Minua on alkanyt kyllästyttää tällä palstalla se, että jotkut katolilaisina esiintyvät pyrkivät koko ajan kyseenalaistamaan ja tekemään jopa naurettavaksi kirkkomme opetusta. Tämä on minusta erittäin huolestuttavaa ja kertoo jostakin syvästä kriisistä hiippakunnassamme.
Jos kristitty on liittynyt aikuisena kirkkoon, hän on kirkkoonotossa lausunut juhlallisesti koko seurakunnan edessä: "Uskon ja tunnustan KAIKEN mitä pyhä katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa Jumalan ilmoittamana totuutena".
Kun tätä palstaa lukee, en voi kuin ihmetellä sitä mitä joillakin on ollut mielessä kun ovat tuon lausuneet. Katolinen usko ei ole jotakin, josta valitaan vain ne opinkappaleet, jotka nyt sattuvat itse kullekin sopimaan. Kirkon uskoa ja opetusta emme määritä me, eikä meistä kukaan, vaan paavi ja piispat. Jos tämä ei miellytä, sitten on syytä miettiä jotakin muuta vaihtoehtoa omalle uskonelämälle.
Kukaan meistä ei ole täydellinen. Kaikki teemme syntiä ja (toivottavasti) käymme ripittäytymässä. Kirkon usko on meidän uskonelämämme perusta, se kantaa ja valaisee meistä jokaista. Mutta jos ei sitä hyväksy, sitten kannattaa pysyä katolisesta kirkosta kaukana. Niin ei ainakaan pety eikä tule pettäneeksi Jumalaa, kirkkoa ja meitä muita, jotka ihan aidosti "uskomme ja tunnustamme kaiken mitä pyhä katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa Jumalan ilmoittamana totuutena".
Jos kristitty on liittynyt aikuisena kirkkoon, hän on kirkkoonotossa lausunut juhlallisesti koko seurakunnan edessä: "Uskon ja tunnustan KAIKEN mitä pyhä katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa Jumalan ilmoittamana totuutena".
Kun tätä palstaa lukee, en voi kuin ihmetellä sitä mitä joillakin on ollut mielessä kun ovat tuon lausuneet. Katolinen usko ei ole jotakin, josta valitaan vain ne opinkappaleet, jotka nyt sattuvat itse kullekin sopimaan. Kirkon uskoa ja opetusta emme määritä me, eikä meistä kukaan, vaan paavi ja piispat. Jos tämä ei miellytä, sitten on syytä miettiä jotakin muuta vaihtoehtoa omalle uskonelämälle.
Kukaan meistä ei ole täydellinen. Kaikki teemme syntiä ja (toivottavasti) käymme ripittäytymässä. Kirkon usko on meidän uskonelämämme perusta, se kantaa ja valaisee meistä jokaista. Mutta jos ei sitä hyväksy, sitten kannattaa pysyä katolisesta kirkosta kaukana. Niin ei ainakaan pety eikä tule pettäneeksi Jumalaa, kirkkoa ja meitä muita, jotka ihan aidosti "uskomme ja tunnustamme kaiken mitä pyhä katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa Jumalan ilmoittamana totuutena".
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Uskon ja tunnustan KAIKEN, mitä pyhä katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa Jumalan ilmoittamana totuutena".
Siis: uskon ja tunnustan kaiken, minkä pyhä katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa OLEVAN JUMALAN ILMOITTAMAA TOTUUTTA.
Jos lauseessa olisi yksi pilkku lisää, näin:
"Uskon ja tunnustan kaiken, mitä pyhä katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa, Jumalan ilmoittamana totuutena",
silloin uskoisimme ja tunnustaisimme kaiken sen, mitä kirkko sanoo, olevan Jumalan ilmoittamaa totuutta.
1600-luvulla olisi pitänyt uskoa, että vastoin Galilein havaintoja maakeskeinen universumi oli Jumalan ilmoittamaa totuutta, ja myöhemmin kun kirkko myönsi erehtyneensä tässä asiassa, olisi pitänyt uskoa, että Jumalan ilmoittama totuus oli ollut väärin.
