Jatkona edelliselle Venäjän huonoa mainetta pohtivalle viestille tulee nyt Ruotsin hyvää mainetta maassamme pohtiva ketju.
Jostain syystä Ruotsia pidetään SUomessa jonain ylimpänä ystävänämme. Helvetti, Ruotsin suhtautuminen Suomeen on aina ollut nuivempaa kuin Venäjän tai NL:n, Venäjällä ja NL:llä on ollut suurvaltapolitiikka se joka välejämme hiertänyt.
Kuvitella nyt: ensin Suomi oli ruotsalaisten hallinnassa typerien maalaisjunttien täyttämänä sivistymättömänä korpimaana. Suomenkielelle ei myönnetty minkäänlaista sivistyksellistä arvoa. Vaikka suomalaiset olivatkin urheita sotilaita Ruotsin armeijassa, siihen kansallisuutemme sen aikaiset ylpeyden aiheet jäävätkin.
Sitten Ruotsi soti Venäjää vastaan. Suomea ei puolustettiin surkeasti. Suomi liitettiin Venäjään. Tämähän oli suuri muutos parempaan, vaikka venäläistämiskaudet olivatkin panslavistista skeidaa, oli Suomella kansana paremmat oltavat kuin koskaan Ruotsin vallan alla. Nationalismi sai kyteä, Suomen kansa astui ensikertaa muiden kansojen rinnalle. Uskaltaisin ennustaa että minun elinaikanani EU-SUomessa tulee olemaan vähemmän autonomiaa kuin Venäjän vallan alla parhaillaan.
Tänäkin aikana SUomen kieltä dissattiin, ei venäläisten vaan ruotsinkielisten toimesta. Vaikka Kalevalan kokoaminen ja Seitsemän veljeksen kirjoittaminen todistivat suomen olevan hyvä kieli kulttuuriin, Kalevalahan näytti SUomella olevan oman Ruotsusta riippumattoman kulttuurinsa, kansalaissotaan saakka ruotsinkielisen kansanosan ylimielinen suhtautuminen suomenkielisiin nähden oli poliitikan ykkösdilemma.
Sitten Suomi itsenäistyi. Kommunistisen Venäjän ja nationalisminsa aallonharjalla ratsastavan SUomen välit mätänivät. Kansalaissodan myötä kommunismista tuli kirosana, ja Venäjästä SUomen vihollinen numero yksi. Suomi haki sotilaallista liittoa Ruotsin kanssa... Ruotsi ei suostunut. Sen sijaan ruotsalaiset halusivat ahvenanmaan itselleen. Tuo aika oli myös rotuopin aikaa. Ruotsi oli USA:n ja Saksan ohella eugeniikan ja rotuopin ykkösmaa. Ja suomalaisia käsiteltiin rutkasti alempiarvoisina.
Sitten alkoi sota NL:n kanssa. Auttoiko ruotsi? Ei auttanut. Ei minkäänlaista solidaarisuutta entistä alusmaataan kohtaan. Vaikka Ruotsi olikin selkeästi Saksan puolella, joka taas oli NL:ää vastaan.
Nykyäänkin tuntuu että ruotsi kaveeraa Suomen kanssa lähinnä kohteliaisuudesta ja geopoliittisista syistä, sama ylimielisyys on säilynyt. Ruotsilla on omat kaverinsa, lähes samaakieltä puhuvat muut pohjoismaat. Suomi ei kuulu joukkoon.
Jostain syystä Ruotsia pidetään SUomessa jonain ylimpänä ystävänämme. Helvetti, Ruotsin suhtautuminen Suomeen on aina ollut nuivempaa kuin Venäjän tai NL:n, Venäjällä ja NL:llä on ollut suurvaltapolitiikka se joka välejämme hiertänyt.
Kuvitella nyt: ensin Suomi oli ruotsalaisten hallinnassa typerien maalaisjunttien täyttämänä sivistymättömänä korpimaana. Suomenkielelle ei myönnetty minkäänlaista sivistyksellistä arvoa. Vaikka suomalaiset olivatkin urheita sotilaita Ruotsin armeijassa, siihen kansallisuutemme sen aikaiset ylpeyden aiheet jäävätkin.
