Omasta aloitteestani kysyin opettajan mielipidettä lapseni työskentelystä koulussa ( lapsi 8v) ja hän oli sitä mieltä,että varmuuden vuoksi kannattaa tutkia, koska keskittymisessä on vaikeuksia ja itsekin kotona joudun läksyjen teossa patistamaan ja vahtimaan, että ne tehdään. No, kaupungin perheneuvolaan saimme ajan ja kävimme siellä kolme kertaa. Kävimme ne kaikki kerrat, vaikka jo ensimmäisen kerran jälkeen lapseni meni sinne vastahakoisesti ja itselläkin oli vähän huono fiilis. Ensimmäisellä kerralla psykologi ei tiedustellut mitään ennakkotietoja minulta lapsestani eikä kertonut tehtävistä testeistä. Heti tunnin vastaanotolla olemisen jälkeen psykologi oli sitä mieltä, että lapsellani on kyllä huomattavan suuri vaikeuksia keskittyä.Seuraavalla kerralla hän sanoi,että syyt ovat neurologisia ja mainitsi adhd:n mahdollisuudesta. Hän myös sanoi, että asia on nyt kyllä päässyt aika pitkälle. Sävy oli kokoajan syyllistävä ja käytös töykeää. Kolmannella kerralla lapseni oli valittanut väsymystä ja hän jälleen erittäin syyttävään sävyyn kysyi " Mitkä ovat ne syyt, että lapseni on niin väsynyt!" Jäi kyllä paha maku suuhun...
Lapsen tutkimuksesta jäi huono fiilis
Yks äiti vaan
31002
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jalallanikaan en tule enää kyseiseen paikkaan astumaan. Jos lapselleen lähtee apua hakemaan ja lopputuloksena on pelkkää syyllistämistä, ei siitä mitään hyötyä ole! Itse epäilin pojallani adhd:ta, mutta pn:ssä ei sitä noteerattu lainkaan. Lopulta sain lähetteen lastenlinnaan ja nykyään pojalla dg.,tukitoimet koulussa ja terapia kerran viikossa. Jos asia olisi jäänyt perheneuvolan varaan, tuskin olisi tilanne nyt näin hyvä!
joka sopii kenelle vaan vanhemmalle silloin kun menee lapsen kanssa esim neurologisiin tutkimuksiin tai vastaavaan. Kirjoittakaa paperille lapsesta huomioita miten lapsi on kehittynyt syntymän jälkeen. Millä alueilla ollut ongelmia jne... Omalla lapsella todettiin ongelmia tarha-iässä ja suosittelivat psykologin tutkimusta, puheterapeuttia jne...Ne kävimme läpi ja eivät johtaneet mihinkään. Pari vuotta myöhemmin koulun alettua tuli törmays samantapaisiin ongelmiin. Sitten olikin jo tietoa ja kokemusta itselläkin ja kun lapsi joutui yo-sairaalan tutkimuksiin kirjoitin pari A4 esitietoja. Lääkäri kiitteli ja kun jälkeenpäin itsekin olen lukenut( otin kopion) niin ollut tarpeen. En olisi samoja tietoja kyennyt ensimmäisellä käynnillä kertomaan.
sinne ylilääkärille! Ei ole asiallista syyllistää ketään! Ei kuulu etiikkaan! Ihmeessä valita! Ja kirjoita tyosiaankin ylös nuo oireet ja havainnot kaikki ja vaadi uutta tapaamista, ERI tyypin kanssa!