Tämä on ikävä tarina, mutta tosi. Olen miettinyt asiaa valvoen muutaman yön... miksi?
mun lapsuudenkaveri/naapurintyttö kasvoi liian nopeasti aikuiseksi. Muistaakseeni sillä oli jo 9 vuoden ikäisenä kuukautiset ja hän meikkasi vahvasti. Oli sellainen pieni pitkähiuksinen blondi.
Muistan juoruja, miten hän oli harrastanut seksiä jo ala-asteella ja juonut viinaa ja jotain tabujakin ottanut. Kyseessä kuitenkin 80`s että en tiedä, mitä mömmöä hän oli ottanut?
Itse olin kakara, joten en niitä juttuja ymmärtänyt ihan täysin ja moni on vasta loksahtanut paikoilleen viime päivinä.
Me oltiin yläasteella samalla luokalla, ja muistan poliisienkin hakenneen sitä seiskaluokalla meiltäkin, kun oli ollut usean yön poissa kotoo. sitten tapahtui jotain???
Kahdeksannella luokalla hän oli lähes koko lukuvuoden poissa koulusta, mutta siirtyi yhdeksännelle kuitenkin, joten oli kait jossain hoitolaitoksessa.
Yhdeksännellä luokalla hän oli haamu entisestään. Hiukset oli lähteneet päästä ja hän oli "eloton". Ja kärsi paniikki kohtauksista. Muistan ihan juuri ennen koulun loppua kuulleeni, että hän oli tullut uskoon (helluntalainen) ja pelkäsi minua ?
No, olinhan minä vähän erikoinen siihen aikaan. Jonkun sortin heavy-tytteli ja liikuin niiden "tukka-Jumalien" (hauska sanonta) kanssa. Mutta ei minua tämän tytön uskoon tulo haitannut. En ymmärtänyt, miksi minua piti pelätä?
En nähnyt häntä enää sen jälkeen... tai ehkä näin, mutta en tuntenut.
Nyt törmättiin ja yli 20 vuotta on kulunut. Oli vaikeaa katsoa häntä silmiin. Ja vain siksi, että oma järkytys saattoi paistaa silmistäni liiankin hyvin. Hän oli vanhettunut, oli hauras, sellainen, että luulin hänen menettävän tajunsa hetkenä minä hyvänsä, koska hän jännitti. Hänellä ei ollut itseluottamusta ollenkaan. hän puhui hiljaa, puhui maahan ja tärisi koko ajan. (ilmeisesti syö paljon psyyke lääkkeitä?) En tiedä, miksi minulle tuli niin valtava pettymys nimenomaan Helluntalaisia kohtaan!!!
Pakko mainita, että kyseessä ei nyt ollut yksin minun reaktioni hänestä ja hän ei edelleenkään puhunut minulle, vaikka kerran halattiin ja minä sanoin hänelle jotain kaunista.
Se, miksi kirjoitan tämän tälle palstalle on, että eka kertaa näin ihmisen joka on ELÄVÄ KUOLLUT.
Ja kun kysytään, onko elämää kuoleman jälkeen, tuntuu hullulta, että ajatuksiini tuli, että eläessään voi olla kuolleempi kuin kuoltuaan. Meninkö yli hilseen?
Onneksi hänellä ei ole tietokonetta, eikä osaa käyttää... eikä kuulema siskollakaan ole (lienee ainoa ystävä hänellä?)siksi uskalsin kirjoittaa tämän tänne, ja luulen, että häntä ei monikaan enää muista.
Olen oikeasti surullinen, sillä en voi häntä auttaa. Hän pitää minua varmaan vieläkin paholaisena tai jotain ja kun nyt tuli puheeksi taas noi Tarot kortitkin siinä samassa pöydässä muutaman kanssa, vaikka sanoinkin, että puhutaan niistä joskus toiste... toki hän kuuli.
Ja miten minä häntä auttaisin???
- hakisin hänestä kaikki ne hyvät puolet, mitä hänessä oli ja on, ja opettaisin häntä pikkuhiljaa uskomaan ITSEENSÄ! Rakastamaan itseään ja luottamaan itseensä.
Mutta miksi? Miksi uskonto ei ole häntä auttanut? En tiedä, miten seurakunnassa toimitaan, mutta paljon on puhetta, miten Jeesus auttaa. Mutta jos ei autakkaan, miksi toiset eivät sitten halua auttaa. ehkä Jumala toivoo juuri sitä, että uskovat auttaa, jos pelkkä usko ei riitä.
Ei hän onnellinen ole. Yksinäinen ja peloissaan.
Toivon kuitenkin hänelle hyvää loppuelämää!
Uskonto ei aina auta
bolgrad**
1202481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 120
Vanhimmat
Surullinen tapaus tuo kertomasi ja ei varmasti ainoa. Minulle läheinen ihminen ajelee juuri nyt jossain päin suomea skootterilla "taju-kankaalla". Uskonto ja vuosien ahdistus sekoitti pään, ei siis naurata[ehkä kuvastuu tämän päivän teksteistäni]tällä hetkellä yhtään[vaikka voi kaveri pilkki-haalarissaan huvittava näky ollakin].
Tämä on vielä sensuroitu... kaiken varalla... totuus on karumpi, mutta pointti on kuitenkin se; Miten jotkut voivat elää niin, että ei ole mitään? Mietin, miten aina kaikilla on tavoitteita, vaikka jotkut olisi huonojakin (mä näytän niille paskiaisille vielä!) sitten tähän ihmismassaan hukkuu ihmisiä jotka ovat kuin haamuja... jotka ei osaa edes kummitella (kenenkään omatunto ei siis soimaa) Elämä on kovaa... (vai pilkki-haalarit ; ))
Haalarit ovat minun vanhat [1000 markkaa uutena], pysyy mies pinnalla, jos niissä meinaa itsensä hukuttaa. Paha olla on nyt[ostin pullon viinaa jeesiksi, se "henki" auttaa nyt]. Herkkä,todellinen taiteilija[maalari],terävä älyinen kuin partaveitsi,,, sillä eihän "tästä poikki ja tuohon jenga" jengi sekoa, se tekee duuninsa ja kuolee 1 1/2 vuotta eläköitymisestään--> miettien elämänsä parhaita hetkiä,eli työ-kavereita ja auton-huollon kirjaamisen viisautta, unohtaen rakkauden ja elämän arvoituksen? Tämä soi taustalla http://www.youtube.com/watch?v=81eSIwsLcWg ja mietin sitä tuskaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa mitä hän kokee, tuntuu kuin kokisin kaiken itse. Rankaise vaikka minua jumala, tee se,anna muiden olla!!!!
Ei me kyllä oikeasti saada muiden murheita kantaa, vaikka ollaankin huolissaan. Pää siinä räjähtää. Ja älä sitä viinaa kokopulloa yksin juo... huomenna on arkipäivä, mutta pian on vappu. kolme päivää hulvatonta menoa. Säästä itseäsi vappuun. ... vaikka itsekkin taidan ottaa varaslähdön, mutta vasta lauantaina. Pitää viedä iso-sisko baariin, kun se ei ite osaa... he he. Ihan kaunis biisi. Tuli radio-rockistakin eilen, kun ajelin Prismaan. Minulle tulee siitä muistoja, kun eräs nuori hirtti itsensä ja sitä silloin ihmeteltiin (poika ei ollut minun tuttuni) ja taidettiin kuunnella kasettia, niin että nauha kului puhki, tai rullaantui katki. Oi sitä aikaa... kun ei ollut ees kännyköitä. Nyt on pakko(kuulema) mennä facebookille, elämää ylläpitämään.
Kerrot ihmisestä joka on menettämässä egonsa itseluottamuksen liian aikaisin, jolloin ajautuu pelkotiloihin. Tällaiset ihmiset olisi hyvä saada uudelleen käyntiin ja sosiaaliseen kontaktiin muiden ihmisten kanssa. Persoonan uudelleenkokoaminen siis paikallaan. Sen sijaan mikäli oikeaan aikaan heittää toivonsa ja astuu virran vietäväksi henkisen kehityksen sopivassa vaiheessa, niin "virta" itsessään kantaa ihmisen ja antaa hänelle suunnattoman itseluottamuksen, sisäisen ilon ja rauhan. Vaikka egon itseluottamus on täysin tuhottu. Kyse on siitä että ihminen tarvitsee vahvan valhepersoonan pitkään, sen heikentyessä hän alkaa tavallisesti menettää toimintakykyänsä ja persoona yksipuolistuu. Silloin korostuu joku negatiivinen ominaisuus, esim. turha pelkääminen. Paniikkireaktio on merkki siitä että egoa tulisi vahvistaa ja tasapainottaa. Sellainen seura mikä hyväksyy hänet täysin sellaisenaan voi vähitellen virkistää ja antaa toivoa, mikä käynnistää psyyken toimimaan uudelleen kunnolla. Heikolle hänen egonsa kohottaminen kehuilla ja arvostuksen antamisella voi auttaa. Voi vaikka mainita: "katsopas kun sinulla on siistin näköinen paita". Tietysti vain mikäli ihmiselle itselle seura kelpaa.
//Ja älä sitä viinaa kokopulloa yksin juo... huomenna on arkipäivä, mutta pian on vappu. kolme päivää hulvatonta menoa. Säästä itseäsi vappuun.// - No ei tässä muitakaan halukkaita juojia ja tarvitsijoita viinaksilleni ole ja ei tämä määrä minua heilauta sinne tai tänne, hieman tasoittaa oloa. Huomasin muuten sen,että en ota juhlapäivinä,mikä ihmeen vasta-rannan-kiiski olen, no olen mikä olen http://www.youtube.com/watch?v=y1WXVG7h0bM&feature=related .
että minä olen se viimeinen ihminen, kenen seuraan hän haluaisi... mutta, koska joku hänessä kosketti minua ja ajatukseni on jatkuvasti hänessä, voi olla merkki siitä, että joku minussa kosketti häntä ja hän ajattelee minua. Minulla oli silloin kun tapasimme hyvin iloinen fiilis... ehkä hän sai pienen tartunnan :-)
http://www.youtube.com/watch?v=T4Tl18T38P4
Ajattelin periaatteessa pysyä aidossa ja ehdassa versiossa, sillä kipaleen luonnehan muuttuu perkeleellisesti[seksi ;P] älämölöbändin versiossa.
Tuli mieleen myönteisestä tartunnasta myös helluntailainen saarnamies Billy Graham. Siinä on hengellisesti vahva ihminen. :-)
Sovitaan että tasapeli :-) Mää kirjaatusin sisälle. mutta piti ottaa yks d lisää. Tässä sulle seksiä: http://www.youtube.com/watch?v=ITyJAcNJXyM ha ha ha ha....
Pitää olla valmis antamaan hullun tunteen viedä[taas alkuperäistä ja "kulunutta"] ja niin tuttua menneisyydestä ;D. http://www.youtube.com/watch?v=09HWh2rTnN4
vajoa nyt minkään itsesäälin valtaan! Oot vaan heitelly täällä viime aikoina ihan liikaa helmiä sikojen eteen mikä voi olla varsin turhauttava kokemus. ;)
On mulla oikeesti vänkis hieman tunnelmat matalat, kaveri on ties missä ja liikkeellä "ei ihan gondiksessa".
tai mene ensin nukkumaan ja piristy sitten huomenna. Grillauskausi alkaa ja maailma on täynnä rakkautta kaipaavia naisia... ne odottaa sinua : ) Anna siis hullun tunteen viedä...ja unohda mennyt.
