Täydellisessä maailmassa väittely ateismin ja teismin välillä olisi erittäin lyhyt:
Teisti: "Jumala on olemassa"
Ateisti: "Onkos todisteita?"
Teisti: "Ei ole"
Ateisti: "Hyvää päivänjatkoa sitten"
Teisti: "Moido"
Noin se menisi jos maailma olisi täydellinen. Mistä nämä vuodesta toiseen jatkuvat väittelyt hiihuleiden ja ateistien välillä sitten johtuvat, vaikka noinkin vähällä pääsisi? Ongelma on se, että osa hihhuleista tahtoo kovasti ujuttaa heidän uskomuksiaan tieteeseen.
Ennen uskonnolla oli samanlainen asema totuudenmäärittelijänä kuin tieteellä nykyään. Tuo asema rapistui vuosien saatossa, kiitos tieteellisen voittokulun. Nykymaailmassa tiede määrittelee sen mikä on maailmassamme totta ja uskonto kököttää taka-alalla mm. yhteisöllisyyden muodostajana.
Uskonto ei nykymaailmassa enää määrittele sitä mikä on konkreettisesti totta ja sekös fundiksia vituttaa. Tavallaan keskiajalle haikailevat fundikset ovat uskossaan rehellisempiä kuin täysin tieteellisen maailmankuvan omaavat liberaalihihhulit. "Libbikset" tavallaan jakavat mielensä kahteen osastoon: hihhuliosastoon, jossa logiikan lait eivät päde ja rationaaliseen osastoon, jossa tiede on kapellimestarin roolissa.
Fundikset taas pitävät uskonnon ja tieteen yhdessä ja samassa paketissa. On vaikea määritellä kumpi vaihtehto on parempi. Tieteen kannalta liberaalit ovat tietenkin parempi vaihtoehto, mutta ihmisen sisäisen rehellisyyden kannalta fundisten jakamattomuus on parempi vaihtoehto.
Nykyään vallitseva vahva erottelu tieteen ja uskonnon välillä saattaa olla välivaihe matkalla lähes kokonaan uskonnottomaan ihmiskuntaan. Hihhulilokeroa pienennetään kokoajan ja siten varmistetaan pehmeä sekä vieroitusoireeton siiryminen.
In a perfect world
Ristinkaataja
7233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jumala keskusteluihn ?! Kos ei junalaakaan vähempää vois kiinnostaa, ihmisten pikku ongelmat ! Mitä videe jostain mielikuvitusjumalista sen enempiä ???!!! Täyttä fiktiota. En uhraa ajtustakan mokomille ! -evvk-
So think you're a tough guy? Then go and insult Allah!
Täydellisessä maailmassa väittely antiteismin ja teismin välillä olisi erittäin lyhyt: Antiteisti: "Jumalaa ei ole olemassa" Teisti: "Onkos todisteita?" Antiteisti: "Ei ole" Teisti: "Hyvää päivänjatkoa sitten" Antiteisti: "Moido" Ateisti on se kaveri, ei myönnä esittävänsä tuota ensimmäistä väitettä, vaan sanoo potevansa uskon puutetta todisteiden puutteen vuoksi. Jostakin syystä hän ei kuitenkaan malta pysyä puolueettomana tässä kahden uskovan väittelyssä. Onkohan hän sitä mieltä, että todisteiden puute joltakin väitteeltä on todiste sen vastakohdan oikeellisuudesta? Kehnoa logiikkaa itseään järkeväksi väittävältä kaverilta.
Olennainen ero on siinä, että todistustaakka asiassa on teistillä. Ateismiakin on sitten monenlaista. Tuo kuvaamasi ryhmä, jonka mielestä "todisteiden puute joltakin väitteeltä olisi todiste sen vastakohdan oikeellisuudesta" on vain pieni osa varsin suuresta ateistien joukosta. Uskallan väittää, että suurin osa ateisteista on sitä mieltä, ettei olemattomien asioiden olemattomuutta voi todistaa. He (tai me - niin ajattelen itsekin) ovat siis valinneet kuitenkin ateismin (ts. ovat nk. de facto ateisteja), koska pitävät sitä kuitenkin uskottavampana ja paremmin perusteltuna kuin vaikka pelkkää agnostismia, teismistä nyt puhumattakaan. Se, ettei jumalan olemattomuutta voi todistaa, ei tee vaihtoehtoja "jumala on olemassa"/"ei ole olemassa" yhtä perustelluiksi! Jos joku on eri mieltä, niin kertokoon sitten, millä perusteella jumala olisi yhtään sen todellisempi kuin mikä tahansa väitteenvarainen mielikuvitusolento kuten keijukaiset tai metsän pienet peikkoset.
"Olennainen ero on siinä, että todistustaakka asiassa on teistillä." Ei, vaan aina väitteen esittäjällä. Kun todisteita kumpaankaan suuntaan ei ole, tieteessä käytetään Occamin periaatetta; turhat olettamukset pois. Käräjillä vastaaja voittaa silloin. Uskonasioissa ei ole kyse kummastakaan, ellei yritä käännyttää toista uskoonsa tai omastaan pois. Kun ateisti ottaa kantaa toisen uskoon, hän koettaa käännyttää uskon puutteeseen, josta silloin on tullut uskon laji. Huomaa, etten tässä tarkoita uskon nimissä esitettyjen, mutta vääräksi osoitettavien väitteiden oikaisemista. Kaikkien uskojen (Jumala, saunatonttu, spagettihirviö) samanarvoisuus voi tieteen metodin kaavassa olla perusteltu. Käräjillä tällä väitteellä ei ehkä juttuaan voittaisi. Äärimmäiseltä kannalta katsoen kaikki todellisen uskon kohteet ovat yhden ja saman Tuonpuoleisen heijastumia ihmisten eri tavoin vääristäminä. Paitsi ehkä Spaghettihirviö, johon en usko kenenkään oikeasti uskovan. Myös tieteen rajalla näen erään uskonasian. Nimittäkäämme väittämä A:ksi käsitystä, että ihmisen järjen ja aistien kautta saatavat ja tieteen metodilla käsiteltävät tiedot eivät tällä hetkellä tarvitse yliluonnollisia selityksiä ja kuvaavat maailmaa paremmin kuin muut tavat. Tämän jälkeen on mahdollista tehdä kaksi oletusta: - väittämä A tulee pätemään myös tulevaisuudessa - kaikki ihmiselle merkittävä tieto on nyt ja tulevaisuudessa saatavissa väittämän A mukaisesti Näille oletuksille ei selvästikään ole perusteita, vaan ne ovat uskonvaraisia. Niiden omaksuminen tuottaa mielestäni ateismin tai antiteismin, jommankumman hylkääminen agnostisismin tai teismin. Ilman uskoa löytyvää vaihtoehtoa en näe ollenkaan.
Antiteisti: "Jumalaa ei ole olemassa" Teisti: "Onkos todisteita?" Antiteisti: "Ei ole. Onko todisteita, että olisi?" Teisti: "Joudut helvettiin" Antiteisti: "Moido"
..mutta saahan sen tiukan tullen aikaan ateististakin.