"Herran päivä"

Kooreksen päivä kuvaa itsenäisen elämän loppua sen esimerkillisen tapahtuman mukaan, jonka muinaiset ja aidot juutalaiset joutuivat kokemaan silloin aikoinaan, kun heidät vietiin pitkään vankeuteen Babyloniaan. Sana herra on sieltä lähtöisin ja on yhtä ylimalkainen sana kuin on jumalakin. Sääli ettei Agricola huomioinut paremmin sanan herra väljää ja haljua sisältöä skä sen huonoa taustaa.

merkkien siitä tulee täyttyä niinkuin on kirjoitettu. Mutta lähellä se on ja mahdollisesti alkaa noin 2016 päättyy noin 2023. Ilmestyskirjassa ja muissa pyhissä kirjoituksissa kirjoitettujen merkkien tulee täyttyä kirjaimellisesti ja siitä voimme nähdä, milloin koittaa Herran päivän täyttymys ei päivälleen eikä tunnilleen, mutta kyllä epätarkemman ajan suhteen. Kuuden päivän sota 1967 oli merkki viikunapuuhun tulleista lehdistä, sillä Jerusalem tuli Israelin hallintaan ja pääkaupungiksi, lisäksi sodan nimitys viittaa voimakkaasti Jumalan sapatin läheisyyteen, sillä sitä Herran Jeesuksen tuhatvuotinen valtakunta tulee olemaan. Anokaa öljy astioihin, sillä tarvitsemme Jumalan Hengen voimaa kaikessa kestäväisyydessä ja hengellisessä hyvässä, lisäksi Jumalan lapseksi synnytään elävästä vedestä ja Pyhästä Hengestä, ja näitä saamme Jeesuksen nimeä anoa ja vastaanottaa kiitoksen kanssa, amen.

Ymmärtääkseni sanonta "Herran päivä" tarkoittaa asiayhteydestä riippuen hieman eri asioita.
Usein VT:n kirjoituksissa se tarkoittaa päivää, jolloin Herran vihan mitta on tullut täyteen ja Hän panee voimaan tuomionsa.
Toisaalta sillä päivällä asiayhteydestä riippuan voidaan viitata sapattiin, Herralle "pyhitettyyn" päivään.

Mielenkiintoinen seikka koskien tätä Johanneksen ilmestyksessä Johanneksen mainitsemaa "Herran päivää" on seuraavanlainen:
Rooma keisari oli näinä aikoina korottanut itsensä "jumalan" arvoiseksi ja määräsi koko valtakuntaan yhden päivän jolloin jokaisen oli käytävä kumartamassa keisarin patsasta. Luonnollisesti Kristuksen seuraajille tästä koitui paljon harmia ja heitä mitä todennäköisemmin vangittiin ja karkotettiin mm. patmokselle, jossa Johanneskin oli. Jää vain arvailujen varaan oliko Johanneskin karkoitettu tämän vuoksi vankisaarelle ja tarkoittiko Johannes tässä yhteydessä maininnalla "herran päivällä" nimenomaan sitä päivää jonka roomalaiset olivat määränneet keisarin palvontaa varten.

Tiedä häntä, miten asianlaita todellisuudessa oli, mutta varsin mielenkiintoinen näkemys oli tämä kyseisestä asiasta.

Johannes Patmoksella ilmestyksen saamisen päivänä.
On myös päivä jolloin Jeesus nousi kuolleista, se oli voiton päivä ja ennen kaikkea uskovalle se on ylösnousemususkoa, ja josta on tullut lepopäivä sunnuntai.
Jumalattomalle ylösnousemus tarkoittaa tuomiota, toista kuolemaa eli ikuista kärsimystä tulikivijärvessä.

Danielin kirjasta laskivat muinoin tarkasti lopun, eli Herran päivän tulevan 33 jKr. Mitä syytä Jeesuksella olisi ollut luvata tulevansa p i a n, jos hän olisi tarkoittanut sillä yli 2000 vuotta?
Tässä selityksenä ei auta vertaus 1000/päivä ja päivä/1000 vuotta, koska se vertaus liittyy Raamatun tapaan ilmoittaa pitkiä ajanjaksoja lyhennetyin ilmauksin. Tällainen ilmaus ei ole kreikan sana 'takhy'/ 'p i a n'.

Jeesus siis odotti lopun olevan aivan käsillä, siis p i a n. Herran päivän odotettiin koittavan juuri tuona pääsiäisenä. Jeesuksen pettymys heijastuukin lauseessa: "Jumalani jumalani, miksi minut hylkäsit". Kun Jeesus sanoo: "Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kuin Isä yksin", huomaa myös että Jeesus ei puhu nimenomaan
v u o d e s t a mitään, vaan juuri p ä i v ä ja nimenomainen h e t k i eli t u n t i oli salassa. Lopun uskottiin koittavan vielä tuonna vuonna.

ja pyhien kirjoituksien ilmoitukseen ja Pyhän Hengen voimassa öljyä astioissa odottavat Jeesusta Vapahtajanaa ja ovat koetelleet itseään ja tunteneet, että ovat Jeesuksessa ja Isässä Jumalassa ja Herran Hengen siunauksessa:

´Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet.

Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta." Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.

Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä". Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.

Mutta Herran Päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.

Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä; ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.´(2. Piet. 3)