Tässä nyt naisista ole pulaa,,tai tarvetta, no ei tarvetta oikeastaan mistään,ei edes unesta.
Maailmassasi näkyy valoa? Oikeastaan, kun ei ole tarvetta/pulaa mistään, on onnekas. Taidat olla ns. tyhjyydessä, mistä on itseasiassa hyvä lähteä rakentamaan ihan uutta. Hauskaa kesää sinulle ja toivottavasti pilkkihaalari kaverisi löytää rauhan itselleen. :-)
Sain aamulla soiton: kaveri oli eilen ilmestynyt takaisin kulmille haalareineen, vierähti kivi minun syömeltä, juttu loppuun käsitelty piste[.]
Olen huomannut, että toisen ihmisen karmaan on aika vaikeaa puuttua. Mullakin on joukko mielisairaalatuttuja ja muitakin, jotka välillä pyörii mielessä. Mitä niille kuuluu ja onko ne ees enää hengissä ja muuta sellasta. Mäkin joskus havaitsin, että ihmiset ei voi oikein auttaa mua. Olen liian "syvällä jossain". On tässä kirottu Jumalaa ja vähän kaikkea muutakin. Mutta kyllähän Jumala senkin kestää. Tietenkin. Mutta pitäähän sitä aina yrittää kuitenkin auttaa lähimmäistään! :)
//Mäkin joskus havaitsin, että ihmiset ei voi oikein auttaa mua. Olen liian "syvällä jossain".// - Tuo on se karmein fiilis,jonka olen kokenut tässä tapauksessa. Kaveri on erittäin älykäs,tietää ja tutustuu asioihin perfektionistisella täydellisyydellä, eli mm. tieto-määrät ovat käsittämättömän laajat. Ulkoinen olemus huoliteltu ja käytös herrasmiesmäinen. Mutta,,,,oikeesti missä hän Itse on? Mikä hän oikeasti on? Mikään ei tunnu olevan todellista, mistään hänessä ei saa oikeasti ja rehellisesti otetta. Aivan kuin hänessä olisi useampi persoona, tai toisaalta ei ketään "kotona" ja kaikki yht'aikaa. Pelottava sisäinen tyhjyys kohtaa näennäisesti ystävällisen ulkoisen olemuksen. //On tässä kirottu Jumalaa ja vähän kaikkea muutakin. Mutta kyllähän Jumala senkin kestää. Tietenkin.// - Jumaluudet ovat erikseen. Kaikki tunnetut maailmamme jumal-kuvat ja niiden taustoissa lymyävät ideat ja niitä ruokkivat voimat ovat pikemminkin kaikki "perkeleitä", siis aivan k a i k k i tunnetut ja tuntemattomat jumal-kuvat. Korkeimmalle[Nimetön/Tuntematon/Käsittämätön-->ei jumaluus] ei voi olla kuin kiitollinen tuskistaan, sillä kuten lihas kasvaa vastuksesta,kasvamme "kantapäänkautta" vaivoistamme. Ne pysäyttävät meidät ja jos nöyrymme myös opimme, jos emme ole nöyriä kai sekoamme. Tuosta kaverista vielä, että erään kerran hän kertoi minulle --> "haastaneensa saatanan" seistessään yksin myrskyisellä meren rannalla aaltojen piiskatessa syksyisessä hämärässä rantaan. Ehkä siinä tilanteessa uskonnollisen ja herkän miehen mieli kohtasi vääränoloisessa voiman'tunnossa ja ylpeydessä jonkin merkityksellisen "lankeemus'pisteen"? Asiat pitää sovittaa Itsessä, niin "hyvä" ja "paha" sopusointuun. Jos toisen ajaa pois ["haastaa"], saa toinen vallat ja balanssi murtuu ja sitä ihmisen psyyge ei kestä.Kun ihminen mielessään kokee olevansa "valittu" tai "kadotettu" [joka ei ole siis totta] ja kun tuossa tilassa epä-onnistuu luomansa kuvan mukaisesta--> hajoaa pysyge palasiksi.
ketään ihan ton kaltasta ihmistä. Pöpilässä on lähinnä sellasta nukkavierumpaa porukkaa. Lapsenkaltaista taapertajaa. Fiksuja ja liiankin herkkiä. Pelkäävät omaa varjoaan. Olen tullut siihen tulokseen, että karmaansa hekin täällä vain ovat sovittamassa. Jonkun mielestä ehkä ihan kauheen determististä, etukäteen ohjelmoitua. Joskus aattelin, että hulluus olis jotenkin ei niin determististä, mutta kyllä sekin selvää kaavaa seuraa. Mutta ei se mua enää näin vanhemmiten juuri kiusaa. Jos tää elämä on pelkkää etukäteen ohjattu elokuvaa niin sitten on! Mussahan on useita persoonia, mutta yksikään niistä ei hallitse mua. Sellanen "multipersoona" kun olen. Useita elämiä jo takana naisena ja miehenä. Eihän sitä mitään muuta enää vois ollakaan. Ja mussakin on tuo ihan sama puoli kuin tuossa kaverissasikin. Aina taistelemassa ja jos ei ole näkyvää vihollista, niin sitten haastan näkymättömän vihollisen. Mussakin on ollut ja on vieläkin laumoittain perkeleitä. Niitä on tullut ja mennyt ja joskus varsin näyttävästikin. On ollut oikein klassinen "epilepsiakohtauskin" ja vaikka mitä. Tällainen "soturisielu" kun olen. Lapsenakin mulla ei juuri muita leluja ollutkaan kuin sotaleluja. Onneksi mä olen kyllä päässyt jo aika hyvin eroon tosta "valittu" tai "kadotettu"/"kirottu" jutusta. Ei pitäs korottaa tai sitten aivan yhtä hyvin laskea itseään. Molemmissa käy vähän hassusti. Ett silleen...
Tervehdys. Tungen tähän väliin. On nimittäin kysymys. Mikä oikeastaan on estänyt sinua suistumasta hulluuden syvimpään kuiluun? Olen seurannut tekstejäsi täällä parin vuoden ajan. Olet maininnut perheen, että se on pakottanut sinut laajenemaan itsesi ulkopuolelle. Onko se riittävä asia pitämään miehen koossa? Koen olevani melko samanlainen kuin sinä. En edes koeta huijata itseäni ja sanoa, että yksi sairaalareissu olisi viimeiseni. Olet ainakin oppinut hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet; minä en ole siihen vielä pystynyt. Ehkäpä se vie vain kauan aikaa. Kauanko sinulla kesti, ja millaisia koettelemuksia sait kokea? Eikähän tähän viestiin tarvitse vastata, onhan tämä julkinen foorumi. Tuli vain mieleeni, että voisit kertoa jotain, koska olet noin avoin kaveri, mikä on melkoisen hieno juttu.
Mitään viisasten kiveä mulla tuskin on miten hulluus selätetään, mutta joitain ideoita toki. Mullahan tulee tänä vuonna 20 vuotta siitä, kun "kilahdin". Aikahan on mahtava, jos ei nyt parantaja, niin vähintäänkin lievittäjä. Pitää siis olla kärsivällinen ja antaa ajankin tehdä tehtävänsä. Ja perhe on tosiaankin ollut mulle yksi suuri tekijä, joka on pakottanut toimimaan ja hyväksymään tilanteen. Lääkehoidot ovat nykyisin jo kohtuullisen toimivia ja paranevat kokoajan. Se itsensä rakastaminen on varmaan kaikkein tärkeintä ja lapsuuden osallisuuttakaan siihen ei voi mielestäni liioitella. Mulla oli ihan ok ja mielestäni aika normaali lapsuus. Sain toteuttaa itseäni vapaasti. Tykkäsin lukea paljon ja mulla oli muutenkin "kehittäviä" harrastuksia. Jumalaankin aloin uskoa 7-vuotiaana. Täytyyhän sitä olla olemassa joku "korkeampi voima". Mystikot ovat mielestäni parhaita kuvaamaan todellista Jumalaa. Rivikristittyjen kuvaukset taas tuntuvat ulkoaopetelluilta latteuksilta. Sanovat, että Jumalaa ei muka voisi tajuta ja ymmärtää. Itse olen aivan eri mieltä. Käsittääkseni Jeesuskaan ei koskaan väittänyt mitään sellaista. Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on tietenkin valtava haaste. Pitää vaan olla riittävän rohkea ja rehellinen itselleen ja pystyä käsittelemään niitä pimeitäkin puolia. Ehkä kaikkein tehokkain tapa on oppia nauramaan itselleen. Laskea leikkiä siitä kuinka paska ihminen sitä onkaan. Ja kun oppii nauramaan itselleen, niin koko asia muutuu ihan neutraaliksi ja harmittomaksi. Oppii itsehillintää, kärsivällisyyttä ja vaikka mitä. Ja säilyttää vielä sen perusnöyryydenkin. Ja se ylpeyskin muuttuu terveeksi sellaiseksi. Ja mullakin matka jatkuu toki yhä. Kaikesta kokemastani huolimatta koen itseni aika etuoikeutetuksi. Oma kokemukseni meistä psyykenpotilaista on vähän sellainenkin, että Meillä on usein psyykkisten sairauksien lisäksi monia fyysisiäkin sairauksia. Mutta kaipa se menee jotenkin niin, että olemme vain päättäneet sovittaa karmaamme oikein urakalla? Ja tärkeää on tietenkin sekin, että ympärillä on ihmisiä joille olet aidosti tärkeä ja läheinen, jotka tuntee sut ihan oikeesti. Ja tuntemattomien ihmisten mielipiteistä ei pidä liikaa välittää koska nekin vaan perustuu siihen, että eihän ne oikeesti tunne sua. Nuorenahan ihmisillä on vielä roolit päällä ja ne esittää ihan toista kun mitä ne on. Onneksi iän myötä tämäkin asia yleensä muuttuu ja helpottuu. Aitous aina huomataan. Eikä se aitous vaadi mitään suuria juttuja vaan ihan pieniä asioita. Hymyilee ja vitsailee ihmisille. Ei anna katkeruuden vallata mieltään. Ja voi jopa sanoa, että meikäläinenhän on ihan hullu ja avohoidossa kokoajan. Asenteet tuntuu kuitenkin muuttuneen tässä suhteessa tämän 20 vuotisen "urani" aikana. Ei ihmiset enää suhtaudu psyykenongelmiin niin pelokkaasti ja ennakkoluuloisesti. Kaikkein terveimmät uskaltaa myöntää, että välillä viiraa päässäkin, mutta so what? Kukaan ei varmaan kohta kehtaa väittää olevansa psyykkisesti