Ollessasi aikoinaan adventisti. Mitkä asiat johti siihen että päädyit eroon adventismista?
Ja oliko vaikeata jättää adventismi?
ex. adventisti bushmanni
Lukija kysyy
16413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
puuttuva tervehenkisyys ja järkevyys hakusessa. Opit olivat niin tuulestatemmattuja juttuja kun silmäni avautuivat ettei ollut muuta vaihtoehtoa kun todeta:MINUA ON PETETTY.Ja nimenomaan raamatun valossa. Toinen tämä"omituisten otusten kerho". Oli todella vaikea löytää järkevää ihmistä.Suurin osa oli joko:rahan ahne,mielikuvitusmaailmassaan elävä haaveilija,itsekäs omaan napaan tuijottaja,tittelinkipeä. Kilpailuvietti oli kyllä huipussaan. Siksi en viihtynytkään kuin kolme vuotta. Se aika oli uskonelämässäni kuin pimeää keskiaikaa. Helppo oli lähteä.Ei kukaan kaivannut minua sen kolmenvuoden aikana eikä ole kaivannut sen jälkeenkään. No,en kyllä kaipaa minäkään,moista lasten hiekkalaatikko kenttää. Telmikööt rauhassa.
mistä JESUS puhui, kun Hän puhui tekopyhistä, kalkituista haudoista, elävistä kuolleista, Juudaksista, jne.. Siellä niitä riitti ja riittää yhä? Jos koulu menee konkurssiin, niinkuin on huhuttu; laitan kädet ristiin ja kiitän! Jesse
Joskus marras- joulukuussa taisin jossain viestissäni ne asiat puida perusteellisemmin. Eroon johtivat jatkuva itselleni valehteleminen mm. tieteen asioista. Adventistit ovat tämän asian kanssa koko ajan suuremmassa ja suuremmassa pulassa ja länsimaissa se on ehkä suurin syy ihmisten eroon. Ainoastaan enemmän tai vähemmän oppimaton aines jää jäljelle, jolla ei voi olla hyviä seurauksia pidemmän päälle. Mutta heidät on toki helpompi pitää saduissa kiinni. Opilliset asiat, jotka todellakin ovat täysin tuulesta temmattuja satuja, mutta hyvin on sadut kirjoitettu, jotta ne päällisin puolin, ovien sisäpuolella, näyttävät suht aukottomilta ja "järkeviltä". Alkukynnys oli vaikea perhesuhteiden yms kannalta vaikkapa omiin vanhempiin, mutta kaikkeen tottuu. Mutta se sisäinen rauha ja oman henkilökohtaisen uskonvapauden tila on niin suunnaton helpotus, että ei kenenkään kannata itseään uhrata amerikkalaiselle humpuukilahkolle pelkästän ystävien takia. Niitä saa kyllä uusia ja he ovat ystäviäsi sitten muunkin syyn takia, kuin saman uskonnon. Onhan adventismissa toki hyvääkin mm terveelliset elämäntavat, mutta nekin saat jostain muualta ilman humpuukiuskonnon pakkosyöttöä siinä sivussa. Mutta nämä asiat ovat todella henkilökohtaisia ja en sen vuoksi kehota ketään jättämään adventtikirkkoa, ennen kuin ystäväpiiri ja muu sosiaalinen turvaverkko on kasassa myös kirkosta eron jälkeisiin aikoihin. Jotkut voivat ahdistua niin yksinäisyydestä yms asioista, että palaavat häntä koipien välissä takaisin. Jos sinulla ei ole ystäviä kirkon ulkopuolella ja kaikki siteesi ovat siellä kiinni, niin kannattaa miettiä kahdesti. Voi käydä niinkin, että joudut ojasta allikkoon ja olet kahta kauheammassa humpuukilahkossa mukana, koska uskonnollinen tyhjiösi sinne veti mukaansa.
tekstiä tuossa lyhyessä tilityksessäsi adventismin ja itsesi suhteesta.
