http://www.guardian.co.uk/technology/2009/feb/13/amazon-pulls-rape-computer-game
kuten artikkeli kertoo, niin ko pelin ideana on stalkkeroida ja seksuaalisesti hyväksikäyttää kaupunkiympäristössä liikkuvia virtuaalinaisia. ei siis kovinkaan järkevän kuuloinen peliajatus sinänsä, -mutta kun muistaa, että suurin osa pelikonsoli- ja tietokonepelistä sijoittuu tarinallisesti sotamiljööseen tai rikollismaailmaan, kuten doom, quake, max payne ja leisure suit larry, niin asia muodostautuu eettisesti monitahoisemmaksi.
perinteisissä taistelupeleissähän pelaaja "vahingoittaa" virtuaalivastustajiaan usein jopa kuolettavasti mitä mielikuvituksellisimmin keinoin. valikoimaan kuuluu ampumisen ja perinteisen mätkimisen lisäksi erilaisten räjähteiden käyttö, myrkyttäminen, polttaminen liekinheittimellä, kiduttaminen, silpominen teräasein, hukuttaminen, ajoneuvolla telominen jnp...
kuitenkaan näistä tuhansista erilaisista ns toimintapeleistä ei nouse niin suuri häly, mikä tapahtui japanilaisen illusion -peliyhtiön lanseerattua rapeplayn länsimarkkinoille :
http://www.butch-femme.com/portal/forums/showthread.php?t=36001
pelithän vastaavat virtuaalisina fantasiaa, samoin pelien hahmot, jolloin niiltä puuttuu kokonaan oikeustoimikelpoisuus. piirroshahmoilla ei siis ole ihmisarvoa eikä -oikeuksia. toisaalta oikeilla ihmisillä on ajattelun ja mielikuvituksen vapaus sekä sananvapaus, johon liittyy kuvallinen viestintä.
niin?? ?
tietokonepelien mahdollisista mallioppimisvaikutuksista
manna gryn
7408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyse ei niinkään ole fantasiasta, vaan siitä että miesolento pääsee toteuttamaan itseään virtuaalisesti, koska elävässä elämässä sosiaaliset säännöt ja lainsääsäntö estävät ihmisten raiskaamisen ja tappamisen.
tälläkin palstalla on usein muistutettu siitä, että raiskausfantasia erottuu kyllä selvästi tosielämästä ja tällaiset fantasioinnit ovat jopa naistenkin kohdalla yleisiä. kuten myös miesten. peruskysymys tämän kyseisen pelin ja siten muidenkin vastaavien virtuaalihahmojen "oikeushyvää" loukkaavien videopelien kohdalla muodostuu siitä, voidaanko näiden katsoa yllyttävän rikokseen ja siten perustellusti kieltää niiden markkinointi? heti toisena nousee esille näiden peleistä tunnistettavien rikoskäyttäytymisten prioriteetti eli onko siis raiskaukseen yllyttävä videopeli tuomittavampi kuin muunlaiseen vahingoittamiseen yllyttävä. reaktioista päätellen näin vaikuttaisi olevan.
Olin aivan varma että joku miessovinisti ottaa esille tämän naisten raiskausfantasian, vaikka sellaisissa ei tosiasiassa edes ole kyse raiskauksista, toisin kuin miesten peleissä.
vaikka en olekaan ns. miessoviniosti. :) siitä huolimatta, kyse on tässä enemmänkin siitä, että länsimaissa on suhteellisen laaja sananvapaus, johon siis liittyy myös kuvallisen ilmaisun vapaus. vastaavasti on todennettu tällaisten raiskausfantasioiden yleisyys molempien sukupuolten osalta. ja miesten kohdalla en tarkoita ainoastaan oletuksenomaisesti fantasiointia raiskaamisesta, vaan nimenomaan mielikuvia raiskauksen kohteena olemisesta. mm. suhteellisen yleisessä fantasiapornografiassa tämä tunnetaan termeillä reverse gangbang, femdom f/m tai forced ejaculation. periaatteessa siis rapeplay -videopeli olisi suhteellisen helposti muokattavissa hyväksyttävämmäksi "aikuisviihdepeliksi" lisäämällä pelin asetuksiin mahdollisuus valita pelaajan ja ns. "uhrien" sukupuoli. näin siis periaatteellisella tasolla.