Hyvä Henrikiläinen. En ymmärrä, mihin ja keihin täsmällisesti viittaat sanoessasi, että jotkut "katolilaisina esiintyvät" pyrkivät "koko ajan" kyseenalaistamaan ja tekemään naurettavaksi kirkkomme opetusta. Jostakin syystä en itse ole huomannut tuollaista pyrkimystä.
Jos nyt puhutaan vaikka paavin näkemyksistä kondomin hyödyttömyydestä AIDS-tartuntoja vastaan, niin kirkko ei ole opettanut ja julistanut näiden näkemysten olevan Jumalan ilmoittamaa totuutta. Näistä näkemyksistä voi katolilainen keskustella kriittisesti olematta silti kirkkoaan vastaan.
Voisitko olla täsmällisempi ja yksilöidä niitä opinkappaleita, joita sinun mielestäsi tällä palstalla koko ajan kyseenalaistetaan? Jos et voi, älä sitten pyri "oikeauskoisempana" ajamaan katolisesta kirkosta (ja palstan keskusteluista) ulos niitä, jotka haluavat keskustella rehellisesti, vaikka ovatkin joistakin asioista kanssasi, kenties jopa paavin kanssa, eri mieltä.
Ensinnäkin on sanottava, että ihmisen ajatukset kehittyvät ja muuttuvat. Jo pelkästään siksi ei kannata ihmetellä, mitä itse kukin on ajatellut lausuessaan tuon vakuutuksen kirkkoon liittyessään. Kukin voi vakuuttaa uskoaan vain sillä hetkellä. Lisäksi voi vakuuttaa, että yrittää tulevaisuudessakin, mutta onnistumisesta ei ole takeita.
Tätä olennaisempi asia on kuitenkin se, että jos toimittaisiin niin kuin sinä esität, maailman suurin kirkko kutistuisi kovin pieneksi ryhmäksi. Raamatun ja kirkon opetuksen perusteella ei ole todennäköistä, että Jeesus haluasi, että epäilevät ja ne, jotka eivät usko jotain osaa kirkon opetuksesta, suljettaisiin kirkon jäsenyydestä.
Jopa katolisen kirkon katekismuksessa on kohtia, joissa painotetaan, että jopa ehtoollisyhteydestä suljetut jäsenet pitää pyrkiä pitämään kirkon yhteydessä, heitä on kohdeltava hyvin ja heidan toivotaan osallistuvan kirkon muuhun toimintaan.
On tietysti selvä, että jos uskoo enemmän jonkin muun kirkon tai uskonnollisen yhteisö opetukseen, niin pitäisi liittyä siihen ja erota katolisesta kirkosta. Mutta mitä sitten, jos minkään kirkon opetus ei vastaa täydellisesti omaa uskoa? Mielestäni on tärkeää, että ihminen ei tuolloin jättäydy kirkon ulkopuolelle vaan antaa kirkon ruokkia uskoaan niin hyvin kuin mahdollista.
Voi käydä niinkin, että kokonaisuutena katolisen kirkon opetus vastaa parhaiten ihmisen omaa uskoa, mutta on yksi tai muutama kohta, jossa ihminen uskoo eri tavalla kuin kirkko. Tällaisissa tilanteissa on luonnollista, että ihmiset kerkustelevat ristiriidasta ja tuovat esiin oman uskonsa. Sen ei pidä sulkea heitä sen kirkon ulkopuolelle, joka kuitenkin parhaiten vastaa heidän uskoaan.
Hyvin kirjoitettu! Olen täsmälleen samaa mieltä! On niin ikävää, kun jotkut ahdasmieliset yrittävät kieltää keskustelun oikeaoppisuuteen vedoten. Jumala on antanut meille järjen, jotta sitä käytettäisiin, ei siksi että jättäisimme aivot narikkaan ja uskoisimme kaiken mitään miettimättä. On olemassa tiettyjä moraalikysymyksiä, missä olen kirkon virallisen linjan kanssa eri mieltä. En koe, että se olisi tarpeeksi suuri syy vaihtaa kirkkokuntaa. Joskus minua vaivasi, kun olen millään pystynyt sydämessäni uskomaan kirkon moraaliopetuksia, mutta sitten juttelin asiasta muutaman hiippakuntamme papin kanssa ja ilokseni huomasin, että hekin ajattelivat laillani.
