Muutto toiselle paikkakunnalle..

KKO:n ennakkopæætøs 66/2003 sanoo ettæ vanhemmat jakaavat matkan kuluja.

Kun sanoin että olette luonnollisesti hoitaneet sen 10km matkan puoliksi niin se tarkoittaa sitä että vaikka sen lähin OLISI pitänyt maksaa KOKONAAN nekin kustannukset niin luonnollisesti sinä olet maksanut ne puoliksi sillä muutoinhan siitäkin olisi noussut helvetin iso haloo äidin puolelta jos olisit vaatinut oikeudenmukaista toimintaa...

AITO_etäisä kirjoitti:

Kun sanoin että olette luonnollisesti hoitaneet sen 10km matkan puoliksi niin se tarkoittaa sitä että vaikka sen lähin OLISI pitänyt maksaa KOKONAAN nekin kustannukset niin luonnollisesti sinä olet maksanut ne puoliksi sillä muutoinhan siitäkin olisi noussut helvetin iso haloo äidin puolelta jos olisit vaatinut oikeudenmukaista toimintaa...

Lue lisää

maksaa yhtään mitään eikä missään tapauksessa. Se on ihan selvä. Jos et haluaa tavata lasta hän maksaa matkat ja muut kustannukset. Jos ei halua niin rahaa säästyy. Jos taas rahat eivät riitä etä hakee sossusta tapaamistukea. Turha siinä on kimittää isoilla kirjaimilla että lähi maksaa. Ei maksa!

dfggdgsdfgsdgsdf kirjoitti:

maksaa yhtään mitään eikä missään tapauksessa. Se on ihan selvä. Jos et haluaa tavata lasta hän maksaa matkat ja muut kustannukset. Jos ei halua niin rahaa säästyy. Jos taas rahat eivät riitä etä hakee sossusta tapaamistukea. Turha siinä on kimittää isoilla kirjaimilla että lähi maksaa. Ei maksa!

Lue lisää

Molemmat maksaa, KKO:n ennakkopæætøs 66/2003.

Sekatyømies kirjoitti:

Molemmat maksaa, KKO:n ennakkopæætøs 66/2003.

en ole maksanut enkä maksa!

dfggdgsdfgsdgsdf kirjoitti:

maksaa yhtään mitään eikä missään tapauksessa. Se on ihan selvä. Jos et haluaa tavata lasta hän maksaa matkat ja muut kustannukset. Jos ei halua niin rahaa säästyy. Jos taas rahat eivät riitä etä hakee sossusta tapaamistukea. Turha siinä on kimittää isoilla kirjaimilla että lähi maksaa. Ei maksa!

Lue lisää

sitä mieltä että se joka muuttaa pois toisen vanhemman lähiseudulta in se joka maksaa. Hitto eihän se voi olla niin että lähi lähtee muualle ja sit kiristää että jos haluat tavata niin maksappa kulut? Lapsen etu tässä pitäisi olla pääasia, se joka tekee päätöksen muutosta pitää tietysti kantaa vastuunsa myös tapaamisista. Sama jos etä päättää muuttaa maailman ääriin niin kyllä pitää vastata matkoista, minun moraalitajun mukaan tämä ihan selkeää. Se joka lisäkulut aiheuttaa se maksaa.

Sekatyømies kirjoitti:

Molemmat maksaa, KKO:n ennakkopæætøs 66/2003.

osia päätöksestä laittaa mutta olellinen lause on: "Tapaamisista aiheutuvista kustannuksista vastaa lähtökohtaisesti se, jota tapaamaan lapsi oikeutetaan. Tästä voidaan poiketa, jos katsotaan kohtuulliseksi, että kumpikin vanhempi osallistuu tapaamiskustannuksiin" Eli aina ei tule tuollaista päätöstä tässä esimerkkitapauksessa pitkä litania syitä miksi korekin oikeus päättyi yhteisesti maksettaviin kuljetuksiin, aina ei näin ole. Minun henkilökohtainen mielipide on että se joka päättää kauas muuttaa (jos aikaisemmin asuttu suht lähekkäin) maksaa, joa taas erosta alkaen etäisyys ollut pitkä niin yhdessä maksetaan. Mutta siittä ei siis mitään päätöksiä vaan pelkästään minun mielipide. Muutenkin pitäisi mielestäni keskittyä enemmän siihen miten taataan lapselle oikaus molempiin vanhempiin kuin se kuka mitökin maksaa.

vahvasti kirjoitti:

sitä mieltä että se joka muuttaa pois toisen vanhemman lähiseudulta in se joka maksaa. Hitto eihän se voi olla niin että lähi lähtee muualle ja sit kiristää että jos haluat tavata niin maksappa kulut? Lapsen etu tässä pitäisi olla pääasia, se joka tekee päätöksen muutosta pitää tietysti kantaa vastuunsa myös tapaamisista. Sama jos etä päättää muuttaa maailman ääriin niin kyllä pitää vastata matkoista, minun moraalitajun mukaan tämä ihan selkeää. Se joka lisäkulut aiheuttaa se maksaa.