täysin terve. Muuten muut voi alkaa epäillä, että tollahan taitaa viirata oikein tosissaan. Mulla on ihan alusta saakka ollut myös vähän sellainen Jobimainen suhtautuminen koko juttuun. Otetaan kaikki vastaan ja koitetaan oppia, sekä luotetaan siihen, että kaikki lopulta kyllä järjestyy. Jotkut väittää, että kellään ei ole liian raskaita kuormia kannettavanaan, mutta se ei ole ihan totta. Pitäs ottaa kuitenkin siitä Raamatun Jobistakin mallia ja luottaa siihen, että kyllä ne asiat järjestyy. Onhan se yhtä helvettiä kun oikein sattuu, mutta pitää vaan olla urhea ja taistella vastaan. Luovuttaa saa vaan vasta sillon kun ei ole enää mitään toivoa. Mutta sekin pitää ensin harkita oikein kunnolla. Ja pitää olla niin vahva, että tajuaa hakea apua. Antaa ihmisten yrittää auttaa. Sekään ei ole aina ihan helppoa. Monelle tekee vaikeaa vastaanottaa apua. Se koetaan heikkoudeksi, mutta se on todellisuudessa vahvuutta. Mäkin olen vuosikausia hakenut sossusta rahaa ja kehuskellu ihmisille olevani sossupummi. Oonhan mä verojakin maksellu, joten otan vaan vähän omiani takaisin. Tässä maailmassa tuntuu muutenkin olevan nykyisin kaikki arvot hukassa, joten on ihan oikein, että haistattaa tälle systeemille pitkät ja on "kapinallinen". Todellinen ihmisarvohan on ihan jossain muualla kuin tässä "talousfasismissa". Rohkeesti vaan julistamaan, että on hullu ja pummi ja ihan pirun ylpee siitä! ;) Enkä mä kauheesti jaksa muistella kaikkia niitä taisteluita mitä olen itseni ja niiden perkeleidenikin kanssa käynyt. Ne pitääkin vaan unohtaa kokonaan. Muuten niistä ei pääse koskaan eroon! Tässä taas tätä "tajunnanvirtaani"! Toivottavasti joku vähän piristy! ;)
En kirjoita vastinetta tuohon, mutta asiaahan siinä tuli. Meille syvällisille ihmisille on hyvä olla joitakin maadoituspaikkoja, joissa pääsemme arkielämään kiinni, siihen usein mielettömään hyörinään. Sinulla se on perhe. Minä en ole kovin maadoittunut ihminen. Noh, jääkiekkoa seuraan aktiivisesti. Nyt alkaakin MM-kisat. Siinä on minulle maadoitusta kerrakseen. http://www.youtube.com/watch?v=F0A7WtCj7yc
Tossahan olikin sitä asiaa! ;) Kyllä mäkin synkällä hetkellä joskus saatan ajatella, että olispas sitä perheetön ja sitä kautta täysin vastuuton, mutta näyttäs siltä, että karmaani kuuluu sekin, että olen nyt tässä tilanteessa. Lapset kyllä antaa paljon latausta elämääni ja kun ne ovat vielä pärjänneet tähän asti todella hyvin, että voin olla ylpeä heistä. Huomisesta ei tietenkään koskaan tiedä. Täytyy vain toivoa parasta ja yrittää varautua pahimpaan. Jotenkin vaan näyttää siltä, että mulle vaan annetaan vastuuta niin kotona, töissä ja harrastuksessakin. Enkä mä edes yritä sitä itselleni mitenkään haalia. Onhan mussa selvät johtajan merkit. Välillä tunnen yhteyttä kaikkiin maailman johtajiin. Niin parempiin kuin huonompiinkin. Hitleristä Aleksanteri Suureen, Napoleonista Ceasariin. Ja on mulla sellanen kutinakin, että jossain tulevassa elämässäni tulen olemaan vallassa. Toivottavasti kuitenkin hoidan sen homman hyvin. Olenhan mä joskus hulluuden syövereissä "nähnyt tulevaan" ja ne "näyt" ei olleet kovin mukavia. Voiko sitä enää yksi valtias hoitaa tämän maailman asiat paremmiksi, vai meneekö hänkin tähän mielettömyyteen muiden mukana? Tarvitaan jo lähes ylimaallisia voimia, että kykenee olemaan oma itsensä ja pitämään oman päänsä. Koko ikäni olen miettinyt tätä juttua. Tarvitaan ihan hitonmoinen henkisyys, joka ei synny ihan yhdessä yössä. http://www.youtube.com/watch?v=YevF4Jb4Q5g&feature=related Mäkin diggaan mm-kisoja! Soturisieluna urheilukin tietenkin kiinnosta. Siitäkin meikäläiset tunnistaa! ;)
Vastaanpa tähän kohtaan, kun viimeisimpään tekstiisi vastaaminen herätti ilmoituksen "hierarkia on liian syvä". Kommentoin lausettasi: "Kyllä mäkin synkällä hetkellä joskus saatan ajatella, että olispas sitä perheetön ja sitä kautta täysin vastuuton" Kannattaisi ajatella vähän vielä pidemmällekin tuota ajatusta, niin löytäisit siitä vielä lisääkin arvokasta. Esitän kysymyksiä, jotka ehkä käynnistävät ajatuksesi. *Kuka järjestää ohjelmaa sinulle, jos olet perheetön? *Kuka siivoaa, jos olet perheetön? Äitikö? Kodinhoitajako? *Kuka käy kaupassa ja laittaa ruoat? *Kuka pyykkää? *Kuka laittaa kotia kuntoon, kun jokin kohta "räjähtää"? *Kuka maksaa laskut? *Kuka pesee keväisin ja syksyisin ikkunat? *Kuka hankki kodin sisustuksen? Jne. Jne. Kun löydät vastaukset kaikkiin kysymyksiin, niin tiedät onko yksin elävä, perheetön, vastuuton. Onko hän? Sinun ymmärryksesi on se, että perheetön on vastuuton. Saat pitää ajatuksesi, en yritä vääntää sitä toiseen muottiin, sillä epäonnistun siinä. Minun tehtäväni ei ole muuttaa sinun ajatuksiasi, vaan herättää sinua ajattelemaan. Mietipä AIKUISTEN OIKEASTI kuka on vastuussa kaikesta, kun on perheetön!! Minun mielestäni perheelliset ovat vastuuttomia: yleensä jompi kumpi luistaa vastuustaan ja toinen rehkii niska limassa. Ja se siitä vastuun kannosta. Olen nähnyt perhe-elämää, jossa vastuunkanto ei ole tasapuolista. Sellaiset parit joutaisivat elämään ja opettelemaan vastuutaan elämällä yksin ja huolehtimalla kaikesta yksin, niin tietäisivät sitten mitä on vastuunkantaminen. Vieläkö väität, että perheetön on vastuuton??
En nyt oikein hiffannut mitä oikein ajoit takaa? Tietysti hommat jaetaan parisuhteessa tasan. Sen pitäs olla täysin itsestäänselvää. Oon mäkin joskus ollut sinkku ja hoidellut noita huushollin perusjuttuja. Mikä niissäkin niin ihmeellistä on? Vastuuttomuudella tarkoitan vaan sitä, että saa olla oman itsensä herra, eikä tartte kokoajan ottaa muita huomioon. Naisten kanssa ei ole aina hirveen helppo olla. Niillä on ne hormonaaliset juttunsa ja muut ja me mies parat saadaan kestää nekin jutut. En yhtään ihmettele miksi miehet ottaa itselleen itseään nuorempia vaimoja. Ja onhan näitä, jotka ei ota mitään vastuuta perheestään. Niin miehiä kuin naisiakin. Liidellään vaan maailmalla. Meikäläinen ei kuulu kuitenkaan heihin. Mä olen muutenkin koti-ihminen. Viihdyn kotona. ;) http://www.youtube.com/watch?v=xLCYfqTU1kc
"En nyt oikein hiffannut mitä oikein ajoit takaa?" Väität, ettei perheetön ole vastuussa kenellekään eikä mistään. Sellaisen kuvan saan tekstistäsi. Kehotin miettimään vastauksia kysymyksiini, niin EHKÄ tajuat pointtini. MUTTA, koska olet mies, niin ethän sinä ymmärrä, tietenkään. "Tietysti hommat jaetaan parisuhteessa tasan. Sen pitäs olla täysin itsestäänselvää." Noinhan sinä väität, muttei se aina mene niin... Nainen raataa ja mies juo kaljaa sohvalla löhöillen tai toisinpäin. Sanot, että parisuhteessa vastuu on 50-50. Perheettömällä se on 100!! Mietipä asiaa! "Oon mäkin joskus ollut sinkku ja hoidellut noita huushollin perusjuttuja. Mikä niissäkin niin ihmeellistä on?" Se sinun mainitsemasi vastuu on perheettömällä/sinkulla 100. Parisuhteessa se menee 50-50. Kumpikohan olikaan se vastuuton?? Minun mielestäni parisuhteessa elävä!!!!!! "Vastuuttomuudella tarkoitan vaan sitä, että saa olla oman itsensä herra, eikä tartte kokoajan ottaa muita huomioon. Naisten kanssa ei ole aina hirveen helppo olla. Niillä on ne hormonaaliset juttunsa ja muut ja me mies parat saadaan kestää nekin jutut. En yhtään ihmettele miksi miehet ottaa itselleen itseään nuorempia vaimoja." Perheetön ottaa huomioon muitakin, vaikka luulet, ettei ole ketään ketä ottaa huomioon. Voisin väittää, sinua paremmin tuntematta, että olet ihan pöhkö mies, joka ei tajua mitään. Ilmankos olet perheellinen, koska et pärjäis yksin. Sinä sanot, että te "miesparat saatte kestää naisten hormonaaliset jutut". Tiesitkö, että tyhmä nainen vetoaa hormoneihinsa, kun joutuu tilanteeseen, jota ei osaa hoitaa??? Eli, kun seuraavan kerran naisesi valittaa hormonijuttujaan, niin kuulostelepa huviksesi mistä se kenkä OIKEASTI puristaa. Syynä ei suinkaan ole hormonit, vaan naisen tyhmyys!! Minä en ole koko ikänäni vedonnut hormonimyrskyihin paetakseni vastuutani tunteistani. Joku saattaa niin tehdä, mutta minä huomasin, että se on tyhmintä mitä voi tehdä itselleen ja toiselle. Mukamas hormonien syytä.. Pah, sanon minä. Kaikkea sitä sinäkin uskot. No, tietenkin uskot, koska olet mies etkä käytä aivojas. Yritähän nyt skarpata, vihdoinkin, jottei homma mene ihan plörinäksi.
