättävän helposti sympatiaa saavia sankareita, jos heitä ei koko ajan pidetä säännöstellyn julkisuuden haarukassa.
Elämme nyt mielenkiintoisia aikoja. Maailmanpoliisiksi omankädenoikeudella ryhtyneen roistovaltio USA:n sotaretki on eräässä kulminaatiopisteeessä. Tästedespäin asiat saattavat kehittyä joko hyvään tai huonoon suuntaan. Näytelmän osapuolia ovat yhtäältä Bushin hallinto, toisaalta amerikan kansa, jonka luottamus vähäjärkiseen johtajaansa kaipaa melkoista paikkailua. Yhtenä osapuolena on nyt Saddam, joka pystyy hädänalaisessa tilanteessaankin hyödyntämään jenkkejä. Hallitsematon ja hajanainen rooli on Irakin rikkonaisella kansalla, jota mikään ei yhdistä muu kuin korkeintaan yhteinen vihan kohde. Se voi olla Saddam, mutta jos Saddam häviää näkyviltä, sama viha voi kohdistua yhtä vahvana amerikkalaisiin.
Ja yhtenä, eikä vähäisenä osallisena tässä maailmannnäytelmässä olemme me kaikki, maailman kansalaiset, jotka hyvin huolestuneina olemme seuranneet jenkkien häikäilemätöntä ja hallitsematonta valloitussotaa miettien minähän päivänä me itse joudumme sellaisen kohteeksi.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Onko Irakilaisilla nyt mukavempaa kuin Saddamin aikaan ? Epäilempä, että osalla varmaankin on, mutta suurimmalla osalla menee aina vain huonommin. Se ei tiedä hyvää jatkoa ajatellen.
Oikeudenkäyntiä ajatellen sen pidentäminen tuottaa myös sympatioita Saddamia kohtaan - tyyliin voivoi isäpuolensa jatkuvasti hakaama pikkupoika. Olisko muuta voinut odottaakkaan.
Epäilen kunnon jenkkityyliin päättyvää lavastettua ratkaisua: Oho kun pääsi yrittään karkaamista. Oli pakko ampua selkään.
Kansanjoukkojen koston armoille jättämisessäkin on huonot puolensa. USAn on kuitenkin valvottava myös sitä menetelmää jotenkin ollakseen varma, että Saddam on varmasti kuollut lynkkauksen jälkeen. Ei olisi kauhean kivaa, jos yllätten selviäisikin, että Saddamin ruumista ei vaikkapa löytyisikään lynkkausken jälkeen tms.
taitaa vain repiä haavoja auki. Muslimiryhmien raja-aidat jyrkkenevät ja otteet kovenevat. On tragikoomista, että shiialaiset fundamentalistit, jotka hengeltään ovat kaikkein kauimpana amerikkalaisista, ovat suhteessa Saddamiin ainoa ryhmä, jolta USA saattaa odottaa tukea. Eipä lupaa hyvää siitä mitä on tulossa.
Tilannetta kannattaa kuitenkin seurata viileän tarkkailijan asenteella. Meillä on omassa joukossamme ihan riittämiin näitä, jotka höyryävät yhden osapuolen kannattajana toista osapuolta vastaan. Tässä näytelmässä ei kuitenkaan ole muuta kuin roistoja, kellään ei ole puhtaita jauhoja pussissaan.
Älä viitsi... Jos sinä saisit päättää niin Saddam ilmeisesti olisi vielä vallassa ja Irakissa asiat olisivat "hyvin". Hirmuhallinnon puolustelijan ei kannata esiintyä moralistina.
Tähän mennessä amerikkalaiset ovat kaataneet kaksi veristä tyrannia, entisen Jugoslavian Slobodan Milosevic:n joka on Haagissa vastaamassa syytteisiin rikoksista ihmisyyttä vastaan, sekä Irakin Saddam Husseinin jonka jäljiltä on jo löytynyt satoja joukkohautoja. Saddamkin tullaan tuomitsemaan ansionsa mukaan.
Jos pelkäät amerikkalaisten "häikäilemätöntä ja hallitsematonta valloitussotaa" niin mietipä vähän tätä. Kuinka moneen demokraattisesti hallittuun ja ihmisoikeuksia kunnioittavaan maahan USA on hyökännyt?
Seuraava kysymys: Mitä edellämainituille verisille diktaattoreille sitten olisi pitänyt tehdä?