Lue lisää

Lapsen "eduksi" katsotaan se että etävanhempi (yleensä isä) velvoitetaan maksamaan kaikki mahdolliset viulut sillä jos äidin pitäisi niihin osallistua niin sehän olisi sossun pussista pois kun kuitenkin se äiti menisi ruikuttamaan sossuun niistä matkakuluista ja saisi sillä verukkeella rahaa... Vastuuta lapsen matkakuluista ei todellakaan jaeta todellisilla perusteilla vaan raha otetaan siltä kansanryhmältä joka ei saa suuren yleisön sympatioita puolelleen sillä heillä ei ole lapsia siinä "taloudessaan"... Yh-äippäressukat osaavat käyttää tuon säälin hyväkseen ja sitä myös tekevät kursailematta sillä onhan sekin yksi lisä omaan pussiin...

vahvasti kirjoitti:

sitä mieltä että se joka muuttaa pois toisen vanhemman lähiseudulta in se joka maksaa. Hitto eihän se voi olla niin että lähi lähtee muualle ja sit kiristää että jos haluat tavata niin maksappa kulut? Lapsen etu tässä pitäisi olla pääasia, se joka tekee päätöksen muutosta pitää tietysti kantaa vastuunsa myös tapaamisista. Sama jos etä päättää muuttaa maailman ääriin niin kyllä pitää vastata matkoista, minun moraalitajun mukaan tämä ihan selkeää. Se joka lisäkulut aiheuttaa se maksaa.

Lue lisää

lapsen lähihuoltajalla on oikeus vapaasti päättää asuinpaikkansa. Etävanhemmalla on mahdollisuus saada tukea tapaamisten kustannuksiin jos kulut ovat kohtuuttomat. Lähivanhemman ei voi olettaa "korvaavan" muuttoansa kustantamalla matkakuluja. Muutto ei myöskään ole rangaistava teko, joten se ei ole peruste maksattaa lähivanhemmalla tapaamiskuluja. Jos muuttavaa osapuolta syyllistetaan muutosta voidaan yhtä hyvin syyllistää paikalleen jäävää osapuolta. Miksi isä ei muuta perässä? Työnkö takia? Siksi ehkä äitikin muutti kauemmas. Kumman työ on tärkeämpi peruste valita asuinpaikkansa?

AITO_etäisä kirjoitti:

Lapsen "eduksi" katsotaan se että etävanhempi (yleensä isä) velvoitetaan maksamaan kaikki mahdolliset viulut sillä jos äidin pitäisi niihin osallistua niin sehän olisi sossun pussista pois kun kuitenkin se äiti menisi ruikuttamaan sossuun niistä matkakuluista ja saisi sillä verukkeella rahaa... Vastuuta lapsen matkakuluista ei todellakaan jaeta todellisilla perusteilla vaan raha otetaan siltä kansanryhmältä joka ei saa suuren yleisön sympatioita puolelleen sillä heillä ei ole lapsia siinä "taloudessaan"... Yh-äippäressukat osaavat käyttää tuon säälin hyväkseen ja sitä myös tekevät kursailematta sillä onhan sekin yksi lisä omaan pussiin...

Lue lisää

kun on kyse matkakuluista, jotka kuuluisivat etävanhemmalle maksettavaksi ei yllättäen toimitakaan todellisen tilanteen mukaan. Kun lähivanhempi haluaa elatusmaksut todellisten elatuskulujen mukaan se on vain yhäippäressukoitten rahanahnetta ruikutusta. Aika läpinäkyvä, itsekeskeinen ja oman edun tavoitteluun tähtäävä näkemys taas kerran. Surkeaa, todella surkeaa.

tyukyuktyukyukyuk kirjoitti:

lapsen lähihuoltajalla on oikeus vapaasti päättää asuinpaikkansa. Etävanhemmalla on mahdollisuus saada tukea tapaamisten kustannuksiin jos kulut ovat kohtuuttomat. Lähivanhemman ei voi olettaa "korvaavan" muuttoansa kustantamalla matkakuluja. Muutto ei myöskään ole rangaistava teko, joten se ei ole peruste maksattaa lähivanhemmalla tapaamiskuluja. Jos muuttavaa osapuolta syyllistetaan muutosta voidaan yhtä hyvin syyllistää paikalleen jäävää osapuolta. Miksi isä ei muuta perässä? Työnkö takia? Siksi ehkä äitikin muutti kauemmas. Kumman työ on tärkeämpi peruste valita asuinpaikkansa?

Lue lisää

vanhempiin menee minun mielestäni yli vanhempien oikeuden valita asuinpaikka. Kaikki tietysti menee oman moraalinsa mukaan, matkakulut ei verrattavissa rangaistukseen. En vaan ymmärrä että toinen vanhemmista vaan ottaa ja lähtee ilman että pohtii lapsen kannalta myös tätä tapaamisasiaa. Ja toi on nyt aika saivartelua että jos lähivanhempi päättää muuttaa niin voihan se etä muuttaa perässä.. joopa joo kaikki menee sen mukaan että itseään kehtaa peiliin katsoa. Meillä ollaan päätetty että lapset ensiksi kunnes pärjää omillaan, molemmilla uusperheet ja nykyisillä myös lapset ja eksät jne. joten aika hämähäkki toimintaa että kaikki menisi ok ja lasten tapaamiset luontevasti ilman pitkiä matkoja mutta näin ollaan pärjätty mutamalla aikuisten uhrautumisella (esm työpaikkojen suhteen). Iloista työviikkoa kaikille.

sdfgsfgsdgsdfg kirjoitti:

kun on kyse matkakuluista, jotka kuuluisivat etävanhemmalle maksettavaksi ei yllättäen toimitakaan todellisen tilanteen mukaan. Kun lähivanhempi haluaa elatusmaksut todellisten elatuskulujen mukaan se on vain yhäippäressukoitten rahanahnetta ruikutusta. Aika läpinäkyvä, itsekeskeinen ja oman edun tavoitteluun tähtäävä näkemys taas kerran. Surkeaa, todella surkeaa.