eli uudet kaverit, uusi työpaikka, jossa lauantaisinkin voi tehdä töitä hyvällä omallatunnolla, syödä mitä huvittaa jne... Olet oikeassa ,..sukulaisia ei voi uusia..ainakaan kaikkia, jos siellä on adventisteja, heille voi jutella muina miehinä, ettei se tekopyhyys ja valheteleminen enää kiinnostanut...ehkäpä joku kääntyy ja tulee järkiinsä heistäkin? Kiistellä ei kannata, eikä toisiansa vahingoittaa, panetella tai riidellä--- se on ajanhukkaa!!! Minulla kesti muutama vuosi ottaa eroa pikkuhiljaa ja rakentaa uusi elämä. Nyt olen "varjoisten kujien kulkija" -adventtikirkossa eli käyn silloin tällöin ja yritän joskus jopa herätellä ihmisiä ymmärtämään Raamattua, Jeesusta ja ihmisiä toiselakin tavalla. Minusta Suomessa on hyvä elää Ev.Lut. kirkon hengessä ilman kirkkoakin...nyt kun haudatuksikin pääsee kirkkomaalle ilman että maksaa hautapaikastaan koko ikäänsä ylihintaa tai Adventtikirkon väärille opettajille kymmenysten kautta turhaa elantoa? Näin on hyvä...samalla rahalla käymme perheen kanssa kerran vuodessa etelässä tai ostamme jotain kivoja harrastusvälineitä; niillä on muutama taivasfiilis irronnut ilman satusetiä oikeasti!!! Justus
juuri tällä tavalla hienosti ja järkevästi kirjoittamalla? Ottakeehan oppia..! Liisa
Olen itse ajatellut sen vähän samalla tavalla. Kertomalla faktat asiallisesti ja ilman turhaa kiihkoa suuntaan jos toiseenkaan saa yleensä edes jotain jälkeä aikaiseksi, kuin suu vaahdossa mesoamalla. Mutta niitä ihmisiä varten, joilla on tuntemuksia adventtikirkon mahdollisesta väärässä olemisesta, löytyy asiallista kirjoittelua myös uskontojen uhrien sivuilta. Sanottakoon nyt, että eihän adventtikirkkoa minään kauhean vaarallisena lahkona pidetä, mutta on siinä määrättyjä piirteitä, joista kannattaa olla huolestunut. Kyllähän tälläkin palstalla on ilmeisiä adventtikirkon jäseniä kirjoittelemassa, joilla on hyvin pahoja vääristymiä reaalimaailman tapahtumien suhteen. http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ahdistava-uskonto Tuolta pari lainausta. Kuulostaako tutulta: Uskonnollisissa yhteisöissä elää usein vahva käsitys, että oma tapa uskoa on ainoa oikea ja muidenkin olisi syytä uskoa juuri samoin. Yhteisön jäsenet ajattelevat, että ulkopuolisten ihmisten elämä on vailla päämäärää ja johtaa kadotukseen. Maailmankielteisyys: näkeekö lahko "maallisen" elämän lahkon ulkopuolella täysin arvottomana. Väittääkö se lahkoon kuulumattomien ihmisten joutuvan kuoleman jälkeen helvettiin tai syntyvän uudestaan huonoihin oloihin. Onko sillä apokalyptinen visio, jossa maailmanloppu on lähellä ja vain lahkon sitoutuneet jäsenet pelastuvat. Totisuus: kyvyttömyys sietää ryhmään, sen johtajiin tai oppeihin kohdistuvaa leikinlaskua. Ihmissuhteiden rajoittaminen: onko painetta hylätä eri tavalla ajattelevien ystävien ja omaisten seura, "entinen elämä" harrastuksineen ja ilonaiheineen. Lahko pyrkii aina korostamaan omaa merkitystään. Usein sen jäsenet uskovat, että lahkolla on ratkaiseva asema mitä tulee ihmiskunnan pelastumiseen. Vaikka lahko on usein perusyhteisön tuomitsema tai halveksima, se rakentaa aina oman gloriansa ja suhtautuu muihin halveksivasti ("me tiedämme totuuden, ja muut ovat typeriä, kun eivät tajua sitä" -mentaliteetti). Yksilöetiikassa lahkojen jäsenilleen esittämät vaatimukset ilmenevät tavallisesti käsky- ja kieltoluetteloina, joista näyttävät olevat etusijalla jälkimmäiset. Kiellettyjä voivat olla esim. alkoholi, tupakka, uhkapelit, sukupuolielämä, säilykkeet, perunat, suola, sokeri, muu kuin raaka liha, sianliha, sipuli, kananmuna, kaikki liha, lyhyet hihat, kirkkaat solmiot, televisio, kaunokirjallisuus jne. loputtomiin. Pääpiirteittäin yksilöetiikka seuraa uskonnon pyhän kirjan ohjeita, jotka lahko tulkitsee oman järjestelmänsä mukaisesti. Opit tulkitaan usein fundamentalistisesti. Pyhien kirjoituksien historiallista taustaa ei ymmärretä, vaan niiden katsotaan sopivan sellaisenaan nykyaikaan. Kaikenlainen arvostelu on kiellettyä. Tieteellistä tutkimusta ei käytetä apuna. Lahkot luovat itse omat opinmuotoilunsa, joista ne pitävät tiukasti kiinni. http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ahdistava-uskonto/lahko-kultti http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/lansimaiset/57-adventistit
tuon viestin perusteella. sorry vaan, mutta niin on asia.