>>Jos sinä saisit päättää niin Saddam ilmeisesti olisi vielä vallassa ja Irakissa asiat olisivat "hyvin". Hirmuhallinnon puolustelijan ei kannata esiintyä moralistina
Melkoiset silmälasit sinulla. Vahvasti olet sisästänyt tuon jenkkien asenteen: jos et ole puolellani, olet terroristien puolella. Mutta minä en näe tässä yhteydessä ketään, jonka puolelle voisin asettua. Minusta tässä näytelmässä on pelkästään roistoja.
En usko olevani tällä mielellä yksin. Luulenpa peräti, että maailman ihmisistä valtaosa ajattelee suunnilleen samalla tavalla.
Muistaakseni USA on osallistunut 73 vallankaappaukseen Toisen Maailmansodan jälkeen. Osassa näistä maista on ollut demokraattisesti valittu hallitsija.
Kysymys olikin siitä kuinka moneen demokraattiseen ja ihmisoikeuksia kunnioittavaan maahan USA on hyökännyt? Vastaus: Ei yhteenkään.
Kylmän sodan aikana kaikki suurvallat hakivat liittolaisia keinoja kaihtamatta. Amerikkalaiset eivät olleet mitenkään poikkeus. Kauneusvirheistä huolimatta nimenomaan amerikkalaiset edustivat länsimaisia demokraattisia arvoja toisin kuin vastapoolinsa edesmennyt kommunistinen Neuvostoliitto, Kiinasta edes puhumattakaan.
Kommunismin maailmanlaajuinen romahdus kertoo tiedostavalle selvää kieltään siitä mikä järjestelmä kykenee takaamaan kansalaisilleen demokratian, ihmisoikeudet sekä hyvän elintason.
Tottakai valintasi johtaisi suurempaan kurjuuteen. Mutta sitähän sinä vapaudenvihaaja et halua tajuta kun USA-viha on tärkeämpi kuin ihmisten henget.
Sinä kannatat sotaa. Minä kannatan rauhaa ja ihmisoikeuksia.
historiaa kirjoittaa, kun otetaan käyttöön tarpeeksi falskit käsitteet:
>>Kommunismin maailmanlaajuinen romahdus kertoo tiedostavalle selvää kieltään siitä mikä järjestelmä kykenee takaamaan kansalaisilleen demokratian, ihmisoikeudet sekä hyvän elintason.
Jo fundamentalistinen perusoletus, se että lähtökohtaisesti jäsennetään "kommunismi" ja se toinen "demokratian, ihmisoikeudet sekä hyvän elintason takaava" järjestelmä omaehtoisiksi toisensa poissulkeviksi vaihtoehdoiksi, on täysin kestämätön. Samat historialliset lähtökohdat ja samanmuotoiset toteutuneet rakenteet kuitenkin kietovat näennäisesti vastakkaiset järjestelmät yhteen. Ei niistä mitään sellaisia totuuksia voida sanoa, jotka osoittaisivat että maailma niiden suhteen olisi mustavalkoinen. Mutta tietysti tuollainen puhetyyli, lavea ja omia todistelutarpeita palveleva retostelu, tuottaa paremman tyydytyksen kuin kaikkiin suuntiin kohdistettava kritiikki.
Suomalaiselle on ominaista, että se aina haluaa "olla voiman oikealla puolen" (Kalle Päätalo). Palstamme amerikanystävien sovellus tästä on, että he haluavat vielä vetää yhtäläisyysmerkit voima = oikeus ja hyvyys.
Kun katselen tv-dokumentista Gearge W Bushin koottuja valheita, amerikanystävien laveat maalailut vain yksinkertaisesti muuttuvat naurettaviksi.
miten selvää propagandaa itse seuraat?
"tv-dokumentista Gearge W Bushin koottuja valheita"
Kuulostaa tosi puolueettomalta.
"Suomalaiselle on ominaista, että se aina haluaa "olla voiman oikealla puolen" (Kalle Päätalo)."
Itse tykkään olla aina oikeassa, eikä puolella ole niinkään väliä. Mielestäni on mielenkiintoista, että kaikki täällä lainatut oikeat FAKTAT ja esim tieto DNA testien toiminnasta on tullut USAhan positiivisesti suhtautuvalta väeltä.
Kyllähän kommunismi ja markkinatalousvetoinen demokratia sulkevat toisensa pois äärimmäisen tehokkaasti. Joko valtio omistaa kaikki tuotantovälineet tai ei omista. En näe tätä harmaata aluettasi... ellet sitten tarkoita sosiaalidemokratiaa, joka on jonkinlainen hybridi, mutta jota Neuvostoliitto ei ikinä harkinnutkaan. Kommunismi loppuu siihen kun ensimmäinen tuotantoväline joutuu yksityisiin käsiin.