Jollakin nyt hormonit hyrrää. Taitaa olla kevät... ;) Jokaisen pitää ottaa tietenkin vastuu omasta elämästään. Perheellinen joutuu vaan ottamaan vähän lisävastuutakin. Ja tekemään kompromisseja mitä sinkun ei tartte tehdä. Eikä ihmiset enää pysty olemaan parisuhteessakaan entiseen malliin. No, se on vaan tätä aikaa. Kiinnostais nyt kovasti tietää miten itse koet vastuuta kantavasi? Hyökkäät aika rajulla tavalla kimppuuni, mutta et laita itseäsi pahemmin peliin. Ooksä itse ollut muuten kuinka kauan parisuhteessa/-suhteissa? Itelläni tulee parikymmentä vuotta kohta täyteen. Ja se on mielestäni aika paljon nykyolosuhteissa. En mäkään mikään kenenkään ihannemies ole, enkä yritä ollakaan, mutta hommani hoidan. Tuo mitä kuvailet on yksi stereotypia ja varmasti sillä on ihan todellisuuspohjaakin, mutta mielestäni yleistät nyt kyllä aika rajusti. Ja pöhköksikin sä mut jo leimaat! Ja olenhan mä välillä pöhkökin. Sä vissiin olet sitten aina yhtä jämäkkä ja fiksu kaikessa? Tyypillinen vahva, suomalainen nainen. ;) Mutta kyllä sä aika pirun kiukkusen kuvan itsestäsi täällä annat. Väität tietenkin, että et ole yhtään kiukkunen? Enivei! Kyllä ne hormonit ja muutkin aivokemiat aika rankasti meitä täällä säätelee. Tuskin mun tartte nyt etsiä täältä netistäkään sulle todisteita siitä? Kyllä mä niiden vaikutuksen olen naisissa havainnut ilman mitään sen lähempiä tutkimuksiakaan. Ja onhan näitä miesbodareita, jotka vetää hormooneja ja menee ihan sekasin niistä. Eiks tän pitäs olla jo ihan päivänselvä juttu? Yhtä hyvin vois väittää, että pystyy vetää pullon kossua tulematta känniin. Eihän viina muhun tehoa! No, onneks sä sentään niputat mut muihin miehiin, joten en ota niin itteeni sun laukomisias. Kyllähän mä sut tietenkin tunnistin, vaikka nyt eri nimimerkillä kirjoitatkin. Se on sun asias jos haluat pitää muita ihmisiä tyhminä. Musta vaan tuntuu, että sä teet sillä vaan omas elämäs kurjaks. Kyllä sullekin joku lentäjä on jossain. Ne vissiin on miehekkäimpiä ja fiksuimpia miehiä? Lälläslää... ;)
"Jollakin nyt hormonit hyrrää. Taitaa olla kevät... " Höpön höpön, tänään ja eilenkin oli ihan normaali päivä. Eilen olin töissäkin. Auttamassa ihmisiä. Siinä on vastuunkantamista ihan tarpeeksi, kun auttaa ihmisiä, jotka eivät ole edes sukulaisia. Siinä olisi sullekin haaste: auttaa ja kantaa vastuuta ihmisistä, jotka eivät ole sukulaisia eikä "omaa lihaa eikä vertasi". Joko meni luu kurkkuun? Toivottavasti meni, jotta tajuaisit, etten ole kuka tahansa nainen. "Jokaisen pitää ottaa tietenkin vastuu omasta elämästään. Perheellinen joutuu vaan ottamaan vähän lisävastuutakin. Ja tekemään kompromisseja mitä sinkun ei tartte tehdä. Eikä ihmiset enää pysty olemaan parisuhteessakaan entiseen malliin. No, se on vaan tätä aikaa." Kenties sinun kokemuksillasi: et ottanut vastuuta sinkkuna. Mikset? Minä olen kantanut vastuuta muistakin, enkä vain itsestäni. MLL:n lapsiperheprojektissa olin erään lapsiperheen tukena, kun väsynyt äiti ei kyennyt hoitamaan kotiaan. (Se siitä hänen vastuunkantokyvystään. Yritti kyllä tehdä parhaansa, mutta minä paikkasin hänen puutteensa.). Olin myös vanhuksen ystävänä, kun sukulaiset jättivät tämän lähes yksin (kodinhoitaja ja sairaanhoitaja kyllä kävivät, sehän kuului heidän ammatinkuvaansa). Ja sokerina pohjalla: olen ollut puhelinpäivystäjänä kuuntelemassa ihmisten murheita ja jatko-ohjaamassa heitä oikeisiin avunkohteisiin, jos on tarvetta. Tuossa sullekin sitä sinkun vastuuttomuutta kerrakseen!! Sinkulla ei ole lapsia eikä miestäkään siinä hyysättävänä, vaan "huvit" on löydettävä kodin ulkopuolelta. Perheelliset ovat hoitaneet ohjelmansa kotiinsa. En tiedä johtuuko se laiskuudesta vai mistä, mutta sinuna vähän hävettäisi jo tässä vaiheessa, kun haukut väärää puuta. Niin ovat tehneet toisetkin ennen sinua, mutta ... ovat joutuneet nöyrtymään ja sanomaan: Anteeksi, olin väärässä sinun suhteesi. "Ooksä itse ollut muuten kuinka kauan parisuhteessa/-suhteissa? Itelläni tulee parikymmentä vuotta kohta täyteen. Ja se on mielestäni aika paljon nykyolosuhteissa. En mäkään mikään kenenkään ihannemies ole, enkä yritä ollakaan, mutta hommani hoidan." Olen ollut parisuhteessa ihan riittävän kauan, jotta tiedän, ettei se tee autuaaksi ketään, jos ei osaa arvostaa itseään ja toista. Olen ollut niin hyvissä kuin huonoissakin suhteissa (joista lähdin pois, kun minua aliarvioitiin). Tiedoksesi muuten, että minua et saa "hurmattua2 kertomalla, että olet ollut suhteessa parikymmentä vuotta. Miksi kerroit asian? Siksikö, että voisit päästä nk. niskan päälle? Minäpä kerron sulle "salaisuuden": ei parisuhteen pituus kerro sinusta kaikkea. Saatathan olla suhteessa vain sen vuoksi, jotta voisit kehua toisille. Onhan tätäkin versiota kuultu miesten suusta. Jokuhan voi olla tosiaan parisuhteessa vain sen vuoksi, jotta saisi kunnioitusta toisilta. Onko asia niin sinun suhteesi? "Ja pöhköksikin sä mut jo leimaat! Ja olenhan mä välillä pöhkökin. Sä vissiin olet sitten aina yhtä jämäkkä ja fiksu kaikessa? Tyypillinen vahva, suomalainen nainen." Minäpä kerron millainen olen: lapsena itseni hyljännyt ja mitätöinyt! Sen vuoksi olin ylpeä ja kova. Jos nyt joku kysyisi mikä on unelmani, en tietäisi sitä, koska aina joku (vanhemmat, opettajat, työnantajat, sukulaiset jne.) "määräsi" mikä on minulle parasta. Mutta sitähän he eivät tee enää. Elän omillani, valitettavasti. Kuten useat muutkin sinkut Suomessa. Eräs n.50-vuotias sinkkunainen tuumaili, että sinkuthan maksavat veroakin enemmän kuin parisuhteessa elävät, joten sinkut pitävät Suomen pystyssä. No... tiedäpä onko sitten totta vai ei, mutta mietityttämään jätti. "Mutta kyllä sä aika pirun kiukkusen kuvan itsestäsi täällä annat. Väität tietenkin, että et ole yhtään kiukkunen?" Kiukku on asia, jota ei voi välittää teksteissä. On vain kirjoitustaitoisia ja -taidottomia ;D Minä nyt sattumoisin osaan käytellä sanoja itseni ilmaisuun. Sitä eivät kovin monet osaa. Harjoittelun tulosta sekin, muuten, kuten sekin, että kirjoittaa napakasti. "Kyllä ne hormonit ja muutkin aivokemiat aika rankasti meitä täällä säätelee. Tuskin mun tartte nyt etsiä täältä netistäkään sulle todisteita siitä? Kyllä mä niiden vaikutuksen olen naisissa havainnut ilman mitään sen lähempiä tutkimuksiakaan. Ja onhan näitä miesbodareita, jotka vetää hormooneja ja menee ihan sekasin niistä. Eiks tän pitäs olla jo ihan päivänselvä juttu?" Uskomuksia on monenlaisia ja ne kaikki rakennetaan ihmisen mielessä. Sinä voit tietenkin uskoa vaikka noinkin ja etsiä sit todisteita ympäriltäsi ajatustesi tueksi. Minä väitän, että ne hormonijutut ovat vain "antaa selitys vastuuttomalle käytökselleen" (kun ei osaa kuunnella tunteitaan ja ilmaista niitä sanallisesti, niin vedotaan hormonimyrskyyn.). Minulla ei ole ollut vaikeuksia ilmaista itseäni sanallisesti, vai oletko huomannut jotain ongelmia? Sinä vaan et taida tykätä ajatuksistani, mikä on tietenkin luonnollista. "Yhtä hyvin vois väittää, että pystyy vetää pullon kossua tulematta känniin. Eihän viina muhun tehoa!" Tiedät itsekin, että hormonit ovat ihmisen omia, kemiallisia aineita, mutta viina ei. Huomasit itsekin, että kirjoitit typerästi. ;D "No, onneks sä sentään niputat mut muihin miehiin, joten en ota niin itteeni sun laukomisias. Kyllähän mä sut tietenkin tunnistin, vaikka nyt eri nimimerkillä kirjoitatkin. Se on sun asias jos haluat pitää muita ihmisiä tyhminä. Musta vaan tuntuu, että sä teet sillä vaan omas elämäs kurjaks." Jos luit tekstini tulkiten, niin se on sinun asiasi. En pidä sinua tyhmänä, vaan ajattelemattomana. Itsehän lauot puolitotuuksia totuuksina!! Korjaan väitteitäsi suoremmiksi (ainakin minun kohdaltani, en tiedä mitä muut ajattelevat). Nyt ainakin tiedät, ettei pidä väittää kaikkia sinkkuja vastuuttomiksi, sillä sitähän he eivät ole. "Kyllä sullekin joku lentäjä on jossain. Ne vissiin on miehekkäimpiä ja fiksuimpia miehiä?" Olen tavannut eräänkin lentäjän ja hän oli rauhallinen. En tiedä hänen fiksuudestaan, mutta osasi hän jutella, omasta työstään, kuten miehet yleensä. Miehillä on tapana kertoa työstään. En vaan ymmärrä miksi. Onhan aina mielenkiintoisempaa kysäistä välillä: mitä mieltä olet? Mitä sinä teet? Mutta.. me jokainen olemme itsekkäitä ja omaan napaansa tuijottajia, vaikka mitä tehtäis. Siinä se nyt sitten tuli: olen itsekäs, omaan napaan tuijottaja, sinkku, jolla ei ole vastuuntuntoa. Anteeksi ;D että olen tällainen "luuseri".
