Te täälä kirjottelette että elämän on pakko jatkua. Miksi ??? Siis jos ei vaan tunnu olevan hyvää syytä. Musta kun tuntuu että käytän läheisiäni vaan hyväkseni. Eikä heistä suremaan jäisi kuin äitini. Hänellä on kyllä jo pari muuta poikaa mun lisäksi. Olen intoverti 23 mies ja siksi netti on oikeastaan ainoa väline seuran hakuun, mutta saan osakseni vain hyljeksintää loppujen lopuksi. Se että pääsin näkemään ja kun ne sitten jätti niin....... Elämä on liian pitkä turhaan murehtimiseen. Ei ole tarkoitus lietsoa ketään itsemurhaan anteeksi (spkiatrit on nyt liian kiireisiä mulle ja saava hoitaakin niitä apua todella tarvitsevia) Mutta harva aisia täälä on oikeudenmukaista. Ihminen on paha otus. katsokaa vaikka uutisia. Sotaa ja ympäristön tuhontaa, kilpailua 1 voittaja ties kuinka monta häviäjää joo todella oikeudenmukaista. Mä haluan ainakin kuolla onnelisena ja katoan vaan.
Masenrtunut
Map Of The Problematique
9668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kun ulospäin?? Ole mitä olet ja rakasta sitä:), ei kukaan muukaan sua rakasta jos et ensiks itte. Lopeta itsesääli piehtarointi,ja tee itelles vaikka tavotteellinen lista asijoista mitä haluat/haluat olla,ja askel askeleelta sit vaan eteenpäin!! Perkele,periks ei annaeta:b. Oon itekkin ollu masentunu,nyk. Bibo,mut tää on kuitenkin vaan mun elämä,ei muiden ja mä elän sitä itseäni varten en muita. Koita ajatella samoin.
sellaista, että se jatkuu aina. Elämä on sitkeää, sen huomaat kun katsot luontoa, eläimiä, kasveja, rikkaruohoja, mikrobeja. Me olemme osa sitä samaa elämää ja vaikka joku meistä jättäytyisikin elämästä pois, jälkeen jääneet jäävät silti elämään ja heidän elämänsä on jatkuttava. Aina jää joku jälkeen, aina jää joku suremaan, kaikki me emme voi täältä yhtäkkiä ja samaan aikaan kadota, ellei jotain suurta katastrofia tapahdu. Luulen, että tähän perustuu se, kun surevat sanovat, että elämän on jatkuttava. Minäkin olen ollut masentunut, saman tapaisia tunteita tunsin ja tunnen yhä edelleenkin välillä. Välillä tuntui että olen vain taakkana muille, välillä, ettei kukaan välitä olenko olemassa vai en. Välillä taas tuntuu että pitäisi elää täysillä ja tuntuu että elämä menee hukkaan murehtiessa.. Ja lisää murhetta tulee siitä, ettei pysty lopettamaan murehtimista. Ei elämän mielekkyttä voi mitata katsomalla uutisia. Uutiset ovat vain osa elämää, suurin osa elämän ilmiöistä ei ylitä uutiskynnystä. Yleensä uutisiin pääsevät vain ne kamalimmat ja järkyttävimmät asiat. Ne asiat, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen, ovat niitä joista vähiten puhutaan. Minuakin ahdistaa tämä kamala kilpailu ja epäoikeudenmukaisuus yhteiskunnassa. Et todellakaan ole yksin, on monia monia jotka ajattelevat aivan samoin. Osa ei uskalla puhua tästä ääneen, koska ne, joita ei kaikessa kilpaileminen kiinnosta, leimataan usein heikoiksi ja luusereiksi, jopa yhteiskunnan taakaksi. Tämä on tietysti aivan väärä ajatus ja väärä johtopäätös. Ne, joilla on muita arvoja kuin kilpailu ja menestys toisten silmissä, ovat itseasiassa tämän