"Ei niistä mitään sellaisia totuuksia voida sanoa, jotka osoittaisivat että maailma niiden suhteen olisi mustavalkoinen"
Taisin juuri sanoa yhden aika fundamentaalisen tällaisen asian.
keskustelua tuskin kannattaa jatkaa, mutta puutun vielä tuohon olennaiseen kohtaan:
>>Kyllähän kommunismi ja markkinatalousvetoinen demokratia sulkevat toisensa pois äärimmäisen tehokkaasti. Joko valtio omistaa kaikki tuotantovälineet tai ei omista. En näe tätä harmaata aluettasi...
Juttu on niin, että jos maailmaa määritellään ideologisilla käsitteillä niin epäilemättä silloin käsiin jää pikemminkin poliittisia palopuheita kuin totuuksia.
Halusin viitata siihen, että niin liberalismi kuin sosialismikin historiallisesti perustuvat samalle käsitteenmuodostukselle, eivätkä edes järjestelmien erilaiset käytännöt tee niistä toistensa omaehtoisia vastakohtia. Jos ja kun toteutuneita järjestelmiä tutkitaan järjestelminä, voidaan nähdä niiden sukulaisuus ja samanmuotoisuus. Eroihin vaikuttavat myös muut tekijät kuin taustalla olevat opit, ja samalla nimelläkin kulkevat järjestelmät voivat eri maissa poiketa toisistaan - ihan samalla tavalla kuin vaikkapa "demokraattinen" järjestelmä on kaikkialla erilainen kansallisista ominaispiirteistä ja kulttuureista riippuen.
Kaksi demokraattista järjestelmää voi todellakin sisällöllisesti poiketa toisistaan kuin yö ja päivä. Esimerkiksi vaikkapa USA ja Kanada.
Mutta sinulle riittänevät ideologioiden tasolla tapahtuvat todistelut.
Pidin kovasti John Pilgerin toimittamasta Irak-dokumentista, johon viittasin. Vanhana journalistina noteerasin miten suurella totuudenrakkaudella se oli tehty.
"Ja yhtenä, eikä vähäisenä osallisena tässä maailmannnäytelmässä olemme me kaikki, maailman kansalaiset, jotka hyvin huolestuneina olemme seuranneet jenkkien häikäilemätöntä ja hallitsematonta valloitussotaa miettien minähän päivänä me itse joudumme sellaisen kohteeksi."
Katsotaas. USA ei ole ikinä hyökännyt yhteenkään demokraattiseen valtioon.
Eli jos olen vapaa kansalainen, valitsemillani johtajilla ei ole mitään vaaraa.
Jos olen diktatuurin kurimuksessa, on mahdollista että USA tulee poistamaan diktaattorin.
On siinäkin sitten kauhukuvat. Anna anteeksi jos en täysin hahmota, mitä tässä pitäisi pelätä.
Niin joo ja pakko vielä kommentoida seuraavaa..
"Maailmanpoliisiksi omankädenoikeudella"
1. USAta on usein vaadittu maailmanpoliisiksi, kun siltä odotetaan toimia eri kriisiperäkkeissä. Tätä on tapahtunut ensimmäisestä maailmansodasta lähtien.
2. Ei maailmassa tulla koskaan julistamaan mitään "seriffejä", joten omankädenoikeus on ainoa, jolla poliiseja maailmaan ilmaantuu. Ensimmäinen maailmanpoliisi oli kristityt valtiot yhdessä, jotka paheksuivat esimerkiksi ihmisten uhraamista 1500-1800 luvuilla (esim Mayat). Sitten tuli Englanti, joka toimi voimakkaasti orjuutta vastaan. Nyt on USA. Ehkä mielestäsi olisi parempi, jos nämä maailmanpoliisit olisivat menneet pois, ja oisivat antaneet Saudien pitää orjiaan, barbaarien uhrata ihmisiä ja Saddamien sortaa kansojaan.
että kun luen teidän amerikanystävien - vai miten sen nyt ilmaisisi - kirjoituksia, esimerkiksi tätä sinun todisteluasi, jossa argumentoit conquistadorien ihmisystävällisyydellä ja englantilaisten siirtomaaherrojen tasa-arvopyrkimyksillä, en tule yhtään vakuuttuneemmaksi Amerikan vaarattomuudesta.