Lue lisää

Miksi muuten et nyt käyttänyt sitä ;;;))) -"nimimerkkiäsi" ??? Heh heh heee... Olet niii´iinnn läpipaistava että...

tyukyuktyukyukyuk kirjoitti:

lapsen lähihuoltajalla on oikeus vapaasti päättää asuinpaikkansa. Etävanhemmalla on mahdollisuus saada tukea tapaamisten kustannuksiin jos kulut ovat kohtuuttomat. Lähivanhemman ei voi olettaa "korvaavan" muuttoansa kustantamalla matkakuluja. Muutto ei myöskään ole rangaistava teko, joten se ei ole peruste maksattaa lähivanhemmalla tapaamiskuluja. Jos muuttavaa osapuolta syyllistetaan muutosta voidaan yhtä hyvin syyllistää paikalleen jäävää osapuolta. Miksi isä ei muuta perässä? Työnkö takia? Siksi ehkä äitikin muutti kauemmas. Kumman työ on tärkeämpi peruste valita asuinpaikkansa?

Lue lisää

Taas kerran onkin puhe siitä miten saadaan kostettua tai tehtyä kiusaa lapsen isälle!!! SinäKÄÄN yh-äippäRESSUKKA et taaskaan puhunut halaistua sanaa itse LAPSEN parhaasta vaan perustelit vain todella vähä-älyisen ääliömäisellä "älylläsi" noita paskanjauhantojasi joiden takana on vai ja ainoastaan sen ÄIDIN paras!!! EI LAPSEN!!!

AITO_etäisä kirjoitti:

Taas kerran onkin puhe siitä miten saadaan kostettua tai tehtyä kiusaa lapsen isälle!!! SinäKÄÄN yh-äippäRESSUKKA et taaskaan puhunut halaistua sanaa itse LAPSEN parhaasta vaan perustelit vain todella vähä-älyisen ääliömäisellä "älylläsi" noita paskanjauhantojasi joiden takana on vai ja ainoastaan sen ÄIDIN paras!!! EI LAPSEN!!!

Lue lisää

perheen elättäjän on tehtävä päätöksiä, joissa otetaan huomioon monia asioita. Lapsen etu on vain yksi, vaikkakin tärkeä. Kaikkia päätöksiä ei kuitenkaan voida tehdä lapsen etu ainoana perusteena. On naiivia kuvitella, että perhe pyörii ja pysyy pystyssä, jos ei koskaan tehdä kompromisseja, joissa lapsen etu huomioidaan, mutta ei ole enisijainen päätöksen perusta. Ajattelepa vaikka lapsen viemistä päivähoitoon. Lapsen etu olisi saada ensisijaisesti hoitoa omalta äidiltään, mutta koska on pakko käydä töissä lapsen on tyydyttävä tois- tai kolmassijaiseen vaihtoehtoon eli päivähoitoon. Ehkä ajatuksena julma, mutta todellisuus vain toimii niin.

"Kun se lähi haluaa OMAN itsekkään halunsa mukaan muuttaa johonkin kauas niin silloinhan sen LÄHIN OMIEN tarkoitusperien mukaan LÄHIN on maksettava ne matkakulut eikä suinkaan etän!!! " Mikä tarkottaa myös sitä, että kun etä on muuttanut pois lastensa luota niin hänen kuuluisi maksaa matkakustannukset. Ja jos etä muuttaa kauemmas asumaan niin hänen kuuluisi kokonaan maksaa matkakustannukset. Eli toi sun juttus ei nyt toimi koska muutenhan sen pitäisi reilun kerhon nimissä velvoittaa myös etää. Ei toimi ei. Tähän pitää saada parempi ratkasu. 50/50 järjestelmää.

ajattelemaan myös perheensä elatusta ja lähteä työn perässä vähän kauemmaksikin. Näin tekee todella moni isukkikin erotessaan. Muutoinhan jos lähi kieltäytyy työpaikasta niin "aito" etäisukkihan pääsee haukkumaan ko. henkilöä etävanhemman rahoilla elämisestä!

AITO ETÄISÄ, Kirjoitit: "se joka vie lapsen pois toisen vanhemman luota on myös velvollinen maksamaan kaikki kulut tapaamisienkin suhteen!!! " Kappale on hyvin asenteellinen ja kertoo ainoastaan sen, että lapsella tahdot sitoa lapsen äidin. En löydä kirjoitukseesi minkäänlaista perustetta. Miten kustannukset mielestäsi jakaantuisivat etän muuttaessa hyvin pitkälle ja hyvin kauas? Vai olisiko silloin jo syytä muuttaa sopimuskin mieleiseksi: silloin,kun etälle sopii... Siis näinhän se nyt monella käytännössäkin toimii, kustannuksista vaan kiistellään.. kirjoituksesi kuvottavat minua.

loorasto kirjoitti:

AITO ETÄISÄ, Kirjoitit: "se joka vie lapsen pois toisen vanhemman luota on myös velvollinen maksamaan kaikki kulut tapaamisienkin suhteen!!! " Kappale on hyvin asenteellinen ja kertoo ainoastaan sen, että lapsella tahdot sitoa lapsen äidin. En löydä kirjoitukseesi minkäänlaista perustetta. Miten kustannukset mielestäsi jakaantuisivat etän muuttaessa hyvin pitkälle ja hyvin kauas? Vai olisiko silloin jo syytä muuttaa sopimuskin mieleiseksi: silloin,kun etälle sopii... Siis näinhän se nyt monella käytännössäkin toimii, kustannuksista vaan kiistellään.. kirjoituksesi kuvottavat minua.

