Vuonna 1977 Steven Rogers oli nuorena poliisialokkaana Nutleyn piirissä New Jerseyssä,missä hänet määrättiin Philin pariksi.Phil oli vanhempi ja viisaampi, mutta hän oli myös vakaumuksellinen kristitty.
Hänestä tuli roolimalli impulsiiviselle ja joskus kapinalliselle Stevelle. He rukoilivat päivittäin yhdessä ennen työvuoronsa alkua, lukivat Raamattua ja kertasivat usein psalmia 91, jonka mukaan meidät ihmiset on uskottu Jumalan huomaan ja enkeleille on annettu käsky auttaa meitä vaaraan joutuessamme.
Nutleyn yhdyskunnassa oli kasvava ongelma.Teini-ikäiset nuoret olivat vallanneet vapaa-ajan tilat ja virkistyspaikat, missä he juopottelivat, käyttivät huumeita ja tuhosivat omaisuutta. Poliisit tiesivät nuorten kokoontumispaikat, mutta ratsioiden aikana suurin osa nuorista pääsi aina pakoon, eikä heitä löydetty.
Ilmeisesti nuorisolla oli jokin piilopaikka - mutta missä? Kukaan ei ollut sitä löytänyt.
Eräänä päivänä Steve ja Phil saivat komennuksen siviiliauisiksi etsiviksi. Heidän piti pukeutua nuorisovaatteisiin ja toivottiin, että he saisivat selville nuorten piilopaikan ja huumeiden toimittajan. He asettuivat sinä iltana asemiin syrjäisen metsikönreunaan, mistä he seurasivat nuorten nujakointia, kiroilua ja hävitysvimmaa.
"Voin pahoin sitä katsellessani", Steve kertoo. "Tajusin etteivät kyseessä olleet vain hauskaa pitävät nuoret, vaan monet heistä olivat kovien huumeiden käyttäjiä ja täysin tolkuttomia. Jotkut manasivat esille Charles Mansonia tai käyttäytyivät säädyttömästi. Jos tällainen meno leviäisi laajemmalle, se olisi uhkana koko kaupungille."
Huumeiden pääasiallinen toimittaja oli ilmeisesti nuori mies, jota poliisit kutsuivat Isoksi pomoksi, koska hänellä oli ilmiselvästi henkinen ote nuoriin.
Seuraavana päivänä työpari lähti jälleen nuorison vakiopaikalle. He rukoilivat johdatusta ja ryhtyivät sitten tutkimaan paikkaa sentti sentiltä.Pian he osuivat selvälle polulle, jota oli käytetty paljon, mutta peitelty oksin. Polku johti taitavasti naamioituun luolaan, josta poliisit löysivät pillereitä, alkoholia, pornoaineistoa ja marihuanaa. Siis sinne nuoret pakenivat poliisia. Sinä iltana, he päättivät, luolaan tehtäisiin ratsia.
Ennen työvuoron alkua he pyysivät saada lisävoimia ratsiaansa varten, mutta heille ilmoitettiin, että heidän olisi tehtävä se yksin. Miten kaksi poliisimiestä selviäisi raivokkaasta nuorisojoukosta?
Jälleen kerran kaksikko luki psalmin 91. Sitten he kävelivät kohti nuorisojoukkoa, joka oli alkanut kokoontua rautatiepenkereen vierelle. He huomasivat, että Iso pomo oli mukana. "Halusimme pidättää hänet ensin,koska uskoimme, ettei monikaan nuorista enää jatkaisi laittomuuksia, kun hän olisi poissa", Steve selittää.
Heidän lähestyessään eräs tytöistä kuitenkin tunnisti heidät. "Kyttiä!" hän kirkaisi ja joukko hajaantui. Steve ja Phil säntäsivät tytön perään, saivat hänet kiinni ja kutsuivat avukseen partioauton.
Tässä vaiheessa he tiesivät muutamien muiden jo ehtineen piiloutua luolaan.
Vaikka kaksi poliisia oli toivottoman vähän tähän tehtävään, he etsivät käsiinsä polun ja kävelivät rohkeasti luolan suulle. "Paikoillanne!" Steve huusi, eikä kukaan luolassa olijoista liikahtanutkaan.Steve silmäili joukkoa.Ainakin kaksitoista, ja he olivat saaneet Ison pomon!