Tuohan on tosi hienoa, että olet ottanut paljon vastuuta työssäsi! Ja hienoa on sekin, että uskallat olla noin avoin ja muutenkin aito. ;) Eikä mulla mene luu ihan helposti kurkkuun. Oon mäkin ollut työssä lasten parissa ja ohjannut heitä harrastustoiminnassakin useita vuosia. Sä nyt ajattelet tätä asiaa vähän liikaa kantilta sinkkuus vs parisuhde. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Jollekin sinkkuus sopii hyvin ja joku toinen kärsii samassa tilanteessa. Susta olen saanut sen mielikuvan, että kuulut jälkimmäisiin? Enkä mä sua yritä mitenkään hurmata sillä, että sanon olleeni aika pitkään parisuhteessa. Voin sanoa kuitenkin, että se ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Mä olen niitä miehiä, jotka kuitenkin leikkiin lähtiessään, myöskin aikoo leikin kestää. Parisuhde voi olla hyvinkin rankka koulu ja siinä saattaa olla rankka karmakin takana. Ai niin, sähän et usko karmaan. ;) Eikä sun tartte edes uskoa. En mä siinä mitään häviä! Olen pahoillani lapsuudestasi. Sussa on selvästi vieläkin jäljellä tuota mainitsemaasi "kovuutta ja ylpeyttä". Toisaalta itse olen sitä mieltä, että kokemasi asiat ovat tehneet sinusta sen kuka olet. Olet selvästi vahvistunut ihmisenä ja sielunakin. Turha kai tässä on niistä hormoneista enempiä väännellä. Meillä on selvästi eri käsitys asioista. Tottakai ihminen voi opetella itsehillintää, kärsivällisyyttä ja muuta sellasta ja pystyä taistelemaan hormoneitakin vastaan. Ei se viinakaan jokaiseen ihan samalla tavalla vaikuta. Joku muuttuu aivan toiseksi ja joku toinen pysyy omana itsenään. Viina vissiin paljastaa ihmisen todellisen luonteen? Estot katoo ja silleen. Saathan sä mun sanomisiani korjata. Enhän mä mitään jumalan sanaa mihinkään kiveen ole tässä kirjoittamassa! Enhän mä sinkkuja ole missään vaiheessa vastuuttomiksi väittänyt. Olen puhunut vain itsestäni ja siitä, että välillä tuntuu siltä, että yksin oleminen ois voinu olla vähän helpompaa. En mäkään oikein tajunnut sitä silloin 20-vuotiaana miten tärkeää mulle kuitenkin oli oman perheen saaminen, ennen kuin pöpilään pääsin/jouduin. Aattelin silloin, että mulla ei koskaan tule perhettä olemaan, mutta olin ihan väärässä. No, joskus 100 vuotta sitten mieleltään järkkyneiden ei annettukaan lisääntyä yhtä vapaasti kuin mitä nykyisin annetaan. Mullakin oli silloin parikymppisenä siis ihan vanhat asenteet tähän asiaan! :/ Ja miten niin en muka pidä sun ajatuksistasi? Voi nainen!!! ;) Onhan sussa tuota temperamenttia ja muutakin kiehtovaa! Enkä mä sua ole tässä mitenkään iskemässä, vaan kerron rehellisen mielipiteeni. Naisen mielihän on se kaikkein kiehtovin/kiihottavin osa naisessa! Sinäkö luuseri?!?!?!? Unissas! ;)
Ja sitten TAAS korjataan sun vääriä tulkintojasi: kävin töissä olin vapaaehtoisena siellä ja täällä tuolla, kuten kerroin. En tehnyt työssäni perheenäidin auttamista vanhuksen luona käymistä jne. Voi teitä miehiä, kun te olette niin yksinkertaisia. :( Siksi en halua olla teidän kanssa sen enempää tekemisissä, koska teille pitää KAIKKI vääntää rautalangasta ja joillekin kultaisesta. *huokaisee* Eläpä teidän kanssa kristillisesti. :( Suruhan tässä tulee puseroon, kun yrittää jotain saada SELVÄKSI, mutta mies vääntää sen solmuun. Ilmankos parisuhteessa tulee riitoja: mies vääntää korkkiruuville yksinkertaisetkin asiat. Niin, luit oikein: miehellä on ne tippaleipäaivot, ei naisella, kuten on niin väitetty ties kuinka kauan. "Eikä mulla mene luu ihan helposti kurkkuun. Oon mäkin ollut työssä lasten parissa ja ohjannut heitä harrastustoiminnassakin useita vuosia." Nytpä et olekaan tekemisissä lapsen kanssa. Vai kuvittelitko niin? No, miehillä on tunnetusti hyvä mielikuvitus. Ilmankos heistä ei koskaan kasva aikuista. "Sä nyt ajattelet tätä asiaa vähän liikaa kantilta sinkkuus vs parisuhde. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Jollekin sinkkuus sopii hyvin ja joku toinen kärsii samassa tilanteessa. Susta olen saanut sen mielikuvan, että kuulut jälkimmäisiin?" Mielikuvasi on väärä, sillä tykkään olla sinkku ja haastaa parisuhteessa olevien luutuneita käsityksiä. Se on elämäntehtäväni: oikoa vääristymiä! "Enkä mä sua yritä mitenkään hurmata sillä, että sanon olleeni aika pitkään parisuhteessa. Voin sanoa kuitenkin, että se ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Mä olen niitä miehiä, jotka kuitenkin leikkiin lähtiessään, myöskin aikoo leikin kestää. Parisuhde voi olla hyvinkin rankka koulu ja siinä saattaa olla rankka karmakin takana. Ai niin, sähän et usko karmaan. ;) Eikä sun tartte edes uskoa. En mä siinä mitään häviä!" Tunnen erään miehen Etelä-Savosta, joka puhuu samoin kuin sinä: kun olen leikkiin ryhtynyt, niin leikin myös kestän. Ketä yrität huijata? Ehkä et uskalla lähteä lätkimään "oman onnesi herraksi".. ehkä et sittenkään uskalla olla oman onnesi seppä. (Huomaatko, että provosoin?) "Olen pahoillani lapsuudestasi. Sussa on selvästi vieläkin jäljellä tuota mainitsemaasi "kovuutta ja ylpeyttä". Toisaalta itse olen sitä mieltä, että kokemasi asiat ovat tehneet sinusta sen kuka olet. Olet selvästi vahvistunut ihmisenä ja sielunakin." Ai nyt sinä olet jo psylogi?? :) Voisinko tilata kallonkutistusajan sinulta? Vapuksi kenties? "Turha kai tässä on niistä hormoneista enempiä väännellä. Meillä on selvästi eri käsitys asioista. Tottakai ihminen voi opetella itsehillintää, kärsivällisyyttä ja muuta sellasta ja pystyä taistelemaan hormoneitakin vastaan. Ei se viinakaan jokaiseen ihan samalla tavalla vaikuta. Joku muuttuu aivan toiseksi ja joku toinen pysyy omana itsenään. Viina vissiin paljastaa ihmisen todellisen luonteen? Estot katoo ja silleen." Viina sekoittaa elimistön, koska se on myrkkyä. Hän, joka myrkkyä juo, on tyhmä. Viisas jättää pullon/tölkin ostamatta. "Enhän mä sinkkuja ole missään vaiheessa vastuuttomiksi väittänyt. Olen puhunut vain itsestäni ja siitä, että välillä tuntuu siltä, että yksin oleminen ois voinu olla vähän helpompaa. En mäkään oikein tajunnut sitä silloin 20-vuotiaana miten tärkeää mulle kuitenkin oli oman perheen saaminen, ennen kuin pöpilään pääsin/jouduin. Aattelin silloin, että mulla ei koskaan tule perhettä olemaan, mutta olin ihan väärässä. No, joskus 100 vuotta sitten mieleltään järkkyneiden ei annettukaan lisääntyä yhtä vapaasti kuin mitä nykyisin annetaan. Mullakin oli silloin parikymppisenä siis ihan vanhat asenteet tähän asiaan! :/" Kyllä sinä väitit sinkkuja vastuuttomiksi. Palaapa takaisin omissa mietteissäsi. Sitä paitsi: saat anteeksi väitteesi, sillä minun lisäkseni on useita sinkkuja, jotka tietävät mitä vastuu on ja kantavat sen. Sinun musta-valkoinen näkemyksesi vastuunkannosta on lapset ja koti. Laajennapa näkemystäsi: vastuu lapsista yleensä, ei vain omista. On helppo rakastaa omia lapsia, mutta.. mitäpä sanot tähän: sijaisäitiys? Revi siitä, kun voi ja kykenee ja haluaa rakastaa vieraan lasta kuin omaansa. Onko se vastuutonta? En ole ainoa, joka ryhtyy sijaisäidiksi. "Onhan sussa tuota temperamenttia ja muutakin kiehtovaa! Enkä mä sua ole tässä mitenkään iskemässä, vaan kerron rehellisen mielipiteeni. Naisen mielihän on se kaikkein kiehtovin/kiihottavin osa naisessa!" Vai luulet sinä noin... No, huvinsa kullakin. Ei pidä luulotella kaikenlaista. "Sinäkö luuseri?!?!?!?" Jep jep! Luuseri isolla L:llä. Et usko sitä, mutta... kerroin vain kuorrutteen, sillä olemmehan yleisellä paikalla, ensimmäistä kertaa. Olen epäonnistunut elämässäni useimmin kuin keskivertoihminen. Mulle "vaan sattuu näitä". Tiedän, että kun 30.5. koittaa, velkani on maksettu kokonaan. En istu linnassa, mutta minusta on tuntunut siltä, kun teen tätä nykyistä työtäni: teen sen maksaakseni yhteiskunnalle takaisin tekemäni rötökseni. Kun pääsen täältä pois, voin sanoa, että "kuitattu". Sen jälkeen ei kukaan voi tulla sanomaan, että olen vielä jotain velkaa. Unessani näin, kun jonkun pää leikattiin giljotiinilla. Joku huusi:Mooses 5, 99. Herättyäni katsoin Raamatusta: 5.Moos.9:9. Katso sinäkin. Saat kokea ihmeen, jos olemme vielä kirjoitusyhteyksissä. Mutta sinähän et usko ihmeisiin. Yritä elää ihmisiksi, sillä koskaan et voi tietää kehen törmäät ja missä. Moni on aliarvioinut minut pelkän tekstin perusteella. Tiedätkö miksi? Siksi, koska he ovat aliarvioineet itsensä, valitettavasti. :( Minulle sinä olet mielenkiintoinen tuttavuus, joka on selvinnyt elämässään paremmin kuin minä. Olet paremmassa asemassa minuun nähden, joten voit kulkea rinta rottingilla. Ehkä tapaamme joskus (minä, "kassi-Alma" jossainpäin Suomea pelastamassa lapsia nääntymästä nälkään). Mulle kun ei ole kehittynyt sitä itsekkyyttä, että pitäisi "hankkia OMIA lapsia". Kun tiedän, että on lapsia, jotka kaipaavat äidin syliä. Anteeksi, että loukkasin miehistä itsetuntoasi. Mutta muista: me kaikki olemme jonkun lapsia ;)