Kiitokset Henrikiläiselle tästä ajankohtaisen polttavasta aiheesta, vaikka vastaukset ovatkin olleet lähinnä puppua. Kuten tämä seuraava:
"Ensinnäkin on sanottava, että ihmisen ajatukset kehittyvät ja muuttuvat. Jo pelkästään siksi ei kannata ihmetellä, mitä itse kukin on ajatellut lausuessaan tuon vakuutuksen kirkkoon liittyessään. Kukin voi vakuuttaa uskoaan vain sillä hetkellä."
Ehdotus: älä vain koskaan mene naimisiin äläkä lupaa mitään muutakaan. Voisihan olla, että viikon kuluttua ajatuksesi olisi jo "kehittynyt" etkä edes tietäisi enää mitä lupasit.
"Lisäksi voi vakuuttaa, että yrittää tulevaisuudessakin, mutta onnistumisesta ei ole takeita."
Onnistumisesta ei tosiaankaan kannata edes haaveilla, jos asettuu kirkon opetusta vastaan.
"Tätä olennaisempi asia on kuitenkin se, että jos toimittaisiin niin kuin sinä esität, maailman suurin kirkko kutistuisi kovin pieneksi ryhmäksi."
Suurin osa katolilaisista uskoo ja YRITTÄÄ elää kirkon uskon mukaisesti. Vain täällä Suomessa on epämääräinen käännynnäislauma, joka ei ole koskaan ymmärtänyt edes mitä kirkon usko on.
"Raamatun ja kirkon opetuksen perusteella ei ole todennäköistä, että Jeesus haluasi, että epäilevät ja ne, jotka eivät usko jotain osaa kirkon opetuksesta, suljettaisiin kirkon jäsenyydestä."
Minä luotan siihen, että kirkko tulkitsee mitä Jeesus haluaisi tai ei haluaisi. Ja luotan tässä asiassa kirkon tulkintaan enemmän kuin sinun.
"Jopa katolisen kirkon katekismuksessa on kohtia, joissa painotetaan, että jopa ehtoollisyhteydestä suljetut jäsenet pitää pyrkiä pitämään kirkon yhteydessä, heitä on kohdeltava hyvin ja heidan toivotaan osallistuvan kirkon muuhun toimintaan."
Noita sieluparkoja onkin Suomessa vaikka muille jakaa.
"On tietysti selvä, että jos uskoo enemmän jonkin muun kirkon tai uskonnollisen yhteisö opetukseen, niin pitäisi liittyä siihen ja erota katolisesta kirkosta. Mutta mitä sitten, jos minkään kirkon opetus ei vastaa täydellisesti omaa uskoa?"
Minulle on ihan sama minne tuollaiset haihattelijat päätyvät, kunhan eivät tule rasitteeksemme katoliseen kirkkoon, jossa he eivät kuitenkaan maksaisi edes jäsenmaksuja.
"Mielestäni on tärkeää, että ihminen ei tuolloin jättäydy kirkon ulkopuolelle vaan antaa kirkon ruokkia uskoaan niin hyvin kuin mahdollista."
Antaa kirkon ruokkia uskoaan? Kuulostaa kovin protestanttiselta.
"Voi käydä niinkin, että kokonaisuutena katolisen kirkon opetus vastaa parhaiten ihmisen omaa uskoa, mutta on yksi tai muutama kohta, jossa ihminen uskoo eri tavalla kuin kirkko."
Sinä taidat olla tuo esimerkkisi "ihminen". Se sitten siitä.
"Tällaisissa tilanteissa on luonnollista, että ihmiset kerkustelevat ristiriidasta ja tuovat esiin oman uskonsa."
Et taida olla vieläkään ymmärtänyt sitä katolista yhtälöä, että kirkon usko = minun uskoni tai minun uskoni = kirkon usko.
"Sen ei pidä sulkea heitä sen kirkon ulkopuolelle, joka kuitenkin parhaiten vastaa heidän uskoaan."