Päinvastoin, kun huomaan millaisia kannattajia "ennaltaehkäisevän iskun" doktriini saa ja miten hyvin tämä selittely menee monissa läpi, oloni on entistä huolestuneempi.
Julkisesti USA ei olekkaan hyökännyt, mutta on kyllä ollut taustalla miehittämässä ja vaikuttamassa jopa salamurhilla suuressa osassa maailmaa.
Englantihan oli oikein malliesimerkki imperialistisesta valtiosta, joka vastusti orjuutta OMASSA maassaan. Sen sijaan kaikissa siirtomaissa se oli hyvinkin toivottavaa ja sitä vaalittiinkin tehokkaasti armeijoiden avulla.
Mutta mitäpä nyt esim, joku Intia aikoinaan. Eihän se ollut demokraattinen valtio joten niitä ihmisiä saikin tappaa ilman tunnontuskia. Niinkö?
Kuinka paljon demokratian vuoksi saa tappaa ihmisiä ? Saako siinä tappaa myös muutamia poliittisia vastustajiaan samalla ?
kertonut conquistadorien ihmisystävällisyydestä? He olivat varsin häikäilemätöntä porukkaa, joka tappoi kaiken joka oli ja heidän edessään. Loppupelissä kuitenkin Espanjalaishallinto oli humaanimpaa kuin esim Mayojen hallinto, jossa jatkuvasti uhrattiin ihmisiä.
Englantilaiset siirtomaaherrat tosiaan veivät tasa-arvoa maailmalle aika paljonkin. Melkein koko Afrikka ja Arabia luopui orjuudesta Englannin Imperiumin painostuksesta. Intialainen tapa polttaa vaimot miehen kuolinroviolla myös poistui, koska siirtomaaherrat pitivät sitä barbaarisena jne. Motivaatiot ovat olleet ylimielisyys ja ahneus, mutta taustalla on kotona opittu arvomaailma, joka on ainakin mielestäni edennyt lännessä parempaan suuntaan viimeiset 700 vuotta.
Englanti kielsi orjakaupan 1807, jonka jälkeen se oli rikollista kaikkialla, missä Englantilaiset olivat hallinnassa (hyvin suuri alue). 1814 Wienin konferenssissa Englanti painosti muutkin Euroopan maat orjuutta vastustavaan rintamaan.
1842 solmitussa Ashburtonin sopimuksessa Englanti ja USA molemmat sitoutuivat pitämään laivueellisen laivoja Afrikan rannikolla jahtamaassa orjakauppiaita. Ranska liittyi rintamaan 1845.
Myöhemmin Englanti ja USA runnoivat orjuuden kieltävät kohdat läpi kansainvälisiin sopimuksiin 1926. Tässä vaiheessa Englanti oli vielä ehdottomasti se hallitseva osapuoli, joten titteli menee pitkälti sille.
Olen sanonut n 1 kertaa, että en pidä Englannia mitenkään kovin moraalisena toimijana, mutta en voi käsittää miten jotkut pitävät orjuuden hävittämistä vähäpätöisenä.
-- Maailma kehittyi oikeudenmukaisempaan suuntaan Englannin vallan seurauksena. --
Tätä ei mitenkään voida kiistää. Mitä nyt 1940-luvun olosuhteita ja nykypäivää vertailee, voi mielestäni saman sanoa USAnkin vallasta. Puhtaita pulmusia ei olekaan, joten täydellisyyden puutteesta on mielestäni tekopyhää valittaa.
http://www.rlc.dcccd.edu/annex/COMM/english/mah8420/SlaveryInfo.html
Paljon ihan mielenkiintoista luettavaa.
on nyt lisätty siihen ennestään epäilyttävään sanalistaan, jonka nimissä erilaisia vallankaappauksia ja veritekoja on historian sivu tehty.
Onhan valloitettu, sodittu, tapettu ja salamurhattu jumalan, edistyksen, punaisen ja valkoisen aatteen, ja nyt siis myös demokratian nimissä.
Kaarle Suuri määritteli aikoinaan hyväksi kristityksi jokaisen joka pystyy yhdellä miekaniskulla halkaisemaan pakanan päästä haaruksiin. Ristiretkeläiset ryöstivät ja teurastivat vääräuskoisia. Suomalaisetkin kastettiin pakolla.