Eiks se kuitenkin ole se elämän suola, että mies ja nainen ovat erilaisia? Jotkut tutkijat väittää, että homoseksuaaleilla aivot toimivat kuin vastakkaisella sukupuolella. Ehkä homot ja lesbot on sitten niitä maailman onnellisimpia ihmisiä, kun ne ymmärtää toisiaan niin täydellisesti? ;) Ja ollaanhan me miehet tuollaisiakin kuin kuvailet: Ikuisia pikkupoikia. >>Mielikuvasi on väärä, sillä tykkään olla sinkku ja haastaa parisuhteessa olevien luutuneita käsityksiä. Se on elämäntehtäväni: oikoa vääristymiä! >Tunnen erään miehen Etelä-Savosta, joka puhuu samoin kuin sinä: kun olen leikkiin ryhtynyt, niin leikin myös kestän. Ketä yrität huijata? Ehkä et uskalla lähteä lätkimään "oman onnesi herraksi".. ehkä et sittenkään uskalla olla oman onnesi seppä. (Huomaatko, että provosoin?)>Ai nyt sinä olet jo psylogi?? :) Voisinko tilata kallonkutistusajan sinulta? Vapuksi kenties?>Kyllä sinä väitit sinkkuja vastuuttomiksi. Palaapa takaisin omissa mietteissäsi. Sitä paitsi: saat anteeksi väitteesi, sillä minun lisäkseni on useita sinkkuja, jotka tietävät mitä vastuu on ja kantavat sen. >Sinun musta-valkoinen näkemyksesi vastuunkannosta on lapset ja koti. Laajennapa näkemystäsi: vastuu lapsista yleensä, ei vain omista. On helppo rakastaa omia lapsia, mutta.. mitäpä sanot tähän: sijaisäitiys? Revi siitä, kun voi ja kykenee ja haluaa rakastaa vieraan lasta kuin omaansa. Onko se vastuutonta? En ole ainoa, joka ryhtyy sijaisäidiksi. >Jep jep! Luuseri isolla L:llä. Et usko sitä, mutta... kerroin vain kuorrutteen, sillä olemmehan yleisellä paikalla, ensimmäistä kertaa. >Olen epäonnistunut elämässäni useimmin kuin keskivertoihminen. Mulle "vaan sattuu näitä". Tiedän, että kun 30.5. koittaa, velkani on maksettu kokonaan. En istu linnassa, mutta minusta on tuntunut siltä, kun teen tätä nykyistä työtäni: teen sen maksaakseni yhteiskunnalle takaisin tekemäni rötökseni. Kun pääsen täältä pois, voin sanoa, että "kuitattu". Sen jälkeen ei kukaan voi tulla sanomaan, että olen vielä jotain velkaa. Unessani näin, kun jonkun pää leikattiin giljotiinilla. Joku huusi:Mooses 5, 99. Herättyäni katsoin Raamatusta: 5.Moos.9:9. Katso sinäkin. Saat kokea ihmeen, jos olemme vielä kirjoitusyhteyksissä. Mutta sinähän et usko ihmeisiin. >Yritä elää ihmisiksi, sillä koskaan et voi tietää kehen törmäät ja missä. Moni on aliarvioinut minut pelkän tekstin perusteella. Tiedätkö miksi? Siksi, koska he ovat aliarvioineet itsensä, valitettavasti. >Minulle sinä olet mielenkiintoinen tuttavuus, joka on selvinnyt elämässään paremmin kuin minä. Olet paremmassa asemassa minuun nähden, joten voit kulkea rinta rottingilla. Ehkä tapaamme joskus (minä, "kassi-Alma" jossainpäin Suomea pelastamassa lapsia nääntymästä nälkään). Mulle kun ei ole kehittynyt sitä itsekkyyttä, että pitäisi "hankkia OMIA lapsia". Kun tiedän, että on lapsia, jotka kaipaavat äidin syliä.>Anteeksi, että loukkasin miehistä itsetuntoasi. Mutta muista: me kaikki olemme jonkun lapsia ;)
No voithan hänen ystävänsä olla omien voimavarojesi mukaan. Se että joku on luterilainen, helluntailainen... ei kerro mitään siitä miten terve tai sairas joku on. Ollaan me sitten seurakunnassa tai ei meidän pitäisi olla lähimmäisiä toisillemme. Kun tulee uskoon niin yhteys Jumalaan eheytyy. Mutta me emme eheydy useinkaan vaikka tulemmekin uskoon, vaan tarpeen mukaan tarvitsemme sielunhoitoa ja terapiaa, jotta haavat joita meihin on isketty tulisivat parannetuiksil. Kun olemme tulleet uskoon, niin Jumalalla on mahdollisuus parantaa, olemme antaneet Hänelle luvan tulla elämäämme ja silloin Hän tulee. Monta kertaa on niin pitkä tie eheytymiseen, ettei se ihan vuodessa ja kahdessa käy. Jos on elänyt vaikka kaksikymmentä vuotta sairaassa perheessä, niin ei ne ihan heilauttamalla parane, asenteet, haavat, päätökset, valat... On ensinnäkin tultava SAIRAUDENTUNTO. Jos sitä ei ole niin eihän ihmispololla ole mitään tarvetta etsiä parantumistakaan. Ole vain ihmisenä ihminen toisen rinnalla.
Älä syytä ihan lonkalta nimenomaan helluntailaisia, kun et tiedä tarkalleen hänen elämänkulkuaan koulun jälkeen. Yksi syy voi olla esim. synti, joka aina tuhoaa ihmistä. Koska en tiedä hänestä yhtään mitään, kuten et itsekään parinkymmenen vuoden ajalta, niin parasta olisi vain olla aprikoimatta tai syyttelemättä ketään.
En syytä Helluntalaisia enkä uskovia, vaan sitä että niin moni ihminen uskon sisällä ehkä ajattelee, että ihminen, kun tulee uskoon pelastuu automaattisesti, Jumala tekee niin. Eikä huomata, että vieressä voi olla ihminen, joka on aivan hukassa ja loppu, eikä saa mistään mitään, ei Jumalalta, ei kanssa uskovilta. Ja ihan sama juttu kaikkialla... "En voi tarjota lämpöä, kun itsekkin palelen" -Kotiteollisuus.
että tuo ihminen ylipäätään on hell.srk:ssa ollut pitempään ja onko nykyään?
Sinusta paistaa läpi suuri katkeruus uskovaisia ihmisiä kohtaan. Sellaisia juttuja tänne oot heitellu monia joista sen voi lukea.
Huolissani kyllä eräistä. Jotkut pikkasen ärsyttää tekopyhyytensä takia ja teistä, jotka aina hyökkäätte täällä eräiden kimppuun haukkuen ämmiksi, horoiksi ja ties miksi, ihmetyttää. Miksi olisin siis katkera? Ei ole mitään syytä.
Katkeruudeltasi et huomaa omia hyökkäyksiäsi uskovia kohtaan.
uskovaisia kohtaan tai sitten vihaamme heitä kun kirjoitamme jotain minkä he käsittävät negatiivisuudeksi. He sen sijaan eivät vihaa meitä vaikka panettelevat koko ajan. :-)
Nyt sinä hyökkäät minua kohtaan. mistä itse minua kadehdit?
todella paljon väärin. Joskus on turhauttavaa... mutta enimmäkseen :D
En ole sanonut kadehtimisesta yhtään mitään..lipsuuko sivuraiteelle nyt?? En hyökkää sinua kohtaan vaan sinun kirjoituksistasi paistaa katkeruus uskovia kohtaan läpi. Olet tehnyt paljon sellaisia viestejä josta se on helposti havaittavissa.
Minkäslaisia sairaaloita siellä kuolemanjälkeisessä tilassa nyt sitten on? Arittahan se näistä tiesi. Kertokaas nyt sedälle. Kai nyt ymmärrätte että jos sepustelette tuollaista niin teitä ei voi ottaa vakavasti. Jos vielä todella uskotte tuollaiseen niin elätte harhassa. Kai se sitten on sitä kutsumaanne negatiivista palautetta.
jaksetaan. :-)
harmainta aavistusta tuonpuoleisesta joten on aika ylimielistä alkaa pilkata jostain mistä ei mitään tiedä. Mutta siellä on tosiaan ns sairaaloita joissa sielu saa levätä kovan maanpäällisen elämän jälkeen. Monet ovat eläessään aivan loppu ja kun he tulevat toiselle puolelle he saavat parantavaa energiaa paikoissa joita voi kutsua sairaaloiksi. Varmaan niillä on eri nimi siellä. Negatiivinen palaute tulee uskovaisilta jotka vain pilkkaavat ja panettelevat koska eivät voi hyväksyä näitä juttuja. Eikä niitä tarvitse hyväksyäkään mutta ei myöskään pistää halvalla niin kuin sinä teet.
Joku ihminen uskoo, että hallitus on öisin kaapannut hänet ja laittanut häneen "istutuksia" ja vakoilevat hänen tekemisiään päivät pitkät. Tiedät, että hän on väärässä... Oletko hänelle katkera?
Mistäs nyt oikein tiedät että olen uskovainen. Kävitkö tuonpuoleisesta sairaalasta kysymässä? Lopeta toki harhailusi.
Tarkoitat varmaan "harhaisella" huumorilla.
Miksi olisin katkera hänelle? Toivoisin vain että hän saa hoitoa.
sinun olevan uskovainen?
sinun huumoriasi joten ei tosiaankaan harhaista.
Miksi uskonto auttaisi yhtään ketään missään päin maapalloa? Et varmaankaan ole oikein ymmärtänyt sitä että uskonto ja usko ovat aivan eri asioita. Miksi et tälläistä ymmärrä vaikka tällä palstalla niistä kerrotaan vähän väliä? Varmaankin teidän "tukkajumalien" paskat puheet selän takana ajoivat hänet tuohon jamaan.
Usko ja uskonto tosiaan on eri asia. Mutta miksi uskovat eivät välitä toisistaan? Jos vierellä on ihminen joka kärsii (yli 20v.)miksi ei yritä auttaa. (huom. kaikkea en kirjoittanut, sillä en halua, että asian ihminen paljastuu) Kyseinen ihminen oikeasti on kastettu Helluntalaiseksi ja on sitä edelleen... ja on yksin. Hän on kummajainen siinä porukassa. Haen jutullani juuri sitä, että kun Jumalan rakkaus ei kosketa ihmistä, jos hän ei osaa ollenkaan rakastaa itseään. Ihmisen on siis opittava rakastamaan ihan ensin itseään!!!
yhtään mitään hänen uskossaolovuosistaan, sisäisistä tunnoistaan, elämän valinnoistaan, niin on turhaa spekuloida että hänen on opittava rakastamaan ensin itseään tai muuta vastaavaa. Syynä voi aivan hyvin olla esim. hänen omat valintansa tai valinnattomuudet, siis ei ole valinnut Jumalan tahtoa elämässään. Kukaan toinen seurakuntalainen ei voi auttaa sellaista ihmistä. Vain Jumalan armo voi auttaa jos ihminen sitä pyytää ja katuu syntejään. Mistä sinä tiedät välittävätkö toiset uskovat hänestä? Toisaalta hänen rankka menneisyytensä on voinut olla eräs tekijä ettei ole kyennyt ottamaan vastaan Jumalan rakkautta. Niin tai näin, minusta ei ollut kovin fiksua ottaa tällainen vielä elävän henkilön elämäntarina reposteltavaksi. Kun et sinä tiedä tarkkoja syitä hänen elämänkululleen, niin eipä tällaisella ole muuta merkitystä kuin että se kuvaa omaa tirkistelyhalukkuuttasi.
