Menestysteologian umpikuja

Uskosi. Se usko joka Jeesukselta tulee,tahtoo Jumalan tahdon toteutuvan meidän uudestisyntyneiden kautta.Ts.Jumala itse toimii meidän kauttamme,että mahdollisimman moni pääsisi sisälle taivasten valtakuntaan. Ei niin, että me teemme jotain Jumalalle.Kymmenykset kuuluvat vanhaan liittoon ja toimii kyllä niinkuin selität. Mutta se siunaus on vain itselleen.Jos Jeesuksessa olemme, ei ole kymmenyksiä, vaan kaikki on Jumalan,jopa me itse kokonansa.Ja silloin Jumala toimii meidän kauttamme, muille siunaukseksi, niin uskoville kuin uskomattomillekkin. Eli sisimmästämme pääsee virtailemaan nuo tervehdyttävät elävän veden virrat. Ja ovat maan suola.Mutta se on tietoinen valinta, tahto siihen, itselle ei mitään, vaan kiitos aina Jumalalle. Kymmenyksistä tuleva siunaus,vaikka siitä jakaisikin almuja sun muuta, on palkka jo maan päällä.Kun pitäisi kerätä aarteita taivaaseen.Sekin on tietoinen valinta.

"maanläheistä" kirjoitti:

Uskosi. Se usko joka Jeesukselta tulee,tahtoo Jumalan tahdon toteutuvan meidän uudestisyntyneiden kautta.Ts.Jumala itse toimii meidän kauttamme,että mahdollisimman moni pääsisi sisälle taivasten valtakuntaan. Ei niin, että me teemme jotain Jumalalle.Kymmenykset kuuluvat vanhaan liittoon ja toimii kyllä niinkuin selität. Mutta se siunaus on vain itselleen.Jos Jeesuksessa olemme, ei ole kymmenyksiä, vaan kaikki on Jumalan,jopa me itse kokonansa.Ja silloin Jumala toimii meidän kauttamme, muille siunaukseksi, niin uskoville kuin uskomattomillekkin. Eli sisimmästämme pääsee virtailemaan nuo tervehdyttävät elävän veden virrat. Ja ovat maan suola.Mutta se on tietoinen valinta, tahto siihen, itselle ei mitään, vaan kiitos aina Jumalalle. Kymmenyksistä tuleva siunaus,vaikka siitä jakaisikin almuja sun muuta, on palkka jo maan päällä.Kun pitäisi kerätä aarteita taivaaseen.Sekin on tietoinen valinta.

Uudessa Testamentissa ei ole mitään nimenomaista käskyä antaa kymmenykset Herralle. Kuitenkin on viittauksia siihen. Matt.23:23 sanotaan: »...te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa eikä noitakaan sikseen jättää.« Siten Herra on selvästi tuonut julki, että tulee harjoittaa oikeutta, laupeutta ja uskollisuutta, muttei myöskään laiminlyödä kymmenysten antamista. Varmastikin on kuitenkin niin, ettei tämä saa ketään kyllin vakuuttuneeksi, sillä yleisesti sanotaan, että kymmenykset kuuluvat lakiin ja että Kristus on lain loppu. Mutta näin nopeasti tätä aihetta ei voida ohittaa. Ensinnäkin täytyy sanoa, että jo Aabraham antoi kymmenykset ja se oli yli neljäsataa vuotta ennen kuin laki annettiin. Kymmenykset eivät siis ole yksinomaan osa lakia vaan laki omaksui sen. Haluaisin viitata 1.Moos.14:18-20: »Ja Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman pappi. Ja hän siunasi hänet sanoen: 'Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi.' Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta.« Tähän yhteyteen täytyy välttämättä lukea Hebr.7:1-10. Herra itse ilmestyi Jumalan pappina, sillä yksin Häneen kuvaus sopii. Hänellä ei ollut alkua eikä loppua. Kun Hän meni Aabrahamia vastaan, ei Hänellä ollut isää eikä äitiä. Sillä silloin ei ollut Sana tullut vielä lihaksi; ei ollut vielä täyttynyt, mitä Ps.2:7 sanotaan: »Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.« (Hebr.1:5). Myös sana 2.Sam.7:14: »Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani.« oli tuolloin vielä täyttymättä. Hän yksin on 'Vanhurskauden Kuningas' ja 'Rauhan Kuningas'. Niin, Hän on Kuninkaitten Kuningas; sen tähden sanotaan myös Ilm.19:12: »Ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua.« Sama Herra, joka oli siunannut Aabrahamia ja suonut hänelle voiton, otti häneltä vastaan kymmenykset. Miten ihmeellistä! Kaikki, mitä Aabrahamilla oli, oli Jumalan hänelle antamaa. Kiitollisuudesta Aabraham antoi Kuninkaalle, Melkisedekille, myös kymmenykset! Joka on Aabrahamin tavoin Jumalan siunaama ja kuuluu Aabrahamin siemeneen Gal.3:29 mukaan: »Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.« tulee myös antamaan Herralle sen, mikä Hänelle kuuluu. Gal.3:17 Paavali kirjoittaa: »Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.« Herran ilmestyksellä Pappina oli jo esimerkityksensä Leevin suvun pappeudelle, joka ei saanut mitään maallista osuutta muiden sukujen tavoin maanjaossa vaan jonka tuli elää muiden sukujen kymmenyksillä. Hebr.7:6 sanotaan, että se, joka otti kymmenykset Aabrahamilta, siunasi hänet, koska hänellä oli lupaukset. Järjestys on lupaus, usko, siunaus. Tässä oli siis suora yhteys kymmenysten antamisen, lupauksen omistamisen ja siunauksen välillä. Aabraham oli saanut Jumalan lupauksen, hän sai Jumalan voiton, hän antoi kymmenykset ja Herra siunasi häntä. MONET HALUAVAT SIUNAUKSEN JA LUPAUKSEN, mutta heiltä puuttuu yksi lenkki ketjusta. Monet ihmettelevät sitä, etteivät he edisty oikealla tavalla hengellisessä elämässänsä; syy siihen on kätkettynä heiltä. Monet etsivät kirouksen syytä esi-isistä eivätkä tiedä, että se rasittaa heitä heidän oman tottelemattomuutensa tähden. Jumalan silmissä tottelemattomuus on kuin taikuuden syntiä (1.Sam.15:23). Mikään ei ole sen tärkeämpää kuin se, että tahtomme on alamainen Jumalan tahdolle; vain siten me voimme olla täysin tottelevaisia. Hebr.7:8 sanotaan edelleen: »Ja täällä kuolevaiset ihmiset ottavat kymmenyksiä, mutta siellä se, jonka todistetaan elävän.« Vaikka kuolevaiset ihmiset niin kuin juuri luimme, vastaanottavat kymmenykset, niin ne kuitenkin annetaan Jumalalle; Jumalan miehet ainoastaan kantavat vastuun niistä Herran edessä. Kenelläkään ei ole oikeutta käyttää kymmenyksiä itse. Kymmenykset kuuluvat Herran varastohuoneeseen, nimittäin sinne, mistä Jumalan ruokaa jaetaan. Ei jokaisella ole maatiloja ja taloja myytävänä niin kuin ensimmäisillä kristityillä. Tämän ajan uskovaisilla on joskus vain aivan välttämätön. Tästä syystä he eivät voi myydä mitään tuodakseen sen sitten Herralle. Mutta jokaisella on mahdollisuus antaa osa tuloistansa Herralle. Kun Paavali antoi suorittaa keräyksen pyhiä varten, sanoi hän: »Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan...« (1.Kor.16:2). Ei voida asettaa mitään lakia ja sanoa ihmisille, mitä heidän tulee tehdä ja kuinka paljon heidän täytyy antaa Herralle rakkaudenlahjana. Tässä ei ole kysymys seurakunnassa antamisesta vaan erikoisesta keräyksestä Jerusalemin pyhiä varten. Paavali kirjoittaa edelleen 2.Kor.9:6,8: »Joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää... Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää...« Me tulemme nyt takaisin Mal.3:6-10 perussanaan ja toteamme, etteivät kymmenykset edes liity lakiin vaan ne annettiin jo Aabrahamille. Luonnollisestikin me kaikki olemme taipuvaisia siihen, että omaksumme itsellemme kaikki Vanhan Testamentin lupaukset ja jätämme loput muille. Minulle se ei ole mikään sattuma, että juuri Mal.3:ssa on kirjoitettu Herran ensimmäisen tulemuksen tienvalmistajasta ja profeetasta. Saman luvun lopussa löydämme valtavan lupauksen profeetan lähettämisestä ennen Herran peljättävän päivän tulemista (saksal. käännöksessä Mal. 3 ja 4 luvut on yhdistetty; suomenk. käännöksessä toinen jaejako on suluissa). Nämä molemmat lupaukset me vastaanotamme kiitollisina ja iloitsemme siitä, että Herra on täyttänyt ne. Saman profeetan kautta, samassa luvussa Herra kehottaa meitä uskollisuuteen. Hän sanoo meille: »Sillä minä, Herra, en muutu.