Heidän kannattaisi lähteä itse. Parempi onnellinen protestantti, jehova tai hellu kuin surullinen ja katkera katolilainen, josta on vain painolastiksi muille.
"Minulle on ihan sama minne tuollaiset haihattelijat päätyvät, kunhan eivät tule rasitteeksemme katoliseen kirkkoon, jossa he eivät kuitenkaan maksaisi edes jäsenmaksuja."
Tämä taitaa kertoa kaiken "konservatiivisen sielun" ajatusmaailmasta. Onneksi se ei ole katolisen kirkon ajatusmaailma.
"Antaa kirkon ruokkia uskoaan? Kuulostaa kovin protestanttiselta."
Aha?
"Ruoki minun lampaitani" sanoi Kristus Pietarille, ensimmäiselle paaville. Olen aina luullut, että katolinen kirkko on vaalinut tätä Kristuksen käskyä keskeisenä tehtävänään.
Selittäisitkö, miten sinä näetkin tämän tehtävän olevan kirkkaampana johtotähtenä nimenomaan protestanttisilla kirkoilla?
Ruokkiminen tarkoittaa tässä sakramentteja. Teille saa kaiken vääntää rautalangasta. Ilmeisesti seuraavaksi saan selostaa kuka on yksi Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jos vaikka suostuisitte uskomaankin.
Ensiksi asetut katolisen uskon ulkopuolelle ja suunnilleen samaan hengenvetoon väität tietäväsi mikä on "katolisen kirkon ajatusmaailma".
Ihan vaan tiedoksi, että kirkolla ei ole mitään "ajatusmaailmaa". Sillä on usko. Mutta juuri senhän sinä kyseenalaistat koko ajan.
Tiedänpä hyvinkin, että ainakin katolisen kirkon katekismuksen ja paavien kirjoituksia mukaan kirkolle - toisin kuin sinulle - ei ole samantekevää, minne menevät ne, jotka eivät usko jotain osaa kirkon opetuksesta. Kuten totesin, katekismuksessa sanotaan selvästi, että tällaiset ihmiset on pyrittävä pitämään kirkon yhteydessä ja he ovat tervetulletia kirkon toimintaan, vaikka eivät saakaan osallistua eukaristiaan.
Sinä puhut joissain kohdissa uskonsa menettäneistä rasitteena,jonka pitäisi ymmärtää häipyä kirkosta. Kirkko taas puhuu - esimerkiksi juuri katekismuksessa - heistä ihmisinä, joita muiden katolilaisten ja papiston pitää tukea, autta ja opastaa nimenomaan katolisen kirkon sisällä. Aikamoinen ero.
Selosta mitä selostat.
Piispa Paul korosti niitä Raamatun sanoja, että usko tulee sanan KUULEMISESTA. Kirkko ruokkii meidän uskoamme sekä sanan että sakramenttien kautta.
Sana kuultuna, yhteisessä kokoontumisessa messuun, on uskollemme ravintoa. Katolilaiselle ei riitä protestanttien korostama Raamatun lukeminen omin päin. Protestantti etsii ravintoa uskolleen yksinäisyydessä Raamatun ääressä, katolilainen yhteydessä muihin, siis nimeomaan keskeisesti kirkossa.
Sinulla on hyviä kirjoituksia ja kannanottoja eri aiheista niinkuin tämäkin minkä nyt kirjoitit. Olen iloinen että löydän täältä palstalta eräänlaisen sielunsisaren sinusta koska aina heitä ei esim kirkon riennoissa syystä tai toisesta kohtaa. Kiitos että sinunlaisia ihmisiä vielä löytyy, inhimillisiä, joka ei heti tuomitse toista mielipiteistään ja myös osaa asettua myös heikomman ja kärsivän ihmisen asemaan. Nämä arvot ovat minullekkin tärkeitä ollut aina.
