Olen miettinyt tällaista asiaa. Voisiko kaikki elämässä tarpeelliset moraaliset ratkaisut johtaa yhdestä eettisestä säännöstä? Mieleeni nimittäin on tullut moraalin perusteita pohtiessani yksi mahdollinen ehdokas:
Tee se, mistä seuraa eniten hyötyä mahdollisimman monelle ja vähiten haittaa mahdollisimman harvalle.
Toiveeni olisi saada aikaan keskustelu, voisiko tätä sääntöä todella soveltaa yleispätevästi, vai onko yksittäistilanteita, joissa tämä ei päde, tai ainakaan johda eettisimpään mahdolliseen ratkaisuun. Mielipiteenne kiinnostaisivat kovasti. (Minulta voi joskus mennä terminologia sekaisin, joten jos käytin sanoja etiikka tai moraali tässä väärin, toivoisin ettette jäisi tarttumaan lillukanvarsiin.)
Tee se, mistä seuraa eniten hyötyä mahdollisimman monelle ja vähiten haittaa mahdollisimman harvalle.
Toiveeni olisi saada aikaan keskustelu, voisiko tätä sääntöä todella soveltaa yleispätevästi, vai onko yksittäistilanteita, joissa tämä ei päde, tai ainakaan johda eettisimpään mahdolliseen ratkaisuun. Mielipiteenne kiinnostaisivat kovasti. (Minulta voi joskus mennä terminologia sekaisin, joten jos käytin sanoja etiikka tai moraali tässä väärin, toivoisin ettette jäisi tarttumaan lillukanvarsiin.)
Vastaukset 14
Vanhimmat
"vähiten haittaa mahdollisimman harvalle" = paljon haittaa usealle
Aika lähelle tuo ainakin menee Jeesuksen opetusta:
Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.
Sitten tietysti on sellaisia tilanteita, milloin mikään ratkaisu ei ole oikein hyvä, voi olla parempi vain odottaa tilanteen selkiytymistä,
sitä että näkisi kokonaisuuden.
Ja tuossa taitaa olla se suurin ongelma,
ainakin itselleni: MIten nähdä kokonaisuus
selkeästi, niin että tietää, mikä on paras
ratkaisu ja milloin, tai onko vielä aika odottaa, siis
onko osa palikoista asettumatta paikoilleen.
:) :)
jotain jumalaa pitäisi rakastaa. Ei sellaisen olemassaolosta edes ole mitään todisteita. Te uskikset alatte päivä päivältä näyttää yhä typerämmiltä.
Jumala rakastaa luomaansa ihmistä.Usko tulee kuule-
misesta,Jumalan sanan kautta.Henki todistaa meidän
henkemme kanssa että olemme Jumalan lapsia.Usko on
sisäinen kokemus,mielen uudistus,tahto vaeltaa Hänen
tahtonsa mukaan.Olen uskis,enkä näytä yhtään typeräl
tä,tavallinen ihminen.Olen tosi onnellinen siitä,
että voin luottaa Jumalan haltuun itseni,ja voin ru-
koilla.Tiedän,että kun kuolen,milloin sitten onkin,
Jeesus on lunastanut minut.Tämä on hyvää,onnellista
elämää.Voin suositella,jos kiinnostaa!Rohkeutta!
”Tee se, mistä seuraa eniten hyötyä mahdollisimman monelle ja vähiten haittaa mahdollisimman harvalle.”
Tämän soveltamisessa tulee ongelmia
Ensin pitää punnita hyöty eli mistä on hyötyä ja onko hyödyllistä hyötyä ja kuka hyötyy ja kuka määrittelee hyödyn?
Yleensä hyödyn määrittelevät ne, jotka hyötyvät eniten. Ne jotka eivät hyödy paljon, ovat yleensä niitä, joilla ei ole valtaa päättää hyödyn jakamisesta. Vähiten hyötyjät ovat maksumiehiä.
Hyötymisestä hyötyvät ne, joista on vähiten hyötyä ja vähiten hyötyvät ne, joista on eniten hyötyä.
Haittaa hyötymisestä on tietenkin niille, jotka hyötyvät vähiten, koska heidän osansa on hyödyttää enemmän hyötyjiä.
Tuohan on eräs muotoilu seurausetiikalle. Eli hyvät teot aiheuttavat enemmän hyvää kuin pahaa. On kuitenkin tilanteita, joihin sääntö ei sovellu. Esim. toista ihmistä ei saa käyttää välineenä: Sairaalassa on 5 leikkausta tarvitsevaa potilasta, joista kaikki tarvitsevat eri sisäelimen siirrännäisenä. Odotushuoneessa on yksi terve mies, jolta nämä puuttuvat elimet voisi anastaa. Seurausetiikan mukaan tämän yhden miehen saisi tappaa ja ottaa häneltä sisäelimet sairaiden ihmisten parantamiseksi, sillä näin pelastettaisiin 5 ja vain yksi kuolisi. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin sitä mieltä ettei niin saa tehdä :P
Sanoisinpa, että siitä on aika äärimmäisen paljon haittaa sille yhdelle terveelle ihmiselle verrattuna vaikka elinten ottamiseen kuolleilta jotka eivät niitä kaipaa.
