"Joo, niinku uskon mä tavallaan jonkinlaiseen jumalaan, tai sellaseen korkeampaan voimaan, en sillee niinku tietsä ihan tosissani, että mä niinku vähän kyllä epäilen, että onko sitten kuitenkaan mitään jumalaa..."
Tuossa lienee kiteytettynä noin joka toisen suomalaisen uskonnollinen näkemys.
Käytännössähän nuo ovat ateisteja. Jos uskoo johonkin, jota ei osaa määritellä mitenkään, niin silloinhan ei usko mihinkään.
Mutta miksi he ovat niin surkeita pelkureita, että eivät voi suoraan sanoa olevansa ateisteja. Pelkäävätkö he sen "niinku-ehkä-joku-tai-ei-kuitenkaan-Jumalansa" vihaa?
Tuossa lienee kiteytettynä noin joka toisen suomalaisen uskonnollinen näkemys.
Käytännössähän nuo ovat ateisteja. Jos uskoo johonkin, jota ei osaa määritellä mitenkään, niin silloinhan ei usko mihinkään.
Mutta miksi he ovat niin surkeita pelkureita, että eivät voi suoraan sanoa olevansa ateisteja. Pelkäävätkö he sen "niinku-ehkä-joku-tai-ei-kuitenkaan-Jumalansa" vihaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuntuu, että he pelkäävät enemmänkin massan tai sosiaalisen seurapiirinsä mielipidettä, kuin "niinku-ehkä-joku-tai-ei-kuitenkaan-jumalaansa"
//... Jos uskoo johonkin, jota ei osaa määritellä mitenkään, niin silloinhan ei usko mihinkään...//
No määrittele nyt sitten tarkasti, montako % kristinuskon Jumalassa on Isää, montako % Poikaa ja montako % Pyhää Henkeä .