« Niin, Jumala ei voi muuttua. Hän pysyy samana iankaikkisesti. Hän nuhtelee kansaansa: »Isienne päivistä asti te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä noudata niitä.« Nämä sanat eivät ole Mooseksen laissa vaan profeetoissa. Kenelläkään ei ole oikeutta noin vain hyljätä profeetallista Sanaa. Herra ei lausu ainoastaan tätä syytöstä vaan Hän myös sanoo kansallensa:»Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot.« Varmastikin me olemme näistä sanoista käsittäneet, ettei tämä ole vain jokin hyvä neuvo, vaan Herran itsensä antama vaatimus. Ensin Hän vaatii meitä palaamaan Hänen tykönsä. No niin, joku sanoo: »Minä käännyn Herran puoleen paastoten ja rukoillen.« Tämä on hyvää tarkoittava ehdotus, mutta tässä ei ole kysymys siitä, mitä me haluamme vaan siitä, mitä Jumala vaatii. Paastoamisella ja rukouksella ja kaikella muulla on sijansa, mutta tässä on kysymys sen kuuntelemisesta, mitä Jumalalla on meille sanottavana. Meille jää vain yksi mahdollisuus, nimittäin että palaamme Hänen luoksensa niissä asioissa, joissa me olemme väistyneet Hänestä. Edelleen on kirjoitettu: »Mutta te sanottte: 'Missä asiassa meidän on käännyttävä?'« On armoa, että meille annetaan molemmat tässä Raamatussa: ihmisten kysymykset ja Jumalan vastaukset. No niin, missä asiassa meidän on käännyttävä? Siihen Herra vastaa: »Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta. Mutta te sanotte: 'Missä asiassa me sinulta riistämme?'« Me huomaamme näiden sanojen vakvuuden; niin, Herra esittää vakavan syytöksen. Hän syyttää kansaansa siitä, että se on riistänyt Häneltä. Hän käy meidän kanssamme oikeutta. Ja me Jumalan lapsina kysymme aivan mitään aavistamattomina: »Missä kohden me olemme riistäneet Herralta.« Sitten tulee Hänen vastauksensa kuin kova syytös: »Kymmenyksissä ja antimissa.« Me, jotka haluamme miellyttää Jumalaa, olemme tulleet Hänen edessänsä syylisiksi. Me olemme vain ajatelleet itseämme emmekä syyllisyyttämme Häntä kohtaan. Meitä tulisi koskea luihin ja ytimiin, kun Herra itse käy meidän kanssamme oikeutta ja syyttää kansaansa siitä, että olemme pettäneet Häntä. Minulle tämä asia on suurimerkityksellisempi kuin mitä se monille ensisilmäyksellä on. Jumala armahtakoon, ettemme kevyesti sivuuttaisi sitä. Sitten tulevat Hänen suustansa Sanat, jotka osuvat meihin kuin valtava isku: »Te olette kirouksella kirotut.« Kukapa haluaisi olla kirouksen alla. Mutta Jumalan pyhissä silmissä on sitä jokainen, joka riistää Häneltä kymmenykset ja antimet. Me olemme kaikki syyllisiä Herran edessä. Edelleen Hän sanoo: »Te koko kansa riistätte minulta.« Kuinka me voimme seistä Jumalan edessä, jos me Hänen tuomionsa mukaan olemme riistäjiä? Onhan jo paha asia, jos joku riistää, pettää jotakin ihmistä, mutta tässä meidät julistetaan syyllisiksi suuren Tuomarin edessä siitä, että olemme riistäneet Häneltä. Seurakunnassa lauletaan, saarnataan ja rukoillaan; puhutaan Jumalan siunauksista, mutta pohjimmiltaan on kysymys Herran tuomiosta ihmisten yllä, jotka ovat pettäneet Jumalaa ja ovat langenneet itsepetokseen. Auttakoon Herra itse kansaansa pääsemään pois tästä tilanteesta. Seurakunnissa ja yksilöissä on monia epäkohtia, mutta kuka löytää tämän pahan juuret? Raamattu vastaa: »Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri.« (1.Tim.6:10). Nyt kuuntelemme Herran Sanaa: »Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.