Lue lisää

Tottakai tuo sama pätee myös toisinpäin että kun etä muuttaa kauemmaksi niin silloin hän maksaa matkat aiemman ylittävältä osalta!!! (tuo siis tilanne sen jälkeen kun ollaan jo erottu ja ollaan eron jälk. asuttu "lähekkäin") Kyllähän minä tiedän että kirjoitukseni kuvottavat "eräitä" sillä eihän niille "eräille" sovi mikään mikä olisi oikeutettua lasta ja isää kohtaan... Niile "eräille" se kaikki on myrkkyä jos on pienikin vaara että ne joutuisivat maksamaan edes latinkaan omasta pussista lapsesta aiheutuvia kuluja... Mitä tulee tuohon aivan älyttömän surkuhupaisaan heittos että olen asenteellinen ja haluan sitoa lapsen äidin niin se ei pidä paikkaansa tippaakaan!!! Jos kerran se äiti haluaa itsekkäästi viedä lapset satojen kilometrien päähän lasten isästä niin eihän siinä mitään kunhan vain se kauas muuttava osapuoli maksaa täysin yksin ne matkakulut jotka tulevat lisää välimatkan kasvamisen vuoksi. Mikä tuossa on niin helvetin vaikea ymmärtää??? Eihän sitä osapuolta joka jää asumaan "paikoilleen" saa rangaista siitä kun toinen omien tarkoitusperiensä takia muuttaa kauas!!! Täysin päivänselvä asia!!! Sama toimii tietysti toisinpäinkin jos isä muuttaa kauas!!!

AITO_etäisä kirjoitti:

Tottakai tuo sama pätee myös toisinpäin että kun etä muuttaa kauemmaksi niin silloin hän maksaa matkat aiemman ylittävältä osalta!!! (tuo siis tilanne sen jälkeen kun ollaan jo erottu ja ollaan eron jälk. asuttu "lähekkäin") Kyllähän minä tiedän että kirjoitukseni kuvottavat "eräitä" sillä eihän niille "eräille" sovi mikään mikä olisi oikeutettua lasta ja isää kohtaan... Niile "eräille" se kaikki on myrkkyä jos on pienikin vaara että ne joutuisivat maksamaan edes latinkaan omasta pussista lapsesta aiheutuvia kuluja... Mitä tulee tuohon aivan älyttömän surkuhupaisaan heittos että olen asenteellinen ja haluan sitoa lapsen äidin niin se ei pidä paikkaansa tippaakaan!!! Jos kerran se äiti haluaa itsekkäästi viedä lapset satojen kilometrien päähän lasten isästä niin eihän siinä mitään kunhan vain se kauas muuttava osapuoli maksaa täysin yksin ne matkakulut jotka tulevat lisää välimatkan kasvamisen vuoksi. Mikä tuossa on niin helvetin vaikea ymmärtää??? Eihän sitä osapuolta joka jää asumaan "paikoilleen" saa rangaista siitä kun toinen omien tarkoitusperiensä takia muuttaa kauas!!! Täysin päivänselvä asia!!! Sama toimii tietysti toisinpäinkin jos isä muuttaa kauas!!!

Lue lisää

Mä jo aatelin et mitä pirua.

AITO_etäisä kirjoitti:

Tottakai tuo sama pätee myös toisinpäin että kun etä muuttaa kauemmaksi niin silloin hän maksaa matkat aiemman ylittävältä osalta!!! (tuo siis tilanne sen jälkeen kun ollaan jo erottu ja ollaan eron jälk. asuttu "lähekkäin") Kyllähän minä tiedän että kirjoitukseni kuvottavat "eräitä" sillä eihän niille "eräille" sovi mikään mikä olisi oikeutettua lasta ja isää kohtaan... Niile "eräille" se kaikki on myrkkyä jos on pienikin vaara että ne joutuisivat maksamaan edes latinkaan omasta pussista lapsesta aiheutuvia kuluja... Mitä tulee tuohon aivan älyttömän surkuhupaisaan heittos että olen asenteellinen ja haluan sitoa lapsen äidin niin se ei pidä paikkaansa tippaakaan!!! Jos kerran se äiti haluaa itsekkäästi viedä lapset satojen kilometrien päähän lasten isästä niin eihän siinä mitään kunhan vain se kauas muuttava osapuoli maksaa täysin yksin ne matkakulut jotka tulevat lisää välimatkan kasvamisen vuoksi. Mikä tuossa on niin helvetin vaikea ymmärtää??? Eihän sitä osapuolta joka jää asumaan "paikoilleen" saa rangaista siitä kun toinen omien tarkoitusperiensä takia muuttaa kauas!!! Täysin päivänselvä asia!!! Sama toimii tietysti toisinpäinkin jos isä muuttaa kauas!!!

Lue lisää

..myöskään vaatia että toinen vanhemmista jää paikkakunnalle asumaan ihan vaan siksi että isukki sisukkaasti päättää olla muuttamatta koskaan minnekkään.. kompromisseja myöskin isän puolelta!

Minkä ikäinen tyttö? Ja miten on sujunut ja kuljetukset millä? Ja sitten muille sen verran että tässä ei olla kenenkään rahoja viemässä..elatusmaksuja en ajatellut pyytää, kunhan sen verran että kuljetusmaksuissa tulisi vastaan, osallistuisin toki itsekkin. Tavoitteena on että lapsi saisi tavata isäänsä mahdollisimman paljon ja siksi kyselen kokemuksia ja että miten on onnistunut. Ettei aleta viemään päitä vadille tietämättä faktoja.

ketjun aloittaja kirjoitti:

Minkä ikäinen tyttö? Ja miten on sujunut ja kuljetukset millä? Ja sitten muille sen verran että tässä ei olla kenenkään rahoja viemässä..elatusmaksuja en ajatellut pyytää, kunhan sen verran että kuljetusmaksuissa tulisi vastaan, osallistuisin toki itsekkin. Tavoitteena on että lapsi saisi tavata isäänsä mahdollisimman paljon ja siksi kyselen kokemuksia ja että miten on onnistunut. Ettei aleta viemään päitä vadille tietämättä faktoja.