on tasan nollan arvoinen. Sen sanoo Raamattu. Kyllä se on niin, että sinä olet tasan juudas. Tee parannus, jos haluat pelastua.
keksintö. Jumalan vihollisia näyttävät olevan.
noin tervejärkistä ja taspainoista tekstiä verrattuna vaikkapa monen uskonnollisen glorian hohteessa paistettelevien saarnamiesten höpötyksiin.
Eihän adventismi ole jumala! Paitsi tietenkin sinulle, joka uskot adventismiisi. Koskas Ellu on kuollut ristillä?
Käsittääkseni herra nimeltään Jeesus Nasaretilainen (kuulostaako yhtään tutulta?) käski meidän kantaa toinen toistemme taakkoja ja auttaa köyhiä, sairaita ja heitä, jotka apua tarvitsevat. Sitä meidän täytyy täällä tehdä, joten maallinen elämä ei todellakaan ole nollan arvoinen muille, kuin kaiken maailman amerikkalaisissa hihhulilahkoissa eläville, reaalimaailmalta silmänsä sulkeneille höynäytetyille. Siksi meidän tulee elää ja auttaa toinen toisiamme elämään ihmisarvoista elämää. Sitä Jeesus käski meidän tehdä, ja luulisi että hänen sanaansa kannattaisi hetkeksi pysähtyä kuntelemaan. Tietenkin on niitä, jotka luulevat, että pelkästään Raamattua tavaamalla ja sapattia pyhittämällä pääsee jonnekin. No pääseehän silläkin tavalla jonnekin, jos ei muuta, niin matojen ruuaksi.
Taivaallisia aarteita ei voi ostaa kuin akristuksen rakkaudella. Jeesus painotti opetuslapsilleen juuri tuota Jumalallista rakkautta, ja sen tähden todellenin Kristuksen *Rakkauden herättämä opetuslapsi eli Jeesus Kristuksen seuraaja tuntee sääliä, sympatiaa, Rakkautta ja siksi hän haluaa auttaa. Mutta paljas tunne ei suinkaan riitä, sen täytyy muuttua teoksi. Paljas tunne on olisi "kuolleena" syntynyt ellei se muuttuisi teoksi, mutta tekona se on elävä. Mutta paljas teko taas taas ilman tunnetta olisi teennäinen ja ulkokullattu. Tämän kohdan oikein ymmärtäminen on sangen tärkeää, sillä meidä kristikunnassamme on ei ainoastaan ole tekopyhää auttamista kunnian ja maineen vuoksi, vaan myös paljon kylmää sydämetöntä "almujen" antamista, näihin lukeutuu tietysti myös Adventistit. Yleensä kirkot ja kokoussalit ovat siinä mielessä arvottomia. koska niitä ei täytä Kristuksen Rakkaudesta lähtevä henki. Jeesus sanoi opetus-lapsilleen, että te olette "maan suola". latinalaisessa latinankielessä "sal"- suola jota sanaa Kristuksen evankeliumi käyttää, se suorastaan merkitsee älykkyyttä - terävyyttä (Vos estis-sal terra) on siis suomeksi te olette maan äly. Mooranthee suolan mauttomaksi käymistä, siis tyhmistyy. Siis viisaus on elämän kokemuksen hedelmä, ymmärtäminen, että minun tulee kohdella lähimmäistäni niinkuin toivon kohdeltavan itseäni, unohtaen itseni silloin kun lähimmäiseni on avun tarpeessa. Ainoa todellinen elämän arvo ja viisaus on se, että pyrimme ykseyteen kaikkien ihmisten kanssa. Ristiriitaa ei koskaan ratkaista sillä, että erilliseksi kirkkokunnaksi (lahkoksi), päin vastoin se rappeuttaa ja saa riitaa ja kärsimystä ,ja jopa tuskaa, ahdistusta ja itsemurhaan johtavaa elämän pakenemista. Rakkaus on luova tila se ei koskaan rappeudu, sen tunne on syvä jännitteinen elävä värähtelevä jokaista luotua kohtaan, ja se pulppuaa Jeesuksen Kristuksen säälivästä myötätuntoisesta *Rakkaudesta. Papin virka on vain elatuksen elatuksen ansaisemis keino, ja hänen menestyksensä riippuu siitä, että eivät puhu totuutta. hyvin vointi ja menestys on vallannut