ihmisen alkuperä tarkentuu päivä päivältä. uusimpien tiede-uutisten mukaan myös neanderthalin ihmiset muodostivat omia alaryhmiään pääsääntöisesti asuinalueensa mukaan. tiede-lehden artikkelin mukaan neanderthalilaisista voi erottaa jopa neljäkin eri alaryhmää. kulttuuritekijät, tosin voimakkaasti sidottuina ympäristön olosuhteisiin, siis muokkasivat jo näitäkin meidän oletettuja osittaisia esivanhempiamme toimimaan parhaimmaksi katsomallaan tavalla arkipäivän haasteiden edessä.
nykyihmisen individualistisesta luonteesta huolimatta yksilöillä on vieläkin voimakas taipumus hakeutua samanhenkisten joukkoon, -ryhmän tuki antaa turvaa ja joukkovoimaa. analogia onkin silmiin pistävä, mitä tulee tuohon laumasieluisuuden ja ryhmän yhtenäisyyden merkittävyyteen vuosituhantiseen kestoon. esimerkiksi feministit voidaan jaotella neanderthalilaisten tavoin eri alaryhmiin, joiden välillä ilmenee muuttoliikettä ja muuta kanssa käymistä.
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3753
nykyihmisen individualistisesta luonteesta huolimatta yksilöillä on vieläkin voimakas taipumus hakeutua samanhenkisten joukkoon, -ryhmän tuki antaa turvaa ja joukkovoimaa. analogia onkin silmiin pistävä, mitä tulee tuohon laumasieluisuuden ja ryhmän yhtenäisyyden merkittävyyteen vuosituhantiseen kestoon. esimerkiksi feministit voidaan jaotella neanderthalilaisten tavoin eri alaryhmiin, joiden välillä ilmenee muuttoliikettä ja muuta kanssa käymistä.
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3753
Vastaukset 2
Vanhimmat
tasa-arvon nimissä. Naisilla kun on ollut vuosikymmeniä kestänyt seulonta ns. mommografia niin eikö olisi jotain panostettavaa meihin suomalaisiin miehiinkin. Siis pistäppä lanttisi liikkeelle femman suuresta ja avarasta kukkarosta. Ei ole kyse mistään optio-ohjelmasta. http://www.cancer.fi/hopearahasto/
"nykyihmisen individualistisesta luonteesta huolimatta yksilöillä on vieläkin voimakas taipumus hakeutua samanhenkisten joukkoon" On realismia ottaa ihmisen luonnolliset taipumukset huomioon eikä pelkästään arvostella ihmisen rajoituneisuutta. Minulla on sellainen käsitys, että kohtuullisessa määrin siedämme erilaisuutta ja "vieraita reviirillämme", pidämme tätä arvokkaana mahdollisuutena tai virkistävä impulssina, mutta rajat tulevat vastaan, jos heterogeenisuus revähtää a) liialliseksi (kokemus) ja b) liian nopeasti. Yksilöinä, perheinä, sukuina, kansalaisina meillä on aika vahva tajunnallinen fiksaatio oikeutetuista reviireistämme, ja haluamme pitää niistä kiinni. Suurin osa ihmisistä ei ole kaikesta luopuvia pyhimyksiä tai vaeltavia kulkureita, ja nämäkin mammonasta luopujat pitävät tiukasti kiinni jostakin, uskostaan, nyyteistään. Jostakin, jota muut eivät saa vallata pois. Milloin esim. vieraan ihailu ja ihmettelevä kiinnostus ja antoisa vuorovaikutus muuttuu rasismiksi? Viimeistään silloin, kun koetaan, että vieraita alkaa olla liian paljon ja ne valtaavat alaa, maata, koteja, varallisuutta, vaativat kanta-asukkaita muuttamaan perinteisiä tapojaan tms. Pahimmillaan ne vaativat omaa valtiota kanta-asukkaiden maille (vaikkapa Sri Lankan tamilit, Kosovon albaanit). Vähemmistöt puolestaan hakeutuvat omiensa seuraan, ghettoutuvat mielellään, vaikka julkisesti muuta kertoisivat, hakevat voimaa ja oikeutusta toisistaan enemmistöä vastaan. Jossain vaiheessa voi tulla pahoja ristiriitoja, silloin, kun vähemmistöt eivät ole enää pieniä, vaan ovat nähneet valtansa mahdollisuudet. Realismia, kaikkina aikoina, kaikissa maissa.