Huomaatko yleistyksesi: "Mutta miksi uskovat eivät välitä toisistaan?" Voisin myös sanoa: Mutta miksi jälleensyntyjät eivät välitä toisistaan? Ymmärrätkö että ihmisiä on ihan joka lähtöön ja elämäntilanteita myös? Yleistäminen on todella typerää ja lapsellista.
perustuu uskontoon. Se mitä uskonto sanoo siihen uskovaiset uskovat.
siksi hiukan muuttelin asioita... mutta tietyt jutut on kuitenkin tosi Ja kun näitä on aika paljon... tämäkin sopii kahden tuntemani ihmisen tarinaan... oikeesti.
jatkuvasti törmään tähän ilmiöön? Vedänkö puoleeni itsekkäitä uskovia? Taitaa olla vain huono karma :(
Ehkä se johtuu vain sinusta itsestäsi. Taas yleistit, koska et pidä viesteistäni niin yleistit minut uskovaksi. Mistä tiedät että olen uskova? Yleistätkö kaikki asiat joista et pidä jotenkin uskoon? Miten itsekkyys minussa näkyy? (Sanoit minua itsekkääksi)
Vastaukseasi on väärä mutta varmasti tiedätkin sen, kunhan vaan provoilet tapasi mukaan. Usko perustuu Jumalan sanaan.
Uskovaisten mukaan Jumalan sana on raamattu. Raamattu taas on uskontoa josta kristinuskon eri suunnat tulevat.
vaan elämästäni suomi24 ulkopuolella.
Ei sulla paljon älliä ole. Raamattu on kirjoitettu linnun sulalla ja linnun sulka on linnun ihossa kiinni ja kaikki uskonnot ovat peräisin linnun ihosta! Menikö oikein? Olinko yhtä hölmöä kuin sinun päätelmäsi? Olihan? Ota hermopastilli.
päätelmäsi oli tosi idioottimaista.
Alennuin vain päättelemään tasollesi.
Ihan tosi... 24:n ulkopuolella... äläs ny... ihan tosi??? Jos sulla on elämää 24:n ulkopuolella ja käyttäydyt noin niin kuka sua jaksaa kuunnella?
Ihan kuinka vain.
Koska kaikki ovat pystyyn kuolleita. Siitä syystä kukaan ei ole voinut auttaa häntä, et sinäkään. Sinä luulet tietäväsi ja luulet olevasi elossa, mutta et sinä ole. Olet samanlainen haamu kuin tuo tyttö. Ei uskonto eikä toiset sisäisesti "kuolleet" voi auttaa. Toisaalta voisin väittää, että ihmisen mieli on niin vahva, että se voi väittää:"Olet mitätön. Olet kuollut sisäisesti." Ja ihminen uskoo sen ja alkaa elää väitteen mukaan. Oma mieli on se, joka pitää uskomuksia elossa. Mikäli tuo tyttö alkaisi treenaamaan omaa mieltään, hän voisi elpyäkin. Hänen mielensä on tässä avainasemassa, ei se mitä sinä voit hänelle sanoa tai tehdä, sillä sinun uskomuksillasi hän ei voi palata elävien kirjoihin. Oletan, ettet ole käynyt "syvyyksissä", joten et voi häntä sieltä noutaakaan. Mutta se ihminen, joka on käynyt "syvyyksissä", jossa ko. tyttö on, hän voi noutaa tytön mielen sieltä ylös. Ja vain tytön luvalla. Ei voimalla eikä väkivallalla, vaan luvalla. Niin, meistä jokainen on pystyyn kuollut.
Yritän kertoa että uskoon tulo ei ole mikään pelastus, jos ihminen on täysin rikki sisältä. Ehkä tunne, että jumala rakastaa, kun tulee uskoon on mielen luoma harha? Ihmisen on kyettävä traumojen jälkeen antamaan itse itselleen anteeksi, rakennettava rikkinäinen minä itse ehjäksi ja itse opittava rakastamaan itseään. Vasta sen jälkeen voi kokea uskostakin jotain iloa. Kaikki nuo tekopyhät, vihaiset ja "elävät kuolleet" uskovat ovat vain mielessään saaneet jotain tulemalla uskoon. Todellisuudessa heitä ei ole mikään koskettanut sisältä. Ovat ehkä kauempana Jumalaa kuin minä? Mikä siis on kaikkien helluntalaisuuksien ym. tarkoitus? Vahvistaa uskoa ryhmässä? Miten kukaan voi antaa elämäänsä Jeesukselle tai siis Jumalalle, kun ei uskalla elää? Kun ei osaa antaa itselleen ja muille anteeksi? Kun kokoajan pelkää muita ihmisiä? Kun ei löydä itse itsestään mitään hyvää/rakastettavaa? "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" - Jos ei osaa itseään rakastaa, miten tämä onnistuu?
Miksi olet niin vihainen? Miksi yleistät? Naisten tapa? Koeta oppia näkemään ihmiset yksilöinä.
Yksilönä!!! Yksi ihminen seurakuntansa keskellä. Enkä ole vihainen. Tapaus vain kosketti minua. Miksi? Ja mitä voisin itse tehdä? Ihmisen tärkein matka on mennä toista puolitiehen vastaan. Olen valmis tekemään tuon matkan... mutta mitä jos säikytänkin pelokkaan karkuun? Mikä on uskovien tapa lähestyä näitä ihmisiä? Vai jättävätkö he aivan kaiken Jumalan haltuun? (kääntävät itse selkänsä, luottaen uskon voimaan?) Ja puhutaan uskovistakin yksilöinä? Niinkuin esim. jos kysyn; miten psykologi lähtisi auttamaan tälläistä ihmistä? Ja tarkoitan, että jokainen uskova/psykologi voisi miettiä asiaa omalta kantiltaan... siis mitä tekisi?
Todella kova katkeruus uskovia kohtaan paistaa läpi sun jutuissasi. Onko joku mukauskovainen joskus kiusannut sinua ja nyt kostat sen kaikille oikeille uskovaisille?
ööö... vissiin sinä. Ei nyt äkkiseltän tuu muita mieleen, mutta onhan sussa... miestä kiusaamaan. He he! Kyllä tässä katkeruus kasvaa . :D :D :D :D ! - Ajattelinkin juhlia "pahaa mieltäni" lauantaina ja tänään, kun olen kotosalla, menen puutarha hommiin itkemään ... nyffff. Oi voi mua raukkaa! Niin pahoja nuo hurskaat on.
Mitä sä länkytät? Kato peiliin, oon seurannu sun juttujas ja lässytät vähän jokaiselle noita samoja paskoja. Olet häirikkö, joka pitäis poistaa koko palstalta. Multinikkeily ei auta, sun tyylin tunnistaa kyllä. Olet rasittavuudessasi aivan omaa luokkaasi.
Ei pidä paikkaansa arvelusi, että uskoon tulo ei ole mikään pelastus, jos ihminen on täysin rikki sisältä. Katsot asioita uskon ulkopuolelta käsin ja yleistät pahasti. Juuri rikkinäisyyden Jumala voi korjata ja haluaa korjata. Mutta se on jokaisella yksilöllinen tie. Kun en tiedä kyseisen henkilön taustasta, en aprikoi yhtään enempää hänen tapauksestaan. "Ehkä tunne, että jumala rakastaa, kun tulee uskoon on mielen luoma harha?" Jumalan rakkauden voi ihan konkreettisesti kokea. Se ei ole mikään mielen luoma harha. On paljon uskosta luopuneita, mutta ei niiden perusteella voi tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä siitä, onko Jumala todellinen. Raamattuhan kertoo miksi ihmiset luopuvat uskosta. Kun sana ei saanut kasvaa sisimmässä. Kun odotetaan vain tunteita. Usko on luja luottamus näkymätöntä kohtaan, ei mikään tunne. Ihmisen kyky rakentaa itse rikkinäinen minuus on puutteellinen, eikä kaikki edes siihen kykene. Sinun käsityksesi on tyypillistä yritystä ansaita itse oma kasvu. Kun se on niin että Jumala antaa kasvun, ihmisen on vain suostuttava siihen kasvuun oma vastuunsa tuntien. "Kaikki nuo tekopyhät, vihaiset ja "elävät kuolleet" uskovat ovat vain mielessään saaneet jotain tulemalla uskoon." Miksi meuhkaat tekopyhistä uskovista.? Mikä se pointtisi oikein on? Mistä ihmeestä kykenet sanomaan toisten ihmisten sisäisistä tunnoista? "Todellisuudessa heitä ei ole mikään koskettanut sisältä. Ovat ehkä kauempana Jumalaa kuin minä?" Mistä tiedät toisten ihmisten sisäiset tilat? Oletko sinä lähellä Jumalaa? Häntä lähellä ei voi olla ilman Jeesusta. Ei omat sisäiset hyvänolon tuntemukset ole merkki Jumalan läheisyydestä. Et voi livahtaa ohi Jeesuksen Jumalan lähelle solvaamalla Jeesuksen perustamaa seurakuntaa eli Hänen omaa ruumistaan. "Mikä siis on kaikkien helluntalaisuuksien ym. tarkoitus? Vahvistaa uskoa ryhmässä?" Seurakunnan tarkoitus: 'Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta'. Luuk.4;18 Jeesus on pää, seurakunta ruumis. 'Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä (Jeesus) rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.' Matt.16:18 ^^Uskon, että tämän ajan ihmisten suurin ongelma suhtautumisessa seurakuntaan onkin juuri siinä, että katse kiinnitetään sen vikoihin ja virheisiin, mutta unohdetaan kaikki se hyvä, joka siinä on.^^ http://www.netmission.fi/srk/aanekoski/index.php?id=3058 Jokainen on omassa ainutkertaisessa uskonkehityksessään. Et voi yleistää kahden aloituksen kaltaisen ihmisen perusteella, että "Kun ei osaa antaa itselleen ja muille anteeksi? Kun kokoajan pelkää muita ihmisiä? Kun ei löydä itse itsestään mitään hyvää/rakastettavaa?" Elämä on opettelua koko ajan. Jos näet tänään uskisreppanan, älä vangitse häntä omilla ennakkoluuloillasi kyvyttömäksi muuttumaan.
Otat vaan 2 prk hermotablettia niin kyllä se siitä ja harhaisuuskin katovaa ja tulleepi ilonen mieli. Kun sitten tongit multaa niin varo ettet katoa toiselle tasolle, saattaapi tulla näitä Årittan sairaalan kattoja sorakerroksessa vastaan.....
se auttaa kestämään minulaisia naisia, jotka ei alistu hellan ja nyrkin väliin. joilla on oma tahto ja omat mielipiteet. joille (epävarma) uhoavat ukot eivät pääse loukkauksillaan siltikään niskan päälle. Kaltaiseni naiset eläävät terveiden miesten kanssa terveessä avioliitossa. Oi kauheeta... taisin nyt loukata sinua (vihdoin ja viimein) Pyydän anteeksi. Mä nyt oon tälläinen röyhkeä, itsevarma nainen = )
Voi kiitos! Jälleensyntyjien huumorintaju koetuksella? Otappa kuule aivoja virkistävä tabu niin pääset harhaluuloistas.
vaan multinikille, joka väittää, että kaikki hyökkää täällä uskovaisten kimppuun. sori.