Minulla on ollut monenlaisia vaiheita elämässä - sellaisiakin, jolloin en ole sietänyt muissa minkäänlaista "heikkoutta". Kun nyt mietin, mistä se johtuu, niin tajuan, että olen tuolloin itse ollut aika huonossa hapessa. Mutta kun omassa elämässä vaikeiden vaiheiden kautta pääsee jonkinlaiseen varmuuteen omasta arvostaan, pystyy arvostamaan muitakin - kaikkine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Jumalan lapsia.
Mutta koko tämä juttu tässä alkaa huolestuttaa. Minä en vielä tiedä minkä kaiken puolella minun täytyy olla sopiakseni katoliseen kirkkoon. Olen elänyt ikäni ilman uskoa tai uskontoa, mutta viime vuosina olen yrittänyt elää Raamatun mukaan. Ymmärsin miksi, ja olen tutustunut eri uskontoihin käymällä tilaisuuksissa tai opiskelemalla perusasioita. Katolilaisuus vaikuttaa näin eniten houkuttelevimmalta; olen suurten linjausten kanssa samoilla taajuuksilla, mutta kirkko on ehdottomampi kuin minä. Esimerkiksi minä hyväksyn 9-vuotiaalle raiskatulle lapselle abortin, koska hän ei säilyisi hengissä/järjissään kaksosraskaudesta. Vaikka kirkko on eri mieltä, minä kannatan tässä inhimillisyyttä. Toinen tilanne on kondomit. Jollei ihmiset kykene riittävällä valistuksella olemaan ilman esiaviollista seksiä, eikö Jumala soisi heidän estävän naisten, lasten ja aikuisten olla sairastumatta tappavaan sairauteen? Samoin avioliitossa voisi ennaltaehkäisevästi vaarallisessa tilanteessa antaa pariskunnan ehkäistä kunnes sairaudenvaara on ohi. (Itselläni esimerkiksi liian ohut kohtu). Itse elän kunnollisesti, ja toivon että katolinen kirkko auttaa ja neuvoo minua syntieni sovittamisessa. Toivon myös, että vaikken ole yhtä jyrkkä kuin kirkko, voisin silti liittyä siihen. Jos joku haluaa (asiallisesti) kertoa minulle lisää katolilaisuudesta ja kirkon opetuksista, otan hyvilläni kaiken avun vastaan. Voisimme vaihtaa sähköposteja. Muistakaa; ei ole meidän ihmisten asiamme tuomita ketään!
Kyllä Kirkossa on tilaa erilaisille mielipiteille, eri liturgisille suuntauksille, erilaisille herngellisyyden muodoille... Onhan se nimeltään katolinen, siis universaalinen Kirkko. On olemassa asioita joissa omatuntomme saattaa poiketa Kirkon tämänhetkisestä linjasta. Tällöin voi käydä siten, että itse ehkä kasvamme ymmärtämään Kirkon opetusta - tai sitten Kirkko joskus, pitkän ajan kuluttua kääntyy hitaasti kohti omaa näkemystämme, mutta emme sitä ole enää täällä todistamassa...
Niin kuin nimimerkki infok. jo kirjoitti, olet tervetullut katolilaisten moninaiseen joukkoon, jos tunnet kirkkomme omaksesi. Noiden asioiden kohdalla, jotka sinua arveluttavat, ovat monet katolilaiset kanssasi aika lailla samaa mieltä. Kyllä omaa järkeä ja ajattelua saa katolilaisellakin olla. Kunnioitamme paavia ja paikallista piispaa, mutta joskus, joissakin tilanteissa, voi olla pakko todeta, että ihan kaikkea ei ole helppoa niellä ja hyväksyä. Pääasia on että uskoo katolisen kirkon olevan todellinen Kristuksen kirkko. Jos näin uskot tai ainakin tunnet halua uskoa, ota yhteyttä lähimmän seurakunnan pappiin. Hän ohjaa sinut infokurssille tai sitten antaa henkilökohtaista opetusta sinulle kirkon uskosta ja opista.