yhteiskunnan kantava voima. Ole ylpeä siitä, että et ole antanut huijata itseäsi mukaan typerään kilpailuun. Jos olo on jatkuvasti kurja, kannattaa hakea apua mielenterveystoimistosta. Niin minäkin tein ja tietysti aivan liian myöhään, ajattelin juurikin niin, että on muita enemmän apua tarvitsevia jne jne. Me olemme kuitenkin kaikki yhtä tärkeitä, sinun asiasi on aivan yhtä tärkeä kuin jonkun muunkin ja apua kyllä saa hakea. Parempi on mennä ajoissa, ennen kuin kaikki kaatuu päälle niin pahasti, että korjaamisessa menee vuosikausia. Yksin on paha kenenkään jaksaa, hoidosta on oikeasti apua. Se ei ole vain sitä, että valitetaan lääkärille kuinka on kamalaa ja ahdostaa. Terapiassa kehitetään ennen kaikkea toiminta- ja ajattelumalleja joiden avulla elämä lähtee rullaamaan paremmin ja itsetunto kohenee. Alussa on hankalaa mutta pienten onnistumisten kautta olo paranee pikkuhiljaa. Olet todennäköisesti herkkä ja fiksu kaveri ja sinun on siksi vaikeampaa lähestyä ihmisiä kuin ulospäinsuuntautuvien ja reteiden kavereiden. Loppujen lopuksi olet kuitenkin varmasti parempi kumppani kuin kukaan heistä ja joku fiksu ihminen sen vielä huomaa. Nuoret parikymppiset ihmiset eivät vielä osaa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin mahdollisessa kumppanissa, ulkoinen olemus, sanavalmius ja reteä asenne merkitsevät enemmän. Tämä tulee kuitenkin muuttumaan. Ole luottavaisella mielellä. Jokainen meistä tulee deittailun ja suhteen alkuvaiheessa jätettyä monen monta kertaa. Tämä tapahtuu ihan kaikille, fiksuille ja tyhmille, komeille ja rumille, naisille ja miehille. Älä ollenkaan luule että se olisi vain jokin sinuun liittyvä asia, se kuuluu olennaisena parinmuodostukseen. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun vaan, kuten sanotaan. Kysymykseen "Miksi?" minulla ei ole antaa mitään oikeaa vastausta kuten ei kenelläkään muullakaan. Ehkä olemme vain sattuneet syntymään tänne, olemme täällä hetken ja menemme sitten pois. Tätä aikaa täällä elämässä voi ajatella monella tapaa, jollekin se on arvotonta ja täynnä tuskaa ja ahdistusta, toinen näkee sen lahjana ja mahdollisuutena. Olisi liian iso vaatimus ajatella, että jokainen hetki pitää elää täysillä ja olla onnellinen. Elämässä pitää mennä vain päivä kerrallaan tai hetki kerrallaan. Etsi sellaisia asioita, jotka tekevät sinut hetkessä onnelliseksi tai tuntuvat hyviltä. Miten pieniä asioita vaan. Kaiken ei tarvitse olla niin syvällistä, jokin pinnallinenkin asia voi tehdä hetkessä onnelliseksi. Osta itsellesi jokin todella kivan näköinen vaate vain koska näytät siinä mielestäsi hyvältä. Ala nostella puntteja. Ihan mitä vaan. Elämä on sekä syvällistä että pinnallista yhtä aikaa. Sinulla on oikeus olla täällä ja tehdä asioita, joista nautit. Eikä kenenkään kanssa tarvitse kilpailla, jos ei halua. Tsemppiä sinulle, toivon elämääsi iloa ja mielekkyyttä. Perjantai-iltana yksin tietokoneen äärellä väsyneenä elämä voi tuntua raskaalta ja vaikealta, mutta jos lauantaiaamuna herätessä paistaa aurinko, kannattaa lähteä ulos avoimin mielin.