pelasin Commodore 64:lla, Amigalla, jne. tietokonepelejä jo 80-luvulla eikä minustakaan tullut esim. Ramboa, Vihreää Barettia (Green Beret) saati Pacmania vaikka jo silloin lehdissä paasattiin tietokonepelien "vaarallisuudesta". Samaa paskaa jauhettiin VHS-videoiden katselustakin. Pelaaminen on interaktiivista viihdettä ja on aivan oma asia minkälaisia pelejä pelaa tai jälkikasvulleen ostaa. On niitä muitakin pelejä kuin väkivaltapelit, itse pidän eniten autopeleistä, Playstationin Gran Turismo sarja on suosikkini.
periaatteessa kuitenkin voi ajatella, että pelin kontekstuaalisuus simuloisi "liian" tarkasti todellista tilannetta, jolloin peli toimisi harjoitusalustana myös rikolliselle käyttäytymiselle. tähän kyseiseen peliin eli rapelayhin ja siitä muodostuneeseen kansainväliseen kohuun tutustuneena olen lueskellut joitakin angloamerikkalaisia artikkeleita sekä keskustelufoorumeita. asiantuntijoillakaan ei ole aivan tarkkaa käsitystä nykyaikaisten, tarkkuusgrafiikalla toteutettujen, videopelien mallioppimisvaikutuksista. kuitenkin jo valmiiksi herkistynyt realiteettipuutteinen yksilö voi suurella todennäköisyydellä saada näistä peleistä oikeutuksen vahingolliselle rikoskäyttäytymiselleen. samoin voimakkailla elokuvilla on mallioppimisvaikutuksensa, mm. belgian päiväkotipuukottaja samaistui vahvasti heather ledgen jokeri -hahmoon. toisaalta psykologian asiantuntijoistakin löytyy niitä, joiden mukaan tällaiset eksplisiittiset toimintapelit toimivat sammuttimina tai vähintään aggressioyllykkeiden turvallisina purkautumiskanavina. samoin feministisillä keskustelupalstoilla on tuotu esiin ko pelin sukupuolirooleja kyseenalaistamaan pakottava vaikutus.
olen sitä mieltä, että ympäristössämme on aivan liian paljon väkivaltaa eri muodoissaan tihkuvia malleja, ihanteita, koukuttavia pelejä, elokuvia ym. Pakkohan niiden on vaikuttaa aikaa myöten väkivaltaistavasti joihinkin alttiisiin henkilöihin. Kun suora toiminta, raaka voima ja fyysiseen kostoon perustuva "oikeudenmukaisuus" on esitetty ikäänkuin yleisenä mallina, oikeutettuna, niin se vetää yksinkertaisia sieluja puoleensa, niitä, joilla ei ole juurikaan aivotoimintaa, mutta muskeleita sitä enemmän. Eli varsinkin tietyn sukupuolen joitakin edustajia, sanonko minkä? Ja yleensä apinoivassa iässä olevia nuoria, poikia ja tyttöjä, sekä apinointivaiheeseen jämähtäneitä aikuisia, joiden keinovalikoimassa ei ole paljon muuta "tepsivää". Toisaalta reaalisen väkivallan olemassaolon kieltämisessä voidaan menneä liian pitkälle hyssyttelyyn. Kun väkivaltaa on, pitää siitä voida puhua ja sitä näyttääkin. Dokumenteissa, fiktioissa. Mutta realistisesti, niin että näytetään myös väkivallan todellisia seuraamuksia, niitä muitakin kuin voittoja vastustajista. Uutisia ei saa kieltää, mutta raakuuden ja sosiaalipornon tursuttelua on aiheellista rajoittaa. Vanhempien velvollisuus on valvoa, mitä heidän lapsensa pystyvät ottamaan vastaan. Mimosana ei selviä kukaan ihminen raadollisessa maailmassa. Sekin lienee totta, että väkivallan katsominen ja siihen "osallistuminen" virtuaalitekniikan keinoin voi purkaa joidenkin patoutumia suhteellisen vaarattomalla tavalla. Missä menee yllyttävän altistamisen ja aggressioita turvallisesti purkavan raakuuden raja? Kuka tietäisi, ei kai kukaan. Sama efekti voi vaikuttaa eri tavoin eri kohteisiin. Joka tapauksessa, mitä vähemmän yhteiskunnassa on ihailtua, toteutettua ja siedettyä väkivaltaa, sitä parempi yhteiskunta on meille tavallisille ihmisille. Naisena kauhistun aivan erityisesti malleja, missä "tavallistutetaan" raiskauksia ja annetaan ymmärtää, että näin tehdään meillä ja muualla. Palkintona, voittona, rangaistuksena tai muuna sellaisena.