Phil meni ison pomon luokse ja pyysi pakkausta, jota tämä piteli käsissään. Iso pomo luovutti pillereitä sisältävän pakkauksen lauhkeana kuin lammas.Steve keräsi muutkin todistusaineistoa, luki kullekin hänen oikeutensa ja seisoi sen jälkeen hämmennyksen vallassa katselemassa luolan lattialla olevia nöyriä nuoria, jotka olisivat halutessaan helposti voineet nujertaa kaksi poliisia. Miksi he eivät olleet ryhtyneet vastarintaan?
Iso poliisiauto saapui paikalle, ja viedessään nuoria ulos luolasta Steve kääntyi Ison pomon puoleen."Miksi et sinä tai joku muista yrittänyt käydä meidän kimppuumme, kun tulimme sisään?"
"Pidätkö meitä toopeina, vai mitä?" Iso pomo tiedusteli. "Teitä sinipukuisiahan oli ainakin kaksikymmentä, ja olisi ollut ihan tyhmää ajatellakaan vastaan tappelemista tai pakoa."
"Kaksikymmentäkö? Eihän meitä ollut kuin kaksi."
"Täh?" Iso pomo huikkasi yhdelle nuorista:"Belinda hei, montako jeparia luolaan oli tulossa?"
Belinda kohautteli olkapäitään."No, ainakin kakskytviis."
Silloin Steve muisti psalmin sanat, joita he olivat Steven kanssa uskollisesti toistaneet:"Et pelkää yön kauhuja...Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua..."
Kun Steven ja Philin erityiskomennuksesta oli kulunut yhdeksän kuukautta, he olivat ehtineet tehdä 250 pidätystä - enemmän kuin koko poliisipiiri vuodessa. Narkomaanien ja rikollisten vakiopaikat tyhjenivät ja Nutley ympäristöineen kukoisti.
Kun työpari sai kiitosta suorituksestaan,he antoivat kunnian Jeesukselle, joka oli suojellut heitä ja auttanut ratkaisemaan nämä rikokset.
Jeesus ... ja aivan erityinen sinipukuinen partio.
Hänestä tuli roolimalli impulsiiviselle ja joskus kapinalliselle Stevelle. He rukoilivat päivittäin yhdessä ennen työvuoronsa alkua, lukivat Raamattua ja kertasivat usein psalmia 91, jonka mukaan meidät ihmiset on uskottu Jumalan huomaan ja enkeleille on annettu käsky auttaa meitä vaaraan joutuessamme.
Nutleyn yhdyskunnassa oli kasvava ongelma.Teini-ikäiset nuoret olivat vallanneet vapaa-ajan tilat ja virkistyspaikat, missä he juopottelivat, käyttivät huumeita ja tuhosivat omaisuutta. Poliisit tiesivät nuorten kokoontumispaikat, mutta ratsioiden aikana suurin osa nuorista pääsi aina pakoon, eikä heitä löydetty.
Ilmeisesti nuorisolla oli jokin piilopaikka - mutta missä? Kukaan ei ollut sitä löytänyt.
Eräänä päivänä Steve ja Phil saivat komennuksen siviiliauisiksi etsiviksi. Heidän piti pukeutua nuorisovaatteisiin ja toivottiin, että he saisivat selville nuorten piilopaikan ja huumeiden toimittajan. He asettuivat sinä iltana asemiin syrjäisen metsikönreunaan, mistä he seurasivat nuorten nujakointia, kiroilua ja hävitysvimmaa.
"Voin pahoin sitä katsellessani", Steve kertoo. "Tajusin etteivät kyseessä olleet vain hauskaa pitävät nuoret, vaan monet heistä olivat kovien huumeiden käyttäjiä ja täysin tolkuttomia. Jotkut manasivat esille Charles Mansonia tai käyttäytyivät säädyttömästi. Jos tällainen meno leviäisi laajemmalle, se olisi uhkana koko kaupungille."
Huumeiden pääasiallinen toimittaja oli ilmeisesti nuori mies, jota poliisit kutsuivat Isoksi pomoksi, koska hänellä oli ilmiselvästi henkinen ote nuoriin.