Näit paljon vaivaa tän tekstisi kirjoitukseen. Kiitti. Herkkä olen kyllä myös ateisti ja pasifisti saatanpa olla masokistikin. Fiksuudesta en tiedä. Tuskin olisin tässä tilassa, jos olisin fiksu. Vaikkakin mun elämä tuntuu edelleenkin turhalta. Mulla on yksi kyllä yksi ylpeyden aihe. Olin luokkani paras artesaani kuolussa. Enkä todellaakaan silloin edes ajatellut olevani, kun en kauheasti edes yrittänyt. Nyt kun on tämä lama juodun olemaan työtömänä. Yritän löytää sitä "oikeaa" vaan, enpä saa edes niitä vääriäkään kaveriksi ja sitähän on etsitty enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo neljä vuotta. Mutta oikeassa olit tänään paistaa auringo vieläkin. En kyllä tiedä minne mennä, kun tuntuu ahdistavalta mennä ihmisten sekaan. En viihdy porukkassa.
Olen itse ollut n 10 vuotta masentunut (enää en ole), se luokiteltiin keskivaikeaksi masennukseksi, mutten oikein välittänyt käydä lääkärillä tai psykiatrin luona.. Inhosin itseäni niin paljon, että hakkasin itseni mustelmille melkein säännöllisesti. Nyt jälkeen päin on hyvä sanoa, että mitä olisi pitänyt tehdä silloin, ja kuinka olisi pitänyt ajatella toisin. Mutta ehkä tärkeintä ja helpottavinta on masentuneelle ymmärtää (kuin myös itse havaitsin), että hän ei vain voi ottaa itseään niskasta kiinni ja "ryhdstäytyä". Se on sanoinkuvaamattoman vaikeaa. Mieltä ei pysty täyttämään millään positiivisilla ajatuksilla ja ulkopuolisten onni näyttää teeskentelyltä ja todellisuuspakoiselta. Minusta tuntui pahalta nähdä ihmisiä ja kävelin kaduilla katse tiukasti maata myöten, jotten näkisi ihmisiä. Kuitenkin.. jos ajattelet elämääsi kokonaisuutena, sellaisena pakkona, joka on vain elettävä sen luonnolliseen loppuun asti, niin ymmärrät silloin, että masennuskin on vain valinta. Toki, siihen vaikuttavat monet asiat kehon kemia, menneisyys ymymym. Mutta lopulta tulet vain yhden kysymyksen juurelle, haluatko elää onnellisena? Itse masennuksen läpikäyneenä ajattelen, että masennus oli minulle suurin lahja, mitä elämällä oli minulle antaa. Masennuksen takia aloin ymmärtää maailmasta jotain sellaista, mitä ei muuten ymmärtäisi. Itse vietin nuo kymmenen vuotta yksin, vaikka yritin kovasti etsiä "oikeaa" ja tapasin vain vääriä. Mutta tällä hetkellä olisin valmis viettämään toiset kymmenen vuotta yksin, jos sen päätteeksi elämäni olisi sellaista, mitä se nykyään on. Ymmärsin sen, että voin vain itse tehdä itseni onnelliseksi. Masentunut ihminen ikäänkuin kutsuu luokseen asioita, jotka tekevät hänestä vielä onnettomamman. Näin kävi myös itselleni. En osaa sääliä sinua, koska olen itse ollut samassa tilanteessa. Se ei auta, kun joku on vieressä voivottelemassa. Jos joku pyytäisi sinua katselemaan ympärillesi nyt tällä hetkellä ja pistämään muistiin kaikki vihreät esineet. Ja sen jälkeen pyytäisi sinua luettelemaan kaikki violetit esineet. Masennus on samanlaista. Sitä huomaa vain kaikki huonot asiat, kaikki ne, missä on epäonnistunut. On vaikea alkaa huomata niitä hyviä asioita, mutta niitä on. Olen huomannut, että kaikista huonoista asioista on syntynyt ainakin yksi hyvä asia. Niitä pitää vain aluksi etsiä kovasti. Ole kiitollinen ainakin yhdestä asiasta päivässä. Vaikka kuinka pienestä. Masentunut voi ottaa vain pieniä askelia ja matka on pitkä. Maailma on sitä mitä se on.. anna sen hetken olla. Ei se mihinkään katoa vaikka vähäksi aikaa kääntäisit sille selkäsi. Meidät opetetaan ajattelemaan niin, että oikeus voittaa. Mutta kun näin ei ole, koemme maailman epäoikeudenmukaisena paikkana. Kukaan ei anna takuulapua meille synnytyslaitoksella, että "sinulla tulee olemaan loistava elämä. Saat mahtavan puolison, kaksi lasta, upean työn, oman talon, ja kaksi koiraa". Tällainen kuva meille vain syötetään lehdistä ja televisiosta. Ja kun emme yllä tähän, tunnemme itsemme epäonnistuneeksi. Meidän elämämme on meidän oma teoksemme, ja olemme vapaita tekemään niinkuin on hyväksi meille itsellemme. Se ei aina tarkoita sitä, että asiat menevät juuri niinkuin itse haluamme, mutta ne menevät oikeaan suuntaan, jos antaa niiden mennä.