« Tässä Herra tekee meille tarjouksen, että me saamme asettaa Hänet kokeeseen, pitääkö Hän Sanansa. Jumala pysyy Sanassansa, jos me vain täytämme ehdot. Hänen kutsunsa kuuluu: »Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne.« Hän viittaa jälleen tässä kohdassa 'Näin sanoo Herra:lla' asian vakavuuteen. Jumala ei halua pakottaa ketään mihinkään, mutta tottelemattomuus pidättää meiltä Hänen siunauksensa ja kirous painaa raskaana. Jumalan Sanan täyttämisen kautta me saavutamme kuuliaisuuden ja siunaus lepää meidän yllämme. Herra liittää tarjoukseensa seuraavan lupauksen sen lisäksi, että saamme asettaa Hänet koetteille ja sanoo: »...minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylitsevuotavaisesti.« Me kaikki haluamme Jumalan siunaukset ylitsevuotavaisina. Herra itse on osoittanut me

Kymmenyksiä= kirjoitti:

Uudessa Testamentissa ei ole mitään nimenomaista käskyä antaa kymmenykset Herralle. Kuitenkin on viittauksia siihen. Matt.23:23 sanotaan: »...te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa eikä noitakaan sikseen jättää.« Siten Herra on selvästi tuonut julki, että tulee harjoittaa oikeutta, laupeutta ja uskollisuutta, muttei myöskään laiminlyödä kymmenysten antamista. Varmastikin on kuitenkin niin, ettei tämä saa ketään kyllin vakuuttuneeksi, sillä yleisesti sanotaan, että kymmenykset kuuluvat lakiin ja että Kristus on lain loppu. Mutta näin nopeasti tätä aihetta ei voida ohittaa. Ensinnäkin täytyy sanoa, että jo Aabraham antoi kymmenykset ja se oli yli neljäsataa vuotta ennen kuin laki annettiin. Kymmenykset eivät siis ole yksinomaan osa lakia vaan laki omaksui sen. Haluaisin viitata 1.Moos.14:18-20: »Ja Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman pappi. Ja hän siunasi hänet sanoen: 'Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi.' Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta.« Tähän yhteyteen täytyy välttämättä lukea Hebr.7:1-10. Herra itse ilmestyi Jumalan pappina, sillä yksin Häneen kuvaus sopii. Hänellä ei ollut alkua eikä loppua. Kun Hän meni Aabrahamia vastaan, ei Hänellä ollut isää eikä äitiä. Sillä silloin ei ollut Sana tullut vielä lihaksi; ei ollut vielä täyttynyt, mitä Ps.2:7 sanotaan: »Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.« (Hebr.1:5). Myös sana 2.Sam.7:14: »Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani.« oli tuolloin vielä täyttymättä. Hän yksin on 'Vanhurskauden Kuningas' ja 'Rauhan Kuningas'. Niin, Hän on Kuninkaitten Kuningas; sen tähden sanotaan myös Ilm.19:12: »Ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua.« Sama Herra, joka oli siunannut Aabrahamia ja suonut hänelle voiton, otti häneltä vastaan kymmenykset. Miten ihmeellistä! Kaikki, mitä Aabrahamilla oli, oli Jumalan hänelle antamaa. Kiitollisuudesta Aabraham antoi Kuninkaalle, Melkisedekille, myös kymmenykset! Joka on Aabrahamin tavoin Jumalan siunaama ja kuuluu Aabrahamin siemeneen Gal.3:29 mukaan: »Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.« tulee myös antamaan Herralle sen, mikä Hänelle kuuluu. Gal.3:17 Paavali kirjoittaa: »Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.