Lue lisää

Tyttö on kolmen, täyttää neljä. Kuljetukset ovat sujuneet omilla autoilla ja junalla. Junan lippu,(ei paikkalippu) on yhdeltä aikuiselta 53 euroa, yhteen suuntaan. Tytöstä ei mene mitään. Eli yhteensä 106 euroa. Omalla autolla tosin matkalla voi pysähdellä silloin kun mieli tekee. Yleensä olemme viipyneet toistemme luona ainakin seuraavaan aamuun, ellei koko viikonlopun. Mutta ei sitä jaksa ytäsoittoo ajaa 1080km.

Niin. Laki lapsen huolloista sanoo, että molemmilla lapsen huotajilla on oikeus päättää mm. lapsen asuinpaikasta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lähihuotaja ei saa muuttaa lapsen kanssa, jos etähuotaja tätä vastustaa. Lähihuotaja saa toki itse muuttaa - tätä ei estä mikään laki. Mutta lasta (pariskunnan YHTEISTÄ) hän ei saa viedä ilman etän lupaa. Käytännössä tämä lakipykälä vain harvoin toteutuu, koska a) etävanhempi ei tiedä oikeuksistaan eikä ole lukenut lakia lapsen huollosta b) etävanhemmalla ei kiinnosta Mutta jos asia on etälle ok ja lähi muuttaa, niin kyllä minun mielestäni matkat pistetään puoliksi nimen omaan niin, että kenen luo mennään hän kuskaa ja kustantaa. Ei nimittäin pelkkä rahallinen korvaus riitä matkustamisesta, koska ei kaikilla ole aikaa edes matkustaa viikonlopun aikana 2 x 1000 km viemään ja hakemaan lasta. Eli kun lapsi menee isänsä luo niin isä hakee hänet ja hoitaa kuljetukset ja kustannukset. Kun lapsi palaa takaisin äitinsä luo, niin äiti hakee ja hoitaa kuljetukset ja kustannukset. Tällöin etävanhemman ei tarvitse viikon/viikonlopun vuoksi istua 2 vuorokautta auton (tai junan) kyydissä. Ja se jolla on kiire tai ei ole autoa, hakekoon lentokoneella tms.

50/50 ollaan kuletettu muksua, välimatkaa tosin on vaan 50km mut seki on 10e bensaareissu.

.. lapset menivät isän luo kerran tai kaksi kuukaudessa. Matkaa kaikkineen noin 180 km suuntaansa. Minä laitoin heidät perjantai-iltana bussiin ja isä oli heitä vastassa. Vastaavasti isä laittoi lapset bussiin sunnuntaina ja minä olin vastassa. Minä maksoin menomatkan ja isä paluukyydin. Eli maksut meni silloin 50/50. Bussi valittiin siksi, että kuski saattoi seurata lasten matkantekoa. Junassa lapset olisivat olleet aikalailla yksikseen "vailla henkilökunnan silmälläpitoa". Eikä junassa koskaan voi tietää minkälaiseen vaunuun ja/tai seuraan sattuivat. Bussi vaan tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. Vanhempi lapsista oil tuolloin 11 ja nuorempi 7v. Sitä ennen isä kävi usemman vuoden meidän kotona tapaamassa lapsiaan - ja minä olin sen ajan evakossa kavereiden nurkissa. Ennen pitkään tuo isä meillä vaihtoehto ei ollut hyvä - koin sen painostavaksi ja ahdistavaksi aina lähteä pois omasta kodistani. Joten siirryimme siihen, että lapset reissasivat. Ja toki päätökseen vaikutti myös se, että lapset olivat jo kyllin vanhoja matkustamaan bussilla keskenään.. =) Ja taustatiedoista sen verran, että jäimme lasten kanssa asumaan entiseen asuntoomme, isä muutti ensin tuonne 180 km päähän ja asuu nykyisin (yli 11v eron jälkeen) noin 500 km päässä. Meillä ei ollut tapaamisajoista sopimusta, vaan sinisilmäisenä ajatuksena oli että sovimme niistä keskenämme. Ja minulla on lasten ykisnhuoltajuus. Näin jälkikäteen ajateltuna, asioita olisi kenties voitu tehdä toisinkin. Kerran -kaksi kuukaudessa tapaamiset aiheuttivat sen, että välit lasten ja isän välillä ovat harmittavan etäiset. Isä ei ole ollut osa heidän arkeaan eikä valitettavasti enää edes tunne lapsiaan. Yhteydenpito vaan harveni ja harveni - eivätkä he enää ole olleet läheisiä vuosiin. Lapsetkin ovat 11v aikana jo "hieman muuttuneet".. Valitettavasti tällä hetkellä tilanne on se, että he ovat tavanneet toisensa viimeksi 3v sitten. Tänä keväänä olisi lapsilla ollut mahdollisuus mennä isän juhlapäivää juhlistamaan, mutta eivät halunneet mennä. Ja vaikea on pakottaa yhtä täysi-ikäistä ja toista "teinihirviötä" kohteliaisuuskäynnille. Välimatkoista huolimatta toivoisinkin, että etävanhemmat ihan oikeasti välittäisivät pitää yhteyttä lapsiinsa. Joko tapaamisten muodossa tai puhelimen välityksellä. Tai vaikkapa ihan vain perinteisellä kirjeellä tai postikortilla. Kortti tai tekstari jo viestii lapselle välittämistä! Valitettavasti olen itse nähnyt sen, kuinka helppoa on vieraantua lapsistaan ja silloin häviäjiä ovat sekä lapset että etävanhempi. Äärimmäisen tärkeää olisi mielestäni yhteisen arjen jakaminen - tai kiinteä yhteydenpito jo ihan erosta lähtien. Yhetydenpito nimittäin vaikeutuu vuosien saatossa, jos kiinteä molemminpuolista välittämistä ja yhteyttä ei saa säilytettyä... Ja vastuu minusta yhteyden säilyttämiselle on nimenomaan vanhemmilla! Aikuisen pitää ponnistella asian eteen, sitä ei voi velvoitta lapsia ylläpitämään. Lapset kasvavat ja heille tulee muita kiinnostuksen kohteita - ja etäinen etävanhempi saattaa teinien elämässä tai arvojärjestyksessä olla toissijainen. Kehoittaisin kaikkia vaalimaan suhteita lapsiinsa - välimatkasta huolimatta ;)