Jos vastustat kirkon opetusta tai et voi edes osin hyväksyä sitä, sitten sinun ei kannata mennä valehtelemaan "uskon ja tunnustan KAIKEN mitä pyhä katolinen kirkko uskoo..." ja liittymään kirkkoomme. Elämä ei ole mikään supermarket, jossa poimitaan itselle sopiva uskonto hyllyltä ja sitten muokataan siitä omalle egolle vieläkin sopivampi itsetehty versio. Jos sinusta katolinen kirkko on "jyrkkä", sinä et ole uskoltasi katolilainen. Vain sillä on merkitystä, ei sillä mikä uskonto on "houkuttelevampi" ja mikä ei. Sinun ei tule liittyä kirkkoomme ainakaan vielä. Tuollaista porukkaa meillä on jo liiaksi.
"Esimerkiksi minä hyväksyn 9-vuotiaalle raiskatulle lapselle abortin, koska hän ei säilyisi hengissä/järjissään kaksosraskaudesta. Vaikka kirkko on eri mieltä, minä kannatan tässä inhimillisyyttä. Toinen tilanne on kondomit. Jollei ihmiset kykene riittävällä valistuksella olemaan ilman esiaviollista seksiä, eikö Jumala soisi heidän estävän naisten, lasten ja aikuisten olla sairastumatta tappavaan sairauteen? Samoin avioliitossa voisi ennaltaehkäisevästi vaarallisessa tilanteessa antaa pariskunnan ehkäistä kunnes sairaudenvaara on ohi. (Itselläni esimerkiksi liian ohut kohtu)." Jos esim nuo asiat painavat mieltäsi niin voin todeta että moni katolinen ajattelee samoin ja toimii samoin maailmanlaajuisesti. Katolisen kirkon opettama seksuaalimoraalinopetus valitettavasti ei enään vastaa nykymaailman tarpeita. Kirkkomme virallinen oppi näissä asioissa tulee tekemään hitaasti mutta varmasti myönnytyksiä tulevaisuudessa (näihin tuleviin oppikeskusteluihin ympäätöksiin katolisesta seksuaalimoraalista pitää saada mukaan myös voimakkaita liberaalisia naisnäkökulman naisteologeja, ei pelkkiä ikääntyviä mieshenkilöitä), johan kirkon jäsenetkin nyt toimivat sen sek.moraalioppien vastaisesti, mielestäni tervettä järkeä käyttäen.
Että saatan kohdata juuri tällaisia jotka saattavat mahdollisesti jopa ihan suoraan tulla sanomaan tällaista. Tai muille kirkkoon liittyville. Ymmärrän, että sinut on mahdollisesti kasvatettu katolilaiseksi, mutta ymmärräthän, että minä joka en ole koskaan kuulunut kirkkoon, on täysin mahdoton löytää kirkkoa/uskontokuntaa jonka KAIKKIA sanomisia voisin ehdottomasti allekirjoittaa. Minusta on varsin harvinaista, mutta tietysti onnellista, että on joitakin jotka niin voivat tehdä! Se on ikävää, että ne joilla tämä onni on, näkevät oikeudekseen tuomita ja arvostella muita joilla näin ei ole. Mielestäni katolinen kirkko ei ole jyrkkä. Et ymmärtänyt sitä nyt oikein. Tarkoitin etten ole YHTÄ jyrkkä mielipiteissäni kuin kirkko. Se ei tarkoita muuta kuin mielipiteen jyrkkyyttä suhteessa kirkon mielipiteeseen. Toivottavasti nyt ymmärsit oikein. (Mikäli et, en aio enempää asiaa kuitenkaan selventää.) En tiedä mitä haittaa minusta sinun kirkollesi olisi. Maksan kiltisti jäsenmaksun, osallistun parhaani mukaan hyväntekeväisyyteen ja rukoilen Jumalaa. Uskon katolilaiseen kirkkoon Kristuksen kirkkona. Minusta ei ole sinulle haittaa. En edes aio tuoda mielipiteitäni julki kenenkään kuullen, näin anonyymisti voin asiasta keskustella. En siis loukkaa mieltäsi jos törmäämme, ja toivon ettei sinullakaan ole siihen tarvetta. Muita ystävällisiä kiitän syvästi, on ollut erittäin vaikea löytää mitään keskusteluyhteyttä katolilaisten kanssa. Olen toki ollut kirkkoon jo yhteydessäkin.