« Herran ilmestyksellä Pappina oli jo esimerkityksensä Leevin suvun pappeudelle, joka ei saanut mitään maallista osuutta muiden sukujen tavoin maanjaossa vaan jonka tuli elää muiden sukujen kymmenyksillä. Hebr.7:6 sanotaan, että se, joka otti kymmenykset Aabrahamilta, siunasi hänet, koska hänellä oli lupaukset. Järjestys on lupaus, usko, siunaus. Tässä oli siis suora yhteys kymmenysten antamisen, lupauksen omistamisen ja siunauksen välillä. Aabraham oli saanut Jumalan lupauksen, hän sai Jumalan voiton, hän antoi kymmenykset ja Herra siunasi häntä. MONET HALUAVAT SIUNAUKSEN JA LUPAUKSEN, mutta heiltä puuttuu yksi lenkki ketjusta. Monet ihmettelevät sitä, etteivät he edisty oikealla tavalla hengellisessä elämässänsä; syy siihen on kätkettynä heiltä. Monet etsivät kirouksen syytä esi-isistä eivätkä tiedä, että se rasittaa heitä heidän oman tottelemattomuutensa tähden. Jumalan silmissä tottelemattomuus on kuin taikuuden syntiä (1.Sam.15:23). Mikään ei ole sen tärkeämpää kuin se, että tahtomme on alamainen Jumalan tahdolle; vain siten me voimme olla täysin tottelevaisia. Hebr.7:8 sanotaan edelleen: »Ja täällä kuolevaiset ihmiset ottavat kymmenyksiä, mutta siellä se, jonka todistetaan elävän.« Vaikka kuolevaiset ihmiset niin kuin juuri luimme, vastaanottavat kymmenykset, niin ne kuitenkin annetaan Jumalalle; Jumalan miehet ainoastaan kantavat vastuun niistä Herran edessä. Kenelläkään ei ole oikeutta käyttää kymmenyksiä itse. Kymmenykset kuuluvat Herran varastohuoneeseen, nimittäin sinne, mistä Jumalan ruokaa jaetaan. Ei jokaisella ole maatiloja ja taloja myytävänä niin kuin ensimmäisillä kristityillä. Tämän ajan uskovaisilla on joskus vain aivan välttämätön. Tästä syystä he eivät voi myydä mitään tuodakseen sen sitten Herralle. Mutta jokaisella on mahdollisuus antaa osa tuloistansa Herralle. Kun Paavali antoi suorittaa keräyksen pyhiä varten, sanoi hän: »Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan...« (1.Kor.16:2). Ei voida asettaa mitään lakia ja sanoa ihmisille, mitä heidän tulee tehdä ja kuinka paljon heidän täytyy antaa Herralle rakkaudenlahjana. Tässä ei ole kysymys seurakunnassa antamisesta vaan erikoisesta keräyksestä Jerusalemin pyhiä varten. Paavali kirjoittaa edelleen 2.Kor.9:6,8: »Joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää... Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää...« Me tulemme nyt takaisin Mal.3:6-10 perussanaan ja toteamme, etteivät kymmenykset edes liity lakiin vaan ne annettiin jo Aabrahamille. Luonnollisestikin me kaikki olemme taipuvaisia siihen, että omaksumme itsellemme kaikki Vanhan Testamentin lupaukset ja jätämme loput muille. Minulle se ei ole mikään sattuma, että juuri Mal.3:ssa on kirjoitettu Herran ensimmäisen tulemuksen tienvalmistajasta ja profeetasta. Saman luvun lopussa löydämme valtavan lupauksen profeetan lähettämisestä ennen Herran peljättävän päivän tulemista (saksal. käännöksessä Mal. 3 ja 4 luvut on yhdistetty; suomenk. käännöksessä toinen jaejako on suluissa). Nämä molemmat lupaukset me vastaanotamme kiitollisina ja iloitsemme siitä, että Herra on täyttänyt ne. Saman profeetan kautta, samassa luvussa Herra kehottaa meitä uskollisuuteen. Hän sanoo meille: »Sillä minä, Herra, en muutu.« Niin, Jumala ei voi muuttua. Hän pysyy samana iankaikkisesti. Hän nuhtelee kansaansa: »Isienne päivistä asti te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä noudata niitä.« Nämä sanat eivät ole Mooseksen laissa vaan profeetoissa. Kenelläkään ei ole oikeutta noin vain hyljätä profeetallista Sanaa. Herra ei lausu ainoastaan tätä syytöstä vaan Hän myös sanoo kansallensa:»Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot.« Varmastikin me olemme näistä sanoista käsittäneet, ettei tämä ole vain jokin hyvä neuvo, vaan Herran itsensä antama vaatimus. Ensin Hän vaatii meitä palaamaan Hänen tykönsä. No niin, joku sanoo: »Minä käännyn Herran puoleen paastoten ja rukoillen.