Seuraavana päivänä työpari lähti jälleen nuorison vakiopaikalle. He rukoilivat johdatusta ja ryhtyivät sitten tutkimaan paikkaa sentti sentiltä.Pian he osuivat selvälle polulle, jota oli käytetty paljon, mutta peitelty oksin. Polku johti taitavasti naamioituun luolaan, josta poliisit löysivät pillereitä, alkoholia, pornoaineistoa ja marihuanaa. Siis sinne nuoret pakenivat poliisia. Sinä iltana, he päättivät, luolaan tehtäisiin ratsia.
Ennen työvuoron alkua he pyysivät saada lisävoimia ratsiaansa varten, mutta heille ilmoitettiin, että heidän olisi tehtävä se yksin. Miten kaksi poliisimiestä selviäisi raivokkaasta nuorisojoukosta?
Jälleen kerran kaksikko luki psalmin 91. Sitten he kävelivät kohti nuorisojoukkoa, joka oli alkanut kokoontua rautatiepenkereen vierelle. He huomasivat, että Iso pomo oli mukana. "Halusimme pidättää hänet ensin,koska uskoimme, ettei monikaan nuorista enää jatkaisi laittomuuksia, kun hän olisi poissa", Steve selittää.
Heidän lähestyessään eräs tytöistä kuitenkin tunnisti heidät. "Kyttiä!" hän kirkaisi ja joukko hajaantui. Steve ja Phil säntäsivät tytön perään, saivat hänet kiinni ja kutsuivat avukseen partioauton.
Tässä vaiheessa he tiesivät muutamien muiden jo ehtineen piiloutua luolaan.
Vaikka kaksi poliisia oli toivottoman vähän tähän tehtävään, he etsivät käsiinsä polun ja kävelivät rohkeasti luolan suulle. "Paikoillanne!" Steve huusi, eikä kukaan luolassa olijoista liikahtanutkaan.Steve silmäili joukkoa.Ainakin kaksitoista, ja he olivat saaneet Ison pomon!
Phil meni ison pomon luokse ja pyysi pakkausta, jota tämä piteli käsissään. Iso pomo luovutti pillereitä sisältävän pakkauksen lauhkeana kuin lammas.Steve keräsi muutkin todistusaineistoa, luki kullekin hänen oikeutensa ja seisoi sen jälkeen hämmennyksen vallassa katselemassa luolan lattialla olevia nöyriä nuoria, jotka olisivat halutessaan helposti voineet nujertaa kaksi poliisia. Miksi he eivät olleet ryhtyneet vastarintaan?
Iso poliisiauto saapui paikalle, ja viedessään nuoria ulos luolasta Steve kääntyi Ison pomon puoleen."Miksi et sinä tai joku muista yrittänyt käydä meidän kimppuumme, kun tulimme sisään?"
"Pidätkö meitä toopeina, vai mitä?" Iso pomo tiedusteli. "Teitä sinipukuisiahan oli ainakin kaksikymmentä, ja olisi ollut ihan tyhmää ajatellakaan vastaan tappelemista tai pakoa."
"Kaksikymmentäkö? Eihän meitä ollut kuin kaksi."
"Täh?" Iso pomo huikkasi yhdelle nuorista:"Belinda hei, montako jeparia luolaan oli tulossa?"
Belinda kohautteli olkapäitään."No, ainakin kakskytviis."
Silloin Steve muisti psalmin sanat, joita he olivat Steven kanssa uskollisesti toistaneet:"Et pelkää yön kauhuja...Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua..."
Kun Steven ja Philin erityiskomennuksesta oli kulunut yhdeksän kuukautta, he olivat ehtineet tehdä 250 pidätystä - enemmän kuin koko poliisipiiri vuodessa. Narkomaanien ja rikollisten vakiopaikat tyhjenivät ja Nutley ympäristöineen kukoisti.
Kun työpari sai kiitosta suorituksestaan,he antoivat kunnian Jeesukselle, joka oli suojellut heitä ja auttanut ratkaisemaan nämä rikokset.
Jeesus ... ja aivan erityinen sinipukuinen partio.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi kristus näitä uskovaisten satuja,lapsuus tulee mieleen....
...on kirjasta "Enkelien ihme" TOSIKERTOMUKSIA TAIVAALLISISTA VIERAISTA
Koonnut Joan Wester Anderson.
Suom. Ritva Liljamo
WSOY1996
Heheh ,että oikein tosikertomuksia....