Sitten Ruotsi soti Venäjää vastaan. Suomea ei puolustettiin surkeasti. Suomi liitettiin Venäjään. Tämähän oli suuri muutos parempaan, vaikka venäläistämiskaudet olivatkin panslavistista skeidaa, oli Suomella kansana paremmat oltavat kuin koskaan Ruotsin vallan alla. Nationalismi sai kyteä, Suomen kansa astui ensikertaa muiden kansojen rinnalle. Uskaltaisin ennustaa että minun elinaikanani EU-SUomessa tulee olemaan vähemmän autonomiaa kuin Venäjän vallan alla parhaillaan.
Tänäkin aikana SUomen kieltä dissattiin, ei venäläisten vaan ruotsinkielisten toimesta. Vaikka Kalevalan kokoaminen ja Seitsemän veljeksen kirjoittaminen todistivat suomen olevan hyvä kieli kulttuuriin, Kalevalahan näytti SUomella olevan oman Ruotsusta riippumattoman kulttuurinsa, kansalaissotaan saakka ruotsinkielisen kansanosan ylimielinen suhtautuminen suomenkielisiin nähden oli poliitikan ykkösdilemma.
Sitten Suomi itsenäistyi. Kommunistisen Venäjän ja nationalisminsa aallonharjalla ratsastavan SUomen välit mätänivät. Kansalaissodan myötä kommunismista tuli kirosana, ja Venäjästä SUomen vihollinen numero yksi. Suomi haki sotilaallista liittoa Ruotsin kanssa... Ruotsi ei suostunut. Sen sijaan ruotsalaiset halusivat ahvenanmaan itselleen. Tuo aika oli myös rotuopin aikaa. Ruotsi oli USA:n ja Saksan ohella eugeniikan ja rotuopin ykkösmaa. Ja suomalaisia käsiteltiin rutkasti alempiarvoisina.
Sitten alkoi sota NL:n kanssa. Auttoiko ruotsi? Ei auttanut. Ei minkäänlaista solidaarisuutta entistä alusmaataan kohtaan. Vaikka Ruotsi olikin selkeästi Saksan puolella, joka taas oli NL:ää vastaan.
Nykyäänkin tuntuu että ruotsi kaveeraa Suomen kanssa lähinnä kohteliaisuudesta ja geopoliittisista syistä, sama ylimielisyys on säilynyt. Ruotsilla on omat kaverinsa, lähes samaakieltä puhuvat muut pohjoismaat. Suomi ei kuulu joukkoon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Sitten Ruotsi soti Venäjää vastaan. Suomea ei puolustettiin surkeasti."
Virhe jättää tulkinnan varaa, ei on ylimääräinen tuossa.
Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia, siihen pitää suhtautua kiihkottomasti, eikä siitä pidä luoda ideologiaa.
Suomi on muista pohjoismaista hyvin poikkeava, eri kieli eri historia ( osittain ) koska Suomi on myös osa entistä Venäjää, eli olihan Suomi noin 110 vuotta autonominen alue Venäjän valtakunnassa.
Mielestäni Suomi kuuluisi samaan viiteryhmään, kuin Balttian maat, mutta jostakin ideologisesta syystä me haluamme olla osa pohjoismaita.
Ehkä asia on Suomessa enempi sisäpoliittinen ongelma kuin ulkopoliittinen ongelma, ehkä asiaa ei kannata vatvoa sen pitempään ...
Mietin asiaa pitemmälle niin pohjoismaita ei yhdistä kulttuuri eikä kieli, vaan pyrkimys kansalaisten mahdollisimman suureen hyvinvointiin. Demokraattiset hyveet sekä kansalaisista huolenpito ovat parhaimmillaan juuri pohjoismaisissa yhteiskunnissa. Vaikka Suomi on erillään muista pohjoismaista, juuri tämän hyvinvointiyhteiskuntien ilosanoman viemisen vuoksi me kuulumme yhteen.
Tekstini oli tosiaan jatkoa tuolle venäläisinholle, vähän sellainen osoitus että jos Ruotsia rakastamme, niin miksi ei meihin paljon paremmin suhtautuvaa Venäjää. Varsinkin jos historialla aletaan maiden välisiä juopia perustelemaan.