totuuden paikan. Me ihmiset yritämme paeta olemassaoloa pakenemalla tai sitten uppoutumalla johonkin kirkolliseen Dogmiin eli oppirakennelmaan joka lähes tyystin on vastakohta Jeesukse Kristuksen opetukseen sopeutum aton. Pakenemme kaksinaisuuden ristiriitaa oppipäätelmiin; vain lisäten ristiriitaa ja tuskaa erottautumalla yhteiskunnasta jakamalla itseämme, tuo Jumala jota etsimme on ajan ulottuvaisuuden tuolla puolen, kaikkien sanojen ja ajatusten ulottumattomissa. Mutta kun lakkaamme Jumalaa etsimästä itsemme ulkopuolelta jonakin objegtiivina olentona, ja vain keskitymme itsemme tutkisteluun, niin sieltä löytyy se hyväkin, vaikka se onkin hyvin pieni, aivan kuin sinapin siemen kuten evankeliumi sitä kuvaa. Ja sitten kun tuon siemenen olemme itsestämme löytäneet, niin annamme sille vain hyvän kasvuperän jotta se saa ravintoa, ja mikä tuo ravinto tuolle siemenelle sitten on? - Jeesus Kristus sanoo Vuorisaarnassaan, että siitä teidät tunnetaan minun seuraajikseni eli opetuslapsiksi, että te rakastatte toinen toisianne. Toisin-sanoen annamme kasvulle rakkaudesta hyvään ja oikeaan Jumalalliseen kasvuun vauhtia epäitsekkäillä teoilla, jotka, ja kun totuus viriää yksilössä, niin arkisen olemassaolon kärsimykset ja piinat ovat hävinneet, ja vain totuuden olemassaolon tila on jäljellä ja se elvyttää täydellisesti olomme. Missä on ystävyyttä, sääliä Jumallista Kristuksesta pulppuavaa rakkautta siellä on tarpeeton eristäytyneet kirkkoyhteisöt. Totuuden usko turmeltuu jos siitä muodostetaan sidonnainen järjestö, koska siihen mukautetaan ihmisopin kappaleet.
Jos kaikki maallinen olisi turhaa niin miksi Jeesus sitten lupaisi maallista.
Nimenomaan niille jotka panevat toivonsa Häneen.
Matt. 19:29
Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. [5. Moos. 33:9 | Job 42:12,13; Hepr. 10:34]
Mark. 10:30
hän saa satakertaisesti: nyt, tässä maailmanajassa, taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja -- tosin myös vainoa -- ja tulevassa ajassa hän saa iankaikkisen elämän.
Todella kaheli teidän adventistien oppi, kun sanotte että täällä kaikki on turhaa,
testametti vaan heti kirkolle. Ja kuitenkin höpötätte morfiini-Ellenin näkyjä,
että tänne maailmaan sitten tullaan ikusiiksi ajoiksi elelemään, kunhan saatana
ensin on puhdistanut maan 1000 vuoden ajan luututtuaan sitä
"uskovaisten synneillä"!
Betelissä Aimo Helmisen Raamattu-luennolla kuuntelin huvittuneena, kun
ihan vakavuudella mies maalaili vanhusten mieliin kuvaa useasta mökistä
rannoilla, kullakin - ja kaikki niin täydellisen maallista. Iankaikkisesti.
Joo että kyllä teissä maailmallisuus taitaa olla suurin houkutin uskontoon.
Mutta meidän on näytettävä maailmalle että osaamme nauttia käsillä olevastakin
elämästä. Ja ennen kaikkea: että olemme siitä kaikesta kiitolliset Jumalalle.
"Niinkuin tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille".
"Tehkää hyvää niille jotka teitä vainoavat"
Tuo Jeesuksen uusi käsky joka lyö korville moosestelijoita -- eihä sitä osaa
noudattaakaan jso ei ole mitään elämänmakua suussa.
Mtien voi tehdä hyvää jos ei tiedä mistä ihminen tykkää.
Kyllä on uskovaisuus pielessä jos ei osaa elää ihmsiten lailla.
Ero jumalisen ja jumalattoman välillä silti löytyy. Uskovanhan pitäisi pyrkiä
olemaan tyytyväinen, mutta uskosta osattomat ovat yleensä nurkumielisiä.