muistan kun pienenä kysyin äidiltä että mitä kuoleman jälkeen on,hän ei osannut vastata.sen jälkeen mietin sitä,enkä saanut vastausta.ajatus siitä että ruumis ja sielu ovat yhtä..hirvittää!
olisi kauheaa jos en olisi yhtään mitään..lähes joka päivä tämä ajatus tulee mieleeni,varsinkin jos luen sanomalehdestä että miten joku on taas kuollut,jäänyt auton alle yms.
miten tällaisesta ajattelu tavasta pääsee eroon?
olisi kauheaa jos en olisi yhtään mitään..lähes joka päivä tämä ajatus tulee mieleeni,varsinkin jos luen sanomalehdestä että miten joku on taas kuollut,jäänyt auton alle yms.
miten tällaisesta ajattelu tavasta pääsee eroon?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Taitaa olla aika etsiä vastaus tuohon kysymykseen, johon äitisi ei osannut vastata. Niiettä onko mitään vaiko ei.
Luulen, että Jumala ei anna sinun unohtaa sitä, että kysymys on vielä auki. Hän ei halua päästää sinua pois luotaan, vaan kutsuu selvittämään asiat Hänen kanssaan.
Jumala on laittanut iankaikkisuuden asumaan ihmisen sydämeen. "Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä" (Saarn. 3:11) Siksi jollain tavalla tiedät, ettei kaikki lopu fyysiseen kuolemaan, auto-onnettomuuteen tms.
Raamatussa sanotaan, että "tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin." Saarn. 12:7
Olemme iankaikkisuusolentoja. Jokaisen osana on kerran kuolla, mutta sitten joutua tuomiolle Luojamme eteen.
"Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan." 1. Joh. 5:11
Elämä ei lopu kuolemaan.
Jumala on valmistanut sinulle taivaan: ja sen hyvän osan voit ottaa vastaan uskossa Jeesukseen Kristukseen.
Vapahtaja syntyi maailmaan ottaakseen sinunkin kaikki syntisi harteilleen, ja viedäkseen ne ristin puuhun. Hän tuli veljeksesi ja sovitti syntisi, jotta sinulla olisi rauha Jumalan kanssa.
"Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän." 1. Joh. 4:9
Antamaan sinullekin elämän. Lahjaksi.
Ota vastaan ja kiitä! :)
Eihan tata sontaa nimelta "elama" kukaan ikuisesti kestaisi! En mina ainakaan. Luojalle kiitos taalta paasee joskus poiskin! Ja minun kasitykseni mukaan huomattavasti mukavampaan paikkaan kuin tama paska-pallo, joka on taynna kurjuutta, karsimysta, koyhyytta, sairautta, kateutta, vihaa, tuskaa...jne, jne. Listahan jatkuu melkein loputtomiin. Ajattele vahemman itsekeskeisesti asioita, niin huomaat, etta kuolemakin voi olla ihan miellyttava ajatus...
...sita paitsi kuka sanoi, etta kuoleman jalkeen ei ole "yhtaan mitaan"?? Se, etta aitisi ei osannut vastata, ei tarkoita sita, ettako mitaan ei tapahtuisi, ja mina olen sita mielta, etta saattaa tapahtua jopa liikaakin.
Ihan saattaa tapahtua liikaakin:-) Mutta kuitnekin luulen ei yhtään enempää kuin mihin olemme valmiita:-) Onnea matkaasi