Pyhää sotaa on käyty muuallakin kuin islamin maailmassa. Mikään ei ole ratkaisevasti muuttunut. Valistusaika loi länsimaisen demokratian, ja jo esinäytöksessä päät putoilivat tehokkaasti. Demokratia on ihanteellista, ja sitä pidetään nyt pyhänä - ja juuri siksi sen nimissä on nyt hyvä harjoittaa mitä räikeintä vahvemman valtaa. Siinä suhteessa ei mitään uutta auringon alla.
Harvempi jää miettimään ja analysoimaan sitä mitä demokratia sisällöltään on ja mitä se voisi olla. Sehän on tietyn historiallisen kehityksen tuote, ja sellaisena aikaansa sitoutunutta. voidaan kyllä vahvasti epäillä, että demokratia on todellisuudessa jo mennyttä, sen on korvannut ylikansallinen talous lakeineen.
Sen perustavanlaatuisten ideoiden pohjalta on luotu monenlaisia soveltavia järjestelmiä. Näiden järjestelmien toinnalla on omat edellytyksensä ja ehtonsa, kuten mm. että kansalaisten on oltava suhteellisen valistuneita pystyäkseen itsenäiseen mielipiteenmuodostukseen, ja yhteiskunnan on oltava niin läpinäkyvä, että kansalaisten on mahdollista tietää mistä missäkin asiassa todellisuudessa on kyse. Demokratia on periaatteessa päinvastainen pyrkimys kuin liikesalaisuuksia varjeleva yritystalous.
On kyseenalaista, täyttääkö esim. tämän päivän Amerikka demokratian toimivuudelle välttämättömiä ehtoja. Yhteiskunta on kaikkea muuta kuin läpinäkyvä, päinvastoin kaikki tiedonvälitys on kaupallisen manipulaation määräämää. Lukutaito on puutteellistä ja sivistystaso kehno. Esim. Bushin kannattajista 59% ei lue minkäänlaisia lehtiä eikä seuraa edes uutislähetyksiä. 85% amerikkalaisista ei osaa sijoittaa demokratiaristiretkensä kohdetta Irakia kartalle. (16% ei osaa sijoittaa Englantiakaan, 11% ei edes Amerikkaa itseään.) Kuitenkin Bushin hallinto on liikkellä nimenomaan demokratian nimissä.
Käyden siis pyhää sotaa demokratian nimissä.
seuraa siitä etteikö moni amerikanystävä esittäisi erilaisia kehiteltyjä ja kyhäiltyjä erittelyjä ja kaukaakin haettuja perusteluja kannalleen, vaan siitä että näiden erittelyjen ja amerikkalaisen junttijenkkiyden välille jää aina ammottava kuilu. Mitä enemmän tarvitaan tuollaisia perusteluja, sitä selvempi vaikutelma siitä, että itse asiassa ollaan oikeuttamassa jotain, jolla itsessään ei ole oikeutusta.
Englannin siirtomaavallan toteuttamista prinsiipeistä - joista niistäkin voidaan käydä loputonta keskustelua - on pitkä matka vulgaarikristillistä retoriikkaa suoltavaan presidentti Bushiin, joka tietoisesti valehteli maailmalle saadakseen yleisemmän hyväksynnän ryöstöretkelleen.
ovat usein kovin hämääviä. Tunnetko paljon Amerikkalaisia? Itse tunnen satoja, ja niissä on aika samanlaista porukkaa kuin suomessakin, paitsi yritteliäämpää ja vähemmän kateellista. USAssa on myös paljon enemmän tietoa tarjolla (meillä valtio MTV3 ja nelonen), joten yleensä siellä osataan olla aika paljon skeptisempiä televisiossa esitettyihin mielipiteisiin.
Suomalaiset eivät osaa havaita monien uutismedioiden USA vastaisuutta, vaan menevät lankaan joka kerta. Oli hauska katsoa, kun yksi jenkki kehotti menemään katsomaan miten Eurooppalaiset olivat tehneet jotain kahjoa USAn vastaisessa mielenosoituksessa. Menin CNNn sivulle, ja siellä retosteltiin sillä, miten puolet Irakin uudesta armeijasta oli eronnut...