« Tämä on hyvää tarkoittava ehdotus, mutta tässä ei ole kysymys siitä, mitä me haluamme vaan siitä, mitä Jumala vaatii. Paastoamisella ja rukouksella ja kaikella muulla on sijansa, mutta tässä on kysymys sen kuuntelemisesta, mitä Jumalalla on meille sanottavana. Meille jää vain yksi mahdollisuus, nimittäin että palaamme Hänen luoksensa niissä asioissa, joissa me olemme väistyneet Hänestä. Edelleen on kirjoitettu: »Mutta te sanottte: 'Missä asiassa meidän on käännyttävä?'« On armoa, että meille annetaan molemmat tässä Raamatussa: ihmisten kysymykset ja Jumalan vastaukset. No niin, missä asiassa meidän on käännyttävä? Siihen Herra vastaa: »Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta. Mutta te sanotte: 'Missä asiassa me sinulta riistämme?'« Me huomaamme näiden sanojen vakvuuden; niin, Herra esittää vakavan syytöksen. Hän syyttää kansaansa siitä, että se on riistänyt Häneltä. Hän käy meidän kanssamme oikeutta. Ja me Jumalan lapsina kysymme aivan mitään aavistamattomina: »Missä kohden me olemme riistäneet Herralta.« Sitten tulee Hänen vastauksensa kuin kova syytös: »Kymmenyksissä ja antimissa.« Me, jotka haluamme miellyttää Jumalaa, olemme tulleet Hänen edessänsä syylisiksi. Me olemme vain ajatelleet itseämme emmekä syyllisyyttämme Häntä kohtaan. Meitä tulisi koskea luihin ja ytimiin, kun Herra itse käy meidän kanssamme oikeutta ja syyttää kansaansa siitä, että olemme pettäneet Häntä. Minulle tämä asia on suurimerkityksellisempi kuin mitä se monille ensisilmäyksellä on. Jumala armahtakoon, ettemme kevyesti sivuuttaisi sitä. Sitten tulevat Hänen suustansa Sanat, jotka osuvat meihin kuin valtava isku: »Te olette kirouksella kirotut.« Kukapa haluaisi olla kirouksen alla. Mutta Jumalan pyhissä silmissä on sitä jokainen, joka riistää Häneltä kymmenykset ja antimet. Me olemme kaikki syyllisiä Herran edessä. Edelleen Hän sanoo: »Te koko kansa riistätte minulta.« Kuinka me voimme seistä Jumalan edessä, jos me Hänen tuomionsa mukaan olemme riistäjiä? Onhan jo paha asia, jos joku riistää, pettää jotakin ihmistä, mutta tässä meidät julistetaan syyllisiksi suuren Tuomarin edessä siitä, että olemme riistäneet Häneltä. Seurakunnassa lauletaan, saarnataan ja rukoillaan; puhutaan Jumalan siunauksista, mutta pohjimmiltaan on kysymys Herran tuomiosta ihmisten yllä, jotka ovat pettäneet Jumalaa ja ovat langenneet itsepetokseen. Auttakoon Herra itse kansaansa pääsemään pois tästä tilanteesta. Seurakunnissa ja yksilöissä on monia epäkohtia, mutta kuka löytää tämän pahan juuret? Raamattu vastaa: »Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri.« (1.Tim.6:10). Nyt kuuntelemme Herran Sanaa: »Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.« Tässä Herra tekee meille tarjouksen, että me saamme asettaa Hänet kokeeseen, pitääkö Hän Sanansa. Jumala pysyy Sanassansa, jos me vain täytämme ehdot. Hänen kutsunsa kuuluu: »Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne.« Hän viittaa jälleen tässä kohdassa 'Näin sanoo Herra:lla' asian vakavuuteen. Jumala ei halua pakottaa ketään mihinkään, mutta tottelemattomuus pidättää meiltä Hänen siunauksensa ja kirous painaa raskaana. Jumalan Sanan täyttämisen kautta me saavutamme kuuliaisuuden ja siunaus lepää meidän yllämme. Herra liittää tarjoukseensa seuraavan lupauksen sen lisäksi, että saamme asettaa Hänet koetteille ja sanoo: »...minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylitsevuotavaisesti.« Me kaikki haluamme Jumalan siunaukset ylitsevuotavaisina. Herra itse on osoittanut me

"Kerro kaikille uskoville terveiset Jumalalta, etteivät enää anna rahaansa sellaisille yksityishenkilöille tai mennarien piireihin, joissa rahanahneet keräävät itselleen rikkautta." Tätä sanaa levitämme mielellämme.