Ajatusleikin lisäehtoina ovat tietysti, että elimiä ei ole muualla saatavilla, ja potilaat kuolevat ilman elimiä. Myös täytyy olettaa, että siirrännäisiä odottavat potilaat paranevat mikäli he uuden elimen saavat. Vaihtoehtoina on siis 5 kuolemaa tai 1 kuolema. Tässä tapauksessa suurin osa ihmisistä valitsee 1 kuoleman, vaikka siinä jäädään neljä ihmistä häviölle :P
Mikäli haluamme hyötyä tai hyvää mahdollisimman monelle, silloin tarvitaan faktoihin perustuvaa tietoa, mikä on tosiasiassa hyväksi muille, varsinkin pitkällä aikavälillä. Tämä edellyttää varmuutta siitä, onko tietoisuus ainetta vaiko henkiä. Jos olemme ainetta, ja tietoisuus vain sähköä, sekä aistinautinto ja subtiili valtaan tai maineeseen perustuva onni ainoa, silloin nyky-yhteiskunnan propaganda on se oikea. Paitsi että huomaamme että se ei toimi kun kaikki ovat itsekeskeisiä. Siitä tulee kuin monta pikkukiveä jotka sirotellaan veteen. Ensin näyttää hienolta kun jokaisen veteen pudonneen kiven ympärillä on rengas. Pian kuitenkin seuraa kaaos kun renkaat törmäävät. Tämä kuvaa nyky-yhteiskuntaamme. Itsekkäät intressit törmäävät sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla, ja kaikki kärsivät. Jos sen sijaan olemme ikuisia tietoisuus-kvanttoja eli henkisieluja, jolla on oma olemassaolonsa aineen tuolla puolen, astuu estraadille kauaskatseisempi hyvä ja moraali. Kysymys karmasta, reinkarnaatiosta, sielun ontologiasta suhteessa Absoluuttiseen Totuuteen, kaikki nämä asiat ovat silloin tärkeitä. Tähän liittyen suosittelisin Bhagavad-Gitaa, joka käsittelee karmaa, syntiä, synnittömyyttä, jälleensyntymistä, sielua, Jumalaa, kosmoksen alkuperää jne. monesta näkökulmasta: http://www.asitis.com
"Tämä edellyttää varmuutta siitä, onko tietoisuus ainetta vaiko henkiä. " Kuinka niin? Onhan se aineellinenkin tietoisuus tietoisuutta. Vai ehdotatko ettei ole ollenkaan materiaa vaan ruumiskin on vain sielun kuva/heijaste? Kantasi näyttäisi olevan materialismia, johon aine on korvattu sanalla sielu. Tämä olisi turha kyhäelmä. "Jos olemme ainetta, ja tietoisuus vain sähköä, sekä aistinautinto ja subtiili valtaan tai maineeseen perustuva onni ainoa, silloin nyky-yhteiskunnan propaganda on se oikea." Useat ihmiset saavat onnea myös inhimillisyydestä. Epäilen että he ovat niitä onnellisimpia. Ei tarvita mitään reinkarnaatiopseudokvanttisielu hömppää ymmärtääkseen etteivät materialistiset arvot kanna yhtä pitkälle kuin inhimilliset.
"Tee se, mistä seuraa eniten hyötyä mahdollisimman monelle ja vähiten haittaa mahdollisimman harvalle. " Toisin sanottuna: aiheuta mahdollisiman vähän vääryyttä ihmisille, tai, älä kohtele vääryydellä muita ihmisiä. Tee oikein. Jos voit valita useamman ratkaisun väliltä, valitse se joka on vähiten väärin. Se ratkaisu, joka on eniten ihmisystävällinen. Mammonanpalvonta, eli rahan palvonta, on numero yksi kärsimyksen aiheuttaja yhteiskunnissa. Siksipä evankeliumissa sanotaan, että rahan palvontaa ei voi harrastaa samaan aikaan kuin Jumalan palvontaa - Jumalan palvonta ei ole kirkossa juoksemista, vaan ihmisystävällistä elämää. Rahan palvontaa ja ihmisystävällistä toimintaa ei voi harrastaa samaan aikaan.
Aika hyvia vastauksia olet jo saanutkin. Kiteyttäisin tuohon kaikkien tuntemaan Nasaretin puusepän peruslauseeseen 'Älä tee toiselle sitä mitä et halua itsellesi tehtävän'. Tuo sama asia on esitetty eri tavoin erilaisissa eettisissä järjestelmissä ja uskonnoissa.
Kaikesa toiminnassa henkilökohtainen motiivi toimintaan ratkaisee. Tässä maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikella on syynsä ja seurauksensa. Siksi fiksu ihminen yritää kehittää itsessään syys-seuraus suhteiden ymmärtämistä ympäröivässä elämässä ja kehittää suhteellisuuden tajuaan kaikissa toimissaan.
Kaikki toiminta lähtee arvoista ja asenteista. Jos arvot ovat negatiivisia on toimintakin negatiivista.
Arvot ovat elämässä vaikutuksiensa kannalta keskeisellä sijalla, siksi yhteiskunnassa pitäisi rakentavia ja ihmsten jokapäiväistä turvallista elämää ja ihmisten kehittymistä ylläpitäviä sekä tukevia arvoja varjella kuin kalleinta aarretta ja kehittää niitä jatkuvasti.
”ihmisten kehittymistä ylläpitäviä sekä tukevia arvoja varjella kuin kalleinta aarretta ja kehittää niitä jatkuvasti.”
Tämä johtaa arvovapaaseen yhteiskuntaan tai yhteisöön.
Ongelma on siinä, kun ihminen kehittyy myös pahassa.
Pahuus on aggressiivisempaa kuin hyvyys, näin ollen pahalla on eniten muutosvoimaa. Hyvä ei muutu vaan pysyy koko ajan hyvänä, mutta paha haluaa ärhäkkäästi muuttaa hyvän pahaksi.
Jotkut kutsuvat prosessia kehitykseksi.
että sinä olet paha.