Eli jopa CNN pelaa Eurooppa ja USAta toisiaan vastaan, koska kanavat olettavat ihmisten haluavan tätä. Valitettavasti ne ovat usein oikeassa. Varsinkin Suomalaiset ovat kovin alttiita tälle, koska emme ole tottuneet hienovaraiseen manipulaatioon. Osaamme kyllä kyseenalaista suuria totuuksia, mutta harva miettii miten esim Suomeen asti tulevat uutiset valikoidaan... Tämä yhdistettynä kateuteen ja USAn voimaan tuottaa hieman tarpeetonta vihamielisyyttä.
ihan tarpeeksi amerikkalaisia, ja myös muunmaalaisia, voidakseni olla henkilökohtaisestikin vakuuttunut siitä että jotkut heistä ajattelevat laillasi, mutta useat ihan toisin. On mielenkiintoista nähdä miten Bushia vastaan voimistunut oppisitio, jolla on agitaattorinsa Michael Mooresta George Sorosiin, pystyy nyt hyödyntämään sen hämmennyksen joka lähikuukausina seuraa kun Saddamin pidättämisestä ei seuraakaan mitään.
Mitä tiedonvälitykseen tulee, amerikkalaiset tekivät taas karkean virhearvioinnin lanseeratessaan maailmalle nuo valikoidut sekunnit, joissa Saddamin syöpäisiä tutkitaan ja suuhun kurkitaan. Toistettuna tuhansia kertoja kaikilla kanavilla tämä nöyryytykseksi tarkoitettu materiaali kääntyy itseään vastaan ja saa aikaan täysin päinvastaisen efektin mihin sillä pyrittiin. Kaikki tajuavat kuinka meitä tässäkin halutaan karkeasti manipuloida.
Mutta ehkäpä viesti menee oikeanmuotoisena perille siellä missä on tarkoituskin. Keskimääräinen jenkki on ennakkoluuloinen ja suvaitsematon, raaka ja tylsämielinen, karkeita astelmia ja efektejä tarvitseva, väkivaltaviihteen turruttama ja helposti ohjelmoitava kulutusautomaatti.
"Keskimääräinen jenkki on ennakkoluuloinen ja suvaitsematon"
Suomalaiset taas eivät ole?
"raaka ja tylsämielinen"
Mitäköhän tämä edes tarkoittaa? Seuratessani joidenkin Iron Mikejen riehuntaa täällä (ja muutenkin joitain näistä postaajista) en ole kovinkaan varma, että meillä olisi jotain etumatkaa tässä.
Kaikki ovat vähän tuollaisia stereotypioita.
Kerros meille sitten. Miksi USA on maailman voimakkain valtio? Miksi kaikki ostavat USAn tuotteita? Miksi USAn hyvinvointi kasvoi niin nopeasti välillä 1865->1939, että koko maailma jäi jälkeen... ja tämä hyvinvointi vielä välittyi kansalle paremmin kuin missään ikinä tätä aikaisemmin.
Fiksut johtajat? Mielestäsi Bush on ihan älykääpiö, joten ei kai tätä. Idiootti kansa idioottijohtajalla, ja silti ovat kaikessa meitä edellä... mitä tämä kertoo meistä?
edes tarkoittaa:
>>Keskimääräinen jenkki on ennakkoluuloinen ja suvaitsematon"
>>Suomalaiset taas eivät ole?
En todellakaan kuollakseni tajua, miten nämä asiat liittyvät yhteen tai mitä niillä yritetään todistaa. Ehkä päässäsi on jokin rasti-tuolla-on-ympyrä-täällä -systeemi, mutta minulle se ei aukene.
Asun itse Usassa. Mun mielesta tavallinen ameriikkalainen ei seuraa lahes laisinkaa ulkomaan uutisia ne katosoo oikiastaan vain paikallis uutiset. ja mun mielesta suomalainen tveen katsoja osaa paremmin kyseen alaistaa uutiset kuin usalainen. Ja sama koskee myos poliitikkoja ei usalaisen tavallinen ihminen osaa oikein kysein alaistaa politkkoa ainakaa korkeassa arvossa olevaa.
Yhdyn täysin mielipiteeseesi. Mielestäni sekä Bush että Saddam voitaisiin tuomita samassa kainsainvälisessä tuomioistuimessa rikoksistaan ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia kohtaan. Molemmat vaan tuomiolle!
1500 meni jo pelkässä Baghdadin valtaamisessa uhreja ja Britti terveysviranomasten mukaan nyt on ruumiita kaikkiaan jo 25 000 -55 000 , he kun laskevat vihollisen kaatuneetkin.
Ja usea taho muistuttaa tahdin olevan suhteellisesti isompi kuin Vietnamissa muinoin jo nyt. Siis tappamistahdin joka on tappotahti.Paljonkohan 8 v oleskelu joka tarvitaan siellä oelskeluun oikein tarvitaan uhreja?