Mussahan on nykyisellään paljon samaa, kun sussa oli.Aiemmin kai alitajuisesti satutin itsäni, kun en silloin tiennyt vihaavani itsäni. Kirjoitelin tuolla musertunut maailma ketjusakin nickkinä yksinäinen 23. Kuiteskin kuulin täs isältäni (jos se nyt on isäni se kun ei koskaan ole niin varmaa)sekin muuten masentunut. Että äitini yritti itsemurhaa kun olin 3 vuotias. Onneksi en paljon muista noista ajoista muuta kun sen että itkettyä tuli. En kyllä tosiaan sääliä kaipaa et varmaan sinäkään. Olet varmaan väärin ymmärretty niin kuin mäkin ja itsekin ymmärrän asioita väärin. Mä haluan olla hyväihminen. En halua että mulle käy kuin isälleni. Maittakoon, että sitä puukotti ja hakkas naiset, todistin tätä kerran itsekin. Mut hyvä, jos koet olevasi selviytynyt.
Sinä et ole yhtä kuin isäsi ja äitisi. Sinun ei ole pakko tulla heidän kaltaisekseen. Olet saanut huonon alun elämälle, kun olet joutunut näkemään tuollaisia asioita, mutta sen ei tarvitse määrittää loppuelämääsi. Joskus masennuksen takana on paljon tiedostamatonta vihaa. Luulen, että sinäkin olet vihainen. Mutta viha on hyvä asia kun tiedostat sen lähteen. Onko mitään muuta tunnetta, joka olisi yhtä rehellinen kuin viha. Surummekin joskus tahtoo olla liiallisuuksiin taipuva, vaikka onkin muuten selkeä tunne. Viha on kuin kartta, ilmoittaen niistä alueista, jotka olet katroittanut ja joihin et halua enää päätyä. Tiedostamaton viha taas tuhoaa ympäriltään kaiken ja lopulta itsensä. Et taistele menneisyyttäsi ja muiden ennakkoluuloja vastaan, vaan oman itsesi kanssa. Et voi saada menneisyyttäsi muuttumaan, et voi saada kadotetuksi ikäviä asioita, joita olet nähnyt ja kokenut, et voi pyyhkiä pois mitään, mikä tapahtui eilen. Mutta tänään - NYT - voit muuttaa asioita. Et ehkä kaikkea, mutta jotain. Sanot olevasi väärinymmärretty - mutta me kaikki olemme väärinymmärrettyjä. Me kaikki me suodatamme sen, mitä näemme, oman menneisyytemme valossa. Jos menneisyytemme vielä vaikuttaa meihin, emme osaa nähdä tulevaisuudessakaan muuta kuin heijastuksen menneisyydestämme. "Aina minulle käy näin", "Nyt varmasti epäonnistun", "Kaikki ovat aina minua vastaan". Me kaikki käymme dialogit valmiiksi päässämme sen mukaan, mitä ihmisiltä odotamme. Uskalla välillä odottaa hyvääkin. Anna anteeksi menneisyydellesi, se on jo osa sinua, vaikka et haluaisikaan sitä ja se tuntuisi pahalta. Ihmiset, jotka ovat olleet ympäärilläsi, eivät ole tienneet, mitä he tekevät - se on heidän suurin syntinsä, mutta sinulla on valta antaa näille ihmisille anteeksi. Sinulla on valta muuttaa omaa elämääsi.