meillä.. kirjoitti:

.. lapset menivät isän luo kerran tai kaksi kuukaudessa. Matkaa kaikkineen noin 180 km suuntaansa. Minä laitoin heidät perjantai-iltana bussiin ja isä oli heitä vastassa. Vastaavasti isä laittoi lapset bussiin sunnuntaina ja minä olin vastassa. Minä maksoin menomatkan ja isä paluukyydin. Eli maksut meni silloin 50/50. Bussi valittiin siksi, että kuski saattoi seurata lasten matkantekoa. Junassa lapset olisivat olleet aikalailla yksikseen "vailla henkilökunnan silmälläpitoa". Eikä junassa koskaan voi tietää minkälaiseen vaunuun ja/tai seuraan sattuivat. Bussi vaan tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. Vanhempi lapsista oil tuolloin 11 ja nuorempi 7v. Sitä ennen isä kävi usemman vuoden meidän kotona tapaamassa lapsiaan - ja minä olin sen ajan evakossa kavereiden nurkissa. Ennen pitkään tuo isä meillä vaihtoehto ei ollut hyvä - koin sen painostavaksi ja ahdistavaksi aina lähteä pois omasta kodistani. Joten siirryimme siihen, että lapset reissasivat. Ja toki päätökseen vaikutti myös se, että lapset olivat jo kyllin vanhoja matkustamaan bussilla keskenään.. =) Ja taustatiedoista sen verran, että jäimme lasten kanssa asumaan entiseen asuntoomme, isä muutti ensin tuonne 180 km päähän ja asuu nykyisin (yli 11v eron jälkeen) noin 500 km päässä. Meillä ei ollut tapaamisajoista sopimusta, vaan sinisilmäisenä ajatuksena oli että sovimme niistä keskenämme. Ja minulla on lasten ykisnhuoltajuus. Näin jälkikäteen ajateltuna, asioita olisi kenties voitu tehdä toisinkin. Kerran -kaksi kuukaudessa tapaamiset aiheuttivat sen, että välit lasten ja isän välillä ovat harmittavan etäiset. Isä ei ole ollut osa heidän arkeaan eikä valitettavasti enää edes tunne lapsiaan. Yhteydenpito vaan harveni ja harveni - eivätkä he enää ole olleet läheisiä vuosiin. Lapsetkin ovat 11v aikana jo "hieman muuttuneet".. Valitettavasti tällä hetkellä tilanne on se, että he ovat tavanneet toisensa viimeksi 3v sitten. Tänä keväänä olisi lapsilla ollut mahdollisuus mennä isän juhlapäivää juhlistamaan, mutta eivät halunneet mennä. Ja vaikea on pakottaa yhtä täysi-ikäistä ja toista "teinihirviötä" kohteliaisuuskäynnille. Välimatkoista huolimatta toivoisinkin, että etävanhemmat ihan oikeasti välittäisivät pitää yhteyttä lapsiinsa. Joko tapaamisten muodossa tai puhelimen välityksellä. Tai vaikkapa ihan vain perinteisellä kirjeellä tai postikortilla. Kortti tai tekstari jo viestii lapselle välittämistä! Valitettavasti olen itse nähnyt sen, kuinka helppoa on vieraantua lapsistaan ja silloin häviäjiä ovat sekä lapset että etävanhempi. Äärimmäisen tärkeää olisi mielestäni yhteisen arjen jakaminen - tai kiinteä yhteydenpito jo ihan erosta lähtien. Yhetydenpito nimittäin vaikeutuu vuosien saatossa, jos kiinteä molemminpuolista välittämistä ja yhteyttä ei saa säilytettyä... Ja vastuu minusta yhteyden säilyttämiselle on nimenomaan vanhemmilla! Aikuisen pitää ponnistella asian eteen, sitä ei voi velvoitta lapsia ylläpitämään. Lapset kasvavat ja heille tulee muita kiinnostuksen kohteita - ja etäinen etävanhempi saattaa teinien elämässä tai arvojärjestyksessä olla toissijainen. Kehoittaisin kaikkia vaalimaan suhteita lapsiinsa - välimatkasta huolimatta ;)

