...vähän jatkoa. En saanutkaan sitten niin mitään arvauksia,veikkauksia,sinne päin, varmaa tietoa tuohon aika mielenkiintoiseen kysymykseen jonka toistankin tässä josko joku tietää jotakin...?
Siis yllättäen kävikin niin että venäläiset eivät painottaneetkaan sotakorvaustuotteissa suomalaisen metsäteollisuuden tuotteiden osuutta samassa suhteessa kuin olisi ollut odotettavissa ,kun otetaan huomioon silloinen suomalaisen teollisuuden tuotantokyky.
Kävikin niin että venäläiset halusivat painottaa nimenomaan ensisijaisesti metalliteollisuuden tuotteita. Siitäkin huolimatta että metalliteollisuus ei ollut lainkaan niin laajaa vielä tuolloin että sen puitteissa olisi voitu jo olemassa olevalla infralla viedä läpi näin laaja korvausohjelma, metsäteollisuus olisi sitä jo valmiiksi ollut. Miksi metalli ja nimenomaan täältä Suomesta?
Arvauksia , tietoa , heittoja ...kaikki käy?
sotakorvauksista...
göran svensson
4238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mieti viisivuotissuunnitelmia. Stalin arvosti terästä. Heillä oli oma perusteollistaminen käytössä, ja kun oli puoli valtakuntaa pirstaleina heilläkin, modernin ajan tuotteet kelpasivat. Stalin esitti kysymykset tällä tavoin: Montako tankkia? Eli: montako junaa/laivaa jne.? Punrungot eivät varmaan olleet yhtä seksikkäitä.
..moro Bybi! Yleisluontoisesti ajateltuna ja päällisin puolin tarkasteltuna varmasti on juuri noin mitä esille toit ; venäläiset tarvitsivat ja arvostivat nimenomaan metalliteollisuuden tuotteita. Raskas teollisuus - bolshevikin märkä uni. Eli siis nuo sotakorvaukset tulivat tarkemmin esille ensimmäistä kertaa Teheranissa. Tuolla mainittiin tavaratkin tietynlaisessa järjestyksessä jotka olivat siis lyhykäisyydessään tuolloin: puuta,paperia ja tavaroita. Siinä oli tuo lista Teheranissa. Keväällä 1944 ehdoissa mainittiin vain että sotakorvaukset kelpuutettaisiin maksettavaksi tavaroina. Esimerkkeinä mainittiin : laivat,paperi,selluloosa ja koneet. Hintalappukin oli tuolloin korkeahko ; 600 miljoonaa dollaria. Välirauhansopimuksessa nuo korvaukset olivat kirjattu artiklaan 11. Alkuvaiheen keskusteluissa oli Suomen puolelta johtajana silloisen Suomen selluloosayhdistyksen puheenjohtaja vuorineuvos Walter Gräsbäck. Oletuksena oli edelleenkin että painotus olisi metsäteollisuuden tuotteissa. Venäläiset alkoivat korostaa metalliteollisuuden tuotteiden ensisijaisuutta vasta 20.10.1944 neuvottelujen käynnistyessä todenteolla. Noiden neuvottelujen aikana vasta kävi täälläkin selväksi mitä venäläiset haluavat. Tuo ei ollut mitenkään itsestään selvää ennen noita ensimmäisiä varsinaisia neuvotteluja. Välirauhansopimukseen saakka venäläisetkin olivat pitäneet puu- ja paperiteollisuuden tuotteita etualalla Suomen suhteen ,kuten Romanialta ja Unkariltakin oli vaadittu näiden maiden perinteisiä vientiartikkeleita, ensisijaisesti.Tällainen kuva on syntynyt eri keskustelujen pohjalta asiasta. Suomen teollisuustuotannon kapasiteettikin olisi ohjannut näitä korvaustuotteita nimenomaan metsäteollisuustuotteiden pariin ennemminkin. Nimittäin puu- ja paperiteollisuuden teollisuustuotantoindeksin mukaan juuri se alue missä olisi kapasiteetissa ollut eniten ja nopeimmin nostovaraa oli just tuo mainittu metsäteollisuus. Puu- ja paperiteollisuuden tuotanto indeksi osoitti vuonna 1944 hädin tuskin yli puolta siitä mitä se oli verrattuna vuoden 1938 tuotantoon. Siitähän tuota olisi voitu aloittaa vähimmillä vaivoilla. Ei kuitenkaan käynyt venäläiselle - piti pistää suomipoika rakentamaan kokonaan uutta infaa .. Olisko tuossa mitään pohtimisen pohjaa siihen oliko Kremlissä jo tuolloin syksyllä -44 jonkinlainen selkeä visio Suomen tulevasta asemasta olemassa? Vaiko(kö)?
"Olisko tuossa mitään pohtimisen pohjaa siihen oliko Kremlissä jo tuolloin syksyllä -44 jonkinlainen selkeä visio Suomen tulevasta asemasta olemassa? Vaiko(kö)" Mitenkähän pitkälle edes shakkisommittelijoina tunnetut ja kärsivälliset venäläiset todellakin miettivät tätä pientä luoteisnurkkaa, kun olivat vielä hommat kesken Saksanmaalla monista rajoista puhumattakaan? Epäilen, ettei ainakaan kovin selkeää näkymää ollut.
..sitä piti Kremlissä varmasti juuri tuolloin , nimittäin kiirettä ja tärkeämpiäkin asioita kuin tämä pieni luoteiskolkka. Niinhän sitä sanotaan että kiire Berliiniinkin pelasti koko Suomen - tietysti unohtamatta uljasta torjuntavoittoa. Mikäli ei kuitenkaan usko pelkkiin sattumiin , niin voi huomata monenlaisiakin yhteensattumia tässä sotakorvausasiassa vs. tuleva kehitys suomalais-venäläisissä kauppasuhteissa ja etenkin suhteissa laajemminkin. Yllättävästi tuolle kaikelle pohja luotiin kuitenkin juuri tuolloin syksyllä 1944 ja alkuvuonna 1945. Tietysti kaikki voi olla vain sattumaakin kiireiden keskellä...? ... Sinällään olen samaa mieltä kanssasi siitä että sumuisat oli näkymät syksyllä 1944 , niinkuin Kallasvuolla alkuvuonna kun Nokian tulosta esitteli ja kieltäytyi tätä vuotta arvioimasta sen tarkemmin.