Nyt älä ole toivoton. Jokaisella ihmisellä on aika-ajoin vaikeuksia, joskus pitkiäkin aikoja. Silti ei koskaan pidä menettää toivoaan. Onko sinulla sitten ketään tuttua, joka voisi neuvoa? Älä tuota surua äidillesi ja veljillesi. Olet heille kaikille tosi rakas ja tärkeä, vaikkeivat he sitä osaisikaan näyttää tarpeeksi. Me suomalaiset vain olemme sellaisia usein, ettemme puhu emmekä pukahda, tosin on toisenlaisiakin. Moni muu on yksinäinen ja varmaan kaipaa myös ystäviä. Sanoisin sinulle, että toivoa on, sillä Jeesus on ystäväsi ja ymmärtää ja auttaa sinua. Tämä palsta on myös meille kristityille ja siksi annan sinulle joitakin linkkejä, josta voit katsella itsellesi sopivaa apua. On niissä paljon nuoria, jotka voisivat olla kavereitasi. Itselläni on sinun ikäisiäsi lapsia ja tiedän, että yksinäisyys on välillä vaikeaa heillekin. Noniin, nyt ne linkit, vaikken tiedä, oletko jo nukkumassa. Sanon kuitenkin sinulle vielä hyvää yötä, Jeesus myötä. Kaikki aivan varmasti kääntyy parhain päin! http://new.music.yahoo.com/Michael-W--Smith/videos/view/A-New-Hallelujah--201544656 http://www.nokiamissio.com/ http://www.wstw.fm/ http://www.radiodei.fi/ http://www.tv7.fi/
netistä etsi. Menet kato jonnekkin missä on ihmisiä ja rohkeesti vaan rupattelee jotain. Jos et keksi muuta, niin kysy vaikka jotain paikkaa tms. ja katsot miten juttu alkaa kulkemaan. Niin ja miksi elämän on jatkuttava? Oon luvannut, etten tapa itseäni kullalleni. No eipä muakaan huvittais nyt oikein elää. Eilenkin laitoin kesärenkaat ja moottoritiellä aattelin et jos rengas irtois ni ajais kaiteeseen ja kuolis.
Mulla on kans ollut rajuja masennuksia, lekureista ei apua ym. On ollut työttömyyttä, erittäin huonoa itsetuntoa, koulukiusaamista, köyhyyttä, alkoholismia lähipiirissä ym. Yksi paikka mikä on minua itseäni auttanut, on rikurinne.com ja sieltä klikkaa radioComeHome, sieltä voi netin välityksellä kuunnella aikaisempia radio-ohjelmia mm. pahasta olosta, masennuksesta, avusta jonka voi saada ym. On vielä yksi paikka josta voitte saada apua masennukseen : pyytäkää Jumalalta apua, ihan vaikka sanotte että "auta Jumala mua nousemaan tästä paskasta ja masennuksesta", ette mitään häviä siinä että kokeilette!!!! Mitä jos tämä tie auttaakin???? Mitä jos apu tuleekin? Mitä jos Jumala onkin olemassa? Mitä jos Jumalalla on hyvä suunnitelma sinulle? Jospa apu tulisikin täältä?? Pyydän että kokeilette tuota rukousta/pyyntöä! Voitte vain voittaa :) Tässä yksi psalmi joka itseäni on auttanut: http://p4.foorumi.info/ilosamoma/viewtopic.php?t=561&sid=49d9c0c09c098d72131d2ac878054334 Tsemppiä ihan hirveästi masentuneille!! T: Nuori nainen