Lue lisää

sanoit, että sinua ahdisti ja painosti se alituinen kotoa lähteminen, vaikka menit kavereille, joista varmaan pidit ja ehkä olivat läheisiäkin, joten lapset laitettiin liikkeelle. Eikö ole tullut mieleen, että lapsia ehkä ehdistaa ja väsyttää se alituinen reissaaminen ihan yhtä usein kuin sinäkin jouduit lähtemään kodstasi? Miksi se olisi lasten paras jos sinäkin, kotoa säännöllisesti lähtemistä kokeilleena, tiedät? En ymmärrä. Jos vanhemmista on kurjaa reissata säännöllisesti hoidetaan asia niin, että lapset reissaavat ja "kaikki" ovat tyytyväisiä. Miten niin lasten reissaaminen on vähemmän painostavaa kuin vanhempien?

reppuli... kirjoitti:

sanoit, että sinua ahdisti ja painosti se alituinen kotoa lähteminen, vaikka menit kavereille, joista varmaan pidit ja ehkä olivat läheisiäkin, joten lapset laitettiin liikkeelle. Eikö ole tullut mieleen, että lapsia ehkä ehdistaa ja väsyttää se alituinen reissaaminen ihan yhtä usein kuin sinäkin jouduit lähtemään kodstasi? Miksi se olisi lasten paras jos sinäkin, kotoa säännöllisesti lähtemistä kokeilleena, tiedät? En ymmärrä. Jos vanhemmista on kurjaa reissata säännöllisesti hoidetaan asia niin, että lapset reissaavat ja "kaikki" ovat tyytyväisiä. Miten niin lasten reissaaminen on vähemmän painostavaa kuin vanhempien?

Lue lisää

aiheutti enemmänkin se, että olisin halunnut olla omassa kodissani. Jäin eron jälkeen asumaan samaan asuntoon kuin missä olimme asuneet avioliitonkin aikana. Ja olin ajatusmaailmallisesti päähäni iskostanut asian niin, että kyseesä on minun ja lasten koti. Kun itse lähdin pois omasta kodistani ja tilalle tuli lasten isä, oli tilanne jotenkin nurinkurinen. Hän tuli kuin omaan kotiinsa, tiesi tasan tarkkaan missä kaapissa kahvikupit sijaitsee ja osasipa jopa arvostella jos olin jotain muutoksia tehnyt tai hankkinut jotain uutta. Koin sen ahdistavaksi. Sillä mitä se häenlle enää kuului olinko vaihtanut kahvikuppien paikkaa kaapeissa? ;) Käytännössähän asia meni niin, että siivosin kämpän aina ennen kuin hän tuli (esim. laitoin henkilökohtaisia hänelle kuulumattomia papereita jemmaan jne) ja vastaavasti "siivosin hänet" ulos viikonlopun jälkeen. Eli laitoin tavarat niiden minulle oikeille paikoille. Toisaalta, kyllä se noiden vuosien aikana alkoi rasittamaan että viikonloppuja kökkii milloin kenenkin kaverin luona tai majoittuu äidin & isän sohvalle. Kun oikeasti tosiaan olisin halunnut olla siellä omassa kodissani omasssa rauhassa. Aikaa myöden tosiaan päädyttiin siihen, että lapset reissasivat. Ei tosin joka toinen viikonloppu vaan harvemmin. Silloin ajateltiin juuri tuota reissaamisen rasittavuutta lapsille. Luulen silti, että ratkaisu oli siinä tilanteessa parempi kaikille. Minulle, jotta voin olla kotonani. Isälle, että hänkin voi tavata lapsia omassa ympäristössään eikä "vierailla" meillä. Lapsille taas oli hemlpompaa hahmottaa, että kodin säännöt eivät muuttuneet siellä paikalla olevan aikuisen mukaan vaan säännöt/tavat olivat erilaiset isän luona kuin äidin luona. Paikkasidonnaiset tavat oli lapsien helpompaa hahmottaa kuin saman paikan säännöt, jotka muuttuivat läsnäolevan aikuisen mukaan. Ja unohtamatta sitä, että lapset kuitenkin tapasivat isäänsä.

minulla kirjoitti:

aiheutti enemmänkin se, että olisin halunnut olla omassa kodissani. Jäin eron jälkeen asumaan samaan asuntoon kuin missä olimme asuneet avioliitonkin aikana. Ja olin ajatusmaailmallisesti päähäni iskostanut asian niin, että kyseesä on minun ja lasten koti. Kun itse lähdin pois omasta kodistani ja tilalle tuli lasten isä, oli tilanne jotenkin nurinkurinen. Hän tuli kuin omaan kotiinsa, tiesi tasan tarkkaan missä kaapissa kahvikupit sijaitsee ja osasipa jopa arvostella jos olin jotain muutoksia tehnyt tai hankkinut jotain uutta. Koin sen ahdistavaksi. Sillä mitä se häenlle enää kuului olinko vaihtanut kahvikuppien paikkaa kaapeissa? ;) Käytännössähän asia meni niin, että siivosin kämpän aina ennen kuin hän tuli (esim. laitoin henkilökohtaisia hänelle kuulumattomia papereita jemmaan jne) ja vastaavasti "siivosin hänet" ulos viikonlopun jälkeen. Eli laitoin tavarat niiden minulle oikeille paikoille. Toisaalta, kyllä se noiden vuosien aikana alkoi rasittamaan että viikonloppuja kökkii milloin kenenkin kaverin luona tai majoittuu äidin & isän sohvalle. Kun oikeasti tosiaan olisin halunnut olla siellä omassa kodissani omasssa rauhassa. Aikaa myöden tosiaan päädyttiin siihen, että lapset reissasivat. Ei tosin joka toinen viikonloppu vaan harvemmin. Silloin ajateltiin juuri tuota reissaamisen rasittavuutta lapsille. Luulen silti, että ratkaisu oli siinä tilanteessa parempi kaikille. Minulle, jotta voin olla kotonani. Isälle, että hänkin voi tavata lapsia omassa ympäristössään eikä "vierailla" meillä. Lapsille taas oli hemlpompaa hahmottaa, että kodin säännöt eivät muuttuneet siellä paikalla olevan aikuisen mukaan vaan säännöt/tavat olivat erilaiset isän luona kuin äidin luona. Paikkasidonnaiset tavat oli lapsien helpompaa hahmottaa kuin saman paikan säännöt, jotka muuttuivat läsnäolevan aikuisen mukaan. Ja unohtamatta sitä, että lapset kuitenkin tapasivat isäänsä.