No eikös nyt olis jo aika tyhjentää muutama purnukka hermolääkettä? Rips rips purkit auki niin alkaa se elämä taas näyttään terveeltä ja oma ukkos normaalilta eikä uffomieheltä. Askel askeleeta kohti terveellistä elämää... onnistuuko?
Ei täällä hyökkää kuin ne joilla on aivolohkojen kytkennät sekaisin. Sokeripalaan imeytetty synapsivirkiste tehoaisi kuule sullekin. Koitas joku ilta juuri ennen ruumiista irtautumista ja jälleensyntymistä.
Vaikka heitit kirkkaimpia helmiä sontakasaan niin toivotaan että ne jonakin päivänä saavat arvoisensa paikan ihmisen sydämmessä.
Ei tässä tiedä enää, ketä on kuka. Mutta aurinko paistaa, siis miksi surra?
Lyhyesti... "jos näet tänään uskisreppanan, älä vangitse häntä omilla ennakkoluuloillasi kyvyttömäksi muuttumaan." Olinko nyt kuitenkin se pahis, mikä tuomitsi uskisreppanan kun näin hänet avuttomana yksilönä joka tarvii muiden apua. Jos olisin hyvis, olisin uskonut häneen ja siihen, että hän kyllä joskus jonakin päivänä selviytyy ja saa itseluottamuksen takaisin. Ei siis kannata välittää muista, sillä Jeesus pelastaa.
Paloiko sulla käämit? Anna itsellesi anteeksi!
kevätesikot :-) Muuten en ymmärtänyt heittoasi? Mutta vähän tuli kyllä sellainen olo, että takerruttiin asioihin, mitkä ei ollut ne keskeisimmät ja itse asian pointti sivutettiin. Ei käämit palaneet, mutta hetken koin turhautumista ja meinasin jättää koko jutun muiden haltuun. Mutta, mutta... kuten olen sanonut. Tämä ihmisen elämä oikeasti kosketti minua (ei varmaan olisi saanut)ja aloin ajattelemaan sitä, että usko ei ole mikään mielenterveyslääke, joskaan ei pilleritkään
Ymmärrän hyvin, että tutun ihmisen näkeminen zombiena järkyttää. Ketä ei järkyttäisi? Olet ihminen, jolla on tunteet, kuten muillakin. Jottei "ongelma" leviä käsiin, olisi hyvä kysyä: voinko minä tehdä loppujen lopuksi hänen hyväkseen jotain? Yleensä vastaus kuuluu: en voi. Olipahan sitten uskoa tai uskontoa. Toisen puolesta ei voi skarpata, valitettavasti. Näin työssäni nk. pultsareita ja itkin yksin iltaisin, kun en voinut tehdä heidän puolestaan mitään. Koin suurta avuttomuutta. Silloin tajusin, että Jumala voi herättää heissä rakkauden. Minä en voi, mutta Jumala voi. Kun sanot, että itse pitää tehdä jotain itsensä vuoksi, niin.. olet osittain oikeassa ja osittain väärässä. Oikeassa siinä mielessä, että et voi mennä hyysäämään heitä. Mutta se, mitä voit tehdä heidän puolestaan, on antaa anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät. Nk. pultsari ei enää halua tehdä mitään itsensä hyväksi, koska kokee (ehkä) ettei ole hyvien asioiden arvoinen. Tämä on vain minun ajatukseni siitä miksi joku on nk. pultsari. Hänen asennettaan et voi muuttaa, mutta voit antaa anteeksi. Voisin kuvitella itseni pultsariksi, sillä minulla ei ole lapsia, eikä mitään muutakaan syytä rakentaa "hyvää" ympärille. Minusta ei ole kenellekään iloa. Ei ole syytä rakentaa mitään. Mutta syy miksi olen täällä: koska elämälläni on kuitenkin jokin tarkoitus jollekin. Vaikkei lähipiirissäni olekaan aviomiestä eikä lapsia, haluan uskoa, että elämälläni kosketan jotakuta, joskus, jossain. Älä murehdi suotta! Tyttö, joka kosketti sinua, teki tehtävänsä olemuksellaan. Hän herätti sinut! (Minä näen asian näin).
Piru on Saatanan lisäksi myös Saatanaa palveleva ja joskus harvemmin itsenäinen paha pikkuolento suomalaisessa kansanperinteessä. Piruja voi olla kansantarinoissa montakin. Saatanalla on myös muita nimityksiä, kuten Vanha kehno (englanniksi Old Nick), Vihtahousu, sielunvihollinen, Mephistofeles, Lucifer (latinan 'valonkantaja', 'valontuoja'). Talmudissa ja joissakin Kabbalan kirjoituksissa Saatanaa kutsutaan nimellä Samael
Kun 60 wattinen hehkulamppu sytytetään pimeässä huoneessa niin se valaisee kivasti eikä tarvitse kuvitella missä mikin on. Sama pätee symbolisesti kun totuutta tuodaan tietämättömille.
Kun ahistaa niin kyl muo ainakin pilleri auttaa ja hyvin auttaakin. Tuo lohtua ja itse varmuuttaa sekä jaksamista elämään.
Ei todellakaan mikään uskonto sinänsä auta vaan henkilökohtainen usko elävään persoonaan Jeesuskeen Kristukseen. Elämä, jota tämä nuori vietti jo kouluikäisenä ei ainakaan viittaa tytön olleen uskossa. Ei ole helluntailaisten syy eikä muidenkaan uskovaisten, jos joku ei halua seurata Jeesusta ja Jumalaa. Ei kaikista uskovaisten lapsista tule välttämättä tule uskovaisia, koska usko on aina yksilön henkilökohtainen ratkaisu ja valinta. Samankin perheen lapsista voi osa tulla uskoon ja osa valita täysin maailmallisen tien. Tämä tyttö voisi olla ihan samanlainen, vaikka olisi syntynyt ateistisessa tai muuten uskontoon välinpitämättömässä perheessä. Ei ainakaan Jumala hänestä ole tuollaista epäoiinistujaa tarkoittanut. Ei mahda mitään, jos ihminen itse valitsee tiensä. Kuitenkin meidän kaikkien on yritettävä auttaa lähimäisiämme parhaaksi katsomallamme tavalla.
Ei nämä jälleensyntyjät pysty tajuamaan viestiäsi sillä heidän ainoa tarkoituksensa on parjata uskovaisia. Ja keinolla millä hyvänsä jopa jättäen oman älynsä käyttämättä. Mutta ihan oikein kirjoitit!
kun me yritämme kertoa rakastavasta Jumalasta uskovaisille niin se on kuin heittäisi helmiä sioille. Ei he ymmärrä Jumalan rakkautta.
Taidat oikeasti olla tyhmä.
teillehän ei saa sanoa mitään negatiivista. Negatiivisuuden jakeleminen on teidän yksinoikeus. No, rakkautta vain sinne sitten. :-)
Ai niin ei "teillekään" saa sanoa yhtään mitään muuten vedätte herneen nenään. :-)
niin näet ketkä täällä on eniten negatiivisia. :-)
Minun mielestä sinä ja bolgrad ja olette negatiivisia kierolla tavalla. Se on minun "oma totuus". Heh heh heh hee. Ja :-) kaupan päälle. Mihinkäs nyt jäi se "oma totuus" ajattelu joka teillä on? Se totuus joka on ainoa totuus, se "oma totuus". Jos edes hieman kunnioittaisit omaa ajatusmaailmaasi niin olisi hyväksynyt "minun totuuteni" minulle oikeana ja jättänyt tämän negatiivisyydellä syyttelelyn. Jospa tuo "oma totuus" ajattelu ei oikein sittenkään pelaa.
Ei ole ainoaa totuutta. Minullakin on oma totuus ja näistä voimme sitten keskustella. Mutta se ei onnistu esim sinun kanssasi koska et ole ikinä asiallinen. Totuuksista se että kaikilla on tosiaan oma totuutensa, sinullakin, mutta se tulee vaihtumaan kun olet käveleskellyt täällä muutaman elämän lisää. :-)
Mikähän v.ttu on sellainen totuus joka vaihtuu jokaisella joksikin muuksi???? Entäpä jos minun totuuteni sinusta olisi että olet tyhmä kuin paskaläjä ja joka ainoan jälleensyntymän jälkeen olet vielä tyhmempi niin eikö se olisikin ihan totta "teidän" sääntöjen mukaan? Minun totuuteni minusta on se että olen maailmankaikkeuden viisain ihminen joten koetappas nyt syntyillä uudestaan ja uudestaan että tavoitat minua joskus miljardin vuoden päästä. Näin mennään "teidän" totuuksien mukaan. :-) Harhaista...........
sinun totuuksiasi. :-)
Vai oliskos niin että ne eivät mitään totuuksia olekaan? Miksi tuollaisella asialla olisi tuollainen nimi kuin "totuus"?
Mitä jos tilaat pizzan ja Luigi tuo sulle hevosenraadon ja väittää sitä pizzaksi niin eikö se ole omituista?
kuinka vain.
mutta Luigille ei.
Tuo oli Aritta hyvä! :)
Tuli naurettua ääneen = )
Minäkin nauroin Årittaa ääneen. Suhteellisen höpöjä juttuja heittää.
Laitan tässä paskaa hampurilaisen väliin kun totuuteni mukaan se on sinappia. Pitääpä jonkin aikaa kokeilla näitä teidän omia totuusjuttuja. Ainakin siihen asti kun totuuteni mukaan villi karhu on vaimoni ja yöllisissä puuhissa päädyn teho-osastolle. Onko sulle tapahtunut mitään ikävää kun oma totuutesi ei olekaan vastannut oikeassa aikuisten elämässä esiintyviä oikeita aikuisten totuuksia? Vaikka hevosen kanssa? (Vähän varmaan jo epäilet noita "oma totuus" juttuja)
Mutta sinä alat tuntumaan sekopäiseltä. :-)
Pitää paikkansa,tunnun sekopäiseltä, eli nyt jo epäilet "oma totuus" juttuja. Heti kun aloin puhumaan teidän "oma totuus" höpötyksiä niin tunnun sekopäiseltä. Totta on. Sinäkin tunnut sekopäiseltä sairaaloinesi ja kouluinesi joita muka on kuoleman jälkeen. Esimerkkini siis puri, "oma totuus" onkin lööperiä. Ei enää sinappia kiitos.
mene tiehesi HUSHUS KORTTO
en ymmärrä mitä kirjoitat.
Totuus siis valkeni ja menit lukkoon.
on kyllä valjennut minulle jo aikoja sitten. Se on vain erilainen kuin sinun.
En kehtaa tällä erää enää pölistä jonninjoutavia hilseisistä totuuksista jotka muuttavat muotoaan jokaisen eri ihmisen kohdalla. Lasten pölinää. Sulle ei kristillisessä mielessä ole totuus valjennut ja totuuksia on vain yksi (1).
:-)
ei mikään auta. Oletko kuullut ei kukaan kuole, sinä kuolet 100% varmuus. Auta- sinä kuolet, kaikki kuolevat vaan aikaa ei kukaan tiedä. Paljon olen hölmöjä lukenut sinä olet yksi niistä. En ole uskovainen, ei usko auta, että elät.