Lue lisää

näitä selityksiä löytyy lasten kehityksestä ja kasvatuksesta ja tietenkin siitä ihmeellisen isosta asiasta saada tavat isäänsä. Aivan varmasti arkipäivän elämässä ratkaisu oli hyvä ajatellen, että isä tuli entiseen kotiinsa. Mutta silti tuntuu väärältä laittaa lapset reissaamaan kun itse ei jaksa lähteä kotoaan. Lapsillekin on raskasta nukkua isän sohvalla ja olla kylässä alvariinsa. Se on ihan yhtä ja samaa kyläilyä kuin sinunkin kyläilysi ystäviesi ja vanhempiesi luona. Eihän sinullekaan riittänyt lohdutukseksi se, että tapasit vanhempiasi kun yövyit heillä. Miksi isän tapaaminen helpottaisi lasten reissurasitusta? Toisaalta, ei näitä asioita koskaan voi hoitaa samoin kuin pariskuntana. Kylmä tosiasia on se, että vanhemmat asuvat erillään ja lapsia rasittamaton tapaamissysteemi on utopiaa. Ikävä kyllä vanhempien erotessa lapset joutuvat reissun päälle lyhyenpään tai pitempään matkaan. Ero ei aiheuta vanhemmille pakkoa lähteä joka toinen viikonloppu mihinkään. He voivat kydä töissä, harrastuksissa, hoitaa arkiset asiat ja tulla kotiin. Lasten elämään tulee osaksi etävanhemman tapaaminen.

dghdfghdfghdfgh kirjoitti:

näitä selityksiä löytyy lasten kehityksestä ja kasvatuksesta ja tietenkin siitä ihmeellisen isosta asiasta saada tavat isäänsä. Aivan varmasti arkipäivän elämässä ratkaisu oli hyvä ajatellen, että isä tuli entiseen kotiinsa. Mutta silti tuntuu väärältä laittaa lapset reissaamaan kun itse ei jaksa lähteä kotoaan. Lapsillekin on raskasta nukkua isän sohvalla ja olla kylässä alvariinsa. Se on ihan yhtä ja samaa kyläilyä kuin sinunkin kyläilysi ystäviesi ja vanhempiesi luona. Eihän sinullekaan riittänyt lohdutukseksi se, että tapasit vanhempiasi kun yövyit heillä. Miksi isän tapaaminen helpottaisi lasten reissurasitusta? Toisaalta, ei näitä asioita koskaan voi hoitaa samoin kuin pariskuntana. Kylmä tosiasia on se, että vanhemmat asuvat erillään ja lapsia rasittamaton tapaamissysteemi on utopiaa. Ikävä kyllä vanhempien erotessa lapset joutuvat reissun päälle lyhyenpään tai pitempään matkaan. Ero ei aiheuta vanhemmille pakkoa lähteä joka toinen viikonloppu mihinkään. He voivat kydä töissä, harrastuksissa, hoitaa arkiset asiat ja tulla kotiin. Lasten elämään tulee osaksi etävanhemman tapaaminen.

Lue lisää

500km:n päähän lapsistaan?

dghdfghdfghdfgh kirjoitti:

näitä selityksiä löytyy lasten kehityksestä ja kasvatuksesta ja tietenkin siitä ihmeellisen isosta asiasta saada tavat isäänsä. Aivan varmasti arkipäivän elämässä ratkaisu oli hyvä ajatellen, että isä tuli entiseen kotiinsa. Mutta silti tuntuu väärältä laittaa lapset reissaamaan kun itse ei jaksa lähteä kotoaan. Lapsillekin on raskasta nukkua isän sohvalla ja olla kylässä alvariinsa. Se on ihan yhtä ja samaa kyläilyä kuin sinunkin kyläilysi ystäviesi ja vanhempiesi luona. Eihän sinullekaan riittänyt lohdutukseksi se, että tapasit vanhempiasi kun yövyit heillä. Miksi isän tapaaminen helpottaisi lasten reissurasitusta? Toisaalta, ei näitä asioita koskaan voi hoitaa samoin kuin pariskuntana. Kylmä tosiasia on se, että vanhemmat asuvat erillään ja lapsia rasittamaton tapaamissysteemi on utopiaa. Ikävä kyllä vanhempien erotessa lapset joutuvat reissun päälle lyhyenpään tai pitempään matkaan. Ero ei aiheuta vanhemmille pakkoa lähteä joka toinen viikonloppu mihinkään. He voivat kydä töissä, harrastuksissa, hoitaa arkiset asiat ja tulla kotiin. Lasten elämään tulee osaksi etävanhemman tapaaminen.

Lue lisää

Olet oikeassa siinä että reissaaminen rasittaa, oli sitten kyseessä aikuinen tai lapsi. Ja niin kuin jo aiemmin kirjoitin, jälkikäteen mietittynä asioita olisi kenties voinut tehdä toisinkin. ;)